lauantai 26. marraskuuta 2016

Katso eleitä ja ilmaisun eheyttä, kun arvioit propagandistia, poliitikkoa yms.



Kuulija saa enemmän arvioinnin perusteita ja ainakin mielenkiintoa esitelmöitsijästä (toimittajasta, papista, poliitikosta tai kenestä tahansa toisesta henkilöstä, jota pitää kuunnella), jos hän voi tehdä silmätysten havaintoja eleistä ja liikkeistä. Tämän lisäksi on myös aivan tekniikoita ja viitekehyksiä, joiden puitteissa voi tehdä arvioita puhtaasti verbaalisesta ilmaisusta.


Minulla on yli 20 vuoden ammatillinen kokemus sielunhoidosta, kun toimin pappina. Tämä ei anna tietenkään mitään erinomaista perustaa, ei mitään gurun ja kaikkitietävän erheetöntä asemaa, mutta luo joitakin totunnaisia tapoja, joita noudatan säännöllisesti.

Lisäksi sain hiukan alaan liittyvää koulutusta.

Pappina ei ollut tarkoitustakaan tehdä diagnoosia kuulijana ja keskustelukumppanina. Silti opin tekemään havaintoja, joita teen nykyään toimittajista, papeista, poliitikoista ja kaikista ihmisistä.

Väitöskirjassani pohdin psykohistorian ja psykoanalyysin asiantuntijoiden avulla kielen, mielen ja yhteisön välistä suhdetta. Siitäkin on ollut melkoisesti vaikutusta tavoilleni tarkkailla ja kuunnella esiintyjää.

Jaan tässä nämä käyttökelpoiset seikat kahteen pääkohtaan: ELEET ja RAKENNE.

ELEET

 


Vähän aikaa sitten Janne Rysky Riiheläinen moitti, että käyttäisin papin sielunhoidollista osaamista väärin, kun teen arvioita ihmisistä. Mahdollisesti tuossa tapauksessa kiinnitin huomiota joihinkin seikkoihin Jessikka Aron eleissä.

Esimerkiksi Jessikka Aron tapauksessa olen kiinnittänyt huomiota sellaisiin eleisiin, kuin pitkiin hetkiin, jolloin puhetta painottaakseen hän sulkee silmänsä. Puhtaasti silmien sulkemisella voi olla monia merkityksiä. Itse tykkään sulkea piilolasien käyttäjänä silmät siitäkin syystä, että silmissäni on kipua ja ikävää tunnetta. Tuolloin silmien sulkeminen ei liity puheeseen ja aiheeseen, jota käsittelen. Myös tosi kivuliaan asian yhteydessä voi ilmetä tehostuskeinona silmien sulkeminen. Erilainen tapaus on kyseessä, jos ja kun silmät suljetaan esimerkiksi valheen ja vakuuttelun tarpeissa.



Silmien tarkkaavaisuus ja levottomuus on ylipäätänsä kiinnostava, jopa jokaisen keskustelukumppanin luonnollinen arviointikohde. Usein teemme luonnostamme ilman koulutusta ja kokemusta arviointeja, jos toinen osapuoli levottomasti silmillään katselee ympäriinsä ja tarkkaavaisuus hänellä on herpaantunut. 

Mahdollisesti silmien levottomuus johtuu stressistä ja paineesta paeta pois tilanteesta. Ehkä häntä häiritsee jokin häpeä – tai todella toinen asia on jo tulossa, niin että tässä hetkessä on turhauttavaa kuluttaa aikaa.
Myös ylenmääräinen tuijottaminen harhailevien ja levottomien silmien vastakohtana on merkillepantavaa. Tiukka tuijottaminen ei ole aina merkki myös levottomien silmien vastakohtana totuudellisuudesta, vaan voi olla myös yritystä vakuuttaa ja peittää vilpillisyyttä. Valehtelija voi myös tuijottaa.

Silmien pupilleihin kiinnittävät huomiota myös tietyt poliisit. Silloin suuret pupillit hyvässä valossa ilmaisevat henkilön poikkeuksellista kiihottumista asiassa. Ne voivat ilmaista myös tiettyjen narkoottisten aineiden vaikutusta. Kärjistetysti on myös sanottu, että valehtelijan pupillit ovat suuret.


                          silmien sulkeminen
                          silmien liike
                          silmien pupillit


Pappina ja ihmisenä en ole katsonut vain silmiä, vaan myös henkilön muita eleitä. Miten hän saapuu ajoissa tai myöhässä paikalle, mihin hän istuu, mikä on hänen ryhtinsä, mikä on pukeutuminen ja yleinen siisteys (hygienia), millaisia käsien ja kasvojen sekä huulten tietoisia ja tiedostamattomia liikkeitä henkilöllä on puheensa aikana sekä välittömästi tätä ennen ja jälkeen.


                          saapuminen
                          seura
                          istuminen ja seisominen
                          ryhti
                          pukeutuminen
                          siisteys
                          kädet, kasvot ja huulet


Nämä ovat päällimmäisiä ulkoisia eleitä, joita teen arvioinnin avuksi jokaisen esiintyjän yhteydessä.

SISÄLTÖ

 


Puheen sisältöä arvioidessani olen kiinnostunut aina muutamiin keskeisiin tehtäviin hänen itsensä asettamien tehtävien lisäksi. Aivan asianmukaista on kysyä, miten esityksessä toteutuu de-individualisoiminen ja ryhmäajattelu (group thinking). Tämä kysymyksenasettelu on itse asiassa tyypillinen Alkan ja Özdemirin Naton osaamiskeskuksen vuonna 2008 julkaisemassa ryhmien psykodynamiikkaa arvioivassa monitieteellisessä tutkimuksessa. Äskettäin jopa Suomen Suojelupoliisin Supon esityksissä on omaksuttu poliittisen vihapuheen tyypillisiä retorisia keinoja, joita myös Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tiukasti arvioinut. Missä määrin hallintakeinona ratkaisua esitetään vihollisuutta kehittelevät demonisoivat asenteet ja ilmaisut?

Yhdysvaltain hallinnossa työskennelleet Robert S. Robins ja Jerrold Post esittelivät runsaasti narsismiin ja paranoidisuuteen liittyviä prosesseja, kun arvioidaan johtajia ja mielipidevaikuttajia sekä seuraajien ja johtajien välistä suhdetta. Siinä tarkoituksessa kysyn aina puhujan minä-näkökulman painokkuutta ja luonnetta sekä vainon kokemusta. Sekä minän ja omakohtaisuuden ylenmääräinen häivyttäminen (piilottaminen) kuin myös korostettu minäkeskeisyys antavat aihetta lisäpohdiskeluun.

Ranskalainen post-strukturialismin ja psykonanalyysin legenda Jacques Lacan korosti tekstin yhtenäisyyden ja epäyhtenäisyyden ilmaisevan kirjoittajan tai puhujan identiteetin eheyttä.  Yhtenäisyyttä ja epäyhtenäisyyttä arvioitaessa ei pidä rajoittua vain kyvykkyyteen jäsentää koko esitystä, johon vaikuttavat myös keskeisesti henkilön osaamistaso ja kokemus, vaan myös yksittäisiä virkkeitä ja lauseita. Jo sielunhoitajana vuosikymmeniä sitten oli luonnollista valpastua, kun ja jos henkilö sekoittaa lauseen, nielaisee lauseen lopun pois, muodostaa käsittämättömyyksiä kunnes korjaa asian uudella aiheella. Tähän myös jo Sigmund Freud kiinnitti huomiota alkaen teoksestaan Arkielämän psykopatologia (1901)


                          de-individualisoiminen ja ryhmäajattelu
                          minä-keskeisyys ja vainonkokemus
                          lauseiden ja esityksen eheys


Bahtin ei tyytynyt kieleen pelkkänä abstraktina järjestelmänä, vaan arvioi kieltä dialogina, merkki on aktiivinen komponentti puheessa, kietoutunut osaksi sosiaalisia suhteita. Jokainen puheakti on tällä tavalla myös moniääninen ilmiö, jossa sanat kantavat aiempien sukupolvien taakkaa. Tietenkään kieli ei ole erheetön ikkuna individuaalien tietoisuuteen ja tiedostamattomaan. Nämä rajoitukset tietäen yksittäisen kielellisen merkin kuunteleminen on tarkoituksenmukaista. Tyytyminen pelkkään isoon juttuun ja sanomaan ei välitä riittävästi tietoa toisesta osapuolesta.

Monta kertaa pienen stimuluksen avulla henkilöstä saa irti reaktioita, joita hän ei tahtoisi edes paljastaa tavallisessa tilanteessa. Väitöskirjani johdantosanoihin kirjoitin Sigmund Freudin sanat: ”Jos en voi taivuttaa korkeampia voimia, minä riehaannutan alemmat syvyydet”. Laitoin johdantosanoiksi myös CIA:n psykiatrisen profilointikeskuksen Jerrold M. Postin sanat: ”Johtajat ovat toiveistaan ja teeskentelyistään huolimatta pelkästään lihaa ja verta luontokappaleina”. Postin kehittämää työskentelyä ja tutkimusta on kutsuttu ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi”. Vuonna 1895 Sigmund Freud löysi Nachträglichkeit-ilmiön, jonka mukaisesti myöhempi traumaattinen kokemus palauttaa spiraalimaisesti tietoisuudestakin torjutun muistikuvan. Tätä soveltaen sopiva stressi rikkoo psyykeä suojaavan ärsykesuojan ja herättää ylisuuren määrän psyykkistä energiaa, jota ei kyetä enää integroimaan muistityöskentelyllä. Uusi stressi laukaisee vanhan uhkakokemuksen voidakseen valmistautua (uuteen) onnettomuuteen. Henkilön defenssimekanismien tunnistaminen voi antaa tarvittavan kontekstin puhetapahtuman parempaa ymmärtämistä varten.

Melanie Kleinin kehittämä objektisuhdeteoria ja projektiivisen identifikaation käsite ovat erittäin keskeisiä viitekehyksinä politiikan ja sosiologian tutkimuksissa. Niin myös puhujaa on syy kuunnella arvioiden tämän depressiivisen position ja skitsoparanoidisen position keskinäistä suhdetta. Kaikki aikuiset, myös ei-psykoottiset henkilöt, säilyttävät dialektisen jännitteen psykoottiseen prosessointiin. Paranoidis-skitsoidinen positio muodostuu erityiseksi ongelmaksi puolustusmekanismin splitting (lohkoaminen) johdosta, kun egolla on tarve tulla toimeen elämän ja kuoleman viettien välisessä taistelussa. Kyse on erityisesti jaosta ja tarkkarajaisuudesta, jolla splitting ilmaistaan. Mitä tarkkarajaisempi jako splittingissä, sitä tuhoavammat impulssit, kateus ja vainoava ahdistus kumpuavat henkilön sisältä. Splittaukseen liittyy Melanie Kleinin viitekehyksessä myös kateus pilaamisena ja arvonalentamisena.


                          Kielen jokainen merkki aktiivisena komponenttina
                          Defenssimekanismit
                          Depressiivinen positio ja skitsoparanoidinen positio
                          Splitting


Jacques Lacan kehitteli psykoosin analyysia väitöskirjassaan De la psychose paranoїaque dans se rapports avec la personnalité (1932), jossa tutki postivirkailijan suorittaa tunnetun näyttelijän murhaa. Väitöskirja kehitteli ehdottomuuden ja vainoharhaisuuden käsitteitä. Jatkotutkimuksissaan Lacan toi esille, kuinka ihmisen itsensä lausuma omakuva on aivan vain illuusio. Hän toi esille nautinnon ja realiteetin periaatteet.  Yksittäisen kielen arviointi ei riitä, vaan tutkijan on selvitettävä, mikä on jokaisen ”artikulaation horisontin takana”, minkä ääressä ajattelija ajattelee, mikä häiritsee ja vaivaa häntä. Sanoissa sanotaan paralingvististen kielen ja näkymättömän yhtymäkohtien vuoksi todellisuudessa enemmän kuin se, mitä sanoja aikoi sanoa!

Lacanin analyysien mukaan ihminen elää identiteeteistä muodostuneessa maailmassa, jolloin tiedostamaton suuntautuu poissaolon, erojen ja kilpailun järjestämää symbolista Toista varten. Minä on vain oire, jonka lähtökohtana on imaginaarinen minä, malli, johon ihminen yrittää sopeutua. Halu syntyy puutteesta, jota varten etsitään omaa jatkuvuutta ja edistymistä. Narsistiset fantasiat lievittävät pelkoa uskottelemalla jatkuvuutta. Tätä arvioidessaan Lacan päätyi siihen, että ihminen ei ole oman pelinsä yläpuolella, vaan elää niissä, niitä ja niiden kautta artikuloiden itsensä. Subjekti ei ole eristetty, vaan symboliseen sidottu: siksi hän näkee itsensä toisessa ja yrittää toteuttaa itseään imaginaarisen hahmottamassa maailmassa.  Psykoottisessa ihmisessä symbolinen imaginarisoituu ja sanoista tulee asioita, puheesta metaforiaa, syntynyt lalangue tuottaa neologismeja ja välttää matemaattista kurinalaisuutta.  Pahimmillaan paranoidisessa harhassa Toiseen torjuttu signifioija vaatii hellittämättömästi tulla kuulluksi.

Lacanin mukaan artikulaatio ja ihmisen suhde haluun muodostavat mielenterveyshäiriöiden perusulottuvuuden.  Hänen mukaansa isä-kysymys on keskeinen tässä yhtälössä. Isän nimelle (Nom-du-Père)  ehdoitta alistunut neurootikko voi uskoa jopa hallusinaatioihinsa, mutta psykoottinen myös tottelee saatuja määräyksiään: isällinen funktio on poissuljettu, psykoottinen ei aseta todellisuuskysymyksiä omaa suurta Missiotaan vastaan. Lacanin mukaan Isän nimen kieltämistä seuraa psykoottisen ihmisen suuruudenhulluus ja vainoharhaisuus.


                          ehdottomuus
                          artikulaation horisontin takana
                          symbolinen Toinen
                          imaginaarinen minä
                          halu narsistisessa fantasiassa
                          reaalinen, imaginaarinen ja symbolinen rekisteri
                          mikä tahtoo tulla välttämättä kuulluksi
                          metaforisuus , poissulkeminen ja torjunta
                          halu ja artikulaatio
                          Missio, suuruudenhulluus, itsekriittisyys


Levi-Strauss ja Derrida pitivät tekstin rakennetta ehdottoman arvokkaana: teksti verhoisi sisäänsä rakenteen ja pelisäännöt. Siksi lukija ei sopisi toimia valitettavana ”Pelle Pelottomana”, kekseliäänä insinöörinä (ransk. bricoleur >apumies), joka ei kunnioita alkuperäistä struktuuria, vaan asettaa itsensä tekstin keskukseen. Derridan mukaan psykoanalyyttinen kirjallisuustutkimus asetti tekstiin ulkopuolelle pyrkiviä ikäviä tulkintoja, joiden avulla yritetään paljastaa kirjailijan sisimmät tunnot tekstin merkkien takaa. Analyytikon täytyisi ensin olla ehdottoman varma kielen ilmeisestä merkityksestä ja puhua samaa kieltä potilaansa kanssa, jotta hän voisi yrittää vasta sen jälkeen asettua latentteihin merkityksiin. Derrida moitti ”tekstille-ulkoisen” lähtökohdan tulkinnassa ja halusi dekonstruktiivista tekstin tarkkaa lukemista, jossa teksti puretaan siten, että teksti havaitaan sarjaksi epäselviä tai olemattomia merkityksiä. Derridan näkemyksissä on hyviä ajatuksia, kun tahdotaan paljastaa teksti sarjaksi epäselviä tai olemattomia merkityksiä, mutta se vaikenee ongelmallisesti siitä, minkä periaatteen avulla lukijana ja kuulijana saisin kokemuksen vieraudesta tekstin äärellä sekä loisin näin vaikutelman tekstin epäselvistä merkityksistä.


                          merkittyjen ja merkitsevien välinen kuviteltu yhteys
                          tekstin epäselvät ja olemattomat merkitykset


Jacques Semel on kehittänyt italialaisen psykologin Franco Fornanin ja Melanie Kleinin psykoanalyysien avulla viitekehyksen arvioida ”identiteettiyrittäjiä”, jotka esittävät uskomuksiaan itsestään ehkä ”historian uhreina”, ”kilpailevien voimien kurittamna” tai ”kohtaloon määrättyinä”.  Lawrence ja Voyer, Gould & Ford ovat arvioineet organisaatioiden ja yksilöiden dynamiikkaa fantasian ja varmuuden rakentajina. Goode ja Ben-Yehuda esittelivät sitä, kuinka huolet, viha, problematisoimattomuus ja arvojen määrittäminen nostetaan esille "sosiaalisen stressin" aikana, kun paniikin avulla ryhmä ja eliitti tavoittelee asemaansa. Ben-Yehuda kiinnitti huomiota "todellisen" ja "kerrotun todellisen" jännitteeseen. Vastaava kysymyksenasettelu oli itse asiassa keskeinen teologiassa UT:n eksegetiikassa, kun tekstien analyysia varten kehitettiin tunnetut historialliskriittiset tutkimusmenetelmät, erityisesti traditio- ja redaktiokriittinen menetelmä ja muotohistoriallinen metodi. Silloin arvioitiin tekstien muokkaamista ja muuttumista suhteessa kirjoittajan tilanteeseen ja tarkoitusperiin.

Staw, Sandelands ja Dutton esittivät psykoanalyyttisestä näkökulmasta käsin organisaatioiden vallankäyttöä. Uhkatilanteessa, tappiossa tai menetyksen pelossa, tiedonkuluun puututaan ja valvontaa vahvistetaan, reaktio jähmettyvät, joustamattomuus lisääntyy, vallankäyttö keskittyy, stereotypiat vahvistuvat.


                          uhrikuva
                          huolien painoarvo
                          vihan kuvaus
                          problematisoimattomuus
                          omien arvojen määrittämisen keskeisyys
                          tiedonkulun keskittyminen ja valvonta
                          joustavuus ja joustamattomuus
                          vallankäyttö
                          stereotyyppien vahvistuminen

Kuvassa kirjoittaja


Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

perjantai 25. marraskuuta 2016

Maanpuolustuksen henkeä

Suomen valtiovallan touhu turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen hyväksi on ollut jo jonkin aikaa lähinnä irvokasta.

Suomi on järjestänyt itselleen useita turvallisuusriskejä ja ongelmia poliittisen rappeutuneisuuden johdosta.

Kun maahan alkoi tunkeutua hallitsemattomasti turvapaikanhakijoita, niin utopistinen vale täytti valtamedian uudesta potentiaalista, jota Suomi saisi. Suojelupoliisin olisi pitänyt jo silloin tulla äänekkäästi esille useiden satojen turvallisuusriskiksi luokiteltavan ihmisen mahdollisesta saapumisesta maahan.

Suojelupoliisi on ottanut poliittisen inkvisition tehtäviä, eikä vastaa valtion turvallisuudesta asianmukaisesti. Jälleen äskettäin Supo julkaisi luokittelun Ilta-Sanomissa, jonka mukaan jokaista Venäjän kansalaista on pidettävä turvallisuusriskinä ja agenttina!

Moraalisesti ja juridisesti katsottuna nuo julkilausut väitteet ovat suorastaan rikollisorganisaation vihapuhetta. Mikään vastuullinen instituutio ei lausuisi noin yksilöiden vihaa kansanryhmää vastaan.

Voinhan kysyä, miksi virolaiset eivät ole uhka, miksi jenkit eivät ole riski. Yhtälailla Suomi kutsuu kriisitilanteessa ulkomailla asuvat suomalaiset isänmaan palveluun!

Supon viestintä on ilmeisen poliittinen ja sellaisena ei vastaa vakaumustani.

Suomi on jenkkien sotaleikkien avulla luonut häiriön Itämeren turvallisuustilanteeseen. Minä itse en tulisi konfliktissa kantamaan mitään valtiollista velvollisuutta minkään valtion puolesta, kun herrat ovat itse sotkeneet valtiollisen elämän ja ulkosuhteet.

Minua oudoksuttaa vallitsevat militantit taistelu- ja sotapuheetkin. Tuskin koskaan mikään valtiollinen sota tulisi olemaan MINUN sotani. Jos joku sota epäonneksi kohtaa, niin se on HERROJEN sota, josta olisin niin erossa ja kaukana kuin mahdollista: antaa HERROJEN taistella itse.

- - - - - - - - - - -

Pankaa hihat heilumaan

mutta ihan toisella vauhdilla

jotta teitä siedettäisiin kyökin puolella.

Teidän on opittava aakkoset

Tässä ovat aakkoset:

K y l l ä  t e i s t ä  s e l v ä  t e h d ä ä n.

Älkää turhaan miettikö mitä sanoisitte:

ei teiltä kysytä.

Syöjien luku on täysi,

hakkelusta tässä tarvitaan.

(Älkää toki tämän vuoksi

menettäkö rohkeuttanne!)

[Bertolt Brecht]

torstai 3. marraskuuta 2016

Suojelupoliisin julkisuushakuinen menettely kiihottamista kansanryhmää vastaan



Pyydän Valtakunnansyyttäjävirastoa selvittämään, onko Suojelupoliisin yleisön keskuuteen levittämät tiedot ja julkisuushakuinen menettely epäluulosta venäläisten kaksoiskansalaisuutta ja maakauppoja kohtaan tehty siinä muodossa, että on aihetta epäillä Supon syyllistyneen vihapuheeseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Valtakunnansyytäjälle lähetty sivu 1
Yleisradio ja suomalaiset sanomalehdet ovat laajasti uutisoineet 1. marraskuuta 2016 saadun tiedon mukaisesti uskollisesti, että Supo epäilee Venäjän ostaneen sotilailleen kiinteistöjä Suomesta. Supo oli toimittanut eduskunnan hallintovaliokunnalle julkisen lausunnon, jossa Supo antoi ilmi asiayhteydestä, että nimenomaan Venäjä on tehnyt Suomessa epäilyttäviä maakauppoja.[1] 

Suojelupoliisi ei ole kommentoinut Yleisradiolle eikä kiistänyt julkisuuteen levitettyä viestiä sekä sen epäluuloisia tulkintoja.

Iltalehti on myös tämän esitetyn tulkinnan mukaisesti ymmärtänyt Suojelupoliisin yleisön keskuuteen saattaman viestin, että Venäjä valmistelee tunnuksettomien joukkojen majapaikkoja Suomesta maakauppojen avulla.[2]

Suojelupoliisin eduskunnan kautta julkisuuteen saattama viesti toteaa sanatarkasti seuraavasti:

Suomessa on havaittavissa sekä ilmiöitä, joissa voi olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen että suoranaisesta vaikuttamisesta. Toimenpiteitä, joissa saattaa olla kyse valmistautumisesta tulevaan vaikuttamiseen kriisitilanteessa, havaitaan jatkuvasti. Tällaisesta voi olla kyse maakaupoissa, joissa ei näyttäisi olevan liiketaloudellista tai kiinteistön tavanomaiseen käyttöarvoon liittyvää logiikkaa.

Vieraan valtion lukuun toimiva maanomistaja voi kuitenkin rakentaa kiinteistölleen rakennelmia, joita vieras valtio voisi kriisitilanteessa hyödyntää esimerkiksi liikenneväylien sulkemisessa tai tunnuksettomien joukkojen majoittamisessa.” [3]

Valtakunnansyyttäjälle lähetetty sivu 2
Suojelupoliisin julkisuuteen levittämässä viestissä myös sanotaan, että Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisten juridinen asema Venäjän lainsäädännössä arveluttaa Supoa:

"Esimerkiksi kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudesta riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan Venäjän turvallisuusviranomaisia".[3]

Suojelupoliisin tehtävään kuuluu luonnollisesti virkansa puolesta antaa turvallisuusarvioita ja tehdä sen mukaisia analyysejä.  Ongelma on siinä, millä tavalla asioita on aiheellista tuoda valmisteluvaiheessa julkisuuteen käsiteltäväksi: tällä kertaa julkisuuteen saatettu tieto ja epäily on jo ollut omiaan leimaamaan kokonaista kansanryhmää, venäläistaustaisia ihmisiä.

Mikäli valtiollisen turvallisuuden kannalta yleisön keskuuteen levitetyt em. tiedot, mielipiteet tai viestit olisivat jopa todella aidosti merkittäviä, niin Supon toimintatapa on ollut poikkeuksellisen julkisuushakuinen ja varmasti omiaan luomaan panettelua, solvausta ja epäluuloa venäläisiin kansallisen ja etnisen alkuperän johdosta. 

Suomen rikoslaki (13.5.2011/511) määrittelee kiihottamisen kansanryhmää vastaan 11 luvussa:
"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Hallituksen esityksessä HE 317/2010 käsitellään myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta kiihottamisrikoksiin kansanryhmää vastaan.

Valtakunnansyyttäjälle lähetetty sivu 3
Muukalaisvihamieliset teot loukkaavat ihmisoikeuksia ja uhkaavat oikeusvaltion periaatteita ja demokratian vakautta. Vuonna 2003 tehtiin Euroopan neuvoston tietoverkkorikoksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 60/2007) rasistisia rikoksia koskeva lisäpöytäkirja (ETS 189; jäljempänä lisäpöytäkirja) ja 28. marraskuuta vuonna 2008 tehtiin neuvoston puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS). Niiden tavoitteena on ollut lisätä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä muukalaisvihamielisten lausumien leviämisen torjumiseksi.

Niin kuin HE 317/2010määrittää lainsäädännön ja käytännön nykytilan: ”Kiihottamisrikoksessa yleisön keskuuteen levitetään lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää.”

Perustuslain 6 § sisältää yhdenvertaisuuden vaatimuksen. Pykälän 2 momentissa on yleinen syrjinnän kielto. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 17 §:n 3 momentti antaa suojaa kansallisten ja etnisten vähemmistöjen kulttuureille. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS; SopS 19/1990) 14 artiklassa kielletään muun muassa sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään perustuva syrjintä. Myös EU:n perusoikeuskirja takaa syrjimättömyyden. EU:n syrjinnänvastaiset direktiivit on pantu osaksi täytäntöön yhdenvertaisuuslailla (21/2004).

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan loukkaa ihmisoikeuksia.

[1] YLE http://yle.fi/uutiset/3-9264981
[2] Iltalehti http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016103122546706_uu.shtml
[3) Suojelupoliisi https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-75745.pdf



Allekirjoittanut on jäänyt ilman kutsumusammattinsa toimittamista suostuen hengellisesti ja taloudellisesti köyhempään elämää.

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha