Juha Molari Юха Молaри: Nettipoliisit, nettisosiaalitädit ja mielipidevaino Suomessa 2008

1960-luvun Neuvostoliitosta tiedetään, miten monien luostarien munkit suljettiin valtiollisiin mielisairaaloihin. Ukrainassa kenraali Petro Grigorenko oli eräs tärkeistä toisinajattelijoista. Tämän vuoksi hän sai viettää 1970-luvun mielisairaalassa.

Surullista, että Suomessa on vahvistumassa hysteria erilaisuutta ja toisinajattelijoita vastaan. Minä sain 27.9.2008 suomalaisen nettipoliisin tai nettisosiaalitädin lempeän ohjaavan kirjeen, jossa minua pidettiin mieleltään sairaana ja vaarallisena!

Minun persoonaa verrattiin jopa Jokelan tapaukseen. Kirjoittajan mukaan olisin liian avoin. Se ei olisi kirjoittajan mukaan normaalia, että joku on julkinen Internetissä ja etsii asiantuntemusta niin monelta eri alalta.

Tulkitsen niin, että normaali suomalainen on terve, kun hän ei puhu, ei kirjoita, mutta juo itsensä viikonloppuna kaatokänniin ja maanantaiaamun krapulaan; normaali suomalainen ei seurustele liikaa venäläisten kanssa tai ei ainakaan ilmaise hyväksyntää Putinin ja Medvedevin politiikkaa kohtaan.

Kirkkoherran pitäisi hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin, koska olen poikkeava. Niin kirjeessä opastettiin. Käräjäoikeudessa 2001 ja hovioikeudessa 2004 konstaapeli piti huolestuttavana piirteenä, että asunnossamme kävi joka päivä venäläisiä naisia (ps. vaimoni on venäläinen)!

Hassuinta on toki tuossa nettivalvonnassa, että mainitut kirjeen kirjoittajat eivät ymmärrä maailman muutosta: internet ei ole enää erityinen asia, vaan elinympäristö yhtälailla kaiken muunkin elämän kanssa. Esim. Irc-galleriassa ovat kuvat keskimäärin hyvin hillittyjä, mutta silti paljon avoimempia kuin meikäläisen profiili! Maailma ei ole enää sellainen kuin jälkeensä jääneet tädit luulottelevat.

Tällä hetkellä dosentti Johan Bäckman, sosiologisen tutkimuksen tämänhetkinen nero ja julkkis Suomessa, on saanut vastaansa arvovaltaisen porukan, jotka ovat avoimella kirjeellään vaatineet yliopistolta, että Bäckman pitäisi vaientaa.

Olemme tulleet valitettavasti takasin mielisairaaloiden ja vankiloiden aikaan, mutta yllättävää, että tämä tapahtuu toisinajattelijoille 2000-luvun Suomessa! Olen varma siitä, että Bäckman selviää isona miehenä.

Meikäläinenkin on tullut elämän kolhuissa niin kovanahkaiseksi, että nauran pelkästään sarkaistisesti huolestuneille ihmisille, jos saan herätetyksi näissä ihmisissä ehkä jotakin levotonta aivotoimintaa pitkän hiljaisen ajan jälkeen.

Huolestuttavaksi suomalainen suvaitsemattomuus on kuitenkin kehittymässä.

Olin 7. heinäkuuta 2008 Pietarissa ja rekisteröin maahantulokorttia Hotelli Ozerin aulassa. Paikalle sattui Sveta, joka kertoi erehtyneensä hakea Suomen kansalaisuuden. Nyt koulutoimi ohjasi hänen tyttärensä psykoterapiaan, koska nämä pitivät venäläistä teinityttönä liian aktiivisena. Näin tämän sympaattisen tytön.

Mielestäni kyse oli vain siitä, että Suomessa pidetään normaalina suomalaista mykkyyttä, elottomuutta ja kuolleita kasvoja. Sveta otti lapsensa pois terapiasta ja etsii kansalaisuuden vaihtoa.

Tapasin Marinan, joka kävi tavanomaisella käynnillä sosiaalivirastossa. Sosiaalitädit pyysivät saapua kotiin. Marina oli iloinen, koska otaksui tätien avustavan häntä siivoamisessa ja tiskaamisessa. Tädit istuivat kuitenkin sohvan kulmalla, kirjoittivat muistivihkoonsa asioita. Eivät tehneet mitään Marinan hyväksi. Virastoonsa saavuttuaan tädit aloittivat prosessin, jotta Marinalta vietäisiin tytär, koska nämä tädit pitivät Marinaa liian kiireisenä lapsensa hoitamiseen. Sosiaalitätien russofobinen epäily venäläisen kyvyttömyyteen tuotti alkuaan pakkoeron äidin ja lapsen välille, kunnes konsulaatin lakimies puuttui asiaan. Marina on raitis työläisäiti, joka on työllistetty kaikkien muiden yksinhuoltajaäitien tavoin. Lapsi tuli lakimiesavun jälkeen takaisin äidille, sosiaalitäti oli pari vuotta poissa työpaikaltaan kunnes hän tuli takaisin työpaikalleen.

Lenalle tuli avioero, koska venäläinen vaimo ja lasten äiti ei hyväksynyt suomalaisen miehensä juopottelua. Sosiaaliviranomaiset näkivät juopottelevan isän ja päättivät suoraan lähettää lapset lastenkotiin. Kun lapset varttuivat tarpeeksi vanhoiksi, nämä kääntyivät lakimiehen puoleen ja voittivat oikeuden tulla äitinsä luo. Rasistisesti venäläistä äitiä ei pidetty alkuaan sopivana lapsiensa hoitajana.

Anastasia tulee hienosta venäläisestä perheestä. Ehkä pieni koulutyttö ei leiki ihan jokaisen koulutoverinsa kanssa. Hän on oppinut erilaiseen puhetapaan ja kulttuuriin. Koulu määräsi tytön psykoterapiaan.

Pari päivää sitten venäläismies kääntyi puoleeni, jotta valmistelisimme kirjeen, jossa valitamme hänen työpaikkansa rasismia ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä vastaan. Tässä helsinkiläisessä firmassa suomalaiset työntekijät saavat parhaat työvuorot ja työvälineet, mutta ulkomaalaisille ei makseta edes sunnuntailisiä, kun nämä tekevät työtä sunnuntaisin.