torstai 30. lokakuuta 2008

Uskonnot nyky-Venäjällä


Pidän Savonlinnan Suomi-Venäjä -seuran yleisötilaisuudessa asiantuntijaluennon. Ensi maanantain avoimessa yleisötilaisuudessa selvittelen uskontojen merkitystä ja asemaa nyky-Venäjällä. Totta kai minua kiinnostaa politiikan ja talouden tutkijana ortodoksisen kirkon muuttunut rooli. Voin minä samalla käsitellä patriarkka Aleksei II:n (Патриарх Алексий II) liittyviä moitteita vanhoista KGB-liitoksista.

Valitettavasti en ymmärrä maailmaa niin suomalaisen vainoharhaisesti, että siellä paha ja täällä hyvä. En myöskään näe lähtökohtaisesti merkillisenä, jos joku henkilö on kuulunut NKP:n ja KGB:n nimilistoille Neuvostoliiton aikana, koska siitä oli vain hyötyä, jollei päättänyt olla ihan näkymätön ihminen. Minua kiinnostaa kuitenkin Venäjän ortodoksisen kirkon asema ja sen suhde vallitsevaan politiikkaan 2000-luvun Venäjällä. Olen jututtanut suurimman puolueen Venäjän yhtenäisyyden tärkeitä päättäjiä. Toisaalla olen seurannut venäläisten toisinajattelijoiden marssia, jossa ääriryhmät kantoivat ikoneita ja toivottivat vääräuskoiset ”jonnekin hyvin kauas”.

Erityisen jännät ovat Suomen ortodoksikirkon välit Venäjän valtakirkkoon, tahtoisin sanoa Äitikirkkoon, mutta tiedän, ettei metropoliitta Ambrosius tai ortodoksirovasti Jarmo Hakkarainen, Joensuun yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ei tykkäisi tällaisesta puheesta. Miksikö? Käsittelen Suomen ortodoksisen kirkon jännittävää suhdetta äitikirkkoonsa sosiaalipsykologisten mallien valossa. Myönnän, että juttelut isä Mitro Revon kanssa ovat olleet sympaattisia: hänestä en löytänyt Venäjän pelkoa, vaan päinvastoin raikkaan realistisen näkökulman.

Inkerin luterilaisen kirkon monimutkainen tilanne on ollut viime päivinä Radio Dei –lähetyksissäkin, tekstiviestikampanjat kiertävät ympäri Suomea. Kysyin tilannetta Inkerin piispalta: Kuukauppi vastasi Inkerin kirkon kotisivulla. Jännittäväksi Inkerin kirkon tilanne muodostuu, kun sitä katsoo papillisen sisäpiirikokemuksen valossa niin kuin olen voinut tehdä parin vuosikymmenen kokemuksella suomalaisista herätysliikkeistä ja lähetysjärjestöistä. Olen myös tutkinut Amnesty Internationalin tänä vuonna virittämää kampanjaa Venäjän uskontotilannetta vastaan. Kuulijat saavat katsella hiukan Venäjän rikoslain pykälää 282 venäjän kielellä ja oikeustapauksia sekä taustatutkimuksia, jotta Amnestyn kampanja asettuu oikeaan lokeroonsa.

Nationalistiset ja karismaattiset liikkeet Venäjällä sekä Tshetshenian muslimiyhteisö ovat myös tarkasteluni kohteena. En ole toki käynyt Tshetsheniassa, mutta venäläiseen nuoreen upseeriin on luotettava, kun hän kertoo Tshetshenian kokemuksista pietarilaisessa saunassa…

Savonlinnalaissyntyinen Juha Molari on seurannut tarkkaan Venäjän kehitystä. Hän on työskennellyt aiemmin myös Pietarissa ja opiskellut Pietarin valtiollisessa finanssi- ja ekonomiyliopistossa sekä vähän muualla. Olen jo monen vuoden ajan kirjoittanut suomalaisvenäläiseen talouslehteen Venäjän kauppatie ja Datsha-verkkosivustoon. Nuorin poikani kastettiin Pietarissa Pyhien Merimiesten (ortodoksisessa) kirkossa

Itä-Savo –sanomalehden pääkirjoitustoimittaja Kyösti Pienimäki esitti tämän kutsun saapua Savonlinnaan. Ja varmasti tulen! SVS:n Savonlinnan osaston järjestämä tilaisuus ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksella Savonniemenkatu 6:ssa klo 18.30 maanantaina 3. marraskuuta. Luokka 122.

Ps. muistathan Jaakko Ryhäsen ja Pertti Eerolan konsertin! Konsertti alkaa lauantaina 8.11. klo 18 Pohjassa Pyhän Marian kirkossa (Pohja sijaitsee Karjaan ja Tenholan välissä Läntisellä Uudellamaalla). Konsertista on kerrottu myös tässä blogissani: http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/jaakko-ryhnen-ja-pentti-eerola.html ja tässä blogissani: http://juhamolari.suntuubi.com/?cat=8&y=2008&m=10&d=25 sekä seurakuntamme omalla kotisivulla: http://pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/48

Ps. väitöstilaisuuteni on lauantaina 7.2.2009 kello 10:15 Helsingin yliopistolla. Salia en ole vielä varannut, mutta varaa kalenterista tämä aika, sillä psykohistorian väitöskirja voi virittää monia ajatuksia – jopa niille vainoharhaisille suomalaisille, joille paljastuu kirkkoherran lukevan CIA:n ja NATO:n psykiatrien tutkimuksia unohtamatta Venäjän upseerien ja informaatiopsykologisen sodankäynnin spesialisteja.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Venäjän federaation vastainen tekstiviestihuhu

Miten pitäisi Venäjän Federaation vastaiseen tekstiviestihuhuun reagoida? Mikä olisi oikea strategia ja taktiikka?

(1) Tekstiviestiketju Venäjää vastaan

Olen Juha Molari, Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra ja Venäjän kauppatie –lehden toimittaja. Sain tänään 28.10.2008 kello 7:58 tekstiviestin, jonka lähettäjä oli Demari-lehden myyntiryhmäpäällikkö Aila Pääkkö. Hän kysyi ystävällisesti neuvoani, koska tietää minun seuraavan Venäjän tapahtumia aktiivisesti. Tekstiviestissä luki:

”Venäjän federaation sivuilla tänään tullut lista 56:n kristillisen järjestön lakkauttamisesta. Listalla mm. Inkerin kirkko. Nyt rukoillaan siskojen ja veljien puolesta Venäjällä. Jatka viestiä”.

Tarkistin tiedot Federaation rekisteriviranomaisen sivuilta eikä siellä mitään listaa ollut. Kysyin heiltä informaatiota asiasta sähköpostitse. Toistaiseksi en ole löytänyt myöskään muualta sivustoilta mainittua tietoa, vaikka tänään 29.10. olen saanut kuulla, että sellainen tieto olisi ollut. Sittemmin olen kuullut, että viesti on levinnyt ympäri Suomea.

Pyysin eilen Aila Pääköltä tiedot viestin alkuperästä. Hän oli saanut viestin hyvin tuntemaltani henkilöltä. Tämä henkilö kertoi asiasta puhuttavan paljon Vammalan kristittyjen mummojen keskuudessa. Valitettavasti hänen ilmoituksensa mukaan kännykästä patteri oli loppumassa, että olisin voinut tarkasti tiedustella asiasta. Olin kuitenkin jo tarkistanut tiedon etukäteen Vammalan luterilaisen seurakunnan kirkkoherraviraston kansliasta ja lähetyspastorilta, jotka eivät tunne Venäjän vastaista tekstiviestihuhua. Olisi erikoista, että seurakunnan ydinpaikoilla ei tiedetä huhusta, jos se on kulkenut jo edellispäivänä siellä mummolta mummolle juuri Inkerin lähetysväen piirissä. Valitettavasti en saanut konkreettista nimeä, joka olisi lähettänyt tämän tiedon hänelle. Ilmeisesti pian saamme kuitenkin myös nimiä esiin… Venäläinen ohjelma ilmeisesti käynnisti huhun, joka on tyypillisesti ylitulkintaa: alitajuiset pelot pääsevät valtaansa. Venäläiset sanovat, että "pää alas, jalat ylös" - maltillinen järjenkäyttö lakkaa ja vauhti kiihtyy.

(2) Miksi asia on merkittävä?

Olen vasta viikko sitten haastatellut Venäjän parasta (?) informaatiopsykologisen sodan asiantuntijaa, professoria ja tohtoria Andrei Viktorovits Manoiloa, joka tällä hetkellä työskentelee Moskovan diplomaattiakatemiassa (Diplomaticheskoi akademii Ministerstva innostrannih del Rosiiskoi Federatsii). Aikaisemmin hän suoritti aihetta koskevan väitöskirjatutkimuksensa toiseen moskovalaiseen akatemiaan (Rossiiskoi akademii gosudarsvennoi sluzhbi pri prezidente RF). Tämä informaatiopsykologian spesialisti näki Suomen tilanteen yksinkertaisena. ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ”myynninedistämistä”: tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!” Manailon mukaan ”myynninedistämisessä” käytetään hyväksi suomalaisten pelkoja, joiden mukaan Venäjä oli ”uusi aggressiivinen uhka”. Pelokkaat ihmiset menevät paniikkiin. He etsivät mitä tahansa saalistajaa. ”Ja silloin Yhdysvallat ojentaa auttavan kätensä, tietenkin, sen omilla ehdoillaan eikä ilmaiseksi: USA tarvitsee poliittisia liittolaisia ja tykinruokaa, kun on lopettanut sodan Afganistanissa ja aloittaa uuden – ehkä sotilasoperaation Irania vastaan.” Manoilon mukaan tavallisiin suomalaisiin sovelletaan ”poliittisen polarisaation” – mustavalkoisen vastakkainasettelun – tekniikkaan. Tällä tavalla vaikutetaan alitajunnan kautta. ”Vaikutusta tehostetaan olemassa olevilla arkkityypeillä – esimerkiksi talvisodan kauhuilla. Yhdysvaltojen politiikka on jo pitkään käyttänyt häikäilemättömiä keinoja.”

En nyt ajattele, että olisi kyse tuollaisesta suurvaltapoliittisesta propagandasta, vaan ihan pienetkin rukouspiiriläiset hoitavat oman mielensä rakenteen vuoksi omia tarkoitusperiä samojen menetelmien avulla: viranomaisvaatimukset kasvatetaan Federaation uhkaksi kristittyä seurakuntaa vastaan, minkä jälkeen viriää suuri yhteisöllisyyden tunne! Olisiko pitänyt kertoa keväällä, että Pohjan suomalainen seurakunta oli lakkauttamisuhan alla: Verottaja huomautti, ettei arvolisäverotilitystä ollut tehtyä ajoissa? Tämän jälkeen saimme lisäaikaa ja tein sen toisen henkilön puolesta.

Tämä poliittisen polarisaation –tekniikka on erittäin vaarallinen ja vahingoittava väline, vaikka sen avulla vain viritettäisiin rukouskampanjoita. Mielestäni meillä riittää rukoilemista rehellisistäkin lähtökohdista, ja joskus pitää katsoa peiliin ilman että nähdään ongelmassa vihollista! Valhetta ei tarvita rukouksen moottoriksi. Monet vanhat mummot ja miehet ovat Suomessa vapautuneet sotien aikaisesta Venäjä-vihasta, koska ovat voineet rakentaa ystävällisiä suhteita Inkerin kirkkoon ja nähdä Venäjän vakiintuneet olot. Nyt tekstiviestikampanjalla herätetään näiden vanhojen ihmisten alitajuiset pelot ja vihan tunteet Venäjää vastaan! Nopeasti huoli leviää jopa tuhansiin koteihimme. Mielestäni valheellisen viestin levittäminen häiritsee myös Inkerin kirkkoa, jossa köyhät vanhat mummot ja vaarit ovat taas huolissaan omasta kohtalostaan. Olen kysynyt asiasta myös Inkerin kirkolta, mutta piispa Aarre Kuukauppi ei ole vielä ennättänyt vastata sähköpostiin.

(3)Rekisteriviranomaisen vastaus

"Tilanne ei ole kuitenkaan niin dramaattinen, kuin se alkuasetelmana voi vaikuttaa, toteaa piispa Kuukauppi. Viranomaiset pyytävät kaikilta järjestöiltä säännöllisesti tietoja toiminnastaan". Niin todetaan Inkerin kirkon sivuilla.

Ilmeisesti on uskottava, kun piispa Kuukauppi vahvistaa, että Venäjän oikeusministeriön nettisivuilla on todellakin 15.10. julkaistu lista lakkauttamisuhan alla olevista uskonnollista järjestöistä. Kuitenkin sana ”lakkauttamisuhka” on määriteltävä tarkemmin. Tällä hetkellä tuota listaa ei ole eikä sanojen merkitystä voi määritellä. Inkerin kirkko ja Kelton teologinen instituutti ovat ollut tällöin mukana 56 järjestön listassa. Piispa kertoo Inkerin kirkon kotisivuilla: ”Tilanne ei ole kuitenkaan niin dramaattinen, kuin se alkuasetelmana voi vaikuttaa, toteaa piispa Kuukauppi. Viranomaiset pyytävät kaikilta järjestöiltä säännöllisesti tietoja toiminnastaan.”

Venäläisiä uutissivustoja on useita kymmeniä eikä toistaiseksi ole sattunut mitään tahoa esiin, jossa asiasta olisi ollut puhetta. Juorut ovat toinen asia. Linkki http://minjust.lgg.ru/common/img/uploaded/docs/Plan_po dachi_iskov.doc on ainakin vanhentunut, jos se on ollut joskus siellä.

Venäjän rekisteröintiviranomainen on Федеральная регистрационная служба eikä siellä ole ollut koskaan esittämääsi uutista Venäjän Inkerin kirkon laukkauttamisesta. Tämä viranomainen vastaa myös kysymyksiin, kuten viranomaisen kysymys ja vastaus –palsta osoittaa. Tällöin on tullut ilmi mm. että Закона об НКО и постановления правительства РФ № 212 от 15 апреля 2006 года все некоммерческие организации должны предоставлять отчеты о своей деятельности и составе руководящих органов (kaikkien ei-kaupallisten organisaatioiden on annettava sen toimintaa koskevat raportit ja koostumukset hallintoelimissä).

Edelleen Victor Yashnikov kertoo, että не позднее 15 апреля, представлять отчет о своей деятельности, сведения о персональном составе руководящих органов, а также документы, содержащие сведения о расходовании денежных средств и использовании иного имущества (vuosittain viimeistään 15. huhtikuuta on raportoitava henkilöstön organisaatiosta, sekä asiakirjoista, jotka sisältävät tiedot rahojen ja muiden varojen käytöstä.)

Edelleen rekisteriviranomainen huomauttaa, että vuonna 2007 kohtalo koitti 320 järjestöä, mutta he eivät pyri lopettamaan oikeushenkilöitä, vaan antavat mahdollisuuden korjata puutteet: Если же не будут исполняться требования закона, мы вправе вынести предупреждение и предоставить срок для устранения нарушений, вправе составить протокол об административном правонарушении. В случае неоднократных нарушений управление вправе решать вопрос о ликвидации НКО в судебном порядке. В прошлом году направлено в суд 320 исков о прекращении деятельности в качестве юридического лица и ликвидации различных общественных объединений в связи с нарушениями требований закона. При этом управлением не ставится цель ликвидировать ту или иную организацию, мы всегда даем возможность устранить нарушения.

Ps. maanantaina 3.11.2008 puhun Venäjän uskonto-oloista Savonlinnassa Suomi-Venäjä -seurassa. Tilaisuus on avoin kaikille.

Ps. muistathan Jaakko Ryhäsen ja Pertti Eerolan konsertin! Konsertti alkaa lauantaina 8.11. klo 18 Pohjassa Pyhän Marian kirkossa (Pohja sijaitsee Karjaan ja Tenholan välissä Läntisellä Uudellamaalla).

Konsertista on kerrottu myös tässä blogissani: http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/jaakko-ryhnen-ja-pentti-eerola.html ja tässä blogissani: http://juhamolari.suntuubi.com/?cat=8&y=2008&m=10&d=25 sekä seurakuntamme omalla kotisivulla: http://pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/48

maanantai 27. lokakuuta 2008

Väittelyluvan myöntäminen

Olen odotellut, miten on väittelyluvan kanssa. Internetissä surffailu tuotti kuitenkin tänä iltana vastauksen sen jälkeen, kun joidenkin puolueiden vaalijuhlat ja toisten matalat tunnelmat tuli katsottua.
Tässä on ote Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksen 13.10.2008 pöytäkirjasta (olo on siis kuin vaalivoittajalla):

X X X X X X

TM Juha Molarin väitöskirjakäsikirjoituksen esitarkastus: väittelyluvan myöntäminen

TM Juha Molari on jättänyt teologiselle tiedekunnalle esitarkastusta varten väitöskirjakäsikirjoituksensa "Q-evankeliumi ja psykohistoria". Tiedekuntaneuvosto valitsi 16.6.2008 professori Kari Syreenin (Åbo Akademi) ja dosentti Pekka Lundin käsikirjoituksen esitarkastajiksi. Lausunnot ovat liitteinä 1 ja 2. Jatkotutkintoon sisältyvien jatko-opintojen (60 opintopistettä) tulee olla suoritettuina ennen väittelyluvan myöntämistä. Tekijä on suorittanut vaadittavat jatko-opinnot. Professori Ismo Dunderberg ehdottaa vastaväittäjiksi dosentti, TT Pekka Lundia ja dosentti, TT Petri Luomasta. Arvosanatoimikuntaan kuuluvat kustos, vastaväittäjä(t) sekä tiedekuntaneuvoston nimeämä tiedekunnan edustaja, jonka tulee olla tiedekunnan professori tai erityisistä syistä dosentti, joka on perehtynyt väitöskirjan aiheeseen. Tiedekunnan edustaja ei saa olla työn ohjaaja. Ehdotuksen tiedekunnan edustajasta tekee laitoksen johtaja. Mikäli laitoksen johtaja on väitöskirjan ohjaaja tai muuten jäävi, ehdotuksen tekee varajohtaja tai professori, joka ei ole ohjannut väitöskirjaa. Mikäli he ovat jäävejä, ehdotuksen tiedekunnan edustajasta tekee dekaani. TM Juha Molarin väitöskirjatyön ohjaajana on toiminut professori Risto Uro. Eksegetiikan laitoksen varajohtaja, lehtori, dosentti Jarmo Kiilunen ehdottaa tiedekunnan edustajaksi arvosanatoimikuntaan professori (mvs.) Lassi Pruukia. Väitöskirjan tekijälle on varattava tilaisuus vastineen antamiseen esitarkastajien lausunnoista (yliopistoasetus 115/1998, 18 §) ja tilaisuus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksensa vastaväittäjän valinnasta (opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskeva johtosääntö, 30 §). Tekijä on saanut lausunnot ja ilmoittanut, että hän ei jätä vastinetta. Hänellä ei ole myöskään huomautettavaa vastaväittäjien valinnasta.

Esitys: Myönnetään väittelylupa esitarkastajien lausuntojen perusteella. Pyydetään dosentti Pekka Lund ja dosentti Petri Luomanen vastaväittäjiksi ja määrätään professori Ismo Dunderberg kustokseksi väitöstilaisuuteen. Nimetään arvosanatoimikunta, johon kuuluvat professori Ismo Dunderberg, dosentti Petri Luomanen, dosentti Pekka Lund ja professori (mvs.) Lassi Pruuki. Lisäksi todetaan, että professori Risto Urolla työn ohjaajana on arvosanatoimikunnassa puheoikeus, mutta ei äänioikeutta, eikä hän osallistu
arvosanaehdotuksen laatimiseen.

Päätös: Esityksen mukaan.

Tämä on ote teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksesta 13.10.2008: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/tdkn/2008/ptk1108_131008.pdf

Ps. älä unohda Jaakko Ryhäsen ja Pertti Eerolan konsertti Pyhän Marian kirkossa (Pohja) lauantaina 8.11. klo 18. http://www.pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/48 ja http://juhamolari.suntuubi.com/?cat=8&y=2008&m=10&d=25

lauantai 25. lokakuuta 2008

Jaakko Ryhänen ja Pentti Eerola konsertoivat 8.11.2008 klo 18 Pohjan Pyhän Marian kirkossa

Jaakko Ryhänen ja Pentti Eerola konsertoivat 8.11.2008 klo 18 Pohjan Pyhän Marian kirkossa. Tämä on poikkeava etuoikeus, että metropolien suurimmat suomalaiset tähdet saapuvat Pohjan Pyhän Marian kirkkoon. Tämä ikivanha harmaakivikirkko odotetaan täyttyvän ääriään myöten. Siksi on syytä tulla riittävän varhain. Vain 500 henkeä mahtuu konserttiin, johon ei ole edes sisäänpääsymaksua. Ohjelmalehtisen saa 5 eurolla. Ohjelmalehtisen tulolla katetaan supertähtien konserttikuluja. Konserttia edellä on toki isänpäivänaaton kahvit seurakuntatalolla kirkon vieressä (Flemingintie 6, 10420 Pohjankuru).

Tule ajoissa paikalle, mutta yritä myös viimehetkellä sisälle, jos muuten et ennätä!



MITEN SUPERTÄHDET MAKSETTIIN POHJAAN?


Etelä Uusimaan alueella on ennätetty kuulla jo kateellista ja ilkeämielistä juoruilua, että seurakunnan oman kanttorin (Kaija Kalliomäki) musiikkitoimintarahat olisi ryöstetty metropolien suomalaisten tähtien konserttikustannuksiin. Kirkkoherra Juha Molari vastaa: ”Se on puhdasta kateellisten ja ilkeämielisten valetta! Tuollainen valehtelu on syntiä”.

”Joillekin ihmisille oma tuska valitettavasti ’helpottuu’, kun saa repiä rikki toisten onnea, pilata hyvät hetket!”

”Tämän konsertin kustannusten kattamisesta seurakuntaneuvosto teki yksimielisen päätöksen. Kustannuksiin ei käytetä yhtään euroa tai senttiä seurakunnan kanttorin omaa toimintamäärärahaa, vaan odotamme vapaaehtoisen ohjelmalehtisestä saatavan tulon kattavan valtaosan konserttikuluista. Ihmiset itse ilmaisevat, että he antavat arvon laadulle! Ensi vuodeksi (2009) on toki moninkertaistettu kanttorin konserttimäärärahat, koska tahdomme, että seurakuntamme kirkossa tarjotaan suuria elämyksiä alueemme ihmisten iloksi”.

”Lisäksi olemme juustohöyläperiaatteella siirtäneet varoja seurakuntaneuvoston, avoimen seurakuntatyön ja aikuistyön toimintamäärärahoista konserttikulujen kattamiseen, mikäli vapaaehtoisella maksulla ei saada kuluja katettua”.

”Oikea näkökulma on kiitokset. Kiitokset pitää sanoa: Aila Pääkkö sai sovittua kohtuullisen konserttihinnan kansainvälisten metropolien suomalaisille tähdille
.”

”Miksi meidän pitäisi Läntisellä Uudellamaalla vaipua vähäisyyteen ja mitättömyyteen? Miksi me emme saisi myös tuntea itsemme kyllin hyviksi maailman supertähtien konsertille? Eikö pitäisi ottaa Ryhänen ja Eerola iloisena Jumalan siunauksena, joka on suotu syksyn pimetessä meidän alueemme ihmisten hyväksi. Sitä paitsi Ryhänen ja Eerola totesivat, että kirkossamme on upea akustiikka. Esiintyminen on tässä kirkossa nautittavaa. Jos tähdet sanovat näin, ehkä kuulijat saavat tuntea tällä alueella aivan ennennäkemätöntä!”


Kirkkoherran mukaan paras tapa on saapua sankoin joukoin konserttiin. ”Suuret ihmisjoukot ovat paras tapa vastata ilkeämielisten ihmisten epäsuopeuteen suomalaisten supertähtiemme konserttia vastaan. Me kerromme kansanliikkeenä, että meilläkin on arvo.”

JAAKKO RYHÄNEN

Jaakko Ryhänen on Suomen paras ja maineikkain basso. Hänen uransa on ollut loistokas. Jaakko Ryhänen on ollut vakituisesti kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan vuodesta 1975. Kansainvälinen ura alkoi New Yorkin Metropolitanissa vuonna 1983. Wienin valtionoopperassa Ryhäsellä oli vierailijasopimus vuosina 1991-1998. Loistokkaan uransa aikana hän esiintynyt oopperoiden kaikissa keskeisissä bassorooleissa. Hän on esiintynyt kaikissa Euroopan suurissa oopperataloissa. Jaakko Ryhänen sai Pro Finlandia- mitalin 1989. Vuonna 2007 hän sai Tampereen kaupungin kultaisen ansiomitalin.

Oopperalaulaja Jaakko Ryhänen on myös esimerkillinen ihminen. Hän kannustaa nuoria, nousevia lahjakkuuksia eteenpäin uralla. Iltalehden haastattelussa Ryhänen kertoi pari vuotta sitten, että hänellä on yli 30 vuoden kokemus äänen kouluttamisesta parhaiden opettajien johdolla: ”Joten tiedän, että kysymyksessä on pitkä prosessi. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä”. Laulunopiskelussa on muistettava, ettei ääntä saa rasittaa eikä ryöstöviljellä loppuun. Suomen paras basso on kertonut, että äänen salaisuus on siitä, että hän säännöllisesti lenkillä. Jaksaminen on kiinni siitä, että on ”fyysisesti hyvässä kunnossa, hallitsee instrumenttinsa ja osaa asiansa. Myös ihmissuhteiden on oltava tasapainossa”.

PERTTI EEROLA

Pohjan Pyhän Marian kirkossa Jaakko Ryhäsen kanssa esiintyy mitä parhain suomalainen piano- ja urkutaiteilija, jota saatamme löytää tämän hetken Suomesta. Dir. mus. Pertti Eerola on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Wienin Musiikkiakatemiassa. Vuonna 1973 hän sai urkudiplomin ja urkuensikonsertin. Pianodiplomi tuli pari vuotta myöhemmin (1977). Eerola piti ensikonserttinsa pianistina jo 1978. Eerolan konserttitoiminta alkoi Maj Lind –pianokilpailuista. Tällöin vuonna 1973 hänet palkittiin parhaasta Bach-tulkinnasta. Vuonna 1976 hän sai tunnustus-palkinnon. Eerola on esiintynyt pianistina ja urkurina Suomen lisäksi muun muassa Wienissä, Lontoossa, Salzburgissa, Budapestissä, Zürichissä, Varsovassa, Chigagossa, Bloomingtonissa, Riikassa, Prahassa, Berliinissä, Bonnissa, Shanghaissa ja Singaporessa. Eerolaon johtanut ja levyttänyt Bruckneria, Brahmsia, Mozartia, Faurénia, Dvorakia, Kokkosta, Mendelsssohnia, Schubertia, Händeliä, Gounodia ja Haydnia sekä monien muiden säveltäjien messuja, oratorioita ja kirkkomusiikkiteoksia.
Konsertti alkaa lauantaina 8.11. klo 18 Pohjassa Pyhän Marian kirkossa (Pohja sijaitsee Karjaan ja Tenholan välissä Läntisellä Uudellamaalla).

Konsertista on kerrottu myös tässä blogissani: http://juhamolari.blogspot.com/2008/10/jaakko-ryhnen-ja-pentti-eerola.html ja tässä blogissani: http://juhamolari.suntuubi.com/?cat=8&y=2008&m=10&d=25 sekä seurakuntamme omalla kotisivulla: http://pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/48

perjantai 24. lokakuuta 2008

Jos puhun suomeksi ja ruotsiksi, mutta puuttuu rakkaus…


Hiiret ovat tuoneet tehottomuutta elämääni. Menin taas nukkumaan kello 1 yöllä, mutta kello 4-5 heräsin villiin menoon pappilassani. Eilen olin Tammisaaressa Raaseporin seurakuntayhtymän kokouksessa, jossa kärsimme 8-3 –äänestystappion. Kokouksen jälkeen menin Esa Lahtisen kanssa bensaostoksille ja kahville. Esa kertoi tappaneensa vanhalla hiiriloukulla toista sataa hiirtä. Oli pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa ullakon seinällä. Jos muistelen oikein, luku oli kai 137. Voi olla, että muistan väärin tai kuulin huonosti. Hiiriä riittää Esan tekojenkin jälkeen. Ullakko kertoi, että hiiret olivat syöneet toisen lautasen tyhjäksi. Toinen lautanen oli verhottu puruilla, jotta sitä ei erehtyisi syömään.

En kerro tietoisesti vain minun ongelmista ja itsestäni, vaan tajuan hyvin, että itse kullakin työtoverilla on inhimilliset tunteensa ja kokemuksensa. Kristittynä voimme antaa jopa arvoa ihmisenä olemiselle ja uskoa, että Jumala tekee kaiken parhaaksemme. Ihminen ei ole robotti. Lastenelokuvassa Wall-e oli tunteva robotti, mutta se on fantasiaa. Vanhan ajan liikkeenjohdossa taylorismin ja fordismin mukaan ihmistä pidettiin robottina, jossa tärkeää oli kustannusten leikkaaminen ja tuottavuuden panos matemaattisesti laskettuna. Se oli ihan tarpeellinen vastareaktio huvitoiminnaksi väärinymmärretylle työlle, vaikka en usko, että yrityselämää juuri koskaan on hoidettu laissez-faire –periaatteella (”Antaa Matin elää ihan omaa menoaan”). Työntekijät eivät ole vain harrastamassa, viihdyttämässä itseään, vaikka olisivat syvästi inhimillisiä ja tuntevia.

Blake-Mouton, Hertzberg ja Porter etsivät uudenlaista yhdistelmää, jossa tehokkuuden rinnalle otettaisiin huomioon inhimillisyys. Vasta sitten saadaan optimaalinen tulos, kestävä kehitys. Tehokas, älykäs ihmisvoimavarojen arvostaminen tuottaa asiakkaalle parhaan lisäarvon. Koko ajan sopii kysyä, mitä hyötyä on tästä ihmisenä työskentelystä toiselle ihmiselle ja sen myötä yritykselle tai yhteisölle. Martti Luther lisäsi mainittuun inhimilliseen spekulaatioon hengelliseen näkökulman: tekeminen on hyväksi, ihmisen arvostaminen on hyväksi, mutta Jumala antaa siunauksen. ”Heitä nuotta veteen ja tee kalastajantyötä, mutta anna minun huolehtia saaliista. Usko ja tee työtä, niin suuhusi lentää paitsi metsäkana, myös koko paistettu hanhi” (Luther, Matkaevästä).

Hengellisten työntekijöiden sopii uskoa näin lapsellisesti, että paistettu hanhi lentää suuhun, vaikka asiantuntijat tietävät, että emäntämme valmistaa keittiössä ruokamme.

Pohjan suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan työntekijät ja yhtymämme työntekijät tekivät tutustumiskiertoajelun uuden kaupunkimme seurakuntiin. Matka alkoi yllätyskahvilla Pohjan ostoskeskuksessa Postilla, seurakunnallisesta olohuoneesta. Postillassa ei ainoastaan tarjota ruokaa ja keskustelua, vaan se on suosittu kirpputoripaikka. Kaikki eivät olleet vielä käyneet Postillassa aiemmin.
Postillan jälkeen menimme Snappertunaan. 1300-luvulla alueemme oli Kirkkonummelle saakka yhtä aluetta. Siinä mielessä palaamme kohti juuria, kun kunnat liittyvät toisiinsa, vaikka Kirkkonummi ei ole toki uudessa joukossamme. Gunnar Weckström esitteli Snappertunan kirkkoa ja kinkerihistorian merkitystä suomalaiselle sivistykselle. Matkamme jatkui Kahvila Slottsknektens stugaan (p. 019 234015), jotta väärinymmärrysten vuoksi teimme pienen kävelyretken viereen Raaseporin linnan raunioille ja odotimme, että ”paistettu hanhi” lentää suuhumme Karjaalta parissa kymmenessä minuutissa. Tulipa mieleen, että tanskalaiset ja virolaiset ovat olleet näillä kulmilla vallitsemassa tai häiritsemässä ihmisten elämää: pitäisikö meidän lähteä nyt vihassa Kööpenhaminaan? Onneksi olemme vapautuneet jo tuosta vihasta ja pelosta. Luultavasti aika tekee tehtävänsä, että suomalaiset vapautuvat myös venäjävihasta, joka on luonteeltaan kulttuurista ja primitiivistä.

Hanhi lensi suuhumme.

Jatkoimme matkaa Bromarviin idylliseen merelliseen kylään, jossa oli uudehko kirkko. Bromarvin jälkeen kävimme Tenholan (Tenalan) kirkossa, joka on kiistatta yksin Suomen vanhimmista kirkoista – jopa vanhempi kuin ikivanha Pohjan harmaakivikirkko. Tenholan kirkossa pääsen toimittamaan jumalanpalveluksen sunnuntaina 2. marraskuuta 2008 kello 10.

Koin erittäin hyväksi, että saimme tutustua uuden seurakuntayhtymämme lähialueen muutamaan kirkkoon, koska kaikille alue ei ollut tuttua. Itsekin näin paljon uutta. Om jag talar både människors och änglars spårk men saknar kärler, är jag bara ekande brons, en skrällande cymbal. Om jag talar både svenska och finska men saknar kärler, är jag bra ekande brons, en skrällande cymbal.

torstai 23. lokakuuta 2008

Русские - Пожалуйста, помогите нам!


Venäläiset - auttakaa meitä! Meillä on ruokapula Suomessa. Kävin Pietarissa. Minä havaitsin, että te myytte eläviä rapuja hyvissä ruokakaupoissa. Me emme voi ostaa Suomessa eläviä rapuja. Minä havaitsin, että te myytte shampanjaa ja punaviiniä hyvissä ruokakaupoissa. Me emme voi ostaa shampanjaa ja punaviiniä ruokakaupassa, koska suomalaiset ovat juoppoja. Ihmiset voivat ostaa vain olutta kaupoissa.

Olen lukenut suomalaista sanomalehdistä, että Venäjällä ei olisi enää ruokaa ruokakaupoissa. Hyllyt olisivat muka ihan tyhjät. Se ei ole totta! Se on valhe. Antakaa ruoka-apua Suomeen! Meillä on talouskriisi. Meillä on kulttuurikriisi. Meillä on mentaalinen kriisi. Meillä on ruokapula. Meillä on informaatiosota. Sanomalehdet valehtelevat, että Venäjä on nyt vaarallinen maa. Vaarallinen maa on naapurissa. Ihmiset näkevät nälkää, koska Venäjällä ruokakaupat ovat tyhjät. Se on valhe! Informaatiosota tahtoo vaikuttaa mielipiteisiin: Suomi tarvitsee turvaa Nato-jäsenyydestä, koska nälkäiset venäläiset tulevat kohta Suomeen. Meillä on niin vähän ruokaa kaupoissa, että pelkäämme venäläisiä ihmisiä. Antakaa meille ruokaa: jos olemme kylläisiä, emme enää pelkää venäläisiä!


Русские - Пожалуйста, помогите нам! У нас есть нехватка продуктов питания в Финляндии. Я отправился в Санкт-Петербурге. Я заметил, что вы даже можете продавать живых крабов в хорошем продовольственных магазинов. Мы не можем покупать в Финляндии живут крабы. Я заметил, что вы продаете шампанского и красного вина в хорошей продовольственных магазинов. Мы не можем купить шампанского и красного вина в продовольственных магазинах, потому что финны являются алкоголиками. Люди могут покупать только пиво в магазинах. Они не деньги для улучшения продуктов.

Я прочитал в финских газетах, что русские не могут покупать продукты питания в магазинах. Полки будет довольно пусто там. Это не правда! Это ложь. Мы нуждаются в продовольственной помощи в Финляндии! У нас экономический кризис - культурного кризиса - психического кризиса. Мы с нехваткой продовольствия. Мы даже живут в информационной войне. Наша газета пытается ложь о том, что Россия сейчас является очень опасной страной. Наш сосед будет опасно, потому что мы живем в голоден. Информационные войны пытается изменить нашу точку зрения: Финляндия потребуется НАТО по вопросам безопасности. Мы нуждается в НАТО, потому что голоден россияне придут в Финляндию и есть наш последний питание. Мы так мало продовольственных магазинов, что мы боимся за наших последних хлеб. Если мы удовлетворены продовольствием, мы больше не боимся против русских!

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pyövelin mieli, ihmisen avuttomuus ja rukouskokoukset


Minä olen nukkunut pari yötä todella huonosti tahtomattani. Viime viikolla nukuin vähän omasta tahdostani, mutta nyt en voinut nukkua, koska pappilassa hiiret ja rotat kävelevät väliseinien väleissä ja välikaton rakenteissa!

Viime yönä heräsin, kun napse ja raapiminen kävivät liian kovaksi. Sen jälkeen oli paha nukkua. Minuun iski väsyneenä pyövelin vimma. Työmenojen päätteeksi keitin puuron ja sekoitin siihen rotan myrkyt. Sitten vein myrkyt ullakolle ja lähdin pappilasta Helsinkiin, jotta saan nukkua ensi yön rauhassa. Koko työpäivä vierähti tehottomasti, koska huonosti nukkunut ei tee työtä antaumuksella. Tunsin, että nämä muutamat päivät ole pelkästään elänyt luottamuksesta ja rukouksesta: ehkä Jumala hoitaa, jos vaikka itse en nyt saa mitään aikaan. Ja kaiken lisäksi Jumala kuulee jopa tällaista pyöveliä, joka jahtaa rottia ja hiiriä tappaakseen.

Martti Luther kirjoitti Matkaevästä-teoksessaan: "Ikään kuin Herra tahtoisi sanoa: "Heitä nuotta veteen ja tee kalastajantyötä, mutta anna minun huolehtia saaliista. --- Usko ja tee työtä, niin suuhusi lentää paitsi metsäkana myös koko paistettu hanhi."


(1) JEESUS-PÄIVÄ


Lauantaina 18. lokakuuta 2008 oli Turussa suuri suomalainen tapahtuma. Luultavasti tuossa hallissa oli enemmän väkeä kuin missään muualla lauantaina. Nämä ihmiset eivät olleet kokoontuneet jääkiekko-otteluun eikä jalkapalloa katsomaan. He eivät olleet edes rock-konsertissa. Turun Sanomat kertoi asiallisen monisanaisesti, että 9000- 10000 ihmistä oli kokoontunut Jeesus-päivään kaikista Suomen kunnista. Jokaisella kunnalla oli edustajansa. Lisäksi paikalla oli romaanien ja saamelaisten edustajat. Ihmetellä sopii, ettei Helsingin Sanomat ole siellä, missä on paljon väkeä.

Pohjasta oli paikalla kaksi vapaakirkon edustajaa. Nämä toivat kirkollemme Pohjan viirin, joka toki lakkaa jo pian merkitsemästä enää itsenäistä kuntaa noin 700 vuoden olemassaolonsa jälkeen. Aikomuksemme on kokoontua rukoilemaan myös oman kuntamme puolesta. Rukous ei loppunut Turkuun. Monelle ihmiselle Turun kokous oli suuri kokemus, joka vahvisti kristillistä identiteettiä, yhteisvastuullisuutta ja rukousta.


(2) SIGMUND FREUDIN RUKOUS

Rukous on mitä pyhin toimi useille ihmisille, mutta pyhyyden ja loukkaamattomuuden tunne ei saa estää rukouksen tarkastelua käyttäytymistieteitten ja historian avulla monesta eri näkökulmasta. Mielestäni on ihan jopa tarpeellista miettiä näitä kaikkia näkökulmia, kun arvioi omaa tai yhteisön rukouselämää.

Uskonnollisilla instituutioilla, kokouksilla ja rituaaleilla (ml. rukous) on samankaltaisuutta ideologisen valtiokoneiston kanssa. Geertz (1973. Description: Toward and Interpretive Theory of Culture. The Interpretation of Culture.) on liittynyt Max Weberin sosiologiseen traditioon ja selittänyt uskonnolliset rituaalit sekä todellisuuden malliksi että malliksi todellisuudelle. Uskonnollisilla rituaaleilla luodaan todellisuutta. Žižek (1995. Ideologian haamu. Englanninkielisenä teoksessa: 1995, Mapping Ideology.) viittaa Isolde Charimin Dressur und Verneinung -konferenssin (Wien 17–20.3.1994) esitelmään, jossa polvistuminen uskon vuoksi on samanaikaisesti myös itsensä tunnistamista sen ”Toiseus-jumalan” kutsussa, joka määräsi polvistumista. Hän tahtoo tuolla lacanilaisen psykoanalyysin kielellä sanoa, että uskonnolliset instituutiot ja rituaalit eivät ole sisäisen uskon toissijaisia ulkoisuuksia, vaan mekanismeja, jotka synnyttävät sisäisen vakaumuksen: ´Toimi ikään kuin uskoisit, usko tulee itsestään´. Ryhmätapahtumat luovat vakuuttavan tunteen uskon sisäisestä vakaumuksesta. Žižekin (2004, Passion In The Era of Decaffeinated Belief) mukaan uskonto on hyväksytty osaksi kulttuuria, mutta uskonto ”ei saa legitimaatiotaan sen immanenttisesta totuusväitteestä, vaan tavasta, jolla se sallii ihmisten ilmaista tunteet ja asenteet”.

Gustave Le Bonin tutkielma joukkokäyttäytymisestä vaikutti psykoanalyysin isään Sigmund Freudiin, kun hän katsoi joukkokäyttäytymisen perustuvan tunnevaltaisuuteen, yksilöiden psykodynamiikkaan, jossa johtaja korvasi vanhempisuhteessa muodostuneen superegon. Johtajasta tuli sijaissamastumisen kohde. Ryhmän jäsen sisäisti johtajansa osaksi psyykeään ja luovutti osan autonomiastaan johtajalle ja häntä seuraavalle joukolle. Luottavaiset jäsenet seuraisivat tunneriippuvuudessa ja henkisen alaikäisyyden tilassa ryhmää. Jäsenet palvoivat jopa ryhmän sankaria ja toivoivat palkinnoksi esiintyjän huomiota. Freudin mukaan joukkokäyttäytyminen oli regressiota – taantumista - yksilökehityksen varhaisvaiheisiin. Isojen rukouskokousten valloittavat ja vallitsevat voimat ovat toisin sanoen alitajuisia ja irrationaalisia – eivät suinkaan tuonpuoleisia tai taivaallisia. Frazeriin ja Le Boniin rakentuva aineisto ei vastaa toki nykyantropologian vaatimuksia; tuon aineiston avulla Freudin teoriaa syyllisyyden käsittelystä myytin avulla ja johtajasta sijaissamastumisen kohteena on käytetty psykoanalyyttisissä tutkimuksissa erityisesti Klein, Bion (1955, Group Dynamics – A Re-view) ja Segal (2001, Yesterday, Today and Tomorrow. November 2001. Inaugural Lecture for the Opening of the Institute’s New Centre for the Advancement of Psychoanalytic Studies). Nämä kolme suurta freudilaisen analyysin kehittäjää ovat kiinnittäneet huomiota ryhmädynamiikkamalleihin (ks. Säävälä 2001: 26–30, Isänsä surmannut poika. Psykiatrinen tutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta.).

Bion (1955: 475) rakensi teoriansa Freudin näkemykseen ryhmän dynamiikasta, mutta koki, että Freudin näkemys tarvitsee täydennystä. Freudin mukaan perhe oli perusta kaikille ryhmille, mutta Bion otaksui ryhmien taustalle ne hyvin alkukantaiset mekanismit, joita Klein oli kuvannut lapsena syntyvässä vainoharhaisessa ja surullisvoittoisessa olotilassa (ks. Young 1992, Psychotic Anxieties and the Fading Hopes of the Left). Renessanssifilosofin De la Boétien kirjoitus tyrannista, jonka valtaan ihmiset sallivat alistua itsensä pettureina, on eräs tunnettu esikuva sosiaalipatologiselle tulkintaperinteelle (ks. Myyrä [2004: 48–49], Päästä meidät pahasta. teoksessa: M.-L. Heinonen, J.Myyrä, V. Räkköläinen, P. Siltala & T. Välkki (toim), Rohkeus totuuteen. Martti Siiralan juhlakirja).

Bionin (1955:456–457, 461, 475–476) mukaan projektiivisessa identifikaatiossa (itsestä ulospäin heijastettu tunne tunnistamisesta) ryhmän jäsen liittää toivotut piirteet johtajaan, joka antaa identiteetin ja vapauttaa oman superegon vastuullisuudesta. Juuri tuollainen projektiivinen identifikaatio on prosessina ilmeinen merkittävissä hengellisissä kokouksissa, joissa ei välttämättä pieteetin tähden uskova liitä toivottuja piirteitä itse hengelliseen johtajaan, vaan Kristukseen: Jeesuksesta tulee kaikkien rukousten kohde. Freudin omat kokemukset sekulaarista juutalaisuudesta ja lastenhoitajan katolisesta uskonnollisesta hurskaudesta loivat hänelle myös varsin niukat ja ambivalentit edellytykset uskonnollisen joukkokäyttäytymisen psykoanalyyttiseen tarkasteluun (ks. Vitz 1988, Sigmund’s Christian Unconscious).

Teoksessaan Ahdistava kulttuurimme (1930) Freud selvitti viettien ja kulttuurin vaatimusten väistämätöntä ristiriitaa; ks. esim. Fairbairn [1952: 188–189] Psychoanalytic Studies of the Personality; Gay [1990: 641–644] Freud. Käännös: Mirja Rutanen. Otava: Keuruu. Alkuteos: Freud – A Life for Our Time. 1988.; Sharpe 2003, Suicide Bombers: the Psychological, Religious and Other Imperatives. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics. Siltalan (2004, Psykohistorian metodisia kysymyksiä) mukaan Freud itse näki psykoanalyysin pääasiallisen sovellusalan juuri kulttuuri- ja yhteiskuntatutkimuksessa eikä suinkaan terapiassa. Freud liittyi Spinozan, Voltairen, Diderotin, Feuerbachin ja Darwinin perintöön. Hän koki, että kulttuuri on rakentunut viettien kieltämiselle. Kulttuurissa on kyse eroksen ja thanatoksen impulssien ehkäisemisestä. Jokaisella ihmisellä on epäsosiaalisia ja kulttuuria tuhoavia pyrkimyksiä. Seurauksena on pahoinvointi, tyytymättömyys ja onnellisuuden väheneminen. Elämä on yksilölle vaikeasti kestettävissä. Freudin uskontoteoria on tällä tavalla laajennus ja sovellus hänen uni- ja myyttiteorioistaan. Unitutkimuksessaan Freud kytkee mielihyvän ja pakonomaisen toiston toisiinsa. Tuosta oivalluksesta käsin hän arvioi sotatraumoja. Ihminen pyrkii toiston ja symbolien avulla hallitsemaan kuoleman viettiä, negatiivista ja menetettyä; ks. O. Mäkinen (2004: 38, Moderni, toisto ja ironia. Søren Kierkegaardin estetiikan aspekteja ja Joseph Hellerin Catch-22. Väitöskirja. Taideaineiden ja antropologian laitos, Oulun yliopisto), joka käsittelee Freudin teosta Unien tulkinta (1999; Die Traumdeutung 1911).

Avuttomuus on Freudin mukaan ihmisen yleinen osa. Avuttomuus yhdistää uskonnon lapsuuden kokemuksiin. Uskonnon juuret ja joukkokokousten rukousten ihmeellisen voiman tunne tulee vastauksena lapsen pelkoon vanhempien voimaa ja valtaa kohtaan, vaikka lapsi myös luotti heidän turvaansa. Uskonnollisten myyttien ja joukkorukousten avulla ihminen käsittelee itselleen vaikeita asioita. Lapsen tavoin aikuinen antaa rukouskokouksissa myöten toiveille ja fantasialle. Nämä toiveet ovat pohjimmiltaan jäänteitä lapsuudesta. Lapsuuden-aikaisilla ja tiedostamattomilla tapahtumilla on yhteys mielikuvamaailmaan ja aikuisen ihmisen elämään. Lapsen haavoittuneisuus ja riippuvuus jatkuisi aikuisuudessa; ks. Freud [1943: 230–238] Formulieringen über die zwei Prinziplen des psychischen Geschehen. Gesammelte Werke viii: 230–238; [1993: 66] Johdatus narsismiin ja muita esseitä ; [2001: 470–472] Unien tulkinta. Gummerus: Viipuri. Alkuteos: Dei Traum-deutung, 1948; Gay 1990: 644; Forster & Carveth 1999 (Christianity: A Kleinian Perspective. Canadian Journal of Psychoanalysis/ Revue Canadienne de Psychoanalyse 7 (2): 187-218).

Freud (2001: 461, 472) kirjoittaa unien tulkinnan yhteydessä: ”toiveet ovat peräisin varhaislapsuudesta. Piilotajunnan uupumattomat, kuolemattomat toiveet muistuttavat tarujen titaaneja. − − Uni on katkelma taakse jäänyttä lapsenomaista sielunelämää.” Freudin ihminen on olento, joka on uhattuna sisältäpäin omista vietinomaisista tarpeista ja haluista sekä sisäisesti ylläpidetyistä kielloista ja ideaalisista vaatimuksista käsin; Roos [1992: 14] Psykoanalyysin tulo Suomeen. teoksessa Roos, E., Manninen, V., & Välimäki, Jukka (toim). 1992. Mielen ulottuvuudet. Neurobiologia ei kuitenkaan ole antanut vahvistusta Freudin peruslähtökohdalle, jonka mukaan unen näkeminen olisi lapsuuden kokemusten muistiin palauttamista; ks. yrityksistä löytää neurobiologinen perusta uniteorialle: Hobson 1988 (The dreaming brain); Hau & Louzinger-Bohleber 2000 (Empirical Studies on Freud´s Dream Theory (FMRI and Polysomography)); Solms 2000 (Traumdeutung und Neurowissenschaften. Teoksessa I. Grubrich-Simitsi (toim), 100 Jahre Traumdeutung); Bratt 2000 (The Impact of Strategic Emotional Communication on Memory & Identity Development n-psa). Sopii epäillä, voidaanko uskontojen rukoukset sittenkään niin suora ja ehdoton paluu lapsuuden pelkoihin vanhempien valtaa ja voimaa vastaan.

Freudin mukaan rukous saa alkunsa välttämättömyydestä puolustautua luonnon murskaavaa ylivoimaa vastaan. Hyvätahtoisen Jumalan kaitselmus lievittää pelkoa elämän arvaamattomuudesta. Kun kasvava ihminen havaitsee, ettei hän voi suojautua outoa ylivoimaista voimaa vastaan, hän luo itselleen jumalat, joita hän palvoo, etsii lepyttääkseen ja kutsuu rukouksessa omaksi suojakseen. Ihmisen rukous Isän puoleen on identtinen tarpeelle suojautua inhimillistä heikkoutta vastaan; Freud 1927b (SE 21: 5–56). Ihmiset kokivat jumalat niin kuin lapsi fantasiat. Uskonto on illuusio – lapsenomainen toivekuvitelma, ihmiskunnan alkukantaisten voimakkaiden halujen tyydyttämistä; Freud 1927b (SE 21: 5−56). Freudin mukaan uskonnollinen opetus perustelee, että jo esi-isät uskoivat uskomuksiin. Meillä olisi todisteita esi-isien ajoista, mutta niiden autenttisuuden kyseenalaistaminen on kielletty.

Isaacs ([1952: 80–81] The Nature and Function of Phantasy. Teoksessa Melanie Klein et all. (toim), Developments in Psycho-Analysis) haluaa erottaa fantasian päiväunelmista. Rukous fantasiana tulee perusteiltaan ihmisen tiedostamattomasta. Fantasia viittaa pääsääntöisesti tai kokonaan tiedostamattomaan. Ks. myös Riviere 1952: 41 (On the Genesis of Psychical Conflict in Early Infancy. Sivut 37-66 teoksessa teoksessa Melanie Klein et all. (toim), Developments in Psycho-Analysis). Freudin Jumala oli yksiselitteisesti ihmisen oman mielen heijastuma, taivaaseen suuntaama projektio, heijastuma; Hyrck 1995: 11 (Mielen kuvat Jumalasta. Psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian näkökulma jumalasuhteen mielikuvamaailmaa Suomen ev.lut. kirkon v. 1948 Kristinopin tarjoaman aineiston valossa.); Forster & Carveth 1999.

Syreeni (2004, In Memory of Jesus: Grief Work in the Gospels. Biblical Interpretation 12,2.) vertaa evankeliumeissa ilmaistua Jeesuksen muistoa surutyön aikaisiin näkyihin ja uniin. Freud (1930; SE 22: 3−127) väitti teoksessaan Mooses ja monoteismi, että Mooses oli oikeasti egyptiläinen. Freud luki Mooseksen tarinaa siten, että se oli kuvaus juutalaisen kansan sisäisestä traumasta, johon kuului hämäryys kansallisesta identiteetistä; ks. Carrol 1998 (tekee sovelluksen myös varhaiseen kristilliseen mytologiaan; Moses and Monotheism and the Psychoanalytic Study of Early Christian Mythology. The Journal of Psychohistory); Rosenbloom 2003 (Sigmund Freud the Jew. The Jewish Side of Freud). Ihmiset tekivät jumalat isän kuviksi. Illuusioille on luonteenomaista, että ne syntyvät ihmisen toiveista. Ne saattavat jopa toteutua. Uskonnolliset illuusiot messiaan tulosta lähenevät Freudin mukaan harhaluuloja, deluusioita; Ks. Kaufman 1939 (Religious delisions in schizophrenia. International Journal of Psycho-Analysis 20: 3 & 4); Darrech 1947; Gay 1990: 647. Freud tunnusti uskonnon ihmiskunnan viettien kesyttäjäksi, mutta havaitsi myös, että uskonto esti onnellisuuden kokemista. Kaiken, mikä ei ole omassa vallassa, ihminen kokee uhkaksi. Minuus rakentuu tällaisessa taistelussa sekä sisäistä että ulkoista vaaraa vastaan. Rukous on tällöin eräs epätoivoinen, epäonnistunut keino, jonka avulla avuton ihminen tahtoo lievittää kärsimykselleen, kun taas työ on vähiten epäonnistunut keino tuossa tehtävässä; Ks. Freud 1930b (SE 21: 64–145); Kung 1979 (Freud and the Problem of God); Gay 1987; 1990: 665–666; Lius 1998: 457–462 (Conspiracy (Theories). South Atlantic Quarterly 97 (2): 457-462.); Forster & Carveth 1999; Davison 2002 (Bion´s perspectives on psychoanalytic Method. International Journal of Psychoanalysis 84 (4): 913–917.). Freud on kuitenkin saanut ankaraa kritiikkiä: Ricoeur 1974: 531–551 (A Philosophical Interpreation of Freud); Rizzuto 1979 (A Psychoanalytic Study).

(3) TERRORISTIEN RUKOUS

CIA:n profilointiin erikoistuneen psykologisen tutkimuslaitoksen perustaja ja johtaja, George Washington yliopiston professorin Jerrold M. Postin teos Leaders and Their Followers in a Dangerous World – The Psychology of Political Behavior (Ithaca, NY: Cornell University Press) on terveeksi tekevää luottavaa. Postin viitekehys on Melanie Kleinin psykoanalyysissa. Hän kertoo useita kymmenien tuntien keskusteluista Al Quida –terroristien kanssa. Nämä terroristit hylkäävät sellaiset yksilöt, jotka ovat psyykkisesti epänormaaleja, koska nämä olisivat turvallisuusriski. Nämä terroristit eivät tee itsemurhaa, vaan istishadin Allahin kunniaksi. Nämä terroristit uskovat destruktiivisen – tuhoa julistavan - karismaattisen johtajan ohjeen pyhästä velvollisuudesta. Terroristit menevät hirvittäviin tekoihin rukoillen. Ryhmässä koetulla hengellä on merkitystä. Freudin virhe oli siinä, että hän sijoitti kaikki uskonnollisen ryhmäkäyttäytymisen muodot saman alkukantaisen ja hylättävän tavan piiriin, kun selvästi toiset yhdessä tapahtuvat rukoushetket ovat eheyttäviä, mutta toisissa ihmiset menettävät älyllisen ja moraalisen harkinnan päästäen alitajuiset hulluudet valtaansa.

Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa: esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990 (Short and Long Term Physiological and Neurochemical adaptation to Social Conflict. teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series); Cabib & Publisi-Allegra 1990 (Social Behavior oft he House Mouse: A Potential Model for Preclinical Studies on Stress. teoksessa: Puglisi-Allegra, S. & Oliverio, A. 1990. Psychobiology of Stress. NATO Science Series.); Roy 2006 (Novel Approaches to the Diagnosis and Treatment of Possttraumatic Stress Disorder. NATO Security through Science Series: Human and Societal Dynamics, 6); Finklestein & Dent-Brown 2008 (Psychosocial Stress in Immigrants and in Members of Minority Groups as a Factor of Terrorist Behavior. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 40.); Centre of Excellence - Defence Against Terrorism 2008. Organizational and Psychological Aspects of Terrorism. NATO Science for Peace and Security Series: Human and Societal Dynamics, 43.; Sharpe 2008.

Esimerkiksi Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen. Myös Massachusetin yliopiston psykologian professori Ervin Staub on tuonut ilmi 2000-luvulla tutkimuksissaan sodan ja vihan ilmiöitä sekä holokaustin ja sotien traumoja. Hänen havaintojensa mukaan ”de-individualisoituminen”, ihmisen ainutkertaisen yksilöllisyyden tuhoaminen ja loukkaaminen, persoonallisen identiteetin menettäminen uhkaa tapahtua noissa ääriliikkeissä (Staub 2003: 388; The Psychology of Good and Evil. Why Children, Adults, and Groups Help and Harm Others.). Tällöin rukoilevan uskonnollisen lahkon ryhmän päämäärät asettuvat yksilöllisen persoonan tilalle: tulee korvaava identiteetti (”compensatory identity”; Staub 2003: 357.). Suurissa sosiaalisissa muutoksissa kokemukset kaaoksesta ja järjestyksen menetyksestä uhkaavat turvallisuuden tunnetta, maailmasta tulee vaikeasti ymmärrettävä ja ratkaisuksi astuvat vihollisia demonisoivat – pahojen henkien valtaan vastustajia manaavat - lahkot; Staub 2003: 375–376, 384, 387.

Yhdysvaltojen hallinnossa työskentelevät Robert S. Robins ja Jerrold Post kirjoittivat tutkimuksensa Political Paranoia jo vuonna 1997. Tällöin he määrittivät äärimmäishenkisten lahkojen vallankäyttöä ja paranoidisuuden piirteitä. Psykiatrit liittyivät Melanie Kleinin psykoanalyyttisiin havaintoihin. Teosta on luonnehdittu arvovaltaisuutensa vuoksi ”Yhdysvaltojen diplomaattilaukuksi” (US diplomatic bag); Webster 1998 (Why Freud Was Wrong. Sin, Science and Psychoanalysis). Robins on toiminut psykologian konsulttina Yhdysvaltojen presidenttihallinnossa. Post toimii Washingtonin yliopiston poliittisen psykologian professorina. Hän oli perustaja CIA:n hyväksi profilointitutkimuksia tekevälle keskukselle (US Government’s Center for the Analysis of Personality and Political Behavior), jota hän myös johti alkuaan. Post on laatinut Carterille Camp David –neuvotteluja varten Anwar Sadatin ja Menachem Beginnin psykologiset profiloinnit sekä haastatellut al-Qaidan terroristeja kymmeniä tunteja; Post 2004b: 1-10; George 2004: ix-xiv (Foreword. teoksessa: Jerrold M. Post (2004), Leaders and Their Followers in a Dangerous World:); Papas 2005 (” Post. Jerrold M. 2004. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior” (Book Reviews). American Psychiatric Services 56:); Rueter, “Post, Jerrold M. Leaders and Their Followers in a Dangerous World: The Psychology of Political Behavior” (Book Review). Perspectives on Political Science, June 2006.

Venäjällä on syntynyt muutaman vuoden aikana suuri määrä tutkimuksia, joissa on selvitetty sekä uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa että informaatiopsykologian näkökulmasta stressiä ja vallankäyttöä. Venäjän federaation turvallisuus-, puolustus- ja lainvalvontaan erikoistuneen akatemian professori Andrei Viktorovič Manoilo (2005 [Информационно-психологическая война: факторы, определяющие формат современного вооруженного конфликта (часть 3).]) painottaa informaatiopsykologisten keinojen kykyä tuottaa stressiä ja saattaa suhteellisen vakaat järjestelmät psykologisten puolustusmekanismien tarpeeseen. Kun vanhat defenssimekanismit eivät auta, rakennetaan illuusio, jossa ideologia antaa suojan sopivan myytin avulla. Informaatiopsykologian avulla käydään ”sota” ilman todellisia vihollisiakin. Poliittisetkin ryhmät ja valtakoneistot saattavat käyttäytyä uskonnollisen lahkon tavoin, jossa yhtenäisyyden ylläpitämiseksi reagoidaan alitajuisesti ja luodaan erot ”meidän” ja ”muukalaisten” välille. Nykyaikana informaatiopsykologia tarjoaa edellytykset myös ”vapaaehtoiselle vallankäytölle”, ”piilotetulle henkiselle pakottamiselle” ilman henkilökohtaisen identiteetin jyrkkää muodonmuutosta. Venäjän kirjallisuusseuran jäsen, Kiovan yliopiston kansainvälisten suhteitten professori Georgi Georgievič Počepcov on tuonut myös esille informaatiopsykologiaa illuusion rakentamisessa ja väkijoukkojen johtamisessa. Useat tutkimukset ovat käsitelleet tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta; Moskovan Patriarkan virasto 1996 (Миссионерский отдел Московского Патриархата РПЦ 1996. Классификация тоталитарных сект и деструктивных культов Российской Федерации. В помощь епархиальному миссионеру.); Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005.

Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin. Massarukoukset eivät palvele enää ihmisyksilön hoitamista, vaan alistamista: rukoilevien joukkovoiman avulla omaksutaan fundamentalismi, jonka avulla maailmasta tehdään ymmärrettävä yksinkertaistamalla; Castells 1997: 13–24 (The Information Age. Economy, Society and Culture. Vol. 2. The Power of Identity.); Gronow 2004: 239 (Modernin yhteiskunnan mahdollisuus: sosiaalinen eriytyminen ja esteettisen arvostelukyvyn kehkeytyminen). Ks. myös Prothero (2004; American Jesus: How the Son of God Became a National Icon), joka kuvailee, miten Jeesuksesta tehdään kansallinen ikoni.

Orel (2001; Психологические механизмы влияния тоталитарных групп на личность: профилактика и преодоление зависимости. teoksessa: K.V. Selčenok (toim.), К. В. Сельченок, Контроль сознания и методы подавления личности: Хрестоматия. Библиотека практической психологии) toteaa, ettei ole sattuma, että meidän aikanamme ilmaantuu totaalisia lahkoja. Informaatiotulva on eksponentiaalisesti räjähtänyt, jolloin jotkut ihmiset pakenevat alakulttuuriensa suojiin, pieniin rukoileviin soluihinsa ja luovat lahkoissa uuden identiteetin. Orel käyttää Sigmund Freudia hyödyksi ilmiön selittämisessä.

(4) MAAGIKON RUKOUS

Käyttäytymistieteilijät ovat olleet kiinnostuneita siitä, että taikausko, mafia, paranormaalit uskomukset ja uskonnollinen usko eivät ole kadonneet rationaalisuuden, tieteen ja teknologian nousun myötä; Ks. Aarnio 2007: 11 (Paranormal, superstitious, magical, and religious beliefs. Academic dissertation. Department of Psychology Studies 44: 2007. Department of Psychology University of Helsinki).

On väitetty, että tyytymättömyys vallitseviin ihanteisiin ja järjestelmiin on viime vuosikymmenien aikana synnyttänyt taantumista ja paluuta tuonpuoleisuuteen ja spirituaalisuuteen; Collins (2004; L'Amour intellectuel de Dieu: Lacan´s Spinozism and Religious Revival in Recent French Thought. Department of Romance Languages University of Washington) tekee tiiviin, mutta kattavan katsauksen useiden tutkijoiden näkemyksiin, joiden mukaan modernin regression vaikutuksesta uskonnollisuus olisi palaamassa (mm. Auge, Finkielkraut, Jambet, Ionescu, Astier, Vernant, Kristeva, Clément, Delacampagns).

Yli kaksikymmentä vuotta sitten olin uppoutunut rabbiinisen kirjallisuuden syntyprosessin tutkimiseen. Kävin myös Helsingin yliopiston klassisen filologian laitoksella papyruskurssin, jossa minun tehtäväkseni tuli aidon papyruksen kääntäminen ja ajoittaminen. Se oli joku muinainen manausteksti, jossa maagikko oli koonnut samalle papyrukselle lukuisia eri jumaluuksia – myös kristillisiä nimiä -, jotta niitä toistaen erheettömästi ja useasti toteutuisi toivottuja asioita.

Rabbiinisen kirjallisuuden tutkimuksessa keskityin Jeesuksen aikatoverin Hanina ben Dosan kertomuksiin. Erityisesti Geza Vermes (1977; Jesus the Jew. A Historian´s Reading of the Gospels) oli nostanut ihmeidentekijä Hanina ben Dosan evankeliumitutkimuksen vertailumateriaaliksi, Jeesuksen paralleeliksi. Hanina ben Dosan parantamiskertomuksissa uskottiin nähtävän jopa lopunajallista henkeä. Liityin niihin tutkijoihin, joiden mukaan rabbiinisten kertomusten ongelmana oli niiden puolen vuosituhannen välimatka Jeesukseen ja Hanina ben Dosaan. En mene tässä kovin seikkaperäisesti Vermesin argumentointiin ja Hanina ben Dosan niihin seikkoihin, jotka eivät liity rukoukseen. Mishnan ja Toseftan kertomukset Haninan rukouksesta viittasivat minun mielestäni esimerkiksi nostettuun tavoitteeseen, joka oli ”varhaisten hurskaiden” (hasidim harishonim) nostaminen oikeaksi rukousmalliksi. Haninan ihmeteot olivat todisteita esimerkillisestä, oikeaoppisesta rukouksesta.

Mishnan kohta M.Ber 5:5 kuvasi Haninan rukouksen sulavuutta, jonka ansiosta itse parantamisihmekin toteutui; ks. myös Freune (1980: 233; The Charismatic, teoksessa Ideal Figures in Ancient Judaims. Profiles and Paradigms, SBL, Septuagint and Cognate Studies 12). Mahdollisesti eräs mielenkiintoinen M. Ber 5:1 teksti viittaa tällaiseen kahden erilaisen hurskauskäsityksen väliseen välienselvittelyyn. Mishnassa – M.Ab. 3:10 – liittyy Haninan rukouksen sulavuuteen (M. Ber. 5:5). Kertomukset toistetaan rabbi Akiban yhteydessä, T. Ber. 3:3. Useissa rabbiinissa lähteissä kiistellään siitä, kumpi on tärkeämpää: teot vai opiskelu. Rabbi Akiba edusti ensin tekojen merkittävyyttä, mutta taipui sittemmin rabbi Tarfon käsitykseen. Hänestä tuli opiskelun kannattaja. Joka tapauksessa M. Ber. 5:1 kuvaa rabbiinista käsitystä hurskaiden rukouksesta. Mielestäni Mishnan kertomuksessa kajastuu sama henki kuin kääntämässäni magiapapyruksessa: rukous täytyy suorittaa erheettömästi. Rukouksesta oli tullut magiaa – myös juutalaisuuden parhaissa piireissä!

M. Ber. 5:1.
A. He eivät nouse rukoilemaan tefillaa turhaan: se rukoillaan vakavassa tapauksessa.
B1. Varhaisilla hurskailla (hasidim harishonim) oli tapana viipyä jonkin aikaa ja sitten rukoilla.
B2. niin että he saattoivat keskittyä sydämessään.
C. Jos kuningas tervehti häntä, hän ei vastaisi.
D. Jos käärme kiertyi hänen kantapäänsä ympärille, hän ei häiriintyisi.


Kertomuksessa kohta B viittaa varhaisiin hurskaisiin. Rabbiinisessa kirjallisuudessa ”hurskas” esiintyy uskonnollisen tai moraalisen äärimmäisyyden puolustajana tai esittäjänä. Ilmaisulla ”varhaiset hurskaat” ei viitata mihinkään organisoituun hurskaiden ryhmään, vaan vain menneiden aikojen hurskaisiin, joihin sisältyi aika aina Raamatun hurskaista Temppelin hävitykseen ensimmäisen vuosisadan lopulle saakka; ks. Bokser 1985:45 (Wonder-working and the Rabbinic Tradition. The Case of Hanina ben Dosa, JJS 26).

Martin Hengel (1969: 319-330; Judentum und Hellenismus) oletti, että hasidit olisivat olleet selvästi organisoitu juutalainen puolue. Talmudin viittaukset hasideihin eivät ole kuitenkaan niin selvästi määriteltyjä, että Talmudin hasidit olisivat luokiteltavissa puolueeksi. Raamatun Psalmeissa ”hasid” merkitsee yksinkertaisesti ”hurskasta miestä”, joka luottaa Jumalaan. Monikossa sanalla viitataan ihmisryhmään, joka erottuu muusta väestä läheisen jumalasuhteensa vuoksi. Safrain (1965: 33; Teaching of Pietistits in Mishnaic Literature, JJS 16) katsoo hasidit fariseusten ja rabbien edeltäjiksi.

Joka tapauksessa tekstikohdassa on esillä legendamainen malli. Juutalaiset perustivat oman rukouselämänsä tueksi liioiteltuja tarinoita rukousihmeistä! Teksikohdissa C ja D on lisäsääntöjä, joissa korostetaan keskittymisen tärkeyttä. Mishna täten luo legendamaisia esimerkkejä varhaisista hurskaista. Hurskas on malli äärimmäisestä kyvystä keskittyä rukoukseen. Tannaiittiset auktoriteetit vaativat oikeaa keskittymistä ”kuule Israel” –rukoukseen ja Tefillaan, jolloin ihminen kykenisi kokemaan myös jumalallisen läheisyyden. Laiskan miehen rukous, joka luottaa Jumalaan ei riittänyt, vaan rukous edellytti keskittymistä, jonka tuloksena rukoilija sai kokea jumalallisen läheisyyden. Oikean rukousmielen saavuttaminen oli merkki, että Jumala on kuullut rukouksen. Rukous korvasi eräällä tavalla Temppelin kultin, joka oli päättynyt muutenkin. Tämä rabbiinisen kirjallisuuden tapa korottaa hurskaat rukousihanteet oli täysin verrannollinen pakanallisen ihmeuskon nousuun toisen vuosisadan lopulta alkaen.

Tosefta Berakhot 3:20 esittää Hanina ben Dosan esimerkilliseksi rukoilijaksi:
A.Jos joku seisoi ja rukoili tiellä tai leveällä väylällä. Katso, hän astui syrjään aasin, aasin ajajan tai vankkureiden ajajan edestä eikä häiriintynyt.
B1. Kerrotaan R. Haninasta, että kerran rukoili
B2. ja arvat iski häntä eikä hän häiriintynyt.
C.Hänen oppilaansa menivät ja löysivät kuolleen arvadin pesän suulta.
D.He sanoivat: ”Voi ihmistä, jota arvat on purrut. Voi arvadia, joka on purrut ben Dosaa”.


Toseftan kertomuksessa osa D esittää Haninan yksinkertaisesti nimellä ”ben Dosa”, Dosan poika, sen sijaan osan B1 titteli ”rabbi” on todelliseen historialliseen tilanteen käymätön; ks. Freyne 1980: 223 ja Bokser 1985: 47. Voi-huudot on arveltu edustavan kertomuksen vanhinta osaa. Näin ajatteli jo Bultmann (1979: 55-56 [Die Geschichte der Synoptischen Tradition, alku. 1921]; Neusner 1971: 395 (The Rabbinic Tradition about Pharisees before 70, part I); Bokser 1985: 47).

Arvad-matelija on mytologinen myrkyllinen hahmo (ks. Midrash Sifra Shemini 6:7 [Lev. 11:29]; bHullin 127a; Genesis Rabba 824; yBer. 8:6, 12b. Tämä mateilija ja voi-sanat kohottavat Haninan epätyypilliseksi persoonaksi. Yhteisön rukouselämän vahvistaminen vaati tässä vaiheessa ”superuskovia” – tai ainakin tarinoita sellaisten olemassaolosta! Toseftan tekstissä Hanina-legenda on liitetty rabbiinisen rukouksen yhteyteen. Tällä kertomuksella halutaan vastata juutalaisyhteisön kokemaan pelkoon: rukoilijat olivat pelänneet joutuvansa ulkoisen vaaran kohteeksi. Mishna ja Tosefta nostavat siinä tilanteessa legendoja ja populaarit Hanina-kertomukset uutta tarvetta varten, rabbiinisen rukouksen puolestapuhujiksi. Bokser (1985: 51) argumentoi selvästi tämän tarkoitusperän ilmeisyydestä.

Mishnassa ja Toseftassa on näitä kertomuksia siis käytetty edistämään virallista hurskautta. Tosefta esittää Haninan rabbiinisen keskittymissääntöjen malliksi. Mishnassa ja Toseftassa puuttuvat kertomukset Haninasta ihmeidentekijänä. Toseftaan liitettiin sittemmin kertomuksia ihmeidentekijästä. Esimerkiksi Mishnassa Ber. 5:5 Haninan rukous on erityisen voimallinen sen sulavuuden vuoksi. Juuri rukouksen sulavuutta rabit tahtoivat kaikille. Toseftassa (T.Ber 3:20) Hanina on tullut malliksi jokaiselle juutalaiselle, jonka ei pidä luopua rukouksessa pelottavassa tilanteessa. Varhainen rabbiininen juutalaisuus halusi rakentaa elinvoimaisen juutalaisuuden rukouksen varaan, koska heidän piti elää ilman temppeliä Jerusalemin tuhon jälkeen. Pyrkimyksenä oli, että nyt juutalaisuudesta tulisi jokamiehen uskonnollisuutta. Tannaiitit olivat varsin torjuvia individualisteja, erityisiä persoonia, ihmeidentekijöitä vastaan. Tannaiitit uskoivat toki ihmeisiin, mutta tämä piirre työnnettiin sivualalla. Vanhat ihmemiehet määriteltiin uudelleen rabbiinisin käsitein, jotta he saatiin kelvollisiksi. Tilanne muuttuu, kun siirrytään Babylonialaiseen Talmudiin, jossa esiintyy kuitenkin valtaosa Hanina-traditiosta. Hanina on nyt mestari, joka pelastaa yhteisön vaarasta. Babylonialainen Talmud korostaa rukouksen voimallisuutta. Kertomuksessa Gamalielein pojan parantamisesta (bBer 34b) kerrotaan suoranaisesti, että Hanina vetäytyi syrjään ja rukoili. Haninan rukous oli sujuva ja voimallinen. Rukoukseen viitataan myös Haninan parantaessa Johannan pojan (bBer 34b). Kertomuksessa bB.K. 50a (bYeb 121b) ei kerrota sitä vastoin enää rukouksessa. Kertomuksessa sadeihmeestä (bTa’an 24b) annetaan esimerkki, miten Hanina rukoilee Maailmankaikkeuden Herraa. Myös Babylonialainen Talmud kertoo Haninan voimasta, joka on tehnyt hänet immuuniksi myrkkykäärmeen puremaa vastaan. Babylonialainen Talmud kertoo tarinan Haninasta, joka pisti kantapäänsä myrkkykäärmeen luolan suulle. Arvad tuli ulos, iski ja kuoli. Tämän jälkeen Hanina otti myrkkykäärmeen olkapäälleen ja kantoi sen kouluun. Hän sanoi: ”Katsokaa lapseni, se ei ole arvad, joka tappaa vaan synti”. Rukous on jäänyt jo sivuun kertomuksesta. Nyt tärkeää on yhteisön vaaran käsittely. Haninan on johtaja, joka auttaa yhteisöään. Hän pitää eettisen luennon. Tällaisilla kertomuksilla on selvästi babylonialainen synty-ympäristö, jossa sassanidien maailmanvalta aiheutti uskonnollisia ja poliittisia vaikeuksia juutalaisille. Sassanidien dynastian kantaisä Sasan ja ensimmäinen kuningas Ardasir I (k. 241 eKr) perustuvat monella tapaa epätarkkaan traditioon. Bysantin ja Gupta-dynastian hallitseman Pohjois-Intian välissä sijaitsi sassanidien valtio. Se oli merkittävä tekijä parthialaisten (247 eKr. – 226 jKr) jälkeen. Mahdin huippu sattui Khosrau I:n aikana (k. 579 jKr). Persia oli silloin itsevaltaisesti ja keskitetysti hallittu byrokratia. Zarathustralaisuudesta oli tullut valtiouskonto. Sen opit ja riitit vakiinnutettiin Avestassa ja vanhat eepokset kirjoitettiin muistiin kehittymättömällä keskipersian kielellä, pehleviksi. Tuossa tilanteessa juutalaisten täytyi mukautua profeetallisin ja apokalyptisiin – ilmestyskirjamaisiin – ennustuksiin, että seuraava maailman mullistus johtaisi Jumalan valtakuntaan. Iranissa rabit olivat huomattavassa asemassa juutalaisyhteisössä. Heidän aktiivinen roolinsa heijastuu myös siihen, miten rukousta kuvataan uskonnollissa tarinoissa.

Enemmän Juhasta, ks. kotisivut: http://personal.inet.fi/business/molari/ (Juha Molari)

tiistai 21. lokakuuta 2008

”Joskus kaikki manipulointi tulee ilmi”

Haastatteli venäläistä professoria:Andrei Viktorovič Manoilo oli älykäs, valoisa ja sympaattinen. Toivottavasti haastattelusta ei tule minulle vaikeuksia, koska Suomessa olemme vainoharhaisia ja pelokkaita tiettyjä venäläisiä tahoja vastaan.

Hän valmistui Moskovan yliopistosta fysiikan tiedekunnasta vuonna 1998. Tämän jälkeen urakehitys oli huikea. Hänellä on työ- ja tutkimuskokemusta Norjasta ja Tanskasta vuosilta 1999–2002. Vuonna 2003 hän suoritti tohtoritutkinnon informaatiopolitiikasta moskovalaisessa akatemiassa, joka valmistaa ”Venäjän federaation presidentin hallinnon erityistehtäviin” (Rossiiskoi akademii gosudarsvennoi sluzhbi pri prezidente RF). Manoilo on työskennellyt myös akatemiassa. Väitöskirjassaan Manoilo tutki valtiollista politiikkaa informaatiosodassa. Tällä hetkellä hän suorittaa taas tohtorin tutkintoa maineikkaassa Venäjän federaation ulkoasiainministeriön diplomaattiakatemiassa (Diplomaticheskoi akademii Ministerstva innostrannih del Rosiiskoi Federatsii) ja toimii RDI-ryhmän aluejohtajana. Lisäksi miehen julkaistujen tutkimusten määrä on huikeat yli 40.

Manoilo painottaa informaatiopsykologian voimaa tuottaa stressiä ja saattaa suhteellisen vakaat järjestelmät psykologisten puolustusmekanismien tarpeeseen. Myöhemmin julkaistavassa suomenkielisessä jutussa kerron professorin henkilötiedoista seikkaperäisemmin ja esittelen tarkemmin hänen näkemyksiään informaatiosodankäynnistä.

Informaatiopsykologian spesialisti luonnehtii Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan Yhdysvaltojen tilaukseksi. ”Lännessä me kaikki tiedämme, että Georgian hyökkäsi ensin, mutta kaikki ovat vakuuttuneita siitä, että hyökkääjä oli kaikesta huolimatta Venäjä.”

Tosiasiallisen kulun vastainen tunne syntyy psykologisten operaatioiden tähden, jotka oli suunniteltu etukäteen. ”Länsi-poliittinen strategia osasi odottaa, että Venäjä puuttuu konfliktiin. Georgian aggressio oli vain tekosyy aloittaa psykologinen sodankäynti”.

Informaatiopsykologian spesialisti näki Suomen tilanteen yksinkertaisena. ”Suomen mediassa toteutetaan erityistä ”myynninedistämistä”: tarkoituksena on työntää Suomea Yhdysvaltojen politiikan suuntaan, vaikka itsenäisen valtion tulisi valita itsenäisesti oma polku!”

En paljasta tässä kaikkea vuoropuhelua ja asiaa, mikä tuli ilmi haastattelussa, sillä tein tämän jutun Venäjän kauppatie –lehteä (www.kauppatie.com) varten. Totuus tulee julki vasta marraskuun puolessa välissä.

Professori analysoi monipuolisesti maailman muutoksen vaikutusta Venäjän sisäiseen turvallisuuteen, maailman talouteen, Pohjoismaiden tilanteeseen jne. Hänen mukaansa ihmisen kohtalo ei ole lohduton. Globaalista näkökulmasta katsottuna psykologinen sota on ”pelkkä pyramidi”, jonka ”derivaatassa on Yhdysvallat”, joka lopulta ”epäonnistuu: ennemmin tai myöhemmin kaikki manipulointi tulee ilmi”.

Enemmän Juhasta, ks. kotisivut: http://personal.inet.fi/business/molari/ (Juha Molari)
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

Манойло: региональные конфликты


Манойло, Андрей Викторович
докторанта Дипломатической академии Министерства иностранных дел Росийской Федерации
территориального директора российской корпорации RDI group (www.rdigroup.ru)


Я сделал интервью с его. Я написал некоторые российские приговоры об этом интервью. Статья будет опубликована позже в газетe Финляндский Торговый Путь (www.kauppatie.com) на финском языке. Его аргументация является абсолютно необходимaя и интереснaя. Я могу согласиться с его 100%.
Haastattelusta valmistuu artikkeli myöhemmin myös suomeksi. Interview will be later published also in Finnish language.


Профессор рассказывает, что ”мне очень интересна сфера психологических операций, исследованием которой я занимаюсь. Современный мир очень сложен и многообразен, в нем локальные и региональные конфликты с легкостью перетекают в крупномасштабные и международные, не поддающиеся регулированию традиционных инструментов дипломатии, а военные операции по принуждению к миру все больше начинают носить характер операций психологической войны, в которых собственно военные действия используются как один из сервисов и интегрированы в долгосрочные психологические операции. Современные конфликты начинают носить характер межцивилизационного противостояния, будь то войны в Ираке, Афганистане, в Косово”.

”А межцивилизационные конфликты разрешимы только методами психологического воздействия, способного управлять этническим подсознанием. Верояно, сегодня это единственное направление научных исследований, способное найти действенное средство разрешения существующих этнополитических конфликтов, и выработать соответствующий инструментарий воздействия на международные конфликты, необходимый для международной и российской дипломатии.”

(1) Сегодня Россия снова играет заметную роль в мировой политике

Профессор рассказывает, что ”Сегодня Россия снова играет заметную роль в мировой политике, в отличие от периода Ельцина, и в этих условиях технологии информационно-психологического воздействия на международные конфликты, исследованием которых я занимаюсь, становятся необычайно актуальны и востребованы российской правящей элитой, дипломатическими кругами, политическими партиями. ”

”После отражения агрессии Грузии против Южной Осетии есть основания полагать, что со стороны высшей государственной власти поступил прямой политический заказ на создание системы информационного противоборства и разработку национальных технологий психологического управления конфликтами, способных обеспечить надежную защиту российских граждан от внешней информационной агрессии, даже в форме психологической войны. ”

”Недавно прошедшая под председательством С.М. Миронова (Председатель Совета Федерации ФС РФ), в Москве конференция «Информационные войны в современном мире», в которой приняли участие известные российские и зарубежные политологи-специалисты по информационным и психологическим войнам (в том числе – депутат европарламента Д. Кьеза, И. Панарин, и др., в том числе – Ваш покорный слуга), - прямое тому подтверждение. ”

”Вероятно, в самом ближайшем будущем в России будет создан специальный орган, ориентированный на планирование, разработку и проведение психологических операций в поддержку внешней политики, например – Совет по публичной дипломатии.
В отличие от прежних российских госструктур, отвечающих за информационную безопасность, это будет организация совершенно нового типа, обладающая большой свободой действий, быстротой реагирования и креативностью. ”

”Поэтому, можно утверждать, что научная деятельность в этой сфере – моя и моих коллег – переживает сейчас необычайный подъем, находится в центре внимания и подкрепляется необходимым финансированием. В общем, сегодня все замечательно и гораздо лучше, чем 10-15 лет назад.”

(2) экономичным истерии

”Я полагаю, что имеющая сегодня место в мире истерия по поводу глобальнго экономическо кризиса – явление не стихийное, а вполне конролируемое и управляемое, и, безусловно, спланированное заранее. Здесь мы видим еще один пример психологической операции, об истинных целях которой можно только догадываться. Одно лишь кажется бесспорным: если в обществе начинается паника, оно превращается в толпу и им легко управлять. Поведение толпы давно исследуется учеными-психологами, есть масса примеров, когда с помощью специально созданной толпы организовывали политической перевороты, например, при свержении Милошевича в Югославии или Кучмы в Украине, аналогичные методы и технологии широко применяются в тоталитарных сектах для обеспечения полного подчинения адептов. ”


(3) преддверии мировых войн


в США на волне кризиса происходит необычайная консолидация финансового капитала: в то время как мелкие банки и компании разоряются, три крупнейших банка – Морган Стенли, Сити и Чейз – скупают их по дешевке и необычайно богатеют.

Таким образом, весь нациоанльный капитал в США перетекает в руки двух-трех игроков, которых администрации сША легко контролировать. Как указывают эксперты, такие процессы начинались в США только в преддверии мировых войн. Означает ли это, что они готовятся к новой войне? Кто знает…


(4) война в Южной Осетии


Я полагаю, что война в Южной Осетии – это попытка США оказать на Россию силовое давление с целью принудить ее согласится с позицией США по Ирану. Не случайно агрессии Грузии против Ю.Осетии предшествовало жесткое заявление России по поводу Иранской проблемы – я думаю, США долго надеялись, что Россия поддержит идею военной операции. В этом смысле Грузия, конечно, двинулась в Ю.Осетию по приказу из Вашингтона (они теперь это даже не скрывают), и это было прямое предупреждение России.

Последующие заявления Маккейна по поводу признания независимости Чечни и отторжения от России всего Северного Кавказа дали понять, что США будет давить на Россию с помощью постоянных военных конфликтов на ее границах, ослабляя ее и обескровливая; следующей такой точкой может быть, например, Нагорный Карабах.

можно четко сказать, что события в Ю.Осетии и развернутая США информационная война против России заставила мировое сообщество мгновенно забыть и проблему с Косово, и Ирак, и Афганистан.


(5) в средствах массовой информации Финляндии


Все очень просто: в средствах массовой информации Финляндии внедряется специальная пропагандистская продукция, цель которой – загнать Финляндию (независимую страну, способную выбирать собственный путь!) в кильватер политики США, используя страх перед «угрозой новой агрессии» со стороны России.

Представляется, что народ сначала очень сильно испугается, затем начнет паниковать и метаться в поисках любого защитника.

И тогда США протянут им руку помощи, разумеется, на своих условиях и не бесплатно: ведь США нужны политические союзники и источники пушечного мяса для того, чтобы закончить войну в Афганистане и начать, возможно, новую военную операцию против Ирана.

В отношении рядовых финнов действительно применяются технологии политической поляризации: воздействие на подсознание осуществляется посредством активизации существующих в нем архетипов – ужасов зимней войны, например.

Все это довольно цинично, но политики США давно уже неразборчивы в средствах. Мое мнение таково: настоящий гражданин своей страны должен принимать решения сам, исходя из собственных убеждений, и эти убеждения должны быть следствием его жизненного опыта и гражданской позиции. Они не должны быть результатом работы политтехнологов и технологий психологической войны, управляющих сознанием гражданина без его личного согласия.

Операции психологической войны трудно распознать – они проводятся скрыто и в явном виде проявляются только их конечные результаты. Однако, эксперты по внешним признакам способны определить, что психологическая война началась, и вовремя среагировать на внешнею агрессию.

По моему мнению, Скандинавские страны не могут остаться вне психологической войны, так как их положение, влияние и ресурсы входят в спектр военных и политических интересов США. Поэтому США будут проводить психологические операции против населения и политического руководства скандинавских стран, хотя бы для того, чтобы заручиться их поддержкой в отноении своих новых военных операций, и потому, что многим американским политикам кажется, что манипулировать сознанием союзников проще и дешевле, чем договариваться в открытую. Развитая демократия и свобода слова не гарантируют защиты от информационной войны – более того, страны развитой демократии более уязвимы в этом плане и могут стать более легкой жертвой для психологических атак.

Для защиты населения достаточно своевременно выявлять эти операции, раскрывать их планы и выносить их на публичное обсуждение общественности в тех же СМИ. Если люди увидят, что ими манипулируют, пользуется как вещью в своих корыстных целях, ни одна цель психлогиччексой войны не будет достигнута. Важно только делать это вовремя.

я не вижу решение этой проблемы в контроле СМИ и и-нета, хотя в каком-то виде правовое регулирование оборота информации в них безусловно должно существовать.
политический резонанс имеют не сами непреложные факты, а то, что люди о них думают, их субънективные представления.

Действительно, конфликт – это бренд, который можно по законам пиар превратить в любой образ, марку, и затем продвинуть в сознание населения. В результате мы имеем следующее: на западе все знают, что грузия напала первой, но все убеждены, что агрессор – россия.

Я также считаю, что психологическая операция по манипулированию общесвенным мнением в грузино-российском конфликте была спланирована заранее, и западные политтехнологи ждали, когда россия вмешается в конфликт. Сама же агрессия грузии была лишь инициирующим поводом для начала психологической войны.

Россия сегодня не входит ни в одну из перечисленных мировых моделей (- англо-саксонский - представители C США, Великобритания и страны Британского содружества; - романо-германский - Германия, Франция, Италия, скандинавские страны; - восточно-азиатский; Китай, Вьетнам, Малайзия, Тайвань, возможно C Япония)); ее собственная модель и идеология психологического управления конфликтами только формируется.


(6) американской модели демократии


Передача демократических и любых других ценностей другим странам не должна носить характер «экспорта», и уж тем более не должна осуществляться насильственными методами, в принудительном порядке: народ сам разберется, что ему нужно, он не глупее американцев и способен сам выбирать для себя светлое будущее.

Кроме всего прочего, американской модели демократии есть альтернативы, например, демократия европейская, или скандинавская модель. То есть, американские демократические ценности не бесспорны.

Подсознание («оно» по Фрейду) в технологиях психологической войны – приоритетный объект воздействия.

На подсознательную деятельность психики человека приходится до 95% всей психической деятеьности, остальное приходится на сознание.

Подсознание очень слабо изучено, поэтому контролировать его очень трудно, оно не подвержено логике и нормам поведения.

такие технологии способны быстро превратить общество культурных граждан в дикую толпу, руководствующуюся слепыми инстинктами и поэтому являющуюся удобным политическим орудием.

Это – общее свойство человеческого поведения независимо от национальной принадлежности: россияне также подвержены атакам на подсознание как и другие народы, европейцы, например.

Знание личностных особенностей такого человека очень важно, оно позволяет направить удар в нужную точку, получив болевой эффект или инициировав мощный стимул к совершению каких-либо действий. Существует огромное количество технологий манипулирования сознанием личности, это – готовый арсенал инструментов политического воздействия.

многие из действующих политиков считают, что манипулировать сознанием людей с помощью технологий психологической войны – это самый простой, легкий, дешевый и быстрый способ достижения собственных целей.

Ведь договариваться в открытую сложно, дорого, требует массы усилий и учета интересов всех сторон. А обмануть – конечно же проще. К сожалению, именно такое мнение сегодня перобладает среди мировой политической элиты. Однако, в глобальной перспективе психологические войны – это такая же пирамида, как и финансовая пирамида с дерривативами в США, потерпевшая крах: рано или поздно любое манипулирование сознанием становится явным для объекта манипулятивного воздействия, а никто не любит узнавать, что им воспользовались как вещью.

More about Juha Molari, see homepage: http://personal.inet.fi/business/molari/

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

maanantai 20. lokakuuta 2008

Amnesty International tarkistakoon toimintaansa!

Amnesty International elää valitettavasti huolestuneisuudesta. En sano, että Amnesty elää huolestuttavassa maailmassa, vaan tietoisesti: elää huolestuneisuudesta. Jeesus sanoi, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Amnesty elää huolestuneisuudesta. Jos yhteisössä ei olisi keksittyä tai todellista huolestuneisuutta, se lakkaisi merkitsevänä järjestönä! Amnesty International löytää länsimaisessa kulttuurissaan helposti huolestumisen aiheet Venäjältä. Amnesty valehtelee.

Amnesty International katselee suomalaista televisiota ja länsimaisia juttuja, joissa on huolestuneisuutta Venäjästä aivan liikaa. Miksi Laura Rantanen ei katso Venäjän televisiota, ei lue Venäjän lukuisia sanomalehtiä, ei lue venäläisiä internet-blogeja ja sanomalehtiä? Ilmeisesti hän ei osaa venäjää – tai hän on vain taitamaton löytämään näitä sivustoja ja televisiokanavia. Suomessakin voi katsoa toista kymmentä venäläistä televisiokanavaa, jos osaa kääntää lautasantennin sopivaan suuntaan. Miksi Lauran televisioon tulee norjalaisesta satelliitista lähetetyt televisiokanavat, muttei näitä lukuisia venäläisiä televisiokanavia? Jos Laura olisi katsonut venäläistä televisiota monipuolisemmin, hän ei päästäisi tuollaisia ankkoja suustaan. Jos Laura olisi katsonut esimerkiksi Johan Bäckmannin teoksen johdosta syntynyttä venäjänkielistä nettikeskustelua, hän olisi havainnut, että Venäjällä on mielipidevapaus ja pluralismi.

Amnestyin tiedotteen 7.10.2008 mukaan Amnesty International vaati toimittaja Anna Politkovskajan murhan vuosipäivänä Venäjää rankaisemaan toimittajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneitä. Hassu vaatimus! Miksi hassu? On kai itsestään selvää, että murhasta annetaan rangaistus. Tämän kai Amnesty tietää, mutta nyt Amnesty tahtoo julkisuutta. Yhteisö tarvitsee koota joukkoja liikkeelle. Huolestuneisuus on itsetarkoituksellista. Anna Politkovskajan muistolle järjestettiin kynttilämielenosoitus 7.10. klo 18.30. Venäjän suurlähetystön edustalla. Meri ja Laura - miksi kynttilänmielenosoitusta ei järjestetty Iso-Britannian suurlähetystön edustalla, vaikka mainittu valtio suojelee Berezovskia? Meri Mäkihannu Amnestyn Suomen osastosta kertoi tiedotteessa, että Venäjällä kriittisten mielipiteiden ilmaiseminen olisi viime vuosina vaikeutunut huomattavasti. Mielestäni Meri puhuu löperöitä.

KATSOVATKO MERI MÄKIHANNU JA LAURA RANTANEN TELEVISIOTA?

Amnesty Internationalin Suomen Venäjä-maakoordinaattori, Vihreiden politiikkaankin osallistuva Laura Rantanen väittää Amnesty International (5/2008) lehdessä, että Venäjällä rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Rantanen sanoo Amnestyin nimissä, että Venäjällä tilanne olisi huono. Duumaan tuodaan muka jatkuvasti uusia lakialoitteita, joiden avulla lehtien lakkauttaminen ja journalistien valvonta on entistä helpompaa. Erityisesti Laura on huolissaan kansalaisjärjestölaista ja rikoslainpykälästä 282. Rantasen mukaan ihmisiä pelotellaan ja suuret mediat tepastelisivat hallituksen tahdin mukaan. Opposition edustajien kommentteja ei olisi nykyään yhdenkään tv-kanavan uutislähetyksissä. Jopa Internetissä blogien kirjoittajat olisivat nyt tulilinjalla!

En ole ihan vakuuttunut, että Laura olisi koskaan lukenut venäjäksi mainittua pykälää! Pykälä 282 tekee rangaistavaksi, paitsi rodulliseen vihaan yllyttämisen, myös ekstremistisen – äärimmäishenkisen - materiaalin hallussapidon sekä "Venäjän yhtenäisyyden loukkaamisen ja kansallisen ylpeyden loukkaamisen". Laura ei sano, että ekstremistinen tarkoittaa suomeksi äärimmäishenkistä, mutta kerrottakoon tämä, koska Laura ei ehkä tiedä sanan suomalaista merkitystä. Tuskin hän vilpillisyyttään kirjoittaa niin tyhmästi? Miksi Laura valehtelee, että tässä säädettäisin jotain Venäjän yhtenäisyydestä ja kansallisesta ylpeydestä? Onko Amnesty Internationalin tapana valehdella?

Rikoslain 282 ensimmäinen ja toinen momentti on tässä venäjäksi (rangaistusasteikon luettelo on jätetty pois). Sen jälkeen se on suomeksi.

Статья 282. Возбуждение ненависти либо вражды, а равно унижение человеческого достоинства
1. Действия, направленные на возбуждение ненависти либо вражды, а также на унижение достоинства человека либо группы лиц по признакам пола, расы, национальности, языка, происхождения, отношения к религии, а равно принадлежности к какой-либо социальной группе, совершенные публично или с использованием средств массовой информации, -

2. Те же деяния, совершенные:
а) с применением насилия или с угрозой его применения;
б) лицом с использованием своего служебного положения;
в) организованной группой, -


Epävirallinen käännös:
1. Toimet, joiden tarkoituksena on yllytys vihaan tai vihamielisyyteen, samoin kuin ihmisarvon alentamiseen jotakin henkilöä tai henkilöryhmää vastaan, sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, uskonnollisten asenteiden, samoin kuin sillä perusteella, että kuuluu johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään. Jos nämä teot on tehty julkisesti tai joukkoviestimiä käyttäen,
---
2. Samoista teoista tuomitaan:
a) henkilö, joka käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa sen käytöllä;
b) joka käyttää omaa virka-asemaansa
c) joka toimi järjestäytyneessä ryhmässä

Toisessa momentissa siis annetaan kovennettu rangaistus, jos henkilö liittää rasistiseen toimintaansa väkivaltaa, virka-asemansa tai järjestäytyneen toiminnan! Tätä vastaan Suomen Amnesty protestoi: Herätkää ja hävetkää!

Koomiseksi tämän Lauran huolestuneisuuden tekee se, että hän sai ilmeisesti käännettyä mainitut jutut englanninkielisiltä sisarjärjestöiltä vasta 2-3 vuotta ajankohtaisen keskustelun jälkeen! Nyt Suomen Amnesty tahtoo huolestua laista, jonka perusteella on joskus Kaliningradin alueella Alla Barabanova tuomittu siitä, että hän levitti juutalaisten ja muslimien vastaista rasistista aineistoa. Kenen puolella Amnesty seisoo? Antisemitistien ja rasistien puolella! Vallan merkillistä!

Alexander Verkhovsky
, venäläisen SOVA-keskuksen johtaja, esitteli tuon jälkijättöisen huolestuneisuutensa puolitoista vuotta sitten, 29. maaliskuuta 2007, Wienissä ETYJ: n kokouksen kupeeseen viritetyssä demonstroidussa tiedotustilaisuudessa, koska kokouksen aihelistalla oli kokoontumis- yhdistymis- ja sananvapaus. Nyt Suomeen nämäkin kantautuvat toista vuotta myöhässä. Verkhovsky oli huolissaan, että Venäjällä lainsäädäntö on myös ”ääriliikkeitä” vastaan, mutta ihmiset voisivat joutua luokitelluksi tuohon melkein mistä syystä tahansa (tässä hänen puheensa: http://www.eminol.com/skriv_ut.html?catid=6&artid=133, mutta ole varovainen, sillä sivusto tahtoo aloittaa printtauksen). Mielenkiintoista, että Amnesty ei havaitse Venäjän poliittisia vapauksia, mitkä ilmenevät tällaisten kriitikkojen puhemahdollisuuksista: Verkhovsky ei olisi puhunut, jos ei olisi sananvapautta!

RAKENTAVA NÄKÖKULMA RASISMIN VASTAISEEN LAKIIN

Eikö Amnestyn pitäisi etsiä rakentavia vaihtoehtoja rasististen ja ihmisarvoa loukkaavien rikosten poistamiseksi maailmastamme kuin kerätä pienet kannattajajoukot mielenosoitukseen, jossa huolestutaan Venäjän säätävän tuollaisia rasismin vastaisia lakeja, kun on russofoobikkojen pelättävissä niitä käytettävän väärin?
Brianne Todd, Notre Damen yliopistosta poliittisista tieteistä valmistunut toimittaja on tutkinut rasismin vastaisen lainsäädännön tarpeita Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Artikkelissaan ”Hooliganism or Violent Intolerance?” hän kertoo surullisista tapauksista, jotka hänen mukaansa osoittavat, että suvaitsemattomuus ja muukalaisviha ovat osittain institutionalisoituneet sekä Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Yhtä vähän kaupunginjohtaja Juri Luzhkov kuin senaattori George Allen ovat puuttuneet rasistisiin rikoksiin, jotka lainsäätäjä on kuitenkin määrännyt tuomittavaksi. Hänen mukaansa Venäjälle tarvitaan vahva lainsäädäntö, jonka mukaisesti rangaistaan rikollisia rasistisesta suvaitsemattomuudesta. Todd kulkee siis ihan päinvastaiseen suuntaan kuin Suomen Amnestyn huolestuneet naiset!

Todd kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ja Venäjällä on myös valvottava tämän lain täytäntöönpanoa. Hän käyttää nimitystä ”hate crime”, ”vihan rikos”. Hän muistuttaa, että vuonna 2005 Nižni Novgorodissa moskeija joutui vandalismin kohteeksi ja ihmisillä oli pelko tulla ulos moskeijasta. Todd toteaa, että FBI:n vuoden 2005 tietojen mukaan Yhdysvalloissa oli 5190 tapausta luokiteltavissa mainittuun kategoriaan. Todd viittaa Moscow Times maaliskuun 2007 juttuun, jonka mukaan Venäjällä oli vuoden 2006 aikana loukkaantunut 67 ihmistä rodullisen suvaitsemattomuuden tähden syntyneissä väkivaltaisuuksissa. Todd toteaakin kiitoksella, että rikoslain 282 pykälä tuomitsee ”yllyttämisen vihaan tai rasistisiin ajatuksiin” ja pykälän toisessa momentissa käsitellään ”ääriliikkeitä”. Rikoslain pykälässä 105 käsitellään murhia, joiden motiivina on ollut kansallinen, rodullinen tai uskonnollinen viha. Rikoslain 357 artiklan tarkoituksena on puolestaan tuomita kansanmurhat. Rikoslain 244 artikla kieltää hautapaikkojen tuhoamisen, ja täten uskontojen loukkaaminen.

Suomessa on ihmisvihaaja-misantrooppi –yhteisöjen tarpeellisuus tullut yhä tiukemman arvioinnin kohteeksi, kun nuoret ovat alkaneet tappaa toisiansa. Venäjällä ovat useat tutkimukset ovat käsitelleet viime vuosien aikana tiettyjen uskonnollisten lahkojen psykoottista ja skitsofreenista luonnetta (Moskovan Patriarkan virasto 1996; Korolenko & Dmitrieva 1999; 2004; Kazakov 2000; Orel 2001; Šapar 2004; Oleinik & Sosnin 2005). Tyypillistä näyttäisi olevan, että nämä ääriliikkeet (jotka Suomen Amnesty kirjoittaa kauniisti muotoon ”ekstremit”) riistävät yksilöiden persoonallisuuden, luovat uuden identiteetin ja rakentavat johtajakultin. Ääriliikkeiden kriminalisointi voi olla hyvinkin aiheellista omassa maailmassamme, vaikka Suomen Amnesty International tahtoo ilmaista huolestumisensa tuon lainsäädännön johdosta.

Pohjois-Atlantin liiton julkaisusarjassa – NATO Science for Peace and Security Series – on ilmestynyt lähimmän kymmenen vuoden aikana useita tutkimuksia, joissa on selvitetty äärimmäishenkisten ryhmien ja uskonnollisten lahkojen psykodynamiikkaa. Uusimmat ovat vasta menneeltä kesältä 2008 (esim. Miczek, Thompson & Tornatzky 1990; Cabib & Publisi-Allegra; Roy 2006; Finklestein & Dent-Brown 2008; Center of Excellence 2008; Sharpe 2008). Turkin Ankarassa toimiva NATO:n terrorismin vastainen tutkimuskeskus, Center of Excellence – Defence Against Terrorism, laati vuonna 2008 lahkojen ja ryhmien psykodynamiikkaa arvioivan monitieteellisen tutkimuksen, CIA:n johtava psykiatri, jonka kirjoituksista pidän kovasti, Jerrold Post on monissa kirjoituksissa, tutkimuksissa ja puheenvuoroissa arvioinut huolestuttavan uhkan, jonka ääriliikkeiden psykodynamiikka sisältää. Kenen puolella Laura on – ihmisvihaajien vai rodullisen suvaitsevuuden puolella?


PTP ПЛАНЕТА 19.10.2008


Amnestyn suomalaisten huolestuneiden naisten väite Venäjän televisiosta, opposition oikeuksien ja sananvapauden rajoittamisesta on erheellinen. Venäjänkielinen televisiolähetys 19.10.2008 (PTP ПЛАНЕТА) kesti usean tunnin verran. Mukana oli mielenkiintoisesti eri tavalla ajattelevia opposition ja valtiollisen johdon mukaisia vaikuttajia. Aiheena oli arvioida Stalinin paikkaa Neuvostoliiton ja Venäjän historiassa.

Yhtenä keskustelijana oli Venäjän opposition suurin nimi, Gennadi Andrejevitš Zjuganov (Генна́дий Андре́евич Зюга́нов). Hän on Venäjän federaation kommunistisen puolueen pääsihteeri, duuman jäsen ja Euroopan neuvoston parlamenttiryhmän jäsen, joka hävisi Venäjän presidenttivaaleissa Medvedeville. Häviönsä tähden on ollut hyvin katkera mies.

Toinen keskustelijoista oli Viktor Stepanovitš Tšernomyrdin (Ви́ктор Степа́нович Черномы́рдин), Jeltsinin Venäjän pitkäaikainen entinen pääministeri, eräs Gaspromin suurista omistajista ja yhtiön hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja, Venäjän suurlähettiläänä Ukrainassa, Jeltsinin nimeämä erityisedustaja entisen Jugoslavian kriisialueille, joka johti presidentti Martti Ahtisaaren ohella Kosovon rauhanneuvotteluja (en tiedä, miksi hän ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa?). Tšernomyrdin kysyi tylysti ja kaunistelematta Zjuganovilta ja kenraali Varennikovilta, miksi tarvittiin 27 miljoonan kuolleen hinta. ”Se oli Stalinin hinta”.

Keskustelemassa oli myös Cambridgessa syntynyt, venäläinen intellektuelli vanha professori, Rooman klubin jäsen, Unescon Kalinga-palkinnon voittaja, Sergei Kapitsa (Сергей Петрович Капица), venäläisen demokrafian – väestöolojen – asiantuntija ja TV-ihminen.

Vanha kenraali Valentin Ivanovitš Varennikov (Валентин Иванович Варенников), Neuvostoliiton Afganistan joukkojen komentaja, toimi 1990-luvun alussa kommunistisessa puolueessa, mutta vuodesta 2003 äärinationalistisessa Rodina-puolueessa (Партия "РОДИНА"). Puolue yhdistää nationalistiset ja sosialistiset ajatukset toisiinsa. Varennikov tahtoi korostaa isänmaallisen sodan merkittävyyttä koko Euroopalle ja tällä hetkellä eläville venäläisille sekä Stalinin merkittävyyttä tämän taiston johtamisessa, mutta hän sai vastaansa Tšernomyrdinin kritiikin.

Valko-Venäjällä professorina toimiva Sergei Mironovski (Сергей Мироновский) kutsui Hitleriä osaksi ”historiaamme, meidän traagista historiaamme”.

Moskovan yliopiston taiteen tiedekunnasta valmistunut, kommunistisen sananvapauden ongelmat kokenut ja 1980-luvulla Pariisissa elänyt, mutta 1990 Venäjälle palannut, Puskin-palkinnon voittanut, runoilija Juri Kublanovski (Юрий Кублановский ) on luonnehtinut itseään sillä, että hänellä on ”poliittisen imigrantin psykologiset haavat”. Hänellä ei ole ihannekuvaa kommunistisesta Neuvostoliitosta!

Andrei Saharov (Андрей Сахаров) ei ole noussut haudasta, vaan tämä keskustelija oli Venäjän historiantutkimusinstituutin johtaja, Venäjän tiedeakatemia jäsen.

Keskustelemassa oli myös moninkertaiset akateemiset tittelit opiskellut Dmitri Olegovitš Rogozin (Дмитрий Олегович Рогозин). Hän on tunnettu poliitikko kansallispatrioottisesta Rodina-puolueesta. Mies on eräs kovasanaisimpia opposition, myös duuman ulkopuolelle heitettyjä, politiikkoja, mutta silti häntä ei ole hyllytetty! Rodinaa ja Rogozinia estettiin osallistumasta Moskovan duuman vuoden 2005 vaaleihin sen rasistisen kampanjoinnin vuoksi. Sittemmin hän oli perustamassa Suur-Venäjä-puoluetta muutaman ex-Rodinan jäsenen ja (laitonta) maahanmuuttoa vastustavan poliittisen tahon kanssa. Viranomaiset estivät kuitenkin tämän puolueen rekisteröinnin. Rogozin on saanut jyrkästä oppositioasemastaan huolimatta merkittäviä tehtäviä Venäjän politiikassa. Hänen toimintansa ei ole aina ollut Venäjän hallituksen ja Putinin sovittelevan linjan mukaista: Rogozin on toiminut Euroopan neuvoston parlamentaarisen kokouksen (PACE) Venäjän edustajana, mutta Venäjältä evättiin vuodeksi äänivalta, kun Rogozin arvosteli neuvostoa kovasanaisesti sen tuomittua Tšetšenian sodan. Nyt keväästä 2008 hän on toiminut Venäjän NATO-edustajana.

Lopulta keskustelemassa oli myös - jopa keisarillisesta kuvernööristä ja prinsessasta (isovanhemmat) periytyvä - Nikita Sergeyevitš Mikhalkov (Никита Сeргеевич Михалков, 63v.), vuonna 1974 Elokuvataiteen korkeakoulun ohjaajalinjalta valmistunut, sittemmin hyvin tunnettu ja palkittu venäläinen elokuvaohjaaja. Hän on aktiivinen persoona myös Venäjän politiikassa. Mikhalkov on venäläinen nationalisti, ortodoksi, Hän on ollut mukana Nomocanom-kokouksessa, jossa kiistettiin serbien sotarikokset 1992–1999. Mikhalkov puhuu (Naton) sodasta ortodokseja vastaan. Hänen mukaansa ortodoksinen usko on ”pääasiallinen kulttuurinen ja intellektuaalinen voima, joka vastustaa McDonalsin valtaa”. Mikhailkov on myös Vladimir Putinin tukija.

Enemmän Juhasta, ks. kotisivut: http://personal.inet.fi/business/molari/ (Juha Molari)

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha