sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Historiallinen juhla

Pohjan Pitäjä juhli 650 vuotta vanhaa historiaansa. Juhlat alkoivat Pyhän Marian kirkossa upealla juhlakulkueella (http://www.youtube.com/watch?v=GugVVbwe2Mg), mukana olivat mm. piispa Mikko Heikka, kirkkoherra Johan Westerlund sekä kuoro ja kaikki jumalanpalveluksen toimittamiseen osallistuneet henkilöt. Juhlakuoro lauloi L. von Beethovenin Jumalan kunnia luonnossa (http://www.youtube.com/watch?v=mxlVH4_0Gfk) ja Wirsénin Sommarpsalm (http://www.youtube.com/watch?v=IQNn77S6fd8) .

Saarnavirsi oli mitä historiallisin ja puhuttelevin. Virren kirjoittanut Dietrich Bonhoeffer (4. 2.1906, Breslau – 9.4.1945 Flossenbürgin keskitysleiri) on jättänyt lähtemättömän muiston saksalaisena, poliittisesti valveutuneena evankelis-luterilaisena pappina, sillä hän oli eräs niistä harvoista rohkeista papeista, jotka vastustivat natseja. Hän toimi jopa vastarintataistelijana. Bonhoeffer oli alusta alkaen hyvin kriittinen Saksan kansallissosialistisiin vallanpitäjiin. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen hän moitti radioesitelmässään fasistista Johtajuutta. Fasistit keskeyttivät tuon radiolähetyksen. Elokuussa 1940 tämä luterilainen pastori Bonhoeffer sai jopa puhekiellon "koko Valtakunnan alueelle". Kohta hän ei saanut myöskään missään julkaista mitään, koska hän muka ”hajotti kansaa”. Helmikuussa 1945 Bonhoeffer teljettiin Buchenwaldin keskitysleiriin Weimarin lähelle. 5.4.1945 Adolf Hitler määräsi, että kaikki 20.päivän salaliiton jäsenet piti teloittaa pikaisesti. SS-oikeus tuomitsi täten Bonhoefferin hirtettäväksi aamulla 9.4.1945. Vähän ennen keskitysleirille joutumistaan, 19.12.1944, Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen joulutervehdykseksi "Von guten Mächten treu und still umgeben". Tämä virsi on suomalaisessa virsikirjassa nimellä ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” (virsi numero 600). Se oli myös meidän juhlavirtemme! ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin”. Alkuperäiskielellä saksaksi tuo virsiruno kuuluisi tällä tavalla:

Von guten Mächten treu und still umgeben,
behütet und getröstet wunderbar,
so will ich diese Tage mit euch leben
und mit euch gehen in ein neues Jahr.

Noch will das alte unsre Herzen quälen,
noch drückt uns böser Tage schwere Last.
Ach Herr, gib unsern aufgeschreckten Seelen
das Heil, für das Du uns geschaffen hast.


Und reichst Du uns den schweren Kelch, den bittern,
des Leids, gefüllt bis an den höchsten Rand,
so nehmen wir ihn dankbar ohne Zittern
aus Deiner guten und geliebten Hand.

Doch willst Du uns noch einmal Freude schenken
an dieser Welt und ihrer Sonne Glanz,
dann woll′n wir des Vergangenen gedenken
und dann gehört Dir unser Leben ganz.

Lass warm und hell die Kerzen heute flammen
die Du in unsre Dunkelheit gebracht,
führ, wenn es sein kann, wieder uns zusammen!
Wir wissen es, Dein Licht scheint in der Nacht.

Wenn sich die Stille nun tief um uns breitet,
so lass uns hören jenen vollen Klang
der Welt, die unsichtbar sich um uns weitet,
all Deiner Kinder hohen Lobgesang.

Von guten Mächten wunderbar geborgen
erwarten wir getrost, was kommen mag.
Gott ist bei uns am Abend und am Morgen
und ganz gewiss an jedem neuen Tag.


Maailman tunnetuimman antifasistisen virren jälkeen piispa Mikko Heikka luki päivän evankeliumin, joka myös oli puhutteleva: Matteus 9:9-13. Tekstin mukaan Jeesus tahtoo armahtavaisuutta uhrin sijasta. Jeesusta, tällaista syntisten ystävää, toki moitittiin.

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
10. Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
11. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!"
12. Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.


Saarnansa piispa Mikko Heikka päätti sanoihin, joiden mukaan ”ovet ovat auki, vuorovaikutus ja kanssakäyminen tekevät mahdolliseksi toisten ihmisten kohtaamisen”. Tämän jälkeen hän sanoi lyhyesti jotakin ruotsiksi.

Juhlajumalanpalvelukseen jälkeen piispa Mikko Heikka, kirkkoherra Johan Westerlund, vt. kirkkoherra Göran Hellberg, kirkkoherra Juha Molari sekä Raaseporin kaupungin johtajat laskivat kahdet seppeleet. Ensin seppeleet laskettiin vuosina 1939-1944 kuolleiden muistolle. Seppeleessä luki suomeksi ja ruotsiksi, että ”siunaten ja rakkaudella Pohjan hyväksi”. Tämän jälkeen Heikka, Westerlund, Hellberg, Molari ja Raaseporin kaupungin päättäjät siirtyivät ns. punaisten haudalle, jossa muistettiin vuosina 1917-1918 kuolleita. Myös tällöin laskettiin samanlainen seppele samojen saatesanojen kanssa ja laulettiin virsi ”Soi kunniaksi Luojan”. Seppeleiden jälkeen juhlaväki siirtyi aurinkoiselle kentälle juhlakahveille. Sanat olivat huolella valitut seppeleissä, koska emme intoilleet sotimisen puolesta, vaan elämän hyväksi.

Oli aivan oikein, että laskimme seppeleet kahdelle haudalle. Toki 650 vuotta on ollut pääsääntöisesti ihan jotakin muuta kuin Suomen historiaa ja sotiakin on ollut yli puolen vuosituhannen aikana muitakin. Pidin hyvänä rauhan viestinä ja ratkaisuna, että jumalanpalveluksemme päävirsi oli Dietrich Bonhoefferin virsi, sillä jokainen voi tietää hyvin, miten järkyttävää historiaa aloitettiin tehdä lähes täsmälleen 68 vuotta sitten. Senkaltainen asenne ei todellakaan elänyt armahtavaisuudesta ja rakastamisesta, vaan etsi revanssia, valtaa ja kostoa fasistisen ihmisvihan hengessä. 22.6.1941 Hitler ilmoitti ylpeästi koko maailmalle, että Suomi käy nyt sotaan yhdessä Saksan kanssa. Juuri nämä kesäkuun viikot olivat hirvittävän suuruudenhullun perkelemäisen hengen täyttämät Saksassa ja sen liittolaisissa. Fasistisen pahan tähden Dietrich Bonhoeffer menetti keskitysleirin hirsipuussa henkensä, koska ei voinut luterilaisena pappina hyväksyä pahan suosimista ja valtiokirkon leväperäisyyttä pahan vastustamisessa. Virsi on myös ajankohtainen, sillä vasta muutama päivä sitten yli miljoona kynttilää sytytettiin Moskovassa sen muistolle, ettei enää koskaan tuollaiset pahat vallat saisi valtaa revanssihengen, vallanhimon, fasismin, militaarisuuden tai muun pahan muodossa:
http://ruvr.ru/files/Flash/multi09/June/Pamyat_skorb_fin.swf

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Jumalan rakkaus luo uudet mahdollisuudet

Ateistit erehtyivät suomalaisessa kampanjassaan. Tänään saimme Pohjan torilla vaikuttavan vastauksen Jumalan teoista tämän kärsivän ihmiskunnan hyväksi.

Mekonnen Mulat ja Mirja Himanen kertoivat Pohjan suomalaisen seurakunnan lähetystyön toritapahtumassa tänään lauantaina 27.6.2009 Suomen Lähetysseuran ja Mekane Yesus –kirkon työstä kuurojen hyväksi Etiopiassa. Lähetystyö on luonut kuuroille elämisen mahdollisuuksia ja vahvistaa heidän ihmisarvoaan Etiopiassa, vaikka yhä 97 % kuuroista jää valitettavasti ilman koulua. Työtä ja rukousta tarvitaan yhä paljon!

Jumalan rakkaus johdattaa kristittyjä ja avaa kuuroille elämän uudet mahdollisuudet. Ateistit olivat täysin unohtaneet ja sulkeneet nuo tuhannet kuurot syrjäkylien pikkukotien pimeisiin nurkkiin ihmisiltä piiloon, mutta uskovaiset Mekane Yesus -kirkosta aloittivat työn kuurojen hyväksi ja ovat toimineet tehokkaasti näiden ihmisarvon puolesta. Ateistien kampanjat eivät pysäytä kristittyjä. Jumalan rakkaus puhuttelee voimakkaammin kuin bussien kylkeen liimatut kummalliset tarrat.

http://www.youtube.com/watch?v=uphjYWpjOFs

http://www.youtube.com/watch?v=Hf1RUjGTICw

Nämä videot on sijoitettu myös Pohjan suomalaisen seurakunnan kotisivuille lähetystyön kohdalle: http://pohjansuomalainenseurakunta.auttaa.fi/32.

Mekonnen Mulatin haastattelun aikana kävi iloinen sattuma, kun lähituntumassa seurakunta alkoi laulaa juuri oikeaa virttä. Virren 429 sanat kuuluvat:

Ylitse kaikkien rajojen tuska ja murhe on yhteinen.
Ihmisten ainoa lohdutus on kaikki voittava rakkaus.
Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet.
Sinä johdata meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan.
Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet.


Tätä iloista viestiä saa välittää eteenpäin!
video

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Imaami ja pappi

Imaami Abdullah Tammi ja pastori Juha Molari kirjoittavat yhdessä kirjan tshetsheeni (tšetšeeni) terroristeista ja heidän suhteistaan ulkomaisiin palkkasotureihin, Al Quidaan ja CIA:n kanssa jne. Lisätietoja annetaan myöhemmin.

Imam Abdullah Tammi and priest Juha Molari write together a book about Chechen terrorists and their connections with foreign mercenaries, Al Quida, CIA, etc. Further information will be available later.

Имам Абдулла Тамми и настоятель Юха Молари пишут вместе книгу о чеченских террористах и их связях с иностраннымми наёмниками, Аль Каида и Си Аи Еи (ЦРУ). Дополнительная информация будет доступна позже.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Trampoliinilla saa lentää


Löysin tänään jo vihdoin kirjakaupasta Mitä, missä, milloin junior 2009, jossa on kahden sivun haastattelu tyttärestäni, mutta tässä kuva vain ensimmäisestä sivusta Hän kertoo, että trampoliinilla saa lentää. Tämä harrastus ei ole suinkaan sitä, että harrastuksissa vain hypitään ylös ja alas. Kun harjoittelee, pääsee yli peloistaan, mutta harrastus sopii toki vähän uhkarohkealle. Parasta on, että tuntuu kuin lentäisi. Voltitkin sujuvat ilmassa. Nyt tytär, kohta 15 vuotta täyttävä, etsii uutta urheiluseuraa pääkaupunkiseudulta, koska vanhasta seurasta valmentaja lähti ulkomaille.

Tässä on muutama videokuva kansainvälisesti tunnetuista hurjista tilanteista trampoliinilla, joten hallittua uhkarohkeutta ilmeisesti vaaditaan: http://www.youtube.com/watch?v=cWMbsgEf1uE

Mielestäni elämänasenne saa olla juuri sellainen, ettei ole liian arka ihmisenä, joka pälyilisi koko ajan olkansa yli peläten miten joku mahdollisesti tuomitsee nyt meikäläistä. Itsetunto ei tarkoita toisaalla myöskään pöyhkeyttä, mikä on usein merkki epäterveestä itsetunnosta narsisisen persoonallisuushäiriön muodossa, vaan pikemmin tervettä tilannehallintaa - myös ilmassa lentäessä trampoliiniltä hyppiessä. Minä olen ollut jossakin määrin tarpeettoman arka, ehkä myös yhä edelleen, mutta olen toki kasvanut itsekunnioituksessani – kiitos Jumalan antaman vapauden – rohkeammaksi ja vapautuneemmaksi. Nuorena miehenä olisin saavuttanut koviakin juoksutuloksia kilpailuissa, jos en olisi mitannut kuntoani Virénin ennätyksiin, vaan olisin tyytynyt kilpailemiseen tavanomaisena nuorena miehenä. Jo hyvin keski-ikäiseksi paisuneena vanhana miehenä sydänleikkauksen jälkeen en pidä mahdottomana itselleni alle 9 minuutin aikaa 3000 metrin juoksussa, jos vain harjoittelisi puoli vuotta säännöllisesti, sillä niin helppoa on yhä - harjoittelematta ja läskistyneenä - juosta 1000 m alle 3 minuutin. On totta, että olin liian vaativa itseäni kohtaan ja siksi monet asiat jäivät saavuttamatta. Usko Jeesukseen on rentouttanut minut tyytyväiseksi sellaisena kuin olen (jos nyt joskus on ihan aiheestakin nähtävä itsessä parantamisen tarvetta). Usko Jeesukseen on ollut juuri elämän ilon ja voiman lähde, niin kuin sanotaan suomeksi "evankeliumi", että se on "ilosanoma".

Tyttärellä näyttää olevan tuota rohkeutta enemmän kuin meikäläisellä tuossa iässä. Vesihypyistäkin ja ratsastuksesta hän on ollut kiinnostunut ihan harrastamiseen saakka. Ei ole pelkuri luonteeltaan. Hyvä niin!

Vapaa-ajattelija ei tue vapautta

Hyvää aineisto Jussi K. Niemelän taustoihin tulee parista paljastavasta blogikeskustelusta: http://www.soininvaara.fi/2007/09/08/maassa-maan-tavalla/,
Tuota keskustelua on ihan osuvasti analysoitu myös tässä: http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/09/18/jussi-k-niemelan-kirjoittelusta/ Julkaisen ja analysoin myöhemmin vielä seikkaperäisemmin tätä ja muuta aineistoa, mutta nyt minulla on kiire ostaa Mitä, Missä ja Milloin kirja 2009, koska siellä on tyttärestäni parin sivun mittainen haastattelu hänen tramboliiniharrastuksensa tähden. Lisäksi vaimo painostaa (mikä tuskin on kuitenkaan "fasismia"?) ikkunoiden pesua varten.

X X X

Irtaantuminen Suomen Sisusta ei tarkoita sitä, että Jussi K. Niemelän ja vapaa-ajattelijoiden ohjelma tulisi antifasistiseksi tai edes suvaitsevaiseksi, vaikka antifasistit eivät suosikaan Suomen Sisua! Jussi K. Niemelän ohjelmassa on se perustava vaara, jota olen usein kuvannut ranskalaisen psykoanalyytikko Jacques Lacanin sanoilla: "Minä rakastan sinua enempänä/toisena kuin sinä olet, joten minä muutan sinut". Tästä poimin seuraavien päivien aikana lukuisia surullisen loistavia esimerkkejä, joita J.K. Niemelä on tarjonnut puheenvuoroissaan viime vuosien aikoina.
Politiikan tutkimuksessa tämä surullisen vaarallinen ajattelukehikko tunnetaan hyvin ja sen jäljet pelottavat: Suosittelen luettavaksi eri sivilisaatio- ja kulttuurimalleja varten А.В. Манойло, Технологии несилового разрешения современных конфликтов (Москва, Горячая линия – Телеком 2008), erityisesti sivulta 215 alkaen. Olen esitellyt sitä omassa "Venäjä-kirjassani" (Pdf). Hän esittelee mm. anglosaksisen kulttuuri-sivilisaatiomallin, jonka mukaisesti Yhdysvallat katsoo oikeudekseen tunkeutua Afganistaniin ja Irakiin. Mallin mukaan amerikkalaiset vievät demokratiansa maailmaan, vahvistavat demokratiansa voittokulkua informaatio-psykologisen sodan ja journalistien värikkäiden reportaasien avulla sekä viime kädessä rauhaan pakottamisoperaatioiden ja asevoimien avulla. Maailman karttaa katsottaessa voi kuitenkin helposti havaita, että juuri anglosaksinen kulttuuri- ja sivilisaatiomalli aiheuttaa konflikteja eri puolelle maailmaa.

Jussi K. Niemelän ohjelma vapaa-ajattelijana on rakenteellisesti samalla tavalla – jopa hyvin analogisesti - imperialistinen kuin Manoilon mainitsema, protestantismista valloitushalunsa ammentava anglosaksisen kulttuuri-sivilisaatiomalli. Yhtä kaikki: niissä ihminen ei saa olla oman vakaumuksensa ja "pyhän" kanssa sellaisenaan kunnioitettu, vaan hänet pitää ”integroida” jonkun muun sanelemaan järjestelmään muuttamalla hänet toisenlaiseksi. Tämä ”muuttamisen” ja ”integroimisen” malli toteutuu Amerikan politiikassa, Viron apartheid-politiikassa (jonka tueksi Jussi K. Niemelä tahtoisi rajoittaa [!] voimakeinojen avulla dosentti Bäckmanin opetusoikeutta yliopistolla, sillä oli ns. nimilistan allekirjoittaja), ja se toteutuu vapaa-ajattelijan tahtomasa Jumalasta poisriisumisen ohjelmassa. Kyseessä on demokratian ja sananvapauden nimissä markkinoitu irvikuva, koska ihmistä ei kuitenkaan kunnioiteta sellaisena kuin tämä ihminen on omasta tahdostaan. Kyseessä on siis se Ėmile Durkheimin mainitsema ”suvaitsematon mekaaninen solidaarisuus”, vaikka sitä markkinoidaan nyt demokratian ja sananvapauden nimellä!

J.K. Niemelä on avoimesti julistanut, ettei hän hyväksy muslimia Jumalaansa uskovana muslimina (ei myöskään kristittyä kristittynä), vaikka maahanmuuttajia muutoin voisikin sietää toisin kuin hänen entiset kaverit Suomen Sisu –porukoissa. Niemelän mukaan nämä maahanmuuttajat uskontoineen tulisi integroida nyt uskonnottomaan maailmaan. Kyse ei ole siis demokratiasta, vaan ylivallasta ja mielivallasta. Jamaikalla toimiva psykiatrian professori Frederick W. Hickling antaa kesäkuun numerossa The Journal of Psychohistory 2009 artikkelissa ”The European-American Psychosis: A Psychohistriographic Perspective of Contemporary Western Civilization” kansainvälisen, monikulttuuristen instituutioiden aineistojen avulla lukuisia esimerkkejä vastaavasta "eurooppalais-amerikkalaisesta psykoosista", joka on vuosisatojen aikana vaihtanut muotoaan haasteiden ja protestien tähden. Tyypillistä näyttää olevan yhtä kaikki vaihtelevat koloanilismin muodot, joissa Karibialta, Afrikasta tai muualta kaukaa tulevat ihmiset leimataan pahimmissa tapauksissa jopa ”terroristeiksi” tai ainakin vähempi arvoisiksi vakaumuksensa ja lähtökohtiensa tähden. J.K. Niemelä on tämän vuoksi tunnetusti myös tiukasti arvostellut Abdullah Tammen ja Suomen islamilaisen puolueen toimintaan.

Mielestäni vapaa-ajattelijan keulakuvan ideologiaa ja ohjelmaa parempi ja oikeampi vapaus löytyisi siis Durkheimin mainitsemasta "orgaanisesta solidaarisuudesta". Durkheimin analyysin mukaan orgaanisessa solidaarisuudessa kokonaisuuden yksilöllisyys lisääntyy samalla kun sen osien yksilöllisyys: erilaisuus on yhteiskunnan voimavara, ei hajottava tekijä. Se edellyttää toki sitä, mistä psykiatri Frederick W. Hickling myös kirjoittaa tuoressa artikkelissa: itsestä pois lohkotun pahan ja toiseen heijastettujen haamujen tunnistamista; itse käyttäisin pikemmin ilmaisua ”omien epäjumalien” näkemistä. Vapaa-ajattelija ei ole vapaa; vapaa-ajattelijaa ei ole olemassa.

Yhteiskunnasta tulee kyvykkäämpi toimimaan sopuisasti samalla, kun sen jokaisella aineksella on enemmän toimintaa, joka on juuri sille tyypillistä” (Durkheim, Sosiaalisesta työnjaosta, 1990: 128). Durkheimin ihanne olisi individualismia korostava saint-simonilainen sosialismi. Minä en tunne tuota sosialismia niin hyvin että voisin sitä markkinoida kenellekään, mutta individualismin oikeutta puolustan, vaan hyvin radikaalisti eri tavalla kuin Jussi K. Niemelä tahtoisi sen tehd. Surullisena skenaariona oli väkinainen työnjako, jossa ihmiset pakotetaan ideologisen kasvatustyön, aivopesun avulla "Meidän" tietämiimme oikeisiin uskomuksiin (tai uskomusten kieltämiseen), minkä jälkeen hänet sidotaan tehtäviinsä ja asemiinsa suoranaisella pakolla, ohjauksella, halveksunnnalla ja kaikenlaisella ideologisella muokkaustyöllä. Mieleeni tulee Foucaultin tiukat sanat sitä pakkoa vastaan, jota täällä yhä harjoitetaan. Vapaa-ajattelija ei salli uskovan olla uskova, ainakin mitä tulee Niemelän lausahduksiin asian johdosta. Hän ei suinkaan halua raivata tilaa vain omalle uskonnottomuudelleen, vaan hän haluaa muuttaa uskovat uskonnottomaksi, mikä paljastaa, ettei Niemelä puhu vapaa-ajattelijana vapauden puolesta, vaan ideologisen totalitarismin puolesta, jonka nimi on nyt "ateismi". Totalitarismiin hänellä ei ole valtaa eikä voimaa, joten hän esiintyy sananvapauden ja demokratian puhujana ikäänkuin vapauden nimissä, mutta silti tahtoo puuttua toisen ihmisen Jumalaan/jumalaan. Sinänsä ideologinen depaatti on ihan kelvollista ja tarpeellista,mutta "vapaa-ajattelija" depaatin toisena osapuolena muodostuu valheelliseksi, koska hän ei tunnista omia epäjumaliaan eikä omaa missiotaan, joka on kuitenkin vapauden markkinanimen vastakohta.

Ervin Goffman kirjoitti hyvin kriittisesti tuollaista yhteiskuntanäkemystä vastaan, kun kuvaili mielisairaaloita ja tuberkuloosiparantoita, joissa ihmisiä säilytettin tahdosta riippumatta: näitä ihmisiä pidettiin vaarallisina. Goffmanin groteski kuva kertoi, miten totaaliset laitokset riisuivat asukeiltaan ihmisarvon siinä, että nämä ihmiset eivät saaneet enää määritellä ja tukea omaa identiteettiään omilla henkilökohtaisilla omaisuuksillaan.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Jussi K. Niemelä, Vapaa-ajattelijoiden tosi kuva?




Muslimiveljien kanssa en kokenut tänään ongelmaa mielenosoituksessa, koska minulle kristittynä nämä veljet ovat myös lähimmäisiä. Myöskään paikalla olleiden ortodoksien kanssa en kokenut ongelmaa. Sitä vastoin "Vapaa-ajattelijoiden" joukko Jussi K. Niemelän, käsiin tatuoitujen natsisymbolien, miniatyyrikokoisten rautaristien, töhrimän miehen, johdolla oli vähintäänkin kyseenalainen joukko, jos pitää puhua "vapaudesta". Jopa itse Halla-ahon kerrotaan sanoutuneen irti Niemelän islam- ja maahanmuuttokriittisistä näkemyksistä. Katsotaan nyt, mitä hänestä vielä tulee ilmi, sillä olen aloittanut perusteellisen selvityksen uskonnottoman "uskomuksista". Olen sanonut - ja niin sanoin torillakin -, ettei "vapaa-ajattelijaa" ole, vaan vapaa-ajattelijalla on omat epäjumalansa ja sidoksensa. Tämähän on totta myös hermeneutiikan näkökulmasta ja kognitiotieteen pohdiskelujen jälkeen, kun kysytään, miten ihminen muodostaa arvonsa, päämääränsä ja uskomuksensa/epäuskomuksensa. Hän ei ole vapaa, jos vaikka kuvittelee vapauttansa. Tähän ei tarvitse lukea edes Heideggeria tai Lacania, vaan riittää ihan yksinkertaisempikin oppimäärä, että tajuaa vapaa-ajattelijan ongelmallisuuden. Väitöskirjassani olen käsitellyt tiiviisti, mutta varsin kattavasti - monen auktoriteetin avulla - poststrukturalismin ym. yhteyksiä ateismiin tai agnostismiin länsimaisessa kulttuurikeskustelussa 1800-luvulta 2000-luvulle.

Vapaa-ajattelija siis uskottelee, ettei pyhää ole. Jos tuo lähtökohta hyväksytään hänelle, silloin vapaa-ajattelijalla ei ole siis pyhää eli "jumalaa", jota voisi loukata. Muslimien ja kristittyjen uskontokampanjat eivät loukkaat vapaa-ajattelijan "pyhää", koska vapaa-ajattelijalla ei ole tuota pyhää. Jos se sitä vastoin luokkaa vapaa-ajattelijaa, silloin vapaa-ajattelijallakin on "jumala", toki epäjumalaksi tai negaatioksi vääntyneenä: hän ei ole päässyt niin sanoakseni yli Jumala-kysymyksestä. Sitä vastoin muslimille ja kristitylle on pyhä, sitä on tuskin kiistäminen. Tämän vuoksi tuollainen anti-kampanja on suoranainen hyökkäys uskonnollisia tunteita vastaan. Ks. http://juhamolari.blogspot.com/2009/06/vapaa-ajattelijat-nauttivat.html. Varmasti keskustelu ei tähän pääty - enkä minäkään vaikene tämän pienen kirjoitukseni jälkeen. Nyt olemme virkani - myös teologisen tutkimustyöni - ydinalueella.

Minä en ole sinänsä herkkä uskonnollisille solvauksille, mutta ajattelen tällä kertaa muslimilähimmäisiä, bussikuskeja ja muita herkempiä ihmisiä (ml. niitä vanhoja mummoja, joista on keskusteltu tässä ketjussa). Tämä lähimmäinen ei ole sellainen kovanahkainen kuin meikäläinen. Somalimuslimit ovat joutuneet jättämään kotinsa kovien kokemusten jälkeen, ovat eläneet osattomana ja toivottomana mahdollisesti vuosikaudet, sitten he saavat jotakin työtä perheensä elättämiseksi, vaikka kotona ovat saattaneet olla hyvin oppineita miehiä. Nyt he ajavat bussia ja vaivalloisesti selviävät kuukauden kuluista. Jo muutoin identiteetti on kovilla, kun heidät on siirretty eteläisistä oloista tänne Pohjolaan, mutta nyt heidän työpaikalleen viedään mainoslaput, ettei Jumalaa ilmeisesti ole. Voin ihmisenä hyvin ymmärtää, että sellainen kampanja sopii Jussi K. Niemelän ohjelmaan. Se tuntuisi sopivan liiankin hyvin sen kanssa, jos ja kun "natsisymbolinen" mies herjaa muslimeja ja maahanmuuttajia. Tutkitaan! Uskonnosta riippumatta en pidä tätä kampanjaa nyt kohtuullisena näitä bussikuskeja ja busseilla matkustavia vanhoja mummoja kohtaan. Emmekö voisi olla edes hieman hienotunteisia? Eikö uskonnottomalla ole pyhän tajua, jos vaikka itse ei tuntisi pyhyyttä? Tämän hienotunteisuuden ymmärtämisessä ei tarvitse olla imaamin pukuun kaunistunut Abdullah Tammi tai liperipukua kantava Juha Molari eikä hienotunteisuuden ymmärtäminen ole mitenkään demokratian hylkäämistä, vaan pikemmin ihmisarvon loukkaamattomuuden tajuamisesta. Demokratiaa ei synny siellä, missä lähimmäistä ei kunnioiteta; missä lähimmäistä ei kunnioiteta, siellä syntyy sosiaalidarwinismin järkyttävimmät ylilyönnit - tai jopa natsistista rotuoppia, jota on joskus toki demokratian avulla yritetty saattaa valtaan.

Bussikampanja loukkaa bussikuskeja ja uskontorauhaa



Hullu sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole.

"Vapaa-ajattelijat" eivät ole vapaita sydämessään, mutta he tahtoisivat Suomessa asuvan väen sanovan, ettei Jumalaa ole. "Vapaa-ajattelijat" tahtoisivat, että Suomessa asuva väestö kävisi siis mielettömäksi.

"Vapaa-ajattelijat" ovat menettäneet pyhyyden tunnon, joten he eivät osaa kunnioittaa pyhyyttä kunnioittavaa muslimilähimmäistä, joka ajaa bussia, jonka kylkiin on rienaavat mainokset liimattu. Pyhyyden kunnioituksen menettänyt "vapaa-ajattelija" tahtoisi loukata lähimmäistenkin uskoa. On syytä pelätä niitä seurauksia, joita "vapaa-ajattelija" voi tuottaa ihmiskuntaa vastaan, kun hän suunnistaa oman ja mielestään ehkä jonkun ryhmän ratkaiseman sopimusvaraisen "moraalisen koodin" varassa, mutta ilman häpeän tuntoa ja ilman tietoisuutta "pyhästä". Sellainen ihminen kuvittelee itsensä omalakiseksi, vaikka on epäjumaliensa kuljettama ihmisparka. Mieleeni tulee epäilemättä ne häpeilemättömän röyhkeät ja jumalattomat antiikin kyynikot, joista aloitin väitöskirjani kirjoittamisen 90-luvun alussa. Zizek lausui aivan oikein lacanilaisen filosofiansa näkökulmasta heidän ateismistaan ja "vapaudestaan", ettei enempää voi olla harhassa.

"Vapaa-ajattelija" ei ole vapaa, vaan hän piehtaroi vapauteen oman tunnon tuskista ja syyllisyydestä vakuuttelulla, että Jumalaa tuskin on olemassa. Syyllisyyttään pakeneva vapaa-ajattelija kertoo kampanjallaan omasta likaisesta sielustaan, jonka hän tahtoo yrjöä oksennuksena kaikkien muidenkin nähtäväksi ja haistettavaksi.

Vapaa-ajattelija: älä kätke syyllisyyttäsi ja häpeääsi Jumalan kieltämiseen, vaan kohtaa syyllisyytesi Jumalan kanssa, jotta voit saada anteeksiannon Jeesuksessa Kristuksessa.

Ks. myös: http://johan.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/22/rautatientorin-mielenosoitus-vapaa-ajattelijat-potkivat-pakoon/

Tässä YLE:n Uudenmaan alueuutiset: video

Vapaa-ajattelijat nauttivat helvetillisesti


Kuvassa dosentti Johan Bäckman ja imaami Abdullah Tammi puhuvat bussikuskien uskon loukkaamattomuuden ja kunnioituksen puolesta.

Vapaa-ajattelijat nauttivat helvetillisesti, mutta uskovaiset nauttivat jumalallisesti ja taivaallisesti.

Tänään Vapaa-ajattelijat tahtoivat pitää tiedotustilaisuuden jumalattoman kampanjansa tähden, jota toteutetaan Helsingin Concorde-yhtiön busseissa. Tämä kampanja tarkoittaa heidän teettämiä mainosjuhlisteita, joissa kyseenalaistetaan Jumalan olemassaolo ja kehotetaan tuolla perusteella nauttimaan elämästä. Ongelmalliseksi tämä kampanja tulee siinä, että se ei ole pro-kampanja vaan anti-kampanja, jonka sijaiskärsijöiksi joutuvat vähintään bussikuskit, jotka eivät tahdo myöntyä ateistisen ohjelman kuskeiksi. Nautittavuuden puolesta puhuminen ei ole sinänsä paha, mutta siinä on kääntöpuolena nyt pyrkimys kiistää ihmistä itseään suurempi vastuullisuus, jota kristillisessä uskossa ja islamissa kutsutaan syyllisyydeksi. Tuloksena on omalakinen evoluution tuotos, joka sopimuksen varaisesti tappaa tai suojelee tätä evoluution tuotosta (ml. ihminen) tällä maapallolla.

Vastamielenosoituksessa Helsingin rautatieaseman edustalla Aleksis Kiven patsaan lähettyvillä korostin, että vapaa-ajattelijaa ei ole, vaan hänellä on ”jumalansa”, epäjumala niin kuin minä ja imaami Abdullah Tammi saatoimme yksimielisesti todistaa. Dosentti Johan Bäckman toi hyvin selvästi esille kampanjan loukkaavuuden: hyvin suurien vaikeuksien jälkeen Suomeen tulleet maahanmuuttajat ja pakolaiset etsivät ammattia, heiltä on viety lähes kaikki, mutta he saavat henkensä turvaksi kuitenkin bussikuskin tehtävän. Nyt nämä bussikuskit pakotetaan ajamaan linja-autoa, jonka kyljissä on suoraa häväistystä heidän uskoaan vastaan. Mielestäni tuolla tavalla "Vapaa-ajattelijat" tietoisesti ärsyttävät ristiriitoja suomalaiseen yhteiskuntaan: kampanja on myös muukalaisvastainen, koska se kohdistuu nimenomaan busseihin, joita useat muslimit ajavat. Tuollaista vastakkainasettelua ja yhteiskuntarauhan rikkomista emme tarvitsisi. Emme tarvitse uskon sotia, vaan vakaata ja todellista uskomista! Useat bussikuskit ovat muslimeja eikä ole lainkaan ihme, että nämä vihastuvat Vapaa-ajattelijoiden jumalattomasta kampanjasta.

Vapaa-ajattelijalla on epäjumala


Mielestäni "vapaa-ajattelijaa" ei ole olemassa, vaan heillä on epäjumalansa, eräillä – ei toki kaikilla – jopa hämmästyttäviä liitoksia fasistiseen ideologiaan! Vapaa-ajattelijaa ei ole, vaan tuo liike syntyy negaatiossa, reaktiona kirkolle ja kristinuskon olemassaololle. Niin kuin totesin televisiohaastattelussa, minua ihmetyttää "Vapaa-ajattelijoiden" kuvaukset kristinuskosta ja toiminnasta negaatiossa, kieltämisenä: ”Mielestäni he elävät omaa traumaansa kampanjassaan”.

Missä on nyt uskovaiset?

Kyse on sen verran vakavasta kampanjasta, joka tuli Iso-Britanniasta Suomeen, että asiaan tulisi kiinnittää enemmän poliittista ja uskonnollista huomiota Suomessakin. Sen vuoksi ihmettelin jo torilla, ettei Suomen Raamattuopiston rehtorin Timo Junkkaalan ohessa paikalla ollut muita luterilaisia pappeja. Onko todella niin, että papit koristautuvat sunnuntain liturgiaa varten itsensä juhlavaatteisiin ja seuraavat vain kirkkokalenteria, mutta eivät tiedä tai välitä siitä, mitä tapahtuu kaupungin liikennevälineissä ja rautatientorilla? Minä olin siis liperit heiluen paikalla, mutta korostin voimakkaasti ja toistuvasti, ettei Jumalaa päätetä olevaksi tai olemattomaksi kansanäänestyksellä tai meidän väittelyjen avulla. Uskovien on kuitenkin uskaltauduttava kohtaamaan ihmiset, jotka esittävät väitteitä Jumalasta tai häntä vastaan.

Vapaa-ajattelijat onnettomuuden päivän tähden


Raamatun ja uskonpuhdistajan Martti Lutherin näkökulmasta katsoen toki sanon myös, että Vapaa-ajattelijoiden toiminta on helvetillinen PR-kampanja, joka saa myös senkaltaisen tuomionsa. Salomon Sananlaskujen (16:4) kirja muistuttaa hyvästä syystä, että ”Kaiken Jumala on tehnyt itsensä tähden, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle”. Vapaa-ajattelijoiden kampanja on PR-kampanjaan onnettomuuden päivän jouduttamiseksi.

Jumala tuomitsee "vapaa-ajattelijat"

Vapaa-ajattelijoiden ansaan ei ole syytä langeta, sillä nämä eivät tahdo ottaa vain Jumalaa pois, vaan myös syyllisyyden. Tähän ei pidä vastata, ettei syyllisyyttä ole, vaan on vain kivaa uskovien elämää. Syyllisyys on. Myös tuomio on. Jumalan tuomio koskee myös vapaa-ajattelijaa.

Martti Luther kirjoittaa Huonepostillassa ajattelutavasta, jossa jumalaton lohduttaa itseään ilman Jumalaa: ”Se taas, joka on jumalaton, elää synnissä ja omatunto huonona, mutta kuitenkin luottaa lupauksiin, joilla Jumala hurskaita lohduttaa, varmaan rakentaa hiekalle”. Vapaa-ajattelijoiden yritys kiistää syyllisyys ja syntisyys jumalattomuuskampanjan avulla on juuri ”hiekalle rakentamista”. Tästä keskustelin myös Vapaa-ajattelijan kanssa. Mielestäni on aivan hyvä ja oikein, jos omatunto kolkuttaa, syyllisyys ei ole sinänsä paha asia, jos se johtaa Jeesuksen luo, mutta vaarallista on ottaa syyllisyys pois itsepetoksen avulla, jolloin lohduksi tulee epäjumala, jumalattoman sokea usko omaan jumalattomaan ”jumaluuteensa”.

Rikkaan jumalattoman helvetti

Vapaa-ajattelijalla on iänkaikkinen osansa, kun hän elää mielestään moraalisesti kelvollista elämää, nauttien ihmisyydestä ilman Jumalaa ja ilman syyllisyystuskaa. Hänen osansa on yhdessä rikkaan jumalattoman kanssa helvetissä. Ihminen, joka luopuu Jumalasta, löytää ”jumalansa” itsestään, haluistaan, pyrkimyksistään ja muista epäjumalista. Hänen iänkaikkinen osansa on kerrottu: Jeesus kertoi sen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.

Martti Luther selitti Huonepostilla-teoksen sivulla 490 rikkaan miehen ja Lasaruksen tapausta hyvin nasevasti. Jeesus kertoi tuon vertauksen.

"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. 20. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. 21. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. 22. "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. 23. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. 24. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' 25. Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. 26. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' 27. Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. 28. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' 29. Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 30. 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' 31. Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Sekä rikkaan miehen että Lasaruksen Herra asetti koko maailman esikuvaksi. Ensiksi hän puhuu rikkaasta miehestä, joka eli täällä lyhyen ajan ilossa herkullisesti, mutta sen jälkeen joutui kadotukseen ja iankaikkiseen vaivaan; sitten hän puhuu Lasaruksesta, joka eli täällä vähän aikaa viheliäisenä ja kurjana, mutta sitten tuli iankaikkisesti rikkaaksi ja autuaaksi. Tästä esikuvasta kukin ottakoon ojennuksen myös Vapaa-ajattelijoiden jumalattoman kampanjan aikana, jotta emme joutuisi iankaikkisesti hukkaan.

”Älkäämmekä unhottako kurjan Lasaruksen esikuvaa! Hän oli köyhä, kurja ihminen, mutta lujasti luottaessaan lupaukseen Kristuksesta ja tulevaisesta elämästä ja ollessaan Jumalalle nöyrästi kuuliainen, hän sai kärsimyksistään runsaan korvauksen, vähän ajan vaivoista iankaikkisen, sanomattoman ilon ja lohdutuksen. Tämä on köyhän Lasaruksen esikuva. Siitä jokaisen kristityn tulee ottaa vaari ja ammentaa murheissa ollessaan lohdutusta.” (Martti Luther, Huoneopostilla)

”Toisena esikuvana on rikas mies. Hänelle täällä maan päällä kävi hyvin ja aina mielen mukaan, mutta tulevassa elämässä hänen täytyi joutua iankaikkiseen puutteeseen ja kadotukseen. Meidänkin on uskottava, että Herramme Kristus sanoo totuuden puhuessansa tuomiosta ja kadotuksesta: rikas mies todellakin on helvetin tulessa, kauheita, sanoin selittämättömiä tuskia. - - - Ja mikä aiheuttaa sen, että tuo kurja joutuu iankaikkiseen vaivaan ja tuskaan! Sen aiheena ei voi olla yksin se, että hän oli rikas ja omisti paljon rahaa, että hän hyvin pukeutui, söi ja joi; nehän ovat Jumalan säätämiä lahjoja. Jumala suo meille kernaasti rahaa ja tavaraa, syötävää ja juotavaa, iloa ja kauniita vaatteita ja muuta sellaista, kunhan vain noudatetaan kohtuutta eikä eletä ylellisyydessä. Mutta kaikki aiheutui siitä, että rikas mies omistaessaan rahaa ja tavaraa, vaatettaessaan itseänsä kalliilla vaatteilla ja eläessään herkullisesti ei ajatellut tulevaa elämää, kohtaloaan toisessa elämässä, jos hän tänään taikka huomenna eriää täältä. Kaikki hänen pyrintönsä tarkoittivat vain saada täällä kylläisyyttä ja hyviä päiviä, ikäänkuin hän ei mitään muuta tarvitsisikaan. Juuri siitä Kristus varoittaa meitä Evankeliumissa: emme saa raskauttaa sydäntämme päihtymyksellä, juoppoudella ja elatuksen murheilla». Tämä oli se toinen syy, joka rikkaan miehen vajotti kadotukseen. Sen seurauksena näet oli se, että Jumalan sana ei päässyt hänen sydämeensä vaikuttamaan. Hän ei ottanut vaarin Jumalan lupauksista eikä uhkauksista, pääasia oli, että hänellä itsellään vain täällä ei ollut mitään puutetta. Vapahtajasta ja lohdutuksesta rikas mies ei huolinut, vaan piti itseänsä hurskaana. Varmaan hän maailman silmissä olikin hurskas ihminen, ainakaan Evankeliumissa ei häntä syytetä avionrikkojaksi, ryöväriksi jne.” (Luther, Huonepostilla s. 491-492

Katso videoita päivän tapahtumasta:
http://www.youtube.com/watch?v=P19_0tHQD_s
http://www.youtube.com/watch?v=vg88x_7Gz3M

Ks. myös http://johan.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/22/rautatientorin-mielenosoitus-vapaa-ajattelijat-potkivat-pakoon/

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Olen vasenkätinen

Minulle vasen käsi on ollut aina ”oikea” - tai pitäisi kirjoittaa "parempi" - käsi, jolla on helppo piirtää ja kirjoittaa. Suomen kielessähän ”oikea” merkitsee ”oikeaa” (ok, correct). Vasen käsi on minun vahvempi käsi, jos isken nyrkkeilysäkkiä hanskalla tai jos nostan painoa lihaskuntoharjoituksia varten. Pienenä poikana päiväkodissa ja koulussa opettaja kieltäytyi neuvomasta, miten vasenkätinen voi ommella, neuloa tai edes leikata saksilla. Niissä minun piti opetella oikeakätiseksi, mutta ompelun ja neulomisen jätin jo heti pakollisen koulutyön jälkeen. Tietokoneen hiiren käytössä alistuin oikeakätiseen maailmaan. Isäni kasvatettiin kaksikätiseksi, vaikka hän kertoo vasemman käden olleen hänelle erityisen vahva käsi. Yhä edelleen hän on kätevä molemmilla käsillään. Toisen maailman sodan jälkeen Suomessa oli vasenkätisten ajojahti. Tällöin uskottiin, että vasenkätisyys ilmentää oppimattomuutta ja sivistymättömyyttä. Tiedetään myös kertoa, että Japanissa sai aiemmin jopa katua avioliittoa, jos puoliso osoittautui vasenkätiseksi. Myös kristinuskoon on kuulunut uskomukset, että vasemman käden puolelta lähdetään helvettiin. Facebookissa olen vasenkätisten ryhmän jäsen. Vasenkätisyys ei ole enää häpeä Suomessa. En ole saanut mitään traumoja oikeakätisten maailmasta, vaan pikemmin muutamat lapsuuden pelit ja askartelut saattoivat opettaa minulle ehkä vain luovuutta, kun joudun ratkaisemaan ongelmia vasenkätisenä oikeakätisten maailmassa. Vanhempani ja isovanhempani kunnioittivat minua sellaisena kuin olen syntynyt: vasenkätisenä. Yhä aikuisenakin bisnes- ja IT- opinnoissa tykkäsin ratkaista matematiikan ja logiikan tehtävät itsekseen luomilla kaavoilla – ja toki ”oikein”. Välttämättä ajattelu väärällä tavalla ja toisesta näkökulmasta ei tee pahaa ihmiselle, jos ihmistä ei liikaa ahdistella.

Heprean opiskeluissa sain ensimmäistä kertaa tuntea mielihyvää vasenkätisyydestä, sillä hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle: nyt vasen käsi ei häirinnyt kirjoittamista toisin kuin suomen kielessä. Tästä huolimatta Israelissa vasenkätisten osuus ei ole väestöstä se suurempi kuin Suomessakaan, tai ehkä vain vähän suurempi. Ranskassa on vasenkätisten yleisyys suurin, eräiden tutkimusten mukaan jopa 21,4 %. Israelissa vasenkätisiä on oikealta vasemmalle tapahtuvasta kirjoittamisesta huolimatta tai siitä johtuen jopa 13,3 %, jos nämä juutalaiset tulevat Läntisestä Euroopasta, mutta Itä-Euroopasta tulevien keskuudessa vain 4,2 %. Vasenkätisten osuus on kaikkein suurin eskimojen keskuudessa. Myös Etelä-Aasiassa, Itä-Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa vasenkätisten osuus on suurempi kuin muiden etnisten ryhmien keskuudessa, kun taas Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja Afrikassa on vähemmän vasenkätisiä. Itä-Euroopan tilastointia häiritsee yhä se, että Neuvostoliitossa oli vuoteen 1986 kielletty vasenkätisyys kouluissa. Vuonna 1984 Unesco julisti juhlapäivän vasenkätisille: 13. elokuuta. Britannian vasenkätisten klubi on kuitenkin juhlistanut tuota päivää jo 13 elokuu 1992 alkaen.

Raamatussa on pari ylevää kertomusta benjamilaisten heimosta, jossa vasenkätiset saivat erityistehtäviä. Israelilaiset olivat palvelleet moabilaisten kuningasta kahdeksantoista vuotta, kun israelilaiset kääntyivät Herran puoleen. Tällöin Herra herätti vapauttajaksi vasenkätisen Eehubin (Tuom. 3:15). Mies veti vasemmalla kädellään miekan ja pisti kuningas Eglonin kuoliaaksi. Toisessa kohtaa Tuomarien kirjaa (20:16) kerrotaan, että nämä benjamilaiset olivat kouluttaneet jopa vasenkätisten valiojoukon sotilaiksi.

Suomalaistutkija Juha Laurén teki yhdessä Oxfordin yliopistossa työskentelevän tohtori Clyde Francksin kanssa havainnon LRRTM1-geenin yhteydestä vasenkätisyyteen. Vuonna 2007 Laurén väitteli löytöjensä perusteella tohtoriksi Helsingissä väitöskirjallaan Characterization of LRRTM and NGR gene families: Expression and functions (Neuroscience Center and Institute of Biotechnology University of Helsinki Finland, 2007). Tutkijat havaitsivat, että tietty muoto LRRTM1-geenistä (leucine-rich repeat transmembrane neuronal) altistaa vasenkätisyydelle. Geenimuutos löytyy sekä ihmisissä että hiirissä. Tämä LRRTM1-geeni toimii aktiivisesti aivoissa jo sikiökaudella. Mahdollisesti kyseine geeni ohjaa myös aivolohkojen kasvua, jolloin vasen aivolohko kasvaa erilaiseksi kuin oikea aviolohko. Valitettavaa on, että mainittu geeni tuottaa surullisissa tapauksissa aivojen epäsymmetriaa lisäten skitsofrenian todennäköisyyttä. 95 %:lla oikeakätisistä ja 70 %:lla vasenkätisistä kielen prosessointi on riippuvainen vasemmasta aivopuoliskosta ja spatiaalinen tunnistaminen oikeasta puoliskosta (Laurén 2007:14). Laurén viittasi myös Sun & Walshin tutkimukseen vuodelta 2006, sillä tuossa tutkimuksessaan otaksuttiin aivojen epäsymmetrian vaikuttavan kielen lisäksi myös ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Ihmisen kognitiolla on myös biologinen perusta. Skitsofrenian yleisyys on jopa merkittävä terveyspoliittinen ongelma. Juuri lääkkeiden kehittämisen kannalta on merkittävää saada selvyyttä aivojen rakenteesta. Skitsofrenialla on kuitenkin vahvempi geneettinen riippuvuus kuin kätisyydellä. DeLisi 1997 ja Chance 2005 ehdottivat, että skitsofrenialla olisi yhteys epäsymmetrisiin muutoksiin aivoissa, jotka ovat erilaisia kuin normaalien aivojen epäsymmetria. Kuitenkin tämä on yhä vain spekulaatiota, jota ei ole voitu edes vahvistaa eläinkokeilla ja –mallinnuksilla. Usein ajatellaan, että ihminen on luonnostaan oikeakätinen, mutta vasenkätisyys on kehityshäiriön tulos. Mieshormonin testosteronin osuutta on tutkittu kehityshäiriön syntyyn. Suuri määrä testosteronia raskaudenaikaisen stressin aikana voi häiritä vasemman, kehon oikeaa puolta ohjaavan aivopuoliskon kehitystä. Mahdollisesti lapsen aivot ovat myös joutuneet koville synnytyksen aikana. Vasenkätisillä olisi tällöin oikea käsi kehittynyt tarpeettoman heikosti, jolloin he ”näyttävät” vasenkätisiltä. Vasenkätisiä on enemmän lapsissa, joissa synnytykseen on liittynyt komplikaatioita. Älyllisesti kehitysvammaisista lapsista lähes 1/3 on vasenkätisiä, mikä on huomattavasti enemmän kuin vasenkätisten osuus koko väestöstä. Vanha uskomus vasenkätisistä oppimattomina ja sivistymättöminä ei olisi siis täysin vailla perustaa.. Keväällä 2009 ovat Hasbron lastensairaala ja Bostonin lastensairaala (Journal of Craniofacial Surgery, March 2009) identifioineet vasenkätisyyden ja lapsen erään synnynnäisen sairauden (Goldenharin oireyhtymä; Hemifaciaalinen mikrosomia; engl. hemifacial microsomia, HFM) välisen korrelaation. Kyse on kasvojen, korvien, silmien ja selkärangan epämuodostumasta, joka voidaan todeta jo vastasyntyneellä. Onneksi kaikki vasenkätiset eivät ole epäonnistuneita. Aiheellista on myös tiedostaa, että vasenkätisen pakottaminen oikeakätiseksi aiheuttaa itse asiassa vahinkoa ihmiselle.

Viime vuosina on kiinnitetty sekä lehdistössä että akateemisessa tutkimuksessa erityistä huomiota vasenkätisyyteen. Tästä tutkimuksellisesta mielenkiinnosta saavat suomalaisetkin osansa mainitun Laurénin tutkimuksen tähden. Tätä ennen en ole edes itse välittänyt intoutua asiasta. Jo edesmennyt mummoni keräsi kuitenkin kaikenlaista spekulatiivista aineistoa 80- luvulla ja 90- luvun alussa vasenkätisyydestä. Vasenkätiset ovat selvästi innostuneet rakentamaan itsestään myyttiä, jonka avulla voisi perustella omaa erityislaatuisuutta lahjana. Tuossa myytin rakentamisessa on viitattu lukuisiin suurnimiin, jotka ovat olleet vasenkätisiä tai joiden ainakin voisi toivoa olleen vasenkätisiä. Todellisuudessa vasenkätisten suurnimien joukko on surullisen pieni, jos sitä vertaisi oikeakätisten suurnimien joukkoon. Vasenkätisyyden perinnöllisyys ei ole hyvin vahva, vaikka joissakin suvuissa sitä esiintyy keskimääräistä enemmän. Vasenkätisiä on poikkeuksellisen runsaasti Iso-Britannian hallitsijaperheessä: kuningataräiti, hänen tyttärensä kuningatar Elisabet II, poika prinssi Charles ja tämän poika William. Onneksi kaikki vasenkätiset eivät ole sittenkään sivistymättömiä ja oppimattomia. Valitettavasti jää epäselväksi, miten moni historian henkilö olisi ollut todellisuudessa vasenkätinen, jos he olisivat saaneet toteuttaa lahjojaan vasenkätisinä joutumatta uhreiksi suvaitsemattomana aikakautenaan oikeakätisten diktatuurissa?

Vasenkätisiä tunnetaan toki muitakin kuin Iso-Britannian hallitsijaperheen muutamat edustaja. Microsoftin-ohjelmistoyhtiön perustaja Bill Gates (s. 1955) lienee onnistuneista vasenkätisistä rikkain. Suomessa allekirjoittanutta, "tyhmäksi pässiksi" moittua kirkkoherraa (Juha Molari) paremmin ovat menestyneet vasenkätisistä mm. pääministeri Matti Vanhanen, Jari Kurri, Jari Tervo, Jörn Donner, Susanna Haavisto, Juha Tikka, Aki Sirkesalo, Jonna Tervomaa, Pauli Hanhiniemi, Jarkko Nieminen, Jarkko Ahola, Kaija Saariaho ja Heikki Silvennoinen. Unohtaa ei sovi myöskään perinnöllisyystieteen ja vasenkätisyydenkin viisasta tutkijaa, professori Eero Castrénia Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksesta. Vasenkätiset voivat kirjoittaa pitkän listan tunnettuja nimiä vasenkätisyytensä puolestapuhujiksi, jos ja kun itsetuntoa pitää puolustella: Aleksander Suuri, Leonardo da Vinci, Michelangelo, Rembrandt, Vincent van Gogh, Pablo Picasso, Beethoven, Mozart, Bach, Bob Dylan, David Bowie, Charlie Chaplin, Marilon Monroe, Pele, Diego Maradona, Marie Curie, Isaac Newton, Albert Einstein, Mark Twain, Jimmy Hendrix, Paul McCartney, Ringo Starr, Robert De Niro, Julius Caesar, Tiberius, Jeanne d'Arc, Otto Bismarck, Benjamin Franklin, Winston Churchill, Mahatma Gandhi (मोहनदास करमचन्द गांधी), Benjamin Metanjahu, Collin Powell, Rafael, Rubens, Franz Kafka, Paul Verlaine, Paul Simon, James Maxwell, Albert Schweitzer, John Rockefeller, Henry Ford, runoilija H. Heine, Sun Yat-sen (丘吉尔二战时英国首相), Kiinan pääministeri Wen Jiabao ja kiinalainen tunnettu Nobel-fyysikko Tsung-Dao Lee (宇称不守恒t) ym. Yhdysvalloissa villiintyi vasenkätisyyden keskustelu presidenttivaalien alla, jolloin pistettiin merkille, että vasenkätisiä ovat myös Gerald Ford, Harry Truman, Herbert Hoover, John F. Kennedy, Ronald Reagan (opetettu oikeakätiseksi), Bill Clinton, Al Gore, John McCain ja Barach Obama, mutta Amerikassa muistettiin toki sitäkin, että vasenkätisiä ovat olleet valitettavasti myös vähemmän rakastetut "suurmiehet" Napoleon, Benito Mussolino, Adolf Hitler, Fidel Fastro ja Osama Bin Laden. Tarkempi tutkiminen osoittaa kuitenkin vasenkätisten tappioksi, että Aleksander Suuren tapaus jää varsin epäilyttäväksi. McManus (2006) on hyvin seikkaperäisesti selvittänyt Aleksander Suuren vasenkätisyyteen liittyvää tarinaa, joka on tullut vasta nykyihmisille tunnetuksi. Se tapahtui Michael Barsleyn (1966) kirjan perusteella. Tuo tarina on mahdollisesti muunnos Wilen vuonna 1934 kirjoittamasta tarinasta, jossa tämä tukeutui 1600-luvun rabbiiniseen eksegeesiin. Juutalaiset rabbit olivat kertoneet Alexanderin tutkineen sellaista maata, jossa koko väestö oli vasenkätistä. Myös keskiaikainen heprealainen kirja Jossippon mainitsee Alexanderin keskustelevan vasemman käden herruudesta ja kuninkaiden sukukunnasta, jossa kaikki ovat vasenkätisiä.

UCLA:n genetiikan professori Daniel Geschwind huomautti USA:n presidenttivaalien yhteydessä, että kuusi viimeisistä 12 USA:n presidentistä on tilastollisesti jo merkittävä tulos ja se tarkoittaa jotain. Vuoden 1992 vaaleissa kaikki kolme pääkilpailijaa George W. Bush, Bill Clinton ja Ross Perot olivat vasenkätisiä. Vuoden 1996 vaaleissa oli mukana kolme vasenkätistä ehdokasta: Clinton, Perot ja Bob Dole, joista viimeinen tosin oppi käyttää vasenta kättä oikean käden halvaantumisen jälkeen. Vuoden 2008 vaaleissa sekä Obama ja John McCain olivat vasenkätisiä. Geschwind piti tulosta merkittävänä, koska vasenkätisten osuus populaatiosta on kuitenkin vain 10 %. Tutkija Amar Kirkas kirjoitti painokkaasti sen puolesta, että vasenkätiset ihmiset ovat ”laajempia ajattelussaan”. Lisäksi hän viittasi vasenkätisten suhteettomaan määrään Nobel-palkinnon voittajien keskuudessa, kirjailijoissa ja taidemaalareissa.

Kiinassa on äskettäin todettu hyvin yksiselitteisesti ja hyvästä syystä, vaikka Kiinan pääministeri on vasenkätinen (niin kuin myös Suomen Matti Vanhanen), ettei vasenkätisyys kerro mitään erityistä älykkyydestä. Vaikka matematiikan ja musiikin opettajien keskuudessa vasenkätisten määrä saattaa olla poikkeava, ei ole kuitenkaan mitään tieteellisiä todisteita, jotka tukisivat väitettä ”vasenkätisten poikkeavasta älykkyydestä". Tutkimuksissa, joita on tehty vasen- ja oikeakätisten keskuudessa ja vertailtu henkiöiden älykkyyttä (IQ), ei ole löydetty merkittäviä eroja.

Erityisesti Obaman valinnan aikaan on myös Venäjällä virinnyt voimakas keskustelu vasenkätisyydestä (Левша). Toki keskustelua käytiin jossakin määrin jo aiemminkin. Tällöin on saatettu viitata kansainvälisten esimerkkien lisäksi tietysti myös venäläisiin omiin julkkiksiin Ivan Pavlov, Garry Kasparov, Sergei Rachmanikof, Sergei Prokofjev, Aleksandr Puškin ja Leo Tolstoi sekä vasenkätiseen nyrkkeilijään Ruslan Tšagajev (Руслан Чагаев). Huippuna kaikista on Venäjällä tietysti Vladimir Putin, jota Venäjällä on nimetty ”kätketysti/piilotetusti vasenkätiseksi ”(скрытый левша). Putiniin liittyy kuitenkin ensisijaisesti vain hyvin kehnot argumentit, kuten hänen tapansa pitää kelloa oikeassa kädessä. Putin on myös itse kiistänyt vasenkätisyytensä henkilökohtaisillaan sivuillaan: ВОПРОС: Почему Путин Владимир Владимирович носит часы на правой руке? Вы - левша? В.ПУТИН: Это - привычка. Нет, я не левша. Я люблю, чтобы они у меня болтались на запястье. . А вот эта заводная головка, если на левой руке, то она как раз повернута в сторону кисти, и все время натирает... ... Больно... ... Вот и весь секрет, ничего здесь особенного нет. Putinin vastaus ei ole kuitenkaan yleensä riittänyt, kun vasenkätiset ovat halunneet intomielisesti etsiä itselleen sankarillisia esimerkkejä. Ensinnäkin jotkut ovat epäilleet, että konservatiivisten uskomusten tähden vasenkätisyyden paljastamista ehkä yhä välteltäisiin Venäjällä, jossa sentään vuoteen 1985 vasenkätisyys oli kielletty kouluissa. Vasenkätiset olisivat yhä kaapissa. Lisäksi on muistutettu, että ”ehkä” Putin opetettiin oikeakätiseksi, sillä hänen lapsuudessaan vasenkätisyys oli todellakin kielletty. Tätä varten on löydetty myös haastatteluja lapsuuden ajan opettajilta, joiden muistikuvissa Vladimir tahtoi kirjoittaa luvattomasti vasemmalla. Vasta Anatoli Tšuprikov (Анатолий Чуприков) teki Neuvostoliitossa aloitteen vasenkätisten ihmisoikeuksien puolesta. Anatoli Pavlovitš (Анатолий Павлович) työskenteli 1980-luvun alussa Moskovan tutkimusinstituutissa ja kirjoitti Pravda-lehteen, että vasenkätiset lapset kokevat suurta vahinkoa, jos heidät pakotetaan oikeakätisiksi. Tämän artikkelin ilmestyminen Pravdassa oli jo sinänsä yllätys. Tämän jälkeen tutkija sai tuhansia kirjeitä vasenkätisten lasten vanhemmilta. Pian pidettiin konferenssi ja vuoden 1985 alusta koulut alkoivat vähitellen suvaita vasenkätisiä lapsia. Anatoli Tšuprikov asuu ja toimii tällä hetkellä Ukrainan pääkaupungissa lääketieteen professorina, jossa hän johtaa Kiovan lääketieteellistä akatemiaa ja lasten psykiatriaan erikoistunutta laitosta. Hän tutkii edelleen vasenkätisiä lapsia. Äskettäin julkaistiin hänen ukrainankielinen teoksensa vasenkätisistä lapsista: «Підготовка ліворукої дитини до письма» .

Oppiminen tai paremmin sanoen uuden oivaltaminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa, paitsi vieraiden kielten. Monet syyttävät minua myös surkeasta suomen kielestä. Suurin ongelmani on ollut taistelu tylsistymistä ja elämän suunnatonta pitkäveteisyyttä vastaan. Minä itse en usko vasenkätisten suurempaan lahjakkuuteen ja parempaan menestykseen, vaan myös USA:n presidenttivaalien ”vasenkätistä kasaantumaa” pidän satunnaiseen vaihteluun liittyvänä mahdollisena piirteenä. Se on kuitenkin hyvä, että meitä vasenkätisiä ei enää pidetä noitina, hulluina, kömpelöinä ja muutenkin omituisina, jotka eivät edes pääsisi taivaaseen. Meitähän on vuosisadat sorrettu ja solvattu! Lokakuun 13 päivä 2001 kokoontuivat Kemian Nobel-palkinnon saajat keskusteluun. George Tranter ja Robyn Williams keskustelivat genetiikasta. George Tranter Imperial Collegesta Lontoosta kertoi, että vasenkätisyyttä oli kauan pidetty syntymävauriona, mutta sitten on ajateltu jopa sitä jonkinlaisena pelastuksena, kun taas vasenkätisyyden pakottaminen oikeakätiseksi olisi keholle hyvin myrkyllinen toimi. Robyn Williams totesi huomautuksen hyvin oikeaan osuneeksi ja toivoi Nobel palkinnon voittajien estävän senkaltaista vahinkoa. Antaa meidän vasenkätisten olla sellaisia vasenkätisiä kuin me olemme jo syntymästämme!

Ks. keskustelua vasenkätisyydestä

Ed Pilkington, The leftist plot to control the White House, The Guardian, 24.10.2008. http://www.guardian.co.uk/world/2008/oct/24/barack-obama-mccain-white-house-left-handed

Sam Wang and Sandra Aamodt, A Vast Left-Handed Conspiracy. Washington Post 6.7.2008, page B02. http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2008/07/03/AR2008070303202.html

Ed Wright 2007. A Left-Handed History of the World: An Exploration of World-changing Mental Agility, Intellectual Superiority and the Power of Surprise

Susan Donaldson James. Four Out of Five Recent Presidents Are Southpaws. Obama and McCaing Smudge Their Pens Left, a Trait Linked to Complex Thinking. ABC News 22.2.2008. http://abcnews.go.com/politics/story?id=4326568

Saara Kirjavainen 2008. Vasen suora yllättää. http://epaper.kaupunkiuutiset.com/products/KUT-2008-11-12/pdfs/article_4_3.pdf

The Nobel Prize for Chemistry. Broadcast Saturday 13/10/01. http://www.abc.net.au/rn/science/ss/stories/s394330.htm

Juha Laurén 2007. Characterization of LRRTM and NGR gene
families: Expression and functions. Neuroscience Center and Institute of Biotechnology University of Helsinki Finland, 2007; luettavissa www-muodossa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/5795/characte.pdf?sequence=1

I.C. McManus 2006. The modern mythology of the left-handedness of Alexander the Great. Literality: Asymmetries of Body, Brain, and Cognition, 11 (6) November: 56-572. Psychology Press, Taylor & Francis Groupl.

John Eipper, Editor-in-Chief, Adrian College, MI 49221 USA http://cgi.stanford.edu/group/wais/cgi-bin/?tag=us-obama-and-left-handedness

New study finds increased prevalence of left-handedness in children with facial development disorder. http://www.news-medical.net/news/2009/03/02/46371.aspx

Zhang, Yan MD; Jin, Rong MD; Shi, Yaoming MD; Sun, Baoshan MD; Zhang, Yuguang MD; Qian, Yunliang MD. Pedicled Superficial Temporal Fascia Sandwich Flap for Reconstruction of Severe Facial Depression. Journal of Craniofacial Surgery. 20(2):505-508, March 2009.

ШКОЛЬНЫЙ КОМПРОМАТ НА ВЛАДИМИРА ПУТИНА Oct. 31st, 2008 at 7:22 PM http://aleksid.livejournal.com/8676.html

ЗНАМЕНИТЫЕ ЛЕВШИ http://www.levshei.net/10znameZ.html

Галина ЖЕСТКОВА Левша – это хорошо «Амурская заря» № 34(6035) Среда, 13 Августа 2008 http://www.amursk.ru/az/08/0813/l9.htm

Путин Владимир Владимирович (Из "Прямой линии" 19 декабря 2002 года) http://www.putin2004.ru/putin/private

Владимир ЛАГОВСКИЙ: А Обама-то левый http://news.students.ru/2009/02/05/a_obamato_levyjj.html

Роксолана ГНАТЮК, Маленький принц из Зазеркалья «Зеркало недели» № 32 (507) 14 — 20 августа 2004 http://www.mirror-weekly.com/3000/3855/47422/

Иванна Смоляна, Люди из зазеркалья; газета «Новая» 28.08.2007 http://novaya.com.ua/?/articles/2007/08/28/174944-8

Психология. Человек левша http://www.sunhome.ru/psychology/14190/p1

左撇子的一般定义 http://baike.baidu.com/view/44633.htm

专家称无科学证据支持“左撇子更聪明”的说法 (生命时报) 2008年07月09日08:22:32  来源: 生命时报 http://news.xinhuanet.com/health/2008-07/09/content_8514239.htm

法国生物学家:左撇子智商高擅长数学音乐图:2009年03月02日04:23; http://news.sohu.com/20090302/n262537201.shtml

X X X

Ps. Tässä on tyttäreni ratsastusharrastuksen parissa:http://www.youtube.com/watch?v=tXIXWMHp-r4

Vapaa-ajattelijaa ei ole


Huomenna maanantaina 22.6.209 klo 9:00 Helsingin rautatietorilla Aleksis Kiven patsaan luona on mielenosoitus, koska Jumala on, mutta vapaa-ajattelijaa ei ole. Tule paikalle ja kutsu myös muita uskovaisia!

Vapaa-ajattelijat ovat aloittaneet uskon ja Jumalan vastaisen kampanjan, jota he myös mainostavat laajasti Helsingissä. Tule ja kerro mielipiteesi väitetyn "vapaan ajattelun" luonteesta!

Olen itsekin paikalla ja liperini liehuvat Aleksis Kiven patsaan luona.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

”Totta kai Venäjän armeijaan, koska Venäjän armeija voittaa”

Kysyin äskettäin Venäjän suurlähetystöltä lehtijuttua varten, pitääkö vanäläisten maahanmuuttajaäitien pelätä lastensa joutuvan hätäpalvelutehtäviin Venäjälle? (http://www.datsha.com/rus/uutiset/110609.shtml)

Suurlähetystö vastasi, että tämä ongelma ei ole vain muodollinen juridisesta näkökulmasta, vaan myös moraalinen. ”Sen vuoksi on aiheellista kysyä, onko äitien pelättävä, kun pojat kasvavat miehiksi ja miehet puolustavat kotimaatansa, kotiansa, perhettänsä ja lopulta äitiäkin?

Suurlähetystö toki myös lisäsi, että oikeudellisesta näkökulmasta ”Venäjän lain mukaan kansalaiset merkitään armeijan kirjaan heidän asuinpaikkansa komissaarien mukaan. Näin ollen tämä määräys ei koske Venäjän kansalaisia, jotka ovat jo konsuliviranomaisten rekisterissä, kun he asuvat pysyvästi Suomessa ja heillä ei ole rekisteröintiä Venäjällä. Jos vanhemman kansalaisuus on Venäjän konsuliviranomaisen rekisterissä, syntynyt lapsi on hyväksytty myös konsuliedustuston rekisteriin. Lisäksi Venäjän kansalaisen palvelukseen ottoa helpotetaan, jos hän on suorittanut asepalveluksen toisessa maassa (esim. Suomessa).”

Poikani ja vaimoni eivät ole Suomessa konsuliviranomaisen rekisterissä, vaan he ovat Pietarissa rekisterissä. Tähän on omat syynsä. Tämä tuore keskustelu suurlähetystön kanssa tuli tänään hyvin elävästi mieleeni, kun menimme koko perheenä antifasistiseen juhannusjuhlaan Espooseen. Automatkan aikana poikani tahtoi puhua armeijasta niin kuin kuusi vuotta vanha poika tahtoo puhua mitä ihmeellisimmistä asioista oman tahtonsa mukaan. Kerroin, että olin armeijassa Haminassa. Puhuimme tästä järjestelmästä, että hänen pitää mennä Suomen tai Venäjän armeijaan. Poikani vastasi välittömästi: ”Totta kai Venäjän armeijaan, koska Venäjän armeija voittaa”.

Olin yhtäällä tyytyväinen, että antifasistinen kasvatus on tuottanut terveen asenteen pieneen poikaan, mutta toisaalla vaimoni kanssa opastimme poikaa, ettei vielä ole toki aika tehdä ratkaisuja. Pikemmin varottelimme tuollaisista lauseista tässä nuoressa iässä. ”Haluatko olla Venäjän armeijassa, josta ei pääse äidin luokse joka viikonloppu, kun taas Suomessa armeija on lyhyt, helppo ja siellä pääsee äidin luo joka viikonloppu?” Yhä edelleen hän katsoi näkemyksensä oikeaksi. Kai hän pitää luonnollisena, että modernin demokraattisen Venäjän armeija on luonnollisesti fasisteja vastaan, kun taas Nato-optiota suojelevan Suomen armeija saattaa olla milloin kenenkin puolella, jopa fasistien aseveliä. Tuollainen hirvittävä tilanne saattaisi syntyä, jos Baltian alueella fasistisen historian haaveilua ja kyvyttömyys hyväksyä fasistien tappiota Toisessa maailmansodassa eivät jo vihdoin laman ja köyhtymisen vuoksi pääty. Lamassa on kuitenkin toivon merkki: ehkä Baltiassa joudutaan tilanteeseen, jossa täytyy etsiä Venäjän kanssan konstruktiivisia - rakentavia - vaihtoehtoja fasismi-nostalgian sijasta. Ymmärrän myös hyvin sen saman minkä jo kuusi vuotta vanha poika käsittää terveessä hengessään, ettei varusmiespalvelu voi olla pelkkää laskelmointia helpon elämän puolesta, vaan kyse on moraalisesta ratkaisusta elämän suojelemiseksi. Siksi kai tämä musiikkikappale on eräs minun suosikeistani: http://www.youtube.com/watch?v=xbv8JatM6rU

Muistutin toisaalla äidille, että älykkäät pojat voivat saada myös älykkäitä tehtäviä varusmiespalveluksessa Venäjälläkin. Sama kai päteen myös Suomessa. Kaikki eivät suinkaan palvele Venäjälläkään rynnäkkökiväärin kanssa alkeellisissa oloissa, etenkin jos on edellytyksiä älylliseen mielenkiintoiseen palvelutehtävään. Lisäksi hyväkuntoiselle pojalle armeija on Suomessa naurettavaa lasten leikkiä fyysisenä suorituksena. Tämä on helposti kuviteltavissa jo yksinkertaisella vertailulla: kun poika juoksee pilke silmäkulmassa Cooper-testissä kohtuulliset 3500 m armeijan "tossuilla", hänen suorituskykynsä on jo huimasti parempi kaikilla marsseilla ym. kuin pojan, joka juoksee vain 2000 m testissä. Siksi tuo parempikuntoinen poika kokee kaikki palvelustehtävät naurettavana leikkinä. Muistan tämän itsekin varusmiespalveluksesta. Myös Venäjällä voi saada erityisoloja tällaisten tekijöiden perusteella. Siksi hyväkuntoiset pojat saavatkin yleensä erityistehtäviä ja vapautuksia tavanomaisista tyhmistä harjoituksista, joissa huonokuntoiset pojat saavat kärsiä. Armeijan vaativuus on kovasti liioiteltua puhetta. Siitä puhuvat vain huonokuntoiset nuorukaiset. Armeijan suurin ongelma on hyväkuntoiselle nuorukaiselle turhanpäiväisyys ja ajan suunnaton hitaus.

Muistan viime syksyn yhä edelleen, kun tulin pappilasta Helsinkiin poikani luo. Pieni poikani oli laittanut pikkusotilaat upeaan asetelmaan. Sotilailla oli Venäjän lippu. Nämä taistelivat fasisteja vastaan. Nyt poikani jo otaksuu, että hätäpalvelutehtävät olisivat oikea palvelutehtävä Venäjän federaation hyväksi, ”koska Venäjä voittaa”.

Onneksi tänään ei ole aika tehdä ratkaisuja. Jopa tuollaiset lausahdukset kauhistuttavat minua. Sota ja varusmiespalvelu eivät ole koskaan olleet minun mieleeni; olen yhteistyön, keskinäisen ystävyyden ja kunnioituksen sekä diplomatian kannalla vastakkainasettelua vastaan. Ymmärsin pienen poikani lähellä automatkalla, että luultavasti elämme nyt uutta global generation –aikakautta, jossa identiteetti ei enää määräydy vanhaan tapaan pienen sulkeutuneen lintukodon perusteella. Suomessa asuvat pojat eivät ole enää yhtä ahdaskatseisesti ”suomalaisia”, vaan voivat tuntea aidoksi ja ensisijaiseksi myös toisen kansalaisuutensa - tai tuntea itsensä globaaliksi sukupolveksi. Siksi fasismin myönteinen ja fasismin tappiota surkutteleva - pääsääntöisesti Baltiasta Suomeen lanseerattu - historian vääristäminen ovat erittäin harmittava yritys kasvattaa ihmisyyttä aikakautemme haasteita varten.

Pappina ajattelen juhannuksena, jolloin Suomen liput juhlistavat keskikesän juhlaa, että Suomi on sijaintinsa vuoksi laitettu historian Herran tahdosta ison naapurinsa viereen. Olisi jumalatonta ja fasistista tragedian kirjoittamista, jos tämä siunattu kanssakäyminen revittäisiin rikki tavalla tai toisella. Tässä naapurien asetelmassa on myös tulevaisuuttamme rakennettava. Suomen suurmieheksi äänestetty Mannerheim palveli myös Venäjän armeijassa, joten pojassani on suurmiehen hyvät tuntomerkit yhä edelleen, jos hän vartuttuaan tahtoisikin oikeasti palvella Venäjän armeijassa pikemmin kuin Suomen puolustusvoimissa. Suomea ei tule määritellä erilaiseksi ja täysin erilleen Venäjästä, vaan nykyisen sukupolven ja uusien sukupolvien on löydettävä identiteettinsä toisella tapaa Suomessa: rakentavista lähtökohdista, ei distinktiona Venäjään ja venäläisiin.

Minä itse en ole kiihkokansallisesti ”kotona” sen enempää tympeässä Suomessa kuin Venäjälläkään, joka myös monessa seikassa ärsyttää minua. En ylipäätänsä määrittele itseäni kansalaisuuden mukaan. Paavali kirjoitti galatalaisille, ettemme enää määritä kansalaisuuden mukaan, vaan olemme yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Olen kai hyvin vanhakirkollisesti kristitty, jonka isänmaa on Jumalan valtakunta. Jalat ovat syvästi mullassa maan, mutta sydän on taivaassa.
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

torstai 18. kesäkuuta 2009

Antifasistinen politiikka loisi Virolle mahdollisuuksia

Perustuu antifasistiseen Venäjä-kirjaani (http://personal.inet.fi/atk/molari/bezfobi.pdf), sivulta 351 alkaen, luku 87.3. Alaviitteet karsittu pois tässä blogitekstissä.

- - -

Miehitysmyyttiä tukeva The Soviet Story –elokuva edustaa kehittymätöntä mekanista yhteiskuntamallia, jossa vallankäyttö on kostavaa, suvaitsematonta ja ahdasmielistä. Viro tarvitsisi juuri päinvastoin suvaitsevaisuutta edistävää orgaanista solidaarisuutta, jossa ihmisillä on lupa olla erilaisia persoonallisuuksia. Valittu miehitysmyytti-politiikka johtaa Viroa kestämättömään toimintatapaan, jossa väestö opetetaan ongelmien ratkaisutapana etsimään ulkoista vihollista ja stigmatisoimaan itse kutakin kohtaloonsa.

Viron suvaitsematon mekaaninen solidaarisuus

Olen pahoillani Max Jakobsonin komission loppuraportin hengestä, jossa Viron yhteiskunnan ongelmia ratkotaan uudella mytologialla, jonka avulla voidaan yhä edelleen alistaa vähemmistöryhmiä, erityisesti venäläisiä. Raportti tukee olemassa olevaa syrjintää ja eriarvoisuutta. Viro tarvitsisi juuri päinvastaista henkeä: ihmisen hyvinvointia tukevaa visiota. Viron yhteiskunta- ja kansalaisuuspolitiikkaa olisi kiehtovaa tarkastella filosofisena ja sosiologisena ilmiönä esimerkiksi Ėmile Durkheimin tai muun vastaavan klassikon käsitteiden avulla. Durkheim eli 1858-1917, joten hänen näkemä maailma oli luonnollisesti erilainen kuin 2000-luvun Eurooppa, myös filosofiset käsitteet eivät olleet vielä kehittyneet riittävästi. Hänen tunnettu ajatuksensa – kylläkin mielestäni psykohistorian tähden varsin kiistanalainen – oli yksilön toiminnasta pikemmin kollektiivisen tajunnan kuin yksilön intentioiden tuloksena. Näkemyksensä tähden hän joutui puolustautumaan syytöksiä vastaan, joissa epäiltiin hänen kiistäneen tahdon vapauden. Keskustelu eteni luokitteluun traditionaalisesta yhteiskunnasta, jossa vallitsi alhaisen työnjaon asteen vuoksi mekaaninen solidaarisuus. Se tarkoitti solidaarisuutta samankaltaisten, samalla tavalla ajattelevien ja samoja arvoja kantavien ihmisten kesken. Tuollainen ”solidaarisuus” on erittäin suvaitsematonta ja ahdasmielistä. Sen sijaan modernissa yhteiskunnassa solidaarisuus perustuu siihen, että ihmiset ovat eriytyneet tekemään erilaisia töitä ja he ovat erilaisia persoonallisuuksia. Tästä syystä erilaiset ihmiset tarvitsevat toisiaan. Mekaanisen solidaarisuuden mukaan emme ole persoonallisia, vaan kollektiivisia olentoja: ihmisten on oltava toistensa kaltaisia. Siihen malliin sopii hyvin integraatio-vaatimukset. Sitä vastoin orgaaninen solidaarisuus edellyttää, että ihmiset ovat erilaisia. Jokaisella meistä on oma toimintapiirinsä ja persoonallisuutensa. Orgaanisessa solidaarisuudessa kollektiivinen tajunta jättää peittämättä osan yksilön tajunnasta. Durkheimin analyysin mukaan orgaanisessa solidaarisuudessa kokonaisuuden yksilöllisyys lisääntyy samalla kun sen osien yksilöllisyys: erilaisuus on yhteiskunnan voimavara, ei hajottava tekijä. ”Yhteiskunnasta tulee kyvykkäämpi toimimaan sopuisasti samalla, kun sen jokaisella aineksella on enemmän toimintaa, joka on juuri sille tyypillistä” (Durkheim, Sosiaalisesta työnjaosta, 1990: 128). Durkheimin ihanne olisi individualismia korostava saint-simonilainen sosialismi. Surullisena skenaariona oli väkinainen työnjako, jossa ihmiset sidotaan tehtäviinsä ja asemiinsa suoranaisella pakolla. Luokka- ja kastiyhteiskunnan mallissa väkinäisyys ja säätely eivät vastaa asioiden todellista tilaa eikä niillä ole moraalista perustetta. Durkheimille oikeuden kehittyminen oli tärkeä modernisoitumisen indikaattori. Repressiiviset juridiset sanktiot liittyvät mekaaniseen solidaarisuuteen ja restitutiiviset sanktio orgaaniseen solidaarisuuteen. Tajunnan samanlaisuutta vaativassa yhteiskunnassa juridiset sanktiot ovat kostavia eli repressiivisiä, ei korjaavia. Viron huolestuttava piirre on erilaisuuden kokeminen hajottavaksi tekijäksi, jolloin myös alistavat ja pakottavat toimintatavat yleistyvät, yhteiskunnasta tulee suvaitsematon ja ahdasmielinen.

"Ulkoinen vihollinen" ja stigmatisointi


Talousongelmilla on valitettavasti taipumus kärjistää ihmisryhmien välisiä suhteita. Kleinin ja Bionin psykoanalyysin näkökulmasta puhutaan projektiivisesta identifikaatiosta, josta on tullut minun lempisanoja. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset heijastavat oman pahoinvointinsa syntipukkeihin, ulkoisiin vihollisiin. The Soviet Story –propagandaelokuva opettaa suorasukaisesti, mikä on sopiva ulkoine vihollinen. Elokuva ei palvele ensisijaisesti historiallista tarvetta, mikä olisi mahdoton elokuvan yksipuolisuuden tähden ja historian aineiston väärentämisen tähden, vaan se on psykologinen väline pahoinvoinnin kohdentamiseksi valtiollisesti haluttuun viholliseen. Työttömyyden ja vaikeuksien tullessa on vaarana, että huonot opitut tavat vain pahentuvat. Virossa on valtionjohto opettanut virolaisia ja venäläisiä vihaamaan toisiansa, vaikka nämä elivät hyvässä sovussa ennen nykyisen johdon valtaan astumista. Viron nykytilanteen ratkaisemiksi on Rainel Kattelin (Eesti Päevaleht 15.12.2008) kysymystä toistaen pohdittava, onko epäpätevä, ylimielinen ja suvaitsematon hallitus siihen oikea. Tämä kysymys on totta talouspolitiikkaa avarammin koko yhteiskunnan johtamisessa. Mielestäni kansaa ja kansanryhmiä ei pidä kyyditä pois Virosta eikä vanhan eteläafrikkalaisen politiikan tavoin eristää tai alistaa, vaan rauhanomainen ratkaisutapaa varten pitäisi löytää pätevä, omaa kansaa ja valtiota rakastava, suvaitseva hallitus. En tahtoisi nähdä parin kymmenen kilometrin päässä virkapaikastani etelään mitään onnettomuuksia kuluvan vuoden aikana.

Kanadalainen, Chicagossa 1953 väitellyt Ervin Goffman ennätti tulla valituksi jopa Amerikan sosiologiyhdistyksen puheenjohtajaksi. Teoksessaan Stigma (1963) Goffman tarkastelee sosiaalisesti leimatun, stigmatisoidun, minuuden esittämistä tai piilottamista. Etninen ja uskonnollinen tausta ovat tyypillisiä sosiaalisia stigmoja. Moraalinen ura ilmentää stigmatisoidun ihmisen elämää: ura alkaa siitä, että ihminen tehdään tietoiseksi stigmastaan tai hän tulee muutoin siitä tietoiseksi. Venäläisistä kerrottavat pahat sotakertomukset ja miehitysmyytti ovat kasvavaa ihmistä ja aikuista ihmistäkin stigmatisoivia. Tämän ihmisen ”moraalinen ura” jatkuu sittemmin erilaisena kuin jos hän ei olisi koskaan saanut stigmaa: tämä jälkeen ihminen joutuu pakkotilanteeseen kehittäen niitä strategioita, joilla stigma tuodaan esiin, yritetään peittää tai rajoittaa sen vaikutusalaa. Teoksessaan Asylums (1961; Minuuden riistäjät) Goffman esittää yhteiskunnan kuvaksi mielisairaalan ja muut totaaliset laitokset, Hän luetteli viidentyyppisiä totaalisia laitoksia. Mielisairaalassa ja tuberkuloosiparantoilla ihmisiä säilytettin tahdosta riippumatta: näitä ihmisiä pidettiin vaarallisina. Goffmanin groteski kuva kertoo, miten totaaliset laitokset riisuvat asukeiltaan ihmisarvon siinä, että nämä ihmiset eivät saa enää määritellä ja tukea omaa identiteettiään omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan. Asukilta puuttuu yksityisyys, se näyttämön takapuoli, jossa voisi rentoutua. Asukit saattavat kuitenkin uhmata järjestelmää ja kekseliäästi puolustella oma elinpiiriään ja sen kautta ihmisarvoaan. Goffmanin kirjoihin paneutuessa ei voi välttää pohdintoja sosiaalisen leimaamisen merkittävyydestä, kun miehitysmyytin avulla myös nuorta venäläistä tyttöä ja poikaa kasvatetaan ”moraaliselle uralle” Virossa. Järjestelmän uhmaaminen ja kekseliäät pyrkimykset puolustautua ovat Virossa venäläisten tarpeina vähintään yhtä luonnollista kuin Goffmanin tutkimiin totaalisiin laitoksiin suljettujen ihmisten yritykset tavoitella ihmisarvoaan.

Valheellinen ideologisuus vaatii aatteellisia taisteluja ja niukkuutta periaatteiden hyväksi, mutta nämä ideologiset johtajat eivät juuri itse istu kärsivien ihmisten ruokapöydässä. Virolla olisi mahdollisuuksia selviytyä, mutta asenteiden pitäisi muuttua hallituksen kabineteissa. Ihmiset eivät tarvitse viholliskuvia.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kuka tarvitsee Somalian merirosvoja?

Olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota toistuviin NATO-mainoksiin, joiden aiheena ovat olleet Somalian merirosvot. Sitten selasin vanhoja papereita ja löysin muutaman hyvän artikkelin Somaliasta, mutta artikkeleita ei ollut kirjoittanut NATO-mannekiinit. Sen tähden viritän hiukan spekulaatiota ja skeptisyyttä sitä vastaan, että Yhdysvallat ja NATO olisivat nyt vain suurina hyväntekijöinä innostuneet Somalian merirosvoista. Sotilasmahtien peli taitaa olla paljon likaisempaa ja kierompaa kuin Ylestä pari päivää sitten lukemamme lyhyen uutisen valossa saattaa olettaa. Sehän oli "sopiva" mainos suomalaisille, jotka ovat epäilleet NATOn tuottavan vain verta ja ruumisläjiä sinne, minne sotilasliitto menee. Olisiko nyt vihdoin kyseessä suuri inhimillinen rakkaudenosoitus, jonka avulla pelastetaan vapaa maailma merirosvoilta?

Vuonna 2008 julkisuutta leimasi aktiivinen taistelu Somalian merirosvoja vastaan. Jos historiaa selaa hiukan taaksepäin, voi toki nähdä, että itse asiassa Yhdysvalloilla on ollut jo kauan intressejä aluetta kohtaan. Nuo intressit on perusteltu monilla eri nimillä. Vuoden 2008 lopulla näytti kiistatta siltä, että merirosvoilu yltyi. Vähemmälle pohdinnalle on jäänyt se seikka, että joku näitä merirosvoja rahoittaa ja rahat kulkevat myös tiettyjen tilien kautta.

Monet ryhmäkunnat osallistuivat tähän kamppailuun merirosvoja vastaan. Euroopan Unionista ja Natosta tuli aluksia, niin myös Venäjältä, Kiinasta, Intiasta ja Japanista. Taas pari päivää sitten NATO sai julki YLE:ssä mainoksensa uutisen muodossa, että NATO tehostaa toimiaan Somalian rannikolla merirosvoja vastaan.

Somalian merirosvojen suurimmat saavutukset olivat vuonna 2008 seuraavat. Saudien supertankkeri Sirius Star takavarikoitiin. Tankkerilla oli raakaöljyä 100 miljoonan dollarin arvosta. Jopa tällaiset valtavat alukset saattoivat joutua kohteeksi. Toinen tapahtuma oli Faina-nimisen aluksen aseiden ja ampumatarvikkeiden rosvoaminen. Näiden alusten lunastusehdot nousivat aivan uusille tasoille aiempiin tapauksiin verrattuna. Tähän saakka lunnasvaatimukset olivat olleet satoja tuhansia dollareita, mutta supertankkerista piti maksaa 3 miljoonaa dollaria ja Fainan lastista 3,2 miljoonaa dollaria.

Usein etsitään merirosvouden syytä Somalian väestön köyhyydestä, jatkuvasta nälänhädän uhkasta ja kulkutaudeista, jotka ovat puolestaan suoraa seurausta siitä, että maassa käydään sisällissotaa. Aluetta kurittaa epäilemättä kauhea humanitaarinen katastrofi ja kilpailu sotaa käyvien rikollisten klaanien välillä. Merirosvous ei ole kuitenkaan vain suoraa ilmausta kansan epätoivoisista selviytymisen keinoista, vaan merirosvous on hyvin organisoitua liiketoimintaa, jolla pitkä historia. Monista yhteiskunnallisista epäkohdista voi olla samaa mieltä, mutta syiden etsiminen pelkästään nykyisistä vallitsevista tilanteista johtaisi arviot syvästi harhaan. Merirosvouteen liittyy kaksi keskeistä seikkaa: merkittävät rahavirrat ja kauttakuljetettujen tavaroiden katoamiset.

Somalian merirosvous ei ole vain primitiivistä meriliikenteen ryöstämistä, jolla rahoitettaisiin Somalian klaaneja ja ylläpidettäisiin sisällissotaa ja poliittista vaikutusvaltaa. Ensinnäkin rahat alusten ostoon ja lastiin on siirretty välittäjien kautta: klaanien niin sanotut ”vanhimmat” käyttävät tilejä Euroopassa, Saudi-Arabiassa, Omanissa ja Yhdysvalloissa kaukana kotimaastaan. Laivojen ja lastin lunastusrahojen kolmasosapuoli on aina ulkomailla tahoissa, jotka läntisten poliittisten standardien mukaan toimivat sivistyneen liiketoiminnan piirissä.

Ukrainalaisen Faina-laivan ryöstön kohteena olivat laivan kuljettama raskas sota-aseistus ja ilmatorjuntajärjestelmä. Laivan varustus oli kuitenkin täysin tehoton Somalian sisällissodan tarpeita varten. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki rosvotut aseet siirrettiin muille käyttäjille Somalian ulkopuolella. Tämä rosvous oli täysin järjestäytynyttä. Joten merirosvot suorittivat jonkun toisen tekemän asetilauksen. Venäjän Somalian suurlähettiläs Mohammed Mohammud Handul kuvasi tuota tilannetta osuvasti: ”On syytä epäillä, että merirosvot eivät ole mitään muuta kuin palkkasotureita. Kuka maksaa? Tämä kysymys on yhä auki”.

Merirosvous on hyvin kätevää poliittista peliä, kun Yhdysvallat tahtoo järjestää turvallisen salaisen kanavan käteisrahaliikenteelle ja asekuljetuksille tilanteissa, joissa tämä ei olisi mahdollista laillisesti kansainvälisten pakotteiden ja rajoitusten tähden. Merirosvojen hyökkäys on ihanteellinen syy suurelle yleisölle, joka on tämän jälkeen tyytyväinen annettuun tulkintaan tapahtumista. Aseet on varastettu, joten virallisen valmistajien tuotemerkit eivät enää viittaa tiettyyn maahan. Tämä on hyvin kätevää, kun aseet tahdotaan siirtää uusia aseellisia konflikteja varten esimerkiksi Etelä-Sudanin sotaan tai Georgian hyökkäystä varten Etelä-Ossetiaa vastaan (elokuu 2008). Fainan aseet tulivat Ukrainasta, dokumentit oli kirjoitettu Kenian hallitusta varten. Selitykset olivat heti täysin valmiit. Täsmälleen samat Ukrainassa valmistetut aseet olivat Georgian sotilaiden käytössä, kun nämä taistelivat venäläisiä joukkoja vastaan Etelä-Ossetiassa. Ilmatorjuntajärjestelmät ja muut aseet oli siirretty salaa Georgiaan. Niiden laajuus tuli ilmi vasta silloin, kun Georgian joukot hävisivät ja Venäjän sotilaat saivat tutkia Ukrainasta tulleen sotilasvarustuksen laajuuden.

On syytä huomata, että koko kansainvälinen yhteisö on osoittanut yllättävää avuttomuutta, kun niiden olisi pitänyt torjua Somalian merirosvoja. Somalian Venäjän suurlähettiläs M. Handule sanoi eräässä haastattelussa, että ”tämä on synkkää historiaa. On olemassa mahdollisuus, että merirosvotut aseet liittyvät Georgiaan ja Yhdysvaltoihin”.

Huomiota on herättänyt myös se, että Somalian merirosvojen torjunnassa kansainvälinen yhteisö on ollut todellakin avuton. 8. joulukuuta 2008 Somalian rannikolla alkoi suurin merirosvojen torjuntaoperaatio merenkulun historiassa, ns. Atlanta-operaatio. Siihen liittyi lukuisia sotalaivoja Euroopan Unionin maista (Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Kreikka). Tulokset eivät olleet kuitenkaan rohkaisevia. Kauppalaivojen saattaminen ei johtanut merkittävästi merirosvojen vähentymiseen. Suuret ja suhteelliset hitaat sota-alukset eivät pystyneet tavoittamaan merirosvojen nopeita aluksia. V. Mjasnikov arvioi tilanteen osuvasti: ”On aika lakata puhumasta. Merirosvojen veneissä on tehokkaat moottorit, tutka- ja navigointilaitteet”.

Somalian merirosvot ovat hyvin järjestäytyneet. Heille on annettu kaikki, mikä on tarpeen laajamittaista merellä tapahtuvaa sissisotaan varten. Heillä on hyvin toimiva toimitusketju, jota kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset joukot eivät ilmeisemmin halua nähdä julkisesti. Somalian merirosvojen rahoituslähteet olisi mahdollista tunnistaa ja estää. Näiden välittäjien avulla varat kulkevat Somalian maan ulkopuolella. Operaatio Atlantan todelliset tavoitteet ovatkin herättäneet epäilystä. Oliko se vain kaunis legenda, että Atlanta taistelee aktiivisesti merirosvoja vastaan? Operaatio näyttää vain kauniilta mielenosoitukselta, koska kuitenkin on toisaalla havaittavissa, että täsmälleen samoja Ukrainasta toimitettuja aseita, 34 T-72 tankkia ja juuri samojen ilmatorjuntajärjestelmien kanssa Georgia tarvitsi Etelä-Ossetiaa vastaan.

Yhdysvalloilla on ollut jo pitkään halu tulla Somaliaan, erityisesti nyt tämän legendansa avulla, jonka mukaan he taistelevat merirosvoja vastaan. Ennen kuin USA tunkeutuu tällä kertaa Somaliaan, niin kuin se on tunkeutunut yksin tai yhdessä NATO:n kanssa lukuisiin muihin valtioihin parin viime vuoden aikana, on hyvä muistaa, että Somalian sisällissodassa USA rahoitti sotapäälliköitä. Tuo verinen sota jatkui 16 vuotta. Tammikuussa 2007 Yhdysvallat suoritti myös ilmaiskuja etelä-Somaliaan kohteena al Qaeda henkilöt, jotka ovat surmanneet tuntemattoman määrän siviilejä. Tämä oli Yhdysvaltojen ensimmäinen avoin sotilaallinen interventio Somaliaan sitten vuoden 1993. Lukuisat viattomat siviilit saivat surmansa. Kesäkuussa 207 Yhdysvallat jatkoivat tulituksiaan: sota-alus tulitti epäiltyä Al Quidan kohteeksi nimettyä Puntlandissa. Maaliskuussa 2008 Yhdysvallat teki Somalian alueelle Dhoblen kaupunkiin ohjushyökkäyksen, koska epäili erästä henkilöä Al Quidan jäseneksi. Huhtikuussa 2008 Yhdysvaltojen ilmahyökkäyksessä Somaliaan sai ilmeisemmin surmansa islamistinen johtaja Aden Hashi Ayro. Lokakuussa 2008 Yhdysvaltojen johdolla NATO sopi, että laivasto alkaa valvoa Somalian vesiä. Pari kuukautta sitten, huhtikuussa 2009, Somalian presidentti varoitti Yhdysvaltoja hyökkäämästä merirosvojen tukikohtiin Somalian maaperällä. Varoitus ei ole Yhdysvaltojen aggressiivisen historian valossa mitenkään perusteeton. Sanottakoon vielä huonosti karttaansa tunteville, että Somalia on varsin kaukana Yhdysvalloista.

Somaliaan saapuminen olisi Yhdysvaltojen johdolle mieluisaa tehdä Somalian hallituksen kutsusta, jos suinkin mahdollista, jotta interventiota ei tulkittaisi sotilaalliseksi hyökkäykseksi. Mahdollisesti Atlantan tarkoituksena on ollut valmistella maaperää Somalian alueen sotilaallisille järjestelyille. Yhdysvaltojen työvälineet ovat tyypillisesti veriset eri puolilla maailmaa, vaikka ongelmiin tulisi etsiä poliittista ratkaisua.

Poliittinen ratkaisu syntyisi Somalian merirosvoutta vastaan siten, että kansainvälinen rahoituskanavat katkaistaisiin. Merirosvous ei säilyisi elossa, jos se jäisi rosvojen oman kustannusten vartaan. Merirosvoilla on kaikkein uusinta teknologiaa ja satelliittiseurantalaiteet. Tämän vuoksi rahoituslähteet pitäisi katkaista. Toiseksi pitäisi luoda sanktioita sitä vastaan, että näitä merirosvottuja aseita käytetään eri puolilla maailmaa etnopoliittisiin konflikteihin. Kolmannessa vaiheessa on luonnollista kehittää Somalian taloutta ja työllisyyttä, jotta rosvous ei jää ainoaksi elinkeinoksi.

Lisätietoja ja tarkempaa analyysia Somalia-ongelmasta löytyy esim. artikkelista: V. Manoilo, ПОЛИТИЧЕСКОЕ РЕШЕНИЕ ПРОБЛЕМЫ ПИРАТСТВА В АДЕНСКОМ ЗАЛИВЕ И ПСИХОЛОГИЧЕСКИЕ ОПЕРАЦИИ (2009).

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Venäläiset oopperatähdet konsertoivat eilen Pohjassa

Meillä oli Pohjassa kunnia pitää vieraana pietarilaisia oopperatähtiä, jotka esittivät sekä ortodoksista musiikkia että venäläistä kansanmusiikkia. Laulajilla oli ollut pitkä päivä, koska he olivat varhain aamulla lähteneet Virolahdelta. Pohjaan on melkoinen matka. Illalla ajoimme Helsinkiin kotiini, jossa kuusi henkeä majoittui. Vasta keskiyön jälkeen pääsimme nukkumaan. Mihail Antonov lähti taksilla Pietariin, koska hänellä oli jo tiistaina levytystehtävä. Oopperatähtien pitäminen vieraana oli perheellemme suuri kunnia. Havaitsimme jälleen kerran, miten kielten ja kulttuurien välisten rajojen luonteva ylittäminen luo elämään rikkautta, mahdollisuuksia ja iloa. Tällainen rajojen ylittäminen on helppoa kristitylle, joka voi kokea lähimmäisen rakkautta ja kunnioitusta ilman tarpeettomia foobikkojen historiallisia painolasteja tai henkilökohtaisia identiteettihäiriöitä. Elokuussa sama ryhmä saapuu esiintymään kotimme lähettyville Helsinkiin Mikaelin kirkkoon ja luultavasti saamme tavata taas toisemme. Me saimme kokemustemme lisäksi lahjaksi upean ikonin, jolla on nyt luonnollisesti keskeinen paikka kodissamme. Dmitri Samsonov - oopperalaulajien tenori - valmisti tälle päivälle upeat lihat lounasta varten. Yhteinen ateria teki juhlan täydelliseksi. Voin vakuuttaa kokemukseni perusteella - vastoin sitä valheellista informaatiota jota Suomessa levitetään tällä hetkellä mediassa: Moskovan patriarkan mukaan kalenterinsa järjestävät venäläiset ortodoksit osaavat myös nauttia elämästä ja hyvästä ateriasta!

Linkissä on puhelimella videoitu ortodoksinen laulu, jossa solistina on Mihail Antonov (basso profundo). Laulu antaa suuren ylistyksen Herralle. Великое славославие (Апостал Николаев-Струмскии; солист Минаил Антонов; "Soloists of St Petersburg"). Luterilaisena pappina ajattelen ortodokseista, että laulamme samassa kuorossa: jonkun ääni on basso profundo, toisen basso, jollakin tenori jne. Hyvässä kuorossa on eri ääniä. Suomessa ilmaantunut lahkolaisuus-puhe Venäjän ortodoksista kirkkoa vastaan ei ole syntynyt kristillisen uskon syvästä tuntemuksesta eikä uskoaan tunnustavien ihmisten sydämistä, vaan kristinuskon vastaisena pilkkana. Sellaiset loukkaukset saattavat olla jopa rikollisia, jos niitä tutkitaan tarkemmin. Joka tapauksessa koin helpoksi ja luontevaksi tämän kanssakäymisen venäläisten ortodoksien kanssa. Niin varmasti koki kaikki sadat ihmiset, jotka olivat kirkossa kuuntelemassa konserttia. Meillä ei ole tarve luoda loukkaavia luokittelua toistemme välille! Tällä rakastavalla ja kunnioittavalla käytöksellämme saamme osaksemme sellaista Jumalan siunausta, jota emme saisi osaksemme änkyrä-nationalistisessa käytöksessä, jota tavataan erityisesti internetin anonyymien kirjoittajien kirjoituksissa.

Jumala ei anna siunauksiaan niille, jotka tahtovat kirota lähimmäisiään, mutta Jumala antaa moninkertaiset siunaukset niille, jotka rakastavat ja kunnioittavat lähimmäisiään. Tämä koskee varmasti myös Suomen ja Venäjän välistä suhdetta.

Luontevat, keskinäistä kunnioitusta ja hyvinvointia edistävät, naapurisuhteet olivat esillä myös Venäjän kauppatie –lehdessä, joka ilmestyi tänään. Siinä on neljä kirjoittamaani artikkelia suomeksi ja yksi venäjäksi. Eräässä artikkelissa Venäjän suurlähetystö Suomessa vastaa kysymyksiini lapsen kansalaisuuden saamisesta ja kansalaisuuden merkittävyydestä: http://www.kauppatie.com/6_09.shtml
video