Statcounter

lauantai 30. tammikuuta 2010

Kypäräpääpappien luurangot ja jätökset

Leningradin piiritystä käsittelevä kirjani valmistuu vähitellen. Intoiluni tutkimustyön hyväksi osoittautui eilen kamalan kalliiksi. Olin Pietarissa ymmärtämättömästi kerännyt aineistoa myös tietokoneellani tätä aihetta varten mobiilin internet-liittymän avulla. Eilen tuli lasku: 1400 euroa! Yön jälkeen katsoin päiväystä ja tajusin, että pian on odotettavissa samanlainen uusi lasku. Tutkimukseni tuli kieltämättä kalliiksi köyhälle papille.

Pyhällä ristiretkellä raiskattiin venäläisiä naisia


Jo aiemmin olen kirjoittanut järkytyksestä, miten ”valkoinen” Suomi toteutti luterilaisten pappien suurella avustuksella väkivaltaisen ideologisen puhdistuksen Suomessa sisällissodan jälkeen. Olen myös kirjoittanut piispa Erkki Kansanahosta – AKS:n ainaisjäsenestä.

Aineistoani lukiessani olen nyt yhä uudestaan törmännyt kypäräpääpappeihin. Olen kauhistellut, miten suurella innolla nämä odottivat ”ryssän” kuolemaa. Ei kai tuo ole oikeasti luterilaisen kirkon oikeaksi isänmaallisuudeksi koettu eetos? Miten sokeasti nämä olivat isänmaallisia! Uuden testamentin kirjoitusten valossa näkökulmana pitäisi olla pikemmin kaikkien ihmisten luotuisuus ja Kristuksessa koettava ykseys. Isänmaallisuus ei edusta kristillisen uskon omaa eetosta. Siksi olisi aivan perusteltu kristillinen syy ankarasti moittia epäkristillistä väärennöstä, jota tavataan jopa kirkoissamme.

Jenni Kirves kirjoittaa aivan oikein: "Propagandistien tehtävänä oli kaunistella sodan rumaa totuutta. Suomalaisten käymä taistelu haluttiin esittää tiedotusvälineissä ristiretkenä, jonka päämäärät olivat yleviä ja keinot moraalisesti oikeaoppisia” (Kirves, ´Päivittäinen myrkkyannoksemme’ – sensuuria ja propagandaa jatkosodassa, s. 25 [Sari Näre & Jenni Kirves, toim. Ruma sota – Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia, 2008). Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyn valamassa innossa ja heimoaatteen hengessä III/KTR2 patteriston pastori Martti Sinko kirjoitti sotapäiväkirjaansa 29.6.1941: ”Mieliala on erittäin toivehikas ja voitonvarma. Saksan sotatiedonannot menestyksistä vaikuttavat luonnollisesti tähän erittäin myönteisesti” (Kirves 2008: 31). Sodassa koettu valloitusinto oli niin suuri, että jopa pappi koki kärsimättömyyttä, kun valloitus ei edennyt riittävällä vauhdilla! Sotilaspastori Martti Sinko kirjoitti päiväkirjassaan 8.7.1941: ”Muutamat alkavat jo vähän ikävystyä odottamiseen, ovatpa jotkut lähteneet omavaltaislle lomallekin. Puhutelussa huomautin retkemme suuresta tarkoituksesta ja sen onnellisista seurauksista vuosisatojen taa tuleville sukupolville. Uhrautukaamme siis jokainen nurkumatta” (Kirves 2008:33). Papit hoitivat venäläisiä mitätöivää propagandaa ja valoivat taisteluhenkeä heimoaatteen ja aseveljeyden hengessä.

Pyhäksi ristiretkeksi markkinoidun jatkosodan aikana miehitetyssä Petroskoissa suomalaissotilaat tyydyttivät väkivaltaisesti seksuaalisia halujaan paikallisiin naisiin, venäläisvihollisiin, mistä seurauksena 45 % lapsista syntyi aviottomana isän ollessa suomalaissotilas. Miehitetylle alueelle Petroskoihin syntyi suomalaissotilaita varten iso bordelli. Saksalaisilla oli rintamabordelleja pesulajunissa. Veikko Pystynen kertoo itsekin nähneensä, miten Punaisen Ristin koppiauto toimi naima-autona, jossa miehiä oli jonossa, kullakin vuorojärjestykset (Näre 2008:364). Julkisen propagandan mukaan pyhää ristiretkeä tekevät suomalaiset sotilaat tosiasiassa raiskasivat vihollisnaisen ruumiitakin (ks. Näre 2008: 366).

Fasististen aseveljien häpäisemä venäläisnaisen ruumis Kivennavalla 30.8.1941 (teoksesta Näre & Kirves 2008: 367)
Valtaosa Itä-Karjalan suomalaisten miehittämän alueen sovintotuomareiden käsittelemistä asioista koskikin jo pian aviottomina syntyneiden lasten elatusta. Nämä vahinkolapset joutuivat kärsimään sukupuolimoraalin valvonnan tähden. Erityisesti rikosvangeiksi joutuneilta äideiltä vietiin lapset väkivaltaisesti, jotta äidin ja lapsen välille ei syntyisi kiintymyssuhdetta. Sari Näre kirjoittaa hurjasta tilanteesta: ”Sota-aikana lapsia rangaistiin ja häpäistin aviottomana syntymisestään myös vankilaelämän ulkopuolella. Urho Heinonen kertoo, kuinka hänet sotalesken sunnuntailapsena kastettiin hartaustilaisuuden väliajalla keittiössä, minkä jälkeen pappi lähetti äidin lapsesa kanssa kotiin. Kastekirjaan pappi merkitsi ’avioton’” (Näre 2008:363, ’ Kuin viimeistä päivää’ – sota-ajan sukupuolikulttuuri ja seksuaalinen väkivalta). Touko Laaksonen – alias Tom of Finland – on kertonut homoseksuaalisesta veljeilystä SS-asetovereiden kanssa (Näre 2008: 372). Korsuperinteessä on paljonkin kertomuksia päällystön homoseksuaalisuudesta.

Mannerheim Suomen äideille

Sotamarsalkka Mannerheimin Suomen äideille jatkosodassa antama päiväkäsky 10.5.1942 on yhä edelleen liki kaikkien Suomen kirkkojen seinillä, sen epäkristillisestä vääristelystä huolimatta. Sari Näre on analysoinut tuota päiväkäskyä osuvasti: ”Sotilaallisen lähetyskäskyn asettaminen kirkkoon luo kansan puolustustehtävälle uhriuttavan merkityksen: äidit uhraavat rakkaat poikansa kansallisen yhteyden alttarille. - - - Sota merkitsee väistämättä sukupolviasetelmaa, jossa vanhemmat joutuvat lähettämäälapsensa kuolemanvaaraan. - - -Ville Kivimäen ja Tuomas Teporan mukaan äidillä näyttää Suomessa olleen erityinen rooli sotilaiden uhraamisessa verrattuna muihin toista maailmansotaa käyneisiin kansakuntiin. - - - Talvisodan lopussa 14. maaliskuuta 1940 antamassaan päiväkäskyssä myös Mannerheim viittaa tähän integroivan uhrin merkitykseen. - - - Militarismi tuo väistämättä mukanaan yksilöllisiä tarpeita polkevan kollektiivisen eetoksen. Sotaa edeltäneen ajan hengessä kuolemasta tuli melkeimpä kutsumus. 1930-luvun sodan odotuksen ilmapiirissä tuon kutsumuksen saattoi tahtomattaankin omaksua. Myös Katri Vala kauhistelee nuorten uhraamisen eetosta ja naisten valjastamista nuorten uhraamiseen: ’Se, että nainen on valmis uhrautumaan elämän vuoksi, on käännetty uhrivalmiudeksi kuoleman vuoksi’. - - - Itä-Karjalan valloituksessa Kristuksen armeija pyrki vapauttamaan pyhän maan ylösnousemukseen, ja kuoleminen sen puolesta merkitsi ikään kuin vapahtumista” (Sari Näre: ’ Päin ryssää’ – lapset ja nuoret sukupolviväkivallan uhreina. Ylipäällikön päiväkäsky, 2008).

Papeilta uskollisuusvala Hitlerille

Erityisen kiinnostavaa on ollut havaita kovin monien luterilaisten pappismiesten voimakkaat intohimot puolustaa IKL:n olemassaoloa, kun Urho Kekkonen esitti lakkautumissuunnitelman puoluetta vastaan. Luin myös mielenkiintoisen jutun, jonka rovasti Olavi Peltola kirjoitti: ”Miten antikristilliset vomat voivat vallata kirkon?”. Rovasti Peltola referoi tuttua vanhaa ”tenttikirjaa”, Eino Murtorinteen teosta Risti hakaristin varjossa (Vaasa 1972). Murtorinne (1972:23) kuvaili teoksessaan, miten kansallissosialismin ensimmäisestä suurvoitosta 1930 alkaen papit asettuivat kannattamaa liikettä. Papit odottivat sen tuovan isänmaalle ja kirkolle uuden tulevaisuuden ja hyvityksen katkeralle rauhalle. Puolue organisoi myös Saksan kristittyjen uskonliikettä (Glaudensbewegund Deutsche Christen), joka taisteli marxilaisuutta ja katolista Keskusta-puoluetta vastaan. Rodulla ja kansallisuudella oli merkitystä Jumalan säätämässä eämänjärjetyksessä. Kun Hitler oli nimitetty valtakunnankansleriksi 30.1.1933, saksalaiset ja suomalaiset teologit näkivät voiton merkittäväksi marxilaisen ateismin vaaraa vastaan (Murtorinne 1972:23-26). Hitler vaati valtiopäivän avajaispuheessa 23.3.1933 kristittyjä itsensä uhraamiseen. Joissakin kansainvälisissä kirkollisissa piireissä arvosteltiin fasistista kehitystä, mutta Saksan kirkon johtajat pitivät syytöksiä fasistisesta kehityksestä vääränä propagandana. He lähettivät myös tuollaisia ylistäviä kirjeitä mm. Amerikkaan (Murtorinne 1972: 28-29). Murtorinne kuvaa myös, miten kritiikittömästi suomalaiset merkittävät papit suhtautuivat Hitleriin ja fasismiin (1972:29). Saksan valtakunnan piispaksi valittiin Ludvig Muller, joka jo ohjelmapuheessa totesi, että evankeliumin julistajien tulee olla Saksassa vereltään saksalaisia (1972:58). Göttingeniläinen professoriryhmä teki mielenrauhoittamiseksi vierailun syys-lokakuussa 1933 Ruotsiin; Hirsch ja Stange jatkoivat myös Tanskaan ja Suomeen. Helsingissä pappismies Hirsch piti yleisölle esitelmän, jossa hän puolusti Hitleriä ja sen ”arjalaista” kirkkoa. Hänen mukaansa jutalaisvainot ovat vain propagandaa (Murtorinne 1972:63). Saksan valtakunnan piispa Ludvig Muller kielsi 4.1.1934 papistoa viraltapanon uhalla puuttumasta puheissaan ja kirjoituksissaan kirkkopoliittiseen kiistaan. Hän erottikin papistoa virastaan, kun joidenkin katsottiin toimineen sopimattoman kriittisesti fasistista kehitystä vastaan. Kirkollisen opposition edustajat olivat myös Hitlerin vihollisia. Tuntuu pelottavasti tutulta, jos ja kun 2000-luvun luterilaisissa kirkoissa suljetaan silmät mm. ihmisoikeusjärjestöjen moittimalta diskriminaatiolta ja leimaamiselta, jonka uhreiksi joutuvat tällä hetkellä SS-mainettaan uudestaan nostavalla Baltian alueella venäläisväestö ja heihin myönteisesti suhtautuvat virolaiset, liettualaiset ja latvialaiset. Jopa suomalaisilta suljetaan Viron rajat, jos kritiikki tuolla harjoitettua politiikkaa vastaan osoittautuu riittävän vaikuttavaksi ja julkiseksi.

Pohjoismaisissa yhteyksissä ihmeteltiin suomalaisten pappien myönteistä asenoitumista kansallissosialismiin. Saksalaisten pappien kokous Oslossa totesikin, että Suomen kirkko on teologisesti täysin riippuvainen Saksasta (Murtorinne 1972:100). Helmikuussa 1934 piispa Muller julisti, että hän ei lepää ennen kuin saarnastuoleissa ja kirkon penkeissä on vain kansallissosialisteja. Pappeja erotettiin, vietin keskitysleireihin ja jumalanpalveluksia hajotettiin. Piispa vaati papeilta uskollisuusvalaa Hitlerille (Murtorinne 1972: 135). Samanaikaisesti Suomessa Herättäjä-lehti ja Olavi Kares ylisti, että Saksan kansa on jälleen löytänyt uskonnon (Herättäjä 22.3.1934).

Rovasti Peltola muistutti piispa Kalevi Toiviaisen kriittisestä havainnosta: "Kirkon kokemusten tulisi kuitenkin varoittaa sitä kritiikittömästi mukautumasta ajan tendensseihin, vaikka nämä näyttävätkin dynaamisilta ja pääsevän valtaan. Kun ns. saksalaiset kristityt tulkitsivat Kolmannen valtakunnan Pyhä Hengen uudeksi vuodatukseksi, niin tämä on kauhistuttava esimerkki Kristuksen opetuslasten kallista nimeä kantavista, joilla ei ollut uskosta käsin sanottavaa ja jotka sen vuoksi nimittivät inhimillisen jumalalliseksi". "Jos kirkko sanoo vain sen, minkä kaikki muutkin jo sanovat, sen sanomaa tuskin tarvitaan" (Kalevi Toiviainen, Ajan haasteet ja kirkon julistus, TA 1973).

Virkkunen, Kares, Päivänsalo, Simojoki, Alanen, Ala-Kulju, Gyllenberg, Puukko, Lauha, Leinonen, Tapaninen…

Luin Jyrki Vesikansan teosta Sinivalkoiseen Suomeen (Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia 1 – 1847-1939) ja törmäsin taas yhä uudestaan Paavo Eemil Virkkuseen, entiseen Snellmaniin, joka oli sekä pappi että poliitikko. Virkkunen oli hyvin näkyvä 1920- ja 1930-luvun kokoomuspolitiikkona, vuosina 1932-1933 hän tuli tunnetuksi puolueen puheenjohtajana kanssakäymisestään mm. IKL:n kanssa.

Virkkusen johdolla solmittiin jopa IKL:n kanssa vuoden 1933 vaaliliitto. Vaalimainonta ei ollut kovin ”papillista”, jos oikeasti kristillisenä voi pitää luterilaisessa kirkossa rauhaa ja keskinäistä kunnioitusta naapurivaltioiden kesken. Virkkunen toimi Ilmajoen kirkkoherrana 1918-1925 ja Helsingissä 1926-1951. Virkkunen toimi aktiivisesti jatkosodan aikana fasistien järjestämän, Saksan luterilaisen kirkon Luther-akatemiassa. Virkkunen oli todella Kokoomuksen kypäräpäinen pappi. Luther-akatemia oli tärkein fasistisen kirkollisen propagandan kasvatuskeskus.

IKL:n ja Kokoomuksen vaaliliitto v. 1933 pastori Virkkusen johdolla

Nakkilassa syntynyt ja Lapualla kuollut Kaarlo Rietrikki Kares (K. R. Kares) on ollut myös kirkkoherra ja lääninrovasti, joka palkittiin jopa rovastin arvolla. Kares valittiin asessoriksi Porvoon tuomiokapitulissa 1922-1924 ja Tun arkkihiippakunnassa 1927-1933. Hän toimi pappeudesta huolimatta toimittajana, Suomalaisen puolueen, Kokoomuksen ja IKL:n kansanedustajana. Kares oli yksi Lapuan liikkeen perustajit. Kirkollinen urakehitys kertoo, että kypäräpäisyys näytti sopivan merkillisellä tavalla suomalaiseen luterilaiseen kirkollisuuteen! Vuodet 1933-1942 – siis kuolemaansa saakka – Kares oli eduskunnassa IKL:n listoilla. Eduskunnassa hän toimi kokoomuksen listoilta myös vuonna 1922, ja aiemmin Suomalaisesta puolueesta.

B.H. (Bror Hannes) Päivänsalo (1875-1933) oli Helsingin kaupunkilähetyksen johtaja, kansanedustaja ja pappi. Totta kai mies kehitti kaikenlaista kirkon diakoniatyön hyväksi, mutta pappeus ja diakonia eivät auttaneet häntäkään, kun keväällä 1933 hän toi ihastuneet uutiset Saksasta,miten Saksa oli Hitlerin avulla päässyirti marxilaisuuden kahleista. Uskonliikkeen jäsenet olisivat hänen mukaansa nytkäsittänet elämänsä Kristuksen sotapalvelukseksi ja ryhtyneet taisteluun epäkristillista humanismia ja kansainvälisyyttä vastaan (Murtorinne 1972:29).

Lauri Elias Simojoki (aik. Simeliu) (1899-25.1.1940 Impilahti) tunnetaan myös kansallismielisenä pappina, jopa Sinimustat-järjestön puheenjohtajana, IKL:n kansanedustajana ja Akatemisen Karjala-Seuran perustajajäsenenä. Pappismies osallistui Aunuksen retkeen, Karjalan ”vapaustaisteluun” (1921) ja suomalaisten vasemmistolaisten kyydityksiin. Simojoki moitti myös Mannerheimia Vienan kansalle antaman lupauksen (Miekkavala) pettämisestä. Suur-Suomi oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti. Pastori Simojoki ja Elmo Kaila laativat Akateemisen Karja-Seuran lippuvalan: ”Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niinkuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen”. Simojoen puheissa samaistui Suomen vapaus ylösnousemukseksi, ”Suomen ylösnousemus vaati uhrikseen kristuksenomaisen veriuhrin, nuorten poikein veren” (Sari Näre 2008:89). Papin poika, AKS:n isähahmo Elmo Kaila kirjoitti keväällä 1920 ryssävihassa uuden tulkinnan raamatullisiin sanoihin:
Se intohimo, inhimillisistä intohimoista voimakkain ja väkevin, se joka siirtää vuoristojakin, jos rakkaus siirtää vuoria, se on: viha! Sitä viljelkäämme, sitä vaalikaamme, siitä ammentakaamme toivottomuuden hetkinä voimaa.

Oikeistolaiset katsoivat puolustavansa isänmaata, henkisiä arvoja ja kristillistä maailmankatsomusta. Jaakko Antila kirjoittaa 2006 osuvasti: ”Rajanveto Venäjään saavutti ääripisteensä oikeistoradikalismin huippuvuosina 1920- ja 1930-luvuilla. Silloin tietyt piirit rinnastivat avoimesti Jumalan rakkauden ja ”ryssän vihan””.

Yrjö Jaakko Edvin Alanen
oli merkittävä pappismies ja teologisen ”sivistyneistön” edustaja, joka näki fasistien toteuttamat antisemitistisiksi väitetyt toimenpiteet vain Saksan kansan ”oikeutetuiksi reaktioiksi juutalaishegemoniaa ja juutalaisten siveellistä turmelusta vastaan”. Reino Ala-Kulju (1898-1983) palkittiin ”kirkollista” ansioistaan rovastin arvolla, mutta erityisen hyvin hänet tunnetaan kansanedustajana ensin IKL:n listalta 1933-1938 ja IKL:n kieltämisen jälkeen Kokoomukseta 1952-1953 ja 1959-1965. Hän on toiminut myös presidentin valitsijamiehenä. Ala-Kulju oli IKL:n pääsihteeri 1932-1936 ja AKS:n varapuheenjohtaja.

Turkulaisen teologian professorin Rafael Gyllenbergin kreikankielen ja UT:n oppiaineisto oli vielä käytössä Helsingin yliopistossa, kun opiskelin teologiaa 1980-luvulla. Hänen kommentaarinsa saattavat olla yhä edelleen tenttivaatimuksina. Niissähän ei kyseenalaisteta juutalaiskritiikkiä, jota esiintyy myös UT:ssa: tekstejä ei lueta tässä suhteessa ideologiakriittisesti ja analyyttisesti, vaan sovitetaan täysin Gyllenbergin oppimaan natsistiseen henkeen, joka vallitsi Luther-akatemiassa. Elokuussa 1938 Rafael Gyllenberg meni Saksaan natsistiseen Luther-Akatemiaan, jossa sitemmin Gyllenberg eräänä päivänä saarnasi ja piti fasistien rakkauden virittäneen rukouksen: "Herra - siunaa Saksan kansaa ja sen Johtajaa! Herra, Sinä olet varjellut Saksaa sen jälleenrakentamisessa ja Adolf Hitleriä hänen poliittisessa taistelussaan ja haluat antaa sille armosi. Amen.” Gyllenberg ylisti Saksan valtakunnankansleria. Hänestä tuli sopiva kirkonmies, joka sai tehdä päätöksiä, ketkä pääsivät Luther-akatemian opintoihin. Antti Puukko sai opinto-oikeuden Luther-akatemiassa: professori Puukon johdolla Aarre Lauha – Luther-akatemian opiskelija – valmisti opinnäytetyönsä siitä, miten Raamatusta löytyy ennustus pohjoisesta herrakansasta (Annales Academiae Scientiarum Fennicae, B XLIX,2 Aarre Lauha: "Zaphon. Der Norden und die Nordvölker im Alten Testament." Helsinki 1943). Aarre Lauha toimi Helsingin hiippakunnan piispana 1964-1972. Hän toimi tätä ennen mm. Kotimaa-lehden päätoimittajana 1958-1964 ja Helsingin yliopistolla professorina. Piispa Lauha kuoli 3.5.1988.

Lapsille piti opettaa kirkon pyhäkoulussa ”oikeita” mielikuvia rististä: muistaa Golgataa ja julmaa murhaa, jonka juutalaiset tekivät. Suomalainen Pyhäkoululehti neuvoi tähän tapaan pääsiäisen alla 1944, jotta lapsille piti puhua juutalaisuhkasta. TV1 näytti maanantaina 7.9.1999 klo 20 toimittaja Olli Ainolan tekemän puhuttelevan dokumentin suomalaisesta kirkollisesta ”kypäräpappi”-traditiosta: ”Isä, poika ja paha henki. Osa I - Suomen kirkkoisät Hitlerin pyhäkoulussa ”.

Olen kuullut vaikka kuinka paljon Hannes-vitsejä, joilla viitataan Hannes-piispan värikkäisiin ilmauksiin. Kaarlo Johannes (Hannes) Leinonen (1916-1986) oli Oulun hiippakunnan piispa 1965-1978. Koulutukseltaan hän oli teologian tohtori. Ennen piispan uraa Leinonen toimi Tornion rovastikunnan lääninrovastina. Oulun lyseosta valmistuttuaan hän aloitti teologian opinnot Helsingissä. 1930-luvulla nuorena miehenä hän osallistui Akateemisen Karjala-Seuran toimintaan. Erityisesti tuossa yhteydessä hän tuli tunnetuksi ankarista kielipoliittista näkemyksistään. Jatkosodassa Hannes haavoittui vakavasti, mutta jatkoi asevelipapin virassa, Tuusulan sotavammasairaalassa, Kuusamossa, Pellossa ja Kemissä, kunnes hänet valittiin Ylitornion kirkkoherraksi 1953 ja Oulun piispaksi 1965. Liki jokaisessa puheessa Hannes Leinonen muisti mainita isänmaallisuuden tärkeimpänä maallisena arvonaan. Leinonen sai myös mm. Suomen valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin sekä 4. lk Vapaudenristin.

Leonard Pietari Tapaninen (Pekka Tapaninen, L. P. Tapaninen) (1893-24.2.1982 Espoo) toimi ennen Hannes Leinosta Oulun hiippakunnan piispana, vuodet 1963-1965. Tapaninen oli myös tiukan ”isänmaallinen” mies, IKL:n kansanedustajakin 1933-1935. Ylitornion ja Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virkojen jälkeen hänet valittiin piispaksi. Tapaninen toimi pappisviran ohessa Ylitornion kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosien 1931, 1937, 1940 ja 1943 vaaleissa. Tapaninen ilmoitti avoimesti sympatiat Mäntsälän kapinaa kohtaan. Tapanisen hautapaikka on Espoossa. Yksi Tapanisen uran käännekohdista oli vuosi 1933. Hän oli yksi niistä neljästä papista, jotka valittiin kansanedustajiksi isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) listoilta. Kun Oulun hiippakunnan nykyinen piispa Samuel Salmi puhui Ylitornion kristillisen opiston 80-vuotisjuhlassa 25.10.2003, piispalla oli vain kaunista sanottavaa L.P. Tapanisesta, ikään kuin IKL-kiihkoilussa ei olisi ollut mitään hävettävää. Ihmettelen, etteikö tuota hehkutusta olisi voinut jättää unohduksiin mainitun häpeällisen taustan tähden, mutta ilmeisemmin on kirkollinen tapa, ettei isänmaallisuuden hyväksi voi olla ylilyöntejä! ”Tornionlaakson keskelle kohosi tämän kauniin rakkaan kirkon viereen, silloin tässä tosin oli paikalla toisennäköinen kirkko, kohosi opisto. Sen syntyaikoihin vaikutti täällä myös saman ristin kantaja joka itselläni nyt on kaulassa täällä katkeamattomana ketjuna L P Tapaninen, tuolloin 30-vuotias pappismies, täynnä intoa, täynnä näkyjä tulevaisuudesta, täynnä kysymyksiä siitä, miten vastataan tässä yhteiskunnassa tuleviin haasteisiin. Historia ei voi koskaan tai harvoin tulla määritetyksi vain yhden ihmisen kautta, mutta on varmaan juhlivan opiston keskellä pidettävä mielessä, että juuri L P Tapanisen nimeen kätkeytyy mitä olennaisimmin Ylitornion kristillisen kansanopiston synty ja sen historia. Kun aikanaan nuorena pappina tulin tuon opiston rehtorin virkaa hoitamaan sain myös kohdata opiston perustajan L P Tapanisen. En voinut olla näkemättä sitä ylpeyttä, jota hän tunsi siitä että oli olemassa jokivarren tytär, niin kuin hän sanoi ja tunsin silloin myös saaneeni hänen kauttaan siunauksen siihen tehtävään, joka eteeni avautui opiston uudessa vaiheessa, jota silloin elettiin”(piispa Samuel Salmi, Ylitornion kristillisen opiston 80-vuotisjuhla, 25.10.2003).

Urho Kekkonen katsoi demokratian itsepuolustuksen mukaiseksi oikeudeksi lopettaa ”IKL:n tapaisten yhdistysten toiminta” (Juhani Suomi, Urho Kekkonen 1936-1944 Myrrysmies, 1986: 101). Myös Akateeminen Karjala-Seura lakkautetiin myöhemmin, jonka puitteissa Kekkonen olikin tutustunut näiden eräiden pappismiehien vähemmän kristillisiin visioihin. Kekkonenhan erosi itse AKS:sta jo varsin varhain. Kekkosen aloitteesta sisäasiainministeriön 22.11.1938 tekemällä päätöksellä kiellettiin IKL:n sekä kaikkien sen itsenäisten haaraosastojenja jäsenyhdistysten toiminta. Lauttakylässä paikallisen jäsenyhdistyksen johtoon kulunut pastori tarttui toki vielä aseeseen, koska halusi vastustaa viranomaisia. Lakkautetun IKL:n kansanedustajat ja myöhemmin lakkautetun AKS:n jäsenet ovat edenneet hyvin korkeisiin virkoihin kirkossa. Urho Kekkonen kiinnitti erityisesti arvostelevaa huomiota pappien intoiluun ”isänmaallisen” politiikan nimissä: ”Kuta enemmän ikl:n vihankylvö voittaa kannatusta papistomme parissa ja kuta runsaammin pappimme ryhtyvät viljelemään poliittista toimintaa ikl:n kellokaspappien hengessä, sitä voimakkaammaksi kasvaa vaatimus, jonka sisältönä on hengenmiesten ja politiikan erottaminen toisistaan. Lisäksi on huomattava, että jos uskonto tehdään politiikasta riippuvaiseksi, kuten Saksassa on tehty, on se, joka siinä häviää, ehdottomasti uskonto" (Urho Kekkonen, Papit politiikassa Maakansa 26.6.1936). IKL:ssä ja Akateemisessa Karjalaseurassa puuhastelleet papit palkittiin korkeilla kirkollisilla viroilla. 60-luvulla näillä "ansioilla" varustettuja oli suurin osa piispoistamme, mutta luurangot ja jätökset uhkaavat yhä uudelleen, jos uskallus ja tahto häviää sanoutua irti perinteemme mukaisesta nationalismin ja kristinuskon välisestä synkretistisestä väärennöksestä.


torstai 28. tammikuuta 2010

Espoon tuomiokapituli elää herroiksi Virossa veronmaksajien rahoilla

Espoon tuomiokapituli herrastelee Virossa veronmaksajien rahoilla

Lasku on vähintään 25 000 – 30 000 €, kun samanaikaisesti eletään kirkoissa paastonaikaa ja kansa kiristää vyötä laman heikentämänä.

Espoon tuomiokapituli herrastelee parissa päivässä 1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustuslaput.

Olen muutamaan kertaan vastaavissa tilanteissa kasvotusten ihmetellyt herrastelun tarpeellisuutta, kun paikallisseurakunnat eivät voi edes itse määritellä laskua, joka tulee heidän maksettavakseen kapitulin kutsuessa kirkkoherrat ja kapitulin väen ”koulutukseen”.

 Nyt teen tämän häpeilemättömän näkyvästi, sillä ihmiset elävät nyt yhä kurjistuneemmassa taloustilanteessa. Myöskään kirkko ei voi kiitellä herrojensa, koska kirkkoon kuuluminen on yhä vähäisempää Suomessa asuvan väestön keskuudessa.

Paastonaika ja laman kurjistamat köyhät eivät ahdista Espoon tuomiokapitulia, joka määrää kirkkoherransa ja tuomiokapitulin väen 8-10.3. Tallinnaan ”koulutukseen”.

Koulutuksen sisältö on sitä tavallista kirkollista ajanviettoa, jonka perusteella saa järjestää mukavia hetkiä, mutta sisällön puolesta koulutuksen olisi voinut toteuttaa täysin hyvin kalliissa tuomiokapitulin rakennuksessa Espoossakin.

Matka tehdään upealla laivalla, jossa odottaa herrastelijoita tukeva buffet. Perillä on majoitus hyvää tasoa tietysti henkilökohtaisissa huoneissa, eikä ravinnostakaan ole puutetta hotellissakaan (Radisson BLU Hotel Tallinn). Paluu olisi Helsinkiin keskiviikkona 10.3. klo 19:30.

 Tämä koulutuskutsu on sähköpostin perusteella mennyt 37 kirkkoherralle tai tuomiokapitulin henkilölle. Sain itsekin kutsun, mutta olen varannut mainitun viikon jo etukäteen vuosilomaviikoksi. Sitä paitsi moraaliini ei sopisi kirkon varoilla matkustaa tällä tavalla – ei ainakaan paastonaikana!

Kirkollisten varojen käytössä on sekin rajoite, että kirkko ei ole tulosta tekevä yritys, joka ansaitsisi teoillaan yrittäjän omat palkat ja huvit, vaan herrat matkustavat nyt ihmisiltä otetuilla kirkollisveroilla.

Hotellin tietojen valossa kunkin herran majoitus maksaa hotellissa arviolta minimissään 400 euroa, laivamatkan buffetit molempiin suuntiin yhteensä 52 €, laivamatkat vähintään 30 €, ulkomaanpäiväraha kahdesta yöstä yhteensä 106 euroa, lisäksi virkapaikan ja sataman välinen matka yleisen kilometrikorvauksen mukaan keskimäärin hiippakunnan väelle noin 100 €.

Jo ilman mitään erityisohjelmaa, jollaisia ovat tavallisesti vierailut erilaisissa isänmaallisissa kohteissa, kustannukset ovat lama-ajan suomalaiselle kirkolle paastonaikana noin 25 000 – 30 000 €. Tässä on tuskin kaikki kustannukset!

 Diakoniatyössä on tapana kirjoittaa ruoka-avustuslappuja, jonka turvin nälkäinen ihminen saa käydä kaupasta ostamassa ruokaa perheensä hätään. Tavallinen ruoka-avustuslappu on 30 €. Nyt tuomiokapituli tahtoo kestittää herrojansa näiden parin päivän aikana 800-1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustuksen verran. Se tapahtuu paastonajasta riippumatta.

Olen joskus kuullut rumaa ihmettelyä espoolaisista seurakunnallisista rahankäyttötavoista. Vaalirahoitussotkuissa ja kauppakeskusmonopolien tärkeimmät järjestelijät ovat saaneet hyvin kotipaikkansa Espoon seurakunnissa.

Muutamat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Nova Groupin kanssa Espoon seurakunnilla ei ole moraalisia vaikeuksia solmia yhteistyösopimuksia. Se sopii espoolaiseen yhteiskuntavastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen?

Seurakunnan yhteistyössä toteutetuissa rakennushankkeissa on myös ollut mukana mm. Nova Groupista jopa sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet tuomioita useista rikoksista. Vaalirahoitussotkun väkeäkin on ollut mukana. Jopa joulukonserttien järjestäjinä ovat saaneet espoolaista seurakunnallista mainetta eräät vaalirahoitussotkun pääkihot ja veroparatiisiyhtiöiden omistajat.

Espoossa omatunto ei luonnollisesti ahdista, kun herrat elävät herroiksi 1000 nälkäisen ihmisen ruoka-avustusten verran Tallinnassa, joka ei ole Espoon hiippakunnan toimialuetta.


sunnuntai 24. tammikuuta 2010

En ole kirkon risti

Savon Sanomat julkaisivat tänään ystävällisesti tässä olevan korjaukseni, jonka kirjoitin sanomalehden aiemman pääkirjoituksen johdosta. Kiitos sanomalehdelle asianmukaisesta menettelystä vastineen julkaisemisessa.


En ole kirkon risti



Savon Sanomat otti kantaa kirkkoherran viranhoitooni pääkirjoituksessa14.1.2010 otsikolla ”Kirkolla on ristinsä”. Häpeällisyydestäni huolimatta tyydyn vastoin pääkirjoitusta siihen, että en ole kirkkomme risti, ei myöskään Josef Stalin, vaan Jeesus Kristus ja hänen täydellinen sijaisuhrinsa Golgatalla. Valitettavasti en lukenut viikkoon Savon Sanomien kirjoitusta: olin tämän ajan Venäjällä, tapasin mm. Venäjän anti-kriisikomitean johtoa finanssipolitiikan teemoissa. Pyydän korjausta: En ole stalinisti!



Miten pääkirjoittaja voi väittää, että osoittaisin kunnioitusta ”ateistisen Neuvostoliiton kerrallisen diktaattorin Josef Stalinin verisille vainoille”. Siihen tapaan sain arvostelua ProKarelian aktivistilta Kari Silvennoiselta kantelukirjelmässä. Olen moittinut esitelmässäni ProKarelian näyttämää The Soviet Story –elokuvaa, jossa Stalinin hirmuteot, vääristelyt historiasta ja Venäjän nykyinen johto samaistetaan keskenään. Mielestäni se on ”vihapropagandaa” - tuota kritiikkiä tuomiokapitulin ja Savon Sanomien pääkirjoittajan mukaan en saisi esittää siviilissä. Mutta kritiikkini ei ole stalinismia! Saarnoissani en puhu Venäjästä – ja olen kutsunut kapitulin sellaista väitettä ”valheeksi”, minkä kapituli on laittanut tiedotteessaan muotoon, jonka mukaan moittisin seurakuntaneuvostoa valehtelusta!



Kunnioitan suomalaisen sotasyyllisyystuomioistuimen vanhaa päätöstä, jonka arvovaltaisuuden Korkein Oikeus tunnusti viimeksi vuoden 2008 lopulla, kun Silvennoinen yritti hakemuksella kumota tuomiot. Miksi voimassaolevan suomalaisen oikeuden ja valtiosopimusten tunnustaminen voisi olla suomalaisessa instituutiossa virasta erottamisen peruste tai edes kurintoimenpiteen peruste?



En ole ryhtynyt ”Venäjän valtion asiamieheksi”, vaikka pääkirjoittaja väittää niin, vaan elän suomalaisena miehenä niin, että omatuntoni säilyy puhtaana ja voin rakastaa itäistä lähimmäistämme ilman vihapropagandaa. Tämä tapahtuu Suomen hyvinvoinnin parhaaksi.



Juha Molari
TT, BBA, kirkkoherra



torstai 21. tammikuuta 2010

Kapituli päästi salatut julki

Sain tänään tuomiokapitulin päätöksen, joka on loukkaava. Siinä on "sitaatteja", joista kaikkia ei ole ainakaan dokumentoitavissa. Olen toki edelleen sitä mieltä, että ProKarelia on revanssistinen vihalahko - se ei edusta suomalaisuuden valtavirtaa. Ja vaikka edustaisi valtavirtaa, pappina ja kansalaisena minulla on oikeus ja velvollisuus kritisoida sen levittämää vihapropagandaa. Tuomiokapitulin mukaan ei olisi kuitenkaan oikein sanoa, että ProKarelia levittää "vihapropagandaa"!

En ole myöskään kutsunut tuomiokapitulia "äärimmäisen hulluksi", vaan toivonut, ettei se olisi äärimmäisen hullu, jota olisi liittyminen ProKarelian agendaan. On totta, että Jorma Backin ensimmäistä olen pitänyt "perseen pyyhkimisen" arvoisena. Eihän niissä ole juridiikan ja totuuden kanssa mitään tekemistä.

Toki ilmaus on jyrkkä, mutta eikö jyrkästi sanota silloin, kun saamme kohdata viranomaismenettelyssä pahoja vääristelyä ja pahatahtoisuutta tai muuten meitä solvataan. Sellaisia viestejä on tullut satunnaisesti tähän blogiini. Kysehän on uhkailuista, joiden avulla yritetään vaientaa minua viranmenettämisen varjolla. En ole tietenkään ensin puhunut "perseen pyyhkimisestä", vaan se on vasta kaikkien kantelujen jälkeen ja tutkinta-asiamiehen "työskentelyn" jälkeen tullut kommentti tietyssä vuorovaikutustilanteessa. Sillä tavalla ilmoitan, ettei sanan- ja mielipiteen vapauttani riistetä tuollaisten kantelukirjelmien ja niitä puolustavien raporttien sekä ko. painostuksen avulla.

Tuomiokapituli levittää julkisuuteen tietoa, joka on loukkaavaa: tämän tiedon mukaan olisin tehnyt "mahdollisena rikoksena vähäisen" teon ja ollut sanaharkassa ihmisen kanssa tavalla, joka aiheuttaa kurinpitotoimenpiteen.

Tuomiokapituli uskoo siis täysin yhden osapuolen moitteen, vaikka moitteessa ei ole mitään konkreettista ja siinä on useita asiavirheitä!

Tuomiokapituli väittää erittelemättömästi, että en noudata piispan, tuomiokapitulin enkä Pohjan seurakuntaneuvoston päätöksiä.

Arvoisa piispa Mikko Heikka voi kertoa 7.4.2009 tapaamiseen liittyen, missä esityslistanne asioissa en noudata päätöstänne, olipa teillä hiippa päässä tai ei. Kapitulin mukaan lausumani "arviot kirkollisista viranomiaisista ovat olleet papille sopimattomia". Mikähän on tuo erittelemättömän lauseen tosiasiallinen sisältö? Sekö, että kutsuin kapitulin toimia byrokraattien toimiksi?

Tuomiokapituli tekee kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, kun väittää seurakuntaneuvoston lausunnosta tulevan ilmi, että toimieni seurauksena olisi syntynyt "luottamuspula". Joka tapauksessa tässä on nyt viimeisetkin paperit kapitulin päätöksestä ja "tutkimuksesta" julki!

Kapitulin päätös 19.1.2010:



Rimma Saloseen ja hänen Moskovan patriarkan alaiseen seurakuntaan liittyvä tuomiokapitulin tutkimus sekä meikäläiselle esitetyt kirjalliset kysymykset ja vastaukset:





Em. sivu oli sivu 2/3 liitteestä, sivu 3/3 on tyhjä sivu kopioinnin ja allekirjoituksen tähden.

Kari Silvennoisen kantelu on julkaistu jo aiemmin, ks. alla, mutta nyt Jorma Back teki selvityksen toimenpiteistä, joihin mainittu kantelu velvoittaa tuomiokapitulia ja kurinpitoasiamiestä. Tämä aiemmin salattu selvitys on nyt myös julkinen:


Tässä ovat jo aiemmin julkistetut viralliset dokumentit jälleen kerran, sillä monet dokumentit ennättivät tulla julkisiksi ennen kuin tuomiokapituli alkoi julistaa niitä ei-julkisiksi:
Kari Silvennoisen tekemä kantelu ja poliisille tekemä tutkimuspyyntö: http://juhamolari.blogspot.com/2009/08/kirkon-tutkinnat-alkoivat-tasta.html
Syyttäjän päätös, ettei tutkimuspyyntö anna aihetta tutkintaan: http://juhamolari.blogspot.com/2009/11/syyttaja-teki-lopun-turhalle.html (huomaa kommenttikentästä erään anonyyminä kirjoittaneen "Jorman" kommentti, joka aivan identtisenä esiintyy myös salaiseksi julistetussa raportissa, jonka on kirjoittanut tunnettu Jorma Back).

Tutkinta-asiamies Jorma Back teki Kari Silvennoisen kantelun perusteella esityksen, että asia pitää saattaa kurinpitoasiamiehelle, mutta tuomiokapituli julisti raportin salaiseksi.

Oma vastaukseni on sitä vastoin julkinen Silvennoisen kanteluun ja Backin raporttiin: http://juhamolari.blogspot.com/2009/12/espoon-hiippakunnan-tuomiokapituli.html

Kaksi päivää Kari Silvennoisen kantelun jälkeen Veikko Saksi (ProKarelia) tekin kantelun (ks. jpg-skannatut kuvat): http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/jymyuutinen-prokarelian-veikko-saksi-on.html

Jorma Back teki raportin Veikko Saksin kantelun innoittamana, mutta laajensi sen kaikenlaiseen persoonallisuuteeni, mm. Venäjällä matkustamiseen yms. (ks. jpg-skannatut kuvat): http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/lehdistotiedote-tutkinta-asiamiehen.html
Annoin oman vastaukseni Saksin kanteluun ja Backin raporttiin: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/VASTINEJuhaMolari2009.pdf

Tutkinta-asiamiehen tekemä tutkinta tuomiokapitulin määräyksestä Rimma Salosen ja Ylen toimittajien tapausta on ei-julkinen kapitulin päätöksestä, vastoin minun tahtoani.
Vastaukseni on sitä vastoin julkinen: http://juhamolari.blogspot.com/2009/12/espoon-hiippakunnan-tuomiokapituli.html
Tuomiokapitulissa antamani vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat myös julkisia, mp4-videona tässä (kuva on toisesta yhteydestä, koska videokamera oli taskussani): http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Tuomiokapituli yrittää peittää argumenttinsa

Tuomiokapituli yrittää peittää argumenttinsa piiloon.

Minua syytetään siitä, että ilmoitan röyhkeästi tottelemattomuuden piispalle, tuomiokapitulille ja seurakuntaneuvostolle.

 Totta kai en tottele näitä tahoja, jos minulle esitetään matkustusrajoitteita lomaa varten tai kirjoittamisrajoitteita Venäjää-koskevan kirjan kirjoittamiseksi.

Seurakuntaneuvosto ei ole koskaan sellaisia rajoitteita esittänyt!

Kirkon propagandakoneisto on tehostanut työtänsä minua vastaan myös venäjän kielellä. Valitettavasti mainittu propaganda indeksoituu myös venäjänkielisessä yandex-hakukoneessa aivan tärkeimmäksi tai kolmanneksi tärkeimmäksi tietolähteeksi, koska kyseistä sivustoa pitää yllä Suomen ja Itä-Euroopan instituutti sekä Suomen ulkoministeriön tiedotus- ja kulttuuriosasto, päätoimittajana Hannu Hyvärinen.

Siinä valheellisesti sanotaan mm., että tuomiokapituli ei mitenkään olisi keskustellut Rimma Salosen tapaukseen liittyen, tai ortodoksiseen kirkkoon liittyen. Sitä vastoin korostetaan Espoon hiippakunnan ja ortodoksisen kirkon hyviä suhteita.

Tosiasiassa Johan Bäckmanin tuomat tiedot pohjautuvat tuomiokapitulin nimittämän tutkinta-asiamiehen Jorma Backin raportteihin. Niissä suoranaisesti viitataan ”rikolliseen venäläiseen naiseen” Rimma Saloseen, jonka ”ortodoksinen kirkko ei ole pyytänyt” Molarin tukea. Niin tuomiokapitulin salaiseksi julistetussa papeissa.

Tuomiokapituli julistaa paperinsa tahallisesti salaisiksi, jotta voi leimata nyt disinformaatiolla minua aivan kuin muista asioista! Tämän se tekee yhdessä Suomen ulkoministeriön kanssa.

Ulkoministeriön ja kirkon yhteisessä kihlauksessa nyt valheellisesti sanotaan myös, että ongelmani olisi ”tottelemattomuus” piispa ja tuomiokapitulia sekä seurakuntaneuvostoa vastaan, vaikka seurakuntaneuvoston kanssa ei ole ollut koskaan mitään tällaista teemaa esillä.

Sitä vastoin tuo väitetty ”tottelemattomuus” ei koske työtä pappina, vaan oikeuttani vapaapäivinä matkustaa Venäjälle ilman piispan lupaa, oikeuttani kirjoittaa vapaana Venäjästä kirjoja ja artikkeleita!

Myös muilta osin venäjänkielinen tiedote on vastaavalla tavalla petollinen.

Tähän valhekoneistoon pitäisi reagoida, mutta miten?

Minua syytetään, että sanon seurakuntaneuvostoa valehtelijaksi, mutta todellisuudessa olen sanonut tutkinta-asiamiestä valehtelijaksi, koska hän väittää seurakuntaneuvoston todistavan minun saarnaavan enemmän Venäjästä kuin Jumalasta. En saarnaa lainkaan Venäjästä.

Alla on tuomiokapitulissa nauhoitettu vastaukseni ja siitä käy hyvin ilmi, ketä kutsun valehtelijaksi tässä asiassa.

Minua syytetään luottamuspulasta seurakuntaneuvoston kanssa, mutta seurakuntaneuvosto ei ole antanut sellaista lausuntoa, vaan tuomiokapituli on itse muotoillut väitteen. Olemme kokoontuneen enemmän kuin tusinan verran viime vuonna. En ainakaan ymmärtänyt viime tapaamisen jälkeen, että se olisi päätynyt konfliktiin, jollaiseksi kapituli julistaa suhteeni vahingoittamistarkoituksessa.

En ole vaatinut Ylen toimittajin kuohintaa, vaan tuomiokapituli seuraa pahailkistä tutkinta-asiamiestä, joka ei tunne kirjalllisuuslajeja, ei kysymysmerkkejä eikä ironiaa. Ylen toimittajat olivat kertoneet ohjelmansa välityksellä tuollaisesta opetuksesta Moskovan patriarkan alaisen seurakunnan opetuksesta, Rimma Salosen seurakunnasta, mutta käänsin – ilmeisen epäonnistuneesti koska tuomiokapitulin sananselittäjätkään eivät ymmärtäneet – provokatiivisen ilmauksen toimittajille tehdyksi kysymykseksi.

Tuomiokapitulista on välitetty myös valheellista tietoa julkisuuteen pelastaakseen suhteita ortodoksiseen kirkkoon. Valheellisen tiedon mukaan Rimma Salosen tapaus ei olisi mitenkään esillä kapitulissa!

Todellisuudessa tukinta-asiamies Jorma Back leimaa jyrkin sanoin Anton-pojan äidin "venäläiseksi" "rikolliseksi", joka on toki valittanut hovioikeuteen. Back katsoo, ettei Rimman tukeminen ole mitenkään sopivaa luterilaiselle papille.

Edelleen Back kirjoittaa suoraan, ettei myöskään ortodoksinen kirkko ole pyytänyt tukea, joten senkään tukeminen ei ole sopivaa. Siis todellisuudessa Rimma ja ortodoksinen kirkko sekä ”suomalaisperäinen diplomaattinen sotku” – ilmaus, josta Back sai herneen nenäänsä – esiintyvät kaikki tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen raportissa, joka on vain toistaiseksi ei-julkinen.

Tässä ovat viralliset dokumentit jälleen kerran, sillä monet dokumentit ennättivät tulla julkisiksi ennen kuin tuomiokapituli alkoi julistaa niitä ei-julkisiksi:
Kari Silvennoisen tekemä kantelu ja poliisille tekemä tutkimuspyyntö: http://juhamolari.blogspot.com/2009/08/kirkon-tutkinnat-alkoivat-tasta.html
Syyttäjän päätös, ettei tutkimuspyyntö anna aihetta tutkintaan: http://juhamolari.blogspot.com/2009/11/syyttaja-teki-lopun-turhalle.html (huomaa kommenttikentästä erään anonyyminä kirjoittaneen "Jorman" kommentti, joka aivan identtisenä esiintyy myös salaiseksi julistetussa raportissa, jonka on kirjoittanut tunnettu Jorma Back).

Tutkinta-asiamies Jorma Back teki Kari Silvennoisen kantelun perusteella esityksen, että asia pitää saattaa kurinpitoasiamiehelle, mutta tuomiokapituli julisti raportin salaiseksi.

Oma vastaukseni on sitä vastoin julkinen Silvennoisen kanteluun ja Backin raporttiin: http://juhamolari.blogspot.com/2009/12/espoon-hiippakunnan-tuomiokapituli.html

Kaksi päivää Kari Silvennoisen kantelun jälkeen Veikko Saksi (ProKarelia) tekin kantelun (ks. jpg-skannatut kuvat): http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/jymyuutinen-prokarelian-veikko-saksi-on.html
Jorma Back teki raportin Veikko Saksin kantelun innoittamana, mutta laajensi sen kaikenlaiseen persoonallisuuteeni, mm.
Venäjällä matkustamiseen yms. (ks. jpg-skannatut kuvat): http://juhamolari.blogspot.com/2009/09/lehdistotiedote-tutkinta-asiamiehen.html
Annoin oman vastaukseni Saksin kanteluun ja Backin raporttiin: http://personal.inet.fi/palvelu/molari/VASTINEJuhaMolari2009.pdf

Tutkinta-asiamiehen tekemä tutkinta tuomiokapitulin määräyksestä Rimma Salosen ja Ylen toimittajien tapausta on ei-julkinen kapitulin päätöksestä, vastoin minun tahtoani. Vastaukseni on sitä vastoin julkinen: http://juhamolari.blogspot.com/2009/12/espoon-hiippakunnan-tuomiokapituli.html
Tuomiokapitulissa antamani vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat myös julkisia, mp4-videona tässä (kuva on toisesta yhteydestä, koska videokamera oli taskussani): http://www.youtube.com/watch?v=n6JzBlAH43g

X X X X

Tulin juuri Suomeen Pietarista enkä ole seurannut sen vuoksi Suomessa käytyä tarinointia. Ostin Pietarista kauniin Serafim Sarovilaisen ikonin, jota erityisesti anoppini ylisti mitä tärkeimmäksi ortodoksisen kirkon pyhimyksistä. Kirjoitan huomenna pyhimyksen tarinasta ja merkityksestä enemmän.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Vuorokausi tuomiokapitulin tuomion jälkeen

Johannes Heinonen, taideteos:


X X X X

Espoon tuomiokapituli kuunteli eilen 12.1.2010 suljetussa istunnossa kirkkoherra Juha Molaria.

Molari videoi tapahtuman salaa ja julkaisi omat vastauksensa mp4-videona. Tapahtuman jälkeen tuomiokapituli antoi tuomion, jonka mukaan Molari saa rangaistuksen.

Tuomiokapituli lähettää Molari-tapauksen toiselle viranomaiselle, joka päättää rangaistuksen suuruudesta.

 Suomen lain mukaan tämä ”kurinpitoasiamies” työskentelee vain, jos on kyseessä vakava rikos tai virkarikos, jonka tähden pappi menettänee ammattinsa ainakin määräajaksi. Toki hän voi antaa lievempiäkin rangaistuksia, mutta silloin asian siirtäminen tälle viranomaiselle ei ole aiheellista.


Espoon tuomiokapituli ilmoitti näistä asioista lehdistötiedotteella sekä lehdistölle että Juha Molarille. Lehdistötiedote oli hyvin emotionaalinen, värikäs, valheellinen ja loukkaava.

Totta kai viestinnän hyvien sääntöjen mukaisesti tuomiokapituli ”puolustaa pyhää käytöstä” ja vastustaa pahaa käytöstä.

Lehdistötiedotteen rehellisyys ja vääristely ei ole pyhyyden mukainen. On harmi, että minun täytyy käyttää niin voimakkaita sanoja kuin ”valehtelu” ja ”vääristely”, koska en löydä muita sanoja asian kertomiseksi.

On syytä muistaa, että Espoon tuomiokapituli julkaisi jo huhtikuussa 2009 lehdistötiedotteen, jonka mukaan ProKarelia on kannellut Molaria vastaan, koska Molari olisi käyttäytynyt pahasti.

Todellisuudessa ei ole ollut mitään kyseistä käytösvirhettä – poliisi ilmoitti että he eivät halua aloittaa edes tutkimusta Molaria vastaan, televisiokamerat kertoivat hyvin kantelun väitteet vääriksi. Kirkko menetteli toisin! Nyt tuomiokapituli toistaa samaa menettelyä.


Espoon tuomiokapituli moittii lehdistötiedotteessa sitä, että käytän kirkon joistakin tahoista ilmaisua ”valehtelee”.

Tuomiokapitulin istunnossa toistin sen, että se on valehtelua, kun minun väitetään saarnaavan kirkossa enemmän Venäjästä kuin Jumalasta, koska en saarnaa kirkossa ollenkaan Venäjästä. Kaikki saarnani ovat 6 vuoden ajalta julkaistu internetissä!

Neljä vuotta sitten käytin saarnassa esimerkkinä Dostojevski yhdessä Bachin ja Lutherin kanssa. Se ei ole Venäjästä saarnaamista!

Espoon tuomiokapituli kirjoittaa, että haluan kastroida Ylen toimittajat. Tuomiokapituli tahallisesti vääristää.

Todellisuudessa Ylen toimittaja tekivät televisio-ohjelman, joka väitti, että Rimma Salosen Moskovan patriarkan alainen seurakunta antaa opetusta, jonka mukaan venäläisten naisten pitäisi kastroida suomalaiset miehensä. Lisäksi siinä oli muitakin hurjia valheita. Minä tein vastakysymyksen ironisesti, että pitäisikö näiden Ylen toimittajien kastroida itsensä, jotta heistä tulisi kesympiä, sillä nyt he kirjoittavat liian halveksivasti Moskovan patriarkan alaista seurakuntaa ja Rimma Salosta vastaan!


Lehdistötiedote on lyhytsanainen. Salaiseksi julistettu tutkintaraportti Molaria vastaan väittää, että Molari toimisi sopimattomasti, koska hän ”puolusti rikoksesta tuomittua venäläistä Rimma Salosta”.

Rimma Salonen määritellään raportissa nimenomaisesti venäläisenä. En ymmärrä, miksi ihmiselle ei saisi antaa tukea, kun hänen asiaansa tutkittiin?

Myös tuomion jälkeen on papillista antaa tukea tuomitulle. Raamatun mukaan Jeesus käskee käydä jopa vankilassa tuomittujen luona.

Salaiseksi julistettu tutkintaraportti moittii Molari myös siitä, että käyttää Rimma Salosen tapauksesta ilmaisua ”ikävä perhetragedia ja suomalainen diplomaattinen sotku”. ”Suomalainen diplomaattinen sotku” olisi tuomiokapitulin perustelun mukaan sopimatonta kirkkoherralle.


Espoon tuomiokapituli kirjoittaa, että en tottele piispan ja tuomiokapitulin määräyksiä. Mistä määräyksestä on kyse?

Olen kertonut julkisesti ja yksityisesti piispalle, että en kysy häneltä lupaa matkustaa Venäjälle lomallani. En kysy häneltä lupaa kirjoittaa Venäjästä kirjoja ja artikkeleita.

Tuomiokapitulin mukaan on väärin, kun en tottele kaikissa asioissa sen piispan tahtoa.

Espoon tuomiokapituli kirjoittaa, että käytän alatyylistä kieltä ja moitin ala-arvoisesti ProKareliaa. Käytän ilmaisua ”sadistinen perverssi tendenssi”. Selitin tämän tuomiokapitulille 12.1.2010, mutta he loukkaantuivat vielä lisää.

Perverssi-sana tulee englanninkielestä ja tarkoittaa psykoanalyysissä nykytodellisuudesta pois eksymistä. Tämä ei ole vain seksuaalinen harha, vaan harhautumista reaalisesta valheelliseen objektiin.

Nyt ProKarelia löytää sellaisen valheellisen perustan elämäänsä varten Tarton rauhasta ja romanttisista kuvitelmista sen yhteydessä.

Sadismia on väkivaltakuvien toistuva suosiminen ja esittäminen: ProKarelia esittää kymmenissä eri kaupungeissa The Soviet Story elokuvaa. Siinä näytetään verisiä teloituksia ja ruumiskasoja kymmeniä minuutteja.

Sellaisen esittäminen on sadismia, koska elokuva samaistaa nuo ruumiskasat Vladimir Putiniin ja Venäjän valtioon, jotka ovat elokuvan mukaan tuon pahan jatke.

Edelleen siinä soitetaan kansallishymni, jonka aikana näytetään teloituksia. Minun mielestäni sellaisen elokuvan esittäminen on sadismia, joka ei ole nykyaikainen tapa rakentaa hyvä suhteita naapurien kanssa.

Tuomiokapituli tuomitsee lehdistötiedotteessa minut, koska kutsun em. syiden perusteella ProKareliaa ”vihaa provosoivaksi lahkoksi”.

Täytyy muistaa, että luterilainen piispa Erkki Kansanaho on kielletyn Akateemisen Karjala-seuran ainaisjäsen. Hän sanoi 20 vuotta sitten, että ProCarelia pitää perustaa Akateemisen Karjala-Seuran jatkoksi, koska vanha yhdistys lopetettiin Pariisin rauhansopimuksen nojalla.

Helsingin Sanomat uutisoi asian etukäteen hyvin oikein, kun sanoi pappia syytettävän Stalinin uhrien halventamisesta. Hesarilla oli käytössä sellaista lähdeaineistoa, jota monella ei ole. Kari Silvennoisen kantelusta alkaen moitittiin stalinismista.

Tuomiokapituli väittää, että minulla olisi ”luottamuspula” seurakuntaneuvoston kanssa. Mihin väite perustuu?

Tuomiokapitulin mukaan eräs entisen seurakuntaneuvoston jäsen on lausunut tuolla tavalla Espoon tuomiokapitulissa. En voi tarkistaa, pistääkö tuomiokapituli tämän naisen suuhun omia asioita. Missä määrin yhden ihmisen mielipide on koko seurakuntaneuvoston koko mielipide? Mihin seikkaan luottamuspula perustuu?

 Totta kai luottamukseen tulee ongelmia, kun tuomiokapituli sallii nationalistien häiritä seurakunnan toimintaa, jos ja kun pelkäämme ikävien ihmisten mielipiteitä.

Tuomiokapituli sanoo, että kutsun sitä ”äärimmäisen hulluksi”. Missä minä muka sanon niin? En missään.

Minä olen vastannut, että tuskin tuomiokapituli toimisi äärimmäisen hullulla tavalla ja yhtyisi ProKarelian agendaa.

Tuomiokapituli sanoo, että haluan entisen presidentin hirttämistä! En sano niin. Kirjoitin esitelmän Dietrich Bonhoefferistä, jonka Hitler tappoi. Kysyin blogikeskustelussa, ”miksi maailma on epäreilu, kun Bonhoeffer hirtettiin, mutta Ryti vältti hirsipuun ja Rytiä yritetään palauttaa kunniaan”.

Risto Ryti oli sotasyyllinen. Jo vuodesta 1918 alkaen hän puhui ja toimi verisesti kommunisteja ja Neuvostoliittoa vastaan, halusi väkivallan voimalla tuhota naapurivaltio. Tästä on paljon dokumentteja.

 Totta kai ilmaus on provokatiivinen, mutta Suomen voimassaolevan oikeuden mukaan Risto Ryti oli sotasyyllinen. Sotaan syyllistyneet ihmiset usein hirtettiin, mutta nyt Suomessa hänet halutaan nostaa kunniaan, hänelle rakennetaan patsaita jne.

Mitä tämän jälkeen?


Minulla ei ole mitään muutettavaa sanotuista, vaan jatkan samalla linjalla, olipa seuraus seurakunnassa ihan mikä tahansa.

Luonnollisesti eroan kirkosta, mikäli tuomiokapituli langettaa rangaistuksen – virasta erottamisen -, koska arvostelen kaikista em. moitteista huolimatta ProKareliaa myös tulevaisuudessa varsin jyrkkäsanaisesti.

 En myöskään lopeta Venäjää koskevien blogikirjoitusten, lehtiartikkeleiden ja kirjojen kirjoittamista, vaikka piispa tai tuomiokapituli sanoisi ihan mitä tahansa.

 Jos menetän ammattini ja toimeentuloni, sitten velka-Lexus menee myyntiin ja saatavilla senteillä yritän maksaa muut velat pois. Tämän jälkeen mietin uuden tutkinnon opiskelua, koska kyllä sitä tahtoo tehdä elämästään mielekästä tämänkin jälkeen.


Ps. oletteko muuten käyneet katsomassa NordStream-kaasuputkea häiritsemään suunnitellusta kaivaushakemuksesta asianosaisten nimet? Se on mielenkiintoista luettavaa.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Venäjän kristittyjen konferenssi tuomitsee Espoon kapitulin päätöksen




Venäjän kristittyjen konferenssi tuomitsee Suomen luterilaisen kirkon päätöksen. Puheenvuoron antanut Moskovan patriarkan pappi Filipp (Филипп Рябых)on varsin kiinnostava persoona.

Христианские конфессии России осуждают действия лютеранской церкви Финляндии

Радио Эхо Москвы


«Аргументы и факты»


ИНТЕРФАКС


Vesti


"Ночной дозор"


"ИЗВЕСТИЯ"



«Новости-Армения»



Карельскую Губернию


МОСКОВСКИЙ ДОМ СООТЕЧЕСТВЕННИКА


Дневник русской француженки



BALTIJAINFO


Darya Romanovna


Juha Molari (Юха Молaри) и его жена Татьяна Яковлева.mp4

Espoon tuomiokapituli menetti hermonsa kirkkoherra Molarin vastausten jälkeen

Kirkkoherra Juha Molari teki myös tänään 12.1.2010 salaisen mp4-videonauhan suljetusta istunnosta Espoon tuomiokapitulissa. Samanlaisen hän teki myös 7.4.2009, kun keskusteli piispa Mikko Heikan ja lainoppineen asessori Pekka Leinon kanssa, joiden mukaan tulisi harkita omakohtaisesti pappisviran jatkoa. Tarvittaessa myös tuo video julkaistaan, mikäli Heikka ei tee johtopäätöksiä eläkeikänsä suhteen. Nämä samat asiat tulevat ilmi myös nyt videosta, joka on tänään nauhoitettu. Siitä tulee hyvin ilmi keskustelukysymykset. Valitettavasti kamera oli taskussa ja äänenlaatu ei ole tämän tähden paras. Mielestäni tämä video on paras vastaus Espoon tuomiokapitulin antamaan lehdistötiedotteeseen, joka johtaa kyllä vakavampiin seuraamuksiin tuomiokapitulia vastaan. On syytä muistaa, että tuomiokapituli julkaisi ProKarelian aktivistien kanteluista tiedot kotisivuillaan heti tuoreiltaan ja antoi ymmärtää kantelujen syyksi meikäläisen käytöksen Tampereella mielenosoituksessa. Missään vaiheessa kapituli ei ole korjannut tiedotustaan, sillä poliisi ja syyttäjä eivät koskaan halunneet tutkia edes minua vastaan nostettua tutkintapyyntöä. Sitä vastoin kapituli pitää minua kaikesta huolimatta syyllisenä – ilman mitään tosielämän näyttöä! Kapituli alkoi kerätä kantelujen jälkeen ihan kaikenlaista huolestuneisuutta, jota mahdollisesti voisi liittyä minuun. Lopulta he julistivat aineiston salaiseksi, mikä koskee kuitenkin vain kahta viimeistä raporttia minua vastaan, sillä muut ovat tulleet julkiseksi jo aiemmin. Nyt salaisuutta valotetaan tämän päivän mustaavalla lehdistötiedotteella, jossa on sekä asiavirheitä että muita kummallisuuksia. Lehdistötiedote osoittaa, että piispa on ilmeisemmin menettämässä kontrollin elämästään, sillä ei tuollaista tiedotetta voi muuten syntyä kapitulin kaltaisesta virallisesta organisaatiosta. Joka tapauksessa kapitulin tiedote on tässä alla, ja jokainen voi kuunnella vastaukseni kapituliin ja pohtia, mikä raivostutti kapitulin.

Videosta paljastuu myös se seikka, missä yhteydessä käytän sanaa "valehtelija" ja kenestä käytän: väitän, että seurakuntaneuvosto ei ole selvityksessään sanonut minun saarnaavan Venäjästä enemmän kuin Jumalasta, mutta tutkinta-asiamies Back väitti seurakuntaneuvoston niin sanovan (ei ole neuvoston papereissa). Niin tuomiokapitulin mukaan minä siis syytän seurakuntaneuvostoa valehtelijaksi, kun väitän, että en saarnaa enemmän Venäjästä kuin Jumalasta. Jokainen voi itse tarkistaa internetistä, mikä on totuus.

On totta, että olen ennen kurinpitoasiamiestä, kurinpitoasiamiehen aikana ja hänen jälkeensä yhä edelleen vakaumuksessani, jonka mukaan ProKarelialla on sadistinen perverssi tendenssi. ProKarelia kritiikkiä ei saisi kapitulimme mukaan esittää. Toki syytä muistaa: piispa Erkki Kansanaho - kielletyn AKS:n ainaisjäsen - suositteli ProCarelian perustamista 20 vuotta sitten AKS:n jatkoksi. En olisi kuitenkaan uskonut, että kapitulissa aletaan kuherrella perverssien kanssa tällä tavalla nationalistisessa innossa, kun eletään kuitenkin 2000-lukua.

Missä asiassa minä en tottele seurakuntaneuvoston (ei ole kirkkoherran esimies!), tuomiokapitulin tai piispan käskyä? Tuomiokapitulin tiedote ei erittele sitä. En itsekään tiedä, mutta ilmeisesti siinä, että kieltäydyn rajoituksista, joissa pyritään tukkimaan suuni ja toimintakykyni, kun kirjoitan Venäjästä artikkeleita ja kirjoja tai matkustelen. Vain niissä on tullut vaatimuksia, joiden suhteen olen sanonut, että en kuuntele. En myöskään vaikene ProKareliaa vastustavasta kritiikistä, vaikka piispa niin sanoisi. Ehkä tämä on eräs syy? Olenko sanonut, että tuomiokapituli on "äärimmäisen hullu" tai vastaava? En ole sanonut, vaan ilmaisu on kommentti blogissa, jossa vastaan, että tuskin tuomiokapituli antautuu äärimmäiseen hulluuteen. Minä uskoin tuomiokapitulista parempaa kuin he tahtoisivat minun uskovan sanojensa ja tekojensa perusteella.

Suomen entisen presidentin hirttämiskehotukseni tuomiokapituli on keksinyt tästä blogikommentista, kun kirjoitin surullisena, että Hitler tapatti Bonhoefferin:
Miksi maailma on niin epäreilu, että Bonhoeffer hirtettiin, mutta Ryti vältti hirsipuun ja Rytiä jopa on alettu palauttaa kunniaansa?” Sopii kysyä, onko tuomiokapitulissa yhtä pirullinen tapa lukea myös Raamattua?

Tuomiokapituli viittaa kirkkoherranvirkaan asettamisessa annettaviin lupauksiin.

Tahdotko Jumalan avulla pysyä lujana tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?
Tahdotko hoitaa tätä virkaa oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti?
Tahdotko pitää tässä seurakunnassa huolta siitä, että evankeliumia julistetaan ja opetetaan puhtaasti, sakramentteja jaetaan Kristuksen asetuksen mukaisesti ja seurakuntaa hoidetaan kirkkomme järjestyksen mukaan?
Tahdotko edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olet esikuvana seurakunnalle?


Mitä näistä en olisi muka pitänyt. Miten en ole muka esikuva seurakunnalle? Meillä ei ole kirkossa tunnustusta, johon kuuluu ProKarelialle kumartaminen.

Toinen piispallinen törkeys on moite, että toimisin pappisvalan vastaisesti. Missä muka? Miten minä muka edistäisin vääriä oppeja. Minähän kehotan ProKareliaa luopumaan sadismista ja perversiosta, jotta he eläisivät keskinäisessä rakkaudessa ja rauhassa nykyisten valtiollisten rajojen sisällä. Tässä pappisvala:

”Minä P.H. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä, toimittaessani Jumalan seurakunnassa saarnavirkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, olen uskollisesti ja puhtaasti pyvyvä Jumalan pyhässä sanassa, joka on ilmoitettu Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisissa ja apostolisissa kirjoissa, sekä evankelis-luterilaisen kirkon siihen perustuvassa tunnustuksessa, niin etten julkisesti julista ja levitä enkä salaisesti edistä ja suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Minä tahdon myös kaikin tavoin ahkerasti ja uskollisesti harrastaa Jumalan sanan oikeata opettamista sanankuulijoilleni ja pyhiä sakramentteja Kristuksen säätämisen mukaan hoitaa sekä jumalisuuden harjoitusta keskinäisessä rakkaudessa ja kaikin puolin hyvää, rauhaisaa ja kunniallista vaellusta opilla ja esimerkillä vahvistaa je edistää…
Kaikkea tätä minä tahdon rehellisesti noudattaa, niin kuin oikean papin tulee ja sopii, niin että siitä voin vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”


Юха Молари, 12.1.2010 в 12:00 в Духовный капитул Епархии г. Эспоо

En tiedä, millaisen päätöksen kurinpitoasiamies (toivottavasti ei ole ProKarelia faneja) tekee ja mitä kapituli sitten päättää, mutta minä menen loppuun saakka näissä vakaumuksissani. Jos menee virka, sen saavat viedä.




Juha Molari (Юха Молaри) и его жена Татьяна Яковлева.mp4

Kiitos Demari ja Martti Pelho


Kiitos Demari-blogi ja Martti Pelho!

Onko minulla enää paikkaa elämässä?


Nyt on jo yli keskiyön, kun laitan tätä leikettä blogiini. Kerään näitä leikkeitä, koska ne ovat myös painostuskeino julkisuuden ja avoimmuuden puolesta. Luultavasti psykologinen syy voi olla toki myös siinä, että haluan vakuuttaa itselleni oman olemiseni ja paikkani säilyvän tavalla tai toisella kaikenlaisista tuomioista riippumatta. Jos olisi aivan yksin, voisi jo epäillä omaa osaansa.

Opiskelu ja toiminta ovat psykologisesti hyvin tunnettuja itsensä huijaamisen keinoja, joiden avulla osoitamme itsellemme, ettei meistä vielä tehty "hakkelusta" (Bertold Brechtin ilmaisu), meistä voi olla sittenkin vielä "johonkin". Olen opiskellut kolmea tutkintoa: teologiaa, liiketaloustiedettä ja informaatioteknologia, joista viimeinen jäi kesken kirkkoherraviran johdosta. Jaksanko aloittaa neljännet opinnot löytääkseni paikan elämässä?

Totta kai myös taloustilanne huolestuttaa, mutta olen oppinut siihen, että vähälläkin selviää, kun ei juopottele eikä elä siivottomasti. Status-symbolit karsiutuvat ja niukkuuden uskotellaan murtavan ihmismielenkin alamaisuuteen, mutta ensimmäisen väitöskirjateemani ääressä opin antiikin kyynikoista, että he saattoivat olla varsin itsetuntoisia ja ylpeitä köyhyydessään. Siksi tahtoisin, ettei köyhä suostu alhaiseen tuntoon omasta arvostaan, vaan uhmaa sellaisia salakavalia ja jopa suoranaisia määritelmiä. Köyhänäkin aion kulkea reilusti ihmisenä, jolla on ihmisoikeudet.

Olen valmis sovintoon

Totta kai minua harmittaa tilanne. Olen varma, että en pyydä ProKarelialta anteeksi, koska sellaiseen en koe tarvetta. Muistettakoon, mitä kantelija on kirjoittanut myös esimerkiksi Tarja Halosesta, Paavo Lipposesta tai Matti Vanhasesta! Vladimir Putinia ei sovi oikein edes mainita, kun häntä vastaan panetteleva kieli on ollut niin tylyä! Mitä kantelija on kirjoittanut NordStream-kaasuputkesta! Mitä hän on kirjoittanut rajan takana Karjalassa asuvien venäläisten oikeuksista jos hänen unelmansa rajojen siirtämisestä toteutuisi! Totta kai olen valmis sovitteluun,kun ProKarelia sanoutuu irti Tarton rauhanrajojen vaatimisesta ja alistuu nykyisille rajoille, kun ProKarelia lopettaa The Soviet Story -vihafilmin esittämiset ympäri Suomea ja pyytää anteeksi naapurimaan hallitukselta tekemiään solvausia, kun ...

Pyydän ystävilleni Moskovassa, Pietarissa, Espoossa, Pariisissa, Lontoossa jne, jotta he osoittaisivat mieltä ihmisoikeuksien puolesta, mikä tarkoittaa syrjinnän ja alistamisen vastustamista. Mielenosoittaminen voi olla myös kunniakasta arvovaikuttamista ja hienoa käytöstä, sillä en minä itsekään töhri, räyhää tai riko mitään!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Спасибо, Татьяна МАСС!


Спасибо, Татьяна МАСС:

ПИКЕТЫ в защиту человека, который любит Россию.

X X X X


Juristin terveiset tuomiokapitulille

Arvoisa piispa Mikko Heikka ja Espoon tuomiokapituli

Olen virolaissuomalainen runoilija ja Tarton yliopistosta valmistunut juristi ja kirjoitan Teille kirkkoherra Juha Molarin puolesta jonka erottamista Te tulette harkitsemaan 12. 01. 2010.

Suomi on äitini suvun kotimaa ja minä olen ylpeä siitä että olen puoliksi suomalainen. Olen aina ollut ylpeä siitä että Suomessa ihmisiä ei kiusata mielipiteitensä takia kuten se on monta kertaa tapahtunut Virossa. Mutta Viro kantaa vielä harteillaan neuvostoaikojen kahleita ja sen voi antaa anteeksi. Kyllä Viro kasvaa ja muuttuu vielä vapaaksi yhteiskunnaksi.

Mutta Suomi on ollut vapaa yhteiskunta jo pitkästä aikaa. Suomen pitäisi siis tuntea hyvin vapaan yhteiskunnan perusoikeudet joista yksi tärkein on ihmisen oikeus ilmaista rauhallisesti mielipiteensä.

Kirkkoherra Juha Molari ei ole tehnyt mitään, jotta hänen erottamista työstään voisi edes harkita. Hän on vain kertonut rauhallisesti ja asiallisesti mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista, joista hän on kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkietä. Siinä ei ole mitään kiellettyä - myös kirkkoherroilla on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä.

Juha Molari on myös puolustanut ihmisten oikeuksia kuten Anton Salosen tapauksessa. Hän uskaltautui asettua tavallisen ihmisen puolelle - siitä häntä tulisi kiittää, eikä moittia. Uskon että kirkko ei ole unohtanut perusarvojaan ja Jeesuksen opetusta, joka oli aina tavallisten ihmisten puolella, vaikka se ei aina miellyttänytkin valtiota ja hallitsijoita.

Haluaisin huomauttaa Teille myös sen, että Molarin tapausta tutkinut asiamies Jorma Back ei voi olla Molarin asiassa objektiivinen (ja sitä myös oikeudentieteellisestä kannasta), koska hän on toiminut aktiivisesti Valamo-seurassa ja on henkilökohtaisesti kiinnostunut Karjalan palauttamisesta.

Pyydän Teitä ja Espoon tuomiokapitulia jättämään Juha Molari ammattiin, sillä Suomen kirkko voi olla hänenkaltaisista ihmisistä ylpeä. Pienten maiden kuten Suomi ja Viro pitää arvostaa jokaista ihmistä joka uskaltaa taistella ihmisoikeuksien ja tavallisten ihmisten puolesta, sillä sellaisia ihmisiä ei ole paljon.

Suomeen ja vapaan yhteiskuntaan uskoen,




Irja Tähismaa
virolaissuomalainen runoilija ja juristi Virosta

perjantai 8. tammikuuta 2010

Mielenosoituksia, dokumentteja, lehtijuttuja pastori Juha Molarin ja nationalistien kamppailusta



Tiedonantaja 8. tammikuuta 2010

MIELENOSOITUKSIA ERI PUOLILLA EUROOPPAA JA ESPOOSSA


Kansainvälinen lehdistötilaisuus kello 10.30 Helsingin keskustassa hotelli Seurahuoneen Keltaisessa kabinetissa, Kaivokatu 12 00100 Helsinki (Lisätietoa mielenosoituksesta ja lehdistötilaisuuden paikasta: Johan Bäckman, 040 503 5474).

Mielenosoituksia on tulossa Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin sortoyrityksiä vastaan Venäjällä Suomen suurlähetystöjen edustalla Pietarissa, Moskovassa ja Muurmanskissa, sekä Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa sekä Espoon tuomiokapitulin edustalla (Kirkkokatu 10, 02770 Espoo) tiistaina 12.1.2010 klo 11:30. Espooseen saapuu ystäviä ja tukijoita eri kansalaisjärjestöistä (mm. Suomen antifasistinen komitea, Viron antifasistinen Yövartio-järjestö Ночной Дозор ja muut) Suomesta, Venäjältä, Virosta ja Latviasta.

Asiantuntija-seminaari kello 15:30:(russofobia-konferenssi Helsingin Seurahuoneen kabinetissa 36, Kaivokatu 12, 00100 Helsinki).

Liity tukiryhmään Facebookissa!

MEDIASSA TÄHÄN SAAKKA

Turun Sanomat haastattelivat eri osapuolia ja kirjoittivat tapauksesta laajan uutisen. Turun Sanomat:
Myönteisessä lehtijutussa oli kuitenkin se virhe, jonka ilmeisemmin Jorma Back oli saanut ujutettua, että minun väitettiin olleen pappispuvussa Putinia tukevassa mielenosoituksessa Tampereella. Tosiasiassa Tampereella olin siviilivaatteissa The Soviet Story -elokuvaa vastustavassa tapahtumassa.

Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka ja lainoppinut asessori Pekka Leino olivat vastassa, kun nämä halusivat puhutella minua tiistaina 7.4.2009. Sain melkoisen määrän kieltoja kirjoittamista, matkustamista ja muuta toimintaa kohtaan, mutta tulkitsin kiellot perustuslain vastaisiksi. Kantelut tulivat minua vastaan kaksi viikkoa myöhemmin ProKarelian toimesta, mutta kapituli julkaisi välittömästi kantelijoita sympatiseeraavan lehdistötiedotteen asiasta.

Kerroin minua vastaan aloitetusta kantelu- ja tutkintaprosessista heti sen jälkeen, kun ensin ProKarelia ja Espoon tuomiokapituli olivat tiedottaneet ”sopimattomasta käytöksestäni” kotisivuillaan: tässä ensimmäinen lehdistötiedotteeni.

Tuomiokapitulin julkaiseman lehdistötiedotteen jälkeen villiintyi huhut meikäläisen työtavoista ja vastasin niitä varten Etelä-Uusimaa –lehteen toukokuussa 2009, mutta tämä blogikirjoitus on hiukan pitempi versio samasta lehtikirjoituksesta. Elokuun lopussa 2009 kerroin venäjänkielisessä blogikirjoituksessani, että olen avoin uusia työpaikkojakin kohtaan: http://juhamolari.blogspot.com/2009/08/blog-post.html. Tämä blogikirjoitus havaittiin vain muutaman tunnin kuluttua sekä Interfaxissa että Virossa: syntyi valtaisasti sanomalehtikirjoituksia asiani hyväksi Venäjällä. Venäläiset lehdet kirjoittivat ProKarelian ja tuomiokapitulin keskenään kuhertelevasta hyökkäyksestä minua vastaan laajasti jo elo- ja syyskuussa 2009. Moskovalainen diplomaattisen akatemian professori laittoi ystävällisen kirjeen syyskuussa 2009, kun kapituli ja ProKarelia kiristivät hyökkäyksiä meikäläistä vastaan, sain myös syyskuussa eräiltä seurakuntalaisilta ihania kortteja. YLE Svenska Nyheter käsitteli myös lyhyesti tapaustani. Venäläinen sanomalehti «Русский Обозреватель» julkaisi venäläisen historiallista muistoa arvostan tutkimussäätiön (“Фонд Историческая память”) kansainvälisten suhteitten johtajan Olesja Orlenkon (Олеся Орленко) artikkelin 27.10.2009. 6. lokakuuta 2009 Elina Laiho kirjoitti Länsi-Uusimaa -lehteen, että Pohjan pappi vastasi tuomiokapitulille.

Media on kertonut kirkollisesta oikeudenkäynnistä Venäjä-mieliseksi moitittua kirkkoherraa vastaan runsaasti myös vuoden vaihteen tuntumassa: Suomessa ja Virossa muutamat suositut blogikirjoittajat ovat kirjoittaneet tammikuussa 2010; mm. Venäjällä, Yhdysvalloissa, Ukrainassa, Tshetsheniassa, Virossa ym. ovat useat useat kymmenet televisio- ja radiokanavat, viralliset instituutiot ja suuret sanomalehdet kertoneet toistamiseen tapauksestani joulukuussa 2009. Lokakuussa 2009 kirkollinen Kotimaa-lehti lipsautteli asian johdosta, mutta päätoimittaja Mari Teinilän kanssa keskusteluni jälkeen erinomaisesti suostui vastineeseeni. Em. joulukuun venäläisen luettelon jälkeen on mm. pari kiinnostavaa venäläistä blogia kirjoittanut asiasta: Алексей Михайлов kysyy joulukuussa: Народ, что за Юха Молари? Что за священник? ja Санкт-Петербургский Католический Информационно-просветительский Центр 'MILITIA DEI' kertoo tapauksestani.

Yle 2 -alueuutiset kertoivat tapauksestani 7.10.2010. Evgenia Hilden-Järvenperä kirjoitti tapauksestani lokakuussa 2009. Leena Hietanen kirjoitti tammikuussa 2010 blogissaan Suomessa ilmenevästä ideologisesta vainosta, "puhdistuksesta", jossa mm. Venäjään myönteisesti tulkittavia henkilöitä ajetaan ulos töistään ja tehtävistään. Käymälässä-blogissa esitetään osuva mystikon näkökulma kirkolliseen oikeudenkäyntiin: "Hyvä piispa Mikko Heikka, kukaan ei tietenkään odota kirkolta instituutiona muuta kuin hyvää näytelmää. Kirkkoherra Molarin kohteluun liittyen täytyy kuitenkin kysyä onko suomen evankelisluterilainen kirkko ytimeltään naamio pakanallisille Kristusta pilkkaaville uhrimenoille?" ja muistettiin myös "Dostojevski-saarnaa", kun kyse on kuitenkin tuomiossa viranhoidon vakavista rikkeistä!

VIRALLISET DOKUMENTIT

Kanteluprosesi alkoi tästä Kari Silvennoisen Tamperen poliisille ja Espoon tuomiokapitulille jättämistä kanteluista.

Kihlakunnansyyttäjä Heidi Ukskoski antoi 20.11.2009 päätöksen ja sama venäjäksi, ettei Kari Silvennoisen nostamaa rikostutkintapyyntöä tutkita Tampereen poliisissa, mutta Espoon hiippakunnan tutkinta-asiamies seurakuntaneuvos OKT Jorma Back (71v, kokoomus) teki kuitenkin virallisessa raportissaan tämän jälkeen ehdotuksensa asian siirtämisestä muiden tapausten lisäksi kurinpitoasiamiehelle (ks. Kirkkolaki 23 luku, § 4 ja 6; Kirkkolaki ja kurinpitoasiamies), eli virasta määräajaksi tai pysyvästi erottamisen.

Jorma Back on Valamossa syntynyt vanha mies, joka on toiminut aktiivisesti Valamo-seurassa, kirjoittanut ja toimittanut aihetta romantisoivia kirjoja, eikä henkilökohtaisen taustansakaan vuoksi voi hyväksyä pappia, joka moittii perversseiksi - ajanmukaisesta todellisuudesta harhautuneiksi - niitä tahoja, jotka elävät menneisyytensä Karjalan tai Valomon palautusharhoissa.

Lähde: Lakimiesmatrikkeli 2007.

Hallituksen esityksessä vuonna 2003 (HE 121/2003) perusteltiin, että jo tutkinta-asiamiehen käyttö ja tarve kertoo poikkeustilanteesta:
23 luku. Kurinpitomenettely
4 §. Tutkinta-asiamies ja «kurinpitoasiamies». Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta tutkinta-asiamiehestä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 momentti, jonka mukaan tuomiokapituli määräisi hiippakunnassa suoritettavaa kurinpitoasian valmistavaa tutkintaa varten tutkinta-asiamiehen neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tutkinta-asiamiehen tarve on ilmeinen vaikeissa ja mutkikkaissa viranhaltijoiden epäillyissä virkavelvollisuuksien rikkomistapauksissa, joita tosin on lukumääräisesti verrattain vähän. Tuomiokapitulin viranhaltijat eivät esteellisyyden vuoksi voi suorittaa valmistavaa tutkintaa ainakaan papiston osalta, koska jatkotoimenpiteet tapahtuvat tuomiokapitulissa. Momentissa säädettäisiin tutkinta-asiamiehen kelpoisuudesta. Uuden 1 momentin johdosta nykyiset 1 ja 2 momentti siirtyisivät 2 ja 3 momentiksi. - - - 5 § Valmistava tutkinta. Jos 3 §:ssä mainitulla viranomaisella on perusteltua aihetta olettaa kurinpitovaltansa alaisen papin tai muun viranhaltijan syyllistyneen virkarikokseen tai sellaiseen menettelyyn, josta voi seurata kurinpitorangaistus, sen on huolehdittava siitä, että asiassa suoritetaan valmistava tutkinta. Tutkinnan suorittaa hiippakunnan tutkinta-asiamies. Tutkinnan valmistuttua viranomaisen on, jos tutkinta antaa siihen aihetta, toimitettava tutkinta-aineisto viralliselle syyttäjälle tai kurinpitoasiamiehelle taikka pantava vireille kurinpitomenettely.


Minun tapaukseni on nyt piispan johdolla tuomiokapitulissa tulkittu, että olisi "perusteltu aihe olettaa" minun syyllistyneen virkarikokseen tai vastaavaan, että tämä olisi "ilmeisen vaikea ja mutkikas virkavelvollisuuksien rikkomistapaus", jota kapitulin jäsenet eivät voi tutkia estellisyyden vuoksi, mutta Valamo-seuran romantikko voi!

Tuomiokapitulin ja tutkinta-asiamiehen raportti saapui kirkkoherralle jouluaaton aattona 23.12.2009. Juha Molarin virallinen vastaus 26.12.2009 (2009 – 00204/diaari 531; 2009-00402/diaari 439) esityksiin erottaa hänet määräajaksi tai pysyvästi pappisvirasta, koskien myös Veikko Saksin ja Kari Silvennoisen kanteluja sekä Rimma Salosen tapausta: tutkinta-asiamies oli erityisen tuohtunut, koska kutsuin Rimma Salosen tapausta en ainoastaan "perhetragediaksi", vaan myös "suomalaisperäiseksi diplomaattiseksi sotkuksi". Tällä tavalla sanoin, kun tutkinta-asiamies kysyi erityisesti asiaa minulta ja kerroin samansuuntaisesti myös televisiohaastattelussa sekä blogikirjoituksessani, mutta en kirkossa tai saarnavirassa. Espoon tuomikapituli on alusta alkaen – jo huhtikuussa 2009 – tiedottanut kirkkoherra Molarin ”sopimattomasta käytöksestä”, vaikka asiaa ei ole tukenut mikään tutkimus tai ulkopuolinen näyttö tämän yhden kantelijan väitteen lisäksi. Kapituli ei ole huomautuksista huolimatta täydentänyt tiedotustaan sittemmin, kun asiasta huomautettiin poliisin ja syyttäjän päätöksen perusteella.

Tuomiokapituli aloitti Kari Silvennoisen kantelun sijasta selvittää ensin Karin ystävän ProKarelian pääsihteeri Veikko Saksin kantelua, joka lähetettiin pian asianajajan tekemän kantelun jälkeen. Jorma Back kirjoitti tutkimusraporttinsa Saksin kantelun perusteella.

Annoin oman vastaukseni Jorma Backin ensimmäiseen tutkintaraporttiin: vastaukseni julkaisin 3.10.2009 asiassa perjantaina 2. lokakuuta 2009 2009-00205, ja moitin erityisesti raportin perustuvan asiakirjojen ja lausuntojen väärentämiseen, rakentuvan Venäjä-vihamieliseen syrjintään työntekijää vastaan sekä yritykseen kantelun käsittelyn sijasta koota kaikenlaista kontekstistaan irrottua mainettani pilaavaa fantasiaa, kuten kysymyksiä venäläisistä tulonlähteistä ym. Jorma Back antaa oman todisteensa sen puolesta, että saarnaisin enemmän Venäjästä kuin Jumalasta kirkossa: Back viittaa yli kolme vuotta vanhaan joulusaarnaani, jossa silloinen Malmin seurakunnan seurakuntapastori viittasin Fjodor Dostojevskiin. Kaikki saarnani ovat luettavissa internetistä hänen kotisivuiltaan. Syytöksen alainen saarnani on tässä. Back harhautti minua kuitenkin ”suutahtamaan” vastauksessani enemmän kuin tarpeellista, sillä Back kirjoittaa ikään kuin seurakuntaneuvosto olisi sanonut, että saarnaan ”enemmän Venäjästä kuin Jumalasta”, mutta tosiasiassa seurakuntaneuvosto ei käytä tällaista ilmaisua, vaan alkuperäisissä dokumenteissa puhui syksyisten saarnojen käsittelevän myös yhteiskunnallisia oloja. Veikko Saksin tekemä kantelu on tässä.