torstai 7. tammikuuta 2010

Kiitos Inno, Irja, Tommi, Arsi, Johan ja Evgenia

Viime yö meni erittäin myöhään, kun annoin vastauksia Pariisissa asuvalle venäläiselle toimittajalle. Keho oli väsynyt koko päivän. Työpaikan kokouksessa kuulin iloisia asioita. Kun saavuin kotiin, tiesin myös, että te Inno, Irja, Tommi, Arsi, Johan ja Evgenia ja monet muutkin olette ilmaisseet tyytymättömyytenne pyrkimyksiin alistaa minut kirkossa ns. Venäjä-argumentin perusteella. Ehkä muitakin tukijoita ilmaantuu pian. Huomisen aamuun on iloisempi mieli herätä, koska saa nukkuakin ilman yöllistä vastaamista toimittajalle, mutta erityisesti Teidän vuoksenne! Huomenna saan autooni uuden tuulilasin, koska vanha halkesi pakkasessa. Sekin pieni murhe poistui. Haluan korostaa kokemukseni valossa, että vanhassa kommunismissa ja vasemmistolaisuudessa lienee ollut eräs jalo arvo: riistäjien sorron kohteeksi joutunut ihminen sai tovereidensa tähden oikeuden säilyttää tunteen ihmiselämänsä arvosta! Tämä oivallukseni ei suinkaan tarkoita, etteikö oikeuksien puolesta taistelussa olisi tapahtunut ylilyöntejä ja etteikö poliittinen käytäntökin olisi tuottanut pahoja tekoja. Pitäisikin palata sen perusviestin äärelle: ihmisen oikeuteen olla ihminen, jota ei saa sortaa.

Blogikirjoituksen lopussa on vapaa suomennos yöllisten vastausteni sisällöstä.


Inno ja Irja kohvik



Tommi Lievemaan vasemmistofoorumi




Arsi Ikonen



Dosentti Johan Bäckmanin blogi

The Power of Knowledge (Evgenia Hilden-Järvenperä)


X X X X


Virallisesti meillä on hyvät suhteet Venäjän kanssa, niin johtajien kesken. Valitettavasti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Suomessa monet ihmiset tulivat väärässä mielessä "rohkeiksi" - ja elpyi vanha perinne: Venäjä-viha. Oletan, että monet venäläiset poliitikot eivät ole edes tietoisia siitä ilmapiirin muutoksesta Suomessa, joka on tapahtunut Venäjän suhteen kuluneiden 10-15 vuoden aikana. Toivon ihmisille tätä ajatustani: viha ja syrjintä ovat huonoja muotoja eri kansallisuuksien välisiä suhteita varten.

Sitten kerroin pariisilaistoimittajalle prosessista, joka alkoi itse asiasa jo huhtikuun alussa 2009, kun piispa ja hänen juristinsa halusivat puhutella. ProKarelian kantelut seurasivat vähän myöhemmin. Kerroin, että tuomiokapitulin tutkinta-asiamies, 71 vuotta vanha mies, on syntynyt juuri Neuvostoliiton ja Suomn sodan alussa Valamossa. Hänen intohimonsa on ollut sittemmin ”menetetyt” Karjala ja Valamo.

Muistutin myös siitä, että rakastan työtäni ja kahden viimevuoden aikana en ole pitänyt edes vuosilomaa, enkä ole kymmenen vuoden aikana ollut edes sairaslomalla. Prosessissa ei ole kyse siitä, että olisin huono työntekijä. Tämä on syy, miksi haluan prosessin avoimeksi. Kaikkien on saatava tietää, miksi Suomessa voidaan erottaa työpaikasta.

Toimittaja kysyi, olenko menossa Venäjälle. Vastasin, että rakastan matkustaa ja viettää aikaa Venäjällä erityisesti suurkaupungeissa. Voisin myös asua ja työskennellä Venäjällä, mutta ongelmana on löytää työtä. Lisäksi halusin korjata joidenkin venäläisten sanomalehtien ylitulkintoja, joiden mukaan jättäisin Suomen ja hakisin poliittista turvapaikkaa Venäjältä jne! Toimittajat ovat väärintulkinneet sanojani! Haluan asua Suomessa, mutta olen avoin muillekin mahdollisuuksille – sopivalle työpaikalle Venäjällä ja muissa Euroopan maissa.

Kerroin myös, että vaimollani on venäläinen ajattelutapa: hän ei pelkää ongelmia ja tukee minua vaikeinakin hetkinä.

Huomenna teen hyvän linkkiluettelon tähän blogiin, jotta tuomiokapitulin prosessiin liittyvät asiakirjat tulevat nopeasti jokaisen ulottuville ja huhut vähenevät.


X X X X


Toki iloani lisäsi myös se, että saimme varattu seitsemän vuotta täyttävälle pojallemme syntymäpäiväjuhlia varten SeaLifeen juhlat ja tänään kiersin hänen kanssaan lelukaupoissa lahjatoivomuksia varten. Jopa poika väsyi ennen isää, vaikka kuljimme lelukaupoissa!