tiistai 26. tammikuuta 2010

Leningradin piiritys

Pojan kanssa istuimme Singer-kahvilassa Dom Knigi –kirjakaupan toisessa kerroksessa. Päätimme juoda lämpimät teet ennen kuin lähdemme ulos pakkaseen. – 20 Celsiusta tuntuu myös Pietarissa kylmältä. Tilasimme myös monipuolisesta valikoimasta blinit – venäläiset letut moninaisin erilaisin lisukkein. Poika katseli kahvilan ikkunasta Nevski Prospektille. Ikkunasta aukeni kaunis näkymä vastapäätä aukeavaan temppeliin ja Griboedovan kanavalle, jonka varressa on myös vanha yliopistoni. Sieltä on monia hyviä muistoja. Pieni poikani oli onnellinen saatuaan kirjakaupasta kaksi uutta venäläistä kirjaa. Hän on lukenut ja kirjoittanut jo sujuvasti vuoden päivät, vaikka koulu alkaa vasta ensi syksyllä. Luonnollisesti poika menee suomalaisvenäläiseen kouluun Helsingissä. Onneksi poika on tullut kielitaidossaan äitiinsä, koska isän kohtalona on olla Suomen tyhmin kohta ex-pappi. Hetken kuluttua poikani totesi silmät avoimena minulle, ettei Pietarissa näy juoppoja alituisesti kadulla eikä kapakka ole kapakan vieressä kadulla. Saatoin myöntää, että katukuvassa on ero, kun katselee avoimin lapsen silmin Pietaria ja Helsinkiä. Poikani vieroksuu kovasti juoppoja, olivatpa nämä juopot suomalaisia, venäläisiä tai muita. Nyt oli hyvä istua kauniissa kahvilassa, kun katukuvassa eivät juopot örveltäneet.

Minäkin olin tyytyväinen, koska sain nyt koottua valmiiksi kirjallisuuteni Leningradin piiritystä käsittelevään kirjaani. Kirjani valmistuu suunnitelmien mukaan kesään 2010 mennessä. Tänään kirjallisuuteni täydentyi kolmella teoksella: Дэвид Гланц, Блокада Ленинграда 1941-1944 (teos on käännös englantilaisesta teoksesta David Glantz, Leningrad city under siege 1941-1944 [2007]). Davidin teos on varsin maltillinen suomalaisten kuvauksessa, mm. ei juuri havaitse suomalaisen militaarisen johdon fasistisia intohimoja. Hänen antamansa luvut kertovat kyllä vakavalla tavalla fasistisen liittouman julmuudesta: sotilaita kuoli piirityksen seurauksena 1 7 55 898; ja siviiliväkeä piirityksen ja evakuoinnin aikana 1 000 000. Toinen teos on mielenkiintoinen ja järkyttävä kertomus lapsen näkökulmasta. Kirjoittajan isä ja äiti olivat sodassa ns. ”talvisodassa” - ja tämän jälkeen myös puolustustehtävissä, kun fasistinen sotilasjohto yritti tuhota Leningradia. Tämän teoksen lukeminen oli mielenkiintoinen kokemus, kun katsotaan lapsen kokemusta rajan toiselta puolelta saksalaissuomalaisten joukkojen hyökätessä hänen kotiansa ja vanhempiaan vastaan. Олег Шмелев, Память блокадного мальчишки (2008). Kolmas teos oli Хассо Г. Стахов, Трагедиия на Небе 1941-1944 [2009] (käännös teoksesta Hasso G. Stachow, Tragödie an der Newa 1941-1944 [2001]). Mielenkiintoisena pistin merkille, että Leningradin piiritystä käsittelevät teokset olivat valtaosin ulkomaalaisten kirjoittamia, jotka oli käännetty venäjäksi. Venäläinen historiakirjallisuus on luoteeltaan avoin kansainväliselle tutkimukselle jopa siinä määrin, että venäläisen ”oman äänen” kuuleminen näiden tapahtumien muistamisesta muodostuu mahdottomaksi, vaikka etsisi kirjallisuutta alansa parhaasta venäläisestä kirjakaupasta. Tämä avoimuus on mielenkiintoinen kokemus suomalaiselle miehelle, joka on tottunut oman kulttuurinsa pieniin, suljettuihin piireihin, kun luodaan talvisodan myyttiä, erillissotamyyttiä tms.

Saimme juotua teet ja syötyä letut. Olin tyytyväinen, etteivät fasistit saaneet koskaan saapua Leningradiin. Lähdin poikani kanssa metrolla kotiin. Pakkanen ei tuntunut sittenkään liian pahalta. Sydän oli lämmin hyvistä kokemuksista. Pojalle en kertonut kuitenkaan kaikkea sitä järkyttävää, jota Leningradin piirityksestä olisi voinut paljastua. Eihän se sovi kertoa, että liian monet suomalaiset – erityisesti valtiollinen johto – koki suurta sadistista tyydytystä, kun Leningradissa kuoli tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Pientä ihmistä ei pidä järkyttää eläimellisten ihmisten hirmutöillä, joita nämä olivat tehneet tätä suurkaupunkia vastaan vasta isoisien aikana, kun nyt saa kuitenkin syödä letut ja juoda teen rauhassa hyvässä kauniissa kahvilassa.

Katso kotisivuni:
http://personal.inet.fi/business/molari/