keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Minua ei kuohittu!


Olen ollut toista vuosikymmentä naimisissa venäläisen naisen kanssa, joka kuuluu Moskovan patriarkan alaiseen seurakuntaan. Vaikka olen suomalainen mies, hän ei ole kuohinnut minua. Tämä näkemykseni on ennakkoluulotonta venäläisten rakastamista, koska minulla ei ole mitään tuollaisia uhkakuvia. Olisiko paras pelätä, sillä kuka tietää, mitä tapahtuu yllättäen…

Luoksemme saapui tänään kylään venäläinen oopperalaulaja ja hänen aviomiehensä. Sain yllättäen lahjaksi itselleni hyvin ajankohtaisen ikonin ja vuosikalenterin 2010. Kalenteri oli omistettu pyhittäjä Serafim Sarovilaisen (19. heinäkuuta 1759 Kursk – 1833) ja hänen nimensä mukaan pyhitetylle pietarilaiselle kirkolle. Tästä virisi pieni yllätys vieraille, kun kerroin, miten pahoin Suomessa oli kirjoitettu Serafim Sarovilaisen yhteisöstä ja Moskovan patriarkan alaisesta kirkosta. Ja yllätys muuttui kauhistukseksi, että meikäläistä yritetään saattaa pois luterilaisesta kirkosta, koska ironisoin toimittajia, jotka olivat virittänyt kuohitsemispropagandaa tuota seurakuntaa vastaan. Niin yllätyksemme oli molemminpuolinen ja ajankohtainen.

Sain tänään tietää, että tiistaina 12.1.2010 myös Venäjän demokraattinen antifasistinen liike (”Nashi”) osallistunee Pietarissa ja Moskovassa Suomen suurlähetystön tuntumassa mielenilmaukseen viranhoitoni puolesta luterilaisen kirkon diskriminaatiopyrkimyksiä vastaan.

Nyt jatkaa siis iloinen kanssakäyminen venäläisten vieraiden kanssa, jotka kuuluvat mainittuun seurakuntaan Pietarissa. Lisättäköön vielä, että kyläilevä rouva on jopa aika tunnettu oopperatähtenä…

Yritän tänään valmistella yömyöhällä vieraiden ja perheen käydessä nukkumaan vastauksiani venäläiselle toimittajalle, joka Pariisista asti kyseli kuulumisiani.