keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Serafim Sarovilainen (Серафим Саровский)


Serafim Sarovilainen (Серафим Саровский) on ollut Suomen jälkikristillisessä ja ateistisessa tiedotuksessa huonosti tunnettu pyhimys. Sitä vastoin Serafim on Venäjän ortodoksisessa kirkossa mitä merkittävin ja arvostetuin pyhimys.

Serafim syntyi 19 (30) heinäkuuta 1754 Kurskissa. Hänen isänsä oli paikallisia kauppiaita, mutta isä kuoli pojan ollessa vasta pieni. Myös äitinsä hän menetti varhain. Serafim kuoli 2 (14) tammikuuta 1833 Sarovin luostarissa. Oli luonnollista ostaa nyt tammikuussa Serafimia muistava ikoni Pietarista. Hän on tullut pahojen pilkkojen tähden tunnetuksi nimeksi myös Suomessa, mutta hän voisi olla hyvin kasvattava pyhimys itse kullekin.

Keskittynyt rukous luonnon ehdoilla

Serafim kanonisoitiin Nikolai II:n aloittesta 1903. Hänen muistopäiviään vietetään 2. tammikuuta ja 19. heinäkuuta juliaanisen kalenterin mukaisesti. Pyhäinjäännökset ovat Sarovin luostarissa.

Serafim on tunnettu tiukasta askeettisuudestaan ja keskittyneestä hartauselämästään. Jo pienenä poikana Serafim nautti jumalanpalveluksista, harjoitti pitkiä rukouksia yksinäisyydessään ja luki evankeliumeja. Vuonna 1786 Serafim antoi luostarilupaukset, 1793 hänet vihitittiin papiksi.

Serafim tuli tunnetuksi askeettisuudestaan, hän piti samat vaatteet talvella ja kesällä, hankki ruoat metsästä, nukkui niukasti, luki paljon ja vietti päivittäin pitkiä aikoja rukouksessa. Serafim harjoitti pyhyyttä näin ollen erityisen luonnonmukaisesti, riistämättä luontoa omiin tarkoituksiinsa, keskittyi vähään ja vain tärkeimpään. Hänestä kerrotaankin useita eläinystävällisiä tarinoita, joissa karhut syövät hänen kämmeneltään.

Antoi anteeksi pahoinpitelijöilleen


Serafim joutui rosvojen pahoinpitelemäksi, useita kylkiluita murtui, pää sai ankarat iskut. Serafim olisi ollut hyvinkin vahvana miehenä puolustuskykyinen, mutta hän muisti Jeesuksen sanaa ja otti iskut vastaan. Hän säilyi kuitenkin hengissä vaikeuksistaan huolimatta, mutta joutui loppuelämänsä kulkemaan kyyryssä. Lopulta rosvot olisi voitu saattaa tuomiolle, mutta isä Serafim antoi anteeksi: Hän pyysi, ettei roistoja rangaista.

Vuodesta 1807 Serafim vietti luostarielämän hiljaisuudessa yhä uusia jaksoja, mutta hänen luokse tuli myös enemmän tai vähemmän tunnettuja kirkon ihmisiä ja maallikoita, jotka pyysivät esirukousta.

Ydinvoimafyysikkojen suojelupyhimys

Serafim Sarovilaiseen liittyvä erikoisuus – osoitus ortodoksisen uskon maanläheisyydestä ja realistisuudesta – on syyskuulta 2007, jolloin Moskovan patriarkka ilmoitti kunnia-arvoisen Serafimin ydinvoimafyysikkojen suojelupyhimykseksi. Igor-poikani kummin vanhemmilla on siten hieno suojelupyhimys! Serafim tuli ydinvoimafyysikkojen suojelupyhimykseksi erityisesti sen ansiosta, että hän asui Sarovin luostarissa, jossa vuonna 1946 Neuvostoliitto kehitti ensimmäisen atomipomminsa. Yhdysvallat ei ollut toki kuvitellut, että sen atomimonopoli kestäisi ikuisesti. Siitä huolimatta oli yllätys ja järkytys monelle, että Neuvostoliitto sai nopeasti aikaan voiman tasapainon: Neuvostoliitto selvitti atomivoiman salaisuuden nopeasti vaikka sen kehitysprojekti kehittyi varsin hitaasti. Venäläistiedemiehet tiesivät toki periaatteet atominhalkaisusta. Fyysikko Igor Tamm oli opettanut vuodesta 1939 alkaen mahdollisuutta rakentaa pommi, jolla voi tuhota kokonaisia kaupunkeja! Neuvostoliitto ei ollut vielä innostunut tuollaisen pommin kehittämisestä. Vasta vuonna 1942 käynnistyi pieni atomiohjelma, mutta yhä edelleen Neuvostoliiton johto ei ollut innostunut. Vasta Hiroshiman jälkeen alkoi nopea kehitystyö. Stalin sanoi, että Hiroshima on järkyttänyt koko maailman, joten tasapaino on murtunut. Siksi pitää rakentaa pommi, jotta suuri vaara väistyisi yltämme. Ydinpommin kehitystä alkoi johtaa salaisen poliisin NKVD:n johtaja Lavrenti Berija. Fyysikko Igor Kurtshatov vastasi tieteellisestä puolesta. Tämän jälkeen ei ollut enää kyse rahasta. Ydinpommin tutkimus keskittyi Sarovin kaupunkiin Sarovka-joen kupeeseen. Vanhan pyhimyksen luostari ja kaupunki katosivat pyhiinvaelluspaikkana, katosivat myös kartalta: Sarov oli enää pelkkä koodinimi Arzamas-16 tai Los Arzamas. Elokuun 29. päivänä 1949 Neuvostoliitto räjäytti atomipommin Kazakstanissa.