lauantai 23. tammikuuta 2010

Talouslaman heikentämä Eurooppa kovilla globaalissa kilpailussa

Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa” (virsi 183:6). Pari vuotta sitten viestinnän opettaja informaatioteknologian opintojeni yhteydessä luonnehti meikäläistä sellaiseksi ihmiseksi, joka aina nousee, vaikka kuinka yrittäisi lyödä alas. Tuollainen ihmeellinen vireys ja toiveikkuus on todellakin valloittanut mieltäni erityisesti viime viikot. Luultavasti lapsuudessa saatu vanhempien kunnioitus ja tuki, elämässä aiemmin voitetut kolhut ja kristillinen usko elävään Jumalaan luovat persoonaa sellaiseksi, ettei elämä pelota, vaikka kukkarosta loppuisi viimeiset sentit ammatin päättymisen tähden ja kaikki sanomalehdet kirjoittaisivat pahaa ”riitaa haastavasta stalinistipapista”. Olen toki saanut lukea suomalaisista lehdistä ja kirkon venäjänkielisestä tiedotteesta noita pahoja loukkauksia. Nämä virittävät ärtymystä, mutta eivät hukuta minua pinnan alle: olen voinut huuhtoa sulkani, nostaa uljaasti puhtaan rinnan ja ryhtyä uusiin haasteisiin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että lehdissä kirjoitetut asiattomuudet olisivat luvallisia.

Kirjoitin äskettäin kolme lyhyttä artikkelia Venäjän taloudesta. Nämä artikkelit ovat juuri julkaisu. Niin leviää vähemmän vihamielinen suomalainen näkemys Venäjästä tuhansille suomalaisille yrityksille, jotka käyvät Venäjä-kauppaa, tuhansille matkustajille messukeskuksissa, raja-asemilla ja konsulaateissa jne. Palstamillimetrit ovat rajalliset, joten isoja kysymyksiä piti ahtaa lyhyeen. Tämä tapahtui jopa samanaikaisesti kovien tuomiokapitulin järjestämien kiireiden aikana, kun annoin toisaalla omaan kohtaloon liittyviä haastatteluja. Toki kiireet jättävät jälkensä.

Kirjoitin talouslaman heikentämästä Euroopasta, joka on kovilla globaalissa kilpailussa. Tässä jutussa viittasin hienoon tapahtumaan, kun 28. joulukuuta 2009 pääministeri Vladimir Putin avasi Nadhodkan ja Vladivostokin lähettyvillä Kozminon strategisen terminaalin, joka on ollut yksi suurimmista hankkeista nykyajan Venäjällä. Pääministeri kutsui Kozminon avajaistilaisuutta ”suureksi uuden vuoden lahjaksi Venäjälle”. Erityisesti Putin korosti strategista avautumista uusille markkinoille, kasvaville Itä-Aasian markkinoille. Venäjän Kaukoidän ja Baikalin alueen kehitykselle syntyy myös uusia mahdollisuuksia. Artikkelissani muistin myös suomalaisten ja virolaisten nationalistien sekä muiden höyrypäiden pelottelua Venäjän ja Euroopan yhteisellä NordStream –kaasuputkella. En kuitenkaan tohtinut pohtia sitä, että olisiko nuo kaasut kasaantuneet mainituissa tahoissa pään höyryiksi, kun niitä ei ole meillä muutoin luonnossa? Päätin artikkelin kauniisti kasvattavaan saarnaan: ”Suomessa ja Virossa ovat jotkut nationalistiset ryhmät kauhistelleet NordStream –kaasuputkea sen synnyttämien poliittisten rakenteiden vuoksi. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet nämä varsinaiset jättimäiset yhteistyöhankkeet Venäjän, Japanin, Kiinan ja Korean kanssa. Ehkä eurooppalaisten pitäisi enemmän murehtia pikemmin jäämistä marginaaliin maailman talouksien kasvussa kuin pelätä yhteistyötä ja kumppanuutta?” (Venäjän kauppatie 1/2010, s. 4).

Kirjoitin myös artikkelin Venäläiset Suomessa. ”Jälleen uudestaan nuo niin ihmeelliset venäläiset turistit olivat kauhukuvissamme syksyn 2009 alkaessa. Talouslaman uskottiin tuhoavan venäläiset uudenvuoden turismin ja alkavan vuoden 2010 viisumikysynnän. Kävi kuitenkin niin, että Pietarin konsulttiin tuli enemmän viisumihakemuksia kuin koskaan ennen sen historiassa!” Valitettavasti jutussa on seuravassa kappaleessa vuosiluvut väärin: ennätykset kirjoitettiin vuonna 2009. Viittasin myösvuonna 2005 tehtyyn kauppakorkeakoulun tutkimukseen ja määrittelin sen avulla menestyksemme salaisuuden. ”Suomen onni oli tutkimuksen valossa se, että eteläisistä matkareiteistä kiinnostavimmat Viron ja Puolan reitit koettiin hyvin hankaliksi. Rajamuodollisuudetkaan eivät toimineet siellä toivotulla tavalla. Suomessa herätti tyytyväisyyttä myös turvallisuus, luotettavuus, ystävällisyys ja luonto. Eteläisen matkareitin tämänhetkisten vaikeuksien ei pidä hämärtää tutkijoiden kehitystarvetta: Venäjän erityisosaamista saa kehittää edelleen, vaikka matkailun kehitys on ollut suotuisaa. Tutkimuksessa lausumaton kiitos suurista matkailumääristä kuluu eittämättä myös Suomen pääkonsulaatille Pietarissa, joka on toiminut tehokkaasti Suomen Venäjä-kilpailuedun hyväksi.

Kolmas artikkelini kysyy Venäjän talouden tilannetta: Venäjän talous – jännittävä,vauhdikas karhun tarina? Huomautan artikkelissa useiden asiantuntijalausuntojen avulla, että ”Talousennusteet ovat totta kai myös mielikuvia. Mielikuvat Venäjän kehityshaasteista ja –näkymistä ovat moni-ilmeiset. Yksimielisyys näyttää vallitsevan, että uudistuminen on tärkeä ajanmukainen tehtävä, vaikka Venäjän talous on kääntynyt kasvuun.” Artikkelissa tuon esille Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF), Venäjän valtiovarainministeri Aleksei Kudrinin, luottoluokituslaitos Standard and Poor’sin, Venäjän Federaation presidentin Dmitri Medvedevin, CNN:n uutisista Maxim Tkatšenkon ja Venäjän pääministeri Vladimir Putinin arviot tilanteesta.

Mitä opimme tästä Venäjä-propagandasta? Yleisemmin saamme oppia oikeutemme toimeliaisuuteen, vaikka meitä yritettäisiin masentaa ja alistaa hiljaiksi ja mitättömiksi. Elämäni johtoajatuksia on ollut kaikkina aikoina viime vuosikymmenien kovissa kokemuksissa, että säilytän toimeliaisuuden, vaikka en tuntisi nykyisessä hetkessä ulospääsyä, ratkaisua enkä ongelmien tarkoitusta. Ei ole aiheellista etsiä ensin ”suurta tarkoitusta”, vaan on parempi tehdä hyviä asioita ja odottaa, josko joskus myöhemmin kovien kokemusten merkittävyyskin avautuu omalle ymmärrykselle. Missään tapauksessa ei ole aiheellista suostua masennetuksi, alistetuksi, hiljaiseksi ja mitättömäksi. Silloin tyrannia olisi saanut vallan ja Luojan luoman elämän rikkaus olisi sammutettu. Kuten kerroin, olen nyt valmistautunut näitä pikkuartkkeleita vakavampaan kohtaamiseen finanssipolitiikan ja antikriisiohjelman puitteissa. Niitä uutisia kerrotaan sitten viikon tai parin päästä entistä iloisemmin mielin, kun nykyiset ongelmat ovat haihtuneet unholaan.