perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vladimir Putin saapuu Lappeenrantaan toukokuussa 2010

Tänään Venäjän kauppatie -lehdestä (Финляндский Торговый путь) soitettiin ja pyydettiin, että varautuisin Lappeenrannan matkaan. Tai ainakin asiaa sopisi pohtia.

Pääministeri Vladimir Putinin (Владимир Путин) saapumisen ajankohtaa Lappeenrantaan (Лаппеенранта) ei ole ilmoitettu vielä täysin tarkasti, mutta hänen on sanottu tapaavan säännönmukaisen järjestyksen mukaisesti Matti Vanhasen - tai kuka lienee silloin Suomen pääministeri. Toki joitakin oppineita arvauksia voisi tehdä ajankohdasta. Ilmeisemmin Putinin vierailu toteutuu 27.5.2010, jolloin päättyy Lappeenrannassa järjestettävä EU:n ja Venäjän innovaatiofoorumi. Myös Suomen pääministeri on tällöin paikalla. Yritän ainakin itse saada sanomalehdeltä järjestelyapua, jotta voisin osallistua joihinkin tapahtumiin 27.5.2010 Lappeenrannassa.

Huipputapaaminen on mahdollisuus

Turvallisuusjärjestelyistä on toki jo ennakkoon kohuttu. Suomessakin on kaikenlaisia häirikköjä, jotka eivät osaa kunnioittaa naapurimaan poliittista johtoa. Tällainen huipputapaaminen on erinomainen mahdollisuus molemminpuolisten hyödyllisten suhteitten kehittämiselle. Nyt tarvitaan tervehenkistä ja uudistavaa, raikasta suomalaista vaihtoehtoa vallitsevalle surulliselle trendille. Vallitseva surullinen trendi on ikävä kyllä kovin pitkälle syntynyt Suomen sisäpolitiikan tarpeita varten nykyisessä hallituksessa. Mitä enemmän Venäjä esitetään uhkaksi omien möhläystenkin jälkeen, sitä enemmän myynninedistämispuheet Nato-option lunastamiseksi uskotaan saavan menestystä äänestäjien keskuudessa.

Tarvitaan suomalaisille hyvää tahtovaa vaihtoehtoa sen sijaan että enää jatkaisimme uhkakuvia virittävän Erkon median, Stubbin lapsikaappauspolitiikan ja Nato-henkisen ulkopolitiikan, rajansiirroista ja stalinismista spekuloivien revansistien, Hautalan venäjävihamielisten "ihmisoikeusprojektien", Storsjön terroristi-ihailun, sekä suomalaisten poliitikkojen, diplomaattien ja viranomaisten venäläisiin lapsiin sekaantuvan de-russofikaation (venäläisyyden riistäminen lapselta suomalaisviranomaisten ja poliitikkojen väkivaltaisen intervention avulla)linjalla. Sellainen surullinen linja ei ole ainoastaan sivistymätöntä moukkamaisuutta, vaan myös epäisänmaallista suomalaisten sotilaiden uhraamista Nato-operaatioihin ympäri maailmaa, Luojan luoman ihmisyyden ja ihmisarvon halveksemista sekä paremman hyvinvoinnin kieltämistä Suomen väestöltä, vaikka tuo hyvinvointi olisi tarjolla hyvien Venäjä-kauppasuhteiden avulla. Luultavasti muutamat suuret herrat katsovat, että pitopöytä on jossakin muualla heitä varten komeampi, joten kokonaistaloudellinen hyöty ja työläisten etu eivät heitä motivoi päätöksen teossa. On myös otaksuttavaa, ettei metsäteollisuutemme pääse kukoistukseen Venäjän metsien avulla myöskään sen tähden, että metsäyhtiöittemme johtajia seikkailee Karjalan "palautusta" jankuttavien revansistien vuosikokouksissa ja toimikunnissa. Tarvitaan suomalaisten asenteiden palautus tervehenkiseen naapuruuteen.

Lappeenranta on finanssikriisin jälkeen erinomainen tarkistushetki, jolloin Suomi voi eheyttää suhteita Venäjään.

Hyvät Venäjä-suhteet ovat Suomen hyöty

Toukokuun huipputapaaminen ilmentää Venäjän halua rakentaa hyviä kumppanuussuhteita talouden, innovaatioiden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Venäjä tahtoo elää 2000-luvun menestyksen ja hyvinvoinnin puolesta. Teollisuuden tulee nykyaikaistua yhtä hyvin energiatehokkaammaksi, ympäristöystävällisemmäksi kuin tieteen korkean osaamisen hyväksi tuotteistamiseksi. Venäjä-suhteet tulisi nähdä Suomessakin runsaina mahdollisuuksina, joita ei ole vielä käytetty. Usein näissä talouselämän suurissa konferensseissa jää mainitsematta kuitenkin se tärkein hyödyntämätön mahdollisuus: Suomessa asuvat venäläiset maahanmuuttajat. Nämä mahdollisuudet ovat vielä hyvin pitkälle hyödyntämättä paremman strategisen partnerisuhteen ja suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Sitä vastoin päinvastaisia ilmiöitä on ollut aivan liian paljon, viimeksi esimerkkinä Lappeenrannassa syyttömänä kärsinyt venäläinen yrittäjä. Venäjä-kauppaa tekevien suomalaisten yrittäjien ja venäläisten Suomessa toimivien yrittäjien kohtelu on ollut satunnaisesti vainoharhaista niin kuin nämä yrittäjät ovat kertoneet julkisesti ja kasvotusten monissa tapaamisissa.

Positiivinen keskinäinen riippuvuus

Venäjä on energiasuurvalta, jolla on energia pääomaa, mutta halua myös energiatehokkuuteen. Tämän energiatehokkuuden kehittämiselle voisi suomalainen osaaminen antaa suuren panoksen. Nord Stream –kaasuputki osoittaa Suomen hallituksen tervehenkistä kykyä vastuulliseen päätöksentekoon eurooppalaisen energiaturvallisuuden hyväksi.

On toki sääli, että Suomessa ydinvoimalla ratkaistaan kansallinen russoparanoidinen, Venäjään vainoharhaisesti, suhtautuva pelko: maksoi mitä tahansa, Suomi ei uskalla rakentaa energiaratkaisuja halvemman vaihtoehdon mukaisesti Venäjältä saatavan energian varaan. Kyse on täysin vainoharhaisesta energiaomavaraisuuden rakentamisesta atomivoimaloiden avulla, yhtä hulluutta ratkaistaan toisella, koska ei tajuta, että modernissa maailmankaupassa energiayhteistyö sitoo molempia osapuolia. Myyjä tarvitsee ostajaa ja päinvastoin.

Berliinin muuri sortui, milloin viisumimuuri sortuu?

Nimenomaan Lappeenranta on hyvä tapaamispaikkana pääministereiden välillä, koska tuo kaupunki osoittaa läheisesti, miten kaupunki elää Pietarin ja Venäjän alueen yhteistyöstä ja matkailijoista. Monet yrittäjät sanovat Lappeenrannassa hyvästä koetusta syystä, että Helsinki on heille kauempana kuin Pietari ja Viipuri, jonne heidän intressit kohdistuvat. Lappeenranta voisi olla oikea paikka havaita, millaista hyvinvointitappiota nykyinen EU:n ja Venäjän välinen viisumipolitiikka aiheuttaa Suomelle, lukuun ottamatta ehkä lukuisia pieniä matkatoimistoja. Kaupan ja matkailun vilkastuminen hyödyttäisi erityisesti Lappeenrannan kaltaisia kaupunkeja, mutta myös koko Suomea, jos viisumimuuri sortuisi Suomen ja Venäjän väliltä.


Miksi joku kutsuisi sylkikupin ehdokkaaksi?


Eilen vein poikaani urheiluharrastuksiin. Istuin mietteissä, kun odotin poikaa harjoituksista. Poliittisesti väritön pikkukylän pappi yllättyi, kun eräästä suomalaiset poliittisesta puolueesta soitettiin. Kysyttiin, olisinko kiinnostunut eduskuntavaaleihin osallistumisesta ehdokkaana! Kerroin, että viime kerralla eduskuntavaalien ehdokkaina oli ilmeisemmin toista sataa työntekijää seurakunnista. Sen vuoksi en kokisi asiaa sopimattomaksi. En myöskään uskoisi mihinkään valituksi tulemiseen. Siksi vaalit eivät tuottaisi mitään mainittavaa pettymystä. Supersuosikit ovat vaaleissa ihan muita henkilöitä. Yhteiskunnalliseen keskusteluun olisi toki kiinnostavaa osallistua seikkaperäisemmin kuin nykyiset papilliset, moraalin ja eetoksen näkökulmasta tehdyt, laitahuomautukset moniin eri asioihin ovat olleet. Epäilin kuitenkin, että mahdollinen luentosarja Pietarissa, pari kirjaa ja muut projektit (uudestaan elvytettävä urheilu) veisivät vapaa-aikaani niin paljon, ettei täysipäiväisesti virkaansa hoitavana pappina löytyisi tarpeeksi resursseja tuohon uuteen projektiin. Sinänsä kiinnostava asia, jota pitää miettiä, vaikka nyt en ole valmis asiaan.

Toistaiseksi olen saanut julkisesti osakseni pääasiallisesti herjauksia, enkä uskonut, että tällaista sylkikuppia kukaan kutsuisi edes ehdokkaaksi. Ilmeisemmin kaikki eivät vihaa, mutta vain vihaiset kirjoittavat minulle!

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

torstai 29. huhtikuuta 2010

Euroviisut 2010: Venäjällä rukoillaan Jumalaa, Virossa ufotyyppi esiintyjänä

Pjotr Nalitš (Peter Nalitch; Пётр Андреевич Налич) edustaa Venäjää vuoden 2010 Eurovisio-laulukilpailuissa kappaleella Lost and Forgotten.

Laulun Lost and Forgotten sanat ovat englanniksi ja käännettynä venäjäksi tässä linkissä: http://www.amalgama-lab.com/songs/p/peter_nalitch_band/lost_and_forgotten.html.

Venäjän edustajan esityksessä sanat ovat pappismiehen näkökulmasta katsoen hämmentävän myönteinen kokemus. Täytyy myös muistaa, että laulajan kotimaa kasvatti vain kaksikymmentä vuotta sitten kansaa ateistisen dialektiikan mukaisesti. Venäjä on todella muuttunut. Pjotr laulaa: ”Siksi kutsunkin Sinua, oi armahtava Jumala. Toivon, että minua kuulet. Tässä minä olen eksyneenä ja unohtunut”. Nämä sanat toistuvat yhä uudestaan! Ei ole epäilystäkään, että laulussa pyydetään Jumalan apua rakkauden syvään kosketukseen ja kipuun. Laulun hengellisen sisällön tähden vastaanottoa on mielenkiintoista seurata kun armahtavaa Jumalaa rukoileva muslimiväki, uskovaiset kristityt, jälkikristillinen Eurooppa ja jumalankieltäjät antavat palautetta laulun sisällöstä jo pian. Laulun hengellisten sanojen voima ja esityksen väkevyys ovat poikkeukselliset vahvat Euroviisujen kappaleiksi. Haasteena on se, miten musiikkikilpailun viihteellisyys ja eurooppalaiset jumalankieltäjät vaikuttavat Venäjän esityksen suosioon.

Peterin isä oli tunnettu oopperalaulaja Bosniassa. Laulajalla on jopa arkkitehdin koulutus ja sen mukaista ammattikokemusta. Toki hän on opiskellut myös musiikkia eri oppilaitoksissa arvostettujen opettajien johdolla, mm. Irina Mukhinan johdolla. Venäjällä hänen uransa laulajana lähti menestykseen vuonna 2007, kun hän julkaisi Youtubessa kappaleensa. Nyt on myös oikea päivä muistaa tätä laulajaa, sillä Pjotr viettää 30.4. syntymäpäivänsä! Hän syntyi Neuvostoliitossa Moskovassa 1981. Hänen englanninkielisissä lauluissaan kuulu selvästi venäläinen aksentti, jota hän ei kuitenkaan häpeä. Pjotr voitti Venäjän euroviisukarsinat 7.3.2010. Miehen kotisivuilla on koko hänen musiikillinen tuotantonsa vapaasti kuultavissa.

Viron edustaja on esittelyvideon perusteella melkoinen vastakohta Venäjän edustajalle. Siinä missä Venäjän edustaja ilmaisee syviä rakkauden tuskassa nousevia rukouksia Jumalalle vakavamielisessä laulussa, Viron edustaja kääntyy tähtitaivaaseen tai railakkaaseen elämään hukuttaakseen elämän mielekkyyden menetystä. Televisiossa näytetyn esittelyvideon perusteella voisi ajatella, että Viroa edustaa varsinaisen ufotyypin Malcolm Lincolnin kappale ”Siren”, mutta tosiasiallisesti "Malcolm Lincoln" on kaksi elektronista poppia soittavaa miestä: 21 vuotta vanha Robin Juhkental ja basisti Madis Kubu. Malcolm Lincoln on perustettu vuonna 2009. Bändin nimi on saanut vaikutteita TV-pelistä ”Kuka haluaa miljönääriksi?”

Televisiossa näytetyssä esittelyvideossa merkillinen tyyppi naamarit päällä harhaili eteenpäin. Ehkä eksyksissä olo ja hapuilu kuvaavat yhtä hyvin laulun välittämää kokemusta kuin Viron henkistä ilmapiiriä. Siren valittiin Viron edustajaksi 12.3. Tallinnassa. Juhkentalin tapaa kirjoittaa laulun sanoja on kuvattu surrealistiseksi. Viron uskonnollinen tilanne on kirkollisesta ja kristillisestä näkökulmasta Euroopan surullisin. Sen jälkeen kun Viron kirkko oli hyväksymässä ja siunaamassa juutalaisten lasten ja koko juutalaisen väestön holokaustin Virossa, ei Virossa kristikunta ole enää koskaan noussut siunattuun kukoistukseensa. Kristinuskon tunnustaminen on jäänyt pienen ja yhä pienenevän väestöryhmän harjoitukseksi. Tässä kappaleessa ei rukoilla Jumalan armoa elämän turhuuteen, vaan elämä tuntuu vain sammuneen. Sammunutta elämää yritetään hapuilemalla elvyttää taas uudestaan vahvaksi. ”Olen tähän asti viettänyt laimeaa elämää, on turha tähtiin yrittää, haluan aikaa ja voimaa - - -”

En pitänyt sanottavasti kummastakaan musiikin ja esityksen näkökulmasta. Venäjän kappale Jumalalle kohdistettuna rukouksena toki oli iloinen kokemus teologisesti katsottuna. Hengellistä sisältöä oli kuitenkin myös joissakin muissakin euroviisukappaleissa, jopa viihteellisemmin ja kauniimmin kuultavissa. Ymmärrän toki, ettei laulun sanoja saa samaistaa niiden esittäjien tai edes sanoittajien uskontoon tai Jumalaan, vaan kirjoittajan, esittäjän ja esityksen sanojen suhde voi olla hyvin moni-ilmeinen. Muistan hyvin entisen työtoverini kärsimyksen, kun hän valitti monien pappien antaneen hänelle ja koko Lordi-ryhmälle tuomion Hard Rock Hallelujah esityksestä, koska sanoja luettiin tosikkomaisesti. Siksi en väitä, että Viron esittäjä tai sanoittaja olisi ateisti ja sen vuoksi tyypillinen esimerkki Viron henkisestä tilanteesta, vaikka Virossa kristinusko ei ole valitettavasti suosiossa. Sanoittaja on mahdollisesti kuitenkin aistinut tunnelmia omasta maastaan, kun hän kirjoitti tunnelmia "vaimeasta elämästä", josta voima on loppunut. Yhtä hyvin on luvatonta asettua Jumalaksi ja väittää Venäjän edustajaa täydellä varmuudella Taivaan valtakunnan perilliseksi, mutta joka tapauksessa toistuvat rukoukset Jumalalle ja sellaisen laulun voittama suosio Venäjällä heijastavat ilmeisemmin Venäjällä koettavaa tervehtyvää ja vahvistuvaa hengellistä elämää.

Annan Venäjälle ääni 8 ja Viro jää ilman ääniä (asteikko 1-10, huonoimmat jäävät ilman ääniä). Kaksi parasta 9 ja 10 jäävät joillekin muille esityksille.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Русский Обозреватель 16.4.2010 ym.

Русский Обозреватель 16.4.2010: Прокуратура Финляндии осуждает борьбу с русофобией


Вся правда о Финляндии


Сайт о терроризме Antiterror.KZ 13.4.2010


FORUM CAUCASUS 9.4.2010


ВПЕРЁД, ОСЕТИЯ! информационный портал


ЧЕРКЕСИЯ - СТРАНА АДЫГОВ, АБАЗА-ЧЕРКЕСКИЕ САЙТЫ


ВОЕННАЯ РАЗВЕДКА


Чеченинфо



ИНГУШЕТИЯ


DELFI


Новости Ванкувера (Vancouver)


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/
СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Viron suurlähetystöä ja apartheidia vastaan protestoitiin 27.4.2010





Virossa toteutettu syrjintä ja apartheid johti 3 vuotta sitten konfliktiin, joka tunnetaan Pronssisoturiin liittyvänä kiistana. Kyse oli toki suuremmasta kuin patsaasta. Virossa toteutettu historiallisen väärentämisen tuntomerkkinä oli unohtaa fasistinen kansanmurha ja antisemitismi, joka toteutettiin Hitleriä palvovassa Virossa. Tämän taustan unohtaminen väärensi sen merkityksen ja prosessin, jota oli Neuvostoliiton saapuminen Viroon. Vieläkin pahempaa olivat ne vauriot, joita tuli historian väärentämisestä alueella eläviä venäläisiä vastaan.

Viron suurlähetystön edustalla muistettiin Viron ihmisoikeusongelmaa. Tämä 27.-28.4. ovat hyvä traditionaalinen päivä muistaa Viron epäreiluja oloja. Suomalaisten pitäisi kantaa enemmän vastuuta Viron olojen demokratisoimiseksi, kun vastaavasti suomalaiset ovat toistaiseksi myös suojelleet Viron vajoamista apartheid-alueeksi.

Viron on vaikea selvitä ilman poliisin suojelua. Myös Helsingissä Viron suurlähetystön suojana oli poliisi, koska antifasistiset aiheet olivat hyvin uhkaavia!


Eesti Apartheidi video 27.04.2010




"Down with Estonian apartheid!" Eesti Apartheidi. Estonia. Apartheid. Viro apartheid. Eesti Suursaatkond Helsingis. Pronssisoturi. Pronkssõdur. Estonian Embassy in Helsinki. Viron suurlähetystö Helsingissä 27.04.2010. Itäinen Puistotie 10 00140 Helsinki Suomi, Finland.


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Kansallisen veteraanipäivän saarna Pohjan Pyhän Marian kirkossa


Kansallisen veteraanipäivän evankeliumi: Matt. 20:25-28

Saarna: Pyhän Marian kirkko 27.4.2010 klo 13

Kansallisen veteraanipäivän tunnuksena on tänä vuonna ”Kuule tuhannet tarinat!”, ”Hör tusentals berättelser!”.

Kuule ja kerro ovat jo Raamatussa perustavia verbejä, toimia, joiden avulla voi opittu ja koettu viisaus siirtyä yhä uusille ihmisille. Kuulemisen ja kertomisen avulla eivät aina siirry pelkästään kansakunnan kovissa kohtaloissa opittu viisaus, vaan kaikki muukin voi siirtyä. Päivän evankeliumissa Jeesus opastaa siihen, mikä tulisi olla kuulemisen ja kertomisen tarkoitusperänä.

Yhtä hyvin veteraanit kuin kokonaiset kansakunnat ovat saaneet kohtalokseen kokea ruman sodan. Suomen valtion lyhyen historian aikana sisällissota, talvisota, jatkosota ja lapinsota tekivät kaikki rumaa jälkeä perheisiin ja yhteiskuntaan. Mikään näistä sodista ei ole koskenut vain sotilaita, vaan myös lapsista alkaen kaikkia ihmisiä. Kuule ja kerro, että sodat eivät ole koskaan kauniit, sodat ovat aina ihmiskunnan epäonnen ja epäonnistumisen hetkiä. Sotia pitäisi välttää paremman kuulemisen ja kertomisen avulla. Kaikki sodat hävitään, molemmat puolet häviävät riippumatta maa-alan muutoksista ja voitetusta omaisuudesta. Molemmilla puolilla rintamaa isät, äidit, mummot, vaarit, lapset – ihan kaikki ovat olleet oikeita ihmisiä. Sotatarinoissa ei saa unohtaa ihmisyyttä, jota sota aina loukkaa ja koettelee. Ihmisyyden inflaatio on tyypillinen surullinen ilmaus sodan mielialasta ja sotaan johtavasta ilmapiiristä.

Viime syksynä alkoi Suomessa voimakas muistaminen talvisodan syttymisestä, päivästä päivään mediassa seurattiin vanhan sodan kulkua, koska elämme merkkivuotta. Joskus syntyi liioiteltu mielikuva, jossa vanhaa sotaa käytäisiin nyt ikään kuin uudestaan vanhaa vihollista vastaan, mutta tämä uusi sota tapahtuisi nyt kauniimmin ja sankarillisimmin pelkissä mielikuvissa ja mediassa. En haluaisi sellaisia sotatarinoita, joista ihmisen ihmisyys hämärtyy, jossa sodan kallis hinta unohtuvat. Kärsimys oli oikeaa kärsimystä. Ihmisen kärsimys on ihmisen kärsimystä. Se kärsimys opettaa, ettei suomalaisilla eikä millään muullakaan kanssa olisi toivottavasti enää koskaan mitään sotaa mihinkään ilmansuuntaan. Olemme saaneet elää suhteellisen hyvissä oloissa Suomessa Toisen maailmansodan jälkeen. Veteraaniemme kärsimykset ja suunnattomat uhraukset ovat tehneet mahdolliseksi hyvät edellytyksemme ihmisarvoiseen elämään Suomessa. Näiden hyvin edellytysten suojaaminen on myös veteraaniemme työn kunnioittamista.

Veteraanit ja sotien sukupolvi pienimmistä alkaen tarvitsevat ja ovat kunnianarvoiset aitoon kuulemiseen ja tuhansiin tarinoihin, joissa he ovat itse kohtalon kokijoita – ei niin, että heitä hyväksikäytettäisiin mielikuvien rakentamiseen uusia viholliskuvia varten, ihmisyyden inflaatiota varten.

Jeesus puhui evankeliumissa uudenlaisesta vapaudesta, jossa me emme asetu kansana, rotuna, kulttuurina, emme missään nimessä muiden ihmisten yläpuolelle, muita vähättelemään, muiden herroiksi, vaan suurin palvelee, suurin tekee hyvää, suurin rakentaa parempaa elämää ihmisryhmien ja kansojen välillä. Ylpeytemme on siis jalo mieli, rauhantahtoisuus ja keskinäinen vastuuntunto. Yläpuolelle asettuminen, muita vähättelevä asenne, ei ole tervettä tarinointia omasta isänmaallisesta arvostuksesta, kansallisen suomalaisen kielen ja kulttuurin arvostuksesta, vaan pikemmin päinvastoin alkukantaista pelkoa kansallisen kielen ja kulttuurin kyvyttömyydestä selviytyä sekä sen mukaisista uhkakuvista.

Kun asetumme rakastaen ja arvostaen toisen rinnalla omassa maassamme ja globaalisti, saamme samanaikaisesti tuntea ja luottaa, että Jeesus Kristus on Herramme ja Vapahtajamme, joka varmasti suojaa ja kuljettaa elämäämme. Jeesus ei aloita sotia, vaan ihmisen ahneus ja julmuus. Hyvän yhteiskunnan ja rauhan rakentaminen syntyvät kiitollisuudesta ja kunnioituksesta vanhojen ja menneiden sukupolvien kohtalolle, kiitoksesta heidän tuhansille kertomuksille, niin että haluamme kasvaa pikemmin viisauteen ja kunnioitukseen vapauttamme ja hyvinvointiamme kohtaan näiden kertomusten avulla kuin uhmakkuuteen.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

maanantai 26. huhtikuuta 2010

"Viron suurlähetystön" edustalla muistohetki 27.4. klo 18


Huomenna tiistaina 27.4.2010 klo 18 ns. "Viron suurlähetystön" (Itäinen Puistotie 10 00140 Helsinki) edustalla on rauhanomainen muistohetki ja mielenosoitus Virossa surmattujen ja kiusattujen ihmisten puolesta ko. alueella harjoitettavaa poliittista, rodullista ja kulttuurista diskriminaatiota vastaan.

Ota kynttilät mukaan! Muistamme, että Dmitri Ganin (Дмитрий Сергеевич Ганин) surmattiin 3 vuotta sitten, mutta Virossa viranomaiset ovat piittaamattomia syyllisen selvittämiseksi, koska Dmitri oli venäläisnuorukainen.

Ks. lisää nuoren miehen kohtalosta: SAFKA 1.3.2009.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Venäläiseen yliopistoon luentosarja

Eräs venäläinen tuttava, apulaisprofessori kertoi eilen, että hän neuvottelee minulle luentosarjaa pidettäväksi pietarilaiseen yliopistoon. Tämä olisi todella jymyvoitto henkisesti. Yliopistoväen kanssa on aina autuaallista pohtia elämän kulkua ja yhteiskunnallisia muutoksia. Se on erilaista kuin blogiväittelyt. Silloin ei tarvitse myöskään ilmaista kaikkea turhauttavasti 1-2 sivulla, lähdeviitteitä saa olla reilusti, käsitteistö voi olla ammatillista ja tieteellistä erityissanastoa. Sanottakoon, etteivät nuo luennot käsittelisi teologiaa. Olen tämän "vuosituhannen" hyvin intohimoisesti keskittynyt talouselämän tutkimusten ja raporttien lukemiseen ja analysointiin. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun saattaisin saada jopa pientä korvausta toimistani Venäjällä. Koskaan en ole saanut rahaa toimistani Venäjällä. Elän vain innokkaasti mukana: eihän elämästään kukaan pyydä palkkaa. Nyt olisi jymyvoitto, jos saisin jopa pienen korvauksen elämänilosta ja nautinnoistani! Ehkä apulaisprofessori oli oikeasti tyytyväinen viime viikolla kuulemaansa luentooni. Luulin, että hän oli vain kohtelias, sillä sainhan sanottua vain murto-osan asioistani.

Sivutoimiluvan hakemista en suunnittele asian johdosta. Haluan tietysti ehdottomasti suunnitella aikataulut sillä tavalla, että luennot tapahtuvat vuosilomapäivinä, joita suunnittelen hyvissä ajoin etukäteen sopiviksi. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 5 §:n mukaan "Viranhaltija ei saa ottaa eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien suorittamiseen, ellei hänelle hakemuksesta ole myönnetty sivutoimilupaa". Minä pitäisin luennot luonnollisesti vapaa- ja lomapäivinä, jotka sijoittaisin sen mukaan sopivasti, etten tarvitse työaikaa mainittujen tehtävien suorittamiseen. Kesäksi 2010 olen saanut sijoitettua vain vähän yli 10 lomapäivää, koska rippileiri, hartaushetket ja kirkolliset toimitukset sekä viikkovapaapäivät täyttävät niin tehokkaasti kesäkalenterini. 38 lomapäiväoikeuden tähden minulle jää paljon luentopäiviä syksyksi 2010.

Tunnettuahan on, että Espoon kapitulin tutkinta-asiamies ja kovin monet tuntemattomat anonyymit irvileuat sekä jopa suomalaiset suhteellisen tunnetut toimittajat ovat virittäneet epäilyjä venäläisistä rahoituslähteistä Suomen antifasistien toiminnalle. Luentoni eivät liity kuitenkaan antifasismiin, vaan ekonomiaan. Kapitulin tutkinta-asiamies kirjoitti tällaista merkillisyyttä selvityksessään, jonka sain jouluaaton aattona 2009:

Nyt on paras olla reilusti läpinäkyvä, jottei kuvattua epäluuloa syntyisi. Kirkkojärjestys säätää, että "Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi virassa ja että sivutoimi ei saa vaarantaa luottamusta viranhaltijoiden tasapuolisuuteen viranhoidossa ja ettei se muutoinkaan saa haitata viran asianmukaista hoitamista". Opetustehtävät Venäjällä tuskin aiheuttaisivat esteellisyyttä kirkkoherran viranhoitoon. Onneksi kirkkojärjestys lausuu vapauttavasti minua varten: "Sivutoimena ei pidetä satunnaista tehtävää". Nykyisestä lainsäädännöstä en havaitse enää tuntimäärään liittyvää ehtoa sivutoimiluvan pyytämisellä, mutta muistelen, että joskus aiemmin oli myös sen mukaisia määritelmiä. Nykyään sivutoimilupa anotaan tuomiokapitulista, mutta sivutoimilupaa varten tarvitaan seurakuntaneuvoston lausunto.

Tämän vappuviikon yritän kerätä voimia muita projektejani ja urheilua varten. Siksi nyt blogin lukijat joutuvat kärsimään, kun eivät saa lukea suuria oivalluksiani ja ihastella muuta nerouttani uusissa blogikirjoituksissani tällä viikolla. Kommentteja toki julkaisen ja kommentoin. Periaatteeni on kuitenkin, että en julkaise nimimerkkien ja anonyymien kommentteja. Vain omalla nimellä julki blogissani!

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Pohjan kirkkoherra taas riehakkaana vappuna


Tänään vietimme Pohjassa ns. Psalmimessua, jonka musiikin toteutus oli Suomen Raamattuopiston bändin vastuulla. Musiikki rakentui hyvin pitkälle Psalmien varaan. Musiikki oli erittäin raikasta. Olen yhtä mieltä monen musiikon kanssa siitä, että kirkon virallisen jumalanpalveluksen uudistus oli epäonnistunut muutamia vuosia sitten: erityisesti musiikki on paikoitellen aivan merkillistä vieraantumista laulettavuudesta ja elettävästä elämästä jonnekin kuolleeseen menneisyyteen. Siihen nähden Suomen Raamattuopiston Psalmimessu oli todella kaunis kokemus musiikkinsa ja teologisen koskettavuutensa vuoksi.

Psalmimessun saarnan pidin Psalmin 66 avulla, joka on alkuaan syntynyt kovin erilaisen uskonnon parissa kuin kristinusko. Psalmi on kuitenkin vanhassa kirkossa "kääntynyt" oikeaan uskoon. Messun jälkeen söimme upean yhteisen aterian ja jatkoimme rippikoululaisten kanssa muutaman tunnin ajan opiskelua Raamatusta ja rukouksesta. Vuoden 2009 rippikoululaisista voimme olla Pohjassa ylpeitä: olemme saaneet heistä upeita isosia, joiden johdolla rippikoululaiset kävivät keskustelua ryhmissä. Isoset avustivat myös seurakuntasalin kattauksessa ja pöytien järjestelyssä ateriaväkeä varten.


Pian pidämme taas juhlaa Pohjassa. Tiistaina toimitan Kansallisen veteraanipäivän jumalanpalvelusta ja seppeleiden laskua yhdessä ruotsinkielisen seurakunnan diakonin kanssa. Tuon vakavan tapahtuman jälkeen tunnelmat muuttuvat jo pian: Pohjan Högåsassa on vappuaattona perjantaina 30.4. klo 15 seurakuntamme vappuhulabaloo. Paikalle saapuu myös lastenteatteri. Lapset kisaavat naamiaisasuistaan. Tarjolla on tietysti munkkia ja simaa veloituksetta. Seurakuntamme vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt ovat hyvin tärkeitä tällaisten juhlien järjestämisessä.


Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherralle on täten odotettavissa vauhdikas vappuaatto. Pari edellistä vappua olivat samankaltaiset, vaikka toki ohjelman päätoteutus on nyt kovien teatteriammattilaisten vastuulla. Olen 2000-luvun alkupuolella useina vappuaattoina ja vappupäivinä myynyt Helsingin keskustassa ja Tikkurilassa ilmapalloja erään toisen henkilön renkinä hänen hyväksi. En käytä alkoholia enkä muutenkaan riehu, mutta en myöskään pelkää ihmisiä: siksi ilmapallojen myynti oli silloin mielenkiintoinen tapa mennä lähelle juhlia, katsoa tapahtumia. Suosittelen vähätuloisille! Muistelen, että isäntä sai silloin myyntini tuloksena toistakymmentä tuhatta Suomen markkaa rahaa yhdessä päivässä. 2000-luvun alussa tein vappuisin aika rajusti töitä: olin erityisen pitkät yövuorot huoltoasemalla töissä, joiden jälkeen lähdin suoraan ilmapallojen myyjäksi ja palasin pallojen jälkeen välittömästi seuraavaan yövuoroon ja taas vappupäivän ilmapallojen myyntiin. Seurakunnissa ei juuri koskaan ollut ohjelmaa vappuisin. Koin hauskaksi tehdä jotakin toimeliasta vappuna.

Erikoisin vappuni oli kuitenkin 1990-luvun alkupuolella. Olin jo seurakuntavirassa toimiva pappi. Helsingin opiskelijalähetys pyysi minut juhlapuhujaksi opiskelijoiden vappujuhlaan Bulevardille. Edellispäivänä alkoi kuitenkin kovasti nousta kuume. Vappujuhlan edellä minulla oli jo 39 astetta kuumetta. Lääkäri kertoi, että olin saanut aikamiehenä vesirokon. Päätin kuitenkin pitää lupauksistani ja lähteä kovassa kuumeessa junalla Helsingin keskustaan pappisviran mukaisiin töihin. Pistin ylioppilaslakin päähäni. Se oli ainoa kertoa, jonka olen pitänyt lakkia ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Nyt en edes tiedä, onko minulla sitä enää olemassa. Laitoin tumman puvun ja pienen valkoisen leuan alle tulevan papin merkin kaulaani. Niin lähdin Helsingin villiin keskustaan vappuna. Vanhan kirkon puistossa kuulin, miten minun takaa eräs nuori nainen huusi himoissaan: hei mies - haluan rakastella sinua! Ehkä silloin nuorena urheilijamiehenä olin pakaroistani ja takamuksestani paremman muotoinen kuin nykyään. Nainen juoksi kasvojeni tuntumaan, kun käänsin katseeni. Silloin hän säikähti, mutta en tiedä, mitä hän säikähti eniten: kasvoni olivat täynnä ikäviä vesirakkopaiseita ja kauhean hikiset kuumeen tähden. Lisäksi naiselle paljastui pappismiehen tunnukset. Nainen pätki nopeasti pakoon sanottuaan vain "anteeksi". Se on ollut ainut kerta elämässäni, kun suomalainen nainen on todistettavasti osoittanut fyysistä mielenkiintoa meikäläistä kohtaan. Ja niin raju loppu! Kun palasin vappujuhlista kotiin junalla, kuume nousi entisestään. Vuodin hikeä ja palelin kovasti. Junassa ex-rippikoulupoika otaksui, että pappi olisi humalassa vappuna pappisasussa (!), sillä ehkä askeleeni ja ulkoasuni ei ollut parhain mahdollinen jo yli 40 asteen kuumeessa. Paljon en tarvinnut onneksi vakuutella, kun nuorukainen näki vesirokon tuntomerkit.

Tänä vuonna 2010 vappuhulabaloo lienee kuitenkin helpompi kokemus. Länsi-Uusimaa -lehteen valmistuu vappunumeroon myös hartauskirjoitukseni. Sitä kirjoitan huomenna. Tänään lepään, koska viime yö jäi liian lyhyeksi. Anoppini lähetti Venäjältä 5 sivua venäjänkielistä käsinkirjoitettua tekstiä oikeudenkäyntiasiapapereita koneella kirjoitettavaksi. Saatoin aloittaa kirjoittaa noita papereita vasta keskiyöllä, koska kotiimme saapuneiden venäläisten vieraiden kanssa piti seurustella siihen myöhäiseen iltaan saakka. Kävimme aterialla Helsingin Kappelissa: venäläinen ystävä mies tarjosi meille kaikille upeat ateriat. Oikeudenkäyntipapereiden jälkeen oli vuorossa vielä saarnan ja jumalanpalveluksen kirjoittaminen. Alle kolmen tunnin yöunen jälkeen pitikin jo herätä kello 6, jotta ennättää Pohjaan kello 8 mennessä bändin rakennustehtäviä avustamaan. Ehkä nyt saisin vihdon nukkua muutaman yön rauhassa. Jo liki kaksi kuukautta on lähes koko ajan joku venäläinen tuttava pariskunta asunut luonamme, toinen menee ja uusi tulee kylään. Äskettäin oli toki pari rauhallista päivää, mutta itse olin nuo päivät Pietarissa poissa kotoa. Periaatteeni on ottaa elämä niin rennosti, että kiirehtiä ja stressata ei saa: ensin nukutaan hyvä ja vahva vire mieleen. Vasta levollisessa mielessä syntyy luovuus.

Домашняя страница Юха Молaри - Kotisivut Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Krištafovitš ja Mallinen näyttävät despoottia, mutta kutsuvat sitä demokratiaksi

Ihmisvihaajat lyövät venäläisiä millä tahansa syyllä. Kaksi hiukan merkillistä tyyppiä, kääntäjä Jukka Mallinen ja presidentti Jevgeni Krištafovitš, kirjoitti Suomen kuvalehteen 16/2010 (s. 59) puheenvuoron, josta tuskin heille maksettiin sen enempää Kaposta, Suposta kuin SK:stakaan. Rahasta he toki kirjoittavat, kun kuvittelevat muiden saavan rahoja kirjoituksistaan ja toimistaan.

Jukka Mallinen tunnetaan myös Mikael Storsjön Kavkaz terroristisivuston sisarsivuston Finrosforumin aktivistina. Hän on tuossa toiminnassa mukana Suomen Pen –nimisen lahkon edustajana. Tuo reilusti tukevoitunut ja jonkin verran kaljuuntunut, vanheneva eläkeikänsä kanssa jo flirttaileva mies on Pen-klubin (tai lahkon) entinen puheenjohtaja. Ilmeisessä aatteellisessa innossaan hän opiskeli kirjallisuutta Moskovan yliopistossa 70-luvulla, mutta runomaisteri koki sittemmin mullistuksen. Kaikki oli niin petollista? Venäjän valta oli kaikki vain vaarallista?

Presidentti Jevgeni Krištafovitš (Евгений Криштафович) on vasta nuorukainen, oikea babyface. Lapsenkasvoisuuden tähden hänen ikäänsä on vaikea arvioida valokuvien perusteella: se lienee noin 14-20 vuotta. Käytettäköön hänestä rohkeasti nuorukaisen suosimaa titteliä "presidentti", koska se tuo hyvää tunnetta tuossa elämäntilanteessa. Hän toimii tallinnalaisessa nuorisoyhdistyksessä, jonka tähden on saanut upean tittelin: "Presidentti". Joku toinen voisi käyttää nimitystä kerhon ohjaaja. Venäjänkielisestä kodista ja koulusta lähtenyt nuorukainen on otollinen niille tyypeille, jotka tahtovat todistella, ettei venäläisille pitäisi antaa edes nykyisiä riittämättömiä oikeuksia Virossa. Nuorukainen on protestoinut muita venäläisiä vastaan, kun nämä ovat vaatineet itselleen oikeuksia.

Nyt nuori poika ja vanha mies ovat löytäneet toisensa Suomen kuvalehden artikkelia varten. Mieleeni tulee kirjalliseksi malliksi Platonin Faidros-teoksen idyllinen kuvaus Sokrateen ja Faidroksen matkasta Ateenan muurien ulkopuolelle idylliselle seudulle. Joen rannalla he lepäävät kesäpäivän helteessä ja miettivät Jumalan innoittamaa ystävyyttä. He kokivat keskenään jotakin suurta miettiessään elämisen salaisuuksia kesäpäivän helteessä idyllisellä seudulla joen rannalla. Erot ovat toki nyt ilmeiset vanhan Jukan ja nuoren Jevgenin suhteeseen, koska Faidros oli jo oppinut mies, mutta Jevgeni ovat vasta oikeusoppinsa alussa oleva nuorukainen. Eroja on lukuisia, mutta yhteinen filosofinen pohdiskelu on yhteinen. Sinänsä oli mielenkiintoista, miten Kavkaz-terroristikanavan sisarjulkaisun aktivisti Jukka Mallinen kirjoittaa tällä kertaa ihmisyyttä vastaan.

Mitkä kasvot voimme nähdä Jevgeni-pojan ja vanhan Jukan kasvojen takaa? Ovatko nuo kasvot ihmistä rakastavat vai misantroopin eli paholaisen, ihmisvihaajan, kasvot? Mainittujen kirjoittajien käsityksistä saa käsityksen, että venäläisen ihmisen olisi tyydyttävä ylipäätänsä ja erityisesti Baltiassa pelkäksi työn nöyräksi suorittajaksi. Hänen ei tule löytää uudestaan omaa arvoansa. Nämä Jevgeni ja Jukka opastavat, että se olisi ikään kuin joltakin pois, jos venäläinen paljastaa venäläisyytensä Virossa. Venäläiseltä halutaan riistää hänen ihmisyytensä, omat kasvot. Jukka ja Jevgeni moittivat antifasistien hätää ihmisestä Suomen kuvalehden Puheenvuorossa. He tarjoavat mielestään paremmaksi vaihtoehdoksi ihmisvihaajan, despootin, mutta kutsuvat sitä ”demokraattiseksi Euroopaksi”. On sanottu hyvin osuvasti, ettei misantropiaa synny, ellei ihmistä saada ensin vihaamaan itseään. Miten Jevgeni ja Jukka alkoivat vihata itseään?

Jevgeni ja Jukka kirjoittavat täyttä potaskaa. He käyttävät ilmaisua ”Kremlin kiihottamat”, millä tarkoittavat kaiketi Venäjän hallituksen ja johtavan puolueen Venäjän yhtenäisyys aktiivista panosta Suomen poliittiseen elämään. En häpeilisi, jos Kremliin olisin voinut rakentaa suhteita, mutta sellaisia ei ole. Ilmeisemmin Jevgeni ja Jukka ovat Sokrateen ja Faidroksen kesähelteen unelmien tavoin nähneet jonkun näyn asian johdosta, kun päättivät kirjoittaa jopa monikossa jutun ”Kremlin kiihottamista” henkilöistä Suomessa. Typerykset uskovat toki melkein mitä tahansa ja sellaisia typeryksiä on hirvittävän paljon Suomessa, mutta uskottavampaa olisi, jos eivät antaisi itseään kesähelteen unelmien vietäväksi idyllisessä kanssakäymisessään, vaan tarjoaisivat todellista faktaa väitteidensä hyväksi. Kyse on todellakin vanhan miehen ja nuorukaisen kuumasta kosketuksesta ideologisiin fantasioihin, ei mistään muusta. Itse en ainakaan tiedä ketään, joka toimisi Suomessa ”Kremlin kiihottamana”.

Ilmeisemmin vanhus ja nuorukainen vain spekuloivat tulevaisuuden vaihtoehdoilla niin kuin Sokrates ja Faidros tekivät Ateenan muurien ulkopuolella. Ehkä he eivät puhu mistään olemassa olevasta todellisuudesta, vaan ainoastaan kauhukuvistaan, joita he rakensivat yhdessä. On toki muistutettava, että kunniakkaiden Sokrateen ja Faidroksen nimien liittäminen suhteellisen tuntemattomiin Jukkaan ja Jevgeniin on tarpeetonta arvon antamista Suomen kuvalehden yksittäiselle puheenvuorolle.

Jevgeni ja Jukka kertovat Kremlin kiihottamista ”syrjäytyneistä”, jotka toimisivat röyhkeästi Suomessa. Ymmärrän valitettavan vakavasti, ettei ihmisvihaajan palveluksessa toimiva despootti rakasta syrjäytyneitä, joita Jevgeni ja Jukka tahtovat idylliseltä niityltään käsin halveksia. Eikö syrjäytyneillä ole protestin oikeutta? Eikö syrjäytyneillä ole oikeutta vaatia täyttä ihmisyyttä? EI OLE, ihmisvihaajat vastaavat. OLKAA VAITI! Me tarvitsemme vain nöyrää alistumista, ei kai ihmisarvosta pidä puhua syrjäytyneiden provosoimiseksi.

Jevgeni ja Jukka eivät nimeä, missä nämä syrjäytyneet ovat. Suomen antifasistisen komitea aktivistit ovat suhteellisen tavanomaisesti ja hyvin koulunsa käyneitä ihmisiä. Jevgeni ja Jukka pelkäävät, että Mannerheimin ja Rytin patsaat joutuisivat kananmunilla heittelyn kohteiksi antifasistien rakentaessa kuvattua peliä. Kananmunista en ole itse kuullutkaan. Luulen, että lintujen luonnollisesti tuottama paska riittää inhimillistämään Mannerheimin ja Rytin patsaat. Siihen ei tarvita antifasisteja, vaan itse Luoja antaa lintujen laskea jätöksensä sopiviin paikkoihin. Länsimainen demokratia ei kaiketi tarkoita sitä, että kaikkien suomalaisten pitäisi palvoa sotasyyllistä Rytiä ja vuoden 1918 kansanmurhan pääarkkitehtiä Mannerheimia? Ei kai demokratia tarkoita sitä, että nuo tyypit korotetaan - käytän nyt lempisanaani - perverssillä tavalla kulttikohteiksi Suomessa?

Jevgeni ja Jukka kääntävät käsitteet ylösalaisin, mikä sopii toki kääntäjä Malliselle hyvin ammattinsa puolestakin: nyt venäläisyyttä ja ihmisyyttä alentavasta despotismista tulee muka ”demokraattista Eurooppaa”, jota vastassa olisi ”stalinismi”, joka yllyttää venäläisväkeä ihmisarvonsa puolesta taisteluun Kremlistä käsin. Uhkakuvissa seikkailee jopa Kremlistä johdettu venäläisarmeija EU:n sisällä! Tässä on todella käsitteet tahallisesti sekoitettu oman aikamme pelkomyyttien avulla. Venäjän Kremlissä – tarkoitan nyt laajemmin Venäjän hallitusta ja Venäjän yhtenäisyyden puoluetta – on selväsanaisesti sanouduttu irti Stalinin palvonnasta. Gruusialainen Stalin ei ole todellakaan Kremlin suosiossa. Totuus ei suinkaan kiinnosta Jevgeniä ja Jukkaa, vaan pelko- ja vihakuvien virittäminen Suomen antifasisteja vastaan sekä vielä voimakkaammin Venäjää ja venäläisyytensä ylpeästi tunnustavia venäläisiä vastaan. Jukka tietää varsin hyvin, että Stalin on sellainen mystinen sana, jonka avulla voidaan aina pelotella ihmisiä ikään kuin Stalin eläisi yhä edelleen sekä uhkaisi Suomea ja pikkuriikkistä Viroa. Ymmärtääkseni Stalin oli kuollut jo silloin 1970-luvulla, kun Mallinen valmisteli itseään runomestariksi Moskovassa.

Vanhan miehen ja poikasen pitäisi jo herätä kesähelteen paisteesta idylliseltä joen rannalta, jottei auringonpistos pistä päätä yhä pahemmin sekaisin. Se on silkka hallusinaatio, että Stalin elää. Stalin on kuollut!



Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

Poliittiset argumentit eivät jää salaisiksi

Kurinpitomiehen vaatimus on vain vaatimus, se ei ole totuus eikä kestäisi korkeammassa hallinto-oikeudessa ainakaan sen käsityksen tähden, jonka mukaan ProKareliaa tulisi käsitellä söpösti ja herttaisesti – vähemmän kriittisesti kuin poliittisia puolueita ja poliitikkoja. Tuo vaatimus on tulkittava poliittiseksi, kyse olisi ProKarelialle myönnettävästä autonomisuudesta tai korottamisesta tabuksi. Sellainen vaatimus on lainvastainen. Pappismiehen näkökulmasta kyse oli myös 1. käskyn rikkomisesta.

Ko. vaatimus ei ole myöskään vielä oikeudellinen päätös, ei myöskään tuomiokapitulin päätös, vaan sitä voi täydellä syyllä arvostella. Tuomiokapitulin tuomion valitusosoitus on Korkein hallinto-oikeus. Tuskin tuomiokapituli edes hyväksyy kurinpitoasiamiehen vaatimusta, koska se on merkittävältä osaltaan lainvastainen. Tuohon vaatimukseen en tule alistumaan sen lainvastaisuuden tähden. Olen kysynyt tämän vuoksi kurinpitoasiamiehen paperin jälkeen , miksi olisi pahatapaista moittia ProKarelian järjestön eetosta ja The Soviet Story –elokuvan esittämistä harhautuneeksi todellisuudeksi (διαστροφή).

En voi myöskään pitää lainmukaisena tulkintana, että ProKarelian pääsihteeriä olisi pidettävä vain yksityishenkilönä, jota tulisi kohdella söpömmin kuin suomalaisia poliitikkoja. Riippumatta tuomiokapitulin päätöksestä kurinpitoasiamiehen vaatimuksen jälkeen, jatkan ProKarelian toiminnan tarkkailua ja tarvittaessa arvostelua sekä The Soviet Story –elokuvan ideologian moittimista perversiksi, harhautuneeksi todellisuudeksi (διαστροφή).

Olen julkaissut kaikkien viiden minua vastaan aloitetun prosessin tiedot blogissani. Tapaukset 1, 2 ja 3 saatettiin nyt kurinpitoasiamiehen osalta päätökseen. Tapauksen 5 käsittelyn tuomiokapituli lakkautti heti antamani vastauksen jälkeen. Tapauksen 4 osalta en ole saanut mitään tutkinta-asiamiehen asiaa koskevaa selvitystä, johon voisin reagoida.
(1) Kari Silvennoisen tekemä kantelu
(2) Veikko Saksin tekemä kantelu
(3) Tuomiokapitulin avaama prosessi Rimma Saloseen liittyvän kirjoittelun johdosta
(4) Tuomiokapitulin avaama prosessi tuomiokapitulissa pitämäni oman puheen julkistamisen johdosta
(5) Tuomiokapitulin vastausvaatimus kirkon salaisten henkilötietojen käytöstä Mustosen kysymysten johdosta
Tärkein osa aineistoa, tutkintamiehen paperit ja vastaukseni ovat seuraavissa linkeissä:
http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/tuomiokapituli-yrittaa-peittaa.html
http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/kapituli-paasti-salatut-julki.html

Yleisessä keskustelussa on hämärtynyt prosessin poliittinen alkuperä. Prosessi alkoi Kari Silvennoisen tutkintapyynnöstä ja kantelusta, jotka Veikko Saksi välittömästi uutisoi ProKarelian –sivustolla ja Espoon hiippakunta omalla internet-sivullaan. Veikko Saksi säesti kantelijaa omalla kantelullaan. Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies keksi kirjoittaa kaikenlaista vihjailevaa ja hyvin poliittista perustelua sen puolesta, että olisin sopimaton pappisvirkaan. Lopulta kapituli avasi myös prosessin Rimma ja Anton Salonen tapauksen johdosta, johon tutkinta-asiamies liitti myös omat poliittiset arvionsa. Tässä on muistin palauttamiseksi prosessin poliittisia argumentteja leikkeinä. Mitään ei unohdeta!







Sinänsä kantelijat saattavat kokea poliittista intohimoa, mutta yllättävästi intohimo vain yltyy kapitulin näissä argumenteissa:









torstai 22. huhtikuuta 2010

Veteraanien ja keskitysleiriuhrien olot kuntoon


Sain pienen hetken hengittää raikasta tuulahdusta sieluni koko vapauden halusta, kun tapasin Pietarin ja Moskovan yliopiston tutkijoita.

Hyvältä tuntui katsoa myös uutisia ja mediaa, jossa ei glorifioitu Voiton päivän valmistelua varten sen enempää Stalinia kuin Rytiä, vaan jätettiin tuo gruusialainen ja suomalainen – molemmat hengellisesti katsottuna merkillisiä sekopäitä - omaan häpeälliseen hiljaisuuteensa. Sitä vastoin uutiset kunnioittivat lähestyvää Voiton päivää valtavalla asuntohankkeella, jonka avulla autetaan veteraaneja ja keskitysleiriuhreja.

Venäjän hallituksen politiikassa on selvä sävel: järjestetään vanhojen kärsineiden ihmisten terveys- ja asunto-olot jo vihdoin paremmiksi pikemmin kuin nostettaisiin joitakin haamuja perverssiin palvontaan. Tuollaiseen terveeseen ajatustapaan voisi yhtyä yhtä hyvin suomalaisten kuin venäläisten veteraanien hyväksi. Kun kuulin näistä tervehenkisistä ratkaisuista sotaveteraanien ja keskitysleiriuhrien hyväksi, en voinut unohtaa terävää yhteiskunnallista teatteria, jonka Teatteri Rujo salli meikäläisenkin kokea lankalauantaina Puoli-Q – näyttämöllä: siinä sairaalloisesti kansallisiksi myyteiksi kohotetut Mannerheim ja Ryti saivat ansaitsemansa inhimillistämisen. Terveen muistamisen tähtäyspiste pitäisi olla todellakin muualla kuin sotasankaritarinoissa! Sama on sanottava Venäjästä: Leonid Brežnev ei saanut noita oloja kuntoon, ei Mihail Gorbatšov eikä Boris Jeltsin, mutta nyt Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev ovat päättäneet jo loppujen lopuksi käyttää öljydollarit ja muut verotulot vanhojen kärsineiden ihmisten hyväksi. Sota on ollut hulluutta, jonka hulluudessa ei ole ihailtavaa, mutta sitä vastoin uhrien – veteraanien ja keskitysleirivankien – on saatava kohtuulliset olot elämänsä viimeisiksi vuosiksi.

Tämän päivän venäläiset uutiset eivät ole täysi uutuus, mitä tulee veteraanien asuntoihin. Kyse on monivuotisesta hankkkeesta, joka jo vuosia sitten. Suuren isänmaallisen sodan 65-vuotispäivän valmistelukomitea kokoontui presidentti Dmitri Medvedevin johdolla myös äskettäin 25. maaliskuuta 2010 Volgogradissa. Asia oli tuolloin keskeisesti esillä. Voiton päivän juhlavuoden teemana on ”me voitimme yhdessä” ("Мы победили вместе"). 9. toukokuuta 2010 kokoontuu suuri joukko maailman johtajia Moskovan juhliin. Vuonna 2004 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti, että 8-9. toukokuuta ovat ”muistamisen ja sovinnon päivä”. Erityinen tarkoitus on muistaa Toisen maailmansodan uhreja.

Dmitri Medvedev esitteli maaliskuun kokouksessa toistamiseen, että Voitonpäivänä jaetaan kaikille Suuren isänmaallisen sodan veteraaneille ja piirityksen aikana Leningradin suojaamiseen osallistuneille henkilöille, sekä keskitysleirien (huom. lähinnä siis saksalaissuomalaisten) vangeille 10 miljardilla ruplalla avustuksia. Medvedev korosti myös, ettei Venäjä voi sallia fasistien ja heidän yhteistyökumppaneiden ”kunniaan” korottamista. ”Meidän täytyy suojella tulevia sukupolvia kyynisiä valehtelijoita vastaan” (Мы должны также защитить поколение победителей от циничной лжи, которая периодически появляется). Venäjä päätettiin korottaa 5 kaupunkia ”sotilaalliseen kunniaan” juhlavuoden tähden: Volokolamsk, Brjanskin, Nalchik, Viipuri ja Kolatš-on-Don (Volgogradin alue).

Aluekehitysministeriön päällikkö Viktor Basargin (Виктор Басаргин) toi ilmi maaliskuussa 2010, että Suuren isänmaallisen sodan 34 160 veteraanista 20 100 veteraania on saanut paremmat asuinolot 1.3.2005 erityisen kirjoittautumisen jälkeen. Kehitys on ollut erityisen hyvä 2009-2010, neljä kertaa parempi kuin vuosina 2005-2008. Venäjän eri alueista valtaosassa on 1.3.2005 aloitettu työ saatu jo päätökseen. Ongelma on yhä akuutti kuitenkin mm. Pyatigorskin, Sochin (Sotši) ja Kislovodskin kaupungeissa. Venäjän pääministeri Vladimir Putin ilmoitti 31.3.2010 Venäjän hallituksen kokouksessa, että hallitus suuntaa vielä lisää yli 34 miljardia ruplaa sotaveteraanien asumisen kohentamiseen. Toista tuhatta asuntoa onkin jo jaettu tämän ansiosta sotaveteraaneille. Nämä asunnot jäävät veteraaneille ja heidän jälkeläistensä omistukseen.

Pietarissa oli kiehtova katsoa television uutislähetystä 21.4.2010. Juuri tällä hetkellä useat uutiskanavat täyttyvät sotaveteraaneiden asuinolojen parantamiseen liittyvistä uutista. Erityisesti tänään torstaina 22.4.2010 ovat venäläiset uutiset kertoneet ilmeisemmin mittavasti veteraanien asuntohankkeesta, vaikka tänään en ole ollut enää katsomassa noita uutisia Venäjällä. Viktor Basargin kertoi kuitenkin nyt myös suuren haasteen: jo aiemmin myönnettyjen varojen lisäksi sotaveteraanien asuntojen hankkimiseen anotaan nyt lisää 20,6 miljardia ruplaa, mutta kokonaisuudessaan lisätarve voi olla huikeat 70 miljardia ruplaa. Nämä asunnot ovat täysin sisustetut asumista varten, myös puhelimet on asennettu asuntoihin.

Tiistaina 27.4.2010 klo 13 saarnaan Kansallisen veteraanipäivän jumalanpalveluksessa Pohjan Pyhän Marian kirkossa. Suomessa Kansallisen veteraanipäivän teemana on tänä vuonna 2010 ”Kuule tuhannet tarinat!”. Minulle ei tuota vaikeutta suhtautua arvostavasti veteraaneihin siellä ja täällä: rauhanihmisenä voin tunnustaa, että sota on aina väärän politiikan seurausta. Tarvitsemme inhimillisyyttä ja välittämistä, emme revanssia ja vihollisuutta.

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Настоятель Юха Молари благодарит русских друзей


Настоятель Юха Молари благодарит русских друзей из Франции и Бельгии, эстонский Ночной Дозор, Россииские средства массовой информации и финский Антифашистский комитет за дружескую поддержку.

Теперь священник может продолжить работу по призванию, которую он выбрал с детства.
Духовный капитул г. Эспоо в течение всего 2009 года разбирал жалобу ”Про-Карелии” против Юха Молари, с целью уволить его с работы и лишить сана священника. Духовный капитул ввинял ему ”слишком положительное отношение к России”.

Капитул отправил дело с предполагаемым наказанием бывшему военному юристу, а в настоящее время занимающему должность дисциплинарному уполномоченному Ари Лииканему.
Дисциплинарный уполномоченный передал требование о наказании в уездный суд 15.4.2010. Из обвинения убрали политические предложения. Священнику вынесли письменное предупреждение, не уволилис работы.

Причиной для вынесения наказания явилось:
- Дисциплинарный уполномоченный написал, что священник может критиковать политический строй и политических деятелей, но нельзя критиковать Про-Карелию, которая явлется якобы неполитической организацией. Деятельность Про-Карели – табу, не подлежащее критике в Финляндии, даже если её организаторы выступают за пересмотр границ, воздвигают на пьедестал военных преступников, мешают международному проекту ”Nord-Stream” и т.к.

Такое "лёгкое" наказание вероятно не удовлетворило к сожалению, в тот же самый день, когда Юха Молари получил бумаби с письменным предупреждением, духовный капитул начал новый процесс против пастора, обвиняя его на этот раз в том, что он якобы использовал персональные секретные данные из церковного архива. Эти подозрения – фикция. И делается всё это для того, чтобы морально изнурить и сломить ”непокорного” священника.

Interfax


Interfax 14.04.2010


Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Kotisivut http://personal.inet.fi/business/molari/

torstai 15. huhtikuuta 2010

Hyvällä ystävyyden asialla taas tänään

Olen ollut taas hyvällä ystävyyden ja yhteistyön asialla.

Olen kirjoittanut kolme lehtijuttua, jotka edistävät ystävyyttä ja hyvää tervehenkistä kanssakäymistä. Nämä lehtijutut on julkaistu myös internetissä, vaikka lehti leviää pääasiallisesti printtipainoksena. Lehden jakeluverkosto on kerrottu tässä: http://www.kauppatie.com/jakelu.shtml

Mauri Pekkarisen haastattelu on tässä: http://www.kauppatie.com/04-2010/4.pdf (sivun yläosa)

Tatjana Mass on haastateltu tässä: http://www.kauppatie.com/04-2010/5.pdf

Lisäksi kirjoitin yhden muun pikkujutun: http://www.kauppatie.com/04-2010/4.pdf (sivun alaosa)

Koko sanomalehti on tässä: http://www.kauppatie.com/4_10.shtml

Домашняя страница - Kotisivut: Юха Молaри - Juha Molari http://personal.inet.fi/business/molari/

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Maine meni, mutta liperit heiluvat

P. Michaelin loosin vapaamuurari, entinen sotilaslakimies, nykyään Mikkelin kaupungin lakimies varatuomari Ari Liikanen on tehnyt 8.4.2010 Espoon hiippakunnan kurinpitoasiamiehenä vaatimuksen Espoon tuomiokapitulille kurinpitotoimenpiteestä antifasistisena kirkkoherrana tunnettua, Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Molaria vastaan. Helsingin käräjäoikeuden haastemies säikytti tänään 14.4. aamulla kello 8:20 puhelinsoitollaan, kun ei voinut kertoa edes haasteen sisältöä, mutta tapaaminen oli välttämätön. Niin antifasistinen, maineensa menettänyt kirkkoherra jätti aamulenkin väliin ja sai haastemiehen yllättävän paperin kurinpitorangaistusvaatimuksesta: liperit säilyivät.

Ari Liikasen teksti poikkeaa edukseen Espoon tutkinta-asiamies Jorma Backin selvityspaperista ja Espoon tuomiokapitulin lehdistötiedotteesta. Teksti on huomattavan tasapainoista ja poliittisesti kiihkotonta. Venäjä-argumentti on upotettu niin syvälle piiloon, ettei poliittisen ajojahdin luonnetta voi enää nähdä rangaistusvaatimuksesta. Huomattavasta kehityksestä huolimatta tekstissä on kuitenkin edelleen joitakin sekä juridisia että tapahtumien kuvaukseen liittyviä puutteita.

Ari Liikanen vaatii ”kirjallisen varoituksen” antamista, mihin Espoon hiippakunnan tuomiokapituli on sikäli sidottu, ettei se voi ainakaan langettaa ankarampaa rangaistusta. Maine meni, mutta liperit säilyivät.

On toki liian helppo provosoitua. On liian helppo antautua koko sydämen vimmalla kaikkiin keskusteluihin, jolloin kohtuullisuus saattaa unohtua. Silti arvioitavassa vaatimuksessa käsitteet paljastavat paljon poliittisjuridista mystiikkaa omasta ajastamme.




1. Liikanen korjaa tuomiokapitulin tekemää selvitystä

Päällimmäisenä tulee ilmi huomattavat tervehenkiset erot tuomiokapitulin tutkinta-asiamiehen tekstiin verrattuna. Ari Liikanen ei kirjoita sanallakaan ”kritiikittömästä Venäjä-ihailusta”. Liikanen ei spekuloi enää hämärää mainetta rakentavalla ”tuntemattomalla rahatulolla Venäjältä”. Kurinpitoasiamies ei kirjoita enää sanallakaan kirkkoherra Molarin Venäjällä matkustelusta tai Venäjän kauppatie –lehteen kirjoittamisesta.

Liikanen on täysin hylännyt dokumentoimattoman ja perättömän leiman kirkkoherra Molarin ja seurakuntaneuvoston täydellisestä ”luottamuspulasta”, joka esiintyi tuomiokapitulin lehdistötiedotteessa. Liikanen ei myöskään kirjoita mitään kirkkoherran ”tottelemattomuudesta” piispan, tuomiokapitulin ja seurakuntaneuvoston suhteen, koska väitetty tottelemattomuus koski nimenomaisesti perustuslaillista matkustamisoikeutta, ei viranhoitoa.

Kurinpitoasiamies tyrmää myös Kari Silvennoisen kantelun ja tutkinta-asiamiehen asiassa esitetyt perusteet vaatia kurinpitotoimenpiteitä. Tuomiokapitulin tutkinta-asiamies ja tuomiokapituli olivat katsoneet, että kaikesta huolimatta ”kirkon yleisen edun” nimissä kirkkoherra Molarin rankaiseminen olisi perusteltua Silvennoisen kantelun johdosta, vaikka poliisi ei tutkinut asiaa. Liikanen tekee juristin analyysin aineistosta: ”Katson, että valmistavassa tutkinnassa ei ole tullut näytetyksi, että Molari olisi esiintynyt mielenosoituksessa 20.4.2009 papin virka-asussa eikä sitä, että Molari olisi käyttäytynyt tilaisuudessa sopimattomalla tavalla” (s. 2).

ProKarelian pääsihteerin Veikko Saksin kantelun mielenosoitusargumenttia Liikanen arvioi myös muistaen hyvin perustuslailliset oikeudet ja yhdenvertaisuuslain: ”Valmistavan tutkinnan perusteella ei kuitenkaan voidaan katsoa tilaisuuksien olleen luonteeltaan sellaisia, että Molarin niihin osallistumista, käyttäytymistä tai pukeutumista papin virka-asuun voisi pitää siinä määrin moitittavana, että niistä tulisi vaatia Molarille kurinpitorangaistusta. Edellä esitetyillä perusteilla katson, että osallistumalla nyt tutkittuihin tilaisuuksiin tai pukeutumalla tilaisuuksissa papin virka-asuun, Molari ei ole toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan, laiminlyönyt niitä tai käyttäytynyt sopimattomasti” (s. 3).

2. Molarin kirjoitukset ja puheet

Kurinpitoasiamiehen argumentoinnin käsitteellinen hämäryys tulee esille vasta, kun hän arvioi kirjoituksia ja puheita. Ari Liikanen huomauttaa aivan oikein, että perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. ”Molarilla on perustuslaillinen oikeus ilmaista mielipiteensä sekä poliittisista asioista että toisista henkilöistä, eikä kirkkolainsäädännössä ei sinänsä tätä oikeutta ole rajoitettu” (s. 4-5).

Em. perustuslailliseen vahvaan perustaan on helppo yhtyä, mutta tämän jälkeen alkaa Ari Liikasen argumentoinnin ilmeisen tarkoitushakuinen hämäryys, koska jotakin tuomittavaa olisi sitten kuitenkin löydettävä ”antifasistista” kirkkoherraa vastaan. Sinänsä on oikein, että Liikanen arvioi papin käytöstä kirkkojärjestyksen 5 luvun 6 §:n ja 6 luvun 3 §:n 2 momentin valossa.

Ari Liikanen kirjoittaa käsitteellistä mystiikkaa:

Molari käyttää blogikirjoituksissaan värikästä ja hyvin kantaaottavaa tekstiä, mitä sinällään ei voi pitää moitittavana. Molari ei kuitenkaan kirjoituksissaan rajoitu arvostelemaan vain poliittisia toimijoita tai henkilöitä ja heidän tekemisiään yleisesti vaan kohdistaa kirjoituksensa Pro Karelia ry:tä kohtaan sekä yksittäisiin henkilöihin epäasiallisella tavalla, jota ei voi pitää yleisen elämänkokemuksen perusteella sopivana saatika sitten hyväksyttävänä kirkon viranhaltijalle ja pappisviran haltijalle” (s. 5).

Liikasen em. argumentoinnin huipennus sisältää 3 hämärää kohtaa, jotka vaativat tarkempaa tarkastelua. (1) Mikä on ”yleinen elämänkokemus” mystisenä juridisena käsitteenä, jonka perusteella arvioidaan kurinpitorangaistusta viranhaltijalle? (2) Mitä tarkoittaa Liikanen sanoissaan, ettei Molari rajoitu arvostelemaan vain poliittisia toimijoita ja henkilöitä ja heidän tekemisiään yleisesti vaan kohdistaa kirjoituksensa ”Pro Karelia ry:tä kohtaan sekä yksittäisiin henkilöihin - - - ” Onko tässä siis joku poliittisen avaramman kritiikin oikeutuksen ja yksityisen rajatumman sopivuuden välinen dilemna? (3) Liikanen jatkaa lausetta siihen, mikä on ”epäasiallista”, jolloin tulee arvioitavaksi ”epäasiallisuuden” puolesta annetut esimerkit ja niiden sisältö.

2.1. Yleinen elämänkokemus mystisenä juridisena käsitteenä?

Liikanen ei mitenkään määritä, mikä on se ”yleinen elämänkokemus”, johon hän vetoaa kirkonviranhaltijan hyväksyttävän ja sopivan käytöksen määrittelyssä.

”Yleinen elämänkokemus” muodostuu täten lähinnä ”minusta tuntuu” – argumentiksi, poliittisen sopivaisuuden ajanmukaisten tuulten henkäykseksi. ”Yleinen elämänkokemus” vaikuttaa käsiteanalyysin näkökulmasta poliittis-juridiselta mystisismiltä, jota ei ole Liikasen tekstissä liitetty mitenkään kirkon traditioon, tradition antamiin esimerkkeihin ja määrityksiin sekä kirkon kanoniseen eetoksen, ei mihinkään arvovaltaisiin edeltäviin määritelmiin käytöksen puitteista. Kyse on puhdasta ajanmukaista mystiikkaa.

Itse asiassa kristinuskon traditio on hyvinkin värikäs ja provokatiivinen. VT:n profeetat mainitsivat nimeltä valtioita ja valtion päämiehiä. Johannes Kastaja lausui ”kyykäärmeitten sikiöiksi” sikäläisiä olemassa olevia, nimeltä tunnettuja uskonnollispoliittisia liikkeitä (fariseuksia ja saddukeuksia; Matt. 3:7) sekä tunnetusti oli tyly arvioidessaan Herodeksen yksityiselämää (seksuaalista elämää). Jeesus kutsui Herodes Antipasta ”ketuksi”, myös Jeesuksen puheessa kunnioitettu farisealainen liike sai värikkään leiman ”kyykäärmeiden sikiöitä”, synagogan esimies sai kuulla tuomion ”te ulkokullatut” (Lk. 13:15) jne. Luterilaisen uskon mukaan Jumalan sanan saarna on lain ja evankeliumin saarnaa, jolloin lain avulla tulee kovastikin arvioida ihmisten ja yhteiskunnan elämää ”synnintunnon virittämiseksi”.

Olen jo aiemmin 3.10.2009 vastineessani ”Vastine asiassa 2009–00205” argumentoinut eurooppalaisen oikeuden valossa, että virkamiehelle asetettujen erityisten rajoitusten tulee nousta EU:n direktiivin 2000/78/EC valossa siitä, miten henkilö osoittaa ”vilpittömyyttä ja uskollisuutta suhteessa järjestön eetokseen”. Ari Liikanen ei tuo ilmi lainkaan kristinuskon traditiota ja eetosta, vaan uuden määrittelemättömän käsitteen ”yleinen elämänkokemus”. Kuka on tämä ”yleinen elämänkokemus”? Missä ja milloin tuo ”yleinen elämänkokemus” on tullut tunnetuksi ja esitetyksi?

2.2. Poliittinen vai yksityinen?

Ari Liikanen tunnustaa toistuvasti aivan oikein, että ”Molarilla on perustuslaillinen oikeus ilmaista mielipiteensä sekä poliittisista asioista että toisista henkilöistä, eikä kirkkolainsäädännössä ei sinänsä tätä oikeutta ole rajoitettu” (s. 4). Kyse on siis oikeudesta tarkastella sekä asioita että henkilöitä, mutta loppuhuipennuksessaan Liikanen näyttäisi argumentoivan, että Pro Karelia ry ja sen piirissä toimivat henkilöt olisivat yksittäisiä henkilöitä erotukseksi em. poliittisista toimijoista.
Liikasen argumentointi aiheuttaa melkoisen absurdin tilanteen, jossa The Soviet Story –elokuvan esittämistä voisi sinänsä arvostella, mutta ei sopisi mainita, kuka nuo tilaisuudet järjestää ja kuka järjestää keskustelutilaisuudet mainitussa yhteydessä. Tilaisuuksien järjestäjinä Pro Karelia ry:n pääsihteeri Veikko Saksi ja näissä tilaisuuksissa usein vieraileva juristi Kari Silvennoinen eivät ole kuitenkaan mitään yksityishenkilöitä sen jälkeen, kun nämä ovat toistuvasti esillä eri valtioissa ilmestyvissä sanomalehdissä, antavat itsekin julkisuuteen lehdistötiedotteita, antavat haastatteluja televisiossa, jopa julkaisevat kirjoja ja järjestävät julkisia keskustelutilaisuuksia.

Ari Liikanen ei selvästikään argumentoi tuolla distinktiolla ”poliittinen henkilö” ja ”yksityinen henkilö” sen puolesta, että kirjoitusten pitäisi olla niin hämärän epämääräisiä tai pelkästään nimeltä mainitsemattoman vihjailevia, ettei niiden kohdetta voi muutoin kuin arvailla. Liikanen käyttää sanaa ”yleisesti” argumenttilauseessa toki sen suuntaisesti, että voisi saada vaikutelmaksi, että hän katsoo pappisviralle sopivaksi kirjoittaa vain hämärän epämääräisesti ja nimeltä mainitsemattoman vihjailevasti, siis ”yleisesti”: ”Molari ei kuitenkaan kirjoituksissaan rajoitu arvostelemaan vain poliittisia toimijoita tai henkilöitä ja heidän tekemisiään yleisesti vaan kohdistaa kirjoituksensa Pro Karelia ry:tä kohtaan sekä yksittäisiin henkilöihin” (Liikanen, s. 5). Tämä tulkintaspekulaatio Liikasen argumentoinnin tarkoitusperistä vaikuttaa kuitenkin erheelliseltä jo sen vuoksi, että hän ei selvästikään muualla esitä vaatimusta kantaaottavuuden ja ajanmukaisuuden hämärtämiseksi, vaan kirjoittaa jopa, että kantaaottavuutta ”sinällään ei voi pitää moitittavana”. Lisäksi Liikanen käyttää nimenomaisesti sukunimeäni, kun arvioi perustuslaillista oikeutta: ”Molarilla on perustuslaillinen oikeus ilmaista mielipiteensä sekä poliittisista asioista että toisista henkilöistä” (s. 4). Täten hiukan epäselvän poliittinen-yksityinen –disktion selitykseksi Liikasen juridisessa mystiikassa tullee, että hän erottaa Pro Karelia ry:n ja sen toimijat yksityishenkilöiksi, ei siis poliittisiksi toimijoiksi. Tuossa argumentissa olen korostetusti eri mieltä kurinpitoasiamiehen kanssa. Kurinpitoasiamiehen näkemys ProKareliasta yksityisyyden suojaa nauttivana ei-poliittisena järjestönä noudattaa Veikko Saksin kirjoittamaa täydennystä, jonka hän lähetti tuomiokapitulille: siinä Saksi korosti, ettei Pro Karelia ole poliittinen toimija, vaan kansalaisjärjestö. Tästä näkökulmasta katsoen myös kurinpitoasiamies vaatii, että Pro Karelia tulisi sulkea poliittisen demokraattisen kritiikin ulkopuolelle koskemattomuuteen.

2.3. Epäasiallinen ideologisesti?

Ari Liikanen ei suoranaisesti käsitteellisesti analysoi tai määrittele, mikä on ”epäasiallinen” kieli, mutta hän antaa tuomioehdotuksen kahden blogikirjoituksen perusteella. Ensimmäinen syntyy 21.4.2009 kirjoituksen perusteella, jossa on esitetty arvio The Soviet Story –elokuvan esittämisestä ja Pro Kareliasta. Siinä esiintyy ilmaisu ”ProKarelia-lahkolla on sadistinen perverssi tendenssi”. Lisäksi 22.9.2009 kirjoitettu teksti kuuluisi erityisen moitittaviin teksteihin.

2.3.1. Pappi tuomitaan kyvyttömyydestä nauttia The Soviet Story –elokuvan ruumisinstallaatioista

Liikanen jättää määrittämättä, mitä hän ymmärtää käsitteellä ”perverssi” ja miksi perverssi-käsite olisi sopimaton Pro Karelian eetoksen kuvaukseksi ja The Soviet Story –elokuvan luonnehtina. Mikä olisi oikea, pyhä ja kanoninen – tai vähintään poliittisesti korrekti – elokuva-arvostelu The Soviet Story –elokuvasta?
Perversin, neuroottisen ja paranoidisen luokittelu ovat kiinnostavia psykoanalyysin ja psykohistorian näkökulmasta. Tällöin juuri ”perverssio” vaikuttaa sopivalta käsitteeltä Pro Karelian kuvaukseksi, vaikka valtapelin tähden paranoidiset vainoharhaiset esitykset Venäjän uhkasta esiintyvät myös usein joukkojen manipulointia varten. Esimerkiksi Kavkaz Centerin tekstit ovat luonteeltaan usein ”paranoidisia”, niissä kerrotaan suoranaista vainoharhaisia agenttitarinoita, kun taas Pro Karelian yhteydessä vain harhaudutaan todellisuudesta. On mahdotonta arvailla, mitä Liikanen ymmärtää sanan ”perversio” –sopimattomuudella, koska hän ei anna sen enempää määritelmää tuolle sanalle kuin myöskään ei määrittele ”oikeaa” ilmaisua Pro Karelian aatemaailmaa varten. Olisiko sitten kreikan διαστροφή sopivampi suomalaisille korville, kun ilmaistaan ”vääristymää” ajanmukaisen elämäntilanteen arvioinnista?

Jacques Lacan luonnehti perversiota valheen avulla: pervo kieltäytyy kuuntelemasta totuutta. Sinänsä perversiolla ei määritellä sisältöä, esim. seksuaalista sisältöä. Kreikankielinen synonyymi olisi διαστροφή, ”sivuun-kääntyminen”. ProKarelian kiintyminen historiallisesta väärentämisestä rakentuvaan The Soviet Story –elokuvaan ja sen luomiin mahdollisuuksin on hyvinkin ”sivuun-kääntyvää” eetosta. Lacan kirjoitti: ”Mitä on vääristely? Se ei ole vain hairahdus sosiaalisissa rakenteissa. Se ei ole pelkkä epäkohta hyvän moraalin vastakohtana. Eikä se ole epätyypillinen luonnollisen vastakohtana. Vääristelyn tyypillinen piirre on, että se kieltäytyy hyväksymästä todellisuutta mahdollisesti sen traumaattisen kokemisen vuoksi".

Lacanin käsiteanalyyseja varten suosittelen seuraavia teoksia: (1) Lacan, Jacques . The Seminar. Book I. Freud's Papers on Technique, 1953-54 . Trans. Trans. John Forrester. John Forrester. New York: Nortion; Cambridge: Cambridge University Press, 1988. s. 221. (2) M. Feher-Gurewich, Judith. "A Lacanian approach to the logic of perversion. The Cambridge Companion to Lacan . Ed. Jean-Michel Rabaté. Cambridge University Press, Cambridge University Press, 2003; (3) Penny, James 2006. The world of perversion: psychoanalysis and the impossible absolute of desire. (4) Fink, Bruce 1997. A Clinical Introduction to Lacanian Psychoanalysis: Theory and Technique. Cambridge, MA: Harvard University Press. (5) Jean-Michel Rabaté 2003, The Cambridge companion to Lacan. Cambredge University Press, jossa on Judith Fener-Gurewishin artikkeli ”A Lacanian approach to the logic of perversion” (s. 191-207). Nämä tutkimukset käyttävät perversiota käsitteenä ilman pejoratiivista väritystä tapauksista, joissa on kyse todellisuuteen kohdistuvan mielenkiinnon vääristymästä. Englanninkielen verbi ”pervert” tarkoittaa nimenomaisesti vääristelyä, kirjaimellisesti "johtaa harhaan". Lacanille perversio on puolustusmekanismi eroahdistusta vastaan.

Mikäli perversio sanan käyttö olisi sopimatonta, silloin pitäisi sanoa läpinäkyvän analyyttisesti, mikä mainitussa perversio-käsitteen määritelmässä on sopimatonta - asiaan kuulumatonta ja todellisuuden vastaista - ja millä tavalla Pro Karelia ry poikkeaa kyseisestä "sopimattomasta" määritelmästä.

Liikanen ei erittele, mikä on näissä ilmauksissa sopimatonta, miten tämä poikkeaisi Pro Karelian toiminnasta? Mikä on Liikasen mukaan ”todellinen” Pro Karelia erotukseksi esitystä? Jos perversion käyttäminen määritelmänä The Soviet Story –elokuvan esittämisen ja elokuvan yhteyteen liitettyjen keskustelutilaisuuksien arviona on sopimatonta, silloin pitäisi antaa oikea määritelmä tilaisuudelle ja toimintatavoitteille. Näyttää siis siltä, että kirkkoherran kyvyttömyys hyväksyä Pro Karelian agendaa The Soviet Story –elokuvan esittämisessä ja kritiikki elokuvan ruumisinstallaatioita vastaan tuo hänelle kirjallisen varoituksen.

Tällainen oli ko. pahaksi tunnettu, sopimaton, papille epäpyhä elokuva-arvostelu, josta kirkkoherran pitää tehdä nyt parannusta ja kaduttava:

ProKarelia kierrättää ympäri Suomea elokuvakarnevaalia, jossa näytetään muuan elokuva, jossa liioittelun kanssa näytetään ruumiiden kuvia. Näitä kauhukuvia vahvistetaan hurjilla numeroluvuilla, jotka ovat temmattu lähinnä mielikuvituksesta. Minä en voisi katsella ja näyttää vastaavaa elokuvaa, ellen kokisi jotakin perverssia nautintoa tapettuja ruumiita kohtaan (ja en tunne sellaista, joten 'pakkokatselu' oli paha kokemus!). Natsi-Saksan jotkut suomalaiset aseveljet raiskasivat ruumiita rintamalla tarpeidensa tyydyttämiseksi. The Soviet Story elokuva raiskaa kuolleiden ruumiit uudemman kerran. Tuohon samaan maailmaan kuuluu, että ProKarelia vaatii Pariisin rauhansopimuksen ja voimassaolevien valtiosopimusten vastaisia muutoksia rajoihin. Haluaisi anastaa alueen, joka on ollut osa Suomea vain pienen partikulaarisen hetken historian vuosisatojen ja tuhansien kulussa: siis se on kuulunut osaksi Suomea paljon lyhyemmän ajan kuin osaksi Venäjää. Kaiken lisäksi ProKarelian suunnitelma tuottaa luonnollisesti kaikenlaista muutakin kauheutta, joita en tässä enää luettele.

Lahkon toimintaan kuuluu julkiset vihan kuvat naapurimaata vastaan aina kun sen presidentti saapuu Suomeen valtiovierailulle. Lahko pitää siis vihaa yllä, sen sijaan että antaisi rakkauden, kunnioituksen, sovinnon ja sopeutumisen johtaa nykyhetkestä nauttimiseen. Vihan vähemmän tunnettu piirre on kavaluus, eli yksityisyydessä tapahtuvat uhkailut.


2.3.2. Pappi tuomitaan pilkasta Ylen niitä toimittajia vastaan, jotka olivat puolestaan herjanneet Serafim sarovilaisen seurakuntaa kastraatioväitteillä

Ari Liikasen suoranainen kömmähdys syntyy, kun loppujen lopuksi hän kokee tehtäväkseen löytää edes jotakin moitittavaa. Niin hän esittää ”erityisen moitittavana” blogikirjoitusta 22.9.2009, jossa Liikasen mukaan ”Molari katsoo väkivallan kohdistumisen olevan oikeutettu erikseen nimeltä mainittuihin henkilöihin sekä koko Ylen Ajankohtaisjournalismin tiimiä kohtaan. Lisäksi Molari antaa kirjoituksessaan ymmärtää, että tähän väkivaltaan olisi Raamatullinen oikeutus” (Liikanen s. 5; kirjoitusvirhe kirjoittaa ”Raamatullinen” isolla etukirjaimella on Liikasen tekemä).

Sinänsä hyvä, että Liikanen luopuu nyt täysin tutkinta-asiamies Jorma Backin argumenteista, joiden mukaan kirkkoherra Molari puolustelee rikoksesta tuomittua venäläistä naista, Rimma Salosta. Liikanen ei käytä mainittuja poliittisia argumentteja läpinäkyvästi. Tämä on sanottava kurinpitoasiamiehen eduksi.
Kurinpitoasiamies laiminlyö kokonaan sen, että Ylen ajankohtaistiimi itse esitti väitteitä Serafim sarovilaisen seurakunnan kastrointivaatimuksista. Mikä voisi olla oikea, sopivan ja pyhän pilkan sisältö tuollaisia mielettömiä suomalaistoimittajia vastaan? Onko ironiaa ja sarkaismia olemassa? Kurinpitoasiamiehen mukaan pappi ei kirjoita huumoria ja ironiaa, vaan kaikki on vakavasti asiaproosaa. Hän ei voi ymmärtää, että kirkkoherra Molari olisi kääntänyt Ylen ajankohtaistiimin hullut väitteet näitä itseään vastaan saman hulluuden kaltaisesti. Kyseiset toimittajat eivät itse kannelleet mitenkään asiasta, mutta tuomiokapitulilta saaman tehtävän mukaisesti tutkinta-asiamies Jorma Back katsoi blogikirjoituksen poliittisesti sopimattomaksi Venäjän ja ortodoksisen kirkon puolelle asettumiseksi; nyt kurinpitoasiamies argumentoi hienostuneemmin vain itse sopimattomuudesta, vaikka ei määrittele kirjallisia lajeja ja tyylejä arvostellen, mikä olisi kanoninen ja pyhä kirjallinen muoto ja lajityyppi.

Näiden kahden blogikirjoituksen perusteella kurinpitoasiamies Ari Liikanen katsoo, että ”Molari on 21.4.2009 ja 22.9.2009 julkaisemissaan blogikirjoituksissa toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan sekä virka-asemassaan käyttäytynyt sopimattomasti”. Täten hän suosittelee kirjallista varoitusta.

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli saa kirjallisen selvityksen 21 päivän kuluessa. Mahdollisen tuomion jälkeen asian valituksen tähden käsittely siirtyy korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Kohtelen itse tuomiota kuitenkin hyvin arvostavasti valituksesta huolimatta ja sijoitan sen historiallisena todistuksena työhuoneeni seinälle kehyksiin – se on melkein kuin kihlajais- tai vihkitodistus Pro Karelian ry:n ja Espoon tuomiokapitulin suhteen julkistamisen puolesta.













Ps.
ilmeisen vanhoja vanhoja peruja on Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherravirastoon tullut Pro Karelia ry:n ja Karelia Klubi ry:n julkaisema lehti Karjan kuvalehti, päätoimittajana Veikko Saksi. Olen ilmoittanut mainitulle järjestölle, että seurakuntamme ei ole tilannut eikä virastoomme saa toimittaa kyseistä poliittista lehteä, koska olemme hengellinen yhteisö ja pidämme esillä vain hengellisiä julkaisuja seurakuntatalossa. Meille on tärkeää, ettei myöskään hengelliset yhteisöt rakenna julkaisuissaan vaatimuksia ja epäkunnioitusta naapurivaltioita vastaan. Olkaa tarkkoja myös muissa seurakunnissa, jotta ette tarpeettomasti sponsoroi mainittua lehteä ja ryhmittymää poliittisen lehden tilauksilla!

Kiitos!

Kiitän kaikkia ystäviä Suomessa ja ympäri Eurooppaa avusta ja tuesta sekä lukuisista esirukouksista!

Saimme yhdessä torjuntavoiton russofobisia hyökkäyksiä vastaan!

Saan säilyttää virkani ja kutsumukseni!

Länsi-Uusimaa 6.4.2010



YLE Uusimaa


Interfax


Interfax 14.04.2010


http://community.livejournal.com/ru_politics/29540398.html


Kirkkoherra Juha Molari haluaa kiittää Ranskan ja Belgian venäläisiä ystävällisestä tuesta, Viron Yövartio (Notzoi Dozor) –liikettä myös mielenosoitustuesta, erityisesti venäläistä mediaa asian julkisuudesta ja Suomen antifasistista komiteaa. Niin kuin Robert Rantalan tapauksessa, niin nytkin median avoin osallistuminen esti mielivallan. Julkisuus ja avoimuus pelasti kirkkoherran viran: saan "vain" kirjallisen varoituksen, avoimuuden tähden ei uskalleta erottaa. Kirkkoherrana voi jatkaa kutsumuksessa, joka on ollut tärkeä jo pienestä pojasta alkaen. Teologian tohtoritutkinto ei mennyt aivan hukkaan enkä tarvitse asettua uudestaan koulunpenkille.

Puheille ja blogikirjoituksille asetetaan nyt tiukka ennakkosensuuri: ProKarelian vihapropaganda on tabu, jota ei saa enää arvostella. Ainakaan pappi ei saa arvostella Suomessa.


Kotisivu - Домашняя страница: Juha Molari - Юха Молaри http://personal.inet.fi/business/molari/