torstai 31. maaliskuuta 2011

Energiapolitiikka Suomen eduksi, ei vaalitukea varten

Kansanääni huhtikuu 2011




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Kirkko ennen ja nyt - historia muistaa kirkon itsemäärittelyt

ENNEN

Kirkkomme siunasi nämä taistelijat, jotka piirittivät aseveljinä Hitlerin Saksan rinnalla Leningradia



NYT

Kirkkomme siunaa Kavkaz Centerin "laillisen oikeuden" sananvapauteen

Interfax


Neva24


Argumenti


The Voice of Russia


http://www.rus-obr.ru/blog/10296


Russki line


Imperia



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Venäjä täytyy kokea

Suomessa puhutaan hirvittäviä tarinoita Venäjästä. Pertti Salolainen (Kokoomus) oli äskettäin Ylen Isossa pajassa ihmeissään, miten Venäjästä voi saada tietoa, mitä siellä tapahtuu. Voin antaa hyvin selkeän vastauksen: Venäjä täytyy kokea. Valitettavasti Suomessa asuvat ihmiset uskovat tietävänsä parhaiten, mitä Venäjällä tapahtuu, jos lukevat vain Helsingin Sanomia tai Iltalehteä tai lainaavat angloamerikkalaisia tarinoita Venäjästä! Niin syntyy uhka, uhka, uhka.

Kuva: venäläisten seurueessa ja venäläisen turistifirman kautta kannattaa tehdä myös ulkomaanmatkat etelän kohteisiin. Olin unohtumattomalla matkalla Kyproksella ja Israelissa kesällä 1998 venäläisseurueessa.


Minulla on nyt taas viisumi – vuosiviisumi. Olen juuri erään pappismiehen kanssa suunnitellut, että voisin pitää kunnon yhtäjaksoisen vuosiloman, hän olisi sijaiseni. Tästä ajasta haluan viettää huomattavan osan Venäjällä. Venäjä täytyy kokea!

Kaikissa maissa näemme hyvää ja ikävää. Ihmisiäkin on moneksi. Ei ole olemassa vain yhtä ”venäläistä” ihmistyyppiä, vaan siellä on kaikenlaisia persoonia, tavoiltaan ja arvoiltaan Venäjän on luultavasti moniarvoisempi kuin Suomi.

Venäjä täytyy kokea myös niin kuin mikä tahansa muukin: jos tahdot jostakin saada selvyyttä, älä haaveile kaukana suljetussa kammiossasi vaan mene itse asian luo. Niin Venäjälläkin pitää ottaa yhteyttä asianosaisiin, jos joku asia pelottaa tai kiinnostaa. Joskus saat paremman palvelun, joskus huonomman, mutta kaiken avulla voit tehdä itse johtopäätöksiä, jos vain muistaa, ettei yksityistapauksia pidä liikaa yleistää. Jos kiinnostaa Venäjän yhtenäisyyden puolue, astu puoluetoimistoon ja käy keskusteluun. Jos kiinnostaa Venäjän ekologiset haasteet, ota yhteys vaikka paikalliseen luonnonsuojelujärjestöön. Niin olen itsekin tehnyt näiden ja muiden asioiden kanssa – aina on kannattanut. Ihmisiä ei pidä pelätä, kun itse käyttäytyy reilusti! (Dokuun tai vastaaviin tahoihin en toki ottaisi yhteyttä, tuskin saisinkaan, mutta Dokun ruumiskin saattaa jo – kiitos Jumalan ja turvallisuuspalvelun – maatuvan mullaksi ja matojen ruoaksi).

Kavkaz Center on 25. maaliskuuta 2011 kello 15:07 välittänyt jälleen erheellistä informaatiota – tällä kertaa englanninkielellä. Dis-informaation tarkoituksena on typerä yritys romuttaa Venäjää pelottelemalla ulkomaan matkailijoiden vaikeuksista. Kavkaz Center kuitenkin erehtyy siinä, että luulee sen informaation saavuttavan mahdolliset matkailijat. Matkailija kysyy luonnollisesti oikeaa tietoa luotettavasta lähteestä eli matkatoimistoista ja suurlähetystöistä.

Kuva: Kavkaz Center kirjoittaa valheita, koska haluaa häiritä Venäjälle suuntautuvaa turismia


Mahdollisesti Kavkaz Centerin toimittajat, administraattori ja Pro Caucasus –yhdistyksen puheenjohtaja eivät tunne Venäjällä matkailun todellisuutta, koska he eivät syystä tai toisesta mene tai pääse Venäjälle… Eikö totta, että kettu sanoo happamia pihlajamarjoille? Sain äskettäin vuosiviisumin eikä minulta kysytty mitään pankkitiliotetta – onneksi. Myöskään mitään muuta todistusta ei ole pyydetty viisumin hakemisen yhteydessä eikä rajan ylittämisen yhteydessä: passi ja viisumi riittävät. Eivät muistaneet kysyä edes rahaa viisumin maksamista varten.

Jos menettäisin kirkosta säännöllisen palkkatulon, niin Kavkaz Center olisi luonnollisesti kauhuissaan, sillä heidän näkemyksensä mukaan en voisi siis enää matkustella Venäjällä: enhän saisi mitään todistusta pysyvästä palkkatulosta. Tosiasiassa siinä tilanteessa yrittäisin parhaani mukaan kotoutua Venäjälle elämää ja työntekoa varten, jos ehkä löytäisin jotakin työtä sieltä (paitsi jos minut valitaan kansanedustajaksi, jolloin rakentaisin hyviä suhteita YYA-hengessä Venäjän ja Suomen välille).

Työttömänä minusta tulisi työnhakija. Minulla ei ole mitään kiinteistöä omistuksessani, joten sellaista todistusta en voisi tietenkään osoittaa. Venäjä ei suinkaan sorra köyhiä ja työttömiä: siellä kannattaa käydä ihan kaikkien. Rikkaille on sellaista valikoimaa tarjolla, jota ei Helsingin parhaistakaan putiikeista löydä. Köyhät löytävät myös Venäjältä halvalla paljon. Olen itse elänyt Venäjällä tosi köyhänä opiskelijana vuodet 2002–2004.

Erityisesti Venäjän kevät ja alkukesä ovat valloittavan kauniit Pietarissa. Puistot, historialliset rakennukset ja muistomerkit, sillat ja kaikki kauniit kanavat luovat kauniin kehyksen sille, että ihmiset ovat kauniit, heidän pukeutumisensa on hurmaavaa.







- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Hiihtäjiltä säästynyttä EPOa tarjottiin keväällä 1997 papillekin

Kuva: Pastori Juha Molari oli Israelissa 1998 yhä edelleen hoikkaa poikaa, vaikka oli lenkkeilyn vähentymisen tähden jo tukevoitunut 6-8 kg edellisvuodesta. Kuvassa olen Kyprokselta lähteneen venäläisen turistiryhmän mukana Israelin risteilyllä ja kiertoajelulla.

Juoksin erittäin intohimoisesti 1990-luvun lopulla. Olin vielä hoikka pappismies, kun keväällä 1997 sain tarjouksen epohormonista. En ostanut.

Kesällä 1997 hölkkäsin Forssassa maratonin aikaan 3.04, niin sanotun "valmistavan harjoituksen", sillä tarkoitukseni oli juosta reilun viikon tai kahden viikon kuluttua yli puolituntia parempi aika. Ei onnistunut tavoite: seuraavan maratonin aikana oli kuumesairaana (38,5 astetta) ja juoksu oli keskeytettävä ripuliin. Pääsin kuitenkin lähelle EPO-piirejä Itäkeskuksessa kuntosalin yrittäjän avulla.

Kahden päivittäisen juoksulenkin lisäksi kävin säännöllisesti Itäkeskuksessa Tallinnanaukiolla silloin olevassa kuntosalissa, jossa harjoitin lihasvoimaa. Kuntosalin jykevä yrittäjä oli usein juttusilla kanssani. Tosi sympaattinen henkilö, jolla oli realistinen näkemys huippu-urheilun dopingista.

Olin kysellyt häneltä doping-aineiden käytöstä jo syksyllä 1996, paljon ennen kuin skandaalit tulivat ilmi myöhemmin. En ollut ilmaissut asiaa lainkaan kielteisesti moralisoiden. Erään kerran hän soitti minulle: ”Nyt olisi saatavana EPOa. Pohjanmaalta on hiihtäjiltä jäänyt”. Ilmeisesti hänelle oli tarjottu tuota ainetta myyntiin, joten hän uteliaisuudesta kysyi minulta. Lausuin, että tiedän EPOn hyödyt kestävyyslajeissa, kiinnostaa kovasti, mutta en uskalla sittenkään. Minulla ei riittäisi ehkä rahaa. Minä pelkäsin myös sydämeni puolesta, koska jo muutoin hemoglobiini on yli 160, jopa 170. Jos saisin EPOa, niin voisi muodostua terveydellinen riski, koska minulla ei ole mitään lääkärin valvontaa lähituntumassa.

Pidän aivan selvänä, että hiihtäjät ovat käyttäneet hemoglobiinia kohottavaa EPO-hormonia. Minun kummallinen kohtaloni vie aina yhä uudestaan lähelle tapahtumia, joista saamme lukea lehdistä. Tämä mainittu EPO oli tulossa Pohjanmaalta hiihtäjien keskuudesta. En osaa tarkentaa, keneltä oli jäänyt yli tarpeen.



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Viro on haastanut Abdullah Tammen oikeuteen toukokuulle 2011


Viro on haastanut Abdullah Tammen oikeuteen toukokuulle 2011.

Tammi selostaa ongelmaa ja vastaa toimittajien kysymyksiin sekä jakaa lehdistölle Viron viranomaispaperit asian johdosta. Paikalla mahdollisesti myös Tammen asianajaja.

Maanantaina 4. huhtikuuta 2011 kello 13 Keravan kirjasto, Arja-ryhmän työtila, Paasikivenkatu 12, Kerava.

Lisätietoja: Abdullah Tammi, GSM 045 326 4014

Kuva: STP:n eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä Abdullah Tammi (numero 190) oli esillä Iltalehdessä 30.3.2011

tiistai 29. maaliskuuta 2011

En hyväksy Naton ja YK:n tukea Al-Qaidalle Libyassa

Juha Molari, Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) eduskuntavaaliehdokas, varottaa YK:n antavan avoimen valtakirjan Al-Qaidan vallankumoukselle Libyassa..

Kuva: Juha Molari (BBA, Teologian tohtori), Helsingin vaalipiirissä Suomen työväenpuolueen ja SAFKA:n eduskuntavaaliehdokas (numero 253). Väitöskirjassani tutkin mm. ääriliikkeiden psykodynamiikkaa ja retoriikkaa, sekä tutustuin tällöin myös mm. Al-Qaidasta saatuun tutkimustietoon.

Kun Libyan levottomuudet alkoivat, Pohjois-Afrikan muslimimaailmaan kohtuullisesti tutustunut Abdullah Tammi sanoi välittömästi, että kapinallisten huudot kuulostavat uskonnollista jihadismia ilmaisevilta ääritulkinnoilta.

YK lähti kuitenkin innolla matkaan. Venäjä, Kiina ja Saksa pidättäytyivät ristiretkestä. Venäjä ilmaisi harmistumisensa operaatioiden alusta. Itsekin kirjoitin pahoittelun tapahtumien johdosta.

Sitä vastoin Alexander Stubb ja Tarja Halonen eivät olleet vielä mukana itse ristiretkessä, mutta äänenpainoista kävi ilmi, että he odottivat kutsua, jotta voisivat harkita asiaa. Keskisuomalainen kuvasi Halosen ajattelua: Suomi tukee YK:n päättämiä voimatoimia Libyassa, mutta panostamme sotatoimissa ei tarvita. Asiasta on vahva poliittinen yksimielisyys. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mukaan päivystysvuorossa olevan suomalaisen EU-taisteluosaston lähettämisen taakse tarvittaisiin koko eduskunta. Lopullinen päätös kuuluu tasavallan presidentille.

Ihmettelen, miten huonon tuntemuksen varassa nämä ovat tehneet arvionsa islamista ja arabimaailmasta, vaikka asemansa puolesta heillä pitäisi olla käytössä erinomaiset avustajat. Pahempaa on kuitenkin länsinaapurilla: Ruotsi siirtelee jo sotahävittäjiään operaatiota varten!

Tänään 29. maaliskuuta on amiraali James G. Stavridis, Yhdysvaltain eteläisten joukkojen komentaja ja Yhdysvaltain Euroopan joukkojen ja Naton joukkojen komentaja (SACEUR) tuonut julki järkyttävän tiedusteluhavainnon, jonka läntiset tiedustelupalvelut tekivät vasta nyt. Eivätkö he kuunnelleet kapinallisten taisteluhuutoja jo aiemmin? Eivätkö he katselleet heidän aseidensa käsittelytaitoja, joita nämä esittelivät julkisissa videoissaan? Vaikuttaa siltä, että Suomessa ainoastaan Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean eduskuntavaaliehdokkailla on ollut jonkinlainen haju konfliktin osapuolten viiteryhmistä ja luonteesta.

Joka tapauksessa amiraali James Stavridis teki 29. maaliskuuta 2011 sen johtopäätöksen, joka oli Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean Libya-vetoomuksen lähtökohtana jo aiemmin. Libyan johtajaa Muammar Gaddafia vastaan taistelevissa oppositiojoukoissa taistelua vetävät Al-Qaidan ja/tai Hizbollahin sotilaat. Joko jo vihdoin olisi YK:n lipun alla pommittavan länsiliittouman aiheellista harkita uudestaan, kenelle nämä antavat Libyan haltuun menettelyllään?

Varmasti pommitusten sijasta olisi ollut muita menetelmiä konfliktin ratkaisemiseksi. Kiina tai Venäjä tulisi nyt kutsua välittäjäksi ongelmassa. Erityisesti Venäjällä olisi osaamista asiassa. Muistettakoon, että Gazpromilla ja Venäjän rautateillä on Libyassa isot projektit, joiden omistusoikeuden valvonta on myös kohtuullista. Suomalaisia johtavia nykyisiä tai entisiä poliitikoita älkää päästäkö tai edes haaveilko välittäjiksi Libyan konfliktiin, jotta ongelmat eivät entisestään pahentuisi!




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kansanedustajaehdokas räjäytti Kavkaz Centerin Suomessa


Teologian tohtori, BBA Juha Molari, Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) ja Suomen työväenpuolueen eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä, räjäytti terrorismia mainostavan Kavkaz Centerin Suomessa. Tämä räjäytys on ollut hyvin raju: tällä hetkellä lähes jokainen suomalainen aikuinen tiedostaa, että Kavkaz Center liittyy tavalla tai toisella Suomeen. Aiemmin moni ei ollut edes tietoinen, että tuollaista toimintaa sallitaan Suomessa. Myös kaksinaismoralistisen, jo liki ex-ulkoministerin Alexander Stubbin on täytynyt tietää, että terrorismia mainostetaan Suomessa. Nyt moraalista vastuuta ei voi paeta tietämättömyyteen - ei edes Alexander Stubb. Otan myös osan ansion siitä, että Kavkaz Centerin”rinnakkaissivusto” emirat kavkaz/ Исламский Имарат Кавказ - Исламский Эмират Кавказ suljettin Ukrainassa. Itse asiassa varsin pian yhteydenottoni jälkeen Kiovaan. Sitä toki yhä ihmettelen, ettei edes YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimus vaikuta Suomessa.

Miksi Kavkaz Center ei juhlista syntymäpäivääni?


Kuva: Juha Molari on koulutukseltaan teologian tohtori ja liiketaloudesta BBA-tutkinnon suorittanut. Hän on toiminut Venäjällä konsulttina v. 2002-2003, toimittajana v. 2003-2004 sekä opiskellut venäjää Finec-yliopistossa v. 2003-2004 ja kirjoittanut tällöin opinnäytetyönsä suomalaisen huonekaluteollisuuden kilpailustrategiasta Venäjän markkinoilla. Tänään 28. maaliskuuta 2011 on syntymäpäivä!

Kavkaz Center toimii yhä Suomessa olevan palvelimen ja administraation avulla. Sivustolla on rajat ylittävät toimitusverkostot. Äskettäin Venäjän turvallisuuspalvelu tunkeutui aiheellisesti juuri niiden NS WP Nevagrad –uusnatsien koneille, joiden kirjoittelusta olin ollut julkisesti huolissaan tietyllä suljetulla keskustelusivustolla. Tietenkään minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa mainittuun operaatioon, mutta kohtaloni näyttää kulkevan Jumalan johdatuksessa aina ennakoiden merkillisiin oivalluksiin ja tilanteisiin. Kohtaloni kietoutuu kiinteästi Kavkaz Centerin rakenteellisten osien kanssa, mutta siellä ei edes juhlita syntymäpäivääni!

Antifasistinen piikki oman kylän poikaa vastaan

Eilen Pohjan seurakunnan 50 vuoden historiaa muistelevassa juhlassa seurakuntaneuvostomme luotettava ja pitkäaikainen jäsen Olavi Saarinen muisteli julkisessa puheenvuorossaan, että 1970-luvun puolessa välissä hän oli yhdessä Fiskarissa asuvan naapurinsa agronomi Storsjön kanssa seissyt rinnatusten seurakunnan luottamuselimessä, kun he olivat vastustaneet Isosaaren ostoa Pohjan seurakuntayhtymälle. Tajusin, että enhän minä tietänyt ennakkoon hyökkääväni Pohjan ja Fiskarin omaa Mikael-poikaa vastaan, jota rakastavat kaikki muut alueen poliittiset suuntaukset paitsi kommunistit, joita hän julkisten lehtitietojen mukaan lähtikin pakoon alueelta. Kyllä kohtalo on oikukas tai johdatus käsittämättömän ihmeellinen, että löydän itseni kirkkoherran virasta juuri siitä kylästä, jossa Mikael on varttunut miehuuteen tannerilaisten ja ruotsalaisen kansanpuolueen hyvässä hoidossa.

Olen tullut antifasistiseksi piikiksi ihanille syntymäseuduille: edes kotikulmilla ei voi nauttia rauhassa, kun tietää antifasistin kirkkoherran saarnaavan juuri täällä! Siitä hyvästä Kavkaz Center on muistanut minua jo liki 90 artikkelissa, kukin artikkeli on käännetty monelle eri kielelle. Tuoreimpien artikkeleiden mukaan olen jopa pedofiili ja pederastiaan antautunut valepappi. Eräs virolaistyyppi on postittanut näitä artikkeleita lyhyiden saatesanojen kera työtovereilleni ja ystävilleni. Monet heistä ovat jo kovasti uupuneet. Aiemmin olen saanut tietää artikkeleiden avulla, että olisin pitkissä laitoshoidoissa ollut skitsofreenikko, jonka Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja ulkomaanvakoilu ovat palkanneet tehtäviinsä, mutta erään everstin todistuksen mukaan asiapaperini olisivat niin syvällä Liteinii prospektin paksujen kassaholvien piilossa, ettei edes tämä everstikään ole niitä saanut nähdä. Mahtaa olla todella syvällä nuo asiapaperit, kun en ole itsekään nähnyt!


Jumalan salainen viisas johdatus

Minulle on muodostunut tällä tavalla elämänkohtaloihin ja Jumalan salaiseen viisaaseen johdatukseen perustuva suhde Kavkaz Centerin olemassaolon ja toiminnan kanssa (eikä tässä ollut suinkaan kaikki, mutta ne muut asiat vievät muihin ihmeellisiin sattumiin…). Tästä syystä olen ollut tänään pettynyt, ettei tuo minun anti-ystäväni ”Kavkaz Center” ole lainkaan muistanut minua tämän juhlapäiväni, syntymäpäiväni 28. maaliskuuta kunniaksi! Olenhan sentään räjäyttänyt Kavkaz Centerin palvelimet ja terrorismia mainostavan sivuston sekä sen Bulevardilla työskentelevän administraation koko Suomen tietoisuuteen. Asia tunnetaan hyvin myös Pohjois-Kaukasiassa rauhanomaisten ystävien parissa. Ovatpa Kavkaz Centerin mainostamista terroriteoista kärsineet ihmiset kutsuneet minua jopa "Euroopan viimeiseksi sankariksi"!

Jatkan myös syntymäpäiväni jälkeen entistä tehokkaammin vaatimuksia, että muslimin uskoa, kristillistä uskoa, ihmisrakkautta ja sananvapautta verellä tahraavat ja häpäisevät KC:n toimittajat saataisiin tuomiolle, sivusto suljettaisiin mitä ripeimmin, sillä en haluaisi lieveilmiöiden tähden vahvistuvan minkään persusmaisen maahanmuuttajavastaisuuden sinänsä: rajat ylittävä entistä tehokkaampi tietojen vaihto ja terrorismin vastaisten sivustojen ankarampi kontrolli johtaisi tervehtyneeseen näkemykseen maahanmuuttajista, joilla on ihmisinä täysi oikeus rakkauteen, rauhaan ja menestykseen kuin myös suomalaisilla kansalliseen itsekunnioitukseen, menestykseen ja turvallisuuteen.





- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Suomalainen kansanedustajaehdokas kutsuu Voitonpäivän juhliin Venäjälle

Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) eduskuntavaaliehdokas Juha Molari Helsingin vaalipiirissä kutsuu antifasistiselle matkalle Voitonpäivän juhliin Pietariin. Voitonpäivä on natsismista vapautetun maailman kunnian päivä!

Voitonpäivä kertoo avoimuudesta paremman tulevaisuuden ja ihmisrakkauden hyväksi, myös suomalainen osaaminen voi yhdistyä reiluun ja ystävälliseen Venäjä-suhteeseen!

Kuva: Juha Molari on koulutukseltaan teologian tohtori ja liiketaloudesta BBA-tutkinnon suorittanut. Hän on toiminut Venäjällä konsulttina v. 2002-2003, toimittajana v. 2003-2004 sekä opiskellut venäjää Finec-yliopistossa v. 2003-2004 ja kirjoittanut tällöin opinnäytetyönsä suomalaisen huonekaluteollisuuden kilpailustrategiasta Venäjän markkinoilla.


Voitonpäivä on vuoden tärkein antifasistinen juhla. Tällöin juhlitaan Natsi-Saksan ja sen liittolaisten loppua. Juhla on tärkeä yhtä hyvin Saksassa, Venäjällä, Ranskassa kuin Yhdysvalloissa. Laskemme seppeleet Leningradin piirityksessä kaatuneiden muistolle ja toimitamme hengellisen muistohetken näiden ihmisen sekä heidän omaistensa puolesta. Tutustumme myös Leningradin piirityksestä kertovaan museoon ym. Meille on tärkeintä ihmisrakkaus ja rauha!

Kuva: Vuoden 2010 katunäkymät olivat erittäin kauniit Pietarissa


Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean eduskuntavaaliehdokas Juha Molari ylistää suuren Neuvostoliiton voittoa fasismista, mutta ei ole stalinisti. Erityisesti tuo fasismin kukistaminen vapautti Baltian alueet ja päätti alueella toimitetun holokaustin.


Ps.

matkani yksityiskohdat eivät ole vielä tarkentuneet. Äitienpäivänä 8.5. saatan olla aamulla virkatehtävissä, jolloin pääsen matkalle vasta tämän jälkeen. Jos saan sijaisen, lähtö olisi matkalle lauantaina 7.5. Maanantaina 9.5. on hieno juhlapäivä taas vuonna 2011 niin kuin ne olivat vuonna 2010.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Juha Molari, puh. +358 44 322 2661

- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

En ole stalinistinen vanha ukon kääkkä

Juha Molari, Suomen työväenpuolueen (STP) eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä, kiistää ehdottomasti vakaumuksensa stalinistisuuden. Tänään näyttää kuitenkin siltä että ikään kuin kaikki julkiset stalinistiherjat minua vastaan olisivat totta. Noiden herjojen mukaan olisin stalinistisen diktatuurin kärpänen.

Tässä selitys väärälle ilmiasulle: Eilen menin liian myöhään nukkumaan. Yön nukuin keveästi. Aamulla piti herätä töitä varten kello 6 – ja kaiken lisäksi älyttömästi yötäni lyhennettiin kellonsiirron avulla tunnin verran. Niin silmieni alla on tänään tummat pussit. En laittanut edes piilolaseja silmiini, jotta silmälasit vähän peittäisivät stalinistisen ukon kääkän tuntomerkkejä.

Älkää katsoko siis tummia silmänpusseja. Älkää katsoko kuivuudesta ja kalpeudesta harmaata ihoani, jonka rumuutta vähäinen uni entisestään pahensi. Älkää katso näitä lippujakaan, sillä ne ovat viime vuoden toukokuulta, kun valmistauduin antifasistien suurimpaan vuotuiseen juhlaan: Voiton päivän suureen juhlaan.

Kuva: tässä juhlin toukokuussa 2010 Safkan perustajan Petri Krohnin syntymäpäivää, mutta tänään 27.3. oman syntymäpäiväni aattona olen huomattavasti vähemmän raikkaan näköinen. Ehkä punaliput loivat Krohnin kotona poskiini lempeyttä ja kaunista väriä. Punalippuja tarvitaan yhä, jotta työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ei romutettaisi eikä halveksittaisi


Tänään näytän stalinistilta vain ja ainoastaan kellojen siirron tuottaman fyysisen kärsimyksen johdosta.

Suomen työväenpuolueen ja Suomen antifasistisen komitean eduskuntavaaliehdokas Juha Molari ylistää suuren Neuvostoliiton voittoa fasismista, mutta ei ole stalinisti. Erityisesti tuo fasismin kukistaminen vapautti Baltian alueet ja päätti alueella toimitetun holokaustin.




- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Mitä opimme Naton tehottomuudesta Libyassa, kun arvioimme Suomen Nato-jäsenyyttä?

Konflikti Yhdysvaltojen aseistaman Georgian ja Etelä-Ossetian välillä puhkesi laajamittaiseksi sodaksi, kun Georgian armeija hyökkäsi 7. elokuuta 2008 Etelä-Ossetiaan ja sen pääkaupunkiin Tskhinvaliin. Georgia aloitti laajamittaisen kansanmurhan alueen väestöä ja täällä toimineita rauhanturvaajia vastaan. Venäjän federaation 58. yleisarmeijakunnan pataljoonatason taktinen osasto teki pian vastahyökkäyksen saarrettujen eteläosseettien ja venäläisten rauhanturvaajien tueksi Tskhinvalissa pohjoisesta Rokin tunnelin kautta kuljettamansa neljän moottoroidun rykmentin voimin vuorokauden kuluessa. Venäjä onnistui karkottaa georgialaisjoukot Tskhinvalista ja ympäröiviltä kukkuloilta. Venäjä otti hallintaansa Gorin ympäristöineen suoja-alueeksi, osittain sen jälkeen kun Georgian armeija oli käytännössä luopunut taistelusta ja vetäytynyt kymmeniä kilometrejä 20 kilometrin päähän Tbilisistä. Venäjän presidentti ilmoitti sotilasoperaation päättämisestä 12. elokuuta. Operaatio oli saatettu menestykselliseen päätökseen viidessä päivässä siitä, kun Yhdysvaltojen aseistama Georgia oli aloittanut kansanmurhan. 4,6 miljoonan asukkaan aseistettu, CIA:n nimeämän presidentin Mihail Saakašvilin käskemät sotajoukot olivat lyöty täydellisesti vajaassa 5 päivässä, kun Venäjä aloitti aseellisen operaation. Läntiset asiantuntijat arvioivat tapahtumien jälkeen, että Venäjän menetelmät olivat vanhanaikaisia, tehottomia eikä niillä olisi saavutettu mitään tulosta, jos vastassa olisi ollut merkittävämpi asevalta.

17. helmikuuta 2011 alkoi väkivaltainen konflikti Muammar Gaddafin kannattajien ja häntä vastustavien kapinallisten välillä. 18. maaliskuuta 2011 Libya ilmoitti lopettavansa kaikki sotatoimet kapinallisia vastaan ja hyväksyvänsä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman kokonaisuudessaan. 19. maaliskuuta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi Ranskan hävittäjien tunkeutuneensa Libyan ilmatilaan. Tässä pienessä Libyassa asuu vähän yli 6 miljoonaa ihmistä. Liittouman hävittäjät osallistuivat operaatioon. Yhdysvallat ja Britannia laukaisivat Välimereltä käsin yli sata risteilyohjusta tämän pikkuvaltion Libyan ilmapuolustusta vastaan. Operaatioon osallistui joukkoja viidestä maasta: Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta, Kanadasta ja Italiasta. Tänään lauantaina on jo 7. päivä, kun liittouma pommittaa Libyaa, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Yhdysvaltojen aseistama Georgia oli vetäytynyt vuonna 2008 jo tässä vaiheessa, koko operaatio oli saatettu loppuun 5. päivässä siitä, kun Venäjä ryhtyi aseellisesti puolustaa alueen väestöä ja rauhanturvaajia. Libyan sodan päätöstä ei ole näköpiirissä.

Libyan lähteet kertovat tuhonneensa tusinan verran Liittouman viholliskoneita. F-15E Strike Eagle on myös vahvistettu tuhoutuneeksi. Amerikkalaiset levittävät tietoja voitokkaista operaatioista ja sotakoneen kaatumisesta ”teknisten ongelmien vuoksi”. Sota ei ole ohi!

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat erittäin haluttomia myöntämään tappionsa. Otetaan esimerkiksi hyökkäys Syyriaan ja Libanoniin vuonna 1982. C-200 osoittautui tehokkaaksi puolustukseksi amerikkalaista ylivoimaista asearsenaalia vastaan. Myös Saddam Husseinin ja Irakin ilmapuolustus onnistui lyödä useita moderneja F-15 –koneita.

Sotastrategit ovat jo tehneet julkisia ja ei-julkisia arvioita, että amerikkalainen uusi tekniikka on yhä edelleen altis ilmatorjunnalle.

Kun Nato hyökkäsi vuonna 1999 Jugoslaviaa vastaan, hyökkääjät eivät mitenkään tahtoneet tunnustaa tappioita, joita Jugoslavian ilmapuolustus aiheutti. 2. toukokuuta 1999 Jugoslavian ilmapuolustus tuhosi F-16 hävittäjän, mutta amerikkalainen virallinen selitys oli, että kone olisi eksynyt Serbian alueelle ”teknisten vaikeuksien vuoksi”! Vasta myöhemmin amerikkalaiset tunnustivat tappion.

Naton joukot ovat taistelleet kymmenen vuotta Afganistanissa, Naton kymmenet helikopterit ovat tuhoutuneet. Virallisen Nato-selityksen mukaan koneet ovat kokeneet ”teknisiä ongelmia”.

Pravda lehdessä 23.3.2011 Sergei Balmasov (Сергей Балмасов) kysyy, kuinka monta sotakonetta Gaddafin ilmatorjunta tuhoaa (Сколько самолетов НАТО поразила ПВО Каддафи?). Kirjoittaja kiinnittää huomiota siihen, että jopa Neuvostoliiton ajoilta peräisin olevat Irakin asevoimien SA-5 Gammon (Ангара\Вега\Дубна) –ilmatorjuntaohjukset aiheuttavat todellista vaaraa liittouman nykyaikaisille sotakoneille. Ohjus voidaan yhdistää myös tutkajärjestelmiin. Ensimmäiset S-200 –ilmaorjuntaohjukset rakennettiin jo vuonna 1966. Venäjä on itse pääasiassa jo luopunut näistä vanhoista ilmatorjuntaohjuksista, joita Libya on käyttänyt tehokkaasti Naton liittouman moderneja sotakoneita vastaan. Vaikka Gaddafin vanhentuneesta ilmapuolustuksesta on tuhoutunut yli 90 %, se on silti vakava uhka Naton lentotoiminnalle.

Naton tehottomuudesta monilla eri rintamilla on myös tehtävissä johtopäätöksiä. Nato ei kykene menestykselliseen aseelliseen toimintaan, jos sen liittouman vastustaja olisi nykyaikaisemmin varustettu valtio. Vähän yli 6 miljoonan asukkaan Libya kykenee vastustaa ilmeisemmin viikkoja ja kuukausia Naton valtioiden liittoumaa. Tällä hetkellä puhutaankin avoimesti sodan pitkittymisestä Afganistanin ja Irakin karut esimerkit muistaen. Naton antama ”turvallisuustakuu” muodostuu vähintäänkin kyseenalaiseksi kaikkien viimeaikaisten Nato-operaatioiden tehottomuuden perusteella: mikä on sellainen ”turvallisuustakuu”, kun Naton liittouman sotakoneet ja ohjukset eivät saavuta tuloksia edes pienen Libyan kanssa. Nato-jäsenyys ei toisi näin ollen Suomelle mitään sotilaallista turvallisuutta, mutta sitä vastoin aiheuttaisi poliittisia vakavia jännitteitä Suomen tärkeimmän talouspartnerin Venäjän kanssa.








- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Juha Molari: "Palikat väärässä kulmassa" (EU 27.3.2011)

Kuva: Etelä-Uusimaa 27.3.2011










- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Sain perjantaina selvityksen Pohjan suomalaisen seurakunnan tilasta


Kuva: Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juha Molari ottaa osaa eduskuntavaaleihin Helsingin vaalipiirissa Suomen työväenpuolueen ehdokkaana.

Sain perjantaina 25.3.2011 selvityksen Pohjan suomalaisen seurakunnan tilasta. Tuomiokapituli on aina erinomaisen viisas jo ennalta, kun se lähettää vastauspyyntöjä esilaisiin selvityksiin: parhaita aikoja ovat olleet joulun aluspäivät ja pääsiäisviikko. Nyt sain perjantaina selvityspyynnön, mutta tällä kertaa edessä on vain sunnuntaina pidettävät juhlat seurakuntamme 50 vuotialle historialle. Annan seikkaperäisen vastineen selvitykseen myöhemmin, vaikka olen kiinnittänyt jo siihen pettyneenä huomiota, että tuomiokapitulissa ei edes lueta vastineita. Heillä on vain muotovaatimukset täyttävä kiinnostus vastineisiin.

Selvityksessä kirjoitettujen kuvausten perusteella saa vaikutelman, että näistä asioista on kylillä ja kujilla kovasti puhuttu, eivätkä puheet ole olleet ilmeisemmin uskollisia hyvälle maulle, kunnioittavalle suhtautumiselle ja tosiasioille minun suhteeni. Siksi asioihin tulisi saada asianmukainen korjaus myös ihmisten mielissä ja tietämyksissä.

Kuvassa kirkkoherra Juha Molari, Venäjän helluntaiseurakunnan johtaja Sergei Rjakhovsky (Сергей Ряховский) ja arkkipiispa Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин) Moskovassa senaatissa joulukuussa 2010


Minun on mahdotonta tunnistaa itseäni selvityksen kuvauksista, joiden mukaan eläisin jossakin muualla Venäjällä ja vain puhelimella hoitaisin seurakunnan työtehtävät. Lisäksi suuttuisin kokouksissa ja lähtisin ovet paukkuen ulos tilaisuuksista. Selvityksen mukaan en lainkaan kävisi toimituskeskusteluja kaste- ja vihkiparien ja omaisten kanssa. Tulisin valmistautumattomana seurakuntaneuvoston kokouksiin. Käsittelisin jopa ihmisten yksityiselämää ja sukulaissuhteita hallintoelinten kokouksissa. Murtautuisin ihmisten (ex-seurakuntaneuvostolaisten) tietokoneille. Tämän jälkeen en ole toki aina aivan vakuuttunut, missä määrin raportointi on ollut uskollisesti seurakuntaneuvoston lausuman mukainen ja missä määrin lausuma edustaa enemmän sen kirjoittaneen henkilön tulkintaa puheista. Kirjoittaja on tuomiokapitulin siihen määräämä eräs kirkkoherra.

Vanha seurakuntaneuvosto kertoo aina huolestuvansa, mitä mahdollisesti kirkkoherra kirjoittaa heistä blogissaan. Tätähän kirjoittamista en ole harjoittanut heistä toistaiseksi, vaikka eräät henkilöt ovat alueella tunnetuissa sanomalehdissä antaneet hyvinkin merkillisiä lausuntoja. En ole nimeltä kommentoinut edes mainittuja henkilöitä. On luonnollisesti kohtuutonta, että noiden erikoisten lausuntojen sanojat jäisivät ilman mitään julkista kontrollia ja arviota toimiensa rehellisyydestä tai vilpillisyydestä. Äskettäin ilmestynyt raportti on huippu kyseenalaisuudessaan, minkä tähden minun on arvioitava myös julkisesti siinä esitettyjä puheita, koska niitä puheita on nähtävästi levitelty kylillä ja kujilla. Pahan valheen levittäjän tulee kantaa vastuu teoistaan.

Minun on aivan mahdotonta tunnistaa itseäni näistä ja muista vastaavista kuvauksista. Viranhoitoon kuuluvina työpäivinä olen ollut työtehtävissä, minkä kapitulin määräämä työryhmä olisi voinut riittävästi varmistaa resurssihallintajärjestelmästäkin, vaikka siihen on kirjattu vain osa tapahtumista. Oma kalenterini on se pääkalenteri. On vaikea oivaltaa, onko mielikuvitus vai oikea pahantahtoisuus synnyttänyt uskomuksia, että eläisin Venäjällä? Ja että perheenikin eläisi Venäjällä? Myönnän, että Suomessa lisääntyvän oudon henkisen ilmapiirin ja kirkkouskovaisen luopumuksen tähden kiinnostus lähteä pysyvästi Venäjälle on lisääntynyt huomattavasti, mutta valitettavasti minulla ei olisi mitään elatoa siellä. Ihminen tarvitsee edes vähän rahaa ruoan ostoon!

En ole kertaakaan poistunut kokouksista tai paukuttanut ovia. Sellainen ei yksinkertaisesti ole luonteeni mukaista. Aivan outo väite! Mitään päivämäärää tai yksilöintiä ei ole missään tällaisissa väitteissä. Ihmettelen jälleen sitä moraalia, että iso joukko aikuisia ihmisiä keskustelee asiasta ja hyväksyy tuollaisen väitteen. Miten se voi olla mahdollista? Miten nämä ihmiset voivat katsoa seuraavalla kerralla minua silmiin, kun kysyn heiltä kasvotusten, milloin olen muka paukuttanut ovia ja lähtenyt kokouksista? Milloin olisin muka poistunut kokouksista tai edes suuttunut siellä? Ymmärtääkseni jotkut muut henkilöt ovat ainakin kerran poikotoineet alkuhartautta, kun luin ennen kokouksen alkua päivän psalmin ja päivänrukouksen kirkkovuoden järjestyksen mukaisesti.

Selvityskomitea liittyy ex-seurakuntaneuvoston moitteeseen, että kävisin toimituskeskustelun vain puhelimen välityksellä ja satunnaisesti tapaisin jonkun ihmisen messun jälkeen puiston penkillä toimituskeskustelua varten. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan! Erään omaisen, jonka otaksuin hyvin tuntevani, kutsuin toki jumalanpalvelukseen 22. elokuuta, jonka jälkeen keskustelin hänen kanssaan hautajaisista, jotka olivat seuraavan viikon lauantaina. Nyt annetaan ymmärtää, että tapaisin vain ja ainoastaan jumalanpalveluksen jälkeen ja pääsääntöisesti vain puhelimessa! Minua ei mikään olisi estänyt tuollakin kertaa astumasta kirkkoherraviraston toimistoon, kuten esitin kysymyksen, mutta asianomainen itse ilmaisi tyytyväisyytensä keskusteluun messun jälkeen kirkon edustalla puistossa. Olisin itse kokenut toisen paikan parempana, jotta keskustelu olisi ollut häiriintymätön hetki. Kirjoitin omaisesta hyvin seikkaperäiset muistiinpanot. Seuraavan viikon arkipäivät olin todella omistanut vuosilomalle, en seikkailulle Venäjällä vaan koulunsa aloittaneen pojan koulukyydityksille, mutta lauantaina 28.8. keskeytin vuosilomani tätä hautajaista, erästä toista hautajaista sekä erästä vihkitoimitusta ym. varten. Jokaisen näistä tapasin kasvotusten. En voinut kuvitella mitenkään, että jumalanpalveluksen jälkeen tapaaminen olisi mitenkään ongelmallista, koska jumalanpalvelus on mielestäni osa surutyön käsittelyä sanan, virsien ja rukousten avulla. Tilanne olisi luonnollisesti erilainen, jos omaiset olisivat kirkosta vieraantuneita, mutta tässä tapauksessa ei ollut siitä kyse.

Tosiasiassa olen tavannut kaikki kaste- ja vihkiparit (jo toista tuhatta yhteensä!) sekä omaiset kasvotusten ennen toimituksia viikon aikana tai aiemmin: tämä käytäntöni ei ole ollut johdonmukainen vain Pohjassa, vaan myös vanhojen vuosieni aikana Malmilla. Jos näin Malmilla jotain työntekijöiden välisiä jännitteitä, niin mitään tällaista massiivista toimintaan en edes uskonut mahdolliseksi – ja vielä vähemmän saatoin uskoa, että itse joutuisin kohteeksi. Ymmärtääkseni Malmilla en ollut kenenkään työntekijän tai luottamushenkilön kanssa riidoissa! En tiedä mitenkään muuttuneeni toimintatavoissani, mutta nyt seurakunnan ulkopuolelta tulevat henkilöt kirjoittavat kanteluita (jo yli 20 minua vastaan), ovat yhteydessä luottamushenkilöihin ja työntekijöihin, kirjoittavat netissä jne. Lopulta koko porukka on epäluuloinen agenttipapin seikkailuista Venäjällä, poissa työmaalta! Tuomiokapituliin kirjoittamaan raporttiini laitan seikkaperäiset tiedot päivämääristä ja paikoista, joiden avulla ilmenee, että olen tavannut toimituskeskusteluissa ihmiset kasvotusten. Pappina kysyn omiltatunnoilta, onko toisen vahingoittamisen pyrkivä valehtelu oikeutettua? Vai eikä saa kysyä näin vakavasti "valehtelusta", kun joku väittää vastoin selvästi tarkistettavia tosiasioita. Tosiasiat löytyvät kalenterimerkinnöistä - tarvittaissa puhelimella omaisilta!

Yhden kasteperheen olen Pohjassa tavannut siten, että kirkkokahveilla isä sanoi useamman kastekokemuksen jälkeen kaiken riittävän selkeäksi ilman muuta tapaamista viikon aikana, kun kysyin sitä. Yhden pariskunnan olen tavannut todellakin puistossa, koska heidät vihittiin Tammisaaren puistossa; morsiamen olin tavannut jo aiemmin työhuoneessani. Sain heiltä vielä jälkikäteen hääkuvankin. Kun sovin toimituskeskusteluista, kysyn omaisten ja pariskuntien omaa aikataulua, koska se ratkaisee, milloin on sopiva tavata. Ensisijainen valintaperuste ei ole edes minun työpäiväni, vaan ”asiakkaan” etu. Monta kertaa omaiset tai vihkiparit ovat tulleet Pohjan alueen ulkopuolelta. Siksi he ovat vain viikonloppuna Pohjassa, jolloin tapaaminen on järkevintä järjestää tällöin esimerkiksi messun jälkeen. Se, että messun jälkeen kohtaan esimerkiksi vihkiparin kirkon edessä puistossa, ei tarkoita, että en menisi kirkon sisälle harjoittelua varten. Pidän aivan uskomattomana ja suorastaan loukkaavana, että tuollaisia pahoja legendoja on rakennettu minun työstäni. Eikö tutkintakomitean olisi pitänyt tarkistaa tosiasiatilat sen sijaan että antaa vahvistus mainitulle epäluuloiselle uskomukselle? Äskettäin en toki tavannut omaisia Pohjassa lainkaan, koska heidän tapaamisensa oli helpompaa Lohjalla tai Helsingin Hakaniemessä, jossa nämä kävit töissä tai asuivat. Toki omaisten keskuudessa on erilaisia tilanteita: on ilmeistä, että joku omainen on nimenomaisesti katsonut pelkän puhelinkeskustelun toivottavaksi. Enhän voi sillon pakottaa omaisia heille itselleen epätyydyttävään toimintatapaan, mutta tuollaiset tapaukset ovat vain muutaman prosentin luokkaa tai vähemmän kokonaismäärään nähden.

Kaikkia tapaamisia ei ole tarkoituksenmukaista viedä kirkkoherranvirastoon, jos asiakkaalle on helpompi joku muu järjestely. Pääsääntöisesti tapaamiset ovat kirkkoherravirastossa. Raportissa moititaan: ”Siunauskeskustelut tulisi käydä kasvotusten, ei puhelimessa”. Uskomaton moite. Miten tämä pahantahtoisuus on voinut saada oikeutuksen sen lausujien sieluissa ja mielissä? Itse ainakin tahtoisin tarkistaa ensin tosiasiatilan ennen kuin menisin väittämään kuvattuja asioita.

Seurakunnat eivät ole todellakaan hyviä työyhteisönä – ja vielä vähemmän nuoret hakeutuvat seurakuntiin töihin, kun he saavat myöhemmin tästä kaikesta kokemastani sotkusta seikkaperäisen julkisen kuvauksen - ehkä jopa viihteellisen kirjan, jossa kaikki on ihan pohjalta. Tuskin voi syntyä tragikoomisempaa seurakuntakuvausta, kuin tämä aika kesästä 2007 nykyiseen hetkeen. Kesällä 2007 minulta varmistettiin luottamuksellisesti, että olisinko sopiva ehdokas demareille. Sen varmistuksen jälkeen sain vaalituen puolueen edustajilta. Kun aloin viranhoidon törmäsin erimielisyyksiin, sillä silloinen taloudenhoitaja ei hyväksynyt tiettyjä vanhoja käytäntöjä maksuissa yms. Ja hän teki aivan oikein! Hyväksyin taloudenhoitajan näkemykset ja havaitsin hänet omantunnon mieheksi. Tätä miestä itketettiin kuitenkin seurakuntaneuvoston kokouksessa, mikä aiheutti melkoisen kriisin yhtymässä. Yritin seistä taloudenhoitajan tukena, koska taloudenhoitajaa tarvitaan. Edeltäjäni kanssa eivät puolestaan naapuriseurakunnan työntekijät tahtoneet olla missään tekemisissä - peruivat jopa yhtymän kevätretken, joka oli suunniteltu valmiiksi mainitun henkilön luo.

Minusta ei tullut kuitenkaan hyvää veliä seurakuntaan. Pian minut havaittiin ilmeisemmin liian antifasistiseksi koko alueen traditiolle. En olisi uskonut ensimmäisten aikojen halausten jälkeen, miten erikoiseksi tilanne muuttuu. Mielestäni olen toiminut koko ajan johdonmukaisesti, olen kohdellut jokaista yhdenvertaisesti. Olen tulkinnut niin, että moninaisten kantelijoiden hyökkäykset ovat tuoneet stressiä luottamushenkilöille ja työntekijöille. Olen sallinut sen stressin, vaikka en ole suinkaan hyväksynyt kaikkia kanteluissa esitettyjä väitteitä: itse asiassa en ole hyväksynyt yhtään väitettä kanteluista. Mielestäni oma toimintani ei ole muuttunut, olen kokenut yhtäläisesti iloa kuin aiemmin. Nuo kantelut ja muu painostus eivät ole vaikuttaneet minuun. Kai olen sen verran kovanahkainen, että en piittaa mainituista asioista muutoin kuin niiden vaatiman työmäärän johdosta. Luonnollisesti tietyt esitetyt väitteet saattavat ”harmittaa”, mutta eivät mitään sen vakavampaa.

Ihmettelen uskomusta, että olisin valmistautumaton seurakuntaneuvoston kokouksiin. Olen tosiasiassa aina itse kirjoittanut seurakuntaneuvoston esityslistatkin päätösehdotuksineen ja valmisteluineen. Täten tiedän jo ulkoa neuvoston kokouksen esityslistan sisällön, vaikka en lue itse paperista sitä rivi riviltä. Olen kirjoittanut itse esityksen ja tunnen siis kirjoitukseni. Muistan seurakuntaneuvoston vanhemmasta perinteestä, ettei siellä ollut edes kirkkoherran tekemiä esityslistoja ja päätösehdotuksia. Pidän kohtuuttomana, että tästä asiasta lausutaan jotakin tosiasioiden kanssa päinvastaista.

Saan moitteita, että käsittelisin ihmisten yksityiselämää ja sukulaissuhteita hallintoelinten kokouksissa, mitä on vaikea ymmärtää, kun asiaa ei mitenkään konkretisoida. Erään erottamistapauksen yhteydessä on asianomistajan kirjeen rajoissa keskusteltu yksityiselämän kaltaisesta asiasta, mutta koko tarina on vailla yhteyttä todellisuuteen.

Minua moititaan myös siitä, että lähettäisin sähköpostissa haukkuja luottamushenkilöille. Kuvaus luo väärän merkityksen ja frekvenssin sille, että Pro Kareliaan aloittaman hyökkäyksen jälkeen lähetin todellakin erään kriittissisältöisen sähköpostin seurakuntaneuvostolle, jossa moitin seurakuntaneuvoston lausuntoa, jonka mukaan saarnaisin muka enemmän Venäjästä kuin Jumalasta. En todellisuudessa saarnaa lainkaan Venäjästä. Muistutin, että tosiasiat olisi pitänyt tarkistaa, koska kaikki saarnani ovat kuitenkin julkaistu. Pidin väitettä joka kunniaa loukkaavana, koska se oli esitetty viranomaismenettelyn kaltaisessa tilanteessa tutkinta-asiamiehelle. Muuta postia en ole lähettänyt vastaavassa mielessä seurakuntaneuvostolle näiden 3 vuoden aikana. Sinänsä olen onnellinen, että olen jo Pohjan suomalaisen seurakunnan 50 vuotisen historian ilmeisesti kolmanneksi pitkäaikaisin pappi, kun pari kymmentä muuta pappia ovat olleet alle vuoden tai vastaavia vähäisiä hetkiä. Alan ymmärtää edellisten pappien tilannetta.

Väite tietokoneeseen murtautumisesta on pikemmin paranoidinen kuin reaalinen, mutta sellaisena epäluottamuksen tunteena toki harmittava. Miten tuollainen vainoharhainen epäluulo voi syntyä, kun ilmeisesti mainittujen henkilöiden kodissaan pitämä tietokone ei ole koskaan ollut edes näköulottuvuudellani? Ehkä pystyisin murtautua, jos opiskelisin asiaa kovasti, sillä kaikkea voi oppia, mutta minulla ei ole sellaista energiaa opiskella, miten murtautua jonkun vanhan mummon tietokoneelle!

Vuosilomieni moititaan olevan hujan hajan ja pätkissä. 7 vuotta vanhan poikani kouluun aloittamisen tähden elokuussa ja syyskuussa sijoitin vapaapäiviä ja lomia runsaammin arkipäiville, mutta pidin silti 2-4 työpäivää viikossa. Tämä järjestely oli kerrottu lääninrovastille ja tuomiokapitulille, jotka olivat antaneet hyväksyntänsä. Lisäksi kaikkien työntekijöiden loma- ja vapaapäiväjärjestelyt oli viety seurakuntaneuvostolle tiedoksi liitetiedostona, joka jaettiin seurakuntaneuvoston esityslistan yhteydessä postitse. Nämä vapaat ja lomat ovat olleet myös julkisesti nähtävänä tulosteesta. Lisäksi ne ovat nähtävissä resurssihallintajärjestelmästä. Tätä kutsutaan joissakin (muissa) työyhteisössä joustavuudeksi. Loma-ajastani huolimatta olen tavannut ihmisiä ja käynyt työpaikalla, mutta olen vain järjestänyt lomani aikana niin, että voin huolehtia poikani koulukyydistä ensimmäisen luokan ensimmäisen kuukauden aikana. Siksi ihmettelen, miksi tuota keskustelua lomapäivieni hämäryydestä ja Venäjällä oleskelusta jatketaan sekä raporteissa että alueellisissa sanomalehdissä. Tosiasiassa en ole päässyt Venäjälle, koska on pitänyt huolehtia pojan koulumatkoista! Jopa seurakuntaneuvosto kauhistelee, että mahdollisesti papin perhe asuu Venäjällä! Yllättävää, ettei raportissa ilmaistu huolestuneisuuutta, että papilla on väärä auto, koska sellaistakin moitetta on lausuttu työpaikallani.

On totta se väite, että olen 31.10.2010 jumalanpalveluksen yhteydessä tapahtuneen mielenilmauksen jälkeen kieltänyt julkaisemasta saarnaajan nimeä kirkollisissa ilmoituksissa, mutta tämä kielto oli vain vähäksi aikaa, koska olin saanut uhkauksia, että joka kerta järjestettäisin mielenosoitus kirkkoa vastaan, jos olen jumalanpalveluksessa. Halusin rauhoittaa jumalanpalveluksen tuolla hetkellisellä rajoituksella. Tämäkin on nyt ikään kuin viranhoitooni liittyvä laiminlyönti!

Mainittu mielenosoitus on virittänyt pelkotiloja seurakunnan työntekijöissä ja luottamushenkilöissä. Syyllisyys pelkoon on vieritetty johdonmukaisesti minun – kirkkoherran – vastuulle. Pidän syntipukkimallia erikoisena. Suomessa on mielipiteen ilmaisuoikeus mielenosoittajilla, jolloin poliisin tehtävänä on valvoa turvallisuuden tunnetta. Jos turvattomuutta on syntynyt, tällöin on arvioitava poliisin riittämätöntä läsnäoloa tilanteessa. Rakennelma on kuitenkin erikoinen myös siten, että kirkon ulkopuolelta hyökätään kirkon viranhaltijaa vastaan painostuskeinona. Sama malli esiintyy myös homokeskustelussa, jossa median avustuksella hyökätään vanhoillista kirkkoa vastaan ja painostetaan sitä. Syntipukin on sitten peräännyttävä painostuksen alla. Mielestäni tuolla tavalla rakennettu malli ei ole oikeutettu. En koe mitään syyllisyyttä siitä, että mielenosoittajat ovat tulleet protestoimaan minua vastaan.Suomalainen järjestelmä on sellainen, että poliisille jätetyn ilmoituksen jälkeen saa osoittaa mieltä niissä rajoissa, jotka poliisi järjestyksen turvaamiseksi mahdollisesti osoittaa. Tuskin poislähtöni poistaisi mielenosoituksia: ehkä sitten Mustat haukat tai Nashi-nuoret tai Yövartio tai Antifasistit tai joku Emiirikunta jatkaa mielenosoituksia uudistuneessa tilanteessa saman kirkon edustalla hiukan toisin korostuksin. Se on hyvin mahdollista.

Seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt ovat ahdistuneita kaikista murhauhkauksista, salaisista palveluista ja kansainvälisistä jännitteistä. Mutta en kai voi olla syntipukki sille, että minua vastaan panetellaan mainituista asioista? Olen pyytänyt poliisia puuttumaan tuohon panetteluun. Sille en voi mitään, että Suomen poliisin päätöksen mukaisesti nuo murhauhkaukset minua ja perhettäni vastaan eivät johtaneet edes esitutkinnan aloittamiseen.

Mielestäni raportissa ilmaistussa tyytymättömyydessä asian johdosta ei ole kse kuitenkaan vain viranomaistoiminnan riittämättömyydestä, josta nyt seurakunnassa kärsitään, vaan tämä tyytymättömyys ilmentää myös uskonnollisen regressiön ikävempää puolta: uskonnollisella uskolla on olettamusten mukaan perustava yhteys psyykkeen rakenteeseen. Sigmund Freudin mukaan uskonnollisen merkitysten uskominen voi olla defensiivinen puolustusmekanismi. Freud kuvaili vuonna 1927 teoksessaan Illuusion tulevaisuus ihmisen tarvetta paeta sivilisaation murskaavaa ylivoimaa illuusioihin. Lapsuudessa koetut avuttomuudenkokemukset tuottavat aikuisellekin tarpeita ja muotoja pakomatkoihin. ”Illuusiot syntyvät ihmisten toiveista”. Freud kirjoitti vuonna 1943 teoksessaan Formulierungen über die zwei Prinzipien des psychischen Geschehen, että todellisuusperiaate mukautuu tosiasioihin, mielihyväperiaate tavoittelee kiertotietä. Epäilemättä emme voi elää regressoituen uskonnollisten unelmien untuvatyynyn pehmeyteen ja uinahtaa siinä hiljaisuudessa, vaan elämämme rikkinäisessä maailmassamme. Untuvatyynyllä uinahtaminen on häiriintynyt nyt. Tuossa rikkinäisessä maailmassa on harjoitettu samanaikaisesti internet-terroria eli viritetty pelkoa Kavkaz Centerin sivustolla, kun minua on leimattu kaikenlaisten ”salaisten palvelujen” yhteyteen. Tämä on kantautunut myös seurakuntalaisten tietoon nettien keskustelukanavilta. Olen toistuvasti lausunut, että minulla ei ole mitään osaa missään ”salaisessa” järjestelmässä. Siksi olen vaatinut, ettei minua saa leimata internetissä tuollaisilla sanoilla. Niin saa kuitenkin tehdä helsinkiläisen poliisimme tulkinnan mukaan, mutta toivon tuohon tulkintaa muutosta uuden aineiston johdosta, jota mainittu sivusto on tuottanut. Kaikki puheet suurista salaisista palveluista häiritsevät työyhteisöni, kun tavalla tai toisella ne ovat tulleet heidän tietoonsa. Eräs tai eräät henkilöt ovat jopa lähettäneet tuota pahaa tietoa sähköpostitse heille, vähintään työtovereilleni ja mahdollisesti luottamushenkilöille! Olen saanutkin kopiot joistakin parjausteksteistä, joita Kavkaz Center on julkaissut, ja joita on lähetetty työyhteisöni virkaposteihin. Raportin mukaan olen syntipukki, koska tuollaista postia siis saapuu.

Minua moititaan kirkollisten ilmoitusten puutteellisesta ajantasaisuudesta ikään kuin ilmoitukset tulisivat minun käsistäni kokoaisuudessan, vaikka ilmoitusten tekeminen on ollut kanslistin tehtävänä. Hän on tehnyt kiitettävästi ilmoitukset, mutta aina jokainen tiedottaja ja ilmoittaja tietää kokemuksestaan, että joku löytää moitetta jostakin puuttuvasta detaljista.

Joka tapauksessa vanha seurakuntaneuvosto katsoo, että kirkkoherra tulisi vapauttaa tehtävistään tai siirtää toisiin tehtäviin. Raportti antaa ymmärtää, että työntekijät ja luottamushenkilöt kärsisivät suurista psykososiaalisista tai psykoomaattisista vaurioista kirkkoherran tähden! Olen ihmetellyt, ettei näitä vaurioita ole mitenkään tullut ilmi sairaspoissaolotodistuksina, jotka tulevat kuitenkin kaikki virkahuoneeni pöydälle. Jo aiemmin irtisanotun työntekijän ongelmat eivät kai nekin ole nyt minun syytäni, kun seurakuntaneuvosto ja työntekijät olivat tällöin erottamassa häntäkin hätäisemmin kuin itse hyväksyin: vaadin näyttöä kyseisen kokeneen ja lahjakkaan työntekijän tosielämän asioista (laiminlyönneistä ja virheistä), yksilöityä näyttöä, jotta pelkän parjauksen tähden ei häntäkään erotella, vaikka sellaisia vaatimuksia esitettiin naapuriseurakunnastakin.

Olen myös ihmeissäni, mitä minulle kuuluvia tehtäviä muiden henkilöiden olisi pitänyt muka tehdä siitä syystä, että en olisi fyysisesti ja henkisesti läsnä työpaikallani. Ihmettelen itsekin, mihin se päivä vierähti, kun olen lähtenyt töihin aamulla kello 7 ja saapunut illalla kello 20 jälkeen, joskus jopa kello 22 jälkeen. Erityisesti Abdullah Tammi tietää hyvin, kun on ollut usein puhelimessa ja varmasti havainnut, että pappi on ollut töissä. Tietenkään kukaan työntekijä ei voi istua koko ajan yhdessä huoneessa, kun seurakunnassa on yksi pappi, joka käy joskus syömässä, käy palvelutalossa tai tapaamassa ihmisiä.

On totta, että olin arvioinut syksyllä lähteväni muihin töihin hukkuvasta kirkosta. Luonnollisesti kirkko turhauttaa sen nopean hengellisen muutoksen (mielestäni rappion) vuoksi ja tämän kanteluvandalismin sallimisen johdosta. Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan mitään aikomusta lähteä pappeudesta, kirkkoherran virasta tai Pohjan seurakunnasta. Onpa eräs henkilö pyytänyt minulta suostumustani asettua kilpailuun Espoon piispan virasta keväällä 2012, kun Mikko Heikka jää eläkkeelle. En ole kuitenkaan vielä kovin innostunut. Ymmärrän, että tuomiokapitulissakin on tietty tahtotila vauhdittaa lähtemistäni pois virasta. Kurintoimenpiteillä (eli määräaikaisilla erottamisilla tai varotuksilla) ei ole mitään vaikutusta lausumiini asioihin, joita ei ole mitenkään eritelty tai osoitettu vääriksi yksilöidysti tai ymmärrettävästi. Yleisen parjauksen varassa tapahtuvalla varotuksella ei ole merkitystä, vaikka sellaista tuomiokapitulissa on harjoitettu. Sillä ei ole myöskään juridisesti mitään painoarvoa, koska sellaista varoitusta ei voi mitenkään tulkita selkeästi. Tämä oli ongelmana myös Pro Kareliaan liittyvin kanteluiden loppupäätelmissä: mitä se varoitus oikeastaan tarkoitti, kun siinä ei yksilöity oikeastaan mitään perusteltua ja todellista?

Omat toimeni jatkuvat työn suhteen tavanomaisesti. Mikäli tuomiokapituli päättää aloittaa juridisen painostuksen, osaan toki itsekin tuottaa rehdin laillisen ja julkisen hyvän järjestyksen mukaisesti kapitulille enemmän haasteita kuin Espoon tuomiokapituli on yhtään kertaa kokenut historiansa aikana. Tarkoitan tällä, että minulla ei ole mitään syytä antaa yhtään periksi. Antifasisti ei alistu. Tunnustan toki ihmiselämän rajallisen viisauden ymmärtää kaikkien ihmisten salaisia mielenliikkeitä, mutta en voi tunnustaa sellaista kritiikkiä, joka on selvien tosiasiatietojen vastaista ja antaa merkittävästi vääristynen kuvauksen toiminnastani.

On luonnollista, että taistelematta en anna periksi – enkä anna taistelunkaan jälkeen periksi asioissa, joissa olen toiminut vastuullisesti ja täysin oikein. Ei voi olla toista mahdollisuutta kuin pitää Kavkaz Centerin toimintaa perkelemäisenä kuoleman kulttina, kun asiaa arvioidaan papillisista lähtökohdista. YK:n turvallisuusneuvoston äskettäisen pakotelauselman perusteella Suomessa ja Ruotissa tulisi syntyä erityinen kansainvälinen vastuu pakotteen mukaisiin toimiin. Mikäli tätä yhteiskuntavastuuta eivät ole kirkon paimenet hoitaneet tai tukeneet syystä tai toisesta puheillaan ja teoillaan, tällöin on aihetta huolestuneisuuteen kirkon uskottavuudesta.

Keskustelin Naantalissa erään kirkkoherran kanssa, joka menetti uskottavuutensa silmissäni: hän ryhtyi oudosti arvioimaan Johan Bäckmanin toimia, Venäjän sananvapausongelmia, toimittajien murhia jne. Miksi pappi puhuu tuollaista? Vielä huolestuneempi olen ollut kolmesta varsin tuoreesta tapauksesta, joihin puuttuminen herätti närkästystä seurakunnassani tietyissä henkilöissä. Ensiksi keräsin pois Pro Karelian julkaisemat Karjalan Kuvalehti -aikakausjulkaistut kirkkoherravirastosta. Mielestäni tuollainen poliittinen julistus ei kuulu kirkon tiloihin. Toiseksi keräsin pois erään amerikkalaishenkisen helluntaiseurakunnan IRR-TV:n aikakauslehdet, koska niissä leimattiin Raamattua väärentäen ja naapurimaata halventaen Venäjä ”Ilmestyskirjan pedoksi”. Sellaista opetusta ei saa harjoittaa seurakunnassani. Tämän toimen jälkeen eräs henkilö sanoi, että lehteä on jaettu aiemmin ja sitä jaetaan myös sen jälkeen, kun sinut saadaan pois seurakunnasta. Kolmas järkytys oli seurakunnan rippikoululaisille jaettavaksi aiottu raamatunlukuopas, sillä siinä oli melkein heti alussa aivan tarpeeton amerikkalaisten kertoma ja kirjoittama tarina Neuvostoliitosta ikään kuin Neuvostoliitossa uskonto olisi ollut rikos. Kirjoittajan epätarkkuus asiassa ja koko poliittinen ulottuvuus oli mielestäni tarpeeton raamatunlukuoppaassa. En ole tarkistanut uusinta Stefanos-lähetyksen lehteä, mutta poistan myös tuon lehden seurakunnasta, jos havaitsen asiatonta sisältöä. Olen saanut tietää, että siihen lehteen on syytä suhtautua varauksella. On yllättävää, että tietynläinen poliittinen uskonnollisuus saa levitä hyvin rauhassa kirkon tiloissa, mutta sen poistaminen herättää moitteet poliittisesta toiminnasta tms!

Raamatussa Jeesus opettaa, että tietyissä tilanteissa on paras huutaa talon katoilta julkisesti se, minkä jotkut juonittelevat piilossa tai vähemmän avoimesti. Jeesuksen neuvot ova yleisestikin hyviä seurattavaksi. ”Älkää siis pelätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katolta” (Matt. 10:26-27).

Olen luonnollisesti surullinen, että jostakin syystä on onnistuttu rakentaa epäluottamus minua vastaan. Olen moittinut jo toista vuotta sitten, että tuomiokapitulissa huolella valitulla menetelmällä rakennetaan epäluottamusta pikemmin kuin rakennetaan seurakuntaa. En ole huono tulkitsemaan strategioita ja taktiikkaa, kun on kyse tunteiden johtamisesta. Erityisen raskauttavana pidän, että Espoon tuomiokapitulin vt. lainoppinut asessori lausui asioista näkemyksiään alueellisessa sanomalehdessä, vaikka itse en ollut saanut edes tietää kantelijoiden nimiä enkä asioita. Puoli vuotta myöhemmin on käynyt ilmi, että tuomiokapitulista suoraan tai muulla tavalla on myös vanha seurakuntaneuvosto kokonaisuudessaan tai ainakin muutamat henkilöt saaneet kantelijoiden kirjelmiäkin, joiden olemassaolosta en ole ollut itse useisiin kuukausiin tietoinen. Mahdotonta tietää, missä määrin muutakin kanssakäymistä on ollut näiden osapuolten välillä. Luonnollisesti näillä menetelmillä on syöty luottamusta kulissien takana, kuten jo toista vuotta sitten moitin mainittua menetelmää. Ymmärtääkseni kanssakäymistä Molari-tapauksen johdosta on ollut jo silloin, kun itse en ole ollut informoitu asioista. Kun itse olen soittanut useita kertoja tuomiokapituliin saadakseni tietää asioiden kulusta, en ole löytänyt ketään henkilöä puhelimeen eikä kukaan ole soittanut takaisin. Toki puhelin on toiminut ja joku kanslisti on vastannut. Kavkaz Centerissä julkaistujen tietojen mukaan jopa Kavkaz Centerin toimittaja on saanut puhua itsensä piispan kanssa. Kun kunnianloukkausasia etenee poliisin tutkinnassa Raaseporissa Kavkaz Centeriä vastaan, niin ilmeisemmin piispa olisikin hyvin aiheellista kutsua todistajaksi, sillä hän ainakin tietää, kuka on Kavkaz Centerin toimittaja. Tämä ei ole huumoria! Bulevardilla Pro Caucasus -yhdistyksen puheenjohtaja Mikael Storsjö ja Kavkaz Centerin administraatori ”Adam Tumsoev” eivät tiedä omien sanojensa mukaan sivustonsa toimittajien nimiä. Kaiken kaikkiaan on syntynyt erikoinen tilanne.

Kantelijat ja valittajat ovat julkisten ilmoitustensa mukaan pyrkineet pappisvirasta erottamiseen. He ovat käyttäneet siihen runsaasti energiaa, minkä tähden ovat kokeneet myös pettyneisyyttä kirkkoa kohtaan. Erottamisen tavoiteltavuus on syntynyt siinä uskomuksessa, että Molarilla ei ole enää Suomessa ja Venäjällä mitään kiinnostavuutta, jos ja kun hän ei ole pappi ja kirkkoherra. Omasta puolestani säilyn pappina ja liperit jakaisivat heilumistaan, vaikka luterilainen kirkko erottaisi minut pappisvirasta, mutta tällöin tekisin johtopäätökset tämän kirkon jäsenyyden suhteen. Ansiotulo häviäisi luonnollisesti kokonaan ja jäisin minimaalisen työttömyysturvan varaan, koska en kuulu mihinkään ammattiliittoonkaan. Tällä muutoksella ei olisi mitään negatiivista vaikutusta toimintaani antifasistina Suomessa, Venäjällä ja Baltian alueilla. Tällä hetkellä antifasistiseen kirjoitteluun jää aikaa vain myöhäiset iltatunnit ja vapaapäivät, mutta sitten voisi aloittaa todellinen jokapäiväinen show ilman omaa työvelvollisuutta.

Minä en ole kokenut uuden seurakuntaneuvoston kanssa niitä ongelmia, joita vanha seurakuntaneuvosto loihti kuvaukseen. Koen luonnollisesti sekä sääliä että pettymystä vanhan neuvoston sanailun tähden. Sääliä koen, koska he ovat ilmeisesti joutuneet kärsimyksiin lukuisten kanteluiden ja tämän seurauksena heille postitettujen "tietojen" tähden. Itse en ole heitä rasittanut asialla, vaan tekijät ovat toisaalla. Jaksan toivoa, että uusi seurakuntaneuvosto kertoisi huolista jo ennen kuin se julkaisee ne salaisesti jossakin selvityksessä. Myös sitä ihmettelen tämän kolmen vuoden kokemuksen perusteella, että miksi aina pitäisi olla huolissaan aina jostakin työntekijästä sen sijaan että tämä energia ilmaantuisi myönteisemmässä muodossa työn hyväksi? En ole ainut, vaan tiedän muutkin keskustelut liian hyvin, vaikka kuhunkin raporttiin kirjataan dramaattisesti, että juuri tämä työntekijä on historiamme huolestuttavin tapaus ....











- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Olen hetero enkä alistu homopolitiikalle

Pienten puolueiden vaalitentissä eilen illalla 24. maaliskuuta 2011 jäi epäselväksi, millaisia näkemyksiä Suomen työväenpuolueen eduskuntavaaliehdokkailla on homoseksuaalisten parisuhteiden rekisteröinnistä ja adoptio-oikeuksista sekä muusta asiaan liittyvästä. Puolueessa on varmasti useita erilaisia näkemyksiä, joita toinen toisiaan kunnioittavat uuden ajan työväenpuolueessa. Erityisesti muslimeille on tärkeää, ettei avioliittoa romuteta. Erityisesti voimakeinojen käyttö uskonnollisesti uskovia ihmisiä vastaan järkyttää yhtä hyvin muslimeita ja perinteisesti uskovia kristittyjä.

Suomen työväenpuolueen eduskuntavaaliehdokkaana Helsingin vaalipiirissä ja pappisvirassani (niin kauan kuin siinä saan olla kirkkomme erikoisen murroksen johdosta) voin sanoa omasta puolestani avoimesti, että tuen miehen ja naisen avioliittoa, enkä hyväksy mitään muita variaatioita avioliiton tai parisuhteen rakentamiseksi, en hyväksy rekisteröidyn parisuhteen rinnastamista miehen ja naisen avioliittoon, en hyväksy sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön ja –käsityksen rakentamista. Kutsun homoseksuaalisuutta harjoittavia tai sellaisia viettejä tuntevia ihmisiä rakkauden, kunnioituksen, rukouksen, Jumalan sanan ja muun sielunhoidon avulla Jumalan luomisjärjestyksen mukaiseen eheytymiseen.


Kuvassa kirkkoherra Juha Molari, Venäjän helluntaiseurakunnan johtaja Sergei Rjakhovsky (Сергей Ряховский) ja arkkipiispa Vsevolod Chaplin (Всеволод Чаплин) Moskovassa senaatissa joulukuussa 2010


Uskon yhä 2000-luvulla jKr. arvovaltaiseksi pyhäksi Jumalan sanaksi ja evankelisluterilaisen kirkon ainoaksi oppiperustaksi Kirkkolain 1 pykälän mukaisesti myös sen, minkä Pyhän Apostoli Paavalin Ensimmäinen kirje Korinttolaisille 6 luvussa jakeessa 9 lausuu homoseksuaalisista parisuhteista: ”Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”. Jos tuollaista varkautta, ahneutta tai seksuaalista vääristymää ilmenee, kutsun yhtäläisesti näitä henkilöä niin kuin jokaista ihmistä apostoli Paavalin opetuksen mukaisesti puhtauteen, pyhyyteen ja vanhurskauteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalan Hengen voimassa. Tämän seikan opettamisessa tulee olla hienotunteinen: tarkoituksen ei ole loukata ihmistä, vaan kohdata hänet minä-sinä -suhteessa (ei minä-se -suhteessa).

Jos tästä kristillisestä vakaumuksestani joku toimittaja tai ”pappismies” ei tykkää, tuo tykkäämättömyys ei vaikuta mitenkään vakaumukseeni, opetukseeni tai toimintaani asian johdosta. Rohkenen myös otaksua, että Raamatun ja kristillisen tradition osalta tunnen asian historialliset ja teologiset argumentit huomattavasti perusteellisemmin, olen myös kirjoittanut artikkeleita ja kirjan asian johdosta. Olen koonnut vuosikymmen sitten kirjoittamaani aineistoa blogiini 1. marraskuuta 2009 ja 21. lokakuuta 2010, jolloin käsittelin luonnollista lakia, kultaista sääntöä ja homoseksuaalisuutta kristillisen etiikan näkökulmasta.

Postmoderni fasismi alistaa

Mitä tulee yhteiskunnalliseen ja poliittiseen argumentointiin, katson nämä valintani perustavasti arvovalinnoiksi: arvovalintani mukaan Luoja loi lapsen kasvupaikaksi isän ja äidin välisen avioliiton. Tiedän useista sadoista kastekodeista, että tämä ei toteudu edes lapsen syntyessä. Toteutumattomuus ei merkitse, ettei molemmilla vanhemmilla olisi merkitystä lapsen terveelle psyykkiselle ja sosiaaliselle kasvulle. Katson kahden samaa sukupuolta olevan parisuhteen häiriintyneeksi suhteeksi, joka jo peili-ilmiön ja sosiaalistumisen johdosta saattaa kasvavan lapsen tarpeettomiin psykososiaalisiin riskeihin. Kodin hajottaminen sopii hyvin postmodernille fasismille, joka tahtoo alistaa rikkinäiset sielut.


Psykoanalyytikko Juha Kemppinen kirjoittaa vuona 2003 älykkäästi artikkelissaan ”Yhteiskunnallisen muutoksen häviäjät: Isättömät pojat” (Ystävien kesken 2/2003: 4-9). Kemppisen (2003: 5) mukaan lapset voivat saada isättömyydessä “reiän” sieluunsa. Tämän reiän he täyttäisivät fantasioilla ja demoneilla. ”Kun sellaiset demonit jylläävät sielussa, poika tuntee itsensä hyveelliseksi repimällä alas sen, minkä ’isä’ on rakentanut. Kaikissa kulttuureissa isään liittyvä alkaa merkitä paholaista”. Tällaisesta isättömästä ihmisestä voi kehittyä joukkosielu, joka helposti kiinnittyy ja hukkuu ylimääräiseen emotionaalisuuteen ja joukkotunnelmointiin, otaksuu Kemppinen.

Tuota isättömyyttä syntyy valitettavien elämänkohtaloiden (kuolema, avioero ym.) seurauksena, mutta järjestelmällinen miehen ja naisen kadottaminen lapsen kasvuympäristöstä tuottaa arveluttavia seurauksia, joista tuskin Kemppisen kuvailema joukkotunnelmointiin altis poika on ainoa ikävä kohtalo. Sellainen kohtalo toki palvelee postmodernin fasismin mukaista Alistu-kampanjaa, ja ehkä Alistu-kampanja myös luo sopivia alistuja: ne ruokkivat toisiansa!

Älä alistu!

Olen nuoresta opiskelijapojasta alkaen ollut erittäin hyvissä väleissä Suomen evankelisluterilaisen opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO), Suomen Raamattuopiston (SRO) sekä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) kanssa, sekä myös jossakin määrin Suomen Luther-säätiön ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen kanssa. Tällä hetkellä on massiivinen hyökkäys näitä järjestöjä vastaan. Tähän hyökkäykseen on myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa osallistunut. Pidän hyvin valitettavana arkkipiispan käytöstä.

Nämä järjestöt olivat aloittaneet Älä alistu-kampanjan. Tälle kampanjalle on omat verkkosivut, joita voin kristittynä ja eduskuntavaaliehdokkaana hyvin suositella: http://www.nuotta.com/kampanja En ole mitenkään nyt osallinen kampanjan syntyy tai toimintaan.

Toisin kuin iltapäivälehdistö ja muu julkinen mustamaalaus antavat ymmärtää, tämä Älä alistu –kampanja on erittäin hienotunteinen ja terveesti hartaudellinen. Mielestäni pitäisi olla vähintäänkin oikein, että kristityt saavat rukoilla ja lukea Raamattua myös seksuaalisuuteensa liittyvissä kipukysymyksissä ja kasvutarpeissa.

Kampanja on osoittanut oikeutuksensa sanoissa ”Älä alistu”, sillä siinä rohkaistiin ihmistä siihen, ettei tämä alistuisi ihmisten yrityksiin painostaa elämään Raamatun vastaisesti, ”äläkä anna ihmisten määritellä identiteettiäsi”. Nyt on kuitenkin diktatorinen alistamisohjelma, jossa hyökätään arkkipiispasta ja iltapäivälehdistä alkaen alistumista vastustavaa kampanjaa vastaan. Tämä alistamisen henki on postmodernin fasismin mukainen henki koko suomalaisessa epäterveessä yhteiskunnassamme. Siksi tarvitaan uuden ajan työväenliikettä ja raitishenkistä muutosta postmodernia alistamista vastaan, joka on vallitseva uskonnollispoliittinen ohjelma Suomessamme.

Kampanjan sivustolla lausutaan 24.3.2011 hyvästä syystä, että

on paljon ihmisiä, jotka vakaumuksensa vuoksi pitävät kiinni siitä, että seksi on miehen ja vaimon suhteeseen kuuluva asia. On myös paljon niitä, jotka kamppailevat seksuaalisen rikkinäisyyden kanssa ja etsivät tukea vakaumuksensa mukaiseen elämään. Ja lopulta jokainen ihminen on myös seksuaalisuuden alueella haavoittunut ja keskeneräinen.

Älä alistu! -kampanja on sisällöltään sopusoinnussa kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnön kanssa, jossa annetaan tuki Annin kaltaisten kamppailulle. Mietinnössä sanotaan: ”…Osa (homoseksuaaleista) pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan” (Perustevaliokunnan mietintö 4/ 2010). Asiasta puhutaan myös piispainkokouksen selonteossa Parisuhdelain seuraukset kirkossa (10.2.2010, sivut 129-130).


21. maaliskuuta 2011 lanseeratussa Älä alistu! –mediakampanjassa haluttiin rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita, yleisestä mielipiteestä huolimatta. Nimenomaisesti kampanjan puolesta määriteltiin alusta alkaen, että ”kampanja ei yritä painostaa ketään, vaan antaa välineitä pohtia oman elämänsä kipupisteitä. Kampanja ei yritä olla eheytymiskampanja, vaan tiedotuskampanja. - - - Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun.”.

Kuva: Iltalehti ei ole rehellinen uutisoinnissaan


Iltalehti väitti 23.3.2011 julkaistussa artikkelissaan kirkon aktiivien rinnastavan homoseksuaalit murhaajiin. Älä alistu! -kampanja on keskustellut Iltalehden toimittajan, toimituspäällikön ja päätoimittajan kanssa ja toivonut uutisen oikaisua. Pyynnöistä huolimatta asiaan ei ole suostuttu.

Heteropappimies tykkää naisista

Viagra-ryhmästä Nadja, Tanja ja Albina antoivat minulle haastattelut kesän 2009 alussa. Kirjoitin heistä myös julkaistun sanomalehtijutun ”Venäjän kuumin ryhmä”. Minä tykkään naisista, mutta en kyllä ymmärrä miehiä, jotka tahtoisivat maata miesten kanssa tai jopa harjoittavat sellaista!

Ole heteromies ja nauti miehenä, että kyllä nainen voi olla ihana!





- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Dagestanissa selvitellään minun osoitteitani



Toivottavasti hän on Kavkaz Centeriin vihamielisesti suhtautuva henkilö, joka Dagestanissa tällä hetkellä selvittelee Juha Molarin kodin ja työpaikan osoitteita. 99,9 %:n todennäköisyydellä tämä henkilö on ystävällinen henkilö, koska vain äärimmäinen murto-osa alueen väestöstä antaisi tukea separatisteille ja sitäkin vähemmät tukevat terroristeja.

Tänään kotisivujani ja blogiani on tutkinut muutama kiinnostunut ihminen Dagestanista. Erikoista on, että he ovat saapuneet erikoisen linkin kautta, jossa on esillä verisesti teloitettu mies, jota Kavkaz Center ylistää.


Tuosta samasta osoitteesta henkilö seikkailee internetin sotapelisivuilla.


Kiehtovasti samat tavat ovat tälläkin tämän päivän surffaajalla kuin 23. syyskuuta 2010 järkyttävän sähköpostin lähettäneelle tyypillä. Tämän päivän dagestanilainen tyyppi surffailee katsomassa nuorten tyttöjen kuvia dagestanilaisilla deittisivuilla ja katselee naisten alusvaatemallien ja –vaatteiden kuvia. Selvästikin Doku Umarovin perverssin väen kannattaja! Tässä vain pieni esimerkki sellaisesta kauniista sivusta, joka ei ole häpeäksi kirkkoherran blogisivulla.

Mielenkiintoiseksi tyypin surffailu muodostuu siitä syystä, että hän näyttää kiinnostuneen myös meikäläisen papin osoitetiedoista ja kotitiedoista. Tämä tulee ilmi surffaus- ja lataustiedoista, kun niitä selvittää tarkemmin. Miksi Dagestanissa yksi hiljainen suomalainen kyläpappi kiinnostaa?

Sain 23. syyskuuta 2010 järkyttävän venäjänkielisen sähköpostiviestin Dagestanista, kuten IP-osoitteen tarkempi selvittäminen paljastaa. Sama ip-osoite oli samaisella viikolla käytössä nimenomaisesti Dagestanissa, kun kirjoittaja uhkasi listiä jonkun henkilön äidin. Samanaikaisesti häneltä tuli julki myös puhelinnumero, joka oli nimenomaisesti Megafonin puhelinnumero Dagestanista. Saamani silloisen sähköpostin lähettäjäksi ilmoittautui ”Timur Hashiev”, mutta viestin alkuperäksi ”Doku Umarov”. Viestin mukaan pääni leikataan niin kuin perheenikin, jos en lopeta kamppailua Kavkaz Centeriä vastaan. 2. helmikuuta 2011 paljastin hiukan syyskuussa 2010 saamani sähköpostiviestin lähettäjästä henkilökuvaa.


Toimitin poliisille rikosilmoituksen, jonka mukana oli sähköpostin kaikki tiedot tarkempaa selvittämistä varten. Lähettäjän IP-osoite oli 80.239.243.10.


Helsingin vaalipiirissä Suomen työväenpuolueen eduskuntavaaliehdokas Juha Molari, teologian tohtori ja BBA, Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) aktivisti ja taloustoimittaja, katsoo YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimuksen velvoittavan Suomen hallitusta ja lainvalvontaviranomaisia Kavkaz Centerin sulkemiseen, palvelimien takavarikointiin ja Kavkaz Centerin koko administraation pidätykseen jatkotutkimuksia varten. On paheksuttavaa, että Suomen ja Ruotsin lainvalvontaviranomaiset ja poliittinen johto eivät ole yhteistoiminnassa ja ankarasti vielä puuttuneet Kavkaz Centerin toimintaan, vaan pikemmin äskettäin Ruotsi kieltäytyi luovuttamasta Kavkaz Centerin entistä "päätoimittajaa" Venäjälle rikostutkimuksia varten. Suomi ja Ruotsi evät ole noudattaneet YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimuksia.

Miksi puhumme vain YK:n vaatimuksista Libyaa vastaan, mutta olemme sokeat pakotevaatimuksille, joiden velvoittamana pitäisi tapahtua nopeita muutoksia Suomessa ja Ruotsissa?



Tässä kuvassa on Kavkaz Centerin silloinen yläpalkki manipuloitu helvetin tulien avulla, jotka puuttuivat jostakin syystä alkuperäisestä kuvasta, lähde: Yamartnah



- - - -

No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +358 44 322 2661 or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)