perjantai 30. syyskuuta 2011

Edvard Hämäläinen – selkärangattomien sanastospesialisti myyräntyössä

Vuoden aikana Kavkaz Centerin (KC) artikkeleissa toistuvasti esiintynyt - erityisesti minua ja Johan Bäckmania panetellut - Edvard Hämäläinen (Эдвард Хямяляйнен) on KC:n väitteiden mukaan "tutkijana Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa" (http://www.rusin.fi/). Muistan hyvin tuon Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin tiedotuspäällikön Hanni Hyvärisen ikävämieliset vanhat lehdistötiedotteet ja uudemman keskustelun Jukka Mallisen kanssa siitä, että he harjoittavat myyräntyöstä antifasisteja vastaan, koska oikeudellisilla keinoilla eivät voi saavuttaa menestystä. Olen arvostellut blogissani Hanni Hyvärisen myyräntyön ideologiaa. Mainitun instituutin johtokunnan puheenjohtajana on Henrik Lax - myös Finrosforumin perustajajäseniä.

Instituutin henkilökuntaluettelossa ei lue Hämäläisen nimeä, joten en tiedä, mistä KC on löytänyt Hämäläisen työskentelevän tutkijana ko. institutissa. Instituutin vuoden 2007 vuosikirjasta käy kuitenkin ilmi, että Eduard Hämäläinen on osallistunut Rusin-tutkimusprojektiin "selkärangattomien eläintieteellisen" sanaston kokoamista varten "määräaikaisena kielenkääntäjänä" (Toimintakertomus 2007 s. 11, 13). Tämä luultavasti ilmentää instituutin Venäjä-asiantuntemusta yleisemminkin. Instituutti jakoi sittemmin avustuksia tutkimustyötä varten: "toimittaja" Edvard Hämäläinen sai jopa apurahan, mutta Hämäläinen lausuu bloginsa johdannossa, ettei hän voi kutsua itseään "tutkijaksi" tai "toimittajaksi".

Edvard Hämäläinen on kirjoittanut blogissaan ja muilla sivustoilla useamman jutun, jossa hän osoittautuu epäilemättä taitavaksi kirjoittajaksi: Vaino katoaa, minusta tulee häirikkö, tosiasioiden tarkkuudella ei ole niin väliä, KC:n fanien lähettämät tappouhkaukset unohtuvat täysin. Nämä kirjoitukset on laadittu venäjäksi – epäilemättä myyräntyön tarkoitusperä ja menetelmät käyvät ilmi. Hämäläinen liittää minuun loukkaavan kehotuksen ”kaivaa Risto Ryti haudasta ja hirttää”, mutta enhän minä ole asiaa koskaan esittänyt. Olen referoinut eräiden muiden puhetta ja kuvaillut tapahtuman tunnemaailmaa, kun itse olen sanonut, että linnut paskantamalla osoittavat aivan riittävästi kritiikkinsä Mannerheimia ja Rytiä vastaan. Muiden oivallukset liitetään siis minun osuudeksi.

Englanninkielisessä blogikirjoituksessani "Church suspension merely bullying" (25 September 2011, RT) olen selostanut yksityiskohtia, joita Suomessa halutaan kätkeä piiloon, kun kuvaillaan minun ja Kavkaz Centerin tukijoukkojen välistä kamppailua.

Edelleen Hämäläinen moittii minua siitä, että Suomen antifasistisen komitean sivulla on ollut rohkeita kuvia Tarja Halosesta. Nämä kuvat eivät ole tietenkään minun vastuullani, en lataa muiden tekstejä ja kuvia (paitsi kaksi kertaa olen ladannut Safkan sivulle Jussi Parviaisen kirjoituksen, mutta allekirjoitukseni näkyy lataustiedoista) – eikä Hämäläinen voi varmuudella lainkaan sanoa, miten olen itse reagoinut kuvien olemassaoloon. Todellisuudessa olen eräitä kertojakin arvostellut, jos kuva on mielestäni ylittänyt sopivuuden. Itse asiassa poliisikin kysyi mainituista kuvista, mutta en osannut vastata tarkemmin, koska en hallitse sellaisten kuvien tekemistä enkä tunne niiden lataajaa. Ymmärrän hyvin, että Suomessa presidenttiin ei sovi kohdistaa rumannäköistä ankaraa kritiikkiä sanan- ja ilmaisuvapautemme puitteissa vallitsevassa tukahdetussa demokratiassamme.

Hämäläinen on moittinut, että olen istuttanut Heidi Hautalan ja Jukka Mallisen helsinkiläiseen kahvilaan yhdessä Doku Umarovin kanssa. Hämäläisen mukaan poliittista satiiria ei ole olemassa. Ei tietenkään ole olemassa miehelle, joka on selkärangattomien sanastospesialisti myyräntyöntekijöiden instituutissa. Tuo kuva, jonka olen löytänyt, on mielestäni erinomaisen tarpeellinen kritiikki Kaukasian emiirikunnan ja Kavkaz Centerin kulissiorganisaatiota vastaan (”front organization”): Mallinen ja Hautala ovat puolustaneet Kavkaz Centerin olemassaoloa kauniiden sanojen ja rumien Venäjä-kuvausten avulla, vaikka heidän on täytynyt tietää KC:n suhde Doku Umaroviin.

Arvi Perttu on kirjoittanut neuvostoajan toisinajattelijasta, 56 vuotta vanhasta Edvard Hämäläisestä, joka työskentelee kääntäjänä määräaikaissopimuksilla Venäjän- ja Itä-Euroopan instituutissa. Neuvostoliitossa hänet tuomittiin vuonna 1970 erittäin vaarallisesta valtiorikoksesta kolmeksi vuodeksi vankileirille. Ilmeisemmin on havaittavissa, ettei vankeus aina kasvata ihmistä vastuullisemmaksi. Suomeen saavuttuaan Rusin (Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti) on maksanut hänelle palkkaa määräaikaisista tehtävistä, kuten selkärangattomien eläinten sanaston osaamisesta. Hämäläinen on itsekin kirjoittanut valtiorikostuomiostaan. Neuvostoliitossa Hämäläinen kertoo työskennelleen mm. siivoojana, mutta Suomessa hän työskentelee – ilman asiaan kuuluvaa akateemista tutkimusta – instituutin määräaikaisena kielenkääntäjänä, KC:n mukaan itse tutkijana. Toisinajattelijalle tapahtuu arvon ja tittelin korotus, kun hän saapuu Suomeen ja moittii Venäjää.

Eduard Hämäläinen kirjoittaa "Россия в красках" -portaalissa. Huhtikuussa 2011 hän kirjoitti minua vastaan, että minä en olisi "totuuden uhri, vaan narsistinen potilas", joka yhdessä Bäckmanin kanssa keksisi russofobian, jota ei kuitenkaan Suomessa olisi. Hämäläinen nimitti meitä "hyödyllisiksi suomalaisiksi" "hyödyllinen idiootti" -ilmaisua matkien. Samaistus paljastaa, että Hämäläinen ei viihdy Suomessakaan: hänen mukaansa suomalaiset ovat idiootteja.

Hämäläinen moittii useammassa kirjoituksessaan sitä häntä itseään ja ilmeisemmin myös Venäjän ja Itä-Euroopan instituuttia kauhistuttavaa tosiasiaa, että jopa meikäläinen pieni ihminen (Juha Molari) on saanut runsaasti huomiota venäläisessä mediassa. Suomalainen media menettelee esimerkillisesti, kun vaikenee täysin ja antaa puheenvuoron ainoastaan Kavkaz Centerin omistajalle Mikael Storsjölle.

Saunalahden Kolumbus- palvelujen käyttäjänä Hämäläinen pitää blogia myös suomalaisella palveluntarjojalla. Tekstit ovat kuitenkin venäjäksi. Uusinta, äskettäin terroristikanavan siteeraamaa blogikirjoitusta en ole löytänyt muualta kuin Kavkaz Centerin sivulta: KC kokee selvää intiimiä intressiä Hämäläiseen. Eduard Hämäläinen on ollut myös minua koskevan venäjänkielisen wikipedia-artikkelin aktivisti. Mielestään hän kirjoittaa jotain niin olennaista, että hän on linkittänyt itsensä wikipedia-artikkeliini.

KC kertoo näin Edvard Hämäläisen uudesta blogikirjoittelusta, joita ei sinänsä synny kovin usein - myös vuosi sitten hän kirjoitti blogissaan ja tällöinkin antifasisteja vastaan. Kavkaz Center kertoo Edward Hämäläisen kirjoittaneen blogissaan 27 syyskuuta muistutuksen, että hän kirjoitti blogissaan jo 21 huhtikuuta Molarista ja Bäckmanista. Hämäläisen mukaan kirkon vaino Molaria vastaan ei olisi mitenkään yhteydessä siihen, että olen vaatinut websivuston sulkemista ja liittänyt sivuston Doku Umaroviin. Selkärangattomien sanastotaituri osaa ilmeisen hyvin myös muut taitolajit ja pestä puhtaaksi Kavkaz Centerin Mikael Storsjön kantelun, tuomiokapitulin keskustelut ja perustelut siitä tosiasiasta, että protestini jokahetkinen suunta on ollut Kavkaz Centerin toiminnan jatkuminen Suomessa ja sivuston toiminnan salliminen, vaikka sivusto on yhteydessä Doku Umaroviin. Tietenkään tuomiokapituli ei julkisissa papereissa osoita pääasiallisesti sellaista taktista tyhmyyttä, että mainitsisi Doku Umarovin ihannoivassa yhteydessä, vaikka kahdenvälisissä keskusteluissa saatetaan puolustaa Kaukasian bandiittiosapuolen taistelua Venäjää vastaan. Tuomiokapituli on kuitenkin aivan sanallisestikin perustelut, että Kavkaz Center tulee jättää arvostelun ulkopuolelle, koska sivusto on laillinen organisaatio. Samalla tavalla tuomiokapituli on perustellut myös aiemman varotuksen yhteydessä, että olisi sopimatonta kritisoida ProKarelia –järjestöä, joka on heidän mukaansa laillinen kansalaisjärjestö, mutta ei mikään poliittinen toimija. Tuomiokapituli määrittää (10.2.2011 § 3 s. 10) sananvapauden rajaksi vain viranomaismenettelyn ilman julkista tiukkaa keskustelua:
Molari arvostelee Kavkaz Center –nimistä organisaatiota terroristien tiedotuskanavaksi. Organisaation palvelin toimii Suomessa Storsjön yrityksen tiloissa, ja Storsjön mukaan organisaation toiminta on todettu Ruotsissa lailliseksi. Tuomiokapitulin toimivaltaan ei kuulu Kavkaz Centerin toiminnan laillisuuden arviointi. Koska tietoon ei ole tullut, että Suomen viranomaiset olisivat kieltäneet organisaation toiminnan tai puuttuneet siihen, on lähtökohtana pidettävä, että toiminta on laillista. (tuomiokapituli)”

Edelleen tuomiokapituli on moittinut, että olen osallistunut (lailliseen) mielenosoitukseen Bulevardilla: tuomiokapitulin mukaan on sopimatonta häiritä mielenosoituksella Mikael Storsjön työpaikan edessä. Piispa Mikko Heikka kyttäsi – kuten itse näin – Bulevardi 2:n vastakkaisella puolella ravintolassa mielenosoitusta, jonka osallistujat olivat pääasiassa Yövartio-liikkeen edustajia Virosta. Itse saavuin (siviilivaatteissa) paikalle heidän seurakseen. Mutta tuomiokapituli kätki jälleen sivuun sen, että protesti oli Kavkaz Centerin administraation ja web-toiminnan ylläpitämistä mainitussa kohteessa. Samalla tavalla Hämäläinen kätkee selityksissään sivuun, että olen kaikissa toimissani protestoinut Kavkaz Centerin toimintaa ja sen tukemista.

Minun menettelyäni on moitittu Jukka Mallisen rikosilmoituksessa ja tuomiokapitulin tuomiossa sekä Edvard Hämäläisen tarinoissa sopimattomaksi, koska olen rukoillut eksorsistisen rukouksen tuomiokirkon portailla. Tuomiokapitulin mukaan olen käyttänyt uskontoa sopimattomalla tavalla, laiminlyönyt siis pappisvirkavelvollisuuden. 3.9.2010 olen kello 13:04 rukoillut tuomiokirkon alaportailla torin laidassa Beslanin koulutragedian kansainvälisenä muistopäivänä: tilaisuuteen on osallistunut muutama muukin henkilö yli kirkkokunta- ja uskontokuntarajojen. En ole maininnut kenenkään ihmisen nimeä rukouksessani, mutta olen pyytänyt hyvin aiheellisesti, että Jumala karkottaisi saatanan ja sen pahat henget Kavkaz Centerin propagandasta, jotta tuon median sanansaattajien välityksellä ei välitettäisi hirvittävää terroristista viestiä. Ketään yksittäistä ihmistä en ole uhannut koskaan, enkä hyväksy muidenkaan ihmisten uhkauksia.

Edvard Hämäläisen mukaan venäläisellä medialla ei olisi ollut mitään edellytyksiä tietää, että 14.huhtikuuta tapahtunut virastapidätys olisi ollut vain toistaiseksi tutkimuksia varten, mutta ilman mitään rangaistusta. Sitä vastoin Molari olisi itse eronnut virastaan. Itse asiassa venäläisellä medialla oli silminnäkijän edellytykset tietää kaikki: kotonani olivat tällöin RT:n toimittajia, jotka saivat nähdä paperit ja dokumentit alusta alkaen. He saivat määritellä tilannetta avoimessa vuorovaikutuksessa kanssani. Tietysti on kurintoimenpide myös kirkkolain määrätyn pykälän nimen mukaisesti, että pappi pidätetään toistaiseksi virantoimituksesta. Kurinpidon luonne ilmenee myös siinä, että tuosta hetkestä palkan maksu loppuu täysin tuntemattomaan tulevaisuuteen saakka. Edelleen tuomiokapitulin päätös merkitsi, että minun piti maksaa valtaosa huhtikuun palkasta takaisin heille. Ilman minkäänlaista tuloa yhtään mistään järjestelmästä, en tietenkään voinut jättäytyä vain sängyn pohjalle odottamaan, että syyskuussa tuomiokapituli päättäisi rangaistukseksi vielä 3 kuukautta viraltapanon, pappeuden oikeuksien menettämisen. Miten olisin voinut selvitä taloudellisesti ilman mitään ansiotuloja ja avustuksia joulukuun loppuun huhtikuun päivästä alkaen? Tuosta tilanteesta ainoa tekninen ratkaisu oli hakeutua työttömäksi työnhakijaksi tai etsiä muita ansiotuloja, erota noin kuukauden kuluttua toukokuussa 2011 Pohjan suomalaisen seurakunnan kirkkoherran virasta, jota en saanut enää edes toimittaa ja josta en saanut enää edes rahaa. Kirkkoherralla ei ole edes oikeutta sivutuloihin ilman asianmukaista tuomiokapitulin lupaa ja nekin sivutulot saavat olla vain hyvin rajatut. Hämäläinen on ilmeisemmin tarkoin lukenut blogiani, joten hänen pitäisi hyvin tietää, että eroni kirkkoherranvirasta on pitkäaikaisen painostuksen tulos: Mikko Heikka ja hänen juristiapulainen kehottivat jo huhtikuussa 2009, että eroaisin pappisvirasta, jotta tulisi halvemmaksi. En saisi matkustaa Venäjällä enkä kirjoittaa Venäjästä. En ole koskaan ollut työpäivinä Venäjällä – jopa seurakunnan ja hiippakunnan Venäjän matkat vedin lomapäivinä, jottei seurakunnalle tulisi ylimääräisiä kuluja.

Edelleen minun vallitsevaa onnellisuutta on piruiltu ikään kuin nyt minulla olisi vaurautta, jota kirkkoherrana ei ollut. Tosiasiassa en ole saanut esimerkiksi nyt syyskuussa yhtään euroa, dollaria tai ruplaa tai muuta valuuttaa mistään tulolähteestä. Pari laskua olen maksanut siten, että nostin Joustoluotto ja Visa-laina –tileiltä rahaa, siirsin pankkitilille ja maksoin velalla velkaa. Nyt en voi maksaa mainittua Joustoluottoa ja Visalainaa takaisin. Käyttötililläni on velkaa 1,5 euroa pankille – palvelumaksujen tähden saldo ylittyi. Liki kaikki laskut ovat maksamatta: puhelin, internet-yhteys ja kaikki, joten tämäkin blogikirjoittaminen saattaa päättyä pian, kun en enää pääse nettiin rahattomana. Onnellisuuteni ja onnettomuuteni ei ole kokonaan rahan ja rahattomuuden varassa, vaikka toimeentulolla on joku yhteys hyvinvointiin ja mielialaan: rahattomana on ollut vaikeaa innostua jopa urheilusta! Kaikesta huolimatta tunnen itseni vapaammaksi ja tilanteen paremmaksi kuin toimia teeskentelevien kirkkoporsaiden instituutiossa, jota Jeesus ei perustanut julistaessaan Jumalan valtakuntaa.

Liki kaikki viralliset vastaukseni – vastustajieni kiivaasta protestista huolimatta – ovat julkisesti luettavissa kotisivujeni (http://personal.inet.fi/business/molari/) linkeistä pdf-tiedostoina.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

torstai 29. syyskuuta 2011

Vihkipappi Jussin ja Saanan draaman silminnäkijänä Maria, Maria –shown kulisseissa

Eilen illalla Jussi Parviainen soitti ja pyysi mukaan Maria, Maria –studiolle. Menin Jussin luo ja lähdimme yhdessä ensin vanhalle varikolle, jossa Maria, Maria oli ollut aiemmin. Sitten etsinnän jälkeen löysimme Pasilaan, jossa Saana Parviainen jo odotti Jussiansa. Blogissaan Jussi Parviainen on tilittänyt voimakkain kuvin ja sanoin kipeitä tuntojaan mainitun tapahtuman jälkeen. Draama ja show ei ollut yksityistapaus, vaan merkki yleisemmästä ilmiöstä ja sen kipeästä kohtaamisesta yhä enemmän pornahtavassa julkisuudessa, jota media ei ole kyennyt toistaiseksi erityisemmin kriittisesti tulkitsemaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jussi Parviainen kirjoitti aiheesta 28. syyskuuta: "Irti kuvasta - itsenäiseksi ajattelijaksi ja toimijaksi".

Jussi pohti matkan aikana kovasti ensimmäistä järkytystään, miten selviää ohjelmassa tulevasta paljastuksesta. Hänen vastauksensa oli jo matkalla, että hän päättää antaa anteeksi ja rakastaa. Mutta, miten hallita itsensä itse tilanteessa? Hän tahtoi myös keskustella Saanan kanssa jo ennen ohjelman alkua. Pariskunta piti toistensa käsistä kiinni ja olivat lähekkäin ennen ohjelman alkua. Sitten heillä oli jonkin verran Marian kanssa keskustelua, missä määrin on aiheellista tuoda ylipäätänsä esille tuore likainen tieto uskottomuudesta. Jussin ei ole helppo kohdata liki suoraan televisiokameroiden alla mainittu tietoa, vaikka hän olikin pistänyt itsensä komeaksi ja hän on kokenut paljon. Erityisesti Saana tahtoi vältellä ikävän asian julkisuutta. Hänhän oli moittinut aiemmin Jussin valvovan häntä ikään kuin syyttä, mutta sitä valvontaa ei ilmeisemmin ollut lainkaan. Oli kyse pikemmin julkisuuden hallinnasta pilaamisen vastakohtana.

Minä katselin dramaattista keskustelun muutosta lämpiössä isolta näyttöruudulta. Tapahtuman jälkeen ohjelman väkeä tuli lämpiöön ja juttelimme niitä näitä. Saana kävi valokuvassa show:n kahden naistähden kanssa. Sitten autoin nuoren pariskunnan yönsä viettoon. Matka ei ollut hiljainen - Jussi kysyi ääneen: "Miksi, miksi?" Tämän kysymyksen ymmärtämistä Jussi miettii myös kovasti tämän päivän blogissaan. Jussi on syvästi tunteva älykäs mies, jota ei suinkaan tyydytä vastaus ”En tiedä”. Sen on liian nopeasti tehty pikkuhyppy pois kivun todellisuudesta.

Itse epäilin, että ylpeys käy nuorelle ihmiselle lankeemuksen edellä, vaikka sananparsi on yksinkertaistavan tyly: kun on paljon tullut vauhtia ja julkisuutta, lopulta nuori ihminen menettää ymmärryksen uskollisesta elämästä ja kohtuullisuudesta. Julkisuudessa esiintyneet kaikenlaiset epätarkat jutut mm. ulosotosta ja "valtavasta" velasta järkyttävät nuorta naista, joka vasta opettelee elämän todellisuuteen - leikkii vaimoa. Lausuin Helsingin tuomiokirkossa varoituksen, että pariskunta kestäisi julkisuuden tuomat moninaiset paineet: mutta minun oli helpompi sanoa kuin heidän kokea ja kestää. Blogissa ja facebookissa on myös valtava määrä anonyymejä kommenttien kirjoittajia, joiden lähettämien moninaisten arvioiden painoarvo saattaa hämärtyä.

Saana oli ennen ohjelmaa ja ohjelman jälkeen sama hymyilevä, miellyttävä nuori nainen, kun hänet kohtaa kasvotusten. Hän on minun silmissäni vielä kovin nuori: useamman vuoden nuorempi kuin esikoispoikani. Mitä nämä oikeasti tietävät vielä elämästä? Missä määrin media voi ottaa heitä elämän kovien viisauksien opettajiksi, edes pitää päivittäin julkisuudessa esillä, paitsi markkinointia varten asiakasulottuvuuksien laajentamista ja myynninedistämistä varten nuoreen väkeen.

Saana ei ole ensimmäinen eikä viimeinen aviopuoliso, joka ei ole uskollinen tässä ihmiskunnan historiassa. En tiedä tilastojen määrää, mutta ilmeisemmin liki puolet on myöntänyt eläneensä uskottomasti, ja puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Viihdealalla on kai jossakin päin ollut uskomus, että tietyn reiän kautta aukenevat roolit ja glamouria. Valitettavasti nuoret voivat luulla siten typeryydessään ja laiskuudessaan, vaikka teatterin ja elokuvan huippuammattilaiset ovat käyneet kovan elämänkoulun lisäksi korkeakoulun ilmaisunsa ja näkemyksensä kehittämiseksi.

Suhteessaan epäonnistuneet aviopuolisot eivät ole useimmiten kuitenkaan julkisuuden henkilöitä, heidän suhdettaan ei käsitellä blogeissa tai viihdeuutisissa. Toivottavasti sitä maailmaa ei tule koskaan, jossa facebook, twitter ja blogit päivittävät parisuhteen myötä- ja vastoinkäymisiä läpinäkyvästi koko maailmalle. Ihmisen seksuaalisuudessa on myös aina paljon henkilöhistoriallisia ulottuvuuksia, joita ei sovi lausua julkisesti, mutta jotka asianomaisen itsensä ja hänen puolisonsa olisi vilpittömästi kohdattava. Kaikki eivät kuulu julkisuuteen.

Liian useissa tapauksissa päihteet ja väkivalta seuraavat petetyksi tulemisen tunnetta: nyt Jussi ja Saana kirjoittavat itse oman tulevaisuutensa. He antoivat erilaisen ratkaisumallin televisiokameroiden alla: halauksen ja anteeksiantamuksen. Tästä kiitin Jussia ja Saanaa automatkalla. Ja kiitän edelleen, vaikka tuska ei häviä halauksella ja anteeksipyytämisellä – edes silmien vähän kostuessa – jos tuska koskee hyväksytyksi tai loukatuksi tulemisen syvää mysteeriä miehessä tai naisessa sekä kykyä luottaa. Mitä elämä olisi ilman luottamusta? Ei ainakaan yhteiselämää. Ihmisyys on leikkiä suurempi ja kipeämpi todellisuus, useimmiten myös ihmiselle itselleen varsinainen mysteeri, kun oikein syvästi sielua aletaan selvittää.

Itse pääsin levolle vasta puolen yön jälkeen. Totesin itsekin vanhenevana miehenä kiitollisena, että minä olen saanut säilyä vapaana näistä nuorista naisista: alle 20 vuotta vanhat tytöt olisivat yksinkertaisesti liian meneviä meikäläiselle, sen uskallan ottaa opiksi Jussin dramatiikasta. En usko missään tapauksessa, että kaikki tai edes valtaosa nuorista naisista tahtoisi esiintyä pornomessujen esiintymislavalla suuren pornosankarin objektina. Useimmat eivät edes arvosta mainittua toimintaa: kyseessä on julkisesti kauhisteltava puheenaihe, ei ihailun kohden.

En minä jaksaisi edes yöhön asti kuljeskella parisuhdeasioissa väsymättä jo aivan liikaa. Tänään ei tullut edes mitään urheilustakaan! Kristillisestä moraalista käsin katson perinteisesti, joidenkin mielestä kovasti tuomitsevasti, että huoraaminen on syntiä. Arvioin niin, vaikka miten moderniksi ja reippaaksi elämäksi sitä nykyään tahdotaan selittää. Seksuaalisuuden nautinnollisuudesta ja naisen vetovoimaisuudesta (mielestäni miehet eivät ole vetovoimaisia) ei ole yhtään pois, jos elämän malliksi ei jää huoraaminen ja sen mukainen lava-show, vaan päinvastoin eroottista kiinnostavuutta ja nautittavuutta voi syntyä ilmeisemmin paljon lisää paremmilla valinnoilla.

Viihdemaailma on pääasiallisesti jotakin muuta kuin pornomessujen esiintymislavan ”taiteilijat”. Mutta tässä viihdemaailmassa riittää ihan varmasti mahdollisuuksia kauniille eroottiselle ihmiselle jo vähemmälläkin. Olen itsekin nähnyt huomattavasti puheessa olevaa suomalaista tyttöä menestyneempiä viihdemaailman ulkomaisia kaunottareita, joista eräs oli osallistunut jopa Miss Universum –kilpailuun: on turha luulla, että pornolavan ja aikuisviihteen ulkopuolelle jäävät olisivat vain pitkiin harmaisiin hameisiin, tyylittömästi kyhättyihin villatakkeihin pukeutuvia ja nutturansa huivilla peittäviä ikääntyviä tamaroita. Julkisuus ei ole päämäärä, vaan seuraus. Mielestäni Jussi Parviainen yritti sanoa kaikella rakkaudella, miehen päättäväisyydella, lempeydellä ja viisaudella sekä teatteritaiteen suvereenilla kokemuksella, että valintoja julkisen imagon rakentamiseksi olisi myös rakentavia.

Pistin levolle mennessä paksut villasukat, kietouduin peitteen alle ja vaivuin syvään uneen. Ei minusta ole enää tässä iässä yöllisille kaupunkireissuille. Jussi on poikkeuksellisen energinen Mies, kun jaksaa nuoren naisen kanssa (seksuaalisesti ja muutenkin). Jussin ja Saanan julkisen draaman opettamana olen jo entistä tyytyväisempi, kun olen huonon menestyksen tähden ”saanut” elää selibaatissa jo liki 3 vuotta (nuorin poikani on vähän yli 2 vuotta). Enhän minä edes enää tietäisi, mitä tehdä naisten kanssa. Lienee varsin mahdotonta valtavirran pornahtavien keskustelijoiden ymmärtää, että seksi ja porno eivät ole ihan kaikki kaikessa - ihan koko elämä ei pyöri "Sen" ja "Sen" välisessä liikkeessä.

Olen saanut kokea, että terroristien ja heitä tukevien emojen – joita joskus Suomessa kutsutaan jopa ”ihmisoikeusaktivisteiksi” tai ”toimittajiksi” (!) – kanssa käytävä kamppailu ottaa huomattavasti vähemmän voimille kuin naismurheiden tähden yölliset juoksut, unettomuudet, petetyksi tulemisen tunteet ja kaikki muu asiaan liittyvä. Siksi aion pysyä vanhoissa keveissä teemoissani ja jopa syventää lähitulevaisuudessa Kaukasian emiirikuntaan liittyvien paljastusten tekemistä, jotta jo vihdoin Suomen poliittinen johto ja virkavalta kokisi paineita ryhtyä toimiin ja saisi rohkeutta sulkea Kaukasian emiirikunnan nimissä jopa itseään esittelevän terroristisolun – Kavkaz Centerin. Voimme myös mielenkiinnolla odottaa, millaisia siirtoja Venäjä tekee asian vauhdittamiseksi.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sosiaaliviraston ruokalan ovet eivät avautuneet ex-kirkkoherralle


Kuva: Rahallinen omaisuus tänään 28.9.2011

Tänään aamupäivällä kello 9:30 menin nuorimman poikani kanssa paikallisen sosiaaliviraston pitämälle aamupalalle, jonne eräs ystävällinen vanhus oli kutsunut meidät. Sain edellispäivänä kuulla, että monipuolisen aterian hinta olisi vain 1 euro. Minulla oli kaikkien parhaitten laskelmieni jälkeen rahallista omaisuutta kokonaiset 1 euro ja 5 senttiä, joten olin tyytyväinen, että tämän päivän ruokailu olisi tyydytetty halvan aterian avulla. Lupasin tervehtiä vanhusta, kun saavun aterialle.

Astuin suhteellisen siistiin kerhohuoneistoksi muutettuun tilaan, jossa oli aiemmin ollut paikallinen KELA:n toimisto. Astuin kaksi metriä ovesta sisään, kun ateriapisteen vapaaehtoinen vastuuhenkilö tarttui kiinni ja lausui, että tänne ette saa tulla. Kysyin ihmeissäni, miksi en saisi tulla. ”Tämän paikan ilmapiiri ei ole sopiva lapsille”. Ymmärsin, että paikalla voi olla alkoholisteja, joten en voi tulla raittiina miehenä lapseni kanssa aterialle. Alkoholisteille oli ruokaa, ei lapsen kanssa liikkuville aikuisille. Vastasin täten, että ”emme tule siis, mutta sanon ystävälleni, että en pääse aterialle”. Silloin kyseinen henkilö tarttui sylissä olevan lapseni kädestä kiinni, että ”tuota ei saa viedä – ei yhtään metriä enää”. Vanhus olisi ollut kahden metrin päässä, söi siinä aamupalaansa ja pelasi shakkia neljän muun reippaan eläkeläisen kanssa. Kävi liki mahdottomaksi selittää, että käytä nyt tervettä maalaisjärkeä ja salli sanoa tervehdys vanhukselle, joka odotti meitä sovitun mukaan paikalle.

Säästin siis nuo rahani. Sittemmin toisen poikani koulupäivän jälkeen menimme Hesburgeriin ja ostin sieltä visa-kortilla hampurilaisateriat. Nyt käytin viimeisen käyttövaran, joka minulla oli enää visakortille. Pankkikortilla ei ole ollut enää nostovaraa reiluun kahteen viikkoon.

Olen saanut ihmetystä RT-blogiini antaman kommentin tähden, jossa kirjoitin: "I am very happy with RT, and therefore my destiny is beautiful”, ”Olen onnellinen RT:n kanssa, ja siksi kohtaloni on kaunis”. Rahalla mitattava rikkaus ja köyhyys eivät ole ainoat elämisen arviointiperusteet, vaikka niin erheellisesti meitä on opetettu mittaamaan ihmiselämän arvoa ja arvottomuutta.


Kuva: Muutama viikko sitten onnellinen hetki koululaispoikani kanssa Linnanmäellä, jossa kaikki huvit olivat ilmaiseksi käytettävissämme entisen oppilaitokseni juhlan kunniaksi. Tähän minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta, jos olin hoitanut entiseen tapaan pappisvirkaani, koska olisin ollut varattu töihin tai olisin ollut matkalla töistä kotiin.

Kirkollinen työ oli tuomiokapitulin pirullisuuden ja muiden tekijöiden tähden vähemmän rikas kokemus henkisesti – ja näiden pirullisuus jatkuu edelleen. Tuomiokapitulin pirullisuudesta on osoituksena kaksiselitteisten yleistävien käsitteiden käyttö, joiden avulla voidaan suurta yleisöä jymäyttää. Kun tuomiokapituli kirjoittaa ”virkavelvollisuuden laiminlyönti”, se ei sanallakaan viittaa mihinkään työtehtävään, jonka olisin laiminlyönyt, tai mihinkään luvattomaan poissaoloon tms., vaikka suuri yleisö rakentaa sellaisen mielikuvan käytettyjen sanojen perusteella. Tosiasiassa tuomiokapituli viittaa tuolla hämärällä ilmauksella virkavelvollisuuteen toimia kirkkolain mukaisesti pappisviralle arvokkaalla tavalla, jota velvollisuutta olisin - heidän mukaansa - laiminlyönyt, kun olen rukoillut Beslanin koulutragedian kansainvälisenä muistopäivänä, että perkele lähtisi pois Kavkaz Centerin propagandasta ja sen toimituskunnasta. Minulla on aivan vastakkainen näkemys siitä, kuka on laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan: piispa Mikko Heikka ei ole hoitanut virkavelvollisuuksiaan, kun se ei ole mitenkään arvioinut kriittisesti Kavkaz Centerin terrorismin tukitoimintaa, vaikka hänelle tarjoutui siihen oikea tilaisuus, kun Kavkaz Centerin toimittaja otti piispaan yhteyttä ja Mikael Storsjö teki kantelun.

Täten koen kauniina kohtaloni ja hyvänä onneni köyhyydessäkin, kun saan nähdä lapsiani eri tavalla kuin aiemmin, saan harrastaa kuntoilua vapautuneemmin, saan ajatella ilman että evankelisluterilaisen kirkon semifasistiset hallintobyrokraatit voisivat tukahduttaa ajattelun, havaitsemisen ja tuntemisen erilaisten symbolisten mekanismiensa ja tyhjien harhautustensa avulla. Olen nähnyt ihan riittävän kauan – yli 20 vuotta – kokemuksellisesti ja suhteellisen hyvän analyyttisen koulutuksen perusteella, että upeasti puetut kirkkoporsaat vieraannuttavat ihmisen panttivangiksi, negaatioksi ihmiselle itselleen nöyristelevään vakiintuneeseen fiksaatioon, tyhjän illuusion identtisyyteen, jonka tarkoituksena on vain uskotella, että kirkollisverojen maksu on syystä tai toisesta välttämätön.

En tiedä, miten huomispäivänä ostan ruoan. Metrolla en ole matkustanut enää moneen päivään, kun ei ole ollut rahaa metrolippuun. Luultavasti saan jostakin köyhien apua, jotta taas selvitään ilman suurempaa katastrofia. Köyhäksi tuleminen ei tarkoita, että olisi ollut paras luovuttaa sielu pirulle. Tahtoisin muistaa väitöskirjassani suhteellisen rohkeasti psykohistoriallisesti pohtimaani Q-evankeliumin kiusauskertomusta (ks. Luuk. 4:1-13). Tuo kertomus paljastaa ne tunteet, vakaumukset ja tavat, joilla ensimmäiset Jeesus-liikkeen seuraajat kuvittelivat Jeesuksen ja kokivat oman elämänsä silloisessa tilanteessa, jossa uskonnollisesta uskottomuudesta olisi ollut palkintona toimeentulo. Kiusauskertomus sopii asiallisesti erinomaisen hyvin karismaattisten julistajien ja lopunajallisten ”sadonkorjaajien” elämänvakaumukseen, jossa hetkelliset näläntunteet ja omaisuuteen liittyvät valtapyrkimykset ovat uhkatekijöitä, jotka tuli torjua Jumalan valtakunnan julistuksessa. Minä en ole nähnyt Saatanaa kiusauskertomuksen tavoin, tuskin edes Jeesuksen opetuslapset näkivät, mutta olen nähnyt tuomiokapitulin saatanan sijaisena.

Kiusauskertomus liittyy läheisesti VT:n Danielien kirjan mieli- ja kielikuviin. Myös Daniel kieltäytyi kuninkaan pöydän ruuasta ja viinistä: hän tyytyi pelkkiin kasviksiin ja veteen (Dan. 1:12). Danielin uskollisuus osoittautui lujaksi, vaikka hänet heitettiin leijonien luolaan (Dan. 6). Danielin kirjan mukaan autuas olisi se, joka jaksaa odottaa ja kestää jäljellä olevan lyhyen määräajan (Dan. 12:12). Kertomuksen aiheet muistuttavat myös Viisauden kirjan (2: 13–18) ilmauksia hurskaan koetuksesta ja Jumalan hoivasta. Kiusauskertomuksen Jumalan Poika on malli pyhyyden mukaisesta elämästä, jossa ihminen ei elä yksin leivästä ja jossa paholaista ei kumarreta valtakuntien saamiseksi. Q-evankeliumin rakenteen mukaisesti kertomuksen jälkeen välittömästi köyhät julistetaan autuaaksi (julistukset tunnetaan paremmin Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnasta ja Luukkaan evankeliumin kenttäsaarnasta). Kysehän oli Galilean kalastustalouden orjallisesta sidonnaisuudesta Antipaksen verotusjärjestelmään ja aristokraattisen perheen valtaan. Nämä perheet palvelivat roomalaista patronusta ja tukivat imperaattorin mielikuvituksellista rikkautta. Liittyminen Jeesuksen ryhmään johti uuden liikkeen seuraajat henkilökohtaisiin taloudellisiin menetyksiin.

Gerd Theissen – evankeliumitutkimuksen huippunimi kansainvälisesti – on hahmottanut kiusauskertomuksen kolme asiakokonaisuutta: (1) polvistuminen maailman hallitsijan edessä, joka (2) lahjoittaa valtakunnat, mutta (3) tämän hallitsijan palvonta on häväistys ainoan Jumalan palvontaa vastaan. Nämä kolme aihetta ovat liittyneet selväpiirteisimmin yhteen Gaius Caligulan henkilössä vuonna 40 jKr. Ravintoon liittyvä koettelemus oli ilmeinen jo pian Caligulan jälkeen Tiberius Julius Aleksanderin (46-48 jKr) aikana. Tällöin Juudeassa koettiin ankara nälänhätä. Juutalaiset joutuivat päättämään, hyväksyvätkö he vierasuskoisten antaman ruoka-avun - ilmeisemmin sielunsa myyden avustajan väärälle uskolle - vai kärsivätkö he nälästä luottaen, että Jahve (Herra Jumala) antaa ajallaan ravinnon ankarasta koetuksesta huolimatta. Jeesuksen seuraajissa monet kokivat, että autuasta – ikionnellinen - olisi nyt olla nälkäinen (Luuk. 6:21/Matt. 5:6). Siihen tilanteeseen sopii hyvin kertomus, että itse paholainen on tarjonnut leipää Jumalan Pojalle, joka torjui tarjouksen. Sama idea toistuu useammin Q-evankeliumissa: ruoan tähden vallitsi pelko menettää jotakin arvokkaampaa – sielu (Luuk. 12:23/Matt. 6:25).

Alkuseurakunnan aikana kiusauskertomuksen ihanteita noudattava ihminen ei toiminut taloudellisten etujensa mukaan laskelmoiden, vaan samaistui itsensä kannalta epäedulliseen järjestelmään. Hän kieltäytyi tarjottavasta ruoasta uskonnollisten periaatteidensa vuoksi, vaikka kärsi nälästä jo neljättäkymmenettä päivää. Taustalla voi olla tarve hylätä turvautuminen patronuksien leipään niissä tuskallisissa oloissa, joissa henkilön identiteetti ja kunnia määräytyivät omistuksen avulla ja
perheen jäsenyydestä (vrt. Lk. 12:29–31/Mt. 6:31–33).

Olen kokenut nyt köyhyyttä ja nälkää, koska sanouduin irti Perkeleen (so. tuomiokapitulin ja sen yhteistyökumppaneiden) tarjouksesta kumartaa terroristien ja separatistien ystäville sekä muille russofobeille. Totisesti olen nyt huomattavasti onnellisempi – liki autuas. Sitä tarkoittavat sanani: "I am very happy with RT, and therefore my destiny is beautiful”. Näitä sanoja eivät tietenkään ymmärrä koetulla vakavuudella ja vakaumuksella - joita heillä ei siis ole olemassa - ne henkilöt, jotka ovat myyneet sielunsa, aikansa, nimensä ja kirjoituksensa pahuuden palvelemista varten.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 27. syyskuuta 2011

"Kavkaz Center" attacks even against YouTube and Google


Picture: The evil "Kavkaz Center" attacks against YouTube.

"Kavkaz Center" once again reveals its dirty intentions: this web center “Kavkaz Center”, which is well-known about its support (propaganda and funding) for Doku Umarov and Al-Qaeda, declared in 27th September 2011 that the administration of YouTube would be “KGB-terrorists!.”

According to Kavkaz Center –web center, YouTube’s management would be a “Russian KGB terrorist organization”. This phrase is typical in the rhetorical language of “Kavkaz Center”, and it always means a promise to kill these “KGB designate persons”. And – in practice - it means that Kavkaz Center declared now war against Google (YouTube now operates as a subsidiary of Google), too.

The administration of Kavkaz Center was angry in Finland (Bulevard 2, Helsinki) because YouTube honors the legality and therefore removed a video; “Kavkaz Center” was illegally stolen and uploaded this video.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Espoon tuomiokapituli ei tehnyt päätöstä pappeudesta erottamiseksi määräajaksi


Tänään tapasin vanhuksen, joka kertoi lukeneensa Helsingin Sanomista Espoon tuomiokapitulin ”päätöksen” pappeudesta erottamiseksi 3 kuukauden määräajaksi. Tämä vanhus ja valtaosa sensaatiolehtien lukijoista eivät kuitenkaan ymmärtäneet juridiikasta, että Espoon tuomiokapitulin ”päätös” ei ollut laillinen, koko päätöstä ei ole edes olemassa. Kyse on pelkästä parjaavasta lehdistötiedotteesta suomalaisille sensaatiolehdille.

Saska Saarikosken (ent. Snellman) ja muiden russofoobikkotoimittajien Helsingin Sanomat ovat epäilemättä oivallinen yhteistyökumppani Espoon hiippakunnan tuomiokapitulille. Sopii kysyä, mihin lehdistötiedotetta tarvittiin. Edes lehdistötiedotetta ei ole tuomiokapitulin sivustolla, joten ilmeisemmin kyse oli jopa vain tuomiokapitulin jostakin hölösuisesta jäsenestä (Ulla-Maija Halme, Mikko Heikka?), joka oli puhunut mielipiteitään julkisesti toimittajalle.

Tuomiokapituli ei ole koskaan toimittanut juridista päätöstä asiasta minulle valitusosoitteineen, myöskään päätöstä ei näy tuomiokapitulin päätösten luettelossa. Mitään päätöstä ei ole olemassa. Kyse oli julkinen parjaus: mediaa varten suunniteltu temppu, jonka tarkoitusperää voi vain arvailla. Siksi menen ensi lauantaina pappisasussa siunaamaan ystäväpariskunnan avioliiton: rakas sulhanen ja morsian, me todella tapaamme lauantaina kartanossa, rukoilemme ja lausumme Jumalan siunauksen teidän avioliittonne hyväksi. Tuomiokapituli ei omista Jumalan siunausta tai Jumalan valtakuntaa yksinoikeudella – ei edes minun vaatteitani: omaa kaftaania ja lipereitä. Suomalaisessa mediassa ilmoitetut lausahdukseni tapahtuneen johdosta eivät ole minun lausumiani suoraan, vaan tuomiokapitulin itsensä minun nimissäni lehdistölle välittämiä. Tuomiokapituli ei edusta minua tässä asiassa. Olen antanut vastaukseni suomeksi ainoastaan blogissani (toissapäivänä) ja englanniksi RT:n (Russia Todayn) välityksellä, eikä kukaan muu ole kysynyt mitään.

Jos joku ”päätös” olisi olemassa, ja jos saisin sellaisen ”päätöksen”, silloin ”päätös” tulisi lainvoimaiseksi vasta valitusajan ja –prosessin jälkeen, mutta tietenkään tuomiokapitulilla ei ole toimivaltuutta vaikuttaa millään tavalla toimintaani senkään jälkeen.

Espoon tuomiokapituli harjoittaa yhteiskuntavastuun kannalta aidon sitoutumisen sijasta viherpesua, sanahelinää, silmänlumetta ja jopa valheisiin perustuvaa julkista parjausta, koska heillä on ylikorostuneen vahva asema suomalaisessa mediassa sidossuhteidensa avulla. Kuten kirjoitin RT:lle, Suomesta puuttuu rohkea journalismi – kriittinen journalismi. Tästä ongelmasta saamme ”kiittää” Saska Saarikosken ja Helsingin Sanomien lisäksi Suomen Pen-järjestöä, Finrosforumin toimittajia, Suomen Amnestyä jne. (omassa tapauksessani etunenässä: Jukka Mallinen, Ville Ropponen, Kerkko Paananen, Mikael Storsjö).

Tuomiokapitulin sanahelinän avulla peitetään epäeettinen kehotus ”tehdä itse johtopäätös, erota pappisvirasta niin kuin Terho Pursiainen teki”, jonka piispa Mikko Heikka ja lainoppinut asessori Pekka Leino lausuivat minulle 7.4.2009 Espoon tuomiokapitulissa piispan huoneessa. Lisäksi opastettiin, ettei saisi kirjoittaa Venäjästä tai matkustella Venäjällä ilman piispallista lupaa. Piispan alkupuheenvuoron mukaan samalla nahkasohvalla ovat istuneet puhuteltavana myös monet muut papit. Jos puhuttelua ei ota vakavasti, niin ”oikeusprosessit tulevat sinulle kalliiksi”, kuten piispa lausui monta kertaa ääneen. Tuomiokapitulilla on toistaiseksi varaa käyttää veronmaksajien rahoja oikeudenkäyntikuluihin, mutta yksittäisellä poispotkitulla ihmisellä ei ole edes riittävää toimeentuloa ruokansa hankkimiseen. Mainittu epäeettinen kehotus lausuttiin jo ennen ensimmäisten kanteluiden olemassaoloa: pian tämän jälkeen syntyivät ensimmäiset kantelut kirkollisen yhteistyökumppanin Pro Karelian Veikko Saksin ja Kari Silvennoisen avulla, ja sittemmin Kavkaz Centerin, Finrosforumin ja Vapaa-ajattelijoiden edustajien kirjoittamat kantelut. Tuomiokapituli ennätti jo nuhdella minua, että paljastin yksityisluonteisia asioita: Vapaa-ajattelijoiden kantelijan porno-Tarjaksi (Tarja Koivumäki), ja kurinpitoasiamiehen vapaamuurariksi.

Vastuullinen yhteisö tai yritys tiedottaa luonnollisesti julkisesti toimistaan, mutta myös kunnioittaen vastapuolta niin että tämä vastapuolikin saa tiedon mahdollisista oikeudellisista päätöksistä sen sijaan lukisi pelkästään sensaatiolehdistä (Iltalehti, Iltasanomat, Helsingin Sanomat ym.) huhuja asian johdosta. Sensaatiolehtien juttujen perusteella on mahdotonta olla vakuuttunut asioiden todellisesta luonteesta, käsitteiden oikeasta käytöstä yms. Ilmeisin tarkoitusperä tuomiokapitulilla on ollut julkinen parjaus juuri ennen piispa Mikko Heikan jäämistä eläkkeelle: hän sai tehdä viimeisen päätöksensä. Kesällä toimittamani siunaus Jussi Parviaisen ja Saanan (os. Uimonen) avioliiton hyväksi Helsingin tuomiokirkossa viritti viimeisetkin sidotut pirut tuomiokapitulissa, jotta nyt tuo kuritun Molari pistetään hiljaiseksi ikään kuin toistaen Sigmund Freudin nerokasta analyysia voimattomuuden tuskassa piehtoroivista kirkkoporsaiden mahtipyrkimyksistä: "Jos en voi taivuttaa korkeampia voimia, minä riehaannutan alemmat syvyydet".

Tuomiokapituli ei ole myöskään aiemmin asioinut suoraan minun kanssani, vaan on kertonut väitetyistä kanteluista paikallislehdissä ja seurakuntani vanhuksille, sen sijaan että minulla olisi mitään tietoa asioiden olemassaolosta. Myöskään piispa ei ole vastannut puheluihin eikä soittanut takaisin. Espoon tuomiokapitulin viestintä ei vahvista sen mainetta. Kirkko ei kykene rakentaa antoisaa vuoropuhelua. Kriisiviestinnästä puuttuu vastuullisuus. Hetkellisen tavoitteen – maineen mustaamisen – saavuttaminen voi kääntyä vastakohdakseen: kirkon uskottavuuden menettämiseksi.

Elokuvaohjaaja Jussi Parviainen kirjoittaa blogissaan nerokkaasti ”Irti kuvasta/ajattelijaksi ja toimijaksi” (26.9.2011) Parviaisen blogin alussa on kuva ihmisestä, joka ajattelee itse asiansa. Sen jälkeen Parviainen käsittelee valtaisaa kiimaa elää mielikuvissa. Valitettavasti Saana Parviainen näyttää taas loukkaantuneen blogin tähden, vaikka Jussin blogi on mitä parhain mediakriittinen kolumni eikä siinä mainita Saanan nimeäkään. Oivalsin Parviaisen blogista, että tuomiokapitulin menettely ei poikkea epäeettisyydessään juuri Paris Hiltonista, joka pullo haarojensa välissä hankasi sitä ja tuijotti Christian Ronaldoa. Tai Madonnasta, jonka mukaan pitää nussia mahdollisimman paljon, mahdollisimman monen kanssa ja ilman ehkäisyä – mieluiten kameran edessä ja livenä. Parviainen toteaa: ”Eikä kukaan halua sanoa itseään tästä moskasta irti”. Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon kirjoittamattomaan eetokseen kuuluu nussia mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monen kanssa, mutta lakkauttaa ihmisen itsenäinen ajattelu. Tämä konteksti on kaikki tuomiokapitulille.

Jussi Parviaisen kolumnin media- ja kulttuurikritiikki sointuu erinomaisen hyvin Slavoj Žižekin ja Jacques Lacanin psykoanalyyttisen yhteiskunta-analyysin kanssa, josta olen kirjoittanut väitöskirjassani kymmeniä sivuja. Evankelisluterilainen kansankirkko tahtoo rakentaa todellisuutta symbolisten mekanismien avulla, panttivankina negaatiossa itselleen: evankelisluterilaisen kirkon byrokraattisen – semifasistisen - hallintakoneiston ”Jumalan kuva” ja ”Jumalan valtakunta” on tyhjä harhautus; instituution ja rituaalien sekä upeasti puettujen kirkkoporsaiden menojen avulla vieraannutetaan yksilöt itsenäisestä ajattelusta ja tuntemisesta rituaalisesti ”Toiseus-Jumalan” nöyräksi palvelijaksi, vakiintuneeseen fiksaatioon, so. tyhjän illuusion ”identtisyyteen”, itsestäänselvyyteen.





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Viron Kapo tukahduttaa ihmisoikeudet ja vääristää historiaa


Kuva: Viron presidentti Toomas Henrik Ilves painottaa informaatio- ja IT- sotaa antifasisteja vastaan. Kuvassa Toomas Hendrik Ilves esitelmöi Naton kybersodan tilaisuudessa Tukholmassa vuonna 2010.

Viron turvallisuuspalvelu KAPO on etsinyt tänään maanantaina 26.9.2011 iltapäivällä kello 16 aikaan vihollisensa World without nazism –kontakteja. KAPO tuli blogiini kello 16:20:02 mainitulla hakusanalla, lähti selvittämään RT (Russia Today) –blogiini, miten norjalainen yliopistomies arvioi Viron ongelmallista ihmisoikeustilannetta. Viime vuoden vuosiraportissa KAPO selosti useat sivut – ainakin s. 7-13 – World without nazism –järjestöä Viron turvallisuusuhkana – suurimpana kaikista. Tämä merkitsee itse asiassa, että KAPO määrittelee Viron poliittisen järjestelmän vakavimmaksi uhkiksi historian ja ihmisoikeudet: historiaa pitää siis vääristää ja venäläisiä stigmatisoida.


Kuva: KAPO:n kyylät vaanivat World without Nazism -ihmisoikeusliikettä

KAPO on Viron poliittinen poliisi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tukahduttaa ihmisoikeusaktivistien toiminta Virossa sekä lakkauttaa historian muistaminen. Tällä poliittisella poliisilla on lonkeronsa myös Pohjanlahden pohjoispuolelle: KAPO on käynyt usein vaalimassa ja vartioimassa ”Oikeaa” historiantulkintaa Helsingissä järjestetyissä tilaisuuksissa. Äskettäin Viron presidentti Ilves kävi Massonsa kanssa järjestämässä myynninedistämistilaisuuden apartheid-kirjalle, joka tuoreiden virolaisten sanomalehtien mukaan on Suomen akateemisessa kirjakaupassa eniten myyty teos.

Viron informaatiokeskuksen datakommunikaation osasto tuottaa valtiollisille viranomaisille palveluja Ravalan puistotiellä (Rävala puiestee 5 10143 Tallinn, Viro), mutta tietysti näiden web-liittymien käyttäjä voi olla muallakin Tallinnassa. Täällä siis kytätään antifasisteja, jotka eivät hyväksy historian väärentämistä ja Viron aparheidia: Rävala puiestee 5, 10143 Tallinna, Viro.


Näytä suurempi kartta


KAPO:n vierailut ovat olleet hyvin yleisiä blogissani. Muisteltakoon muutamaa aiempaa tapausta, joista olen kirjoittanut myös dokumentoiden. 27. lokakuuta 2010 Viron turvallisuuspalvelu KAPO it-palveluksia antavan Viron informaatiokeskuksen datakommunikaatio osaston liittymän kautta tutki minuun liittyviä nimiyhdistelmiä, joita voisi yhdistää erääseen moskovalaiseen professoriin.

Keväällä 2010 kävi ilmi, että Viron viestintäministeriön informaatiokeskuksen koneilta tehtiin google-hakukoneen avulla hakuja ”Abdullah Tammi” tai ”Risto Tammi” nimille. Tällä perusteella saavuttiin myös allekirjoittaneen blogiin, jota saatettiin lukea jopa tuntikausia vuorokaudessa. Tammi sai tämän jälkeen 10 vuoden maahantulokiellon Viroon. Suomen ulkoministeriö ei ole kuitenkaan nostanut edes persettänsä tuoliltaan suomalaisen miehen eurooppalaisten ihmisoikeuksien hyväksi, vaikka Viroa sopisi hyvin ohjata oikeuksien ja lakien kunnioittamiseen.

Mait Heidelberg johtaa tuota toimistoa, Viron viestintäministeriön informaatiokeskusta Tallinnassa. Tälle laitokselle läheinen partneri on Naton tietoturvakeskus (Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence, Кооперативный Центр киберзащиты), joka sijaitsee Tallinnassa osoitteessa Filtri tee 12, 10132 Tallinn, Estonia, 3 km satamasta etelään. Tämä huippuyksikkö harjoittaa vakoilua niissäkin vaikeissa tapauksissa, joissa KAPO ei osaamattomuuttaan yksin kykene.

Näytä suurempi kartta

Muistettakoon KAPO:n ja Naton tietoturvakeskuksen yhteisoperaatio vuoden alusta. Viron hallitus järjesti asiantuntijaseminaarin tammikuun lopulla 2011. Seminaarissa käsiteltiin informaatiosotaa jopa Venäjä-ystäviksi määriteltyjä Suomen antifasisteja vastaan! Miten Suomen hallitus ja politiikot ovat reagoineet tuollaisiin vaatimuksiin, joita naapurivaltion poliittinen johto ja johtavat viranomaiset esittävät? Suomen ulkoministeriö olisi terveessä tapauksessa järkyttynyt Virossa esitettyjä outoja näkemyksiä ja pyytänyt selvitystä, mutta nyt suomalaiset politiikot vaikenivat kuoliaaksi eivätkä tehneet mitään suomalaisten ihmisoikeusaktivistien oikeuksien ja vapauksien hyväksi. Presidentti Toomas Hendrik Ilves oli lkeskeisesti esillä mainitussa seminaarissa. Ilves on entinen Radio Free Europan työntekijä, Amerikassa koulutuksensa saanut,. Hän on syntynyt Ruotsissa.

Ongelmien ydin on siinä, että sekä KAPO että Naton kyberkeskus elävät perusteettoman Venäjä-vihan avulla, jotta venäläisväestö ja ”Kreml-mieliset” voitaisiin alistaa, tukahduttaa, tuhota (jos mahdollista). Tallinnassa toimivan Naton kyberkeskuksen syntyhistoria on saanut alusta alkaen tuekseen vihamielisen tarinan, myytin, joka osoittaa koko keskuksen kyseenalaisen mission. En tietenkään ole sitä vastaan, että yksityiset ihmiset, yhteisöt, yritykset ja instituutit tarvitsevat suojautumista vihamielisiä kyberhyökkäyksiä vastaan. Keskuksen olemassaoloa perustelee kuitenkin toisenlainen myytti, joka paljastaa, että kaikki ei ole puhdasta myöskään itse tietoturvakeskuksessa.

30. huhtikuuta 2008 Liettuan presidentti Valdas Adamkus vieraili Viron puolustusministerin kanssa Tallinnassa sijaitsevassa Naton tietoturvakeskuksessa. Majuri Raul Ricky esitteli Naton kyperkeskuksen toimintaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Monia arvovieraita on käytetty keskuksessa. Tämä tietoturvakeskus on Baltiassa tietynlainen korkeantason itsetunnon symboli. Mitä varten tämä on symboli? Sittemmin Wikileaks-paljastukset ovat tuoneet julki, että Nato on arvioinut Venäjän agressiiviseksi viholliseksi Viroa vastaan. Tällä täytyy olla merkitystä myös CCDCOE:n toiminnassa.

Tietoturvakeskuksen syntymämyytti sai keskeisen sijansa keskuksen syntyjuhlissa: tässä olisi Naton vastaus ”Venäjältä tehtyyn tietoturvahyökkäykseen”, joka olisi tapahtunut Pronssisoturikiistan aikana. Hyökkäystä ei ole kuitenkaan osoitettu Venäjältä lähteneeksi, vaan liikenne itse asiassa tuli valta osin muualta päin. Keskuksen rakentamismytologia ilmentää selkeästi vihollisasetelmat, jonka varassa keskus elää. Todellisuudessa jo vuonna 2003, siis ennen Viron liittymistä Natoon ja paljon ennen Pronssisoturipatsaaseen liittyvää kohua, Viro esitteli ajatuksen ”kyberosaamisen keskuksesta”. Pronssisoturipatsasta on sittemmin käytetty propagandistisena todisteena ”Venäjän uhkasta”, kun suurelle yleisölle on halutettu selittää suunnitelmaa, joka oli todellisuudessa huomattavasti vanhempi.

Venäjän presidentin tiedottaja Dmitri Peskov kertoi 17. toukokuuta 2007, etteivät Venäjän valtiolliset instituutiot tee sellaisia hyökkäyksiä kuin Viroa vastaan oli tapahtunut. Itse asiassa Venäjän federaation presidentin sivustot altistuvat päivittäin sadoille hyökkäyksille. IP-osoitteiden valossa hyökkäykset tulevat ympäri maailmaa. Ensimmäisen kohun jälkeen jäi Virossa hiljaisuuteen varsinaiset tulokset: Viron kohtaamat hyökkäykset analysoitiin itse asiassa lähteneeksi monesta eri maasta, myös Yhdysvalloista.

Mainittakoon vielä CCDCOE:n konferenssista, joka käsitteli kyberkonflikteja. Naton kyberkeskus järjesti 2010 kiinnostavan konferenssin ”kyberkonfliktista” (Cyber Conflict). Esitelmiä ei alkuaan löytynyt suoraan Googlen hakusanoilla: niiden lukemista varten tarvittiin käyttäjätunnukset ja salasana. Nämä käyttäjätunnukset ja salasanat Naton esitelmiin oli kuitenkin löydettävissä pienellä vaivalla Suomen viestintäviraston ja CERT-FI:n CIP-seminaariaineistosta (erään valokuvan taustalla olevasta powerpoint -esitelmän alalaidasta). Niin itse pääsin Natoon tietoturvakeskuksen aineistoon ensimmäistä kertaa, mutta nyt osa aineistosta on ilmeisemmin saatavilla myös Googlen hakusanojen avulla.

Minua kiinnosti erityisesti virolaisen Rain Ottisin esitelmäpaperi, jota hän ei esittänyt kuitenkaan seminaariväelle. Ottis käsitteli ”isänmaallista hakkerointia” (patrioottista hakkerointia), kybersodankäyntiä: ”From Pitchforks to Laptos: Volunteers in Cyber Conflicts”. Ottisin esitelmän teema on kiinnostavaa, kun muistaa virolaiset ”vapaaehtoiset” nettihäiriköt, jotka ovat hyökänneet mm. Yövartio-liikettä ja Suomen antifasistista komiteaa vastaan. Rain Ottisin teema on hyvin linjassa sen kanssa, mitä Hillary Clinton ilmoitti vuoden 2011 alkupuolella: kutsua hakkerit toimiin Yhdysvaltojen tarpeita varten. Hall pohti hakkereiden mahdollisuutta saada ”yhteisöllistä sponsorointia”, mutta hän ei pitänyt sopivana suoraa läpinäkyvää suhdetta hallitukseen (- - "not direct representatives of a goverment or commercial entity”). Hall esitteli tiiviisti koko patrioottisen kybersodan työvälinepakin, jota patrioottinen hakkeri voisi käyttää uhria vastaan (”venäläismielisiä” antifasisteja vastaan, vaikka ei käyttänyt antifasisti-sanaa). Hän opasti myös propagandaviestin luomisessa, joka ei vaadi hänen mukaansa edes tietokonetaitoja (Creating a propaganda message requires no computer skills - - -). Hän viitoitti myös tehtäviä vapaaehtoisille Nato-taistelijoille: ”The (ad hoc) volunteer cyber militia groups have played a visible role in many recent international conflicts by waging a parallel campaign in cyberspace”.

KAPO ja NATO:n tietoturvakeskukset ovat eurooppalaisten vapauksien ja ihmisarvon kannalta pahimmat uhkat. Kymmenet tuhannet ihmiset kärsivät päivittäin tuon tyrannimaisen vallan menetelmistä: sadat tuhannet kärsivät välillisesti; ja miljoonat ihmiset joutuvat uhatuiksi noiden järjestelmien aiheuttaman vaaran tähden.
Olen valmistelemassa englanninkielistä artikkelia tuosta kyyläämisestä, tukahduttavasta stigmatisoinnista ja historian väärentämisestä, jossa Viro on lilliputtimaisesta pienuudestaan huolimatta tärkeä Naton satelliittivaltiona.





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). You could be my friend and discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Church suspension merely bullying




On Saturday evening 24 September, I became aware through a Finnish tabloid newspaper and a friend's phone call that the cathedral court [lat. Domus capituli] of the Finnish Evangelical Lutheran Church in the city of Espoo, Finland, had proclaimed a new judgment against me: I have no right to use the special priest’s clothing during the next three-month period. The cathedral court told their judgment to the press rather than directly to me. I ask, of course, “so what?

The new sentence does not imply any change in my situation, which began in April 2011, when the cathedral court stopped payment of wages and my rights to work as a priest. “This three-month period” is some kind fake sentence: it does not mean that the church would offer a job and then salary to me. Our bishop is now retired, and he decided to make a final decision before his retirement. The public notice was just bullying against me.

Read more: Russia Today (RT)

See also: RT Finnish priest’s anti-terror campaign backfires – again





- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Maailmankuuluisin suomalainen piispa, Espoon hiippakunnan Mikko Heikka teki viimeisen päätöksensä


Kuva: Eläkkeelle juuri jäävä piispa Mikko Heikka on ottanut viimeisten viikkojen aikana itselleen ison roolin. Kuvassa piispa Mikko Heikka ja kultainen sauva Pohjan kirkossa.

Mikko Heikka teki itsestään maailmankuuluisimman suomalaisen piispan, kun päätti erottaa minut pappisvirasta – ensin virastapidättäminen toistaiseksi ja sitten 3 kuukauden määräajaksi. Hän tuli tunnetuksi Suomea suuremmassa mediassa: maailman suurimman televisiokanavan 200 miljoonalle katsojalle uutislähetyksissä, Komsomolskaja Pravdan kymmenille miljoonille lukijoille, useiden radiokanavien kuulijoille, pariisilainen kulttuurikeskus vetosi EU-valtioihin piispan tähden, Pietarissa ja Moskovassa järjestettiin mielenosoitus Suomen suurlähetystön edessä jne.

Kuva: Финский священник, выступавший против сайта "Кавказ-центр", лишен на три месяца должности («Комсомольская правда» 25 сентября 2011)
SUSPENDIDO SACERDOTE POR BAUTIZAR COMO "EXTREMISTA" A SITIO WEB EN UNA ENTREVISTA A RT





Mitä Espoossa ei ymmärretty, että piispa Mikko Heikka ja Espoon tuomiokapituli tekevät myös melkoista mustaa Suomi-kuvaa kansainväliselle yhteisölle, joka ajattelee kokonansa eri tavalla terrorismista kuin tietyt tahot Finrosforumin ja Kavkaz Centerin ympärillä.







Mikko tulee tunnetuksi myös maanantain elokuvassa. Aku Louhimiehen Riisuttu mies –elokuva liittyy piispa Mikko Heikkaan: elokuvassa piispaa näyttelee Jussi Parviainen. Ehkä elokuva on mielenkiintoinen jäähyväinen piispan pitkälle virkauralle, vaikka elokuvan loppu onkin fiktiivinen. Elokuvan piispa pukkii kaalimaan vartijana. Jussi Parviainen yritti ystävällisesti tietämättömänä lainata Mikko Heikalta piispan kaapua, mutta ei saanut. Jokaiselle piispalle tehdään aivan oma kaapu - kymmenien tuhansien eurojen arvosta työvaate. Mutta sittemmin vastauskin tuli korviin: olisihan se ollut kohtalokasta, jos elokuvan piispan kaapu olisi ollut Mikko-piispalta! Elokuva tulee julki televisiossa maanantaina 26.09 klo 21:00.

Espoon tuomiokapituli on ilmoittanut jo prosessin aikana, ettei se lue eikä piittaa vastauksistani tehtyihin kanteluihin. Piispa ei ollut yksinään viimeisessä päätöksessään, vaan myös muutama muu pappismies tuomiokapitulissa ilmoittivat kasvotusten mahdottomaksi, että pidän kaveruutta mm. Johan Bäckmanin kanssa ja olen ns. Venäjä-ystävä. Erityisesti Kauniaisten kirkkoherra Mauri Vihko oli tuohtunut mainituista suhteista: ymmärtääkseni Vihko ei ole sen enempää harrastanut maallisia kuin teologisia tieteitä, joten hänen näkemyksensä syntyi ilmeisemmin perinteisten aseveliharrastusten tunnelmissa, joita hänen tiedetään kunnioittavan.

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ei ole toimittanut päätöstä 3 kuukauden viraltapanosta minulle, mutta sain kuulla kahden ystävän kertomana, kun he olivat lukeneet lauantai-iltana jonkun sanomalehden nettisivuilta asian johdosta. Menettely noudattaa tuomiokapitulin vakiintunutta käytäntöä: jo aiemmin vuosien aikana he ovat kommentoineet kanteluita paikallislehdissä sen sijaan että itse olisin edes ollut tietoinen, kuka on kannellut ja mistä asiasta.

Lehtien mukaan olen joku ”kohupappi”. Tämä määritelmä on erikoinen, koska olen perinteisempi, konservatiivisempi pappi kuin itse piispa Heikka, joka seikkailee kultaisten sauvojensa kanssa kaikessa muussa kuin raamatullisessa uskossa ja diakonisessa pappisviranhoidossa.

Höblässä (HBL) juhlitaan Mikael Storsjön ja Kavkaz Centerin selkävoittoa meikäläisestä ex-kyläpapista, sillä olihan se sopimatonta Suomen evankelisluterilaisen kirkon papille, että hän ei hyväksy Kavkaz Centerin terroristeja (Suomen kirkon traditio on ollut pitkä ja kunniakas sota venäläisiä vastaan).


Ex-kirkkoherran, pappisviranhoidosta jo puoli vuotta sitten vetäytyneen papin erottaminen kolmeksi kuukaudeksi pappeudesta oli evankeliumia (ilosanomaa) Kavkaz Centerin johtamisesta vastaavalle Mikael Storsjölle, joka heti keskiyön jälkeen päätti selvittää asian todellisuuden: onko Molarin kasvot ihan oikeasti niin surkeasti väärällä kuin HBL:n vanhassa kuvassa. Sitä vastoin muuan ystäväni lähetti tekstiviestin, että tässä vallitsevassa tilanteessa tuomiokapitulin päätös ilmentää heidän "kusipäisyyttä".


Kuva: Mikael Storsjö tutki keskiyöllä Juha Molarin erottamista pappisvirasta [tervetuloa Turso taas blogiini, vain 10 minuuttia sitten sunnuntaina klo 13:00 hän tuli myös blogiini]

Kohtaloni oli onneton senkin vuoksi, että Mikael Storsjö on itse Pohjan Fiskarin kylän poikia: hänen isänsä oli vuosikaudet seurakuntaneuvoston jäsen ja monen jäsenen pomo. Kaiken hullukurisen kohtalon vahvistukseksi Storsjön kansalaisaktivismin tärkeä rahoittaja osti seurakuntaneuvoston jäseneltä kuolinjäämistönä olleen talon. Puheitten mukaan myös Storsjö on tehnyt kauppoja alueella, mikä todettakoon reunamerkintänä iloisena uutisena. Hän on saanut siis taloutensa kuntoon, kun poliisin kuulustelujen mukaan vuonna 2007 hänen ansiotulonsa olivat reilut 2000 euroa ja vuonna 2008 ei ollut ansio- eikä pääomatuloja lainkaan ko. liikemiehellä. Myös Mikaelin [nykyinen] vaimo on ollut meidän alueemme tyttöjä. Täällä ovat myös Amnestyn, Finrosforumin ja Kavkaz Centerin väki pitänyt palavereita, kun on mietitty poliittisten pakolaisten maahantuloon liittyviä järjestelyjä. Ja minä onneton Kreml-mielinen pappi tulin sinne kirkkoherraksi!


Kuva: Kansainvälisesti etsintäkuulutettu Hanchukaev esiintyi gruusialaisen PIKtvn haastattelussa Mikael Storsjön Kavkaz Center -toimiston katolla Bulevardilla. 25. helmikuuta 1981 syntynyt Aslambek Hanchukaev (Асланбек Аптиевич Ханчукаев) ei ole vain Suomessa tšetšeenien nimissä KC:ssä esiintyvä voimakas puhemies, vaikka tosi tšetšeenit ovat rauhanomaisia Suomessa ja kaikkialla maalmassa, vaan Tšetšenian viranomaisten etsimä ja interpolin kautta etsitty mies, jota syytetään osallistumisesta terroristi Ruslan Gelaevin bandiittiryhmään, murhiin, ryöstöihin, terrorismiin ja laittomaan rajaylitykseen. Suomen Korkein Oikeus päätti 22.12.2010, ettei tämä miestä palauteta oikeudenkäyntiä varten Venäjälle.

Tuomiokapituli ei vaivautunut päätöksenteossa esittämään näyttöä asioidensa puolesta, jopa suoranaiset asiavirheet esitettiin väitteen muodossa tosiasian kuvauksiksi. Riippumatta tuomiokapitulin päätöksestä, niin pidän yhä edelleen Kavkaz Centeriä pirun sanansaattajana, missä vakaumuksessa saan myötäkaikua Moskovan tuomioistuimen äskettäisestä tuomiosta Kavkaz Centeriä vastaan ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotevaatimuksesta Doku Umarovin ja Kaukasian emiirikunnan toimia vastaan. Tuomiokapitulin kirkkoherrajäsen lausui sitä vastoin Naantalin kylpylässä kunnioituksensa Kavkaz Centerin administraattorille Islam Matsieville (Adam Tumsoev), josta oli ollut Helsingin Sanomissa haastattelu.

Kuva: ”Islam Tumsoev” ja Tarja Kantola Finrosforumin tilaisuudessa Suomen eduskuntatalolla v. 2009


Tuomiokapitulin tuoreen tuomion mukaan olen ollut sopimaton, koska heidän mukaansa olen julistanut Storsjön ja hänen tuomansa poliittiset pakolaiset "terroristeiksi". Tuomiokapituli ei tietenkään dokumentoi väärentämäänsä väitettä. Tuomiokapitulin mukaan pappi menettelee sopimattomasti, jos liittää Kavkaz Center -sivuston terrorismiin. Riippumatta tuomiokapitulin juuri julistetusta tuomiosta pidän viranomaiskuulusteluissa tunnustettuna ja todistettuna seikkana, että näillä poliittisilla pakolaisilla [ja osa oli heidän perheensä jäseniä ja sukulaisiaan] oli "yhteydet terrorismiin Pohjois-Kaukasiassa", jotkut olivat saaneet terrorismista vankeusrangaistuksenkin, erään isoveli toimi Doku Umarovin "puolustusministerinä", monet keräsivät rahoitusta Shamil Basajevin ja Doku Umarovin hyväksi jne. Kavkaz Center tukee terrorismia. Tätä ei saa sanoa Suomessa, ei ainakaan kirkon viranhaltija vapaa-aikansa tutkivassa journalismissa, mutta sanon sen silti. Todennäköisesti on myös muita pakolaisia ja maahanmuuttajia (kaksi eri käsitettä) saapunut Pohjois-Kaukasiasta, heillä on erilaiset yhteydet alueen ongelmiin ja kärsimykseen, jota Al-Qaidan terrorismi on aiheuttanut alueella. Itse asiassa Movladi Udugovin, Mikael Storsjön ja Islam Matsievin (salanimi "Adam Tumsoev") "Kavkaz Center" on hyökännyt häikäilemättömästi näitä maltillisia pakolaisia vastaan ja syyttänyt heitä vakoojiksi, koska nämä pakolaiset eivät lähde mukaan bandiittien jihadistiseen sotaan.


Tuomiokapituli olisi halunnut minusta toisenlaisen papin: he ovat vaatimuksensa ilmoittaneet useasti. Ensin huhtikuussa 2009 piispa Mikko Heikka ilmoitti toimistossaan juristinsa kanssa, että en saa kirjoittaa mitään Venäjästä enkä matkustaa Venäjälle ilman hänen nimenomaista lupaansa. Lisäksi sain kehotuksen noudattaa sitä menettelyä, josta esimerkkinä on "Terho Pursiainen": "Pursiainen teki johtopäätöksensä vakaumuksestaan ja lähti pois pappisvirasta. Se tulisi sinullekin halvemmaksi kuin kaikki juristipalkkiot, jotka tulevat sinulle kalliiksi".

En hyväksynyt huhtikuussa 2009 puhuttelun sisältöä, jonka myös nauhoitin omaan käyttööni lupaa kysymättä. Vain parin viikon kuluttua piispa Mikko Heikka ja tuomiokapituli kävivät ystävällistä keskustelua Pro Karelian Veikko Saksin ja Kari Silvennoisen kanssa: tuomiokapituli piti sopimattomana, että pappi moittii Suomessa toimivaa laillista organisaatiota, joka on kansalaisliike eikä poliittinen toimija. Vähän ajan kuluttua tuomiokapituli kirjoitti saman argumentin minua vastaan, mutta nyt oli kapitulin puolustus Kavkaz Centerille - lailliselle organisaatiolle, jonka tutkiminen ei saisi olla myöskään papin harrastus (vain poliisit saisivat tutkia tällaisia asioita [Suomessa ei ole tutkivaa journalismia]).

Tuomiokapituli tuomitsi ensimmäisen varoituksen yhteydessä sen pappisviran haltijalle sopimattoman käytöksen, että olen sanonut avoimesti totuuden Pro Kareliasta: näkemykseni mukaan Pro Karelian toimet ilmentävät perverssiä sadismia. Sellainen ilmaisu olisi sopimaton pappisviran haltijalle, vaikka ilmoitin tuon arvioni siviiliasussa kyseisen ääriryhmän näyttämästä perversistä elokuvasta. Niin sain ensimmäisen varoitukseni. Pappien ei pitäisi ylipäätänsä puhua avoimesti Karjalan palauttajista, joiden puolesta kirkko jatkaa yhä pyhää ristiretkeään IKL- ja AKS- pappien viitoittamalla marssilla. Analoginen tälle ensimmäiselle tuomiolle sopimattomasta käytöksestä on sekin, että pidin pirun hallitsemaa Kavkaz Centeriä pirun hallitsemana mediana.

Piispa Mikko Heikan ja tuomiokapitulin mukaan olisi aivan sopimatonta, että olen moittinut Finrosforumin nimeltä mainittuja tahoja (Mikael Storsjö, Jukka Mallinen, Heidi Hautala, Kerkko Paananen, Ville Ropponen) heidän tukitoimistaan Kavkaz Centerin hyväksi. Minähän saattaisin rukousteni voimalla siirtää heidät vaikka Groznyin tutkintavankeuteen - ehkä itse piispankin heidän seuraansa. Onhan se totta, että Jeesus sanoi uskovan rukousten siirtävän vuoriakin. Se olisi vaarallista uhkaamista heitä vastaan, kun sitä vastoin mainittujen tyyppien edeltäneet toimet minua vastaan jäivät kapitulilta täysin pimentoon ja merkityksettömäksi.

Ville "ei-saa-viisumia" Ropponen kokisi ongelmia Venäjällä runsaasti matkustaessaan minun tähden, jopa vaaraa, vaikka hänen omien ja eduskunnassa Heidi Hautalan lausumien sanojen mukaan se oli FSB, joka otti Ropposen edelliskerralla kuulusteluihin tiettyjen separatistiyhteyksien vuoksi (jo vuosia sitten). Sitä kylläkin ihmettelen, miten Jukka Mallinen kutsutaan edelleen Pietari-seuran tilaisuuksiin puhujaksi, ja hän saa jopa viisumin, mutta ilmeisesti Arto Luukkasen suhteet Finrosforumiin tukevat tuota outoa asiantuntemusta Venäjään liittyvissä asioissa.

Lisäksi Heikka piti sopimattomana, että olen manannut pirua pois Kavkaz Centerin terrorismin pirullisesta mainostoiminnasta. Evankelisluterilainen kirkkohan jättäisi pikemmin pirut, pahat henget ja saatanat diplomaattisesti koskemattomiksi: kirkkoa kiinnostaa enemmän verotulot ja julkinen imago kuin syntiin, helvetiin ja saatanaan liittyvät seikat, jotka eivät ole kirkon ominta aluetta [nykyään].

Tuomiokapitulin mukaan rukousten pitäisi etääntyä arkisesta ihmisten ja yhteiskuntien todellisuudesta häiritsemättömälle yleiselle tasolle: pirua ei saa häiritä eikä veronmaksajia. Piispa Heikalla on heikompi raamattuteologinen koulutus kuin minulla, joten rohkenen sanoa, että Kavkaz Centerin kaltaisen rikosten, murhien ja tihutöiden mainostamisen tähden on erityisen sopivaa manata Saatanaa pois. Sitä Saatanaa sopii manata pois Kavkaz Centeristä, Finrosforumista ja nykyään mitä parhaimmalla syyllä Suomen ulkoministeriöstä, joka sallii Kavkaz Centerin toiminnan jatkumisen Suomessa.


Espoon tuomiokapitulin menettely on ollut läpeensä loukkaavaa - nytkin heidän ilmoituksensa toimitettaneen minulle käräjäoikeuden haastemiehen välityksellä, mikäli haastemies tavoittaa minua tämän syys-lokakuun aikana. Olen antanut seikkaperäiset selvitykset kaikkiin kysymyksiin, joita oli kanteluissa. Nämä selvitykset on luettavissa kotisivultani. Tuomiokapituli ei ole sitä vastoin käynyt kasvotusten tai puhelimessa mitään keskustelua minun kanssani asioiden selvittämiseksi, mutta tuomiokapituli on käynyt Kavkaz Centerin toimittajan ja omistajan kanssa useitakin puhelinkeskusteluja, ehkäpä kasvotustenkin. Olen soittanut useamman kerran tuomiokapituliin, mutta piispa Mikko Heikkaa ei saa puhelimeen eikä hän soita takaisin. Enää ei tarvitse soittaa Heikalle: Sinä lähdet, minä jään.

Harvemmin tiedetään, että Mikko Heikka liittyy kohtalonomaisesti virkaurani alun ja lopun tuomiokapituliprosessiin: aivan virkaurani alussa Seta ry. Ari Saukkonen ja toinen henkilö tekivät kantelut minua vastaan, koska pysyn julkisesti apostoli Paavalin Roomalaiskirjeessä ja Korinttolaiskirjeessä ilmaisemissa näkemyksissä: tuomiorovasti Mikko Heikka olisi halunnut viedä asian kapitulin käsittelyyn, mutta piispa Eero Huovinen ei vienyt kantelua lainkaan tutkinta-asiamiehen vetämään prosessiin. Sitä ennen olin piispan vaalia varten herätysliikkeiden palaverisssa Suomen teologisessa instituutissa: liikkeen johtajat vihasivat mahdollisuutta, että Wille Riekkinen tulisi piispaksi, ja suunnittelivat äänien antamista Reijo Arkkilalle, mutta painotin voimakkaasti neuvottelussa, että Eero Huovinen on järkevin äänestyskohde "pienimpänä pahana". Eero Huovinen voitti niukasti Mikko Heikan piispan vaalissa. Nyt 20 vuoden kuluttua oli piispalla mahdollisuus jättää merkkinsä historiaan, kun aiemmin se epäonnistui.

Runoilija, juristi Irja Tähismaa on arvioinut rajulla tavalla piispa Mikko Heikan toimia, jotka piispa aloitti Molarin erottamiseksi. Tähän runoon voi kukin antaa tahtonsa ja vakaumuksensa mukaan liturgisen vastauksen "Halleluja, Aamen" tai jonkun muun vastauksen.


Jälkikirjoitus

Vastauksena siis siihen tavallisen uteliaaseen mutta täysin hyväksyttävään kysymykseen, että mitä minulle nyt kuuluu.






- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 24. syyskuuta 2011

Olen köyhä, mutta vaadin oikeutta

Jussi Parviainen kirjoitti blogissaan tänään rikkaista kavereista. Siinä on myös koskettava leike elokuvasta Yksinteoin 2.

Olen keskustellut Jussin kanssa paljon köyhyydestä ja rikkaudesta. Olen keskustellut myös kirkon laupeuden työstä, jonka tarkoituksena ei ole elää köyhien kanssa, Jeesukselle jätetään köyhät Jumalan valtakuntaan, mutta kirkko viihtyy rikkaiden parissa.

Kirkollisen laupeuden työn kirjoittamattomana tarkoituksena on yhteiskunnallista vastuuta kysyvän pohjoismaisen väestön parissa antaa työnäyte, että emme olisi enää se köyhää sortava yhteisö jollaiseksi kirkko tunnetaan Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä (jos muistetaan).

Totta kai köyhien hyväksi tekevät kirkon työntekijät työskentelevät tosissaan - niillä murusilla, joita seurakuntayhtymät, hiippakunnat ja tuomiokapitulit jättävät juhliensa jälkeen jaettavaksi. Kun salakuljetus ja väärinkäytökset on tuotu esille lähetys- ja kehitysvarojen siirroissa, niin nämä ongelmat on vaiettu kuoliaaksi ja ongelmien paljastajiin on suututtu.

Suomen kirkon kultillinen traditio ja itseymmärrys on köyhien hätää häpäisevä, heitä on opetettu nöyrästi palvomaan valtaeliitin suuria porsaita. Jussi Parviainen on kertonut toistuvasti ilmeisesti itseään järkyttäneen tilanteen, kun hän meni vaikeassa elämäntilanteessa seurakunnan diakonin luo: tällä kertaa hän meni kirkkoon köyhänä avunpyytäjänä eikä suuria väkijoukkoja kirkkoon kutsuvana raha-automaattina. Nyt diakonilla oli tarjota vain 7 euroa rahaa nälkäiselle miehelle!

Minä olen törmännyt rikkaaseen kirkkoon, joka lähettää verorahoilla tuomiokapitulin ja kirkkoherrat Viron matkalle ystävälliselle tervehdykselle apartheid-kirkolle – ikään kuin synkkää muistoa Etelä-Afrikan valkoisten kirkosta ja apartheidista ei olisi enää olemassa.

Tuomiokapituli ja kirkkoherrat lähetetään kylpylöihin tyhjänpäiväisille monen päivän neuvotteluihin: tuhannet ja tuhannet eurot menevät matkoihin, juhla-aterioihin, hotellimaksuihin ja päivärahoihin. Samanaikaisesti diakoniatyön määrärahat ovat vain muruja rikkaan pöydältä.

Tunnetusti Espoon eläkkeelle siirtyvälle piispalle Mikko Heikalle on ollut tärkeää, että hänen kultainen sauvansa ja koristeltu erityisvalmisteinen juhlamekko (papillinen kasukka) noudetaan pappiskyydillä tuomiokapitulista sekä kuljetetaan erityiskyydillä siihen kirkkoon, jossa piispa tulee vierailulle ikään kuin piispa ei voisi itse kuljettaa työkuteitansa; ikään kuin ekologisesta vastuusta vaatekuskina ei olisi enää puhettakaan, kun kultainen sauva ja piispan juhlamekko ovat poikkeuksia juhlapuheissa lausuttuihin periaatteisiin.

Tämä järjestelmä suojelee kirkon puettuja porsaista, jotka koristavat itseään helyillä ja juhlavaatteilla. Mutta Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa. Noissa puettujen porsaiden vetämissä kulkueissa opetetaan köyhää ihmistä nöyrtymään hiljaisuuteen ja ihannoimaan kirkon koristeltuja porsaita ja heidän avullansa muitakin puettuja porsaita, jotka koristavat itseään myös rikkauksilla.

Olen itse kohdannut kirkon, jonka historia jatkuu sellaisina kyseenalaisina käytäntöinä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Seuraavissa mp4-leikkeissä olen power point –esityksen avulla tuonut esille muutamia sattumia pappiskokemuksistani viime vuosien ajalta.







- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Epävirallisten, luotettavien tietojen valossa poliisi tutkii Storsjön, Tumsoevin ja Kavkaz Centerin toimia





Höblä eli Hufvudstadsbladet julkaisi 20.9.2011 lehtijutun, josta kävi ilmi, että Mikael Storsjö on joutunut poliisitutkimuksiin Kavkaz Centerin tähden. Lehdessä kuultiin rikoskomissaari Ismo Kopraa, jonka nimi oli kirjoitettu väärin Ismo Koposeksi. Ilmeisemmin Venäjän turvallisuuspalvelu on lähettänyt vaatimuksen, jonka tähden Storsjö on kutsuttu kuultavaksi keskusrikospoliisille. Kopra vastasi, että ”Vi kommenterar inte pågående utredningar”.

Epävirallisten, mutta luolettavien tietojen mukaan keskusrikospoliisi on ainakin 11. syyskuuta 2011 käyttänyt tutkimuksiinsa aamupäivän Mikael Storsjön, Islam Tumsoevin ja Kavkaz Centerin suhteiden selvittämiseen. Asiaan on palattu tutkimuksissa iltapäivällä 22. syyskuuta 2011. Myös tässä välissä ja tämän jälkeen on tehty töitä: Kavkaz Center on nyt Suomen lainvalvontaviranomaisten ja poliittisen johdon suuri mätäpaise, jonka kanssa on vaikea selvitä kunnialla. Näissä tutkimuksissa on luotettavien, mutta epävirallisten tietojen mukaan keskusrikospoliisia on selvästikin kiinnostanut, mikä mies on tämä Islam Tumsoev, joka viihtyy yhtä hyvin Mikael Storsjön kanssa Kavkaz Centerin yhteyksissä kuin Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan erityisavustajan Tarja Kantolan rinnalla Finrosforumin tilaisuuksissa. Suojelutarina ovat ”höpläyttämistä” (huijaamista) varten: nyt on tosi kysymyksissä Suomen lainvalvontaviranomaisilla, sisäministeriössä ja ulkoministeriössä, kun arvioidaan Kavkaz Centerin laillisuutta. On pelättävissä, että Suomen watergate-skandaalissa tippuu useampi ministeri luottamuksen ulkopuolelle, jos he eivät määrittele avoimen kriittisesti suhdettaan Kavkaz Centerin luomaan sidosryhmäverkostoon ja rahoitukseen.

Kuva: ”Islam Tumsoev” ja Tarja Kantola Finrosforumin tilaisuudessa Suomen eduskuntatalolla v. 2009


Tämän vuoden aikana Tumsoev on levitellyt julkisuuteen epäilyä, että hänen toimintaansa ja Kavkaz Centeriä tarkkailisivat Suomeen saapuneet agentit: ”Tshetsheenikapinallisten nettisivusto kavkazcenter.com toimii Suomesta, ja FSB tarkkailee sitä herkeämättä. Adam ei pidä Suomeakaan enää täysin turvallisena.– Kadyrovilaiset tutkivat koko ajan muualla asuvien tshetseenien elämää. Epäilen, että täälläkin on agentteja” (Aamulehti 27.1.2011). Tumsoev on antanut useita lehtihaastatteluja kuluvan vuoden aikana. Näiden haastattelujen sisältö on ollut yhtä epäluuloinen kuin Mikael Storsjön haastattelussa suhteellisen tuoreessa Höblässä.

Seuraavaksi kysyn, mitä paskaa Tumsoev ja Storsjö ovat syöttäneet suomalaiselle medialle.

Adam (Islam) Tumsoev on omien sanojensa mukaan oikealta nimeltään Islam Matsiev, mutta tunnetaan myös nimimerkeillä ”Lukman” ja ”Rustam”. Poliisille antamien tietojensa mukaan hän on syntynyt 5.3.1979 (Venäjä, Tver).

Kun mies saapui Suomeen, hän kertoo käyttäneensä pikkuserkun Imran Istapaevin (s. 29.10.1976, Neuvostoliiton passi nro 44-58232xx) passia. Maahantulo tapahtui 17.4.2009 klo 01.00 Finnairin reittilennolla AY-958 Turkin Istanbulista Suomeen. Samanaikaisesti saapui myös Aza Beldarova (s. 20.6.1985), Ruslan Amagov (25.1.1978; Ruslan osallistui laittomaan aseelliseen ryhmään Grosnyissa, joutui tuomituksi terrorismista 1,5 vuoden vankeuteen, mutta pakeni; esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 102-103/2006) ja Ruslanin kaksi lasta. Heidän kaikkien saapumista avusti siis Mikael Storsjö, joka teki lentolippuvaraukset tulijoille, vaikka vuonna 2007 verotietojen mukaan Storsjön verotettavat ansiotulot olivat vain 2665 euroa ja vuonna 2008 ansio- ja pääomatuloja ei ollut lainkaan. Ja seurueesta osa saapui seuraavana päivänä: 18.4. saapui Islam Mahauri, mutta hän tuli maahan väärennetyllä nimellä Islam Taramov. Hän on kertonut Suomessa, että hänet on etsintäkuulutettu, koska hän on auttanut tshetseenitaistelijoita. Mahaurin vanhempi veli toimi Umarovin ”puolustusministerinä” v. 2007 ja kaksi veljeä osallistui yhä taisteluihin (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 122, 130/2006). Lisäksi tuli herra Mahaurin vaimo Malika Yusupova. Terroristista tuomitun Ruslanin nyrkkeilijäveli saapui myöhemmin Mikael Storsjön ja hänen vaimonsa kanssa yhtä matkaa; he kävelivät perätysten lentoaseman kameran alta, mutta veli ei kertonut tuntevansa Storsjön pariskuntaa.

Tumsoev – siis oikealta nimeltään Matsiev - eli Turkissa rahoitusinstrumentin IHH:n varoilla, jota Shamil Basajev oli perustamassa (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 62/206; s. 88/206). Yhdysvaltain ja Israelin turvallisuusviranomaiset ovat luokitelleet IHH:n järjestöksi, joka on ollut toistuvasti yhteydessä Al-Qaida –terroristijärjestöön eri puolilla maailmaa. Islam Matsievin setä on nimeltä Bilan Matsiev. Tämä setä tai joku toinen setä on ollut laittoman vastarintaliikkeen komentaja. Islam Matsiev eli Tumsoev on myös itse ollut mukana tuossa aseellisessa ryhmässä (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 87/2006). Islam Tumsoev (Matsiev) on kertonut myös julkisesti, että hän on osallistunut "rintamalla" radiotyöhön ym. Basajevin ja Umarovin joukkojen puolella setänsä komentamassa ryhmässä.

Taloudellisesti epäonnistunut liikemies Mikael Storsjö on maksanut mainittujen mitättömien tulojen vallitessa myös Islam Matsievin Castreeninkadun vuokravakuuden ja kielikurssit. Matsiev kävi suomenkielen kurssin yhdessä Abdulkhamid Mechievin (nykyään Denis Berkan) - Shamil Basaevin serkkupojan - kanssa. Kavkaz Centerin administraattori Islam Matsiev ja Shamil Basajevin serkku Abdul-khamit Mechiev (Shamil on Mechievin isän siskon poika) asuivat samassa huoneessa Castreeninkadulla (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09 s. 64/206).

Tumsoev/Matsiev tuntee myös Suomessa neljä vuotta asuneen tshetsheeniturvapaikanhakijan, jonka isä on Kavkaz Centerin entinen päätoimittaja. Kuulustelupöytäkirjan mukaan Tumsoev/Matsiev toimii ”RBC-Suomi Oy:n tiloissa sijaitsevan Kavkaz Center –internetsivuston ja palvelimen ylläpitäjänä”. Hän itse kertoo, että Turkissa ollessaan hän kirjoitti, käänsi, teki ohjelmia ja piti yllä palvelimia 200-300 usd kuukausipalkkaa vastaan, mutta että hän huolehtii edelleen palvelimista, tekee käännöksiä ja julkaisee lehdistötiedotteita (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 89/2006; s. 94/206).

Islam Matsiev keräsi Turkissa rahaa – jotkut antoivat huomattavia lahjoituksia sitä vastaan että hän välitti näille tekemänsä lehden uutiset Umarovista. Rahat hän lähetti Basaevin/Umarovin ryhmälle moninaista tarvetta varten (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 89/206).

Islam Matsiev on opiskellut Venäjällä insinööriksi, työskennellyt Tšetšeniassa teleyrityksessä ja jatkoi työtä ohjelmoijana. Hän vietti Bakussa pari vuotta ja asui Turkissa 7 vuotta. Hän työskenteli vuonna 1998 Englannissa Grancer telecomissa Thsetsen telecomin lähettämänä. Muistettakoon kyseisen firman erikoinen episodi tuolta ajalta: vuoden 1998-1999 kidnappaustapauksen yhteydessä kerrottiin, että Grancer telecomin työntekijät vakoilivat Venäjällä (Tshetsheniassa) Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Israelin hyväksi (selvitysten yhteydessä tulivat ilmi myös Shamil Basajevin ja Movladi Udugovin nimet julman tapauksen epäilyttävinä järjestäjinä. Udugov on Kavkaz Centerin perustaja yhdessä Boris Berezovskin kanssa, joka rahoitti tiedotustoiminnan alun. Matsievin vanhemmat paenneet Saksaan, asuvat Mannheimissa.

Matsiev on kertonut, että hän keskusteli Moskovassa Englannin lähetystössä opiskelu- ja työmahdollisuuksista Englannissa, mutta käytti tällöin serkun nimellä Imran Istapaev (Venäjän sisämaan passi 96047478xx; Venäjän ulkomaan passi 6234819xx; s. 29.10.1976). Hän saapui myös tällä väärällä passilla Suomeen.

Tumsoev/Matsiev kertoi Suomenlahden merivartioston esikunnassa 1.7.2009 vanhemmalle rajavartijalle, että hän on ammatiltaan ohjelmoija, jonka työnantaja on Kavkaz Center –web master. Hän on toiminut Kafkasyasi Sesi lehden toimittajana sekä ”Kaukasian äänen” “Голос Кавказа” -lehden edustajana, josta yhteydestä hänet muistetaan Garry Kasparovin nettisivuilta. Sittemmin nimenomaisesti tuossa lehdessä julkaistiin Doku Umarovin haastattelu, jossa Umarov uhkaa kaikkia venäläisiä siviili-ihmisiä. Uhkaus annetaan sillä perusteella, että nämä ovat valinneet Putinin ja Medvedevin valtaan.

Kuulusteluissa Islam Matsiev on kertonut, että hän auttaa Kavkaz-Centerin kahden palvelimen ylläpidossa, toimittamisessa ja lehdistötiedotteiden laadinnassa Bulevardilla: ”Kavkaz-Centerillä on kaksi palvelinta siellä ja huolehdin niistä. Ne ovat olleet siellä jo useita vuosia. Auttelen myös muissa asioissa. Pääasiassa huolehdin palvelemista mutta teen myös käännöksiä ja julkaisen lehdistötiedotteita” (Islam Matsiev, Islam Tumsoev, kuulustelut Suomenlahden merivartioston esikunnassa 14.10.2009).

Islam Matsiev osallistuu yhdessä Mikael Storsjön kanssa Finrosforumin toimintaan, jonka suurimpia rahoittajia on Storsjön kuulustelupöytäkirjatodistuksen mukaan Suomen ulkoministeriö (esitutkintapöytäkirja nro 9186/R/60188/09, s. 53/206). Myös Suomen Amnesty rahoittaa Finrosforumia. Storsjö toimi vuonna 2008 Finrosforumin sihteerinä ja rahastonhoitajana.

Heidi Hautala kirjoitti blogissaan ylpeänä Finrosforumin kokouksesta, joka pidettiin Helsingissä eduskuntatalossa 25-26.5.2009. George Soroksen rahoittama toimittaja Fatima Tlisova esiintyi yhdessä Islam Tumsoevin (Islam Matsiev) kanssa ja Tarja Kantolan kanssa. Fatima Tlisova kirjoitti sittemmin 30.10.2010 artikkelin terroristien kannattajien Waynakh-terroristisivustolle Mikael Storsjön ylistykseksi. Tuo sivusto pitää Doku Umarovia laillisena presidenttinä! Mainittakoon, että Waynakh –yhdistys on myös rekisteröity Storsjön toimistoon Bulevardi 2 –osoitteeseen. Eduskunnan tilaisuudessa Tlisova ja Matsiev (Tumsoev) esiintyivät rinnatusten Tarja Kantolan kanssa. Tlisovan power point –esityksen mukaan Tumsoev on Kavkaz Centerin web administraattori: Sittemmin mainittu Tarja Kantola valittiin Finrosforumin puheenjohtajaksi, kun Heidi Hautala jäi varapuheenjohtajaksi [Jukka Mallinen jäi varapuheenjohtajan paikalta pois] ja valittiin Suomen hallituksen kehitysyhteistyöministeriksi. Tarja Kantola valittiin puolestaan ulkoministeri Erkki Tuomiojan erityisavustajaksi.

Mikael Storsjö jatkaa Finrosforumin sihteerinä. Islam Matsiev (Tumsoev) järjesti yhdessä Mikael Storsjön kanssa kohua herättäneen mielenosoituksen Pohjan kirkolle. Hän oli myös järjestämässä Kavkaz Centerin ja Suomi-Tshetshenia-seuran mielenosoitusta Isänmaanpuolustajien päivänä 23.2.2011 Venäjän suurlähetystöä vastaan.

Mikael Storsjö tunnusti kuulustelupyötäkirjan mukaan 3.6.2009 Suomenlahden merivartioston esikunnassa, että Islam Matsiev on Kavkaz Centerin palveluksessa, mutta esiintyy nimellä Islam Tumsoev: Islam Matsiev (Islam Tumsoev), Kavkaz Center –web master.

Yhteenveto

Ihmisillä on oikeus rauhaan ja turvallisuuteen siellä ja täällä. En hyväksy turvallisuuden uhkaa kenellekään. Ihmisillä on luontainen tarve parempaan elämään, jos suinkin mahdollista. Sitä vastoin on moraalisesti kelvotonta syöttää suomalaisille pelkkää paskaa ja jatkaa Doku Umarovin verkostojen hyväksi tehtävää työtä. Tämän perkelemäisen tukitoiminnan tähden, jota Kavkaz Center ja sen toimijat harjoittavat, arvostelen myös kriittisesti järjestelmässä toimivien henkilöiden uskottavuutta.

Mikael Storsjö syöttää ihtaa suomenruotsalaista paskaa - joka haisee yhtä pahalle kuin muun ruotsinkieltä heikosti tai täysin osaamattoman väestön paska - medialle ja nyttemmin ilmeisemmin myös poliisille ikään kuin hän ei tietäisi Kavkaz Centerin administraation toiminnasta Helsingissä, sen vuosikaudet toimineista vastuuhenkilöistä sekä merkityksellisistä yhteyksistä YK:n turvallisuusneuvoston nimeämään kiellettyyn, Al-Qaida -yhteyksistä tunnettuun terrorismiin (Doku Umarov, Kaukasian emiirikunta).




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland - OFF FOR A WHILE) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or juhamolari-ÄT-mail.ru (см. -ÄT- = @). In principle, you could discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)