maanantai 30. tammikuuta 2012

En halua konfliktipresidenttiä Suomeen!

Jos Jumala suo, ääneni menee Sauli Niinistön valinnan puolesta. En ole vielä äänestänyt enkä voi ennustaa, mitä elämässäni sattuu. Tulisiko ehkä joku este? Mutta jos tavanomaisesti kaikki menee ja pääsen äänestää: ääneni menee Sauli Niinistölle.

Pekka Haaviston tukijoiden eräs tunnettu nimi, Jukka Mallinen, kirjoittaa, että Haavisto piti ”jo” perestroikan aikana yhteyttä Leningradin maanalaisiin ryhmiin. Epäilystäkään ei jää sille, että Mallinen uskoo Haaviston pitävän yhteyttä myös tulevaisuudessa Venäjän alueen ”toisinajattelijoihin”.

Haavisto on itse luvannut television vaalipaneeleissa, että hän pitää yhteyttä sellaisiin kansalaisliikkeisiin, joissa hän näkee demokratian mahdollisuuden Venäjällä. Haavisto tarkoittaa siis duuman ulkopuolisia ryhmiä. Tuskin voi liikaa muistuttaa, että hänen kannattajiensa joukoissa on ainakin tuettu näyttävästi Aleksei Navalnyin, Boris Nemtsovin ja Eduard Limonovin ryhmäkuntia. Jälkimmäisen ryhmä on Venäjän tuomioistuimen päätöksellä osoitettu rikolliseksi äärijärjestöksi, mutta silti ainakin tietyt vihertävät suomalaispoliitikot ovat osoittaneet tukea rikollisryhmälle. Tiedän hyvin, että Haavisto tulee samasta puolueesta, jossa jengi kyllä tuntee toisensa.

Tilanne muuttuu villiä kansalaisaktivismia vakavammaksi, kun on kyse Suomen tasavallan presidentistä ja sen mukaisesta arvovaltaisesta instituutiosta. Miten presidentille sopii/sopisi seikkailupolitiikka? Pystyisikö presidentti Haavisto jättää pois kujajuoksunsa maanalaisten anarkisti- ja toisinajattelijaryhmien luo?

Epäilen kovasti Haaviston kykyä rakentaa luottamuksellisia, arvostavia suhteita Venäjän hallitukseen ja presidenttiin, joiden tulisi olla hänen ensisijaiset vuorovaikutukselliset partnerit Venäjällä. Pahimmassa tapauksessa Haaviston seurauksena Suomen ulkopolitiikka ajautuu pahempaan konfliktiasetelmaan kuin mihin Viro kykeni Pronssisoturi –patsasta ja venäläistä identiteettiä hävittäessään muutama vuosi sitten.

Minua vastustava intomielinen porukka, joiden kanssa olen joutunut erilaisiin ristiriitoihin vuosien varrella, on pieni, mutta kaikki näyttää asettuvan Haaviston puolelle: Eva Biaudet, Jukka Mallinen, Mikael Storsjö, Kerkko Paananen jne. Ei liene outoa, jos susi seuraa suden kutsua, kun saalis on tavoitteena. Susilauma on kuitenkin väsymätön.

Pekka Haavisto on nyt esitelty julkisuudelle, vaikka Sauli Niinistö voittaa hänet toisella kierroksella. Sudet jaksavat kuitenkin kuusi vuotta, jotta sitten vuonna 2018 Pekalla olisi iso tilaisuus. Demarit menettivät mahdollisuutensa: kerroin heidän puolueensa väelle muutama vuosi sitten, että esitelkää nyt lupaava kyky vuoden 2018 vaaleja varten, mutta demarit esittelivät Paavo Lipposen. Keskustan Paavo Väyrysellä oli potentiaalinen mahdollisuus menestyä näissä vaaleissa, joten hänen paikkansa oli nyt perusteltu ehdokkaana.

Suomalaista tietoyhteiskuntaa ja korkeaa koulutusta arvostavana kansalaisena kokisin häpeää, jos vuonna 2012 valitaan Suomeen tasavallan presidentti, joka on Suomen historian vähiten kouluja käynyt presidentti (Haavisto). Hän on päässyt toki puhujaksi ja korkeisiin asemiin poliittisten suhteitten avulla, mutta ILMAN MITÄÄN KOULUTUSTA! Sellainen henkilö ei sovi minun mielestäni esimerkilliseen presidentin virkaan.

Tärkein lähtökohta äänestämisratkaisuuni ei ole suinkaan Haaviston vastustaminen, vaikka sekin olisi jo riittävä syy: Jos Jumala suo, minä äänestän Sauli Niinistöä. Niinistön arvomaailma on oikeamielinen ja kannustaa ihmisiä rehtiin ahkeeruuteen. Hänellä on presidentin virkaan kuuluvat ongelmattomat toiminnalliset edellytykset arvostavaan vuorovaikutukseen kaikkien naapurivaltioidemme kanssa. En halua konfliktipresidenttiä Suomeen! Haluan säilyttää Suomen pohjoismaisena vakaana valtiona, jolla on rauhanomaiset suhteet naapureihin ja kunnioitettu asema kansainvälisesti.

Sauli Niinistö kykenee presidenttinä edustavaan toimintaa Suomen taloussuhteiden kehittämiseksi vahvistuvan Euraasian alueen kanssa. Presidentti ei ole taloudesta ja kaupasta vastaava ministeri, mutta instituutionsa arvovallan puitteissa hän voi seurueensa kansa edistää merkittävien verkostojen syntymistä venäläisen osapuolen kanssa. Tämän mahdollisuuden painoarvo kasvaa koko ajan Suomen edun näkökulmasta, kun EU ja euro ovat kuitenkin kasvavissa vaikeuksissa. Pekka Haavisto pimeiden sivukujien juoksentelijana ei loisi mahdollisuuksia suomalaiselle taloudelle ja hyvinvoinnille.

Monessa muussakin arvostukseen ja talouteen liittyvässä käsityksessä liityn läheisesti Kokoomuksen ja Keskustan esittämiin ratkaisuihin ja käsityksiin. Sauli Niinistö on kokemuksensa ja asemansa vuoksi kehittynyt vuosi vuodelta solidaarisemmaksi ja sosiaalisemmaksi kokoomukselaiseksi, siirtynyt kohti keskustaa, mikä helpottaa huomattavasti hänen äänestämistään. En kuulu kuitenkaan mihinkään nimenomaiseen puolueeseen. Kokoomuksessa itseäni häiritsevät lähinnä nuori valopilkku Alexander Stubb ja vanhemmat konkarit Pertti Salolainen ja Jyri Häkämies sekä jotkut vapaussota-puheisiin intoutuneet jäärät. Missään ei kuitenkaan löydy sitä onnellista ihannepuoluetta, jossa olisi vain sopivia ja itseni kaltaisia täydellisiä ihmisiä.




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Remembering the Holocaust should not be a mere ritual (RT 29 January, 2012)

In Moscow, on 26 January 2012, representatives from over 40 different countries convened the conference “World without Nazism”. A broad, authoritative representation came from the US. All the speakers had a common concern with the Holocaust memorial, a serious lesson, that the Holocaust would never again be repeated through national ardor and obsession, discrimination or xenophobia.

[ - - -]

The speaker of the Federation Council, Valentina Matvienko, brought examples of populist political groups and religious extremists.

"Democracy must be able to protect itself. Extremist groups want to win the young people over to their side. This tendency is very dangerous. The Red Army opened the Auschwitz-Birkenau Extermination Camp and the people came back to life from hell”, Matvienko said. Many of my friends told to me they admired Matvienko’s speech.

[- - -]

The head of the Synodal Department for Church and Society Relations, Archpriest Vsevolod Chaplin, said that “remembering the Holocaust should not be a mere ritual, but people should start to think that the confrontations between nationalities would not come back again."

Archpriest Vsevolod Chaplin pointed out that all such developments which can lead to wars between nations should be stopped at an early stage. "You should talk a lot for co-operation between the nations."

Read more: http://rt.com/news/blogs/juha-molari-blog-finland/holocaust-russia-syria-iran/


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Vaalimaan tulliviranomaisen rasistinen käytös 28.1.2012 kello 2:45

Ystäväni otti tänään yhteyttä ja tuli luokseni Vaalimaan raja-asemalla kokemansa rasistisen vääryyden tähden.

Neuvostoliitossa syntynyt, Suomessa asuva Suomen kansalainen Sergei saapui Vaalimaan raja-asemalle 28.1.2012 klo 2:45. Sergei ajoi asianmukaisesti passintarkastukseen, antoi passintarkastuksessa autonsa rekisteriotteen ja passin, ja sai palata autoonsa.

Autoonsa saavuttuaan Sergei luokse saapui tulliviranomaisia, jotka kysyivät onko mitään tullattavaa. Sergei vastasi, ettei ole. He kysyivät, monta päivää Sergei oli Venäjällä. Neljä päivää oli heidän mielestään pitkä loma. Tulliviranomaiset pyysivät asianmukaisesti avaamaan takaovi. He tutkivat koko auton. Tällöin viranomaiset käyttäytyivät normaalisti. Sergei sai palata takaisin autoonsa.

Sergei alkoi ajaa, mutta samat henkilöt pyysivät takaisin Sergein passin. Suomalainen tulliviranomainen seisoi Sergein kuljettajan oven ikkunan luona, katsoi passista alimmaista riviä, minkä jälkeen hänen käytöksensä muuttui. Alimmaisella rivillä luki Sergein syntymäpaikka: Omsk. Tämän jälkeen käytös muuttui. Tulliviranomainen käski Sergein ajaa tullirakennuksen sisälle.

Sergei ajoi ohjeen mukaisesti tullirakennuksen sisällä, mutta siellä tulliviranomaisen puhuminen muuttui HUUTAMISEKSI. Tämä huusi – ei ainoastaan käskenyt: ”Takki pois”, ”Vyö pois”, ”Istu”, ”Avaa konepelti”, ”Avaa takaovi”. Sergei avasi kaikki lukot ja ilmoitti, että se on työntekijöiden oma työ avata ovet, jos tarvitsevat. Ikkunoiden ja oven pehmusteiden välit tutkittiin. Moottoritila tutkittiin. Sergein vaatteet olivat S-marketin muovipussissa, mutta tulliviranomaiset heittivät puhtaat alusvaatteet likaiselle pöydälle. Sergei kysyi tulliviranomaiselta, onko tämä rasisti. Sen kysymyksen jälkeen tämä työntekijä rauhoittui, toinen työntekijä oli koko ajan normaali. Sergei olisi halunnut valokuvata epäkunnioittavan käytöksen hänen tavaroitansa vastaan, mutta hän ei saanut valokuvata.

Lopulta Sergei tahtoi jättää autonsa ja vaatteensa tulliviranomaiselle sekä kävellä bussiin, mutta tulliviranomaiset vaativat, että hän kokoaa itse tavarat autoonsa. Sergein mukaan tulliviranomaisten tulisi koota itse kaikki purkamansa asiat.

Sergei pääsi lopulta ulos hallista. Hänelle ei tullut mitään sakkoa. Sergei pyysi päästä johtajan luo valituksen laatimista varten. Johtaja kieltäytyi antamasta tietoon rasistisesti, raivoavasti käyttäytyneen tulliviranomaisen nimeä. Aluksi johtaja käyttäytyi asiallisesti, mutta hän tuli koko ajan hermostuneemmaksi ja lopulta alkoi myös huutaa: ”Miksi sanot työntekijää rasistiksi?!” Johtaja sanoi, että voit kirjoittaa valituksen postilaatikkoon. Sergei vastasi: ”Kiitos neuvosta”.

Sergei sai lähteä matkaan, mutta pian Haminan jälkeen auton vasemmalta puolelta moottoritilasta alkoi kuulua kovaa ääntä. Tulliviranomaiset eivät olleet kiinnittäneet avaamaansa filtteriä, joka on helppo avata, mutta vaikea sulkea.

Sergei on Suomessa työskentelevä venäläinen mies, joka tuntee kohdanneensa viranomaisen toimesta rasismia. Hän haluaa viranomaiselta selvyyttä, miksi nämä HUUSIVAT eivätkä käyttäytyneet normaalisti. Se ei voi olla oikeaa käytöstä, kun epäkunnioittavasti kohdellaan Suomen kansalaista, joka maksaa verot Suomeen. Hyvin ilmeiseksi syyksi epäkunnioittavaan käytökseen ja käyttäytymisen muutokseen Sergei näki tulliviranomaisen silmiinpistävän havainnon, että hänen syntymäpaikkana luki Suomen passissa Omsk. Sergein suomenkielen puheesta voi myös havaita hänen venäläisyytensä.

Sergei vaatii epäkunnioittavan huutamisen ja rasistisen käytöksen tähden rangaistusta tulliviranomaiselle, jonka tulisi käyttäytyä kunnioittavan asiallisesti asiakkaita. Ilmeisemmin tulliviraomaisen johtajan oma huutava käytös on ollut valitettavana esimerkkinä myös tälle alamaiselle, jonka käytös ei ollut asianmukaista.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 28. tammikuuta 2012

Asiallista toimintaa nationalistista kiihkoa vastaan Pohjois-Kaukasiassa

Tieteellisten ja sosiaalisten innovaatioiden keskuksen johtaja, poliittisten tieteitten tohtori Ivan Aleksejevits Babin esitti kutsun tulla oppimatkalle Stavropoliin, jossa hän johtaa terrorismin ja ääriliikkeiden vastaista projektia, johon ovat liittyneet myös Pohjois-Kaukasian valtioviranomaisten akatemia, Rostov-on-Donnissa toimiva Akatemia, Venäjän sisäministeriön Krasnodarin yliopiston Stavropolin haara ja Kansainvälisten kulttuurisuhteiden instituutti. Keskus on rekisteröity oikeushenkilöksi vuonna 2004. Hän kertoi johtavansa lainvalvontaviranomaisten opetusta Stavropolissa. Virkaheittona tyhjäntoimittajana ilmoitin erittäin suuren kiinnostuksen vierailulle, jos se vain järjestyisi.



Pahoittelin tohtori I.A. Babinille, että en ole koskaan voinut käydä aivan Venäjän Pohjois-Kaukasiassa. Lupasin perehtyä hänen johtamansa keskuksen aineistoon ja lähettää mahdollisesti omia vähäisiä dokumentteja, jotta voisin kasvaa aineiston ymmärtämisessä ja analyysissä. Suomalaisilla on suuri riski mietiskellä Pohjois-Kaukasian asioita vain Suomessa pienissä piireissämme, sen sijaan että kävisimme vuorovaikutukseen ja oppimisprosessiin alueen akateemisen maailman ja lainvalvontaviranomaisten kanssa. Suuri riski on myös luottaa suomalaiseen mediaan, jonka aineisto ei ole peräisin kovin luotettavilta tahoilta, vaikka voisi olla jotenkin linkittynyt Pohjois-Kaukasiasta lähteneisiin ihmisiin – siis nimenomaisesti mainittuihin ääriliikkeisiin.

Tohtori I.A. Babin kertoi heidän keskuksensa tehtäväksi suojella kansalaisoikeuksia ja –vapauksia, edistää vuoropuhelua kaikilla tasoilla sekä ehkäistä useissa hankkeissa muukalaisvihaa, rotusyrjintää ja antisemitismiä Pohjois-Kaukasian alueella. Keskus valvoo etnisiä jännitteitä ja ääriliikkeitä Pohjois-Kaukasuksella.

Kerroin huolestuneena, miten Suomesta käsin omistettu ja hallinnoitu, Ruotsiin teknisesti pääasiallisesti sijoitettu, mutta netin kautta rajat ylittävä terrorismin mainoskanava villitsee nimenomaisesti antisemitismiä, provosoi jännitteitä Venäjällä ja tukee avoimesti ääriliikkeitä, jotka kuitenkin kieltävät sivuston lausunnoissa demokratian ja kansalaisvapaudet. Kyse ei ole jokaisessa tapauksessa edes siitä, että ”ne ääriliikkeet” siellä ja ”me toimittajat” täällä, vaan tietyissä tapauksissa toimittajat ovat itse olleet aseellisen laittoman bandiittiryhmän jäseniä. Joissakin tapauksissa on toki kyse myös uusnatsismin nimeen luottavasta toimittajasta, joka vain leikkii islamin avulla rakentaakseen vihaa ja väestöryhmien välistä erimielisyyttä. Kysyin lisäinformaatiota ja tulkintaa ainakin tietyistä henkilöistä, jotka liittyvät kyseisen web-sivuston toimintaan ja historiaan sekä viestinnän että rahoituksen tähden. En tiedä, missä määrin suomalaiset lainvalvontaviranomaiset ovat jatkuvaa oppimista tukevassa viranomais- ja asiantuntijavuorovaikutuksessa näiden edellä mainittujen paikallisten erityisasiantuntijoiden kanssa, jotta yhtä hyvin Baltian alueella, Suomessa kuin Ruotsissa voitaisiin arvioida entistä pätevämmin internet-resursseilla mahdollistetun ääriliikkeiden vaarallisen toiminnan ja jatkuvuuden Pohjois-Kaukasiassa ja koko Venäjällä.


Pohjois-Kaukasian ongelmissa on voimakas geopoliittinen tekijä. Tämän vuoksi on tärkeää ratkaista muukalaisvihan ja ääriliikkeiden ongelmat. Pohjois-Kaukasian alueelle tulee myös ihmisiä, jotka ovat riittämättömästi rekisteröity: heikot tekniset valmiudet ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyön huono taso eivät auta ratkaisemaan nationalististen ryhmittymien ongelmia Pohjois-Kaukasuksella. Myöskään lasten ja nuorten koulutuksessa ei ole järjestelmällistä laadukasta työtä moraalin ja suvaitsevaisuuden sekä keskinäisen kunnioituksen edistämiseksi. Tästä seurauksena nuoret ihmiset saavat vaikutusta ääripropagandasta ja aggressiivisesta nationalismista. Muukalaisvihan ja ääriliikkeiden negatiiviset ilmiöt ovat yhteiskunnallisesti hyvin monimuotoisia: ne koskevat uskontotiedettä, valtiotiedettä, sosiologiaa, kansainvälisiä suhteita ja juridiikkaa. Ääriliikkeiden rikollisuuteen tulee reagoida riittävän nopeasti, sillä tarpeeton viive voi aiheuttaa tuhoisia muutoksia koko yhteiskunnassa. Mitään yhtä ja ainoaa oikeaa määritelmää ääriliikkeelle ei ole olemassa, Venäjän lainsäädännön määritelmä ääriliikkeille on herättänyt kiistelyä, koska se ei luo erityisen objektiivistä perustaa arvioida ääriliikkeitä. Tehokas oikeusperusta vahvistaa ääriliikkeiden johdonmukaista vastustamista. Ääriliikkeiden vastustamisessa tarvitaan sisä- ja ulkopoliittisia toimia, jotka vahvistavat syrjimättömyysperiaatteen tietoisuutta suuressa väestössä, parantaa nuorisopolitiikkaa, parantaa jo ajoissa rikoksen ehkäisyä, edistää sosiaalistumista, väestökirjanpidon parempi laatu edistää rikollisten löydettävyyttä, ääriryhmien häpeällisyys tulisi tulla esille selvästi, ääriliikkeiden rahoitus- ja viestintäkanavat pitäisi sulkea.


Kun olin keskustellut I.A. Babinin kanssa, vain 3 tuntia myöhemmin suurehko televisiokanava – nykyään ilmeisemmin Gazpromin omistama NTV – soitti ja pyysi tehdä haastattelun. Yhtä pahasti kuin I.A. Babinin kanssa keskustellessa myös NTV:n kanssa kärsin surkeasta venäjänkielen taidostani: ymmärsin toki puhetta, mutta en osaa itse muodostaa virheettömästi venäläisiä lauseita. Lopulta keskustelun jälkeen tein hyvän "uuden vuoden lupauksen" (liki kuukausi määräpäivän jälkeen): nyt aloitan päivittäisen venäjänkielen opiskelun (kotona itsenäisesti).

Vastasin NTV:n kysymykseen, että en ole löytänyt mitään ”ideologiaa” Boris Nemtsovin kaveruudessa, Eduard LImonovin natsiryhmälle annetussa tuessa, Doku Umarovin bandiittien hyväksi toimivan viestintäverkoston poliittisessa tuessa ja Boris Berezovskin kestiystävyydessä vaan ainoastaan tiettyjen suomalaisten henkilöiden sairaalloisen vihan Venäjää vastaan, mutta vihalla ei ole mitään perustetta.

Toimittaja kysyi Heidi Hautalasta, miksi hänestä tuli sellainen kuin hän, mutta en suinkaan tiedä rouvan/neidin psykopatologiaa. Venäjällä on erittäin suuri huoli siitä, mikä Heidi Hautala on naisiaan. Muistutin toistuvasti, että pitää katsoa myös Pekka Haavistoa, joka käyttäytyy toki maltillisemmin, mutta heillä on joitakin arveluttavia yhteisiä ystäviä, joiden touhoista he eivät ole suinkaan sanoutuneet irti. Mielestäni on kyse myös poliittisesta pelistä, jonka avulla he rakentavat itselleen jotakin ”hyötyä”.

Kiinnitin huomiota Suomen surulliseen pyrkimykseen vaientaa keskustelu asian johdosta: viittasin herra Vilho Juntusen kohtaamaan sensuuriin vain muutama tunti sen jälkeen, kun hän oli kysynyt presidenttiehdokas Pekka Haavistolta selvitystä sille, miksi Haavisto voi olla lämpimässä suhteessa Mikael Storsjön kanssa (terroristi Doku Umarovin puolesta toimivan webkeskuksen isäntä).

Kävin NTV:n kanssa myös ortodoksisessa kirkossa, jossa rukoilin ja sytytin kynttilän.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Финляндия поддерживает националистическоге противостояние. Это опасно.

Хейди Хаутала (Heidi Hautala), и Майкл Стурше (Mikael Storsjö) и другие - ведущая группа "Finrosforum". Это группа обеспечивает разнообразную поддержку конфронтации. Это одна часть сепаратизма на Северном Кавказе. Они не занимаются какой-либо реальной благотворительностью, а делают всё для продвижения провокаций и жестокой борьбы.

Я не вижу в этом ничего благородного. Борис Немцов, Эдуард Лимонов, Алексей Навальный, бандиты на Северном Кавказе и Борис Березовский получают ”моральную” поддержку от финской группы ”Finrosforum”: это просто гнев против России. В последнее время эта группа выпустила видео, которое открыто угрожало кровопролитием на выборах в России.

Трудно сказать, почему Финляндия позволяет ненавистническую деятельность против России. Это ненависть к человечеству. Мы должны научиться сотрудничать с различными национальностями - это отнюдь не для борьбы разных национальностей!

Г-н Вилхо Юнтунен (Vilho Juntunen), недавно спросил в блоге, у кандидата в президенты Пекка Хаависто (Pekka Haavisto), какие у него отношения с Майклом Стурше. Вопрос очень элегантный и умный. У нас есть фотографии, котору Хаависто и Стурше в семейной обстановке отмечают праздник у себя дома. Они принадлежат небольшой группе друзей. Стурше ищет и находит поддержку на высоком политическом уровне.

Никто в Финляндии не ответил на вопрос Вилхо Юнтунен, но зато его блог был закрыт через 3 часа. Цензура предотвращает серьезные социальные дебаты, в которых политическая власть будет нести ответственность в соответствии с ситуацией. Теперь все молчат - или их заставляют молчать.

Трудно сказать, какой выгоды добиваются Хаутала, Стурше и Хаависто.
Беспокоятся ли они о финских национальных интересах или о мире во всём мире?

Многие люди подозревают, что они ищут личной выгоды. Близкий друг Хауталы Некрасов работает на русского олигарха, Бориса Березовского. Это открытя для всех информация. Я думаю, что эти фактические спонсоры хотят хаоса в России, чтобы таким образом они сами могли контролировать запасы нефти и газа, других природных ресурсов в России. Они не ищут демократии, но хотят хаос и ”цветной” революции, чтобы конституционный строй России был уничтожен. Эти же люди враждебно выступают против западно-европейского сотрудничества с Россией. Они публично и жестко выступали против газопровода Nord Stream, хотя газ ни в коей мере не вредит Финляндии.

В чём дело? Они хотят изолировать Россию. Они хотят разрушить экономику России. Они хотят предотвратить сотрудничество России с остальным миром.
Они хотят разбить Россию путем внутренних беспорядков. Агитация против выборов в России является их единственным шансом для достижения их грязной цели. Это "капиталистическое" намерение украсть богатство России.

См.: Снимке Майкл Стурше и жена, которые обедают дома с Пекка Хаависто (Safka)


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

tiistai 24. tammikuuta 2012

Uusi Suomi sensuroi Pekka Haavisto –kritiikkiä

Uusi Suomi on tempaantunut liberaalifasismiin toimituksellisilla valinnoillaan, kun varhain tänään tiistaina 24. tammikuuta 2012 verkkolehti sensuroi Vilho Juntusen blogin "Kajaanista Kajahtaa" ja kirjoituksen, jossa Juntunen vaati presidenttiehdokas Haavistolta selvitystä suhteesta Mikael Storsjöhön. Juntunen siis potkittiin pois Uusi Suomi -verkkolehdestä mainitun vastenmielisen kysymyksen johdosta!

Vihreiden liberaalifasistinen toimintakulttuuri

Liberaalifasistinen toimintatapa on osoittautunut yhä uudestaan häikäilemättömäksi: nyt sensuuri toteutettiin keskustelun estämiseksi; Heidi Hautalahan teki jo vuosi sitten rikosilmoitukset koko antifasistista komiteaa vastaan (tästä on vaiettu julkisuudessa, mutta tuskin sattumalta), ja Jukka Mallinen touhusi hyvin aktiivisesti minun erottamiseksi pappisvirasta ja monen muun savustamiseksi aikoinaan Suomen Pen –järjestössä.

Nyt on mielenkiintoista palata takaisin Uuden Suomen ongelmallisuuteen liberaalifasismin työvälineenä. Tiedän useita sivustolta sensuroituja henkilöitä, vaikka näiden kielenkäyttö on ollut asiallista, mutta karkottaminen on tullut juuri asiallisuuden johdosta. On tiettyjä ikäviä asioita, joita Uusi Suomi ei halua keskusteluun. Nyt on Pekka Haavistossa sellainen musta kohta, jota ei tahdota keskusteluun.

Haavisto on julkisuuden henkilö, eikä hän nauti erityistä yksityisyyden suojaa lehdistössä. Hän on toisen vaalikierroksen presidenttiehdokas, jonka tekemisiä ja olemisia tulee ankarasti arvioida ja tarvittaessa arvostella. Storsjöhön liittyvät seikat on kerrottu usein painetussa mediassa ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotekomitean sivuilla.

Uuden Suomen Koponen on Haaviston asialla

Vasta joulupäivänä 7. tammikuuta 2012 kirjoitin Aamulehden kielellisesti aivan loisteliaasta toimittajasta Matti Posiosta, joka oli ironisoinut Facebook-päivityksessään, että suomalaisella "pappismiehellä" Juha Molarilla on outoja ymmärtämättömiä "mielipiteitä maailmanpolitiikasta", koska olin väittänyt "riippumattomien Golos-vaalitarkkailijoiden" ja "Pohjois-Kaukasian terroristien viestinnän" riippuvaiseksi amerikkalaisesta rahasta. Uuden Suomen toimittaja Jarmo Koponen tykkäsi Posion kriittisestä ironiasta. Kysyin tuolloin kirjoituksessani, miten nämä loistavat suomalaistoimittajat – tutkivan journalismin kansainväliset huipputähdet – eivät olleet huomanneet asiaan liittyviä dokumentteja. Miksi Aamulehti ja Uusi Suomi eivät ole koskaan kertoneet lukijoilleen asiaa koskevista dokumenteista? Huomautin, että Aamulehden Posion ja Uuden Suomen Koposen upeassa journalismissa on valitettava kolminkertainen aukko: Dokumentit, dokumentit ja dokumentit – tai oikeastaan niiden täydellinen puute. Mainittu Koponen on myös jo pitemmät ajat kaavaillut, pitäisikö Uuden Suomen avata Navalnyin Facebook-sivujen seurannan, koska Koponen uskoo tietävänsä, missä maailmaa uudistetaan. Koponen pimensi täydellisesti lukijoiltaan aiemmin toteutetut amerikkalaisrahoitteiset ja -ohjaamat värivallankumoukset ja näiden samankaltaisuuden Venäjän nykyisiin tapahtumiin. Pistin vielä varmuudeksi Mikael Storsjön kuulustelupöytäkirjasta kopion ko. blogiini, jotta Koponen ja Posio voisivat nähdä luultavasti hyvin tietämänsä asian, että Yhdysvaltain budjetista NED:n kautta kanavoitiin rahaa Mikael Storsjön välityksellä Suomeen siirretylle separatistijärjestölle.

Verkkolehti Uuden Suomen vastaava päätoimittaja Markku Huusko on hehkuttanut ylpeästi, että verkkoilmiö on tuonut Haavisto-ilmiön. Luultavasti hänelle ei sovi, että verkkoilmiö myös romuttaisi Haavisto-ilmiön.

Miksi Pekka Haaviston ei sallita selittää suhdetta Kaukasian emiirikuntaan?

Nyt Uusi Suomi ei ainoastaan antautunut liberaalifasismille, vaan myös turvautui sensuuriin, jotta presidenttiehdokas Pekka Haavisto ei joutuisi kiusallisten kysymysten eteen. Jos nostettu kysymys ei ole ongelmallinen, miksi siihen Haavisto ei vastaa avoimesti. Miksi tarvitaan sensuuria? Ymmärtääkseni Kajaanin miehenä herra Vilho Juntunen kirjoitti hyvin tyylikkäästi kysyvästi, mitä Haavisto ajattelee ja mitä Venäjä ajattelisi Suomen presidentistä, jos tällä olisi myönteinen suhde Kaukasian emiirikuntaan. Äänestäjällä on oikea intressi tietää, mikä mies Haavisto on todellisuudessa myös vaalimainosten ja -kulissien takaisissa kaveri-illoissa.

Tässä on siis paljastunut kaksi pahaa asiaa: Vihertävien liberaalifasistien voimalliset keinot vastenmielisiä kysymyksiä vastaan, joita ei edes vaalien tähden maltettu kätkeä ystävälliseen hymyyn ja selittelyyn, sekä hyvin kyseenalainen seikkailu maailman asioissa Suomen edun vastaisella tavalla. Olen ollut yhteydessä venäläiseen Pravda.ru –lehteen ja kirjoittanut jutun liberaalifasistien sensuurista: ehkä Uusi Suomi ei tehnyt palvelusta Haavistolle, vaan karhunpalveluksen… Saa nähdä tuleeko juttu julkaistavaksi, sillä on se sen verran kova asia.

Suomen antifasistinen komitea Safka paljasti

Äskettäin Suomen antifasistinen komitea (Safka) järisytti tutkivien journalistien tutkimattomuutta: Safka vaatii presidenttiehdokkaalta Pekka Haavistolta tilintekoa suhteesta Mikael Storsjöhön ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotelistan vastaiseen tiedottamiseen terroristien hyväksi. Vaatimusta tehosti valokuva ystävällisestä perheateriasta Storsjön kotona. Ei ole mitenkään mahdollista, ettei näillä herroilla olisi keskinäistä keskusteluyhteyttä. Ei ole myöskään mahdollista, ettei Haavisto tietäisi puoluetoverinsa tekemisistä, joista on julkisesti paljon puhuttu. Vasta alle vuosi sitten Storsjö nimesi käräjäoikeuden valmisteluistunnossa syytettynä todistajikseen Vihreiden entisen puoluejohtajan, nykyisen ministerin Heidi Hautalan sekä Jukka Mallisen. Aiheena oli törkeän laittoman maahantulon järjestäminen. Asian käsittely on toistaisesti kesken, koska syyttäjä on vienyt asian hovioikeuteen, jossa hän vaatii vankeusrangaistusta.

Storsjö liputtaa ystävineen avoimesti Haaviston puolesta presidenttivaaleissa. Hän tarvitsee arvovaltaisen poliittisen tukijan toimintansa suojelijaksi. Heidi Hautala – myöskin samaisesta Vihreästä puolueesta – on jo aiemmin avoimesti puolustanut Storsjön touhuja myös kiistanalaisen webkeskuksen suhteen. Muutama kuukausi sitten mainitun sivuston toimittaja puolisoineen sai ehdottoman vankeusrangaistuksen, koska olivat mm. osallistuneet Euroopasta lähteneiden rahalähetysten kuljettamiseen metsissä ja vuorilla piileskeleville bandiiteille.

Presidentinvaalit - enemmän kuin Mr. Finlandia -missikilpailut?

Vihreiden liberaalifasistinen joukko tahtoisi tehdä presidenttivaaleista Mr. Finlandia –missikilpailut, vaikka nyt pitäisi puhua Haaviston ongelmallisesta suhteesta Kaukasian emiirikuntaan ja Venäjän poliittisen järjestelmän ulkopuolella seikkaileviin värivallankumouksellisiin. Pekka Haaviston tukena on tietysti suomalaisen kulttuurielämän liberaalifasismin kerma – ja jonka tähtenä Jukka Mallinen kikkeli-runollaan. Tuon runon ihmisluonnon läheisyys ja kiistämätön kulttuurihistoriallinen paino nostattavat Haaviston tukijoukoissa alkuvoimaista tunnetta. Vaaleissa mitataan, että riittääkö tuo kulttuurihistoriallinen nerokkuus koko Suomen kansan mielisuosion voittamiseen.

KIKKELI (Jukka Mallisen runokokoelmasta)
Riemusta kiljaisten se tempaa itsensä tyvestä irti, kaappaa kurpitsavaunut ja lähtee kiertämään niillä kultaisia valtaistuinsaleja. Marionettiteatterissa pormestari kompastelee nilkkanuoraansa, mutta se hulmuaa julkkareiden kohokkaana, johdattaa kuin pillipiipari lasten kaltaiset pauhaavaan suuruuteen. Muumimamma ja saapasjalkakissa tapittavat ihastuksissaan:
"Kikkeli kävelee paikalleen suosionosoitusten kantamana kuin sulka tuulessa. Se huomaa minut - nahistuneen terskan valaisee miellyttävä hymy, ei silti erityisen tuttavallinen, kaikesta näkyy, että kikkeli on pantu paljon haltijaksi".
*




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

maanantai 23. tammikuuta 2012

Suomen tasavallan presidentin pitäisi olla koko tasavallan presidentti

Koko tasavallan presidentti vai etelä-Suomen kuvernööri?

Suomen tasavallan presidentin haaste on kohota Etelä-Suomen kuvernööristä koko tasavallan presidentiksi – tasapuolisesti kaikille. Sauli Niinistö menestyi suhteellisen hyvin kaikkialla, vaikka Oulun ja Lapin vaalipiireissä Paavo Väyrysen suosio oli selvästi parempi. Sitä vastoin Pekka Haaviston politikointia ei muisteta kovin kauniisti ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Realiteetti vai "ilmiö"?

Tarja Halonen sai kokea kovaakin kohtaloa ilkeäkurisissa puheissa, kun kriitikot moittivat hänen tyylittömyyttä ja poliittista linjaa. Presidentti-instituution kannalta uhka on vallitsevassa asetelmassa suuri. Joutuuko presidentti-instituution arvostus inflaation suureen syöksyyn? Sauli Niinistöä ovat vasemmistolaiset jo leimanneet suurpääoman presidentiksi, mikä kiistattomasti murentaa Niinistön arvovaltaa koko tasavallan presidenttinä, kun hänet äänestetään presidentiksi toisella kierroksella. Tiedän jo lukuisia vasemmistolaisia tuttuja ja vähemmän tuttuja, jotka äänestävät toisella kierroksella protestiksi Pekka Haavistoa tai jättävät äänestämättä.

Minä itse koen Sauli Niinistön realistiseksi talousihmiseksi, joka on saanut vuosia käydyn vaalikamppailujensa aikana myös tervehdyttävästi moraalista vastuullisuutta heikompia ja epäonnistuneita kohtaan. Hän pelastaa jossakin määrin mainettaan epämääräisellä sanomattomuudellaan ja mietiskelyllä, mutta toisaalla presidentti ei ole ensisijaisesti talousihminen. Yrittäjyyden näkökulmasta – mukaan lukien maatalousyrittäjyys – ei ole pienintäkään epäilyä, että Niinistö ymmärtää talouden rakenteet vastuullisemmin kuin Pekka Haavisto. En koe omasta puolestani mitenkään vaikeaksi markkinatalouden yrittäjyyshenkistä toimintamallia, vaikka olen epäilevämpi EU:n ja euron autuuteen kuin kumpikaan ehdokkaista. Pekka Haavisto on tuossa suhteessa jo valitettava mielikuvien luoma ”ilmiö”, vailla realistista kykeneväisyyttä.

On vaikea uskoa, että vakavassa valintatilanteessa suomalaiset kuitenkaan äänestäisivät tasavallan presidentiksi "ilmiötä", vaan viimeisessä valinnassa suomalaiset vakavoituvat.Pidän Pekka Haavistoa uhkana Suomen kulttuurielämän henkiselle moninaisuudelle. Koko huuma on epäkriittinen, ällöttävä ilmiö, joka tuskin rikastuttaa Suomen innovatiivista ja intellektuaalista mainetta maailmalla.

Tasavallan presidentin kunnioitettavat valtiovierailut?

Sauli Niinistöä en voi mitenkään kuvata ”arvokonservatiiviseksi”, jos vaikka Pekka Haavistoa voidaan kutsua toki ”arvoliberaaliksi”. Niinistön seksuaalinen suuntautuneisuus on ongelmaton valtiovierailuilla maissa, joissa homoudesta on kuolemantuomio. Homojen etujärjestön SETA:n ex-puheenjohtajan Tarja Halosen jälkeen Suomen tasavalta saisi jo vihdoin saada presidentin, joka on seksuaalisesti luonnollisesti suuntautunut, mutta joka ei ole mikään homofobinen änkyrä.

Maltillinen Venäjä-suhde vai interventio-politiikka?

Sauli Niinistö on tasavallan presidentin tärkeimmässä tehtävässään ulkopolitiikassa huomattavasti maltillisempi ja realistisempi kuin Pekka Haavisto. Esimerkiksi Venäjä-suhteissa Niinistön puolueella on keskusteluyhteys Venäjän suurimman puolueen Venäjän yhtenäisyyden kanssa, kun taas Haavisto henkilökohtaisesti ja hänen puolueensa useat jäsenet ovat hyvin ongelmallisia Venäjä-suhteissa, eräillä on jopa maahantulokieltoja. Eräässä vaalipaneelissa Haavisto ilmoitti tahtonsa rakentaa suhteita ”kansalaisliikkeisiin” Venäjällä, tarkoittaen värivallankumouksellisia, joihin Vihreät ovat jo rakentaneet suhteita. Haavisto on olemattomilla lihaksilla pullisteleva interventio-poliitikko, surkuteltava versio Hillary Clintonista.

Haaviston ulkopoliittinen häpeä näkyi myös vaalijuhlissa, joissa Venäjällä erittäin huonossa maineessa olevan Heidi Hautalan vielä huonommassa maineessa oleva poikaystävä Nekrasov – Boris Berezovskin palkkarenki – ja kumppanit juhlivat saatua tulosta. Joitakin aikoja sitten Mikael Storsjö – maahantulokiellossa Venäjälle oleva terroristi Doku Umarovin tukisivuston omistaja – esitteli Facebook-kuvissaan kotona pidettyä iloista ateriaa Haaviston kanssa. Haavistolla on ilmeisen ongelmatonta hyväksyä sitä häikäilemätöntä toimintaa, jota noissa ystäväjoukoissa harjoitetaan Venäjää vastaan – Suomen ulkopolitiikan tärkeintä tehtävää uhaten.

Miten hävinneitä äänestäneet menettelevät?

Äänestin Paavo Väyrystä, jonka ulkopoliittinen maltillisuus ja yrittäjähenkisyys herättivät luottamusta, vaikka kaikissa käänteissä en täysin allekirjoittanut hänen ilmauksiaan. Päätökseni oli itsenäinen. Tiedän ystäväpiiristäni monia myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänestäjiä.

Demareissa lienee monen sortin miestä ja naista: jotkut äänestävät toisella kierroksella Aku Ankkaa, toiset Niinistöä ja toiset Haavistoa. Keskustalaiset – sikäli kuin lähtevät äänestämään – ovat myötätuntoisempia Niinistöä kohtaan. Paavo Väyrystä äänestivät ensimmäisellä kierroksella myös monet vanhat kommunistit, joista monet jättänevät toisella kierroksella äänestämisensä suorittamatta. Perussuomalaiset ovat arvoitus: arvokonservatiiviset äänestävät Niinistöä, mutta yllättäen jotkut äänestävät myös Haavistoa. Vasemmistoliittolaisissa on runsaasti Haaviston tukijoita. Niinistön vaalivoitto ei ole tietenkään ”kirkossa kuulutettu” vielä tässä vaiheessa, mutta varsin todennäköinen, kun hän sai vastaehdokkaaksi Haaviston. Paavo Väyrysen asettuminen vastaehdokkaaksi olisi saattanut vanhan valtiomiehen taidokkuuden ansiosta asettaa tilanteen haastavammaksi.

Presidenttivaalien luotettavuus herättää epäilyä

Väyrysen tipahtaminen on virittänyt myös vaalityöskentelyä aivan vaalipaikalla tarkkailleiden ihmisten silmissä epäilystäkin. Tässä muutamia poimintoja epäilyä herättäneistä laiminlyönneistä ja väärentämisen tuntomerkeistä.

Lyijykynällä äänestämisen suomalainen välttämättömyys on jo sinänsä pohdittava asia vaalien luotettavuuden kannalta.

Henkilötodistusten esittäminen on ollut myös puutteellista, kun edes yksi vaalivirkailija sanoo tuntevansa henkilön. Mutta onko vaalivirkailija luotettava?

Pahin ongelma on kuitenkin siinä, että uurnat eivät ole läpinäkyviä eivätkä ne ole avattuja äänestyksen alkaessa. Miten paljon ääni on ollut jo valmiina avaamattomien uurnien sisällä?

Epäilystä vahvistavat myös melkein aina ilmenevät virheet tilastoissa: äänestyslappujen ja rekisteritietojen sekä mies-/naisjakaumat eivät täsmää. Täsmäämättömyys on täysin luonnollinen seuraus silloin, jos avaamattomien uurnien sisällä on jo ollut ennakkoon täytettyjä vaalilippuja. Edes keskusvaalilautakunnassa ei ole haluttu tai voitu jälkeenpäin tarkistaa tiettyjä ongelmallisia tapauksia.

Ennakkoäänestyksessä juuri tällä kertaa – tuskin oli sattuma – kirjekuoret avautuivat avoimessa laatikossa, kun merkillisesti kirjekuoria ei laitettu uurnaan.

Värivallankumouksellista vaaliprotestia Venäjää vastaan esittäneet vihertävät voittivat vaaleissa hämmästyttävästi pääkaupunkiseudulla ikään kuin heillä olisi ollut samat menetelmät käytössä kuin mistä he tiesivät aiemmin moittia naapurivaltiota. Sikäli kuin olen saanut nähdä Vihreiden kulissien takaista elämää, en voi yhtään luottaa Vihreiden luotettavuuteen vaalityöskentelyssä.



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Collapse of the west’s human rights paradise (RT 22 January, 2012)


The West imagined itself as a human rights paradise, entitled to intervene, using force if necessary, to prod a wayward world to conform to its ways. The human rights report published by the Russian Ministry of Foreign Affairs in December 2011 has destroyed that illusion forever.

The report looked at 16 states, one of which was Finland. In order to make an assessment of that country, the decisions of the European Court of Human Rights, the UN’s reports on the Rights of the Child, official decisions and many other sources were taken into account. The findings on Finland included shortcomings in legal aid, significant prolongation of trials, discrimination in the workplace, elder abuse, a worrying suicide rate and brutal domestic violence, as well as the injustice experienced by Russian families.

[- - - -]

A fourth conference on the Rights of the Child was held in Helsinki on 17 January 2012. Finnish fathers claimed that they didn’t stand a chance against Finnish mothers in custody disputes, and that only Russian mothers were in a worse position than Finnish fathers. Many of the participants ventured to call the current Finnish system a “feminist-fascist Gestapo”. Perhaps the posters in the conference room inspired this forceful association of ideas. The posters depicted Finnish politicians and officers bedecked with swastikas.


[- - - -]

Read more: RT 22 January, 2012

Lue koko kirjoitus Suomen ihmisoikeusongelmista RT (Russia Today) –sivulta ja klikkaa tuon sivun alta jakeluun Facebookin ym. kautta! Älä anna sitä valtaa fasistiselle despotismille ja feministis-fasistiselle Gestapolle, että vaikenisit juuri silloin, kun olisi vakava syy puhua lasten ja perheiden julmasta kohtalosta Suomessa sekä saada aikaan muutos!


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

Pyhän Filipin muistopäivä Venäjän ortodoksisessa kirkossa

Pyhän Filipin muistopäivä

Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole vastuuttomasti hallitsijaa ja esivaltaa kumartava valtiokirkko; hitlerimäinen Deutsche Kirche ja tämän eestiläiset ja suomalaiset uskonnolliset SS-liittolaiset eivät edusta sitä hengellistä ortodoksista perintöä, jonka Venäjän Ortodoksinen kirkko on muistanut ohjeelliseksi jo viimeistään vuodesta 1652 Pyhän Filipin muistopäivää kunnioittamalla.

Tänä pyhäpäivänä 22. tammikuuta 2012 muistettiin Pyhän Raamatun Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin lisäksi myös Moskovan metropoliitta Pyhän Filipin (Свт. Филипп) elämää. Filip (siviilinimeltään Фёдор Степанович Колычёв / Feodor Stepanovitš Kolitšev) syntyi 1507. Feodor syntyi nykyisen Kotroman oblastin alueella Galitšissa vuonna 1507 ja kuoli Tverissä Otrotšin Uspenskin luostarissa vuonna 1556. Metropoliitaksi hänet vihittiin vuonna 1566. Sittemmin Filip oli Moskovan metropoliitta tsaari Iivana Julman hallituskaudella.

Hänen isäänsä Stefania on luonnehdittu ”valistuneeksi mieheksi, joka oli hengessään epäitsekäs”. Feodorin äiti oli hurskas Barbara. Lapsuudessaan Feodorin sanotaan olleen ystävällisissä suhteissa Ivan IV:n (”Iivana Julma”) kanssa.

Nuoruudessaan Feodor luki paljon Raamattua ja kirkkoisiä vanhan venäläisen koulutuksen mukaisesti. Moskovalainen elämä masensi nuorta askeettista miestä ja hän kaipasi luostariin pohdiskeluja ja yksinäistä rukousta varten.

5. kesäkuuta 1537 Feodor koki voimakkaasti liturgiassa Vapahtajan sanat ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa” (Matt. 6:24). Sittemmin Filip-nimen luostarissa saanut nuori mies kasvoi kokeneiden munkkien ohjauksessa henkisesti, erityisesti paastoten ja rukoillen. Filip työskenteli uutterasti nöyränä askeettina mm. seppänä ja leipurina, rukoili ja kuunteli Jumalaa. Filip vetäytyi usein yksinäiseen hiljaiseen salaiseen rukoukseen muutamien kilometrien päähän luostarista. Paikka sai sittemmin nimen Filippin autiomaa.

Filip vihittiin piispaksi 25 kesäkuuta 1566. 2 maaliskuuta 1568 tsaari Iivana "Julma" saapui tuomiokirkon liturgiaan, mutta Filip kieltäytyi siunaamasta häntä ja nuhteli tsaaria julkisesti verilöylystä. Kun Novgorodin verilöyly alkoi pian, Filip nuhteli jälleen verilöylystä.

Iivana Julma pisti Filipin pois virasta moittien tätä noituudesta ja irstaudesta, hänet pidätettiin kesken liturgian ja teljettiin kahleisiin luostarin likaiseen kammioon, kaulassakin oli raskas riipus. Filip oli monta päivää ruoatta. Sitten hänet siirrettiin Tverin luostariin. Marraskuussa 1568 tsaari kutsui Pyhän Synodin, joka erotti Filipin virasta. Joulukuun 23 päivä 1569 (juliaaninen kalenteri) Venäjän sotilasjohtaja, Iivana Julman suosikki Malyuta Skuratov (Малюта Скуратов) tappoi Filipin Otrotšin Uspenskin luostarissa (Tver) – kaksi päivää ennen joulua. Kolme päivää aiemmin Filip oli pyytänyt saada ehtoollisen.

Vuonna 1590 siirrettiin Pyhän Filipin ruumis Tveristä Solovetskin luostariin. Tällöin Pyhän Filipin ruumis oli edelleen turmeltumaton. Myös erilaisia parantumisihmeitä raportoitiin. Vuonna 1652 patriarkka Nikon suositteli keisarille pyhäinjäännösten siirtoa Moskovaan, missä hänet julistettiin pyhimykseksi myös myöhemmin samana vuonna.

Ortodoksinen musiikki

Venäjän kieltä vain heikosti ymmärtävänä en voi valitettavasti ymmärtää kaikkia yksityiskohtia, joskus en edes isompia jaksoja, venäjänkielisestä puheesta, jonka ortodoksipappi pitää aina liturgian lopulla. Ortodoksinen musiikki riemastuttaa sitäkin enemmän. Slaavilaisen kielen kauneus - äänteiden herkkyys ja rikkaus - pääsee upeasti esille ortodoksisessa kuorolaulussa yhdessä vahvan hengellisen sisällön kanssa ja liturgisen johdonmukaisuuden kanssa.

Ortodoksinen kuorolaulu ei ole irrallisia lauluja, joita väkinaisesti sijoitetaan joidenkin rukousten päätteeksi tai luettavien tekstien väliin, mikä tapa on tullut tutuksi luterilaisista kuoroista jumalanpalveluksissa. Venäjän Ortodoksinen Kirkko, Moskovan patriarkaatti, Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä (venäjäksi: Русская Православная Церковь - Московский Патриархат - Свято-Никольский приход в Хельсинки), oli jälleen tänään niin täynnä seurakuntalaisia kuin kohtuudella voi toivoa. Noin 150-200 ihmistä mahtuivat hyvin kirkkoon, pahaa olkapää olkapäässä tuntumaa ei vielä syntynyt.

Tämän ortodoksisen seurakunnan kuoro on selvästi parempi taidoiltaan kuin minkään seurakunnan kuoro toistaiseksi yli 20 vuoden aikana, mitä olen saanut kuunnella ympäri Suomea. Kuoro on ollut toistaiseksi jokaisessa jumalanpalveluksessa paikalla sikäli kuin olen itse käynyt näissä jumalanpalveluksissa. Se ei siis laula vain pieniä jumalanpalvelukseen sisälle upotettuja erillislauluja, vaan on olennainen osa koko liturgiaa: kuoro toimittaa liturgiaa, laulaa liturgiaa silloin kun papin tai diakonin osana ei ole jotain kohtaa toimittaa. Liturgiassa esitetyt laulut ja liturgia ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä.

En halunnut häiritä jumalanpalvelukseen osallistumista, enkä sen vuoksi nauhoittanut kuoroa tänään sunnuntaina. Nämä videoleikkeet ovat tunnettua ortodoksista musiikkia. Seurakunta laulaa kokonaisuudessaan suhteellisen vähän liturgiassa: Isä Meidän -rukouksen ja (Nikean) uskontunnustuksen. Nämä lauletaan ilman papereita ja muistilappuja. Ylipäätänsä ortodoksisessa liturgiassa ei pidetä kirjoja ja papereita.

Ortodoksinen kuoro laulaa Pyhästä perjantaista – Kristuksen ristinkuolemasta ja hautaamisesta -


Pyhän ehtoollisen salaisuuteen liittyvä laulu


Isä Meidän –rukous, jonka koko seurakunta laulaa tavallisesti yhdessä kuoron kanssa ortodoksisessa liturgiassa. Tässä on hiukan taiteellisempi tulkinta rukouksesta.


Uskontunnustamiseen liittyvä laulu (Символ веры)


Herra armahda, Herra anna anteeksi (Господи помилуй, Господи прости)


Patriarkka Kirillin saarna loppiaisena 19. tammikuuta 2012

“Loppiaisena” (Pyhän Teofanian päivänä) – Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kasteen päivänä – en päässyt kirkkoon, sillä jouduin välttämättä auttamaan poikaani koulun ja harrastusten kanssa. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat suhteellisen kaukana Hietaniemessä. Julkisilla kulkuvälineillä, joiden varassa olen tällä hetkellä, en voinut mitenkään ennättää jumalanpalveluksiin. Patriarkka Kirillin saarna on kuitenkin kuultavissa Jeesuksen kasteen kunniaksi. Patriarkka saarnasi kristillisen uskon mukaisesti avoimesti myös synnistä ja Herrasta Jeesuksesta, joka on meidän Vapahtajamme.


19. tammikuuta 2012, Pyhän Teofanian (loppiainen) juhla – Herra Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kastejuhla. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill Moskovassa Loppiaisen katedraalissa (Богоявленский собор в Елохове).

_ _ _ _


Lämpimästi onnittelen teitä kaikkia suuresta pelastavasta Pyhän Teofanian (loppiaisen) juhlasta!

Tätä juhlaa, yhdessä Kristuksen syntymän kanssa, vietettiin samanaikaisesti antiikissa suurena todistuksena jumalallisesta ilmoituksesta – siitä, että Jumala tuli maailmaan. Eikä vain koskettanut Henkensä avulla erinomaisia, koulutettuja ihmisiä, kuten oli Vanhassa Testamentissa, vaan tuli kosketuksiin koko ihmiskunnan kaiken luonnon kanssa, kaiken kosmoksen kanssa.

Kaikki tämä on mahdollista juuri siksi, että synti – joka yritti tuhota Jumalan suunnitelman maailmasta ja ihmisestä – synti, pimeässä vaikuttava pimeä pirullinen valta, ei saavuttanut voittoa. Sillä Kristus, Jumalan Poika, tuli Ihmisen Pojaksi, otti voiton synnistä, pahasta. Hän eli elämän, joka oli tarkoitettu kaikille – täydessä yhteydessä Isä-Jumalan kansa, täysin liittyi tahdossaan Hänen tahtoonsa, täytti täysin Jumalan suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

Synti, kerran voitettu, jo voitettu, ei väliä kuinka tilapäisesti voitti ihmisen, synnillä ei ollut valtaa hallita yli ihmiskuntaa. Kirkon tehtävänä ja jokaisen uskovaisen tehtävä on estää synnin ja paholaisen ylivalta koko ihmiskunnasta. Vaikka ihminen heikkouksissaan häviää kiusauksille ja houkutuksille, kirkko on kutsuttu voittamaan vapauden voittamattomalle saarelle, jossa ihminen on todella vapaa, koska hän elää Luojan lain mukaisesti eikä tottele paholaisen tahtoa ja syntiä.

Se ei ole hyvin helppoa - saarella, jossa merta riehuu ympärillä, yrittää tuhota tai imeä. Mutta Herra itse sanoi, että helvetin portit eivät voita seurakuntaa (vrt. Matt. 16:18), mikä tarkoittaa, että he eivät koskaan tuhoa Jumalan totuutta ihmiselämästä, ei koskaan tuhoa niitä, jotka suostuvat, vapaasti ja älykkäästi hyväksyvät totuuden, elävät sen mukaan.

Ja ei väliä kuinka voimakkaita ovat pahan voimat, he eivät voita niitä, jotka elävät Jumalan lain mukaan, koska se on Herran tahto, ja Hän – Poikansa kukistaessa synnin ihmiskunnan historiassa, antaa meille kaikille kirkkaan ja näkyvän merkin tästä voitosta. Mutta tätä voittoa ei ole saavutettu meidän heikolla voimalla, ei älyn voimalla, ei tahdon voimalla eikä tunteen voimalla, vaan meidän uskoessa, vastauksena jossa Jumala antaa meille voimansa, armonsa, Hänen voimansa.

Ei ole sattumaa, että Teofanian päivänä (loppiainen) me voimme pyhittää veden näkyväksi merkiksi – maailman materiaalisen luonteen kosketuksesta Jumalan armon ja jumalallisen energian kanssa. Ja me tiedämme, että pyhällä vedellä on aivan erityinen voima – voima parantaa ja luoda hyvinvointia. Mutta tämä ei ole noituuden voimaa, ei taikuuden voimaa, joka toimii itsenäisesti ihmisen tahdosta – tämä on armollisen Jumalan voimaa, joka toimii vain kun me uskomme ja kun meidän päämme ja sydämemme taipuu Herran edessä.

Siksi ymmärrys pyhästä vedestä on liitettävä erityisen mielentilaan. Me emme käsittele tätä vettä eräänlaisena tarvittavana välineenä. Joskus kirkoissa veden pyhittämisen jälkeen ihmiset yrittävät niin nopeasti kuin mahdollista kerätä vettä, joskus jopa satuttavat toisiaan, tuovat pahaa ja väärämielistä paikkaan, jossa Jumalan armo koskettaa elämäämme. Tuollainen toiminta on jumalanpilkkaa, josta Jumala rankaisee niin että Pyhä Vesi pilkkaavan ihmisen käsissä menettää vaikutuksensa. Eihän Pyhä vesi toimi koskaan maagisesti – se on pyhää ainoastaan käsissä, kun uskotaan ja pyritään alistumaan Jumalan tahtoon, kun tunnustetaan synnit ja selvästi tunnetaan Jumalan läsnäolo elämässä.

Siksi on tärkeää, että maassamme kasteesta ei tule kansanjuhla, jossa reiästä upottaisiin veteen ilman yhteyttä Jumalan armoon, jolloin se oli ainoastaan tapa. Muistakoon jokainen, joka menee veteen, että vesi on siunattu. Ja tämä ihminen on kosketuksissa Pyhään, jota tulee muistaa kun hän nousee reiästä ylös vedestä; tunne ei ole vain ruumiin fyysistä aktiivisuutta, vaan sielun pyhittämistä, rohkeutta ja tervehenkisyyttä. Siten tämä on hengellinen, jumalallinen toimi, suuresti tarpeellinen.

Herra auttakoon meitä armonsa voimalla säilyttää usko, säilyttää Jumalan laki sydämessämme vastustaen syntiä ja petosta elämässämme, kukistaen epätotuudet, seisten tukevasti perustalla, jolle Jumala on tahtonut laittaa meidät – uskon perustalla, kirkon kalliolla (ks. Matt. 16:18). Ja uskomme, että Jumalan voima muuttaa meidän elämäämme, kansamme elämää, jotta monet ihmiset – jotka haluavat seurata Kristusta - säilyvät modernissa sivilisaatiossa henkisen vapauden saarella, nousevat synnin vankeudesta vapauteen.

Tarkkaan ottaen tämä ja kaikki ponnistelut ovat heille, jotka ovat Kristuksen opetuslapsia. Tämä kaikki on annettu kamppailevalle seurakunnalle, jota eivät helvetin portit voita. Ja teofania (loppiaisen) siunaus, Jordanin siunaus tulkoon - kuten juuri kuulimme rukouksessa - vahvistamaan meidän heikkoa ihmisvoimaamme rakentaen rauhallista elämää, onnellisuutta, vapautta synnistä, luoden elämää, antaen ihmisille jotakin että heistä tulee innokkaita – aitoa ja pysyvää onnellisuutta. Ja meidän Herramme armollinen voima pelastakoon meidät kaikki. Aamen.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Suomen ihmisoikeusloukkaukset varjostivat presidentti Tarja Halosen viimeistä valtiovierailua Moskovassa


Kuva: Suomen ulkoministeriön edessä vaadittiin jälleen Anton Salosen vapauttamista. Nämä vaatimukset toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeinen valtiovierailu Venäjällä ja Moskovassa toteutuu synkissä merkeissä. Mielenosoitukset ja julkinen moite Suomen ihmisoikeusrikkomuksia vastaan varjostaa presidentin vierailua.

Venäjän ulkoministeriön julkaisema ihmisoikeusraportti käsittelee tilannetta kuudessatoista maailman maassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset, YK:n lasten oikeuksien raportit, viranomaisten päätökset ja monet muut lähteet ovat antaneet perustan Suomea koskevalle arviolle.

Venäjän ulkoministeriön raportin Suomi-osassa arvioidaan mm. oikeusavun puutteita, työelämän syrjintää ja venäläisperheiden kokemia oikeudellisia loukkauksia. Yhtenä keskeisistä tunnetuista tapauskertomuksista on Rimma Salosen ja hänen poikansa kohtalo. Tämä luo mielenkiintoista syvyyttä raporttiin, erityisesti kun tiedostaa suomalaisen osapuolen 1.6.2009 julkaistun Venäjän oikeusoloja käsittelevän raportin taustat.

Vuonna 2009 Suomen oikeusministeriö julkaisi 14 sivua pitkän mietinnön Venäjän oikeusongelmista, ”Oikeusministeriön Venäjä-strategia vuosille 2009-2015”. Suomalaisten suunnitelma Venäjän oikeusolojen muuttamiseksi julkaistiin vain 22 päivää sen jälkeen, kun Suomen Pietarin-pääkonsulaatin konsuli Simo Pietiläinen oli kuljettanut diplomaattikilvin varustetussa autossaan takakontissa, luvattomasti Venäjän federaation valtiorajan yli, Venäjän kansalaisen Rimma Salosen alaikäisen Anton-pojan, jolla on myös Venäjän kansalaisuus. Suomen oikeusministeriön Venäjä-strategian laatijana ja allekirjoittajana oli juuri pahassa mainittu Simo Pietiläinen!

Pietiläisen ryhmä tahtoo parantaa ”suomalaisten henkilöiden ja yritysten oikeusturvaa heitä koskevissa rajan ylittävissä oikeustapauksissa”. Suomen raportti ilmaisee tahdon ”kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisiin lapsikaappausasioihin liittyvissä ongelmissa”. Suomalaisraportin mukaan tavoitteena on kehittää ”oikeudenkäyntimenettelyn tehokkuutta rajat ylittävissä rikos- ja siviilioikeustapauksissa kahdenvälisenä yhteistyönä”. Kauniit sanat unohtuivat jo muutamassa viikossa ja paljastuivat teeskentelyksi.

Vain vuosi Suomen ulkoministeriön ja Simo Pietiläisen raportin jälkeen – 20.4.2010 - Venäjän federaation apulaispääsyyttäjä V.Y. Grinn lähetti pyynnön syytteensiirrosta Suomen tasavallan oikeusministeriölle. Syyte koski myös mainittua Simo Pietiläistä, jota koski syyte avunannosta rikokseen ja valtiorajan laiton ylittäminen.

Oikeudenkäyntimenettely ei ollut suinkaan tehokasta rajat ylittävässä tapauksessa, kun syytettynä olivat suomalaiset miehet, vaan 4. maaliskuuta 2011 Suomen valtakunnansyyttäjänvirasto julkaisi päätöksen, jonka mukaan entinen konsuli Pietiläinen ja Anton-pojan isä olivat toki syyllistyneet rikoksiin, mutta miehiä vastaan ei nostettu syytteitä. Yleisen käsityksen mukaan Suomen hallituksen ministeriön painostus vaikutti vapauttavaan päätökseen. Konsulin ”menettely on murentanut diplomaattisessa kanssakäymisessä tarvittavaa luottamusta”.

Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin vastaanotto noudattaa suomalaisen osapuolen jo edellä kuvattua käytäntöä: Suomi torjuu vuoropuhelun Venäjän kanssa, venäläisten arvovaltaisten viranomaisten ja politiikkojen lausunnot tai nootit sivuutetaan vähätellen. Media toistaa politiikkojen vallitsemaa linjaa.

Tiistaina 17. tammikuuta 2012 Helsingissä järjestetyssä neljänsissä lastenoikeuskonferenssissa tuli ilmi useita uusia tapauksia, joista ei ole toistaiseksi julkisuudessa puhuttu. Pääkysymys oli käytännöllinen: Mitä voisi tehdä tilanteen parantamiseksi?

Eräs henkilö määritteli suomalaisongelman ytimeksi ”suomalaisen feministifasistien Gestapon”, jossa suomalaismiestä pahemmassa asemassa lasten huoltajuuskiistoissa on ainoastaan venäläinen äiti. Toinen henkilö kertoi, että huoltajuuskiistoja kehittävän tuomari Anna-Kaisa Aaltosen kaikki tapaukset tutkittiin eikä suomalaismies voittanut suomalaisnaista yhdessäkään oikeustapauksessa. En ole voinut tarkistaa mainittua tilastoa. Virallisesti Suomessa on paras järjestelmä maailmassa. Siksi Suomi ei käy dialogia Venäjän kanssa.

Lastenoikeuskonferenssissa yllätyin, kun ”tuttu” äiti oli joutunut ongelmiin. Paikalle oli saapunut tämän äidin aviomies ja sisar. Olin yhteydessä tähän äitiin vain muutama vuosi sitten. Nyt sosiaalitoimi kyttää 24 tunnissa vuorokaudessa venäjää puhuvaa nuorta paria. Viranomaiset tekevät ahkerasti merkintöjä pariskunnan kommunikaatiosta, vaikka eivät edes osaa venäjää!

Tämä nuori äiti tunnetaan erinomaisena Venäjä-osaajana myös koulutuksensa tähden. Puoli vuotta sitten nuorelta parilta vietiin lapsi muutaman kuukauden vanha lapsi. Virallisestihan Suomessa ei ole mitään ongelmaa lastenoikeusasioissa!

Puoli vuotta sitten isälle ja äidille ilmoitettiin, etteivät he saisi nähdä lasta; mutta keveämpi ratkaisu löytyi sittemmin: lapsi vietiin jonkinlaiseen "sosiaalitaloon", johon vanhempien oli muutettava, jotta heitä valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa. Eli heidän oli luovuttava omasta kodistaan. Virkailijat kirjoittavat koko ajan muistiinpanoja vanhempien vuorovaikutuksesta, vaikka viranomaiset eivät osaa venäjää ja venäläistä temperamenttia. Sekä isä että äiti ovat sellaisia kauniita, raittiita, hiljaisia, koulunsa hyvin käyneitä nuoria ihmisiä, mutta eivät ole suomalaisia, jotka puhuisivat yhden sanan kerran minuutissa, vaan puherytmi on reippaampi. Kuukauden kuluttua on oikeudenkäynti, jossa ratkaistaan, että saavatko vanhemmat olla lapsensa kanssa, joka on siis asunut jo puoli vuotta laitoksessa. Syynä oli lääkärin epäily, että ehkä vanhemmat olisivat "ravistelleet". Mitään ulkoista merkkiä tai kehityshäiriötä ei ollut. Ensimmäinen lääkäritutkimus ja kuvaukset eivät näyttäneet mitään merkkiä epäilyn puolesta. Ei toinenkaan sairaalatutkimus paljastanut mitään poikkeavaa lapsessa. Kolmannella kerralla etsivälle paljastui, että ehkä jotakin diffuusia olisi lapsen aivoissa, kun lapsi oli muutaman kuukauden vanha. Niin poliisit tulivat ja veivät lapsen ilman mitään dokumentointia. Nyt vanhemmat saavat kohtuullisen pitkän eroajan jälkeen asua lapsen kanssa. Poliisit eivät ole voineet osoittaa näiden vanhempien mitenkään olleen väkivaltaisia. Siitä huolimatta heitä tarkkaillaan, heidän temperamenttia ja vierasta kieltä kirjaillaan ympärivuorokautisessa tarkkailussa muistiin jne. Mistäkö on kyse? Kyse on isosta rahasta, jota rahantekokoneet tekevät omistajilleen.

Venäläiset äidit –järjestö johtajanaan Irina Bergseth on järjestänyt eri puolilla maailmaa mielenosoituksia suomalaisen osapuolen herättämiseksi dialogiin venäläisten lasten ja perheiden asemasta Suomessa. Moskovassa tasavallan presidentti Tarja Halosta tervehti mielenosoitus. Helsingin lentokentällä Tarja Halosta saatteli mielenosoitus Moskovan matkalle. Myös Suomen ulkoministeriön edessä muistettiin suomalaista ihmisoikeusongelmaa. Toistaiseksi on saatu esimakua siitä, että laajenevat yhteydet ja kansainvälinen julkisuus tervehtivät Suomen ulkoministeriötä ja politiikkoja entistä voimakkaammin jo lähitulevaisuudessa.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill (RT)

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill



Western and Scandinavian media caused a Christmas shock through their sensational headlines.

Unfortunately, quite a few Russian news outlets repeated these headlines. And an ordinary observant reader got an odd inkling that His Holiness Patriarch Kirill of the Russian Orthodox Church (ROC) and Archpriest Vsevolod Chaplin could be even supporters of dollar-funded color revolutionary leaders - - -


Read more: http://rt.com/news/blogs/juha-molari-blog-finland/western-media-patriarch-kirill/

Jälkikirjoitus

Katso, miten länsimainen ja skandinavinen media väärensivät ikään kuin Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill olisi dollarirahoitteisen värivallankumouksellisen propagandan tukija. RT-blogissa on esitetty kootusti patriarkan Kirillin jouluajan puheet niiden oikeassa asiayhteydessä. Klikkaa RT-blogin alta Facebook-merkkiä ja jaa kirjoitusta laajemmin, jotta keskustelu, tulkinnat ja näkökulmat monipuolistuisivat!

Informaatiosota Venäjän hajottamiseksi on tällä hetkellä vaarallisen voimakas yksinapaisen dollarimaailman rakentamiseksi. Riippumatta itse kunkin uskonnollisesta vakaumuksellisuudesta, on havaittavissa, että Venäjän ortodoksinen kirkko on pikemmin rauhan ja yhtenäisyyden rakentaja kuin amerikkalaishenkisen dollarirahoitteisen manipulaation puolestapuhuja.

Hämäryys länsimaisissa viittauksissa Kirilliin oli aavistettavissa jo alussa, kun julkisesti ateismia vannovat Kreml-vihamieliset tyypit alkoivat levittää Kirilliin liitettyjä sensaatiotulkintoja.

Kaiken lisäksi ortodoksinen kirkko ja Kirill on huomattava mielipidevaikuttaja.

Siksi asian monipuolisempi käsittely on merkityksellistä!



- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Pyhän Serafim Sarovilaisen muistopäivä


Tänään on Pyhän Serafim Sarovilaisen muistopäivä (День памяти преподобного Серафима Саровского).

Pyhä Serafim syntyi 19. heinäkuuta (2 elokuuta) 1759. Sefarim syntyi uskovaisille vanhemmille, mutta isä kuoli, kun Serafim – oikeasti nimeltään Prohor (Прохор) - oli vasta kolmivuotias. Poika kasvoi äitinsä kasvattamana. Kurskin kaupungissa rakennettiin tornia, kun poika oli seitsenvuotias. Poika kiipesi, kompastui ja putosi tornista. Poika selvisi kuitenkin vahingoittumattomana.

Tärkeäksi muodostui sittemmin Jumalan äidin ikoni, kun äiti rukoili sairastuneen poikansa puolesta. Nuori Prohor luki Raamattua ja hengellisiä kirjoja, kävi kirkossa. Hän toivo pääsevänsä luostariin. Pieni poika on esimerkkinä meille vanhemmille, että emme omilla toimillamme estäisi lasten pääsy Jeesuksen luo. Tätä poikaa ei estetty. Serafim Sarovilaista on oikea aika muistaa tänään myös lapsiemme tähden. Serafim Sarovilaisen muistopäivänä voin kääntyä Jumalan puoleen, muistaen Pyhää Serafimia ja rukoillen Jumalan siunaavaa hyvää hoitoa lapsiansa ikävöiville äideille, isille ja vanhempiaan ikävöiville lapsille sekä lapsille, joita estetään rukoilemasta ja joiden pääsy estetään Jeesuksen luo vanhempien ymmärtämättömyyden tähden.

Lopulta yhdeksäntoista vuotta vanhan poikansa äiti siunasi ristin pyhiinvaellukselle Kiovaan. Kiovassa munkki Dorofei siunasi nuoren miehen Sarovilaiseen luostariin, jossa Prohor vietti muutaman kuukauden. Prohor oli noviisina kahdeksanvuotta, kunnes tuli vihityksi luostarin munkiksi ja muutama kuukausi myöhemmin diakoniksi. Munkkidiakonina hänellä oli tapana päivän päätyttyä viettää illat ja yöt rukoullen metsässä. Seitsemän diakonivuoden jälkeen hänestä tuli pappi ja hänen hengellinen elämä syveni entisestään. Yksinäisyys ja yksinkertaisuus olivat luonteenomaista hänen elämälleen.

Erityisesti hän tuli tietoiseksi ihmisten omien intohimojen ja pahojen voimien hyökkäyksistä. Kaukana erämaassa hän sai kimppuunsa myös rosvot. Serafim joutui rosvojen pahoinpitelemäksi, useita kylkiluita murtui, pää sai ankarat iskut. Serafim olisi ollut hyvinkin vahvana miehenä puolustuskykyinen, mutta hän muisti Jeesuksen sanaa ja otti iskut vastaan. Hän säilyi kuitenkin hengissä vaikeuksistaan huolimatta, mutta joutui loppuelämänsä kulkemaan kyyryssä. Lopulta rosvot olisi voitu saattaa tuomiolle, mutta isä Serafim antoi anteeksi: Hän pyysi, ettei roistoja rangaista.

Serafim tuli tunnetuksi askeettisuudestaan, hän piti samat vaatteet talvella ja kesällä, hankki ruoat metsästä, nukkui niukasti, luki paljon ja vietti päivittäin pitkiä aikoja rukouksessa. Serafim harjoitti pyhyyttä näin ollen erityisen luonnonmukaisesti, riistämättä luontoa omiin tarkoituksiinsa, keskittyi vähään ja vain tärkeimpään. Hänestä kerrotaankin useita eläinystävällisiä tarinoita, joissa karhut syövät hänen kämmeneltään.

Serafim Sarovilainen on erityisen tärkeäksi tullut hengellisenä vastauksena 1700-1800-luvun hengelliseen ja henkiseen muutokseen Venäjällä, kun länsimäinen rationalismi ja hengellinen raakuus tunkeutuivat vaurioittavasti Venäjälle.

Jo vuonna 1832 Isä Serafim tunsi henkistä uupumusta ja ruumiillisten voimien heikkenemistä. Hän ennusti omaa kuolemaansa. 1. tammikuuta 1833 hän tuli sairaalan kirkkoon, laittoi kynttilät arvostetun pyhän ikonin eteen, kävi Pyhällä ehtoollisella ja liturgian lopussa hän sanoi kaikille hyvästit. Sitten hän suuteli Pyhän Äidin ikonia, käveli pyhän alttarin ympäri ja lähti temppelin pohjoisesta ovesta ikään kuin samasta portista kuin syntyessä tuli maailmaan. Hän totesi olevansa kuoleman porteilla. Illalla vanha mies lauloi sellissään pääsiäisen lauluja. Seuraavana päivänä aamulla isä Pavel tunsi pappi Serafimin sellistä savun hajua. Hän koputti ovelle, mutta ovi oli lukittu sisäpuolelta. Kun veli Pavel ja noviisi Anikita pääsivät Serafimin huoneeseen, he löysivät hänet polvillaan rukouksessa, mutta mies oli kuollut. Pyhä Serafim siunattiin 2. tammikuuta 1833 (15. tammikuuta nykyisen kalenterin mukaan). Hänet haudattiin Sarovilaisen luostariin.
«Ублажаем тя, преподобие отче Серафиме, и чтим святую память твою, наставниче монахов и собеседниче ангелов».

Pyhän Nikolauksen kirkko – Venäjän Ortodoksinen kirkko Moskovan Patriarkaatti

Tänä aamuna menin varttitunnin ”myöhässä” Pyhän Serafim Sarovilaisen liturgiaan Pyhän Nikolauksen kirkkoon. Ilmoitettu alkamisaika on 9:30. Tuonelankuja 3 Helsingin Hietaniemessä ei ole kuitenkaan aivan helpon matkan päässä.

Tällä kertaa oli yleinen synnintunnustus, johon liittyy yksityinen synninpäästö. Katselin ympärilleni noin kello 10:15 ja arvioin jumalanpalvelukseen osallistujien lukumääräksi sillä hetkellä 70. Koko ajan tuli lisää ihmisiä pieneen kirkkoon. Noin kello 11:30 silmäilin uudestaan ja laskin nyt seurakuntalaisten lukumääräksi yli 200. Tämä sunnuntai on tavallinen hiljainen sunnuntai – kuten on tapa selittää luterilaisissa kirkoissa – joulun ja loppiaisen (teofanian) välissä. Tästä huolimatta väkeä oli yli 200 hiljaisena sunnuntaina. Jumalanpalveluksesta lähdin ehtoollisen ja saarnan sekä loppurukousten jälkeen. Tällöin kello oli vähän yli 12. Venäjän ortodoksisen kirkon tavanomainen jumalanpalvelus ei ole markkinointitarkoituksessa teeskentelevän lyhyt, tälläkin kertaa se kesti vähän yli 2,5 tuntia.

Terveen seurakunnan tunnisti siitä, että seurakuntalaiset olivat kaikenikäisiä, miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä. Lapsiperheitä oli saapunut, nuorilla teinitytöillä olivat huivit kunnioittavasti hiustensa yllä ja nämä tekivät asianmukaisesti ristinmerkit, aikuisia miehiä ja naisia, keski-ikäisiä ja vanhuksia. Kaikenikäisiä oli luonnollisessa suhteessa toisiinsa, vaikka tänään ei ollut mikään suuri kirkkovuoden juhlapäivä.

Seurakuntalaisilla ei ollut monistettuja tai painettuja jumalanpalveluskäsiohjelmia, joita he olisivat silmäilleet tekemisensä oppaaksi, eikä muitakaan kirjoja ollut käsissä, vaan osallistumalla yhteisesti kaikki osasivat toimia asianmukaisesti. Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus ei tuntunut missään vaiheessa sulkeisharjoitukselta, jossa suuren upseerin edessä pitäisi olla tarkkaavainen, ettei kääntyisi väärin.

Minä koen suurta henkistä ja hengellistä kamppailua säilyttää mielentyyneys ja luottamus tilanteessa, joka aineellisesti on tällä hetkellä minulle vaikeampi kuin kertaakaan koko menneen tai tämän alkavan vuoden aikana. Yllättäen olen saanut suuresti laskuja maksettavaksi enkä ole voinut varautua niihin. Samanaikaisesti toimeentulon edellytykset ovat jonkinlaisen byrokraattisen erheen johdosta merkittävästi kaventuneet tässä tammikuussa. Siinä sopii erityisesti muistaa Pyhää Serafim Sarovilaista ja etsiä levollista tyytymistä yksinkertaisuuteen, kun levottomuus ja huolestuneisuus uhkaavat. Jumalanpalveluksessa etsin mielessäni erityisesti luottamusta Jumalaan, jotta voin säilyttää levollisen mielen kaikissa mahdollissa haasteissa, joita rahaan sidottu maailma aiheuttaa.

Sain torstaina puhelinsoiton Pietarista. Venäläinen televisiokanava tahtoisi tulla tulevana sunnuntaina jumalanpalvelukseen ja tehdä saapumisen yhteydessä minuun liittyvää juttua. Välitin tiedon seurakunnan kirkkoherralle, jotta hän voi keskustella televisiokanavan kanssa mahdollisista asioista.

Lähipäivien ohjelma näkyy seurakunnan kotisivuilta.

Suuri Vedenpyhitys (kreikaksi αγιασμός, venäjäksi освящение воды) teofaniana, Kristuksen kasteen juhlana on nyt pian edessä.
Keskiviikkona 18. tammikuuta kello 9 on teofanian aaton ehtoopalvelus, Pyhän Basileios Suuren liturgia.
Keskiviikkona 18. tammikuuta kello 18 on Vigilia, suuri ehtoopalvelus.
Torstaina 19. tammikuuta kello 9:40 on yleinen synnintunnustus, liturgia ja Suuri veden pyhitys.
Lauantaina 21. tammikuuta kello 18 on Vigilia ja sunnuntaina 22. tammikuuta kello 9:30 alkaen Ligurgia.


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Tapani Kaakkuriniemi on henkilökohtaisen huomion tarpeessa

Tapani Kaakkuriniemi – Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkö – on luultavasti henkilökohtaisen huomion tarpeessa. Vain sellainen seikka ainoastaan voi selittää, että Suomen Kuvalahden tuoreessa haastattelussa hän suoranaisesti pistää Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomea koskevat näkemykset mm. ”toisen todennäköisen tiedonvälittäjän, Bäckmanin hengenheimolaisen, Pohjan seurakunnan entisen kirkkoherran Juha Molarin” syyksi.

Kuva: Suomen Kuvalehden julkaisema törkyjuttu on herättänyt ihmetystä

Arvaten hyvin, että Kaakkuriniemi saa tällä tavalla osakseen antifasistien huomiota, hän päättää ryhtyä leikkiin ja etsii julkisuutta omalle nimelleen täysin erittelemättömällä, perusteettomalla parjauksella. Annan hänelle – huomattavan instituutin unohduksiin jääneelle koulutuspäällikölle - tämän pienen odotetun hetken blogini tässä vastauksessa.

Sitä vastoin enemmän ihmettelen, miksi Suomen Kuvalehti vajoaa yhä alemmaksi törkytoimituksellisissa valinnoissaan. Jos epätoivoinen koulutuspäällikkö etsiikin henkilökohtaista huomiota villeillä teorioillaan ja syntipukkiselityksillään, niin arvostavan poliittisen aikakauslehden tulisi huolehtia laadun valvonnasta ennen kuin näitä villejä juttuja päästetään julkisuuteen. Onko Suomen Kuvalehden törkytoimitus jotenkin osa Suomessa käytävää presidenttipeliä, jonka tähden lehti luo epäluotettavan varjon Venäjään ystävällisesti tai rakentavasti suhtautuvia ihmisiä vastaan? Samalla epäilyttävä varjoa lankeaa myös mahdollisiin ehdokkaisiin, joilla suhteet Venäjään olisivat suuren yleisön mielikuvissa vähemmän ongelmalliset.


Antamansa haastattelun perusteella Kaakkuriniemi vaikuttaa olevan hyvin kyseenalainen tietolähde, melkein jo krooninen tapaus.

Tapanin oma uskottavuus on jo enemmän kuin kyseenalainen. Mainostamatta koulutuspäällikön blogia, voi nähdä hänen blogistaan, miten estottomasti Tapani kirjoittaa mm. Hodorkovskin puolesta Venäjän johtoa vastaan. Hänellä on useitakin parjaavia kirjoituksia Venäjää vastaan erityisesti joulukuulta 2010. Siinä paljastuu koulutuspäällikön asenteet! Pohtimatta Tapanin henkilökohtaista elämää ja sen muutoksia, voi havaita miehen katkeran rikkinäisyyden ja repivyyden. Yliopiston sähköpostiosoitetta ja Aleksanteri-listan postitusmahdollisuuksia käyttäen Tapani mainosti myös Latviaa koskevasta äärioikeistolaisesta keskustelutilaisuudesta Turussa syyskuussa 2011.


Nyt Kaakkuriniemi ei sanallakaan nosta käsiteltäväksi Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin Suomea ja Baltiaa koskevien huomautusten sisältöä, vaan vesittää raportin osaksi Venäjän presidenttipeliä ja etsimällä syntipukkeja raportin syntyyn. Kyseenalaisen menettelynsä puolesta Aleksanteri-instituutin koulutuspäällikkö ei mitenkään suorita mediakriittistä ja yhteiskunnallista analyysiä: hän ei lainkaan osaa ihmetellä, että Venäjän sisäisen presidenttipelin työvälineeksi raporttia on oudon niukasti markkinoitu venäläisessä tiedotusvälineistössä venäläisille äänestäjille. Kaakkuriniemen teoria vaikuttaa väärältä. Mitään tosielämän tietoa hän ei esitä myöskään minun leimaamisen hyväksi.

Kaakkuriniemen näköalattomuus tulee erityisen järkyttävästi ilmi siinä, kun hän nostaa minut - entisen Pohjan kirkkoherran - muutamien blogimerkintöjeni perusteella toiseksi mahdolliseksi syntipukiksi Venäjän ulkoministeriön raporttiin! Todellisuudessa tuskin Venäjän ulkoministeriössä edes tunnetaan meikäläisen nimeä. Eivät kaikki lue suomalaista blogiani.

Lausuiko Kaakkuriniemi tolkuttomat näkemyksensä uudenvuoden nousuhumalassa vai jälkeisessä pitkittyneessä krapulassa tai jopa huumattuna? Maksettiinko hänelle rahallisesti tai muuten houkuteltiin esillä olevaan lausuntoon, jotta Venäjän ulkoministeriön ihmisoikeusraportin itse sisältö voitaisiin vesittää tuollaisella propagandistiselle hyökkäyksellä "pahoja suomalaisia ilmiantajia" vastaan?

Minä luotan siihen, että loppupelissä avoimuus on parempi kuin Tapanin ja Suomen ulkoministeriön myyräntyön malli. He ovat tuominneet itsensä tappioon. Myyrällä on mahdollisuuksia vähemmän kun hän joutuu päivän valoon, vaikka myyrä saattaisi ymmärtämättömästi hetken nauttia valosta. Siksi myyrät tahtoo olla pääasiallisesti pimeässä. Toki ikävältä tuntuu, kun Tapani Kaakkuriniemen tekstissä halventavasti kirjoitetaan venäläisten hyväksi toimivista ihmisoikeusaktivisteista, mutta varmaa on, että myyrät tekisivät pahaa vähintään pimeässä. Siksi kerron näin ikävästä henkilöstä avoimesti. Ei ole mitään syytä suojella Aleksanteri-instituuttia mainitussa asiassa. Pelkoon ja häpeään alistumisen sijasta SS-tyranniaa voi vastustaa vain iskemällä takaisin itseään kunnioittaen ja erityisesti itse asiaa arvostaen rohkeasti.

Jälkikirjoitus

Lue RT-blogista (14.1.2012) arvioni siitä, miten patriarkka Kirillin näkemyksiä vääristeltiin länsimaisessa mediassa.

Western shock headlines misrepresent Patriarch Kirill. Western and Scandinavian media caused a Christmas shock through their sensational headlines. Unfortunately, quite a few Russian news outlets repeated these headlines. And an ordinary observant reader got an odd inkling that His Holiness Patriarch Kirill of the Russian Orthodox Church (ROC) and Archpriest Vsevolod Chaplin could be even supporters of dollar-funded color revolutionary leaders. - - - (lue RT)




- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)

perjantai 13. tammikuuta 2012

Suomen venäjänkieliset urheiluseurat saivat keskusliiton

Suomen venäjänkieliset urheiluseurat rakensivat keskusliiton DASPORT RY – Союз физкультуры и Спорта русскоязычных обществ Финлндии.

Kuva: DA-SPORT

Yhteisön johdossa (председатель) on Lora Kougia (Лора Коугия), joka tulee Maunulan Spinni ry:stä (erinomaisesti menestynyt pöytätennisseura). Kougia on itsekin kilpaillut jo Venäjällä ollessaan.

Kuva: Lora Kougia


Tällä hetkellä DA-SPORT -liiton perustamisessa on mukana 4 organisaatiota, mutta odotettavissa on paljon uusia jäsenseuroja. Jokaisen aktiivista työtä tarvitaan. Venäjänkielisillä on omat haasteensa liittyä ja rakentaa yhteistä liittoa. Maunulan Spinnin nettisivut ovat VKontakte-sivustolla.

Kuva: Maunulan Spinni

Sergei Vlasenko oli paikalla perustamiseen osallistuneesta jäsenjärjestöstä Takemusu Aikido (Finnish Association of Takemusu Aikido [FATA]).

Kuva: Sergei Vlasenko

Takemusu Aikido pitää harjoituksia Myllypuron urheiluhallissa metro ”Myllypuron” vieressä.

Paikalla sai kuulla myös varsin avoimesti valitettavista haasteista, ikävistä syrjivistä tilanteista ja muista ongelmista, vaikka ei tietenkään ole oletettavissa, että aina ja kaikkialla esiintyisi kuvattuja ongelmia. Joka tapauksessa jokainen kerta on liikaa, jos tuollaisissa negatiivissa oloissa venäjänkieliset lapset ja aikuiset harrastavat urheilua nyky-Suomessa. Erään urheiluseuran edustaja muisti tervehdyksessään, että Suomessa sotatarinat häiritsevät yhä edelleen 2000-luvulla (!) venäjänkielisen väestön mahdollisuuksia oikeudenmukaisesti ja syrjimättä toteuttaa liikunnallisia tarpeitaan ja lahjojaan!

Lisäksi vapaassa keskustelussa eräs aktiivinen, urheilujärjestötoiminnassa oleva, iäkkäämpi naishenkilö valitti merkillisestä asenteesta: Suomessa Sambo-kamppailulajin merkittävä iäkkäämpi järjestöpomo oli kertonut hänelle häpeilemättömästi kasvotusten, että tämä vihaa Venäjää ja venäläisiä. Tähän ei tullut ajankohtaisempaa selitystä kuin Suomen käymä sota jo noin 70 vuotta sitten!

Samainen nainen murehti, että lähipiiristä alkaen liian moni nuori ei ainoastaan ”sopeudu” Suomeen, vaan ”assimiloituu”, jolloin tietyissä hänen kertomissaan tapauksissa venäläisestä nuoresta on tullut ”300 %:sti suomalainen”!

Sain kuulla myös suoria moitteita suomalaisen urheilun byrokraattisesta kiusasta ja jopa korruptiosta, jossa venäläispojilla ja –tytöillä on sittenkin kovempi tie päästä huipulle kuin suomalaisten sopivien henkilöiden lapsilla ja nuorilla. Luonnollisesti on oikein otaksua, että lieveilmiöt ovat poikkeuksia. Urheiluliittoa ei rakenneta konfliktiasetelmasta käsin, vaikka tunteet näkyivät satunnaisesti: nämä ihmiset rakastavat venäjän kieltään, Venäjän kansallisuutta ja erityisesti urheilua, he haluavat elää tervettä ja täysipainoista elämää Suomessa.

Kaiken kaikkiaan tärkeän lähtökohdan venäjänkielisten urheiluseurojen lajiliiton synnylle antaa jo se kiistaton fakta, että venäjänkielisiä on Suomessa likipitäen yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisillä on kuitenkin oma lajiliittonsa Svenska Finlands Indrottsförbund (SFI) ym. Niin on myös olemassa aatteellisesti itseään määrittävä Suomen Työväen Urheiluliitto (TUL). Tilastot antavat jopa pienempiä määriä venäjänkielisten lukumääräksi kuin todellisuus on Suomessa. Tästä käsin venäjäkielisen urheilutyön kehittäminen on luonnollinen asia.

Kuva: DA-SPORT

Urheiluliiton rakentaminen tekee venäjänkielisistä urheiluseuroista näkyvämpiä ja houkuttelevampia venäläisperheille, tietoisuus venäjänkielisistä urheiluseuroista lisääntyy. Nyt muoti-ilmiöiden tähden urheilevat lapset siirtyvät venäläisseuroista - sen jälkeen kun nämä ovat oppineet taktisen älyn ja tekniikan hyvät lähtökohdat – julkisuudessa tunnettuihin suomalaisseuroihin. Suunta olisi tarkoitus kääntää toisinpäin: venäläiset seurat pitää saada houkutteleviksi.

Liian usein urheilevat nuoret kadottavat myös yhteydet Venäjän kieleen ja identiteettiin. Venäjänkielinen lajiliitto voi edistää urheilullista yhteistyötä Venäjän Federaation monipuolisten mahdollisuuksien rajoissa paremmin kuin suomalaisseurat kykenevät. Tällöin koko Suomen urheilumenestys voi kehittyä osaamisen ja verkostojen tuoman kokemuksen ansiosta.

Urheiluliitto tuo myös näkyvyyttä, jonka jälkeen Suomen hallitus voi huomata paremmin lapsen kasvua, terveyttä ja yhteiskuntaan sopeutumista tukevat venäjänkieliset urheiluseurat, joissa tuetaan myös venäjäkielisen väestön oman kielen ja identiteetin säilymistä.

Rahoituksen kanssa venäläisillä urheiluseuroilla on ollut koko ajan haasteita. Toistaiseksi avustusta ei ole tullut myöskään Venäjältä. Itse haluan toivoa, että ehkä urheiluliiton syntyminen lisää tietoisuutta myös Venäjällä Suomessa tapahtuvasta urheilutoiminnasta venäjänkielisten lasten, nuorten, aikuisten ja veteraanien hyväksi. Lähtökohtana pitää olla tietenkin, että Suomessa opetusministeriön ja kuntien liikuntabudjeteista sekä muista määrärahoista jaetaan itse kullekin Suomessa toimivalle seuralle avustusta.


Kuva: Amon Kasymov
Helsingin venäjänkielisen jalkapalloseuran FC Spartakin puolesta tervehdyksen toi seuran puheenjohtaja ja nuorten valmentaja Amon Kasymov.


Kuva: FC Spartak

Kuva: Amon Kasymov


- - - - - - -



No comments in my blog, but you can find my phone number GSM +7911 2970525 (in Russia) +358 44 322 2661 (in Finland) or my email juhamolari-ÄT-gmail.com or rtmolari-ÄT-rambler.ru (см. -ÄT- = @). You can discuss with me in Facebook

Юха Молaри: Домашняя страница – Juha Molari: Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

RT blogi: It's time, my friend: it's time

Юха Молари: Пресс-Портрет (YANDEX)

СМИ и Юха Молaри (коллекция)