torstai 31. toukokuuta 2012

Espoon ev.lut. seurakunnat boikotoivat natsirikollisten etsimistä

Espoon evankelisluterilaisten seurakuntien Esse-lehden päätoimittaja Urpu Sarlin ilmoitti, että Espoon evankelisluterilaiset seurakunnat eivät ota vastaan Simon Wiesenthal –keskuksen johtajan Efraim Zuroffin vierailua 25.6.2012 koskevaa mainosta. (täydennys: mutta sittemmin Urpu Sarlin on tehnyt muutoksen aiempaan em. päätökseensä)

Espoon seurakuntien ensimmäisen päätöksen ensivaikutelma oli hälyyttävä ja kuvattavissa, kuten ilmoitin asian blogissani tuon ensimmäisen päätöksen jälkeen. Alla on mainittu blogi silloisen tunnelman dokumenttina.

- - - - - -

Seurakuntien Esse-lehdessä julkaistaan paljon moninaisia mainoksia, huomattavasti etäämmällä kristinuskon ja kirkon historiasta ja länsimaisen sivistyksen perusteista, mutta nyt Espoon seurakunnat kokevat Simon Wiesenthalin keskuksen ja Efraim Zuroffin toiminnan ongelmalliseksi Espoon seurakuntien yhteistoiminnalle palestiinalaisalueiden kanssa. Sarlin nimenomaisesti myönsi puhelinkeskustelussa Johan Bäckmanin kanssa, että Espoon seurakunnan boikotoivat Zuroffin vierailua.

Kuvassa: Efraim Zuroff ja Juha Molari pari vuotta sitten. 25.6.2012 tilaisuuden järjestelyissä ja sen yhteydessä julkaistavan tutkimuksen suomennoksen toimittamisessa minulla ei ole kuitenkaan muuta merkitystä kuin pelkkä moraalinen kunnioitus osallistuvia osaavia monia tahoja kohtaan.

Espoon hiippakunnan evankelisluterilaiset seurakunnat eivät anna oikeutta tietynlaisille mielipiteille, eivät erityisesti Zuroffille, jonka työ natsirikollisten etsinnässä on saanut tukea, kunnioitusta ja tunnustusta myös presidentti Tarja Haloselta ja Suomen hallitukselta. Espoon seurakunnat eivät halua säilyttää neutraalia suhdetta ja edellytyksiä yhteistyöhön kaikkien kanssa, vaikka Suomella on diplomaattisuhteet myös Israelin kanssa. Espoossa evankelisluterilainen kirkko harrastaa jälleen kerran häpeällistä politiikkaa.

Espoon seurakuntien menettely poikkeaa merkittävästi tappiokseen siitä mallikelpoisesta yhteistoiminnasta, jota presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja sisäasiainministeri Kari Rajamäki osoittivat holokaustin tutkimuksen käynnistämiseksi. 25.6.2012 julkaistavassa teoksensa suomennoksessa Zuroff kertoo suomalaisten kannalta tärkeät faktat, että marraskuun alussa 2003 Helsingin Sanomat kertoivat Sanan holokausti-kirjan tulosta, minkä jutun jälkeen Efraim Zuroff lähetti presidentti Tarja Haloselle faxin, jossa hän kehotti Suomen valtiota tunnustaa julkisesti juutalaisten karkotusten tapahtumisen. Heti seuraavana päivänä, 18. marraskuuta 2003, Suomen hallituksen sisäasiainministeri Kari Rajamäki vastasi myönteisesti tehtävän tarpeellisuuteen. Ministeri oli jo keskustellut sitä ennen suojelupoliisin päälliköiden kanssa ja seuraavana päivänä hallitus nimitti professori Heikki Ylikankaan jatkotutkimuksiin. Presidentti Tarja Halosen vastaus saapui jo 20. marraskuuta Zuroffille. Halonen oli jo 19. marraskuuta keskustellut pääministeri Matti Vanhasen kanssa asian saattamiseksi eteenpäin. Holokaustista tuli vuonna 2010 myös määräys opetushallituksen valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin, jolloin aihetta on käsiteltävä historian, filosofian ja elämänkatsomustiedon yhteydessä. Ev.lut. kirkko katsoo Espoossa velvollisuudekseen vaieta ja vaientaa holokaustiin liittyvän julkisuuden. Tämä vaientaminen tapahtuu jopa aikana, jolloin uusnatsien aiheuttamista ongelmista on ympäri Eurooppaa ja Suomessa tullut yhä huolestuttavimpia tietoja.

Suomessa on runsaasti uskovaisia Israel-faneja, joille Israelin kiroaminen ja holokaustiin syyllistyneiden natsirikollisten suojaaminen on majesteettirikos itse Jumalaa ja hänen lupauksiaan vastaan. Espoon seurakunnat eivät osoita kunnioitusta myöskään edellä mainittuja aktiivisia kristittyjä kohtaan. Simon Wiesenthal-keskus ei ole mikään ekstrimistilaitos, vaan kansainvälisesti tunnustettu mm. arvovaltaisesta vuorovaikutuksesta useiden valtioiden päämiesten kanssa. Näin on tapahtunut myös Suomessa vuorovaikutusta hallituksen ja presidentin kanssa. On hyvin harvinaista ja merkillepantavaa, että tämän kaiken kunniallisen suomalaisen poliittisen osaamisen jälkeen suomalainen seurakunta nimenomaisesti boikotoi Simon Wiesenthal -keskusta!

Espoon evankelisluterilaisten seurakuntien Esse-lehden päätoimittajan Urpu Sarlin tiedotuksellinen ja toimituksellinen poikkeuksellinen linja on Espoon seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston valvottavissa: puheenjohtajana kaudella 2011–2012 toimii Kokoomus-puolueen jäsen, radio- ja TV-toimittaja ym. Matti Finskas Olarin seurakunnasta. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii Tapiolan seurakunnan kirkkoherra, lääninrovasti Antti Rusama. Ovatko myös Finskas ja Rusama sitä mieltä, että Sarlinin menettely kieltää yliopistolla pidettävän luennon ilmoitus seurakuntien lehdestä on asianmukaista? Miten yhteinen kirkkovaltuusto ja yhteinen kirkkoneuvosto opastaa päätoimittaja Sarlinia?


Espoon seurakuntien eettinen vastuullisuus ja yhteiskuntasuhteet saavat erikoisen leiman Israel-vihamielisestä ja holokaustin salaavasta toimituspolitiikasta käsin. Seurakuntien tulisi säilyttää moraalinen valo hyvin kirkkaana ainakin näissä valinnoissa, jossa natsirikollisten saattaminen tuomiolle on merkittävä osa holokaustin oikeudenmukaista käsittelyä oman aikamme historiassa, myös luterilaisen kirkon oman historian uudelleenkäsittelyä. Samanaikaisesti on ymmärrettävästi pidettävä ystävällisiä suhteita myös Lähi-Idän ja Palestiinan muslimivaltioihin. Sarlinin valinta on vihata toista tai vähintää sallia viha toiseen. Eikö kristitty rakasta molempia ja luo siunausta molemmille? Zuroff ei ole suinkaan mikään arabi- ja islam-foobikko, vaan arvovaltaisen yhteisön johtaja, tohtorimies, jonka työ on osa Toisen maailmansodan jälkeistä itsearviointia.

Ystävällisyys Israelin poliittisen valtiollisen vastustajan kanssa ei saisi tarkoittaa, että moraalinen vastuullisuus toisaalla katoaa. Minä olen erityisen lukuisissa asioissa Iranin kansan ja sen valtiojohdon puolella israelilaista ja amerikkalaista sotapropagandaa vastaan, jota äskettäin harjoitettiin erityisen intensiivisesti, mutta en minä kuitenkaan ryhdy natsirikollisten suojelijaksi. Espoon seurakuntien ailahteleva, epäjohdonmukainen ja pinnallisesti laskelmoiva toiminta osoittaa tyhjäksi näiden seurakuntien sloganit ”me välitämme”. Espoon seurakunnat näyttävät keskisormea, kun on kyse holokaustin muistamisesta. Onneksi Espoon seurakunnat ovat vain häpeällinen musta läiskä suomalaisessa vastuullisuudessa.

SIMON WIESENTHAL -keskuksen johtaja, tohtori EFRAIM ZUROFF (Jerusalem, Israel) luennoi aiheesta ”Operaatio viimeinen mahdollisuus ja natsirikollisten tuominen oikeuden eteen” Helsingin yliopistossa maanantaina 25.6.2012 kello 14-16 salissa PI (Yliopistonkatu 3, Helsinki). Luento on englanninkielinen. Zuroff esittelee samalla kirjansa ”Operaatio viimeinen mahdollisuus” suomennoksen. Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita Zuroffin lehdistötilaisuuteen samana päivänä kello 11.00 Hotelli Seurahuoneelle (Kaivokatu 12, Helsinki).



_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Viron Kapo salakuuntelee, entä miten Suomessa


Kapon poliittiset intressit ovat tulleet usein esille blogissani: 8.2.2010; 20.3.2011; 26.9.2011; 24.2.2012; 7.5.2012; ja niin edelleen.

Olen tarkastellut ilmiötä puhtaasti teoreettisena ja yhteiskunnallisena todellisuutena ilman että mitään henkilökohtaista kosketusta tai kokemusta olisi asiaan. Kuten Suomessa sanotaan: tavallisella ihmisellä ei ole mitään huolta tulla tarkkailtavaksi.

Tänään 30. toukokuuta 2012 on Yleisradio kertonut Viron pääministerin kohauttavasta salakuuntelulausunnosta. Pääministeri Andrus Ansipin mukaan Viron suojelupoliisi kuuntelee ja nauhoittaa säännöllisesti yritysjohtajien ja poliitikkojen puheita. Toisaalta tiedetään, että Toomas Henrik Ilves on erityisen innokas kyber-asioissa.

Ansipin lausunnon jälkeen on entistä iloisempaa olla tavallinen ei-poliittinen humanisti. Antifasistit ovat olleet koko ajan oikeassa. Nyt kaikki antifasistit yhtykää: vauhdilla eteenpäin!

MicroPC kertoi tammikuussa 2012, että gsm-salakuuntelu on mahdollista Suomessakin. Uhkan tunteeseen saa yleensä Suomessa rauhoituspuheen: tavallinen ihminen voi olla täysin rauhassa, hakkereiden hyökkäykseen käyttämät laitteet ovat vielä suhteellisen kalliita. Entä siinä tapauksessa, kun viranomaisrikollinen tahtoo salakuunnella ei-niin-tavallista suomalaista, joka on aktiivinen poliittisesti Suomen ulkoministeriötä häiritsevällä tavalla? Sellaisen estämisestä ei puhuta missään mitään?

Security Research Labsin tietoturvatutkija Karsten Nohl varoitti vuoden vaihteessa Chaos Communication Congress-tapahtumassa, että suurin osa maailman gsm-käyttäjistä on täysin alttiina puheluiden salakuuntelulle. Salakuuntelutapauksia ei ole paljastettu julkisuuteen, mutta kyseessä ei ole vain teoreettinen haavoittuvuus.

Tietokone-lehti kertoi tammikuussa 2010, että tavallisia gsm-puheluja voi salakuunnella. Tähän tarvittava laitteisto olisi ollut tavallisten rikollistenkin ulottuvilla, mutta salakuuntelu voidaan estää. Tietokone ei käsitellyt sitä, että viranomaisrikollinen salakuuntelee.

Kesällä 2011 uutisoitiin, että Euroopan Unionin salainen poliisi Europol sai luvan salakuunnella Suomen kansalaisten puhelimia, sekä lukea heidän sähköposteja, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Suomi on hyväksynyt EU:n salakuunteluoikeuden sopimuksen.

Tiedustelupalvelu voi ongelmattomasti salakuunnella tukiasemien avulla eikä selaista hyökkäystä vastaan osaa suojautua. Kännykkäpuheluja voi vakoilla myös vakoiluohjelmien avulla, jolloin ohjelma pyörii huomaamatta taustalla. Muistamme pari vuotta sitten kännykkäliikenteen seuraamisen, jota brittilehti News of the World oli harjoittanut.

Suomessa on ainakin kaksi tahoa, jotka pystyvät nauhoittamaan kännykästä soitettuja puheluja ylivertaisesti muihin tahoihin verrattuna: Nokia ja Supo. Mutta muistamme myös sen, että Telia-Sonera salakuunteli oman talonsa työntekijöitä. Suomessa ei ole puhelinsalaisuutta, vaan viranomaiset salakuuntelevat aivan tavallisten kansalaisten puhelimia. Yleisin syy joutua salakuunnelluksi on väärä mielipide. Internetin ja puhelimien tehostetun valvonnan aloitti pääministeri Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen sisäasiainministeri Kari Rajamäki.

Mitä tästä on sanottavissa?

Olen kai leimautunut aktivistiksi, jopa venäläismieliseksi. Kun ja jos käyn Virossa, en ota koskaan mukaan kännykkääni enkä tietokonettani. Gsm-yhteys on tällöin seuralaisten varassa. Minulla ei ole salaisuuksia, mutta koskemattomuuden turvaaminen on aina Virossa asiallista, kun on tullut tunnetuksi antifasistina.

Suomessa voi käyttää kännykkää tietäen, että Suomen ulkoministeriölle, sisäministeriölle ja suojelupoliisille nämä puhelut ovat julkisia. Yksityisyyden säilyttämiseksi ei riitä, että sammuttaa kännykän keskustelun ajaksi. Parasta on silloin ottaa kännykästä sim-kortti ja akku sekä mennä sopivaan paikkaan keskustelua varten. Jos erityistä yksityisyyttä tahtoo pitää yllä, silloin on sovittava ilman puhelinta kasvotusten tapaamisista, joihin ei oteta mukaan kännyköitä, jotka täytyy siis jättää toisaalle. Julkisesti voi sopia tapaamisen toiseen paikkaan: on se pienikin kiusa resurssien varaamista muualle ja oman yksityisyyden lisäämistä. Sähköpostissa ei ole syytä sopia mitään sellaista, mitä ei ole tarkoitettu Suomen ulkoministeriön tietoon. Kun on tavallinen antifasisti – meikäläisen pitkäaikaistyöttömän kaltainen – silloin ei tietenkään ole mitään edellisen kaltaisia murheita. Kaikki tärkeimmät asiat on luettavissa Suomen antifasistisen komitean blogista. Jos siellä ei jotain julkaista, ei mitään olennaista ole julkisesti kerrottavaa.

Vuonna 2001 kesällä minua kuulusteltiin Helsingin keskustassa poliisilaitoksella, joka määräsi, että autoni pitää jättää tiettyyn osoitteeseen ja minun täytyy tulla kuulusteluihin ilman autoa. En tehnyt ensimmäisellä kerralla niin. Toisella kerralla vaatimus toistui ja tottelin. Kun saavuin takaisin, totesin, että Audi A4:n stereokaiuttimet olivat alkaneet rätistä. Menin autoliikkeeseen ja vaihdoin toisen auton. Kun seuraavan kerran tulin kuulusteluihin, minun uusi autoni ohjattiin poliisilaitoksen sisäpihalle. Kun palasin autoon, sen ovet olivat auki ja sähköiset penkit olivat ihan kummallisessa asennossa. En väitä, että minua varten olisi yritetty laittaa kuuntelulaitteita, vaikka George Paile väittikin pitkän kokemuksensa perusteella. Minun autoni oli vain sähköisesti aktiivinen silloin kun en itse ollut paikalla, oikea Ritari Ässän auto.

Kuva: kyseinen autoni vuonna 2001. Autoni kuva julkaistiin myös sittemmin iltapäivälehden etukannessa. Se lehtikuva oli kuitenkin otettu poliisilaitoksen edessä juuri mainittuna päivänä jostakin ihmeen "sattumasta". Kun tein selvityspyynnön eduskunnan oikeusasiamiehen kautta ym., niin sen enempää poliisi kuin iltapäivälehti eivät tietäneet, missä ja milloin ja kenen kutsusta autoni oli kuvattu (näkyi kyllä lehtikuvan taustasta selvästi)

Kirjoita ne asiat sähköpostilla ja puhu puhelimella, mitkä sinä tahdot vilpittömästi Suomen viranomaisten tietoon. Jos ne eivät muuten kuuntele, he tutkivat kyllä nuo viestit. Yksityisyyden suojaamiseksi sähköposti ei ole mahdoton työväline, jos ja kun käytät kokonaan ainutkertaista tietokonetta, anonyymiä sähköpostiosoitetta ja ainutkertaista prepaid-nettiyhteyttä, joka on ostettu käteisellä ilman mitään oikeaa ostajan nimeä. Kun käytät tuota langatonta yhteyttä, silloin pidä huoli, ettei gsm-puhelimesi ole mitenkään lähituntumassa, ettei langaton nettiyhteys paikallistuisi saman pöydän ääreen puhelimesi kanssa. Salausjärjestelmän käyttäminen on varma merkki siitä, että nyt on jotain kiinnostavaa asiaa matkalla. Jos Viron tai jonkun maan tiedustelupalvelu kuuntelee liikennettäsi häiritsevästi, voit luonnollisesti alkaa paljastaa näiden kuuntelevien tahojen puheluita ja sähköpostiliikennettä – tee asiat niin kuin he tekevät sinulle, mutta olet julkisempi. Myös mielenkiintoista paljastettavaa voi olla yksityiselämästä. Esimerkiksi Suomen suurlähetystön miehet Pietarista tykkäävät joskus olla viihteellä: nämä kuvat ja tytöt voisi tuoda julkisuuteen silloin kun UM ei lakkaa omaa ongelmallista myyräntyötänsä vapaaehtoisesti. Minulla ei ole parempaa tekniikkaa asian korjaamiseksi ja siksi turvaudun noin alkeellisiin vastatoimiin.

Ps. minun upea uusi älykännykkäni on nyt vapautettu kuuntelusta, sillä sokerimehu tuhosi puhelimen gsm-ominaisuudet.



_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Elämänhallinnan ja ryhmäntoiminnan arkipsykologiaa: Pettymyksestä ja tappiosta selviytyminen urhoollisesti ja luovasti


Kuva: tänään on pilviä taivaalla, rakas auto on myynnissä eikä ole töitä liki kolmesta hyvästä loppututkinnosta huolimatta, mutta Juha Molari hymyilee

Johdanto:

Johtajat ovat toiveistaan ja teeskentelyistään huolimatta
pelkastään lihaa ja verta luontokappaleina.

(Jerrold M. Post)

Miten hymyilen elämälle piittaamatta rahan vähäisyydestä ja laskujen suuruudesta? Ja mikä toisaalla virittää ryhmän ja liikkeen yksittäisissä jäsenissä tai kokonaisessa yhteisössä halveksuntaa itseään vastaan, itsepintaista vähättelyä ja synkistelyä? Pelkät aatteelliset ja poliittiset selitykset jättäisivät noiden ilmeisten käytöspiirteiden motiivit hämäriksi tai loisivat niille selityksiä, joissa ei ihmisenä olemista ole ymmärretty oikein. Tietysti elämänkokemuksella ja uskolla on merkityksensä sille, että hymyni ei hyydy eikä toivoni sammu.

Apostoli Paavali opetti kestävyyteen

Jo nuorena poikana 1980-luvun puolessa välissä opiskelin teologisessa tiedekunnassa Apostoli Paavalin Ensimmäisen kirjeen korinttilaisille salaisuuksia professori Lars Aejmelaeuksen johdolla ja käänsin apostolin kreikankielistä tekstiä suomeksi. Kielioppia määrittäessä luonnollisesti nuori teologi ei pysähdy vain menneisyydessä koettuihin apostolin elämäntilanteen määrittelyihin, vaan teksti alkaa elää jälkielämäänsä ja luo innoituksen nuoren ihmisen elämän pohdinnoille. Niin apostoli määritteli jo kaksi vuosituhatta sitten: ”Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin” (1. Kor. 1:26-28).


Apostolin sanat viitoittivat ymmärrystäni jo 30 vuotta sitten sen hyväksi, ettei halveksituksi tuleminen ole lainkaan niin valitettava, surkuteltava kohtalo kuin mahdollisesti muutamat vihamieheni nyt lyhytnäköisesti uskovat voittotuloksia. Itse asiassa pahinta olisi oikein kovapalkkainen suomalainen mammonavirka, joka viettelisi rikkaudella hiljaiseksi ja erityisen sovinnaiseksi. Tietysti toimisin viran vaatimusten mukaisesti ja ansaitsisin hyvän leivän. Joka tapauksessa Korinton seurakunnassa on kaksi tuhatta vuotta sitten apostoli Paavali paimentanut pilkan, syrjinnän ja halveksunnan kohteeksi joutuneita seurakuntalaisia uskallukseen vastoinkäymisistä huolimatta. Soveltuvin osin ajattelen, että elämänvoimaisuus on aiheellista säilyttää myös tällaisena työttömänä antifasistina: missään tapauksessa ei pidä ainakaan liioitella surkuteltavaa olotilaa, jossa muka eläisin ja josta ei olisi mitään muutosta.

Kun Euroopan Unioni kohtaa todelliset murroksensa lähiaikoina ja Euraasian Unioni voimistuu globaalina painopisteenä, silloin Suomessa lisääntyvät paineet määritellä asenoitumista uudestaan, ystävällisten realististen naapurisuhteiden rakentaminen Venäjän kanssa muuttuu suomalaisisänmaalliseksi tehtäväksi kun toistaiseksi lyhyen ajan sitä erehdyttiin pitää epäisänmaallisena kreml-mielisyytenä.


Antifasistit tunnustavat keskinäisen erilaisuuden ja yhdenvertaisuuden


Tietenkään tarkoitus ei tulisi olla tervehenkisessä ryhmässä ja liikkeessä, että ryhmä riistäisi pois individualismin ja yksilöt uhrautuisivat organisaation korkeimman hyvän puolesta. Tuon perusvakaumuksen mukaisesti on esimerkiksi Suomen antifasistisen komitean lähtökohta ja perusajatuksena ollut sen syntymähetkestä alkaen, että olemme kaikki yhdenvertaisia aikuisia yksilöitä, joilla on omat erityispiirteensä, lahjansa ja korostuksensa.

Vaikka Johan Bäckman sittemmin profiloitui julkisuudessa voimakkaan venäläisen mediasuhteen tähden Safkan edustajaksi ja puhemieheksi, yhdenvertaisuuden ja aikuisen yksilöllisyyden sekä hyväksytyn erilaisuuden tunnustamista ei ole koskaan vähennetty Suomen antifasistisen komitean toiminnassa.

Tietysti joissakin asioissa tämä edellyttää aidon erimielisyyden tunnustamista: minä edustan venäläisen ortodoksisen kirkon konservatiivista käsitystä seksuaalisen moraalin ja Jumala-uskon puolesta enkä häpeä ilmaista näiden vakaumuksellisten eettisten ihanteiden merkittävyyttä osana yhteiskunta-analyysiä, kun sekoilevat värivallankumoukselliset tahtoisivat hyökätä juuri ortodoksisen kirkon perusarvoja ja kunnioitusta vastaan. Tällä hetkellä Venäjän ortodoksinen kirkko on kuitenkin yhä edelleen venäläisten keskuudessa arvostetuin instituutio. Pussy Riot –sekoilijat ovat lähinnä häpäisseet itsensä.

Tietysti tiedostan, että Suomen antifasistien keskuudessa on ilmeisemmin myös seksuaalista itsensä toteuttamista, mystiikkaa, islamilaisuutta kuin myös ateismia tai agnostismia tukevia täysi-ikäisiä ihmisiä. Itse en nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa pidä lainkaan hyväksyttävänä kristillisen uskon perusteisiin ja ortodoksista kirkkoa vastaan toimitettavaa julkista polemiikkia, vaikka sinänsä pidän antifasistisena perustehtävänä vallan ja uskonnon sidosten historiallisen ja myyttisen liitoksen paljastamisen. Valitettavasti nykyisessä tilanteessa tuollaisen analyysin tekeminen liittäisi antifasistit ”väärälle puolelle” Venäjältä uutisoituja ilmiöitä; asemoisi erheellisesti sekoilevien sateenkaariväen anti-ortodoksiseen ja anti-demokraattiseen (vaalien vastaiseen) dollarirahoitteiseen häiriökäyttäytymiseen ja tuollaiseen kyseenalaiseen joukkoon.


De-individualisoitumisen harha


Valitettava de-individualisoituminen ilmenee kokemuksena kaaoksesta ja menetyksen tunteena turvallisuuden tunteesta, jolloin yksilö tuntee vihollisen vainoavan onnistuneesti ja marginalisoineen hänet läpeensä tässä yhteiskunnassa. Usein tuo synkänpuoleinen kokemus liittyy asianosaisen henkilön omaan pitkään henkilöhistoriaan ja joihinkin tunteita aktivoiviin menetyksiin, mutta sillä on myös biologis-fysiologinen perustansa ihmisen kemiassa ja mielessä.

Mainittua tunnetta pohdittaessa ei pitäisi valita joko aatteellista ”mieltä” tai kemiallisempaa ”aivoa” ikävän tunteen selitykseksi, koska mieltä ei ole ilman aivoja: vaikka synkkää kokemusta ei tarvitsisi nimetä aivan traumaperäiseksi stressihäiriöksi, niin tunnelmat ovat liitoksissa myös aivoissa syntyneisiin rakenteellisiin ja toiminnallisiin ilmiöihin.

Tunne omasta paikasta maailmassa on ”yhteispeliä” (interplay), jonka selittämiseksi tarvitaan myös ns. selittämisen dualismia, explanatory dualism, sekä ihmismielen tuottamien merkitysten ja tarkoitusten selvittämistä että luonnontieteellistä neurobiologista analyysiä. Kyse on motivaation tai sen menettämisen syvemmästä tutkimisesta historiallisessa ja aatteellisessa ilmiössä. Oman merkittävyyden ylikorostamista tai vähättelyä on pohdittava ihmisen tarpeella rakentua psyykkisesti kaikissa toiminnoissaan ja liittymisessään toisiin ihmisiin.

Jos ja kun vähättelen tai jopa säälittävästi nihiloin oman paikkani tässä maailmassa (sellaisiakin hetkiä ilmenee satunnaisesti elämässäni, kuten blogin lukijat ovat voineet havaita), tällöin kyse on nimenomaisesti siitä, miten minä ihmisenä ajattelen ja kategorioin psyykkisesti tuntevana ja motivaatiota etsivänä ihmisenä asioita maailmassa, mutta kyse ei ole maailman objektiivisesta tilasta.

Koen todellisuuden ja osallisuuteni omien psyykkisten edellytysteni mukaan, käyttäen psyykkistä apparaattiani. Todellisuutena koettava vähäosaisuuteni elämässä ei ole ”asia itse” vaan erilaisten symbolisten mekanismien rakeistama, jossa kielellä (language) on ratkaiseva tekijä perittyjen symbolien rakentumisessa mielikuviin. Subjektin tyhjään osattomaan paikkaan on heijastunut oman aatteelliseen liikkeen ja yhteisön tyhjä paikka. Tuo ideologian haamu piilottaa alussa tukahdetun.


En ole kimpoileva läpinäkymätön biljardipallo


Sosiaalihistorian tutkijoiden keskuudessa on mielenkiinto kääntynyt yhä enemmän luokka-analyysista ja yhteiskunnan rakenteiden havaitsemista filtterimäiseen syntyprosessiin ja pieniin yksikköihin, jos vaikka marxilainen yhteiskunta-analyysissa on nähtävissä myös uutta kutsuvuutta eurooppalaisen talouskatastrofin aattona. Henkilöhistoriallisten seikkojen vuoksi tulkinnat viesteistä (suoranaiset viestit henkilöltä toiselle tai metaforisemmin koettu viesti paikasta maailmassa) ovat erilaisia kuin lähetetyt viestit ja todellisuus paljaana. Pelkät ideologisia suhteita ja rakenteita tarkkailevat pohdinnot vihamielisten fasistien keskinäisistä liittosopimuksista eivät ole tyydyttäviä.


Vauhdikkaista teorioistaan ja tulkinnoistaan tunnettu psykohistorioitsija DeMause moitti aiheellisesti yksipuolista sitoutumista Durkheimin holistiseen sosiologiseen malliin ja muistutti, että ihmiset eivät ole sittenkään pelkästään toisistaan kimpoilevia läpinäkymättömiä biljardipalloja, vaan yksilöillä on omia monimutkaisia, yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen vaikuttavia sisäisiä motivaatiotekijöitä ja tunteita. DeMause moitti, että sosiaalitieteille on alusta asti ollut tyypillistä, että ne intohimoisesti kieltävät tunteiden vaikutuksen yhteiskunnallisessa toiminnassa.


Kun vihamiehet tahtovat julkisesti julistaa antifasistit marginaaliksi, tuo tarjottu sana saattaa saada kosketuspintaa yksityisissä, primitiivisissä vaikuttumissa, jotka sitten erheellisesti ulkoistetaan takaisin julkiseksi kenttäanalyysiksi poliittisen käyttäytymisen symbolisaatioprosessien kautta. Tuolloin on siis oman persoonallisuuden ongelman tähden otettu vastaan vihamielinen ”tarjous”, verbaalisesti annettu mielikuva, saatu selitys omille alhaisille itsetuntemuksille, merkityksettömyydelle, moraaliselle huonommuudelle, heikkoudelle, keskinkertaisuudelle tai älylliselle huonoudelle. Yksilöiden kokemat symbolisaatioprosessit eivät katoa aatteellisen ryhmän toiminnasta, vaikka yhteisön jäsenistä ei usein tiedetä biografista aineistoa noiden prosessien tunnistamista varten.


Nachträglichkeit


Sigmund Freud löysi Katarinan hoitotapauksessa vuonna 1895 ns. Nachträglichkeit-ilmiön, jonka periaatteen mukaan ”traumaattinen” myöhempi kokemus palauttaa spiraalimaisesti tietoisuudesta torjutun muistikuvan. Tiedostamattomat muistijäljet saavat kausaalista merkitystä myöhempien tapahtumien yhteydessä.

Sittemmin sotaneuroositutkimustensa yhteydessä Freud täydensi traumakuvaansa. Trauma rikkoi väkivaltaisesti psyykeä suojaavan ärsykesuojan, mikä herätti ylisuuren määrän psyykkistä energiaa, jota ei kyetä integroimaan muistityöskentelyllä. Niin tuossa hyökyaallossa ihminen joutuu psyykkisen organisaation disintegraatioon. Nyt hän pelkää todellisuudessa myös sisäistä vihollista, ei vain ulkoista, jonka hän saattaa nimetä ylivoimaisen mahtavaksi ja uhkaavaksi.

Freud käsitti, että trauma siis rikkoi elämän- ja kuolemanvietin fuusion ja tasapainon, mistä syystä osa kuolemanviettiä pääsi vapaaksi vaikuttamaan ihmisen mielessä. Menneisyyteen kuuluvat tapahtumat tulevat silloin ”tarkistetuksi” psyykkisten merkitysten kannalta myöhemmissä elämänkokemuksissa. Pahimmassa tapauksessa henkilö vajoaa persoonallisuuden muutokseen.

Ihmisessä on syntynyt ahdistus (Angst, anxiety), joka voi olla realistista, moraalista (häpeä ja syyllisyys) tai neuroottista (irrationaalista). Silloin hän suojautuu defenssien avulla: ehkä kiistää epämieluisan, mutta hän saattaa myös repressiivisesti tukahduttaa, kieltää askeettisesti tarpeensa, eristää älyllisesti ahdistuksen aiheet, siirtää pyrkimyksensä toiseen kohteeseen, kääntää itseensä tunteet, siirtää projektiivisesti tunteet toiseen, antautua epäitsekkäästi, kääntää reaktionmuodostuksessa vastakohdaksi kohtaamansa tunteet, siirtää introjektiivisesti toisen persoonallisuuspiirteet itseensä, palautua regressiivisesti aikaisempaan kehitysvaiheeseen tai purkaa sublimatiivisesti viettienergian toisen kohteen avulla.


Illuusio omasta marginaalisuudesta


Terveen ihmisen elämässä elämää suojaava ”mollisuus” – depressiivinen positio – dominoi (olematta kuitenkaan ”depressio”, masennus), mutta jokaisen ihmisen on kohdattava koko elämänsä ajan myös skitsoparanoidinen positio, kyky erottaa hyvä ja paha toisistaan, vihamielisyytenä ilmenevät tappiot, intomielisyys ja vastarinta. Epäonnekkaissa tilanteissa ihmisen psyyke on rikkoutunut ja skitsoparanoidinen split-ilmiö selittää liioittelevan hallitsevasti todellisuutta, joko tarpeena jatkuvaan taisteluun tai näytöksi jatkuvasta uhkaavasta hyökkäyksestä. Joissakin ihmisissä kokemukset ovat johtaneet psyykeen integroitumiskehityksen ongelmaan ja destruktiivinen fantasia on saanut korostetut aseman mielikuvissa.

Melanie Klein tutustui 1910-luvulla Sigmund Freudin teokseen Über den Traum ja päätyi oivallukseen, että aikuisen persoonallisuuden ymmärtäminen edellyttää menneisyyden, lapsuuden ja alitajunnan tutkimista. Sisäisten fantasiaomaisten perussuhteiden mielikuvat aktivoituvat myöhemmässä elämässä tärkeissä ihmissuhteissa ja elämäntilanteissa.

Fantasia on viettien psyykkinen edustaja, mentaalinen ilmaus, myös silloin kun hän taistelee tai tuntee itsensä alistetuksi tiedostamattomastaan tulevia uhkia vastaan. Hän ei enää luota ulkoiseen eikä sisäiseen objektiin, ei usko itseensäkään. Mikäli koettu pettymys lankeaa sopivasti sopimattomaan aikaan henkilön biologisten ja kemiallisten prosessien kanssa, masennus saapuu mieleen kuin tilauksesta: ihminen alentaa oman arvonsa, saaden kieltää kateuden ja rangaista itseään.


Ihminen on siis arvioidessaan itseään aina ”illuusio”, tiedostamattoman tuotos, joka jää pitkälti analyysien saavuttamattomaksi. Ihmisen lausuma omasta osallisuudesta ja osattomuudesta sekä olettama omakuva on aina vain illuusio. Aikuisuudessa koettavissa ahdistuksissa palaamme lapsuudessa koettuihin tarpeisiin ja ahdistuksiin, elämme oman tietämättömyytemme kehikossa. Kun moitin surkeaksi tullutta osaani, tuskin edes tiedän, mitä tarkoitan ja sanon, koska artikulaatio horisontin takana häiritsee ja vaivaa varsinaisesti, mutta artikuloimattoman tavoittaminen on vaikea tehtävä ja passioni on olla tietämättä.

Ranskalainen psykoanalyytikko ja kirjallisuustieteilijä Jacques Lacan katsoo, että ihminen elää identiteeteistä muodostuneessa maailmassa, jolloin tiedostamaton suuntautuu poissaolon, erojen ja kilpailujen järjestämää symbolista Toista varten. ”Toinen” (grand Autre) viittaa sekä kulttuurin ja kielen suprapersoonalliseen maailmaan että henkilön tiedostamattomaan. ”Minä” on oire, jonka lähtökohta on imaginaarinen minä; malli, johon ihminen yrittää sopeutua. Ihminen etsii halussaan jatkuvuutta ja edistymistä: narsistille fantasiat ja toistuvat ”irtiotot” lievittävät pelkoa uskottelemalla jatkuvuutta ja etsimällä näyttöä jatkuvuudesta.

Rikkauden tavoittelu on yhtälailla illuusio, joka on muuta kuin varsinainen ihmisen tarve, tuo illuusio on mystisempi kokemus kuin vaihdannan ja kulutuksen säätelemä mielihyvä, jossa tietyt objektit uskotaan hyvin saataviksi rahan avulla. Tänään keskustelin puhelimessa loistavan uran journalistina tehneen Leena Hietasen kanssa ja kerroin erästä työtarjousta pohtiessa, että mikä voisi olla oikeasti riittävä raha, jotta voisin luopua yhteydestä lapsiin ja niihin hyviin asioihin, joita nyt koen. Kohta käyn päiväunille, mutta missä työssä minulle maksettaisiin päiväunista. Sitten lähden pyöräilee toista tuntia pojan kanssa jalkapalloharjoituksiin. Missä työssä ennättäisin päivittäin polkupyöräretkelle poikani kanssa? Paljon on poikani ja päiväunet euroissa? Kun kaksi vuotta vanha poikani lähestyy innoissaan oman asiansa kanssa minua, lausuu ”Papa” ja ottaa sormesta taluttaen leikkiinsä, paljon tuon hetken menettäminen maksaisi euroissa?

Tässä blogissa julkaistu hymykuvani ärsyttää jotakin petollista vihamiestäni, joka on käyttänyt tuota kuvaa valhe-blogin kuvissa, kun hän kirjoittaa moraalittomasti ja luvattomasti minun nimeä käyttäen ja minun nimellä esiintyen. Hänen kirjoituksensa ovat täysin vastoin vakaumustani ja toimintaani. Joka tapauksessa sekin valhe-blogi osoittaa, että miten halpa-arvoisia meidän vihamiehemme ovat. Miksi me antaisimme itsemme vajota alakuloisuuteen ja synkkyyteen tuollaisten raukkamaisten vihamiesten tähden, joilla ei ole edes sen vertaa moraalia, että he kirjoittaisivat poliittisen kritiikkinsä omalla nimellä: nyt he käyttävät petoksellisesti väärää nimeä (minun nimeäni).




_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

tiistai 29. toukokuuta 2012

Simson – älä tee aviorikosta!


Shirley Manson, Samson and Delilah, Terminaattori-elokuvasta.

En nyt kirjoita Simpsoneista (engl. The Simpsons), Matt Groeningin luomasta ja Gracie Films -yhtiön 20th Century Foxille tuottamasta Emmy-palkitusta animaatiosarjasta, en edes Homer Simpsonista, vaikka nämä olisivat paljon paremmin tunnettuja kuin Raamatun Simson, jota ei nykypäivän kristityt yleensä enää muista lainkaan eivätkä tiedä, onko hänestä jossain ehkä kirjoitettu jotain. Simson on kuitenkin kulttuurin ja teologian eräs perushenkilöitä, joka teemana toistuu monella tavalla yhä edelleen, kuten edellä näkyy Terminaattori-elokuvan laulustakin.

VT:n Tuomarien kirjojen 13 luku kertoo Simsonin syntymästä. Israelilaiset olivat jälleen kerran rikkoneet Herraa vastaan. Israelilaiset saivat rangaistukseksi elää filistealaisten armoilla. Eräänä päivänä Manoahin lapseton vaimo sai ilmoituksen, että hän saa sittenkin pojan, josta tulee Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti. Simson tunnetaan taiteessa pitkistä hiuksistaan ja väkevistä voimistaan.

Herra siunasi Simson-poikaa. Herran henki ajoi miestä tekoihin. Teoissaan ansioituneella miehellä oli kuitenkin kovat halut naisiin. Ensin Timnassa Simson näki filistealaisen tytön, jonka hän järjesti hankittavaksi itselleen vaimoksi. Timnan viinitarhojen luona Simson repi leijonan kappaleiksi paljain käsin. Lopulta Simson pääsi tuon tytön luo, joka miellytti häntä. Jo heti hääviikolla Simon ja vaimo joutuivat välienselvittelyyn, jonka seurauksena Simson tappoi Askelonissa kolmekymmentä miestä ja Simsonin vaimo naitettiin Simsonin lähimmälle sulhaspojalle.

Kohta Simson oli kuitenkin palaamassa tuon naisen luo, joka oli jo naimisissa Simsonin sulhaspojan kanssa. Naisen isä tarjosi nuorempaa tytärtä – edellistä kauniimpaa – vaimoksi. Vihastunut Simson pyydysti kolmesataa kettua, sytytti soidut ja ajoi ketut filistealaisten viljapelloille, poltatti siis kaiken viljan ja viinitarhat. Niin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. Simson itse lähti Etamin kalliolle ja jäi sinne luolaan asumaan.

Simsonin kuuluisin naisseikkailu on tietysti Sorekin laaksossa asuvan Delila-nimisen naisen kanssa. Filistealaiset pyysivät Delilaa viekoittelemaan Simson, jotta miehen voimien salaisuus paljastuisi. Delila uteli Simsonin voimien salaisuutta, mutta Simson koko ajan valehteli ja filistealaiset epäonnistuivat väijytyksissään. Nainen pääsi kuitenkin tavoitteeseen, kun kiusasi Simsonia puheillaan niin että mies oli kuollakseen jo tuskastumiseen. Simson lopulta paljasti Delilalle salaisuutensa hiuksiin liittyvästä voimasta. Delila vaivutti Simsonin uneen sylissään ja kutsui sitten miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Silloin Simsonin voimat katosivat. Filistealaiset ottivat Simsonin vangiksi, puhkaisivat hänen silmänsä ja veivät hänet Gazaan. Lopulta Simsonin hiukset alkoivat kasvaa ja filistealaisen rakennuksen keskuspilarit murskaten hän surmasi sekä itsensä että enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.

Raamatun kertomus tietää sen katalan ongelman, josta olisi otettava ohjeeksi ja neuvoksi, että Jumalan suuressa taistelijassa oli heikkoutensa, ja taas tuolla kertaa vihollinen sai voiton miehen heikkoudessa naisiin. Tämä kertomus on opettava myös niitä oman aikamme ihmisiä varten, joilla on "suuri tehtävä" kamppailla oman aikamme fasisteja ja vääryyttä vastaan: kuinka moni hyvä hanke on häiriintynyt tai tuhoutunut, kun miehet sekoavat moraalisesti ja sallivat itselleen vapauden omalle himoitsevalle mielelleen.

Kristillinen usko lausuu selvästi kuudennessa käskyssä ”Älä tee aviorikosta” tai vanhan käännöksen mukaan ”Älä tee huorin”. Tuo käsky on ennen kaikkea seksuaalisen kanssakäymisen rajoittamista pelkästään omaan aviopuolisoon ja vapaiden naisseikkailujen tuomitsemista synniksi, jota seuraa Jumalan rangaistus, vaikka kuinka hauskaa ne olisivat sillä seksin hetkellä molemmille osapuolille.

Ortodoksinen kristillinen kirkko tunnustaa Jumalan käskyt ja kutsuu kristittyjä liturgiaan, jota edeltää henkilökohtainen synnintunnustus (rippi). Mikäli ymmärrys omista seikkailuista katoaa omistatunnoista, en voi uskoa suurempaa siunauksellisuutta yhteiskunnalliselle aktivismillekaan sinänsä oikeankaltaisista aatteellisista oivalluksista ja oppineisuudesta huolimatta. Meistä ei ole Simsoniksi, joka viime hetkellä saa jättivoimat ja kukistaa viholliset ihmeellisellä väkevyydellään. On suostuttava tavalliseksi ihmiseksi, jota velvoittavat Jumalan käskyt. Tässä seikassa olen jossakin määrin nähnyt huolestuttavaa moraalittomuutta.

Tämä edelläsanottu kehotus koskee toki myös kaikenlaisia propellipäitä, vihreitä hovisyöttiläitä ja natseja, joista yllättävän moni huoraa kaikenalaisissa sukupuolisissa sillisalaateissa tuottaen itselleen rangaistuksen ja tuomion - sekä moraalittomalla kevytmielisyydellään kylväen tuhoa koko yhteiskuntaan. Liian vähän sanotaan nykyään ääneen kristillisen uskon ja Pyhän Raamatun luovuttamatonta käskyä: Älä tee aviorikosta, älä tee huorin!


Nicolas Roegin ohjaama elokuva Simson ja Delila (tähtinä Dennis Hopper, Elizabeth Hurley ja Eric Thal). Venäjäksi dupattu.

Televisiodraama Далила (Dalila, 94 min, 1995), bulgarilainen ohjaaja Vili Tsankov, pääosissa Nona Yotova, Anya Pencheva, Stefan Dunailov ja Vasil Banov.




_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

maanantai 28. toukokuuta 2012

Ennemmin tai myöhemmin kaikki manipulointi tulee ilmi


Sain tietää Venäjän RT-kanavalta sattumalta, ilmeisen nuoren ihmisen huolimattomuuden ansiosta, että Suomen suurlähetystö Moskovassa oli esittänyt erittäin suuren tyytymättömyyden kirjoitustani/kirjoituksiani vastaan. Tuossa mainitussa kirjoituksessa olin haastatellut Johan Bäckmania ja Petri Krohnia, jotka esittivät näkemyksiään Vladimir Putinia vastaan tehdystä murhasuunnitelmasta. Bäckmanin näkemys oli erityisen voimakas. Bäckman antoi ymmärtää, että Heidi Hautala on Euroopan pahin russofobi. Sitä vastoin yllättäen RT:n toimituksessa venäläisen ministerin tyttö ilmaisi kriittisemmän äänensä Petri Krohnin näkemystä vastaan, kun Petri käytti ilmaisua ”värivallankumoukselliset” tietyistä venäläisistä tahoista. Nuori tyttö kiisti värivallankumouksellisten olemassaolon Venäjällä ylipäätänsä. En antanut periksi ja kirjoitin Petrin lauseen hiukan uuteen muotoon mukaillen Vladimir Putinin lausetta samasta asiasta. Petrin ilmaisu oli harkittu ja maltillinen.

Mutta sen jälkeen tapahtui yhteydenottoja epäluuloisuuden ja epäluottamuksen poistamiseksi tai vahvistamiseksi kulissien takana. Noiden keskustelujen seuraukset tulivat ilmi, kun vähän ajan kuluttua keskustelin Islam Matsievin – Kavkaz-Centerin administraattorin elämäntarinasta – mutta kyseinen paljastukseni oli viimeinen hermostuttamaan RT:n minua vastaan. Kun keskustelin saaduista reaktioita, Johan Bäckman antoi rauhoittelevan selityksensä, että RT:llä oli jo kiintiö täynnä Kavkaz-Center –asiaa ja minun siirtymiseni pois olikin itse asiassa ihan hyvä asia. Sittemmin hän sanoi, että enkö voisi mennä takaisin papiksi johonkin pieneen kylään (luterilaiseksi papiksi). Tuohan ratkaisu on käytännössä täysin mahdoton.

Tosiasiassa Kavkaz-Centeriä on yleisellä tasolla ilman konkreettista tietämystä käsitelty noidenkin aikojen jälkeen näyttävästi RT-kanavalla. Selitys ei siis osu kohteeseensa. Syy on siis toinen. Todellisuudessa olin minä kirjoittanut myös monista muista teemoista, pääasiassa muista asioista. Blogini oli eniten luettu ja kommentoitu, vaikka muutama viikko ennen yllättävää kirjoitussuhteen lakkaamista blogini indeksointi RT:n pääsivulle jätettiin pois samaisen nuoren tytön saapuessa töihin. Hän oli saanut paikan ilmeisesti ansioista, eikä perhesuhteiden avulla. Vain pari viikkoa aiemmin olin saanut virallisen vahvistuksen, että kirjoittaisin kesäkuun 2012 loppuun. Kun kysyin lisätietoja Islam Matsievin – Kavkaz-Centerin administraattorin – tapauksesta, niin yllättäen kaikki kirjoittaminen päättyi siitä hetkestä. Kysymys oli ikään kuin liikaa siedettäväksi.

Tämä herättää monia hämmentäviä epäluuloisia spekulaatioita ja lisäkysymyksiä. Tietysti Suomen ulkoministeriöllä oli myyränsä ja työnsä minua vastaan. Siitä ei ole epäselvää. Sen epäluulon jälkeen on ollut kuitenkin myös yhteydenottoja ja varmistuksia minun luotettavuuden vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi. Nämä kontaktit ovat ne kiinnostava tutkimuksen kohde, johon olen käyttänyt ja käyttämässä energiaani tällä hetkellä. Tuskin lienee epäselvää, että nämä myyrien jälkeiset yhteydenotot ovat olleet ratkaisevia kirjoitussuhteeni päättymisen kannalta. Siksi myös niihin osalliset tulen arvioimaan julkisesti, paljastavasti ja perusteellisesti suomeksi ja venäjäksi. Se on sinänsä sääli, että kivan kirjoitussuhteen tuhoaminen näytti sopivan joidenkin henkilökohtaisiin tarkoitusperiin. On minulla kertynyt myös tietoa spekulaationi taustaksi. Elämäni on kovin ihmeellinen, kun asiat vain tulevat näkyviin.

Islam Matsievin nimen paljastumisen yhteyteen liittynyt nopea heitto ulos oli kiinnostava yhteensattumien summa edeltäneistä asioista ja keskusteluista, joista vain murto-osa on ollut julkisia. Islam Matsiev ei ole Beslanin terroristi Yunus Matsiev, niin en ole koskaan väittänyt tai spekuloinut, toisin kuin erheellisesti on jostakin syystä esitetty julkisuudessa. Hän on samassa kodissa asunut ”isoveli”, oikeammin serkku, joka saapui Yunus Matsievin siskon kanssa Suomeen Mikael Storsjön järjestämässä laittomassa maahantulossa. Hän saapui erään kuolleen veljen passilla. Tästä asiasta keskustelin antifasistin kanssa kiehtovasti, jossa oli erityislaatuisia piirteitä ja reaktioita, osa hämmentäviä ja yhä ihmetystäni herättäviä, kaikenlaisia inhimillisiä tunteita: innostumista, välinpitämättömyyttä, osaamattomuutta, tympeyttä ja päättäväisyyttä. Itse olin tietänyt asian jo ainakin kaksi vuotta, mutta en tuonut asiaa ennemmin julkiseksi tutuillekaan. Kun kysyin keskustelujemme jälkeen asiasta RT:n eräältä toimittajalta – Venäjän hallituksen ministerin tyttäreltä – sain samalla kuulla, että nyt ei siis enää tarvitse kirjoittaa RT:lle. Liittyivätkö tapaukset toisiinsa, joku saattaisi pohtia.

Syntyi vaikutelma, että Kavkaz-Centeristä olisi sopinut kirjoittaa "yleisellä" tasolla, jolloin kenenkään ei tarvitse ottaa tarkemmin vastuuta, kun kovasti vastustettava uhka on ”yleisellä” tasolla. Kun tiesin tämän biografian seikkaperäisesti julkisista monista eri viranomaisdokumenteista ja eri valtioiden mediasta käsin sekä koko joukon muitakin tapauksia yksityiskohtaisesti, tämä tietämys muuttui pahaksi – tiesin häiritsevän paljon jopa Venäjän tarpeisiin säilyttää kamppailu vain "yleisellä" tasolla, syntyi ikään kuin arvovallan suhteen kyseenalainen kansalaisaktivistin tunkeutuminen operatiivista ja strategista tietämystä vaadittavalle know-how –alueelle. En kuitenkaan usko erään sotilasperheessä eläneen ja kasvaneen venäläisen analyysiä, että kyse olisi ylemmän tason salaisesta sopimuksesta: Venäjän ylin johto ja Kavkaz-Centerin tosiasiallinen johto terrorijärjestö "Kaukasian emiirikunnassa" eivät halua tuhota toisiansa, vaan molemmat tarvitsevat toistensa taistelua omien johtajiensa johtajuuden ja rahoituksen perusteluksi – taistelut käydään alemmalla tasolla. Minun toimintani olisi häirinnyt ylemmän tason salaista sopimusta. Sellaista salaliittoa en usko.

Sittemmin sain tietää, että UM:n myyrä sai välillisesti valitettavaa tukea suomalaiselta ”hyötyjältä”, joka koki henkilökohtaisesti edulliseksi minun poistumisen, syrjäytymisen suomalaiseen köyhälistöön. Niin olen nyt osaton, köyhä, mitätön enkä ole uhka kenellekään toiselle suomalaiselle poliittisesta katsantokannasta riippumatta. Toimeentuloni on 500 euroa kuukaudessa, josta summasta maksan kaikki laskuni, ruokani ja kuluni. Sama henkilö on osallistunut epähuomiossa myös eräiden muiden suhteitteni tuhoamiseen. Pyydän nyt ystävällisesti paljastuksia, jos tiedätte edellä mainittujen ”myyrien” ja ”hyötyjän” nimiä, toimia ja kanssakäymistä. He tulevat saaman palkkionsa. Väärämielisyys loppuu vain siten, että asiat tulevat riittävän julkisiksi, riittävän arvovaltaiseksi ja riittävän läpinäkyvästi. Sen tehtävän osaan hoitaa sitten, kun UM:n ja eräiden muiden asiat saadaan kaivettua esille perusteitaan asti. Niin sanotut poliittiset suhteet, joita nykyinen hetki näyttää, ovat vain tyhjiä kulisseja, jotka eivät kanna mitään, kun kantavat rakenteet rikkoutuvat.

Jaksan muistaa erään moskovalaisen ”ystävän” – professori Manoilon – viisasta lausetta, vaikka myös häneen eräät tahot katkaisivat suhteeni ilkeämielisesti ja kateellisesti. Hänen kanssaan olin suunnitellut jopa kirjaa Baltiassa käytävästä amerikkalaishenkisestä CIA:n ja Kapon informaatiosodasta, mutta valitettavasti Suomessa tietyt antifasistit eivät olleet lainkaan innokkaita kirjahankkeestamme, johon oli suostunut mukaan jo pari moskovalaista professoria. Sanon yhä, että kirja olisi pitänyt saada ja se olisi saatu hyvin pienellä vaivalla. Minä olisin kirjoittanut Baltiassa vaikuttaneen erään CIA-agentin biografian. Tämä professori Manoilo lausui erään kerran minulle haastattelussa: ”Ihmisen kohtalo ei ole lohduton. Psykologinen sota lopulta epäonnistuu: ennemmin tai myöhemmin kaikki manipulointi tulee ilmi”.

_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Onko Storsjö yhä vapaalla?


Mikael Kaarlo Storsjön rikosasia törkeän laittoman maahantulon järjestämisestä oli Helsingin hovioikeudessa keskiviikkona 25. huhtikuuta 2012 kello 9:00 (R 11/1636). Nyt on kulunut yli kuukauden. Ilmeisemmin syyttäjä kevensi tuomion vaatimusta hovioikeudessa pelkäksi laittoman maahantulon järjestämiseksi. Asialla on ollut huomattavaa kansallista ja kansainvälistä julkisuutta. Storsjö teetti asiansa hyväksi jopa fiktiivisen elokuvankin.

Onko mitään tietoa, vieläkö Storsjö on vapaalla? Onko hän vangittu? Kannattaako Storsjön istuttaa vielä tänä keväänä omenapuu pihamaalleen ja tomaatit kasvitarhaan – vai tuleeko loppu aiemmin?

Näyttäisi siltä, että hovioikeudessa asia olisi ehkä kesken. Seuraamme mielenkiinnolla, millä ehdoilla ja kuka saa tai saako lainkaan aloittaa omavalintaisen laittoman maahantulon järjestämisen, jossa ainakin osalla tulijoista on väärät passit maahantuloasiakirjoina. Soitin hovioikeuden kirjaamoon eikä siellä vielä tiedetty tuomiosta.

Siunausta ja menestystä oikeudenmukaisuuden, laillisuuden ja viisauden toteutumiselle tuomion kirjoittamisessa ja täytäntöönpanossa! Tällaisena odotuksen aikana on oletettavissa levottomia öitä ja hermostuneisuutta myös itse tuomiota odottavalla syytetyllä taholla, minkä tähden rukoilen myös keskinäistä lempeyttä ja maltillisuutta perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin, jotka joutuvat kireälle vaikeana jännityksen aikana. Tätä hyvää toivon ja rukoilen jopa Tursolle, vaikka hän on monella tavoin vahingoittanut toimeentuloani ja elämääni. Kristitty rukoilee myös vihamiestensä puolesta.

On toki sanottava, että Istanbulissa Turso ja hänen nykyinen vaimonsa saivat ilmeisemmin äskettäin levätä ja vahvistua kaikkinensa tulevia päiviä varten. Ex-vaimo liittyi rikosasian joihinkin vanhempiin asioihin. Nykyinen vaimo liittyi uudempiin asioihin. Molemmat olivat tietämättömiä miehensä toiminnasta. Ex-vaimo tunsi kuitenkin Kavkaz-Centerin entisen päätoimittajan ja tämän perheen, kun harjoitti omaa pikkubisnestäkin tämän kanssa herra Storsjön tietämättä. Turso kuitenkin vaihtoi venäjäntaitoisen nuoren, korkeasti koulutetun kaunottaren kotikylänsä Raaseporin tavanomaiseen iäkkäämpään tyttöön. Toivonkin vilpittömästi, että onni kestäisi nyt nämä paineet, joita elokuvan tuoma julkisuus ja oikeuden jännittävä odotus luovat. Vaimon sopii tukea miestä jopa tuomion hetkellä.

Kuvassa on Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen Helsingin vankila, Ristikkokatu 8. Kuva ei liity Storsjön asian käsittelyyn. Kuva on Etelä-Suomen rikosseuraamusosaston web-sivustolta.


_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Köyhälle heteromiehelle paistaa sama aurinko kuin Pekalle ja Nexar Antoniolle Kulosaaressa




Vietin aurinkoisen päivän lauantaina Kulosaaressa ja Mustikkamaalla. Saman auringon lämpöön on myös Pekka Haavisto muuttamassa Kulosaareen – Yhdysvaltain sotilasattasean entiseen residenssiin.

Pekka Haavisto tuli kaapista ulos

Vihreiden presidenttiehdokkaana menestynyt Pekka Haavisto osti yli 400-neliöisen miljoonatalon Kulosaaresta Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Talossa asui aiemmin CIA:n mies, Yhdysvaltain sotilasattasea.

Iltalehden uutisessa ei ole arvioitu, missä määrin kauppahinta on alakanttiin. Iltalehden haastattelema anonyymi kiinteistövälittäjä arvioi Haaviston tontin maapohjan arvoksi jo puolet maksetusta kokonaishinnasta. Hänen mukaansa hienokuntoisesta talosta on maksettu kohtuullinen hinta. ”Oikeaa” hintaa emme kuitenkaan tiedä julkisten tietojen perusteella, koska maksuehtoja ja korkoa ei ole rekisteröidä mihinkään julkisiin asiakirjoihin. Jännityksellä nähdään Haaviston seuraava veroilmoitus, jos siellä näkyisi lainoja Yhdysvaltain sotilasattasean asunnon ostoa varten. Tuskin amerikkalaiset ainakaan rankaisivat Haavistoa värivallankumouksen edistämisestä.

Ylioppilas Haavisto, myös ilman ammattitutkintoa ja korkeakoulukoulutusta, on selvinnyt hyvin elämässään, joten talon oston johdosta ei ole sopivaa vajota kateuteen ja syyttää häntä amerikkalaisesta dollarirahoituksesta ja korruptiosta. Hänellä on ollut rehellisiä taloudellisia ansioita Nato-akatemian luennoitsijana (Oberammergaun NATO-koulun vieraileva luennoitsija), toimittajana, ministerinä ja kansanedustajana, joten hän voi hyvin ostaa asunnon Yhdysvaltojen valtiolta omilla ansiotuloillaankin ilman mitään lahjankaltaista etuisuutta.

Sinänsä sopii kysyä, miksi Haavisto ja Yhdysvallat toimivat noin häpeilemättömän läpinäkyvästi. Yhdysvallat mahdollisesti tahtoivat antaa viestin, että kavereista pidetään huolta. Viestillä on laajempikin moraalinen arvo Yhdysvaltain hyväksi. Suomessa on vain muutama harva tyyppi, jolle on edes mitään väliä sillä, tuleeko Haavisto kaapistaan ulos vai säilyttääkö hän salasuhteensa Amerikan suurlähetystöön. Olisin odottanut monipuolisempaa peittelyä amerikkalaiselle palkinnolle. Liekö CIA edes vienyt kuuntelulaitteitaan (entisen) sotilasasiamiehensä asunnosta?

Sinänsä Haaviston kauppa on esimerkillinen, sillä voisin nyt ilman moraalista julkista paheksuntaa ja epäluuloa suunnitella Venäjän suurlähetystön entisen agentin residenssin ostamista halvalla venäläisellä velkarahalla, jos sellaista olisi tarjolla. Enhän ole ollut koskaan missään yhteydessä mihinkään agenttiin, kauppa on kauppa, kuten Haavistoakaan ei nyt Suomessa leimata CIA-mieheksi kaupan tähden. Tehdäänkö kaupat jo kesäkuussa? Toisin kuin kouluja käymättömällä Haavistolla, minulla on useita loppututkintoja ja olen ollut vuosikymmenet (koko elämäni kaikki työsuhteet) ei-poliittisissa palkallisissa työsuhteissa.

Mielikuvitukselliset ulkomaiset salaisuuksien kaapit

Kuka kertoi Haavistolle, että nyt Yhdysvallat myy kiinteistönsä? Tätä kohdetta ei näkynyt Huoneistomarkkinoiden listalla. Keskustan kenttä palkitsi Väyrysen loistavasta menestyksestä äänestämällä hänet suosituimmaksi puheenjohtajaehdokkaaksi. Vihreiden palkinnot tulevat Yhdysvaltain suurlähetystöstä. Missä määrin muiden valtioiden edustustot palkitsevat julkisesti ja ei-julkisesti ystävällismielisiä suomalaisia?

Olen kuullut köyhien miesten tarinoina ilkeämielisiä uteliaita ja kateellisia juoruja Venäjän mahdollisesti antamasta tuesta, mutta mitään näyttöä minulla ei ole todenperäisyydestä. Olen nähnyt, että Venäjällä ulkoministeriö ja muut henkilöt osoittavat sanallista moraalista tukea, olen itsekin saanut mediassa moraalista tukea, mistä on kuitenkin erittäin pitkä matka tuen taloudellisiin kannustimiin ja toteutumiseen, kuten yleensäkin Venäjällä on erityisen pitkä matka kauniiden sanojen ja reaalisen toteutumisen välillä. Useimmiten sanat eivät saa vastinetta todellisuudessa.

Itse en ole koskaan saanut mitään rahaa elämiseen mistään muualta kuin virallisesti verotuksen alaisesti virallisilta työnantajilta, joita on ollut elämässäni tosi vähän ja kaikki on tarkistettavissa. Vaasan matkan bensakuluja en maksanut kokonaisuudessa (osa jäi käytännössä maksettavakseni), vaan suomalainen vauraampi antifasistiystävä maksoi bensaostoksen huoltoasemalla ilmeisesti oman sukunsa rikkauden turvin.

Olen sinänsä pettynyt, jos kävisi ilmi, että vieraat valtiot – Yhdysvallat, Saksa, Venäjä, Kiina ja muutkin valtiot - ylipäätänsä kantavat rahaa myös joidenkin suomalaisten ihmisten toimeentuloa varten ja yhteisöjen toimintoja varten, mutta tuo rahoitus ei ole läpinäkyvää ja verotuksen alaista. Olen sitäkin enemmän pettynyt, jos olen ollut ilmainen vapaaehtoinen toiminnassa, jossa toiset ihmiset ihmiset ovat saaneet rahoitusta. Tuollainen kateellinen juoruaminen myrkyttää vapaaehtoisuutta ja tuhoaa elämän iloa. Siksi en ole erityisemmin pahoillaan, että puhelimeni on jälleen tuhoutunut. Juoruilua ei ole syytä kuunnella.

Haaviston amerikkalainen talo avaa kateellisen, ahneen mielikuvituksen salaisuuksien kaappiin: kuinka moni kaappi on ehkä vähemmän pelättävien luurankojen kaappi, mutta enemmän hävettävien aarteiden ja vaurauden lähde. Kuinka monta kaappia on kätkössä? Kuinka monet eivät tule koskaan kaappinsa kanssa julkisuuteen? Tuota kaikkea pohtiessaan kadottaa omassa köyhyydessään silmäyksen rikkauteen, josta on kuitenkin koko ajan osallinen.

Pekka Haavisto – jota en sattuneista syistä äänestänyt presidenttivaalien ensimmäisellä enkä toisella kierroksella - otti vauhdilla tarjotun asunnon eikä halunnut edes peitellä suurlähetystöön yhteyttänsä. Haavistosta tuli halunsa kanssa niin piittaamaton ja ahne, että hän ei voinut enää vältellä haluansa: Haavisto tuli kaapista ulos, jos vaikka saisi julkisesti cia-leiman.


Sama aurinko paistaa rikkaille ja köyhille



Haaviston naapurina on Vietnamin konsulaatti ja edustusto, jonka pihalla oli lauantaina kaksi diplomaattiautoa ja muu kiiltävä suomalaisrekisterissä ollut auto. Minä kävelin lasteni kanssa lauantaina tuon talon ohi juuri tuolta kohtaa, kun vietimme aurinkoisen päivän Kulosaaressa ja Mustikkamaalla. En tiennyt Haaviston kaupasta mitään siinä vaiheessa. Pikkupoikani alkoi arvioida tätä mainittua taloa ja sitä millaisia remontteja hän tahtoisi ulkoisesti tehdä siihen. Laskimme leikkiä talon ostolla ja opetimme pojalle, ettei näitä taloja osteta tavallisella palkalla, vaan ainoastaan korruptiolla. Löysimme kuitenkin Kulosaaresta vielä kauniimpia taloja. Haaviston talon synkät ikkunat eivät innostaneet.

Pian Haaviston talon sivuttamisen jälkeen istuin Helsingin Mustikkamaan hiekkarannalla keskellä aurinkoista lauantaipäivää toukokuun 26. päivänä 2012. Lapset leikkivät hiekalla. Minä itse olin syrjässä varjossa pahimmalta kuumuudelta. En ollut ottanut shortseja mukaan. En ajatellet, kun en asiasta mitään tietänyt, että pian lähituntumassa myös Pekka ja Nexar Antonio voivat istua kotipihalla saman auringon alla vaikka ilman shortsejaan, jos tahtovat. Sama aurinko paistaa rikkaille ja köyhille.


Köyhyys tekee auringon paisteesta sittenkin erilaisen


Tuhansille ihmisille kovin luonnollinen lauantain vapaus meren rannalla on minulle yhä edelleen ihmeellistä. Kaksikymmentä vuotta menetin toukokuun kaikki lauantait varhaisesta aamusta myöhäiseen iltapäivään. Ensi kesä on yhä ainutlaatuinen: voin olla ulkona lasten kanssa silloin kun tahdon, koska kesä on näillä näkymin ”vapaata” (työttömyyttä). Mitään työlupausta ei ole tullut mistään. Tällaisessa tilanteessa osaan ihastella ja ihmetellä sellaisia kokemuksia luonnollisesta elämästä tärkeimpien ihmisten rinnalla, mitä vuosikymmeniin en enää muistanut enkä kaivannut. Köyhyydessä on myös rikkautensa. Köyhyys tekee samasta auringon paisteesta sittenkin vähän erilaisen.

Luonnollisesti köyhää miestä riipaisee pienet taloudelliset tappiot kovemmin kuin mitä olisi edes tarpeellista. Perjantaina vietin unelmallisen päivän pojan jalkapalloturnauksessa yhdessä myös kaksi vuotiaan nuorimman poikani kansa, joka lopulta nukahti lempeästi syliini. Tätä köyhän miehen rikkautta ei Pekan kodissakaan voida tuntea.

Perjantain kauneuden kääntöpuolena oli kuitenkin epäonnekas muovipussi, jossa pidin sekä markkinoiden parasta älypuhelinta että avattua sokerista pillimehua. Lopulta kalliin älypuhelimen ja sokerisen mehun pitkäaikainen yhdistelmä merkitsi loppua vasta pari viikkoa vanhalle kännykälleni. Olin ollut ilman puhelinyhteyttä ja siksi hankin yhteyden kanssa hyvän puhelimen. Puolisen tuhatta euroa olisi varakkaammalle miehelle vain taskuraha, joka ei riittäisi edes hulppean asunnon käsirahaksi, mutta minulle tuo velkasumma on enemmän kuin koko kuukaudessa saatavat rahat toimeentuloani varten. Sitten oivalsin, että enhän minä menetä oikeasti rahaa, jos en nyt osta mitään uutta älykännykkää vanhan tilalle. Olkaamme siis taas pääsääntöisesti ilman gms-yhteyttä. Työtä voi tarjota myös sähköpostitse!


_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Buranovan isoäidit laulavat Venäjän ortodoksisen kirkon rakentamiseksi



Buranovan isoäitien ("Бурановские бабушки") esitys «Party for Everybody» sijoittui toiseksi Eurovision laulukilpailuissa. Nämä isoäidit ovat Buranovan udmurteja, Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniä, jotka tahtovat rakentaa ortodoksisen kirkon kyläänsä.

Suomessa valtiollisen kanavan Ylen ja sen toimittajan Tikkamäen virittämä kansallishenkinen suomalaisugrilainen ”kohu”, jonka mukaan Buranovan isoäidit haastaisivat jollakin tavalla Venäjän Federaation yhtenäisyyden, on absurdi. Toimittaja on tuskin täysin tietämätön asioiden todellisesta luonteesta, vaan on otaksuttavissa, että hän on pirullisen pahatahtoinen ja väärämielinen. Sen vuoksi hän ei voi kunnioittaa isoäitien esitystä, jonka avulla etsitään tukea Venäjän ortodoksisen kirkon rakentamiseksi heidän kyläänsä.

Muistettakoon, että Venäjä on monikielinen ja –kulttuurinen valtio, jos sitä suomalaiset eivät ole aiemmin tietäneet. Venäjä on itse valinnut edustajansa laulukilpailuun, Suomi ei voi valita Buranovan isoäitejä edustajakseen eikä antaa heille poliittista missiota. Nämä isoäidit ovat kristittyjä jäseniä Venäjän ortodoksisessa kirkossa ja he tahtoisivat kyläänsä uuden ortodoksisen kirkon – ei mitään kansallispoliittista hässäkkää. Heidän missionsa on kunnioittava, kiihkoton, ortodoksinen. Muutamat näistä isoäideistä rukoilivat Kristusta perheensä avuksi jo silloin, kun Hitlerin Saksa ja Rytin Suomi hyökkäsi toistensa liittolaisina Neuvostoliittoa ja sen kansalaisia vastaan. Tämän taustan johdosta Ylen toimittajan kirjoitus on suoranainen loukkaus. Mauri Tikkamäki esittää, että nämä mummot paljastaisivat jotakin vakavaa muka Venäjän "kansalaisuusongelmasta".

Huhtikuussa 2012 Venäjän ortodoksinen aikakauslehti ”Foma” («Фома») kysyi Buranovan isoäideiltä, kuka keksi ajatuksen kerätä rahaa kirkon rakentamista varten. Mistä kaikki alkoi? Ortodoksisen kirkon aikakauslehden haastatteluun kuoron johtaja Olga Nikolaevna Tuhtareva (Ольга Николаевна Тухтарева, 43 vuotta) vastasi, että ajatus alkoi jo kauan siten. Se oli kuin ”sininen unelma”. Eräänä päivänä hän käveli ystävättärensä kanssa ja kertoi ajatuksensa tälle.

Kuoroon kuuluvat Elizabeth Filippovna Zarbatova (Елизавета Филипповна Зарбатова, 86 vuotta), Natalia Y. Pugacheva (Наталья Яковлевна Пугачёва, 76 vuotta), Valentina S. Pyatchenko ('Валентина Семеновна Пятченко, 74), Ekaterina S. Shklyaeva (Екатерина Семеновна Шкляева, 74 vuotta), Galina N. Koneva (Галина Николаевна Конева, '73), Zoya S. Dorodova (Зоя Сергеевна Дородова'71), Granya I. Baisarova (Граня Ивановна Байсарова, 62), Alevtina G. Begisheva (Алевтина Геннадьевна Бегишева, 55 vuotta).

Muotihittien ja kansanmusiikin yhdistäminen isoäitien kuoron lauluiksi ei ole aivan yksinkertaista, jotta ohjelmisto ei tulisi mauttomaksi. Ryhmä on ollut olemassa kuitenkin jo parikymmentä vuotta.

Kuuden lapsen äiti Granya Ivanovna Baisarova kertoo, että hän on työskennellyt myös taidemaalarina, hänen kaksi poikaansa palveli Tšetšeniassa ja molemmat palasivat hengissä. Tämä isänmaallinen palvelutehtävä osoittaa sekin, että isoäiti on antanut hyvän kasvatuksen, jossa Venäjää palvellaan kunniallisesti, nationalistisille höyrypäille ja bandiiteille ei ole ollut sijaa ortodoksisen isoäidin kotikasvatuksessa.

Isoäideistä vanhin Elisabet Filippovna menetti sotien aikana isänsä ja veljensä. Hän on nähnyt ja kokenut Suuren isänmaallisen sodan kärsimykset ja menetykset. 29 vuoden iässä hän menetti traagisesti miehensä ja jäi neljän lapsen kanssa. Pienikokoinen Elisabet valmistui muutaman vuoden koulutuksella lahjakkaaksi säveltäjäksi. Hän muistaa hyvin äitinsä ja isoäitinsä laulutkin. Elisabet Filippovna oli 14 vuoden vanha tyttö, kun sota alkoi. Hänen töikseen tulivat kyntö ja puintitehtävät. Rahaa ei työstä annettu.

Myös Galina muistaa sodan kovat ajat. Maitoa ja lihaa ei ollut, mutta heidän piti jäädä kolhoosille. Nuoruudessaan Galina urheili, hiihti kilpaa. Galina syntyi vuonna 1938, kirkko oli suljettu vuonna 1939, mutta hänet kastettiin tuossa vanhassa kirkossa jo ennen sotia. Galina kertoo isänsä ja äitinsä ”pakottaneen” sodan aikana – kun siis saksalaissuomalainen liittouma hyökkäsi Neuvostoliittoa ja sen kansalaisia vastaan – että lasten ”oli pakko rukoilla”. Isä ja äiti olivat kehottaneet: ”Tee ristinmerkit, tee ristinmerkit, jotta isä tulee takaisin rintamalta”. Kirkossa he eivät käyneet ja kun Galina työskenteli päiväkodissa, ristiä kannettiin salaa. Kun Galina kertoo sodan ajan tunnelmista ortodoksikristittynä aikakauslehden haastattelussa, hän ei kuitenkaan hienotunteisesti mainitse silloisen vihollisen nimeä: Galina muistaa vanhempansa ja lasten rukoukset sodan vuosilta. Hän ei tarkastele tilannetta vihan ja höyrypäisen vastakkainasettelun näkökulmasta. Rukous kantoi elämää jo silloin. Nyt hän laulaa, jotta ortodoksinen seurakunta saisi uuden kirkon.

Isä Gregory Vereshchagin oli palvellut udmurteja kirkossa jo 1920-luvulla. Hän teki myös etnografisia tutkimuksia. Silti udmurttien keskuudessa on yhä säilynyt vähän pakanuutta, mutta enimmäkseen udmurtit ovat ortodokseja. Niin tämäkin lauluryhmä on Venäjän ortodoksisen kirkon jäseniä. Osaammehan me suomalaiset iloita Venäjän ortodoksisen kirkon isoäideistä, jotka laulavat kotikyläänsä uutta ortodoksikirkkoa? Nämä naiset ovat laulaneet ja rukoilleet pienestä tytöstä alkaen. Ensimmäiset sydäntä särkevät rukouksensa he lausuivat jo sotien aikana isiensä ja äitiensä hyväksi. Ihmettelen kovasti, miten nämä ortodoksit rukoilevat ja laulavat isoäidit ovat tulleet suomalaisessa poliittisessa propagandassa kansallismielisen separatistisen höyrypäisyyden palvelukseen?

Suomen valtiollisen kanavan Ylen uutisessa toimittaja Mauri Tikkamäki suorastaan "raiskaa" Udmurtian vanhoja mummoja ja vääristää heidän esityksensä oman politisoidun separatistisen, kansallismielisen höyrypäisyytensä tarpeisiin. Tikkamäen esitys seuraa niitä jälkiä, joita Rytin ja Hitlerin sotilaat suorittivat, kun he raiskasivat kuolleita ruumiitakin. Tällä kertaa Tikkamäki "pelkästään" pahoinpitelee vanhat ortodoksiset isoäidit ja heidän tarkoitusperänsä. Tuo mielivaltainen ajatusrakennelma on syntynyt Suomen valtiollisen televisiokanavan ja sen toimittajan omissa epäterveissä pyrkimyksissä. Silloin ei kunnioiteta laulajien omia pyrkimyksiä.


Ps.


Milloin Yle tunnustaa, että Rimma ja Paavo Salosen Anton-poika on myös Venäjän kansalainen ja Venäjän ortodoksisessa kirkossa kastettu – siinä samassa kirkossa, johon myös Udmurtian mummot kuuluvat ja jonka kirkon rakentamisen hyväksi mummot laulavat?


_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Moskovan patriarkaatti muisti tänään Kirkon voittoa harhaopeista



Osallistuin tänään Moskovan patriarkaatin Venäjän ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukseen Helsingin Hietaniemessä. Liturgiaan ja ehtoolliseen osallistui tänä ”hiljaisena” sunnuntaina toista sataa kristittyä. Minulle ripille ja ehtoolliselle osallistuminen oli tärkeää, jotta katkeruus ja viha vihamiesteni myyräntyötä ja pahuutta vastaan ei saisi myrkyttää epäkristillisesti mieltäni, vaan saisin säilyttää mielessäni iloisen vapauden ja luottamuksen Jumalan johdatukseen. Ihmettelen niitä aatteellisia ihmisiä ja aktivisteja, jotka eivät jättäydy liturgiassa toistuvasti Pyhän Jumalan hoitoon. Minä tarvitsen jumalanpalvelusta, vaikka olen ollut estynyt useina sunnuntaina jumalanpalveluksesta pojan harrastusten johdosta.


Kirkon uskollisuus ja uskoton uskonnollisuus


Venäjän ortodoksisessa kirkossa kunnioitettiin ja muistettiin tänään Pyhä Kolminaisuutta, Kirkon ensimmäistä ekumeenista neuvostoa. Tämän teologian ja historian muisto on täysin kadonnut ja tuhottu luterilaisten seurakuntien jumalanpalveluselämästä ja tietämyksestä. Siksi oli antoisaa osallistua ortodoksiseen liturgiaa, jossa oli vanha historian muisto ja uskollisuus apostoliselle uskolle.


Kirkon ensimmäisen ekumeenisen neuvoston muistoa on vietetty antiikin ajoista alkaen, paitsi sittemmin sekularisoituneissa länsimaisissa uskonnollisissa instituutioissa ja ryhmäkunnissa. Herra Jeesus Kristus jätti kirkolle suuren lupauksen: ”Minä rakennan seurakuntani eivätkä tuonelan portit kukista sitä” (Matt. 16:18). Tämä on iloinen profeetallinen ilmoitus: vaikka Kristuksen kirkon elämä on maan päällä vaikeaa taistelussa vihollisia vastaan, Kristuksen voitto on kirkon puolella. Pyhät marttyyrit ovat todistaneet totuuden Kristuksen sanoista. Marttyyrit kestivät kärsimyksissä ja tunnustivat Kristuksen nimen.


300-luvulla päättyi kristittyjen vainoaminen, mutta kirkon sisällä syntyi ja jatkoi edelleen harhaoppeja. Jumalanpalveluksissa ympäri maailmaa Venäjän ortodoksissa kirkoissa muistettiin tänään jumalanpalveluksissa, että yksi vaarallisimmista harhaopeista oli areiolaisuus. Nimi on länsimaiselle kristikunnalle nykyään jo suhteellisen vieras, mahdollisesti kaikki papitkaan eivät enää muista hänen nimeään ja historiaa, mutta areiolaisuuden teologia on varsin yhtäläinen maallistuneiden länsimaisten pappien opetuksen kanssa. Siinä ytimenä on Jeesuksen jumaluuden kiistäminen tai vähentäminen. Voidaan kysyä hyvästä syystä, mitä jää siis uskonto ja liturgia vaille, kun Jeesuksen jumaluus kiistetään. Silloin Jeesus on kiinnostava opettaja, mutta ei enää auktoriteetti ja syntien sovittaja, jonka edessä ihmisen iankaikkinen kohtalo ratkaistaan. Jumaluudesta riistetty Jeesus ei ole enää auktoriteetti Kirkon opetukselle ja uskontunnustukselle, jonka mukaisesti pappien ja uskovaisten tulisi olla uskollisia. Tilalle tulevat sitten omalaatuiset ”teologiset” mieltymykset, joita on Suomessakin nähty maallistuneissa kirkoissa ja uskonnollisissa lehdissä.


Ekumeeninen kokous areiolaista harhaa vastaan


Arius (256-336) oli aleksandrialainen presbyteeri, valtavan kunnianhimoinen mies. Hän torjui Jeesuksen Kristuksen jumaluuden. Hän opetti virheellisesti, että Jumalan Poika ei ole samaa olemusta Isän kanssa. Aleksandrian patriarkka Alexander kutsui neuvoston koolle ja tuomitsi Aleksandriassa Ariuksen väärä opetuksen, mutta tämä ei totellut senkään jälkeen. Arius jatkoi väärää opetusta ja sai tukeakin joiltakin piispoilta. Keisari Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokouksen eli Ekumeenisen kirkolliskokouksen piispan Hosius Kordubalaisen ja paavi Sylvester I:n suosituksesta. Nikeaan piispoja kutsuttiin eri maista kaikkiaan 318. Mukana oli myös piispoja, jotka tulivat vainojen keskeltä ja jotka kantoivat kiduksen jälkiä kehossaan. Aleksandrian patriarkka Alexander saapui diakoni Athanasiuksen kanssa, Jerusalemista saapui piispa Makarios, kokouksen tervehdyksen lausui Kesarean piispa Eusebius. Atanasios eli Athanasios Aleksandrialainen toimi piispa Alexanderin sihteerinä ja herätti jo tuolloin myönteistä arvostusta taidokkaalla teologisella argumentoinnillaan. Hänestä tuli vuonna 328 Alexanderin kuoleman jälkeen piispa. Atanasioksen teos Inkarnaatio on yhteisen kristikunnan teologisia aarteita.


Kirkon isät ja neuvosto hylkäsivät areiolaisten ehdottaman uskontunnustuksen ja pitäytyivät apostolisessa ortodoksisessa uskossaan, jonka mukaisesti lausuivat tunnustuksen kolminaisuudesta. Kristikunnan yhteinen ekumeeninen kirkolliskokous päätti Nikeassa myös ns. anateeman, jonka mukaan katolinen ja apostolinen kirkko erottaa heidät, jotka sanovat esimerkiksi ”oli aika, jolloin häntä [Jumalan Poika] ei ollut olemassa”, ja ”ennen kuin hän [Jumalan Poika] syntyi, häntä ei ollut”, ja että Jumalan Pojassa tapahtuisi muutoksia tai erilaistumista.


Mitä me opimme Ekumeenisen kokouksen tuloksesta?


Me opimme Ekumeenisen kokouksen jälkivaikutuksesta, että ekumeenista tunnustusta ei sovi unohtaa pelkäksi perinnedokumentiksi, vaan sen on syytä säilyä elävänä osana jumalanpalveluksen liturgiaa. Uhkia ei torjuttu tuolla tunnuksella, vaan uhkat jatkuivat, mutta nyt oli tunnustus julkiseksi oppaaksi.

Ekumeenisella kokouksella kirkon piispat eivät suinkaan lopettaneet edes Aleksandrian kristittyjä tuhonnutta harhaoppien painetta. Sitä vastoin he loivat vuosituhansien ajaksi kirkolle suunnan, jonka varassa kirkko voi tunnustaa apostolisen uskonsa ja selviytyä helvetin hyökkäyksiä vastaan.

Tiedämme esimerkiksi, että jo aivan pian 300-luvulla Aleksandriassa ja Konstantinopolissa aiheutti murhetta Maksimus (Maximus 1), joka pitkissä hiuksissaan, valkeassa viitassaan ja kerjäläiskepissään aiheutti kirkon sisällä hetkellisen vallankaappauksen – Aleksandrian silloisen piispan tuella! Eikä tuo tyyppi ollut suinkaan edes pahin uhka kirkolle, vaan varsin nopeasti torjuttavissa. Tilanne on huomattavasti murheellisempi sittemmin, kun piispalliset ja muut kirkolliset valtaapitävät ovat omaksuneet areiolaisen tai muun tunnetun harhaopin, mutta saavat toimia vallankäyttäjinä ns. kirkossa.

Konstantinopolin piispaksi juuri valittu Gregorius Nazianzus erehtyi ottaa Maksiamuksen vieraanvaraisesti vastaan, mutta jo pian Maksimus kääntyi piispaksi v. 379 Basilius Suuren kuoleman jälkeen valittua Gregoriusta vastaan. Maksimus vihitti itsensä piispaksi, kun Gregorius oli sidottu sairasvuoteeseen. Maksimuksen ystävät saapuivat Aleksandriasta Konstantinopoliin ja toimittivat villin vihkimyksen vallankaappausta varten. Gregoriuksen ystävät onnistuivat kuitenkin karkottaa imperaattori Theodosiuksen tuella Maksimus pois Konstantinopolista.

Gregorius lausui heti episodin jälkeen vuonna 380 jKr. puheessaan ”Egyptiläisten saapuminen”, että Maksimuksella ei ollut säännöllistä työtä, hän vetelehti kaduilla kuin häpeilemätön, likainen koira, Maksimus oli pahantahtoisen kaunopuheinen. Tuo petkuttajan ja harhaopettajan kaunopuheisuus oli kuin runsas Niili. Gregoriuksen mukaan ongelmaan syynsä oli myös Aleksandrian tuolloisessa piispassa Pietarissa, joka oli lähettänyt omat miehensä vihkimään Maksimuksen Konstantinopolin piispaksi:
Sinä toki lienet ymmärtänyt Josefilta, että sinusta tulee joko suuri rakastaja ja luoja ja nimekäs kuolemattomuudessa tai hänen seuraajansa vallassa ja sanoissa ja kunniakkaissa hiuksissa, meidän uusi Pietari. Et alempiarvoinen hyveessä tai maineessa hänelle, kuin käärmeen häntä leikkaamisen jälkeen, yksi hänestä. Kun olet jättänyt tämän elämän hyvässä vanhassa iässä monien taistelujen ja painien jälkeen, minä tiedän sinun katsovan meitä alapuolellasi – ja sinä ojennat käden niille, jotka ovat työskennelleet oikeuden hyväksi. Ja vielä enemmän: siinä suhteessa kuin he ovat vapaat hänen siteistään tai toinen on kiirehtinyt jo samaan loppuun tai elämän hajottamiseen. Ja olet jo vetämässä asukkaita taivaaseen, mutta ne ovat silti niin kauan lihassa että tarvitsevat viimeisen avun, Sanan, ja teet tämän matkan runsain varustuksin” (Oration XXXIV, 3)

Suomessahan on luterilaisella puolella epäselvyys piispuudesta: apostolista uskoa tunnustavat ovat piispansa mukaisesti perinteisessä uskossa, mutta valtaenemmistö luterilaista kirkkokuntaa - valtaosin kuitenkin hyvin passiivista veronmaksajaa - seuraavat piispoja, joiden uskonmalli muistuttaa pikemmin areiolaisuutta kuin kristinuskoa. Siinä tilanteessa kysytään jälleen, mikä piispa ja vihkimys on oikea.



_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

lauantai 26. toukokuuta 2012

Suomalainen ampuu selkään, Hyvinkään maastopukuinen terroristi


Sisäministeri Päivi Räsänen muisti Hyvinkään ”terrori-iskun” (käsite on kuitenkin tämän blogin kirjoittajan: Suomessa ei osata käyttää käsitettä silloinkaan, kun surmaaminen kohdistuu täysin ulkopuolisiin) yhtäläisyyttä Andres Breivikin suorittamaan iskuun. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero paljasti Ilta-Sanomille, että Hyvinkään ampumatapaus oli odotettavissa Norjan joukkomurhan jälkeen. Hän myös paljastaa todennäköisyyteen perustuvan ennusteensa, että murheelliset ampumavälikohtaukset jatkuvat maailmalla. Nämä paljastukset ovat selvä muutos Breivikin yhteydessä käytyyn hissutteluun, että Breivik olisi ollut yksittäistapaus. Poliisilla oli enemmän tietoa kuin he tahtoivat julkisuudelle kertoa. Kansalaisia tahdotaan pitää jonkinlaisessa turvallisuudentunteessa.


Britannian yleisradioyhtiö BBC:n uutinen Hyvinkään iskusta oli yksi pääuutisista. Ruotsin valtamediat, Norjan mediat, niin myös Yhdysvalloissa, Intiassa ja Australiassa muistettiin, että ampumatapaukset eivät ole harvinaisia Suomessa. Nyt oli kuitenkin se merkittävä ero, että kylmäverinen maastopukuinen tappaja ampui itselleen vieraita ihmisiä satunnaisesti eikä surmannut itseään, vaan pakeni poliisia.


18-vuotta vanha paikkakuntalainen, jolla ei ole ollut aiempaa väkivaltataustaa, kuljeskeli myöhään yössä maastopuvussaan ja ampui mahdollisimman monta liikkeellä ollutta henkilöä. Kaksi kuoli ja poliisin kohtaloa emme voi vielä ennustaa. Nuorukaisella oli hallussaan ainakin pienoiskivääri ja kivääri. Aselupaa hänellä ei ollut. Poliisin mukaan ammuntaan voi liittyä myös muita tekijöitä kuin tämä nuorukainen. Sittemmin poliisi tähdensi, että vain tämä Eero Hiltunen hoiti asiansa yksin. Facebookissa Eerolla on kuitenkin kavereita, jotka yhtäläisesti esiintyvät asesankareina ja ihailevat tappajia. Henkilön aatteellinen tausta on yltiönationalistinen. Mies osteli myös sotilasvaatteita, vaikka hänet heitettiin armeijasta pois. Eero ilmoitti ihailevansa saksalaista armeijaa. Ei siis kovin erilainen tyyppi kuin Breivik.



Nuorukainen surmasi karkuun juoksevan tytön – itselleen siis täysin ulkopuolisen ja viattoman tytön. Hän tappoi ainakin kaksi paikkakuntalaista 18-vuotiasta, haavoittunut poliisi on myös hyvin kriittisessä tilassa. Tapettu poika oli huippupesäpalloilija.

Hyvinkään maastopukuinen tappaja tähtäsi Zoom-ravintolan katolta baarien edustalla olevia ihmisiä päin, latasi aseensa ja kääntyi uutta paikkaa kohti kylmäverisesti. Tappaja valikoi uhrinsa satunnaisesti. Hän ei tuntenut heitä entuudestaan. Nämä taustat sekä sisäministerin ja poliisiylijohtajan lausuntojen rivien välit antavat aihetta odottaa jännityksellä toistaiseksi julkisuudelta salassa olevien asioiden paljastamista tai kätkemistä.


Aseensa nuorukainen oli anastanut lähipiiristään. Aseita oli säilytetty asianmukaisesti lukittuina. Epäilty myös näytti yrittävän välttää riskiä tulla itse ammutuksi. Hän ei surmannut itseään, vaan pakoili poliisia useita tunteja. Ampuminen tehtiin ennen kahta aamuyöllä ja ampujaksi epäilty otettiin kiinni vasta ennen kahdeksaa aamulla.


Aselupien kiristäminen auttaa vain heikosti tai ei lainkaan tällaisiin tapauksiin, joissa ase on todella luvattomasti hankittu sukulaisten hallusta. Tietenkin voidaan spekuloida sukua syyllistäen, millaiset ihmiset ylipäätänsä tahtovat pitää aseita ja millaisia nuorukaisia kasvaa sellaisissa suvuissa. Tuo spekulaatio voi tyydyttää joitakin, mutta ei johda kelvollisiin päätelmiin: Hyvinkää on kuitenkin sellainen maaseutumainen pikkukaupunki, että siellä on metsämiehen elämäntapa tyypillisempi kuin pääkaupunkiseudulla, jossa on myös kunnon metsämiehiä ilman tappajan viettiä. Aseiden säilyttäminen viranomaistiloissa olisi suhteellisen vaikea operaatio.


Metsäpukuisen tappajan mielenterveydestä, harrastuksista, ideologista suhteista ja nimestä emme tiedä toistaiseksi mitään julkisesti. Pelien, elokuvien ja julkisuuden väkivaltaistunut maailma on osiaan tarjoamassa sankaruutta raukoille, joiden epätoivoinen yritys voimansa osoittamisessa jää aseen varaan. Sellaisen tappajamiehen tai -naisen psyykeessä täytyy olla huomattava riittämättömyyden tunne, kun tyyppi ei muutoin tyydy olemassa olevaan reaaliseen maailmaan ja tämän maailman epätyydyttävään tilaan sekä omiin rajallisiin kykyihin saada vaikutusvaltaa ja huomiota. Tuo riittämättömyyden tunne saadaan ikään kuin ratkaistua ”mahtavalla” asemiehen teolla, joka kuitenkin osoittaa loppujen lopuksi tyypin riittämättömyyden ja säälittävyyden. Nettikeskusteluissa onkin arvioitu, että Eero-poika ei ilmeisemmin ole koskaan saanut naista sillä miehisellä tavalla, oli sen verran onnettoman oloinen ulkoisesti, joten väkivaltainen käytös on jonkinlaista oman riittämättömyyden pakenemista.

Syytä on etsitty jälleen kerran ideologioista. Eero fanitti neuvostoliittolaisia tappanutta tarkka-ampujaa ja perussuomalaisia. Yhdentekevää, mikä on ideologia tai uskonto, sillä ongelma on psyykkinen, mutta sairas mieli löytää aina ideologisen kulissinsa ja kaverinsa. Ja valitettavasti pohjoismaisessa yhteiskunnassa kehuskellaan, että tämä yhteiskuntamme on niin humaani, kun hullutkin saavat liikkua vapaasti. Tappamisen motiivit löytyvät noita Facebook-profiilin kulisseja syvemmältä sairaista impulsseista, joita ei lääkkeiden avulla saatu hallituksi.

Sen sijaan että tappaja olisi kohdannut aseettomana tasavertaisena nuo nuorukaiset silmätysten, hän vaanii pelkurin tavoin ravintolan katolla ja ampuu sieltä itselleen ulkopuolisia pakoon yrittäviä ikätovereitaan. Noiden tapettujen ja haavoitettujen verellä hän mustasi oman sielunsa entistä likaisemmaksi. Surullista, että sellaisia raukkoja on kuitenkin aina keskuudessamme: nämä eivät kohtaa silmätysten, vaan ampuvat piilosta katolta, puukottavat selkään, piilosta myrkyttävät toisten elämää. Se on suomalaisuutta sellaisena kuin maailmanlehdistö taas tänään tietää kertoa.




_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru ja juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

YLE:n ja Suomen UM:n valheiden verkosto sekä Venäjä-uutiset


Suomen valtiollisen kanavan Ylen uutisoinnissa on otettu hienovaraisia uusia linjauksia kevään 2012 aikana. Venäjällä julkaistuja uutisia ei sinänsä kyetä täydellisessä hiljaisuudessa kiistämään, ikään kuin Venäjällä ei olisi Suomea koskevia uutisia lainkaan. Ylen ja ulkoministeriön yhteisessä propaganda- ja myyräntyöhankkeessa valitaan Suomen ulkopolitiikan mukainen korjattu näkökulma Venäjällä julkaistuihin uutisiin. Tämä tuli uudemman kerran ilmeiseksi 25. toukokuuta.

Ylen ja UM:n tarkoitusperät Venäjä-katsauksessa

Tällä kertaa Yle kätki epähuomiossa Venäjä-katsauksensa laatijan. Aiemmin tuo kirjoittaja on ollut eräs tunnettu russofobi-eläkeläinen.

Valtaosalle suomalaisia lukijoita ja kuuntelijoita on huomattavan vaikeaa ja työlästä tarkistaa hienoväritteisen suomalaispropagandan valheellisuus ja tarkoitushakuisuus. Itse asioissa "läheisesti" osallisena on ollut kuitenkin hämmästyttävän paljastavaa havaita, missä määrin Suomen valtiollinen kanava luo valheen verkoston suomalaisten hallitsemiseksi.

Olen saanut myös aineistoa, jossa tämän julkisen toiminnan lisäksi paljastuu Ylen kulissien takainen pimeä työ, ns. myyräntyö, yhteistyössä UM:n tarkoitusperien kanssa, kun nämä tahtovat vahingoittaa tässä esiteltävälle uutisoinnille kiusallisten suomalaisten toimintaedellytyksiä.

Suomen valtiollisessa kanavassa Ylessä julkaistiin 25.5.2012 katsaus Venäjän verkossa: Vihaisia lintuja ja valkobandiitteja. Äiti- ja lapsiasiaan oli Ylessä valittu "hupaisa" mittasuhteiden vääristely; tavanomainen suomalainen lukija ja kuuntelija ei välttämättä kuitenkaan havaitse propagandamenettelyn piirteitä samassa määrin.

Yleisradio kysyy otsikossa, missä on hyvä olla äiti? Jo otsikko opastaa lukijaa asettamaan tietynlaiseen arvoon jäljessä seuraava keskustelu Rimma, Anton ja Paavo Salosen oikeuksista ja kansalaisuuksista.

Ylen jutussa todetaan, että Venäjän mediassa ikävät uutiset kerrotaan niin kuin ohimennen. Tällä ohimenevällä uutisoinnilla viitataan siihen, että 14. toukokuuta ”laatulehti Kommersant Vlast kertoi Pelastakaa lapset –järjestön vuosiraportista”. Tuossa raportissa Venäjä oli saanut sijan 37 ja Suomi sijan 6. Ensimmäinen havaittava propagandanmerkki on Ylen uutisoinnissa määritelmä ”laatulehti”. Sillä ilmauksella halutaan korostaa tässä mainittavan lähteen merkittävyyttä ehkä kohta jäljessä seuraavia muita medialinkkejä vastaan. Jutun merkittävyydellä Yleisradio selittää itse asiassa kokonaisia suuria linjauksia. Lukijalle jää ehkä havaitsematta, että Kommersant Vlastin juttu on itse asiassa verkkosivuston lähinnä enemmän tai vähemmän huumorijuttu monien muiden pikku-uutisten joukossa. Vakavuuttakin jutussa lienee, mutta lähinnä siinä, että venäläisen lukijan ymmärryksen varaan jää Pelastakaa lapset –järjestön tarkoitushakuisuuden arviointi. Juttu on todella lyhyt ja ohimenevä.

Tässä on Kommersant Vlastin juttu alkuperäisessä kontekstissään mutta hiukan isompaan kokoon suurennettuna lukijoiden tarpeisiin:


Yleisradio tunnisti jutun ”ohimenevyyden” johdannossa, mutta sen jälkeen alkoi jutun hehkuttaminen ”laatulehti”-korostuksella ja lopulta selityksellä, että tuo mainittu juttu ratkaisisi kokonaisuudessaan, miksi kaikki venäläinen media olisi ollut niukka Anton Salonen –uutisoinnissa! Sinänsä minulla ei ole mitään muuta sanottavaa Kommersantia vastaan, vaan pikemmin päinvastoin: tuo hieno lehti julkaisee kaikkia uutisia, myös kriittisiä Venäjän suhteen.

Hämmentävää on Suomen valtiollisen televisiokanavan suomalaisille lukijoille antama vääristynyt valheellinen kuva. Tarkoitushakuisesti Yle luo mielikuvaa, jossa Venäjän intresseihin ei enää Anton ja Rimma Salonen kuuluisi. Niin Suomi voisi "rintarottingilla" jatkaa de-russofikaatiota, sillä jo vihdoin Venäjäkin alistuisi hiljaa suomalaisiin pyrkimyksiin. Suomi voi joka tapauksessa jatkaa valitsemallaan linjalla ongelmattomasti. Tämähän on Yleisradion jutun piiloviesti.

Ylen uutisessa Venäjän hallituksen lehdestä tulee pelkkä "nettisivu"

Suomen valtiollinen kanava Yleisradio kertoo puutteellisesti, että ”Venäjän hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan nettisivuilla kerrottiin, että oikeuskäsittelyn aattona oli Suomessa syntynyt hysteerinen ilmapiiri”.

Yleisradion ja Suomen ulkoministeriön propagandanmenetelmät on tunnistettavissa tuossa ilmauksessa, mikäli asianomainen on itse lukenut ja katsonut nuo uutiset. Itse asiassa Rossiiskaja Gazeta on nyt suomalaisuutisessa tarkoitushakuisesti määritelty vähätellen ja vääristellen pelkäksi ”nettisivuksi”, kun Kommersant Vlast oli määritelty sanoilla ”laatulehti”. Venäjän hallituksen lehti Rossiiskaja Gazeta leviää printtiversionakin ympäri maailmaa Venäjän lähetystöihin ym. Kyse on todellakin Venäjän hallituksen lehdestä, erityisen arvokkaasta. Olisi oikeaa kirjoittaa, että tässä kuullaan Venäjän hallituksen ääni.

Suomen Yle vaikenee Jussi Parviaisen elokuvauutisesta Venäjän hallituksen lehdessä

Suomen Yleisradion tarinan mukaan Rossiiskaja Gazeta olisi puhunut jotain kriittisesti ”Suomessa syntyneestä hysteerisestä ilmapiiristä”. Ylen uutisen suomalaislukija saa erheellisen vaikutelman, että Venäjän hallitus mahdollisesti moittii Suomessa asiaa julkisesti pohtivia tahoja.

Rossiiskaja Gazetan näkökulma oli kuitenkin kokonansa toinen kuin Ylen vääristelyssä annettiin ymmärtää tarkoitushakuisesti. Rossiiskaja Gazeta julkaisi jopa mainosjulisteen Jussi Parviaisen elokuvalle Takakontti, mutta tästä asiasta Yleisradio vaikenee tiukasti. Lisäksi juttu on erityisen pitkä, jopa pitempi kuin Yleisradion Venäjä-katsaus!

Yleisradio antaa ymmärtää vääristellen ja vähätellen, että joku ”toinen nettisivusto tiesi kertoa, että suomalainen elokuvaohjaaja Jussi Parviainen suunnittelee Antonin tapauksesta elokuvaa”. Mitään linkkiä ei ole sanottu, mikä on tuo joku "toinen".


Lähde: Rossiiskaja Gazeta

Venäläinen hallituksen lehti "Российская газета" (Rossiiskaja Gazeta) on julkaissut Galina Vasiman (Галина Васина) jutun Vaasan tapahtumista: Антон, багажник, Финляндия… Siinä on käytetty kuvana tekemääni ennakkomainosta Jussi Parviaisen ”Takakontti”-elokuvasta. Kannattaa lukea koko juttu oheisesta linkistä, sillä Venäjän hallituksen lehti kirjoittaa asiasta todella mittavasti ja laajasti. Yleisradio salaa asian suomalaisilta. Haluan kuitenkin täsmentää, että Rossiiskaja Gazetan juttu on syntynyt ilman mitään minun omaa aktiivisuutta tai ansiota venäläisten toimittajien oman toimeliaisuuden ja laajan yleissivistyksen ansiosta.

Ylen uutisessa Komsomolskaja Pravda vähenee pelkäksi "nettisivuksi"

Todellisuudessa Venäjän hallituksen virallinen tiedotuslehti Rossiiskaja Gazeta tiesi siis kertoa Jussi Parviaisen elokuvahankkeesta. Ja se on tosi iso juttu! Mutta se vähätelty ”toinen nettisivusto” (näin Yleisradio) on todellisuudessa myös huomattavasti enemmän kuin mitä Yleisradio vääristelee antamatta edes mitään linkkiä viittaukselleen.

Venäjän suurin sanomalehti ja tämän nettiversio Komsomolskaja Pravda oli yhteydessä minuun oikeustapahtuman johdosta, jolloin opastin heidät itsensä elokuvaohjaaja Jussi Parviaisen luo puhelinyhteyteen. Tuo yhteydenotto oli jälleen ilman mitään omaa ansiotani tai aktiivisuuttani. Kyse on siitä, että venäläinen toimittaja tekee työnsä ahkerasti.

Niin Komsomolskaja Pravda julkaisi sekä elokuvan mainosjulisteen että elokuvasta epävirallisen mainosvideon ja Jussi Parviaisen haastattelun. Suomen Yleisradio noudattaa Suomen ulkoministeriön linjauksia eikä halua kertoa Venäjän kansalaisten Rimma ja Anton Salosen oikeusasioiden käsittelyä rehellisesti. Suomalaisilta salataan Venäjän omat intressit.





«Комсомольская правда» (Komsomolskaja Pravda 17.5.2012), Алексей МАВЛИЕВ:
История Антона Салонен, вывезенного из России в багажнике, станет фильмом.

Yleisradio vaikenee, että nämäkin arvovaltaisesti kertoivat elokuvahankkeesta

Venäjän uutisointi ei jäänyt vain mainittuun ”toiseen nettisivustoon”, vaan myös arvovaltainen, vaikutusvaltainen Venäjän ääni julkaisi asiaa koskevan uutisen («Голос России» (17.5.2012): В Финляндии снимут фильм о трагедии семьи Салонен).
«Голос России» (17.5.2012): В Финляндии снимут фильм о трагедии семьи Салонен


Venäläinen maailma –rahasto julkaisi Rimma ja Anton Salosen oikeuksia koskevan uutisen sekä tiedon Jussi Parviaisen elokuvahankkeesta. Lukuisista muistakin venäläisessä mediassa julkaistuista uutista mainittakoon myös, että Fontankassa julkaistiin Maria Heikkisen kertomus siitä, että valmistuvassa elokuvassa katsotaan tapahtumien kulkua lapsen silmin, Echo St. Petersburg -radiokanava (Эхо Санкт-Петербурге FM 91,5 MHz) kertoi elokuvahankkeen monisanaisesti.

Фонд русский мир (17.5.2012) ПРО ТРАГЕДИЮ СЕМЬИ САЛОНЕН СНИМУТ ФИЛЬМ

Fontankassa on julkaistu Maria Heikkisen kertomus, että valmistuvassa elokuvassa katsotaan tapahtumien kulkua lapsen silmin: Как прошло заседание суда по иску Риммы Салонен.
Echo St. Petersburg -radiokanava (Эхо Санкт-Петербурге FM 91,5 MHz) kertoi elokuvahankkeen monisanaisesti: Финский суд рассмотрит требование россиянки Салонен вернуть ей право опеки над сыном.

Mitä kaikkea muuta Yle ja UM valehtelevat suomalaisille?

Suomen Yleisradion Venäjän verkossa –katsauksessa vain ”eräs nettisivusto” olisi kertonut asian. Voimme havaita tämän pienen tapauskertomuksen avulla, miten johdonmukaisesti ja tarkoitushakuisesti Yleisradio toteuttaa Suomen ulkoministeriön tiedotuspolitiikkaa vääristäen Venäjällä käytävän keskustelun. Suomalaisilla on mahdotonta saada oikeaa kuvaa Venäjän hallituksen ja Venäjän kansan intresseistä Suomen Yleisradion uutisista. Yleisradio ja Suomen ulkoministeriö eivät ainoastaan halua antaa väärän kuvan Venäjällä käytävästä keskustelusta, vaan he myös aktiivisesti toimivat tuhoten sellaisten suomalaisten Venäjä-verkostoja, jotka voisivat avartaa ja täydentää suomalaista puutteellista Venäjä-uutisointia.

Jussin elokuvakamera kiertää Kokemäellä!

Koulujen päättäjäisviikolla elokuvaohjaaja Jussi Parviainen aloittaa Suomen antifasistisen komitean tiedotteen mukaan Takakontti-elokuvan kuvaukset ja haastattelut Kokemäellä.

Tämä elokuva on kansainvälinen kiinnostava hanke, jonka valmistumista seurataan yli rajojen yhtä hyvin lapsiperheissä kuin vallanpitäjien eturintamissa ulkoministeriöissä.







_ _ _ _



Blog http://juhamolari.blogspot.com/ ja VKontakte-profiili http://vk.com/id157941374

Homepage http://personal.inet.fi/business/molari/

EMAIL juhamolari-AT-rambler.ru juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри (коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html