keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Patriarkka Kirill toivottaa arkkipiispa Kari Mäkiselle joulurauhaa ja kutsuu kirkkoja moraalisesta kriisistä totuudellisuuteen

Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill on 25.12.2013 onnitellut lukuisia kirkkoja, joissa vietetään joulua gregoriaanisen kalenterin mukaan.[9][10] Patriarkka Kirill rukoilee ja toivoo näille kristityille joulun valoa ja iloa. Kirill lähetti joulutervehdyksensä myös erityisesti mainiten Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispalle Kari Mäkiselle. ”Vapahtajan tulo maailmaan avasi historiassa uuden aikakauden, koska ihmisille paljastui sanomaton Jumalan armo: ’Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus’ (Matt. 4:16).[9][10] Patriarkka Kirill muistuttaa joulutervehdyksessä ”poliittisista ja taloudellisista mullistuksista, joiden aikana moderni ihmiskunta on kokenut myös syvällisen moraalisen kriisin. Siksi kirkon on kehotettava ihmisiä seuraamaan Kristusta, joka on ’tie ja totuus ja elämä’ ”(Joh. 14:6).[9][10]

Klassisessa ja ortodoksisessa teologiassa ”kuoleman varjon maa” ja kansan ”pimeys” on aina viitannut henkiseen ja moraaliseen syvälliseen kriisiin, johon kirkkojen, kirkon paimenten ja kristittyjen ei tule mukautua, vaan johon on Kristuksen valon annettava loistaa: Kirkolla on erityinen ilmoitus, jota epäuskoisella maailmalla ei ole. Sellainen haaste on kristityillä ympäri maailmaa, ei vähiten arkkipiispa Kari Mäkisen evankelisluterilaisella kirkolla, jonka tietyt teologiset ja eettiset linjanvedot ovat syleilleet enemmän kristinuskosta etääntynyttä modernia ihmiskuntaa kuin rakentaneet yhteyttä apostoliseen kirkkoon ja pyhien yhteisöön. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill ei määrittele yksilöidysti modernin maailman syvällisen moraalisen kriisin tuntomerkkejä, jotka haastavat ja vaurioittavat kirkkojakin, mutta tunnetusti suomalainen evankelisluterilainen kansankirkko on seikkaillut kummallisissa teologisissa ratkaisuissaan homoseksuaalisuuden ja naispappeuden puolesta, mitkä suuri yleisökin tietää median paineesta, mutta myös Raamattu-teologia, sovitusoppi, opetus laista ja evankeliumista, synnistä ja armosta ovat etääntyneet kauas niin luterilaisen uskonpuhdistuksen kuin apostolisen kirkon yhteisestä perinnöstä.

Venäjän ortodoksinen kirkko juhlii Jeesuksen syntymää 7. tammikuuta. Tuo juhla ei ole kaupallinen. Kristillisessä kirkossa on 200-luvulta alkaen muistettu Kristuksen syntymää loppiaisena, 6.-7. tammikuuta: noin vuonna 200 Klemens Aleksandrialainen mainitsee tämän käytännön.  Juhlan yleistyminen 25. joulukuuta liittyy 300-luvulla koettuun kirkolliseen haluun syrjäyttää Rooman valtakunnassa suosittu pakanallinen kulttijuhla, jota vietettiin 25. joulukuuta.[8] Venäjän, Jerusalemin, Serbian ja Georgian ortodoksiset kirkot sekä eräät muut kirkkokunnat juhlivat joulua 25. joulukuuta juliaanisen kalenterin mukaan (”Vanhan tyylin mukaan”, joka vastaa 7. tammikuuta modernissa gregoriaanisessa kalenterissa). Konstantinopolin (ei aivan kokonaisuudessaan), Antiokian, Aleksandrian, Kyproksensa, Bulgarian, Romanian ja joidenkin muiden alueiden ortodoksiset kirkot juhlivat 25. joulukuuta uuden tyylin mukaan. Armenian kirkossa joulua vietetään 6. tammikuuta.[8]  Kristuksen syntymän juhlapäivän pyhittäminen tapahtui viimeistään 300-luvun puolivälissä tai aikaisemmin Rooman kirkossa. Nikeassa kirkko alkoi juhlia joulua 25. joulukuuta paavi Juliuksen aikana (337-352 jKr.).[2] Antiokiassa Pyhä Johannes Krystomos kirjoitti vuonna 386 jKr, että muutaman päivän kuluttua 25. joulukuuta vietetään joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa. Pyhän Hippolytuksen patsaassa oli Roomassa joulupäiväksi merkitty 25. joulukuuta. Roomassa joulua on vietetty 25. joulukuuta jo ennen vuotta 354 jKr. 25. joulukuuta oli myös Mithras-epäjumalan juhlapäivä, jota roomalaiset sotilaat levittivät kaikkialla Rooman valtakunnassa. Roomassa juhlittiin 17-23. joulukuuta myös Saturnaliaa pakanajumalien Saturnuksen ja Kronoksen kunniaksi.[2]

Taivas ja maa (Небо и земля)


Eräs varhaisimmista ikonografisista joulukuvista, Roomassa katakombeista löydetty kuva, jossa kapaloitu pikkulapsi makaa, neitsyt Marialla on antiikkinen asu. Profeetta Jesajan mukaisesti kuvassa on härkä ja aasi (Jes. 1:3), sillä härkä ja aasi tuntee omistajansa, mutta Israel ei tunne.

Venäjän katoliset ja protestantit ovat juhlineet tänäkin vuonna joulua 25. joulukuuta läntisen gregoriaanisen kalenterin mukaisesti. Venäjänkielinen Pravoslavie-sivusto kertoo Antiokian ja koko idän patriarkan Johannes X:n joulun sanomasta, jonka lausui arabian kielellä muistaen myös Syyrian, Libanonin, koko idän ja koko maailman vainottuja kristittyjä: ”Me uskovaiset ihmiset maan päällä olemme rauhan lähettiläitä, rakkauden lähettiläitä. Ja niin nousemme yhä alttarille”.[7] ”Betlehemin luola on meidän sydämemme, sielumme ja henkemme kuva, koska meidät niin kuin hänet on tehty nöyryyden merkiksi, vahvistumaan kärsivällisyydessä, antaen itsemme Jumalaiselle Vastasyntyneelle, jotta hän asuisi meissä ja valaisi elämämme”.[7] Johannes X korosti joulun sanomassaan useamman kerran, että uskovaisten tehtävä on toimia sanansaattajina maailmassa, ”osoittaa maailmalle rakkauden pulssi etäisemmälle naapurin naapurillekin, jotta he eivät hukkuisi laittomuuden äänten voimistuessa maailmassa”. ”Rauhan viesti ei ole antautumisen viesti, vaan meidän on kutsuttu korottamaan tärkeämpi ääni”.[7]

Joulun kirkko suostuu totuudessa nöyryytykseenkin tässä pimeässä maailmassa

Ortodoksinen teologian on aina tiennyt, että kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen suostuminen mukautumiseen epäuskoisen maailman vaatimuksiin on vastoin ortodoksista joulun sanomaa: Kristus nimenomaisesti tuhosi ihmisvihaajan voiman siinä, että hän suostui altistui orjuuttaviin nöyryytyksiin ja kärsimyksiin menettämättä Jumalan kunniaa. Joulun kirkko tuntee kunnioittaen ja uskollisesti myös marttyyrien voiman epäuskoisten ihmisvihaajien maailmassa.

Moskovan patriarkaatin arkkimandriitta Matteus on määritellyt, että Kristuksen syntymän ydin on Kristuksen ilmestyminen lihassa. Varhaisimmassa kirkossa eivät kristityt keskittyneet sillä tavalla syntymäpäiviin eli menneisyyteen kuin pakanat juhlivat jumaliensa ja kuuluisten ihmisten syntymäpäiviä.[2] Kirkkohistoriasta kirjoittanut Eusebius kertoo Kirkkohistoria-teoksessaan kirjeestä Smyrnan kristityille ja Pyhän Polykarpoksen marttyyrikuolemasta (167 jKr), että kristityt juhlivat marttyyrikuoleman päivää iankaikkisen elämän syntymäpäivänä.[3] Arkkimandriitta muistuttaa ortodoksisesta teologiasta, että ”Kristuksen tuleminen lihaan tuhosi ihmisvihaajan voiman, palautti liiton enkelten kanssa ja avasi pääsyn pyhien joukkoon. Kiitos Kristuksen inkarnaation, koko ihmiskunnan kansojen toiveet ovat palautuneet todelliseen Jumalan palvontaan ja sitä kautta sovintoon”[2].

Jumalan Poika alentui inkarnaatiossa äärimmäiseen köyhyyteen ja nöyryyteen, kuten Pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ”Kristus tiesi ettei nöyryytys voi vähentää mitään hänen kunniastaan, koska kunnia ei ole tullut lainaksi, se ei ole varkaudella hankittu, se ei ole vierasta tai epätavallista hänelle, vaan luonnostaan totta. Niin hän otti orjan muodon”[2]. Ottaessaan ”orjan muodon” Kaikkivaltias paransi paholaisten aiheuttamat syvimmät haavat ihmisiin: Jumalan Pojan kautta ihmisluonto nostetaan yli sen luonnollisen rajan ja tuodaan elämän porteille. Jouluevankeliumin sanat Luukkaan evankeliumista ”Kunnia Jumalalle ja maan päällä rauha ihmisille, joita Hän rakastaa” ilmentää enkelten lauluna jouluyönä ortodoksisen palvonnan ja teologian.

Kristus ei häpeä nöyryytettyjä ja riistettyjä seuraajiaan

Rovasti Alexander Shargunov on selittänyt hartaudessaan Matteuksen evankeliumin jouluevankeliumiin, että jouluilon syy on siinä, kun ”meidän Herramme syntyi tuhoamaan synnin j kuolemaan. - - Syntiset voivat riemuita, kun heitä kehotetaan ottamaan vastaan anteeksianto. Olkoon vaikka tunne siitä, että Jumala olisi jo heittänyt ulos epätoivoon, mutta heidät kutsutaan elämään”.[4] ”Suurimpien ja jaloimpien ihmisten toimet eivät voi pakottaa Jumalaa alas taivaasta, vaan voimme vain hyväksyä hänen armonsa, kun meille tarjotaan”.[4]   ”Itämaan tietäjät toivat Herralle lahjoja – kultaa, pyhää savua ja mirhamia, mutta he saivat paljon suurempia lahjoja itse Kristuksessa. He tulivat täyteen hänen totuuttansa, he oppivat rukoilemaan Häntä ja liittyivät hänen iankaikkiseen elämään. Me yritämme tuoda köyhyydessämme Herralle kaiken, mitä meillä on. Ja mikä tärkein – hyvän tahtomme, meidän tahtomme tehdä hyvää huolimatta saatanan yrityksistä turmella ja tuhota hänen tulemisensa meidän maailmamme.”[4]

Metropoliitta Antoni Suroshki (1970) liittää Jumalan ilmestymisen nöyryytetyssä Kristuksessa siihen, että Hänestä tuli yksi meistä eikä hän häpeä meitä: Hän ei tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan etsimään ja rakastamaan syntisiä. Edes meidän nöyryyttämisten ja riistämistemme jälkeen Hän ei häpeä meitä.[5]

Kirkko on kutsuttu muuttamaan maailmaa

Pappismunkki, filosofian tohtori Simeon kuvailee, että joulu on ihme, jota ei voi verrata mihinkään.[6] ”Kristuksen syntymämysteeri on aina innostanut ja tulee aina innoittamaan ihmiskuntaa. - - - Nykyään kaikki eivät ole valmiit myöntämään, että elämässämme olisi salaisuuksia, joita ihmismieli ei voi selittää. Mielestäni tällaiset salaisuudet rikastuttavat elämäämme ja auttavat kääntymään Jumalan puoleen. Me ortodokseina tunnustamme dogmin, että Neitsyt Maria oli neitsyt ennen Kristuksen syntymää ja pysyi neitseenä Kristuksen syntymän jälkeen”. Pappismunkki, filosofian tohtori Simeonin mukaan kristillinen joulu on korvannut pakanallisen festivaalin, kirkko on pyhittänyt ja muuttanut kansanperinnettä, tehnyt perinteeseen muutoksen ja käännökseen tiettyyn syvyyteen, sillä kirkko aina muuttaa maailmaa ympäristössään.[6]

Jouluna muistamme Kristuksen todellisuuden

Kristus ei ole pelkkä idea tai "henki". Joulu ei ole vain ajatus pienestä lapsesta ja rakkaudesta.

Kun kristittyjen vaino päättyi, kirkko halusi myös oppia kunnioittamaan maallisen elämän alkua.[2] Kristuksen syntymän muistaminen kehittyi merkittäväksi myös sen tähden, että harhaopit eivät tunnustaneet Kristuksen todellista kehollisuutta.[2] Pyhä Johannes Teologi kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa” (1 Joh. 4:2-3).

Klemens Aleksandrialaisen aikana joulun juhlalla oli enemmän teologista sisältöä kuin nykyään. Joulun juhla liitti yhteen Kristuksen syntymän ja kasteen Jordaniassa siitä syytä, että erän harhaopin mukaan Kristus olisi ollut Jumalan Poika vasta Jordanin kasteen jälkeen. Pyhän Johannes Krystostomoksen mukaan Vapahtajan kaste oli tärkeää ihmisten edessä, koska tästä hetkestä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta.[2]


Hiljainen yö, pyhä yö Ночь тиха, ночь свята


[1] РОЖДЕСТВО ХРИСТОВО http://www.pravoslavie.ru/put/28884.htm


[2] Архимандрит Матфей, преподаватель МДА
Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г., ЭОРТОЛОГИЯ И БОГОСЛОВИЕ РОЖДЕСТВА ХРИСТОВА Журнал Московской Патриархии , № 1, 1985 г.  http://www.pravoslavie.ru/put/1989.htm

[3] Эортология и богословие Рождества Христова. Часть 2. http://www.pravoslavie.ru/put/1995.htm

[4] Протоиерей Александр Шаргунов 7.1.2008. Толкование Евангелия на каждый день года. Рождество Бога и Спаса нашего Иисуса Христа. http://www.pravoslavie.ru/put/3897.htm

[5] Митрополит Сурожский Антоний 1970. Слово в день Рождества Христова. http://www.pravoslavie.ru/put/1837.htm

[6 ] Иеромонах Симеон (Томачинский). Рождество – это чудо, которое нельзя сравнить ни с чем. http://www.pravoslavie.ru/smi/50878.htm

[7] Рождественское послание Патриарха Антиохийского и всего Востока Иоанна Х (Йазиджи). http://www.pravoslavie.ru/news/67017.htm?utm_source=twitterfeed&utm_medium=twitter

[8] В более чем 100 странах мира христиане отмечают Рождество. 25.12.2013. http://kharkov-online.com/news/n246373.html

[9] Патриарх Кирилл поздравил глав инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю. 25.12.2013. http://www.pravmir.ru/patriarx-kirill-pozdravil-glav-inoslavnyx-cerkvej-prazdnuyushhix-rozhdestvo-xristovo-po-grigorianskomu-kalendaryu/

[10] Рождественское поздравление Святейшего Патриарха Кирилла главам инославных церквей, празднующих Рождество Христово по григорианскому календарю  http://www.patriarchia.ru/db/text/3479264.html


Kirjoittaja:


Kuvassa kirjoittaja ex-kirkkoherra, ex-luterilainen Pohjan kirkon edustalla sotien muistomerkin edustalla
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Muutama sana presidentti Sauli Niinistölle länsimaisen sivistyksen aatehistoriasta

Suomalaisen median mukaan Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmaissut huolestuneisuutensa Venäjän ja lännen välisistä suhteista. Hänen mukaansa Venäjä ei ole enää Putinin tällä presidenttikaudella omaksunut länsimaisia arvoja.[3] Niinistön tulkinnan mukaan Venäjä etääntyisi länsimaailmasta, kun Venäjä on torjunut länsimaalaista liberaalia ajattelua.[4] Suomen tasavallan presidentti Niinistö ei nimenomaisesti pidä keskivertovenäläisen oikeudesta omaan arvomaailmaansa, koska tuossa arvomaailmassa on nähtävissä Niinistön mukaan ”konservatismia”.[5]

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole erityisemmin länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen tuntija. Syyttäessään Venäjän etääntymistä länsimaisista arvoista, Niinistö ei määrittele länsimaisia aatehistoriaa erityisen täsmällisesti ja luotettavasti. Onko länsimainen vapaus siinä, että kaikki on ostettavissa tyydytystä ja kulutusta varten? "Konservatismi" etsii muitakin arvoja? Suomalaisessa sosiaalisessa mediassa on tehty presidentin väärästä väitteestä uusia vääriä johtopäätöksiä, joiden mukaan Venäjä olisi siis lähentymässä jotain orientaalista maailmaa.  Liberaaleiksi länsimaisiksi arvoiksi on vähemmän lukeneissa piireissä nimetty seksuaalinen vapaamielisyys, joihin liittyy myös sallivat käsitykset homoseksuaalista häiriökäytöstä kohtaan. Niinistön esitys perustuu stereotypioiden ja karikatyyrien vahvistamiseen, sen sijaan että hän tekisi luotettavan ja oikean kuvauksen Venäjän lainsäädäntöprosessista, yhteiskunnallisista ilmöistä ja kulttuurista.

Venäjän mediassa on suojeltu pienen naapurinsa Suomen ja sen presidentin Sauli Niinistön mainetta. Pienintäkään negatiivista viittausta ei löydy Niinistöä vastaan, hänen heikosti muotoiltuja ajatuksia ei toisteta. Näin Suomesta ja sen presidentistä säilyy ystävällinen ja viisas mielikuva.[8]

Ensiksi haluan korostaa, että Venäjän on liberaali maa. Kun kävelet tai istut Pietarin Nevskin terassilla, niin näet, että Venäjän kansalaiset ovat moni-ilmeisiä, he ilmaisevat rohkeasti itseään pukeutumisella. Suomalainen katukuva on äärimmäisen konservatiivinen venäläiseen verrattuna. Tämä katukuva ilmentää myös muuta henkistä avarakatseisuutta, Suomen tapauksessa enemmän nurkkakuntaista sulkeutuneisuutta. Seksuaalisissa arvioissaan Venäjän on hetoroseksuaalinen, mutta ei kuitenkaan homoja vainoava. Homous jätetään ihmisten yksityisasiaksi. Suomi on äärimmäisen ahdashenkinen seksuaalisesti: Suomessa saa nopeasti tuomioita, jos ja kun ilmaisee homokriittisiä näkemyksiä. Suomessa on sateenkaariväen despotismi.

Tosiasiassa länsimaiseen sivistykseen ei homosteleva vapaamielisyys kuulu, vaan antiikin pakanallinen kreikkalainen kulttuuri oli se maailma, jossa juhlittiin homoseksuaalisesta rakkaudesta; sitä vastoin juutalaiset uskonnolliset johtajat tuomitsivat homoseksuaalisuuden mitä pahimpana syntinä. Louis Crompton osoittaa, että kirkollisesti inspiroitu kulttuuri vaikutti sodomiittien tuomitsemiseen yhtä hyvin kuudennen vuosisadan Bysantissa, keskiajan Ranskassa, renessanssin Italiassa kuin sittemmin Espanjassa. Protestantit olivat yhtälailla ankaria homoja vastaan Hollannissa, Calvinin Genevassa ja Englannissa.  Hyväksymättä kaikkia homofobisia tuomionmenetelmiä, niin kiistämätön on, että länsimainen sivistys on nimenomaisesti homokriittinen. Länsimaista kriittistä homokielteistä kulttuuria huomattavasti suvaitsevaisempi näkemys esiintyi esi-modernissa Kiinassa ja Japanissa taiteen, buddhalaisten opettajien ja japanilaisten samurai tradition keskuudessa.[1]

Columbian yliopiston luennoitsija Dennis Prager[6] on osoittanut Roomalaiskatolisen koulutuskeskuksen julkaisussa, että juutalaisten vaatimus kaikkien sukupuolisen kanssakäymisen kanavoitumisesta avioliittoon muutti maailman – loi länsimaisen sivistyksen perustan. Tooran kiellot ei-aviollisen seksin harjoittamiseen yksinkertaisesti loivat edellytykset länsimaisen sivilisaation synnylle.[2]

Prager [2] täsmentää länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen syntyä muistuttamalla, että ne yhteiskunnat, joissa ei asetettu rajoituksia seksuaalisuudelle, olivat estyneet yhteiskunnallisesta kehityksestä. Juutalaisen ja kristillisen ”vallankumouksen” jälkeen seksuaalisuus ei enää hallinnut yhteiskuntaa primitiivisesti. Koko antiikin pakanuuden seksuaalisuus oli tunkeutunut lähes kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Miehet olivat harjoittaneet seksiä naisten ja miesten kanssa, yhden kumppanin kanssa ja isommassa ryhmässä, tuntemattomien kanssa ja perheenjäsentensä kanssa sekä jopa kotieläinten kanssa. Juutalaisuus de-seksualisoi Jumalan: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” oman tahtonsa mukaan, ei mitenkään seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyen. Pakanalliset sivilisaatiot olivat erilaisia: babylonialainen jumala Ishtar oli viettelijä, egyptiläinen jumala Osiris harjoitti seksiä siskonsa Isiksen kanssa, kanaanilainen El oli seksisuhteessa Asheran kanssa, hindulainen Krishna oli seksuaalisesti aktiivinen, kreikkalainen Zeus jahtasi naisia vaikka oli naimisissa Heran kanssa jne. Noissa uskonnoissa esiintyi seksuaalisesti aktiivisia (epä)jumalia, mikä leimasi ”kulttuuria”: neitsyet olivat pappien käytössä, rituaaliprostituutio yleistä.  Juutalaisuus asetti valvonnan seksuaaliselle toiminnalle. Seksuaalisuus ei saisi enää hallita uskontoa ja sosiaalista elämää. Seksuaalisuus oli ”pyhitetty”, heprean kielessä ”erotettu” muusta maailmasta ja sijoitettu kodin piiriin, miehen ja vaimon kahdenväliseen suhteeseen. Juutalaisuuden rajoitus seksuaaliselle käyttäytymiselle on eräs olennainen elementti, joka mahdollisti yhteiskunnan kehityksen.[2]

Prager [2]  muistuttaa, että juutalaisuus keksi myös homoseksuaalisuuden käsitteen, sillä pakanallisessa antiikissa ei seksuaalisuutta jaettu heteroseksuaalisuuteen ja homoseksuaalisuuteen. Juutalaisuus  kielsi homoseksuaalisen kanssakäymisen ja vaati, että kaikki yhdyntä tapahtuu uroksen ja naaraan välillä. Kristillinen kulttuuri on jatkanut tehokkaasti juutalaista sivistystä.  ”Heprealainen Raamattu ja erityisesti Viisi Mooseksen kirjaa ovat sivistäneet maailmaa enemmän kuin mikään muu kirja tai idea historiassa” (Prager).

Prager [2] tue esille länsimaisen sivistyksen perustana Raamatun, johon kuuluu vahva moraalinen julistus. Raamatun ja homoseksuaalisuuden yhteensovittaminen on mahdotonta. Mahdollista olisi nykyään ehkä julistaa, että on tietoinen Raamatun tuomioista homoseksuaalisuutta vastaan, mutta tämä henkilö ilmoittaisi Raamatun vääräksi: Raamattu on kuitenkin selvästi tuomitseva homoseksuaalisuutta ja muita vastaavia liberaaleja moraalittomuuksia vastaan. Tuo olisi älyllisesti rehellinen lähestymistapa, joka johtaa sitten toki muihin ongelmiin. Toora käyttää ilmaisua ”kauhistus” kuvaamaan homoseksuaalisuutta. Se on Raamatun moraalinen arviointi homoseksuaalisuudesta. Juutalaisuus vastustaa homoseksuaalisuutta, koska homoseksuaalisuudella on kielteinen vaikutus naisiin: naisten sosiaalinen asema tipahtaa entistä alhaisemmaksi.

Hyvin analoginen homoseksuaalisuuden kielteiselle vaikutukselle naisiin, on Pussy Riot –anarkistiryhmän naisvihamielisyys[7]: Pussy Riotin ryhmän tiedetään harrastaneen julkista ryhmäseksiä lasten museovierailun aikana, Pussy Riotin nainen harjoitti ”seksiä” kaupan hyllyltä otetun broilerin koiven kanssa julkisessa tavaratalossa, ryhmän jäsenet heittivät virtsaa miliisien päälle Pietarin keskustassa. Pussy Riotin äiti-anarkisti Nadezhda Tolokonnikova antoi lapsensa buddhalaiseksi, joten hän oli tuskin ilmaisemassa kristillistä ortodoksista rukousta hyökkäyksessä kirkkoon ja manauksessa siellä. Luonnontieteellisessä museossa suoritettu ryhmäseksitempaus oli tarkoituksellinen pilkallinen hyökkäys naiseutta ja äitiyttä vastaan. Pussy Riotin kiroileva manaus kirkon ambolla oli loukkaus ortodoksinaisia ja naisia vastaan yleensäkin, koska kiroilussa loukattiin pyhää Mariaa, Jumalansynnyttäjä. Vetoaminen Mariaan esityksen tavalla ei osoittanut kunnioitusta Jumalansynnyttäjää kohtaan, vaan halveksuntaa Mariaa ja kaikkia äitejä vastaan. Tuomioistuimen määräämän vankeustuomion loppuvaiheessa anarkistinaiset saivat armahduksen. Kirkon suhtautuminen naiseen näkyy erityisesti siinä, miten suuresti kirkko ja uskovaiset kunnioittavat Jumalanäitiä, jota ylistetään enemmän kuin kaikkia muita pyhiä yhteensä. Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä on Kristuksen äiti ja kirkon äiti. Äitiys on ortodoksisessa kirkossa läsnä kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän hahmossa. [7]

Prager [2] huomauttaa, että naisten asema ja olot ovat parantuneet vain läntisessä sivilisaatiossa, joka on ollut vähiten suvaitsevainen homoseksuaalisuutta kohtaan. Niissä yhteiskunnissa, joissa miehet etsivät miehiä rakkautta ja seksiä varten, naiset olivat alistuneet yhteiskunnan periferiaan. Niin ”homokulttuuri” merkitsi naisen alistamista antiikin Kreikassa kuin myös keskiajan Ranskassa.




[1] Louis Crompton, Homosexuality and Civilization. Belknap Press. 2003.

[2] Dennis Prager. Judaism’s Sexual Revolution: Why Judaism Rejected Homosexuality. Catholic Education Resource Center. http://catholiceducation.org/articles/homosexuality/ho0003.html

[3] YLE 22.12.2012. Niinistö huolissaan Venäjän ja lännen välisistä suhteista.

[4] Iltasanomat. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tulkitsee, että Venäjä etääntyy länsimaailmasta. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288635119145.html


[6] Wikipedia: Dennis Prager. http://en.wikipedia.org/wiki/Dennis_Prager

[7] Juha Molari: Venäjän ortodoksinen kirkko, liturgia ja rukous. Consensus patrum, Lex orandi lex est credendi. http://juhamolari.blogspot.fi/2012/08/venajan-ortodoksinen-kirkko-liturgia-ja.html

[8] Rossiiskaja Gazeta. http://pda.rg.ru/2013/12/22/finlandia-anons.html

Kirjoittaja:


Kuvassa kirjoittaja Pohjan kirkon edustalla sotien muistomerkin edustalla
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

Suomalainen Putin-fobia ja proletaari-isän pojan harrastusedellytykset Suomessa

Neymar da Silva Santos Junior siirtyi Santosin joukkueesta Barcelonan joukkueeseen. 24.5.2013 Santos ilmoitti tarjouksistaan, joita se oli saanut Neymarin uudeksi joukkueeksi. Maailman media kertoi kaikkinaiset yksityiskohdat jalkapallotähden seurasiirrosta. Minun poikani ei ole jalkapallotähti eikä ole kasvamassa sellaiseksi. Siitä huolimatta havaitsen vanhoissa seurakavereissa ja erityisesti vanhemmissa pohdiskelua ja jopa väärää epätietoisuutta niistä syistä, jota johtivat poikani seurasiirtoon joulukuun lopulla 2013. Olen laittanut seurasiirron vireille Palloliiton PalloVerkon avulla. Näitä pienen ihmisen asioitahan ei ole mediassa kerrottu, joten poistan nyt vielä kerran epätietoisuutta tällä blogi-kirjoituksellani.




Vastaan ensimmäiseen epätietoiseen kyselyyn, johon sain melko suoran viitteen sähköpostissa, että kukaan ei ole ”houkutellut” poikaani siirtymään toiseen seuraan. Kymmenen vuotta vanhat tavanomaiset pikkupojat (jopa suuremmat lapsitähdet) saavat potkia palloa ihan rauhassa eikä missään seurassa saalisteta näitä poikia joukkueisiinsa. Kuten vanhassa seurassamme tiedämme hyvin, niin pojallani on myös erittäin – jopa mahdottoman  – pitkä matka sellaiseksi todelliseksi taituriksi, jollaisia saatetaan isommalla iällä houkutella ja kutsua seuroihin. Vanhan seuran valmentaja – minun näkemykseni mukaan – opasti  juuri oikealla tavalla ja oikeisiin asioihin, joissa poikani tulisi jalkapalloilijana kehittyä. Poikani voi hyvin aloittaa yhä uudestaan alimmalta portaalta ihan rauhassa ja opetella jalkapallon perusasioita sekä säilyttää näin terveellisesti jotain liikuntaa elämässään.

Siirtoon ei ole syynä myöskään joidenkin iloisten ja reippaitten vanhempien innokkaat ”poliittiset mielipiteet”, joita he lausuivat mahdollisesti Venäjä- ja Putin-kriittisesti. Tiedän jo hyvin aikuisena suomalaisena miehenä, että en voi mitään sille, jos ja kun elän Suomessa että nuo kummalliset käsitykset ovat varsin äänekkäitä. En ole pienimmässäkään määrin ”Putinin asiamies”, ihmettelen ylipäätänsä miksi sellaisia väitteitä on esitetty minusta.  Venäjän presidentti ei tarvitse ketään suomalaista puolustajaa eikä hänellä olekaan suomalaista ”äänitorvea”. En ole koskaan ollut yhteydessä mihinkään venäläiseen vaikutusvaltaiseen tahoon, vaan olen aina elänyt pienimuotoista perheen isän elämääni. Kai joidenkin suomalaisten mielestä lausun uhkarohkeasti ja ”itsetuhoisesti” vähäosaisuudestani huolimatta Suomessa Putin-myötämieliseksi tulkittavia ajatuksia keskusteluissa toisten yksittäisten ihmisten kanssa, jotka ilmaisevat samanaikaisesti toisenlaisia ajatuksia. Joskus käytän todellakin demokraattista vapauttani ja ilmaisen korjaavia näkökohtia, kun suomalaiset yksittäiset ihmiset rakentavat aivan outoja vastakkainasetteluja, joissa Suomen ystävyys samaistetaan Putin-vihamielisyyteen. Mielestäni realismia olisi nähdä, että Putin on presidenttinä jopa parempi Suomen ystävä kuin valtaosa suomalaisia politiikkoja, jotka sekoittaisivat mahdollisuuksiensa mukaan Suomen vaaralliseen ja tappiolliseen transatlantiseen seikkailuun tai EU-fanatismiin. Joka tapauksessa en koe mahdollisesti satunnaisesti kuultuja kriittisiä Putin-kommentteja mitenkään liittyväksi siihen, että poikani vaihtoi toiseen jalkapalloseuraan!  Vetäytyminen taivaaseen olisi kai ainoa paikka, jossa ei ole Putin-kriittisyyttä, koska siellä on kaikki jo vihdoin yhtä, totuudellista ja erimielisyydet ovat kaikonneet. Tiedän ja hyväksyn hyvin, että ei ainoastaan Suomessa, vaan myös Venäjällä käytetään demokraattista oikeutta arvostella presidenttiä ja kaikkia poliittisia vaikuttajia.

Tietysti yhteiskuntamme rakenteellisella ja eetoksellisella tasolla suomalainen Putin-kriittisyys oli syynä sille, että poikani vaihtoi jalkapalloseuransa paikalliseen seuraan: isän työttömyys on seurausta suomalaisesta Putin-fobiasta – kuten moni on sanonut ja varottanut, että Putin-ihailija ei saa Suomessa töitä  – ja isän työttömyyden johdosta pojan harrastuksiin ei ole siis riittäviä taloudellisia resursseja. Suomalainen Putin-fobia vaikuttaa todellakin, mutta ei niin suoraan kasvoista kasvoihin kuin jalkapalloseurassa tietyt vanhemmat ovat ennättäneet aiheettomasti pelätä.

Pohdimme jalkapalloseuran vaihtoa koko menneen vuoden ajan niin kuin seurakaverit voivat ehkä muistaa. Tämä nykyinen lopullinen päätös toimia siirron hyväksi ratkesi pari viikkoa sitten, kun poika oli tutustunut jo uusiin pelioloihin ja nähnyt vanhoja kavereitaan uusina pelitovereina. Siirtymistä hidasti näinkin paljon se, että poikani piti kovasti entisen jalkapalloseuransa mukavista kavereista. Aiemmat suunnitelmat siirtymiseksi eivät päätyneet toteutukseen tuosta inhimillisestä syystä ja kiintymyksestä vanhaan seuraan.

Minulla on isänä se epäkiitollinen olotila, että köyhyyteni ei ole vähentynyt, vaan kurjistunut kuukausi kuukaudelta. Taloudellinen tilanne saneli rajoitukset kuljettaa poikaa Ilomäkeen ja muualle jalkapalloharjoituksiin. Julkinen liikenne olisi tarkoittanut pojalle noin 2 (kaksi) tuntia bussissa istumista harjoituksiin menoa ja paluuta varten, joten julkinen liikenne ei olisi ollut taloudellisena ratkaisuna käyttökelpoinen. Myös omalla autolla kului harjoitusmatkoihin ruuhkien ja useiden liikennevalojen tähden hyvinkin tunti tai yli per jokainen harjoituspäivä.  Tietysti minua ärsytti sekin, että Helsingissä on liian monella ihmisellä tapana ajaa autolla käsittämätöntä alinopeutta, kuudenkympin alueella ajetaan 45 km/h, millaiset hidasteet olivat kaiken muun lisäksi vastenmielisiä, kun kuljetin poikaa ripeästi paikasta toiseen harrastusten perässä.


Katselin syksyllä poikaani ja totesin vanhempana koulun joulujuhlan saavuttua tyytyväisenä, että lukuvuodesta selvittiin kelvollisesti. Poika ei ollut liian pahasti uupunut, kun hän oli koulun joulunäytelmässä Joosefin roolissa. Selvisimme kelvollisesti jouluun ja teemme parhaamme, jotta kevät olisi parempi ja onnistuneempi. En pidä hyvänä tulevaisuutta varten sitä, että läksyt tehtäisiin myös jatkossa korkeintaan (!) kymmenessä minuutissa, vaikka kokeista tulisikin kymppejä. Siinä oppii pahan tavan, joka johtaa myöhemmin ongelmiin. Poikani joulutodistuksessa kaikki arvosanat olivat nyt yhä edelleen kiitettäviä. Pistin kuitenkin merkille joulukuussa, että poikani osaaminen ei ollut minun arvioperusteiden mukaan riittävää: urheiluharrastus ei sinänsä ole liiallinen rasitus, mutta harrastukseen liittyvä matkustaminen oli vienyt parhaan energian tärkeiltä asioilta ja kehittymiseltä. Suomalainen peruskoulu ja lukio ovat sen verran kevyesti rakennettu, että niissä täytyisi säilyä loppuun saakka kympin tai vähintään kiitettävän linja silloin kun on riittävästi energiaa kotiläksyjen tekoon. Poikani älköön toistako minun typeriä virheitä, kun urheilin itseni uuvuksiin ja tein läksyni vain välitunnilla – tai joskus pitkän matematiikan ja fysiikan laskusuoritukset suoraan taululle, kun nuo tehtävät tuntuivat liian tylsiltä ja vähäpätöisiltä lukiolaisen mielestä. Kotona pitää keskittyä kouluun – ja arvostaa helppojakin tehtäviä! Urheilullinen ja muu uupuminen johtaa väärään happamuuteen kouluvelvollisuuksia kohtaan. Ehkä koulu ei näytä riittävän haasteelliselta, kun suomalainen koulu on sitä mitä se on, mutta siitä huolimatta asiat täytyisi tehdä kunnioittaen ja paneutuen.

Älköön lapsistani tulko niin tyhmiä ja oppimattomia kuin millaiseksi minä jäin koulutehtävien laiminlyöntien vuoksi. Haluan urheiluharrastukseen liittyvällä siirrolla mahdollistaa riittävän energian kotiläksyjen tekoon. En halua, että koulutodistuksessa alkaisi joskus näkyä jopa sellaisia numeroita 8 tai muita vastaavia heikompiakin suorituksia, parempi jos ei edes numeroa 9 näkyisi siellä useampaa kertaa.

Jalkapalloseuran siirrossa ei ole kyse”suorituskeskeisestä” ajattelusta, jollaiseksi edellä kuvattu ”arvosanoihin” liittyisi vaatimus voidaan ehkä tulkita väärin. En ymmärrä arvosanoja ”vaatimuksena”, vaan todistus on niin kuin peili, joka heijastaa elämän tasapainoisuutta, helppoutta ja levollisuutta: haluan kiireettömän tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden pojalleni, jolloin luonnostaan todistukseen tulevat kiitettävät numerot niin kuin toistaiseksi on voinut tulla. Kympit eivät ole vaatimus, vaan ne ovat ilmaus helposta elämästä – ja kympin puute ilmaisee happamaa suhtautumista ja henkistä väsymistä, jonka syy pitäisi välittömästi selvittää lapsen edun parhaaksi. Jos urheiluharrastukseen liittyvät matkat alkavat kuluttaa henkistä ja fyysistä energisyyttä, on mahdollista, että voimavarat omistautua kiireettömään kotiläksyjen suorittamiseen alkavat vähentyä eikä kymppejä enää tulisi todistukseen. Näin sellaisia alustavia merkkejä syksyllä, kun yllättäen päätin kysellä pojaltani uskonnon tai ympäristöopin detaljeja: nuo yksityiskohdat eivät olleet riittävän hyvin hallussa, vaikka opettajan kokeet eivät vielä tuoneet ilmi puutteita. Pidän entistä enemmän tärkeänä, että poikani kehittyisi argumentoimaan täydellisillä venäjänkielisillä lauseilla, mutta hyvien venäjänkielisten lauseiden oppiminen vaatii enemmän harjoitusta kuin koulutyöskentely nykyisellään suoranaisesti ”pakottaa”. Jos lapsen elämä ei ole helppoa, niin tämä kaikki luonnollinen oppiminen ei pääse toteutumaan ja läksyihin aletaan suhtautumaan happamasti.

Urheiluharrastuksessa arvostan lapsen terveyttä ja hyvinvointia yli kaiken. Nämä näkyvät myös siinä, että lapsi kehittyy, mikä on lapselle normaali biologinen prosessi. En havainnut, että poikani olisi urheilullisesti sanottavasti kehittynyt syksyn 2013 aikana. Pikemmin poikani oli lisääntyvässä määrin väsynyt.  Ymmärrän, että kahden lajin harrastaminen samana päivänä voi tehdä lihaksen niin väsyneiksi kuin viime keskiviikkona poikani sanoitti tunteekseen: ”Jalat ja kädet ovat kuin riippuvat lihasuikaleet, pelkää muusia ja velliä”. Hän oli uinut kovan harjoituksen Mäkelänrinteessä, kellolla oli otettu aikaa 50 metrin täysivauhtisesta uinnistakin, ja sitten reilun tunnin kuluttua alkoi ulkona Ilomäessä jalkapalloharjoitukset (90 min), joihin saavuimme pelailemaan 15 minuuttia etuajassa. Tämä onnistui vielä jotenkin, kun vein pojan koulusta uimahallille ja uimahallista jalkapallokentälle, josta harjoituksen jälkeen kotiin. Tämä ei olisi lainkaan onnistunut, jos poikani olisi kulkenut yksin julkisilla liikennevälineillä. Hän olisi ollut sellaiseen matkustamiseen myös liian väsynyt. Nyt hän tuli todella myöhään kotiin koulupäivän jälkeen, vielä myöhemmin hän olisi tullut julkisilla kulkuvälineillä. Luen kehittymättömyyden ja tietyn energisyyden puutteen juuri kokonaiskuormituksen syyksi: kahden tunnin koulumatkan lisäksi harjoituksiin liittyvät matkat hidastivat kehittymistä.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että lapset voisivat sateiden ja lumien saavuttua harjoitella jalkapallokuplassa tai vähintään lämmitetyllä tekonurmella. HJK:n ”keskuskomitean” päätöksen mukaan kaupunkiosajoukkueet eivät saa harjoitella lähiseurojen lämmitetyillä tekonurmilla, jolloin poikani olisi joutunut harjoittelemaan tulevankin talven liukkaalla ulkokentällä, josta meillä on jo parin vuoden märkä kokemus. Sellainen lämmittämätön ulkokenttä rajoittaa teknistä kehittymistä niin kuin on ollut havaittavissa joukkueen taidoista: harhautukset ja pallon käsittely kokonaisuudessaan ei kehity riittävän teräväksi ja vauhdikkaaksi puolen vuoden surkean märkä- ja jää-kauden ansiosta.  Pahimmissa tapauksissa liukkaus voi aiheuttaa niveliin vääntymisiä, myöhästyneitä taklauksia toisten jalkoihin jne.

Pääasiallinen syy oli luopua ”liian suurista unelmista” (HJK:n brändi-nimestä) ja jäädä alhaiseen realismiin, jonka köyhä proletaari-isä voi vielä suoda pojalleen eri harrastusten mahdollistamiseksi. Ehkä pelkkä jalkapallo olisikin voitu säilyttää HJK:ssa matkakuluista ja matka-ajoista huolimatta, mutta silloin voimavarojamme ei olisi ollut enää uintiin, painiin, hiihtoon yms. Koska kyse ei ole pikkupojassa Neymar-luokan tähdestä, niin haluamme säilyttää säännöllisen monipuolisen aktiivisen liikuntaharrastuksen myös muiden lajien hyväksi sekä kiireettömän koulutyöskentelyn.  

En haluaisi, että lapseni jäisivät niin oppimattomiksi kuin minä itse olen jäänyt, joten tuen ratkaisuja, joissa lapseni saisivat ainakin paremman onnistumisen elämälleen opintojen ja harrastusten kautta. Kyse on erityisesti älykkäästä ajankäytöstä. Sellainen älykäs ajankäyttö on mahdollista köyhän isän pojalle vain silloin, jos ja kun harrastukset ovat aivan kodin tuntumassa: nyt minulla köyhänä proletaari-isänä ei ole taloudellisia edellytyksiä kuljettaa yksityisautolla poikaa harjoituspaikalta toiseen. Velkatilini on mennyt jo äärimmilleen noiden kuljetusten johdosta! Köyhän isän työllistyminen ei olisi mitenkään edes auttanut pojan harrastusmahdollisuuksia, jos silloin pojan olisi pitänyt itse kulkea julkisilla kulkuvälineillä harrastuspakasta toiseen, mikä olisi tarkoittanut jopa paria tuntia lisää menetettyä aikaa bussissa istuen!  Vain isän sopiva aamusta alkava virka-aikaan tapahtuva työ olisi voinut tehdä mahdolliseksi vanhan ohjelman kokonaisuudessaan kyydityksineen. Sellaiseen työpaikkaahan minua ei tunnetusti haluta työllistää suomalaisen Putin-fobian tähden, kun minut on kummallisesti leimattu pro-Putin -ihmiseksi, vaikka olen täysin itsenäinen realisti, Suomea isänmaallisesti rakastava mies.

Otetaan siis vähän rennommin ja pelatkaamme pihapelejä, harrastakaamme kodin tuntumassa kaikkia mukavia juttuja, kun poikakin on vasta 10+ -ikäinen.  Neymarit ja Messit ovat sitten kokonaan ihan toisen luokan asia.




Kirjoittaja:
Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html



lauantai 21. joulukuuta 2013

Mihail Hodorkovskin armahdus oli kristillisen laupeuden ja Venäjän laillisen järjestyksen mukainen teko pojan ja äidin suhdetta kunnioittaen

Joulun aika on erityisesti perheiden keskinäisen rakkauden, huolenpidon ja kunnioituksen aikaa.  Minä olen kokenut omassa sielussani ja omassatunnossani tärkeäksi omat vanhempani, joita kunnioitan ja arvostan niin kuin suinkin voin vähäisissä oloissani. Kunnioituksella katselen myös omia lapsiani, joissa näyttäisi tulevaisuus paremmalta kuin sukuni hetkellisessä heikossa lenkissä – minussa. Vanhempien kunnioitus antaa ymmärrystä myös Vladimir Putinin päätökseen armahtaa Mihail Hodorkovski. Mielestäni Venäjän Federaation presidentin Vladimir Putinin laupias päätös armahtaa Mihail Hodorkovski vankeudesta oli nimenomaisesti ja ainoastaan laupeuden teko pojan ja äidin suhdetta kunnioittaen niin kuin Hodorkovski oli itse pyytänyt armahduskirjeessään.



Koululaispoikani syyskausi päättyi tänään joulujuhlassa, jossa hän oli saanut joulukuvaelmassa Joosefin roolin. Syyskauden aikana koulu sujui ”puoli huolimattomasti”, ilman erityistä paneutumista, mutta silti ihan kelvollisesti. Päätimme kuitenkin viime viikolla, että kevätkaudella täytyy tehdä kotityöt koulua varten paremmin kuin kymmenessä minuutissa pakolliset läksyt. Tällä kertaa kaikki kouluaineet olivat kuitenkin yhä edelleen kiitettäviä (paitsi käsityö oli 8), jopa urheilusta oli tullut täysi kymmenen, vaikka urheiluvalikoima ei ollut suotuisa syyskaudella pojan omaa harrastuneisuutta varten: yleisurheilua, suunnistusta, sulkapalloa, tanssia ja uintia. Kevätkaudella on enemmän pojan omia lempilajeja: jääkiekkoa, hiihtoa ja jalkapalloa. Erityisesti hiihdossa hän on reilusti parempi kuin kukaan luokassaan tai koulussaan samanikäisistä lapsista. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että Suomen tyhmimmäksi ex-papiksi julistetun isän lapsista – niin tästä edellä mainitusta kuin muistakin – polvi ei pahene, vaan parantunee. Samanaikaisesti tunnustan vilpittömästi, että jokaisen neljän lapseni riittävä älykkyys on periytynyt äidistä. Niin tunnustan , että äiti on aina äiti lapsille, vaikka sitä ei Suomessa mitenkään tahdotan ymmärtää kaikenlaisessa ryssävihassa ja kreml-fobiassa. Saatoin helposti ymmärtää jopa meikäläisen vähillä edellytyksillä, miten tärkeää lapselle on äidin hyväksyntä ja ihailu: poika tunsi mielihyvää, kun äiti oli mukana joulujuhlassa.



Koulun joulujuhlavideossa on tämä edellinen esitys reippaasti venäjäksi, jäljessä on esitys suomenkielellä. Tässä toisessa esityksessä poikani seisoo Joosefina Marian ja seimen ääressä.


Joulun pyhä tapahtuma ei ole kristillisessä sivistyksessä ensisijaisesti, eikä Venäjän ortodoksisessa traditiossa lainkaan, kulutusjuhlaa ja kaupallista liiketoimintaa. Joulun pyhä tapahtuma on kristillisessä sivistyksessä historiallisesti muistuttanut aina meidän aikoihimme saakka meitä lapsen ja äidin arvosta.  Miten tämä vuosituhantinen traditio ja ymmärrys on yhtäkkiä kadonnut länsimaisten toimittajien ja nettikirjoittajien ymmärryksestä? Erityisesti ortodoksinen kirkko on tuonut kauniisti ja merkittävästi esille Jumalansynnyttäjän ja Neitsyt Marian myötä ymmärryksen kaikkien äitien kunnioittamista kohtaan.

Kuten Suomen media osaa seurata maailman mediaa ja jokainen jo tietää, niin 19. joulukuuta 2013 Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin ilmoitti vuotuisessa lehdistötilaisuudessa Kremlissä, että hän hyväksyy Mihail Borisovich Hodorkovskin armahdusanomuksen. Anomus tuli Mihail Hodorkovskin omasta kynästä. Öljypohattana tunnettu,  entisen Jukos-öljy-yhtiön entinen  johtaja  Hodorkovski – kuten Venäjällä tiedetään hyvin – oli sekaantunut sekä moniin laittomiin liiketoimiin, rahanpesuun ja veronkiertoon että muihin hämäriin menettelyihin, joiden yhteydessä jotkut ihmiset menettivät jopa henkensä.  Hodorkovski sai pitkät vankeusrangaistuksensa hyvästä laillisesta syystä ja myös kärsi rangaistuksensa melkein kokonaisuudessaan vankilassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei nähnyt Hodorkovskin tuomiossa poliittisia vaikuttumia. Vladimir Putin käytti nyt laillista oikeutta armahtaa Hodorkovski ihan yksinkertaisesti siitä eettisestä syystä, että entisellä öljypohatallakin on äiti, joka lepää Saksassa sairaana. Niin Hodorkovski lensi välittömästi vapautuksen jälkeen Saksaan äitinsä luo.[1][2] Lauantaiaamuna 21.12.2013 Mihail Hodorkovski tapasi myös vanhimman Pavel-poikansa, joka lensi New Yorkista Berliiniin. Hodorkovski pitää lehdistötilaisuuden Berliinissä 22.12.2014.

Surullista, että länsimaisessa postmodernissa sekularisaatiossa ei enää ymmärretä eikä kunnioiteta äitiyttä ja vanhemmuutta, vaan Hodorkovskin vapauttaminen pitkän vankeusrangaistuksen jälkeen hiukan etuajassa vääristellään ”ryssävihan” hengessä ikään kuin propagandatempuksi Sotshin olympialaisia varten. Todellisuudessa nyt on selkeästi nähty uutisoinnista ja kaikenlaisesta ilveilystä, ettei Hodorkovskin vapauttaminen ole mitenkään palvellut Sotshin olympialaisten PR-toimintaa. Tämä on selvästi osattu laskea Venäjällä jo etukäteenkin. Vapauttamisen syy on puhtaasti inhimillinen, voisi jopa sanoa joulun hengessä hyvää tahtoa kunnioittaa omia sairaita vanhempia.



[1] RIA NOVOSTI: Ходорковский сразу после освобождения уехал в Германию http://ria.ru/incidents/20131220/985470465.html

[2] VESTI: Михаил Ходорковский встретился с родными в Берлине

http://www.vesti.ru/doc.html?id=1169794

[3] VESTI: http://www.vesti.ru/only_video.html?vid=563154


Kirjoittaja:

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html

perjantai 20. joulukuuta 2013

Komsomolskaja pravda 19.12.2013: Venäläisvihamielisen verkkosivuston ”Kavkaz-Center” toimitus häädettiin kadulle Suomessa

Suomalaisessa mediassa on ollut viime päiviin saakka romanttisen kauniita kuvaelmia Mikael Storsjön toiminnasta. Noissa kuvissa hän on tshetseenikavereidensa ja Kavkaz-Centerin administraation kanssa grillannut halal-lihaa sekä kertonut jännittäviä tarinoita. Toistaiseksi mikään suomalainen media ei ole reagoinut Helsingin käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaan Mikael Storsjön liiketoiminta häädettiin pois Bulevardi 2 –liikehuoneistosta ja hänen yrityksensä velvoitettiin maksamaan yli 100 000 euroa maksamattomia vuokria ja muita laskuja. 

Venäjän mediassa 19.12.2013 oli ensimmäisenä Suomi-uutisena juuri tämä Helsingin käräjäoikeuden tuomio häädöstä. Liki kaikki media kertoi samanaikaisesti myös Kavkaz-Centerin likaisesta historiasta. Tässä alla on vain muutamia leikkeitä venäläisestä aktiivisesta uutispalvelusta.

Näissä tähän poimituissa muutamissa leikkeissä esiintyy myös minun nimeni, mutta en ole ollut missään yhteydessä venäläiseen mediaan tai kehenkään toimittajaan asian uutisointia varten. Minä elän valitettavasti pienimuotoista vähäosaisen helsinkiläisen miehen elämää pienissä puitteissani. Venäläiset aktiiviset tutkivat journalistit ovat löytäneet aivan itsenäisesti asiaa koskevan englanninkielisen blogikirjoitukseni, http://juhamolari.blogspot.fi/2013/12/kavkaz-centers-administration-was.html, mihin he ovat tämän jälkeen tehneet linkkejä. Lisäksi he ovat poimineet omatoimisesti blogini kuva-arkistosta erään ottamani kuvan Mikael Storsjöstä ”Movladi Udugov”-karvalakki päässä.

En ole vielä sanonut, että Kavkaz-Centerin loppu olisi Storsjön ja hänen kumppaneiden liiketoiminnan häätö Bulevardi 2 –toimistotalosta. Patentti- ja rekisterihallitus ei ole vielä ennättänyt ilmeisemmin pyytää tarkistuksia Storsjön toimistoon rekisteröidyiltä useammilta tahoilta sen suhteen, mikä olisi uusi käyttökelpoinen osoite. Gambia on tietysti suosittu lomakohdekin, mutta myös Suomessa toimivien eräiden yritysten pääkonttori: Missä määrin herra Storsjö järjestää liiketoimintojaan ja Kavkaz-Center –palvelujaan Gambian tai jonkun muun valtion kautta jää nähtäväksi.
 * * *

«Комсомольская правда»  19.12.2013: Редакцию антироссийского сайта «Кавказ-центр» выставят в Финляндии на улицу



Komsomolskaja Pravda: Venäläisvihamielisen verkkosivuston ”Kavkaz-Center” toimitus häädettiin Suomessa kadulle.

Helsinkiläinen järjestö oli velkaa yli 102 400 euroa vuokrista ja sähköistä.

Venäjä-vastainen sivusto ”Kavkaz-Center”, jota Moskova on toistuvasti vaatinut suljettavaksi, on suomalaisen tuomioistuimen päätöksellä häädetty toimistotiloistaan. Häädön syy on melko banaali: ”Kavkaz-Centerin” vuokra- ja sähkölaskujen velat. Organisaation velka ylitti 100 000 euroa. Maksamattomia sähkölaskuja oli yli 2400 euroa.

”Kavkaz-Centerin” tarkemman tilinpäätöksen kuuden kuukauden ajalta vuodelta 2013 on julkaissut blogissaan entinen luterilainen kirkkoherra Juha Molari, joka on aktiivisesti kritisoinut ”Kavkaz-Centerin” toimintaa. Juha Molari katsoo, että sivusto on ”terroristien äänitorvi”. Arvostellessaan ”Kavkaz-Centeriä”, hän sai kärsiä Suomessa – vuonna 2011 hänet pidätettiin virantoimituksesta.

Sivuston päätoimittaja Mikael Storsjö vakuuttaa, että vuokria ei makseta, koska vuokranmaksu ”vaikuttaa haitallisesti hänen yrityksensä taloudelliseen asemaan”.

Muistakaamme, että vuonna 2012 kesäkuussa Vantaan tuomioistuin tuomitsi Mikael Storsjön syylliseksi laittomaan maahantulon järjestämiseen tšetšeeneille. ”Kavkaz-Centerin” päätoimittaja sai neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen, muistuttaa tietoportaali fontanka.ru viitaten venäläisiin tiedotusvälineisiin.

Радио Балтика 19.12.2013: Суд Хельсинки выселил  редакцию сайта «Кавказ-центр».


Postimees 19.12.2013. Финский суд выселил «Кавказ-центр» за долги




Руспрес 19.12.2013: «Кавказ-центр» без определенного места жительства




Компромат 19.12.2013: Главред сайта Стурше не платил за аренду офиса: это могло бы "негативно сказаться на финансовом положении его бизнеса". Финский суд выселил "Кавказ-центр" за долги




«Русский Обозреватель» 19.12.2013. Финский суд выселил "Кавказ-центр" за долги



LENTA 19.12.2013. Финский суд выселил «Кавказ-центр» за долги



 

 Kirjoittaja:

Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
СМИ и Юха Молaри коллекция, Molari in Russian media): http://juhamolari.blogspot.com/2010/01/blog-post_23.html