keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhasta Novorossija-Donbasissa, Krimillä, Mustallamerellä – ja vähän Pohjolassakin

Hädänalaisena ja syrjäytettynä suomalaismiehenä sain tänään Helsingissä lasteni kanssa kokea yllätyksen, kun vastaanotin ilmaisen joulukuusen. Olin varannut 10 euroa kuusen ostoon. Tämä iso kuusi olisi maksanut 60 euroa. Joulukuusen myyjä lopetti myynnin ja antoi loput kuuset ilmaiseksi. Tämä ilmainen kuusi virkisti mieliini Venäjän lahjan Novorossijalle: joulukuusen ja lasten lahjat!


Niin minä muistin sydämessäni oitis sitä lahjaa, jonka Venäjän presidentin lastenoikeuksien valtuutettu Pavel Astahov (Павел Астахов) oli julistanut Novorossijan kaikille lapsille ja perheille: uudenvuoden hyväntekeväisyyskampanja ”joulukuusi Novorossijaan!” ("Елка в Новороссию!"). Tempauksen avulla kerätään Kansantasavaltojen liiton Novorossijan (Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat) lapsille 157 tonnia joululahjoja, arvoltaan muutama miljoona euroa.


Venäläisen tradition mukaan Venäjän lahjassa on kyse uudenvuoden kuusesta, koska kuusi liittyy uuteenvuoteen. Uudenvuoden aatoksi ja jouluksi Donetskin ja Luganskin kansantasavallan lapsille lähetetään myös joululahjoja ja joulukoristeita Venäjän kaikilta alueilta. Näihin lahjoihin liittyy valitettavasti iso ikävä haaste. Amnesty International on rajusti arvostellut, että Ukrainan viranomaiset yrittävät jatkuvasti estää humanitaaristen avustusten kuljetukset Novorossijaan.  Amnesty on syyttänyt Ukrainan menettelyä sotarikokseksi. Yhtä hyvin Novorossijan lapset kuin Venäjän lahjan antajat jännittävät jouluna ja uutenavuotena, saavatko lapset rauhallisen joulun – ja joululahjansa. Myös muista maista on kerätty jonkin verran joulun ja uudenvuoden lahjoja Donbassin lapsille. Ortodoksista joulua vietetään tammikuussa viikko uudenvuoden jälkeen.

Kaakkois-Ukrainan alueelta kymmenet lapset saivat matkustaa “Pakkasukon” (Ded Morosa) luo Vologdan alueelle. Novorossijan parlamentin puhemies Oleg Tsarev (Олег Царёв) tähdensi, että sodan kokeneille lapsille olisi erittäin tärkeää saada kokea joulun ihmeet. Siksi hän vetosi Venäjän Federaatioon, jotta pakolaislapsia kutsuttaisiin uudenvuoden matkalle.


Ukrainan valtiolliset viranomaiset ja uusi poliittinen johto eivät ole valitettavasti vallankaappauksen jälkeen kunnioittaneet uskonnollisia pyhiä paikkoja ja pyhäpäiviä. Ukrainan valtiollisten viranomaisten suojeluksessa on vuoden 2014 aikana tehty jopa lukemattomia täsmähyökkäyksiä Moskovan patriarkaatin kirkkoja ja pappeja vastaan.  Ukrainan uudet valtiolliset viranomaiset ovat harjoittaneet massiivista uskonnollista syrjintää: vähintään yli 60 pommi-iskua Moskovan patriarkaatin kirkkoja vastaan, eräiden tietojen mukaan jopa 77 kirkkoa vastaan olisi jo isketty ja 9 kirkkoa on täysin tuhottu. Tämä kaikki on tapahtunut jopa niin sanotun valistuneen ja sivistyneen Euroopan keskellä. Helmikuussa 2014 tapahtuneen laittoman vallankaappauksen jälkeen on ”radikalismi puhjennut ja syntynyt massiivinen laittomuus, uskonnollinen suvaitsemattomuus ja väkivallan teot uskovaisia vastaan”, kuten kirkonihmiset ovat moittineet.[1] Ukrainan itsenäiseksi julistautunut ”Kiovan patriarkaatti” on yrittänyt myös kaapata sotilaidensa avustuksella Kiovassa, Lvivissä, Tsernobylissä, RIvnessä ja Volynissä perinteiset ortodoksiseurakunnat kontrolliinsa, mikä loukkaa jopa Ukrainan lainsäädäntöä.

Ukrainassa ovat Kivertsin alueen poliitikot syyttäneet perinteistä ortodoksista kirkkoa tekaistuilla väitteillä, että kirkossa ”ei rukoiltaisi Ukrainan” puolesta. Papiston mukaan juuri nämä uudet viranomaiset ovat provosoimassa uskonnolliseen vihaan. Donetskin ja Mariupolin metropoliitta Hilarios on vedonnut Poroshenkoon, jotta tämä pysäyttäisi ukrainalaisten sotilaiden harjoittaman ryöstelyn kirkoissa.   Äskettäin Donetskissa Ukrainan asevoimien univormussa tuntemattomat miehet murtautuivat Donetskin hiippakunnan tiloihin ja aloittivat varastelun: Ukrainan armeija harjoitti ryöstelyä 18.12. kello 10:30 Pyhän Iverin luostarissa. Kymmenen aseistunutta miestä tunkeutui Ukrainan kansalliskaartin nimissä ja määräsivät ihmisiä avaamaan kirkon tilat. Tämän jälkeen Ukrainan armeija takavarikoi nunnien ja vartioiden passit, matkapuhelimet, arvoesineet, ikonit, keittiötarvikkeet sekä sulkivat ovet. Lopuksi armeijan sotilaat ampuivat vahtikoiran.[2] Ukrainan vallankaappauksen jälkeisessä tilanteessa ovat armeijan sotilaat, natsijengit ja poliitikot tehneet offensiiveja ortodoksista kirkkoa vastaan koko Ukrainan alueella.  Länsi-Ukrainan alueella 16.12.2014 ryöstettiin Pyhän Neitsyt Marian ortodoksinen kirkko Rovenskoin oblastissa Strelskin kylässä.

Tilanne on erilainen ja rauhallinen Krimillä, joka on nykyään Venäjän Federaation aluetta. Siellä ihmiset valmistautuvat rauhassa uudenvuoden päivään ja jouluun. Valitettavasti Ukrainan uusi johto on liittolaistensa kanssa osoittanut varustautuvansa ”kolmanteen Krimin sotaan”.


Ukrainan vallankaappaushallinto on yhdessä EU:n ja USA:n liittolaistensa kanssa jatkanut uhkavaatimuksiaan Krimin miehittämiseksi. Mitä tulee Suomeen, niin Suomi ei ole edellisilläkään kerroilla pysynyt ulkopuolisena Krimin taisteluissa: jälkimmäisellä kerralla ”Krimin toisessa sodassa” Suomi oli liittoutunut Hitlerin Barbarossa-suunnitelmaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta hävisi sodan; ensimmäisellä kerralla ”Krimin ensimmäisessä sodassa” Suomi saavutti historiansa ainoan sotavoiton, kun Suomi kävi Oolannin sotaa Venäjän rinnalla Britanniaa vastaan. Tähän Oolannin sodan ja Krimin ensimmäisen sodan loistavaan kauteen liittyvät myös yhtä hyvin Sylvian joululaulun ja Maamme-laulun synty kuin Suomen lipun synty.

Suomi ei osaa hävetä ja pyytää anteeksi
rikostaan liittyä natsi-Saksan liittolaiseksi.
Adolf Hitler julisti 19.7.1941, että Krim täytyisi ”vapauttaa kaikista muukalaisista” ja asuttaa saksalaisilla. Krim saisi uudeksi nimeksi Gotenland, Simferopolin uusi nimi olisi Gotsburg. Saksan Wehrmacht onnistui valloittaa Krimin itselleen 4.7.1942, mutta Krimin vapauttaminen alkoi 8.4.1944 ja päättyi Neuvostoliiton voittoon 12.5.1944. Puna-armeija vapautti Sevastopolin kaupungin 9.5.1944 mennessä. Saksalaiset ja romanialaiset joukot joutuivat vetäytymään. Saksan ja Romanin rintama menetti 97 000 sotilasta. Krim oli natsi-Saksalle strategisesti tärkeä öljykenttien ja Mustanmeren laivaliikenteen hallintaa varten. Suomi liittyi Hitlerin sotaan Neuvostoliittoa vastaan mm. Leningradin piirityksessä ja Itämeren alueen sotajärjestelyissä, mutta kärsi sodassa tappion.

Itämainen sota eli ”Krimin ensimmäinen sota” käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian välillä vuosina 1853–1856. Joukkotiedotusvälineet vaikuttivat tuolloin ensimmäistä kertaa merkittävästi Krimin sodan poliittisiin päätöksiin. Sotatoimialueelta otettiin valokuvia ja tehtiin piirroksia sanomalehtiä varten. Lennätin nopeutti sotapropagandaa.  Krimin sodan ideologiseksi syyksi löydettiin ranskalaisten roomalaiskatolisten ja venäläis-ortodoksisten munkkien erimielisyys Betlehemissä sijaitsevan Jeesuksen syntymäkirkon ja toisen kirkon hallinnasta Jerusalemissa.  

Krimin ensimmäistä sotaa edellä Britannia liittoutui Ranskan kanssa Venäjää vastaan. Iso-Britannia ja Ranska lupasivat tukea, jotta Osmannit lähtevät sotaan Venäjää vastaan: pyrkimyksenä oli Mustanmeren hallinta. Brittejä huolestutti erityisesti Venäjän mahti Mustallamerellä. Pitkän nokittelun päätteeksi Iso-Britannia, Ranska ja Sardia julistivat sodan Venäjää vastaan 28.3.1854. Englanti ja Ranska lähettivät Krimille maavoimia yhteensä 450 000 miestä, joista 25 600 kaatui taistelussa ja 38 800 kuoli tauteihin.

Suomi ja Itämeri eivät pysyneet sotilasliittojen taistelujen ja Krimin sodan ulkopuolella, mutta Suomi selviytyi lopulta voittajana. Sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto kävi tuhoamassa Ahvenanmaalla linnoituksen, Loviisan eteläpuolella linnoituksen ja Kotkan luona merilinnoituksen sekä pommitti Helsinkiä, Kokkolaa ja Oulua. Krimin sota päättyi Pariisin rauhansopimukseen 30.3.1856, jolloin sopimuksen nojalla Mustameri ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin. Itämerellä brittien ja ranskalaisten tarkoituksena oli eristää Venäjän huoltoreitit ja ulkomaankauppa sekä provosoida Ruotsin ja Venäjän välille sota. Tästä syystä merkittävä osa brittien ja ranskalaisten vahingonteosta kohdistui Suomeen, koska suuri osa tuonaikaisesta Venäjän lipun alla purjehtivasta kauppalaivastosta oli Suomessa. Länsiliittolaiset hyökkäsivät Suomea vastaan, koska Suomi oli suuriruhtinaskuntana Venäjän puolella. Legendaarinen Oolannin sota –laulu muistaa tätä Suomen suuriruhtinaskunnan kannalta voitettua sotaa Venäjän rinnalla.

1. Ja se Oolannin sota oli kauhia,
hurraa, huraa, huraa,
Kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa
Hurraa, huraa, huraa.

2. Ja se oli niin komiata kattella,
hurraa, huraa, huraa,
Kun engelsmanni seilasi lahdella.
Juuri Oolannin fästingin kohdalla,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!

3. Ja se oli vihollisen meininki,
hurraa, huraa, huraa,
Että ampua moskaksi fästinki,
Ja ottaa sen sotaväki fangiksi,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!

4. Mutta Suomen pojat ne ampuivat,
hurraa, huraa, huraa.
Että fästingin muurit ne kaikuivat
Ja Oolannin rannat ne raikuivat,
Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallala,
Hurraa, huraa, huraa!
 (Suomen sotilaan lauluja 1933, WSOY: Porvoo).


Keisari Nikolai 1:n uskollisen puolestapuhujan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaisemaan runoon perustuva ”Sylvian joululaulu” (Sylvias hälsning från Sicilien) kertoo sirkuttajasta, jonka on hyvä olla rakkaassa Pohjolassa. Sirkuttaja ei koe oloaan ahdistetuksi Suomenmaassa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, jollainen Suomi oli vuonna 1853 Topeliuksen sanoittaessa joulurunon.  Sirkuttaja ei kaipaa toisin maihin, länsimaihin tai etelän maihin. Päinvastoin kaukainen Etna ja koko Sisilian maa kauneudestaan huolimatta eivät tavoita sitä kirkkautta, kun tähti loistaa Suomen yllä. Sirkuttaja laulaa jopa runon alussa, että ”nyt on joulu minun rakkaimmassa Pohjolassa” (Och nu är det jul i min älskade Nord). 

Topelius katsoi myönteisesti Venäjän luomiin mahdollisuuksiin. Tavallinen kansa oli nyt saanut kosketuksen kansainvälisyyteen Viipurin ja Pietarin läheisyyden ansiosta. Pietarin markkinat olivat pohjattomat ja talonpojat kuljettivat suurkaupunkiin muun muassa maataloustuotteita sekä halkoja. Topelius kirjoitti karjalaisen kauppamiehen kohtaamisesta Jääsken kirkkotiellä kirjassaan Matkustus Suomessa: ”Miehet lyövät kättä keskenään ja heidän puheestamme saamme kuulla kuormamiehen vievän jäniksen sekä ketun nahkoja, pajunkuoria ynnä pari kimppua lankaa Pietariin, josta toivoo saavansa nahkakuorman Kuopioon kuljetettavaksi ennen kuin jäät lähtee Saimaan kanavasta ja vievät hänen leipänsä mennessään. Muuten vielä haastatellaan voin ja jauhoin hinnasta Venäjän pääkaupungissa. Nämä torihinnat ovat kaiken puheen mieluisimpana aineena noilla rajaseuduilla, ja Pietariin kelpaakin kaikki, jopa harmaakivikin”. 


Mitä voisi tehdä nykytilanteessa Donbassin lasten hyväksi muuta kuin rukoilla heille joulurauhaa ja välittää joululahjoja? Kirkko ja yhteiskunta synodin johtaja Vsevolop Chaplin sanoi länsimaisen joulupäivän aattona 24.12.2014 osuvasti, että Venäjän oli pysäytettävä Napoleonin projekti, Hitlerin projekti ja nyt on lopetettava Amerikan projekti: tehtävä tyhjäksi Yhdysvaltain valta-asema maailmassa, mikä valta-asema on nyt päättymässä.

Kuvassa Suomen puolustusministeri Haglund Pentagonin
johtajan kanssa.
Myös Suomi on jälleen joulun ja uudenvuoden aikana valintojensa edessä: joko Suomessa voimme laulaa edelleen rauhan ja voiton puolesta Oolannin sotaa ja Sylvian joululaulua tai valitettavasti taas kerran Hitlerin natsiliittolaisuuden tavoin tappioihin kiiruhtaen, vihaa voittamatonta Jääkärimarssia. Kerrottakoon surulliseksi näköalaksi, että Suomen puolustusministerin erityisavustaja kirjoitti vain muutama päivä sitten twitteriinsä ylistyksen brittiläisen toimittajan Edward Lucasin tuoreelle artikkelille, jossa Lucas toivoi Naton sotilaallisten toimien tehostamista Venäjää vastaan, jotta Venäjän valtiojohto tulisi tuhotuksi. 

Täsmennettäköön, että Lucas ei valitettavasti muista kaimaansa evankelista Luukasta, joka kirjoitti jouluevankeliumiin rauhan ja rakkauden sanoman: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).



[1] В Кремле считают, что власти Украины попустительствуют атакам на храмы и священников Московского патриархата http://www.interfax-religion.ru/?act=dujour&div=12

[2] Донецкий митрополит просит Порошенко остановить мародерство со стороны украинских военных http://www.interfax-religion.ru/?act=news&div=57361



[3] Oolannin sota laulu - syntyi engelsmannin vankeudessa. Turun Sanomat 15.2.2004. http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1073947022/syntyi+engelsmannin+vankeudessa


Kirjoittaja on joulurauhan asialla: ei tahdo Suomen toistavan sitä vanhaa virhettä, kun Suomi natsi-Saksan rinnalla ryhtyi vihanpitoon Venäjää vastaan.


Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kokoomuspomo Jukka Romppaisen morsiamen Milla Leskisen rikosilmoitus


Helsingin yliopisto yleisen historian opiskelija, Uudenmaan Kokoomusnuorten järjestösihteeri Helsingistä Mirja-Leena "Milla" Kanerva Leskinen teki rikosilmoituksen minua vastaan blogini 23.10.2014 johdosta. Blogissani olin pohtinut morsiamen tuskaa sekä suhdetta sulhaseensa sen jälkeen kun Kokoomusnuorten Helsingin piirin toiminnanjohtaja, Kokoomusnuorten ex-viestintäpäällikkö Jukka Romppainen oli murhannut lauantain 11.10. ja sunnuntain 12.10.2014 välisenä yönä Laajasalossa venäläisen naapurinsa Irina Kirillovan. Blogini ”Lottia, jääkäreitä, ryssiä ja radikalisoitunut kokoomuslainen Jukka Romppainen” kirjoitin 23.10.2014.[1]

Kirjoitin blogissani, jonka Kokoomusnuorten järjestösihteeri toimitti rikosilmoituksessa poliisille tutkittavaksi, seuraavaa Milla Leskisestä:

Kokoomuksen järjestösihteeri ei tiedä, että murhaaja on Kokoomuksen toiminnanjohtaja ja hänen (avo)miehensä. Jos pariskunnan keskusteluyhteys on edelleen kunnossa, niin kotona luultavasti kuitenkin keskustellaan oman pihan tapahtumista. - - - Milla Leskinen päivittää 16.10.2014 Instagramiin kuvan siideripyramiidistä sekä muita vauhdikkaita karnevaalikuvia, joissa hän valittaa, että ei ehtinyt kampaajalle, mutta saadessaan lisää viiniä, niin kampaajalla käynnin puuttuminen ei haittaa. Epäselvää on, tiesikö Kokoomusnuorten järjestösihteeri vielä tässä vaiheessa Kokoomusnuorten toiminnanjohtajan syyllistymisen murhaan ja päivällä tapahtuneesta pidätyksestä. Mahdollisesti Kokoomusnuorten järjestösihteeri oli onnellinen vapautumisestaan Jukka Romppaisesta. - - - Rikollinen on syyllinen. Puoluetoverit, ystävät ja sukulaiset eivät ole syyllisiä. Rikoksesta tuomitaan lain mukaan syyllinen. Varmasti puoluetovereiden, ystävien, sukulaisten ja morsiamen voidaan otaksua järkyttyneen Jukka Romppaisen teosta. Vielä kerran korostan, että Kokoomusnuorten puoluesihteeriä ei pidä tuomita tai moittia rikoksesta, jonka toinen ihminen on tehnyt. Kyseessä on varmasti hänellekin järkytys.”[1] 


Poliisi ei kuullut koskaan minua Milla Leskisen ilmoittamassa asiassa, tutkinnanjohtaja Mika Myöhänen esitti, ettei tutkimusta edes käynnistetä, ja kihlakunnansyyttäjän Toni Pörstin päätöksen sain tänään 23.12.2014: tutkinnanjohtaja ja kihlakunnansyyttäjä eivät näe minun mitenkään halventavan Leskistä. Tutkintaa ei aloiteta.

 
Virkavalta perustelee päätöstään: ”Mirja-Leena Leskistä ei epäillä mistään, eikä kirjoituksesta ole löydettävissä kunnianloukkaustarkoitusta tai tahallista tarkoitusta halventaa Leskistä. Romppaisen kohdalla kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä ja järkyttävästä teosta, josta keskustelua ei voi estää. Leskinen on joutunut tilanteeseen syyttään ja tahtomattaan”.


Omasta puolestani korostan vielä kerran, että olen tietysti erittäin harmissaan Milla Leskinen ja Kokoomusnuorten kokemasta järkytyksestä Kokoomusnuorten Helsingin piirin toiminnanjohtajan murhateosta ja viattoman venäläisnaisen Irina Kirillovan kuolemasta. Milla Leskinen ei valitettavasti koskaan kääntynyt minun puoleeni, vaikka hän koki blogini loukkaavaksi, vaan hän kiirehti suoraan poliisin puheille. Sielunhoidollisia asioita ja mieleen tullutta tuskaa ei hoideta käräjillä, vaan tarvitaan aikaa ja keskustelua. Kokoomuksen menettelyä en kuitenkaan pidä esimerkillisenä kriisitilanteessa: Kokoomuksesta ei kukaan edes käynyt lausumassa surunvalitteluja ja osanottoa Hietaniemessä Irina Kirillovan hautajaisissa. Jos Kokoomus toimisi moraalisesti vastuullisesti, niin puolueen puheenjohtaja Aleksander Stubb olisi käynyt Hietaniemessä ortodoksisessa kirkossa suutelemassa ikonia ja ilmoittanut osanottonsa.


Läntisen maailman kalenterin mukaan juhlitun joulun aaton aattona kuuluu myös Kokoomusnuorille tämä jouluevankeliumin enkelien julistama sana: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa” (Luuk. 2:14).

Joulutervehdyksenä nykyisessä kireässä maailmassamme jätän niin Kokoomusnuorille kuin muillekin pohdittavaksi Sylvian joululaulun, jonka syntyaika oli jopa kovin nykyisen kaltainen: Krimistä käytiin sotaa. Videon linkissä Tapio Rautavaara laulaa Sylviän joululaulun.





Sylvian pikkulintu lentää Suomeen Italian alueilta, jotka olivat sodassa Venäjää vastaan. Vain muutaman kuukauden kuluttua vuosina 1854-55 joulurunon ilmestymisen jälkeen Suomi sai itsekin tuntea joutuneensa mukaan Krimin sotaan. Englantilaiset joukot tuhosivat Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla, pommittivat Sveaborgia ja hävittivät satamia ja laivoja. Sodan seurauksena Suomen armeijaa alettiin muodostaa uudelleen. Keisari Nikolai I perusti suomalaisen meriväen joukko-osaston 1. Suomen Meriekipaasin vuonna 1830 ja määräsi sen sijoitettavaksi Katajanokan kasarmeihin, joissa on toiminut sittemmin vuosikaudet Maanpuolustuskorkeakoulun Strategialaitos Torsti Sirénin johdolla kunnes vuoden 2015 alusta kasarmi on lopullisesti vapautettu Sirénin esikunnasta. 

Keisari Nikolai 1:n uskollisen puolestapuhujan Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaisemaan runoon perustuva ”Sylvian joululaulu” (Sylvias hälsning från Sicilien) kertoo sirkuttajasta, jonka on hyvä olla rakkaassa Pohjolassa. Sirkuttaja ei koe oloaan ahdistetuksi Suomenmaassa, Suomen suuriruhtinaskunnassa, jollainen Suomi oli vuonna 1853 Topeliuksen sanoittaessa joulurunon.  Sirkuttaja ei kaipaa toisin maihin, länsimaihin tai etelän maihin. Päinvastoin kaukainen Etna ja koko Sisilian maa kauneudestaan huolimatta eivät tavoita sitä kirkkautta, kun tähti loistaa Suomen yllä. Sirkuttaja laulaa jopa runon alussa, että ”nyt on joulu minun rakkaimmassa Pohjolassa” (Och nu är det jul i min älskade Nord). 

Vain muutama vuosi ennen Sylvian joululaulun syntyä oli Euroopassa hullu vuosi 1848: tällöin Topelius vannoi uskollisuutta Venäjän keisarille Floran-päivän juhlissa Helsingissä 13.5.1848, jossa myös Maamme –laulu esitettiin ensimmäistä kertaa. Cygnaeus, Topelius, Pacius ja Runeberg johtivat tämän kansallispoliittisen manifestaation, jotta ylioppilaista ei tulisi vallankumouksellisia. Patriootti sai olla, mutta ei vallankumouksellinen keisaria vastaan. Lojaalisuus osoitettiin Keisarille ja Venäjälle korostamalla nimenomaisesti suomalais-isänmaallisuutta – niin kuin sittemmin 5 vuoden kuluttua Sylvian joululaulukin toistaa. 

Kaiken lisäksi Topelius toisti Floran päivien juhlien lehtikirjoituksessaan ”Suomen lipusta” ajatusta, että Suomen kansallisvärit ovat sininen ja valkoinen – itse asiassa Venäjän laivaston värit, jotta sosialistinen punainen tai ruotsalais-liberaali punakeltainen eivät saisi kannatusta. 

Topelius katsoi myönteisesti Venäjän luomiin mahdollisuuksiin. Tavallinen kansa oli nyt saanut kosketuksen kansainvälisyyteen Viipurin ja Pietarin läheisyyden ansiosta. Pietarin markkinat olivat pohjattomat ja talonpojat kuljettivat suurkaupunkiin muun muassa maataloustuotteita sekä halkoja. Topelius kirjoitti karjalaisen kauppamiehen kohtaamisesta Jääsken kirkkotiellä kirjassaan Matkustus Suomessa: ”Miehet lyövät kättä keskenään ja heidän puheestamme saamme kuulla kuormamiehen vievän jäniksen sekä ketun nahkoja, pajunkuoria ynnä pari kimppua lankaa Pietariin, josta toivoo saavansa nahkakuorman Kuopioon kuljetettavaksi ennen kuin jäät lähtee Saimaan kanavasta ja vievät hänen leipänsä mennessään. Muuten vielä haastatellaan voin ja jauhoin hinnasta Venäjän pääkaupungissa. Nämä torihinnat ovat kaiken puheen mieluisimpana aineena noilla rajaseuduilla, ja Pietariin kelpaakin kaikki, jopa harmaakivikin”. 


[1] Juha Molari, Lottia, jääkäreitä, ryssiä ja radikalisoitunut kokoomuslainen Jukka Romppainen. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/10/lottia-jaakareita-ryssia-ja.html

[2] Juha Molari, Sylvian joululaulun sirkuttaja lauloi ’venäläisen linjan’ edustajana kiitollisuutta Suomen suuriruhtinaskunnasta. http://juhamolari.blogspot.fi/2010/12/sylvian-joululaulun-sirkuttaja-lauloi.html


Kirjoittaja kuuntelee Sylvian joululaulua ja viettää sekä läntisen kalenterin mukaista joulua, uutta vuotta että itäisen ortodoksisen kalenterin mukaista joulua rauhallisesti.

Ps. tänään viisivuotta vanhalle pojalleni ostimme Oneway-liikkeestä oikein hyvät sukset, sauvat, hiihtokengät ja siteet murtomaahiihtoa varten. Niin ulkoilemme joulun ja uudenvuoden aikana sekä opettelemme hiihtämisen jaloa taitoa.

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
 


maanantai 22. joulukuuta 2014

Suomen ”natottajien” ja Kokoomuksen ylimielisyydestä

Hallitusvastuu ei syö Kokoomuksen kannatusta, vaan pahat teot ja rumat puheet syövät Kokoomuksen kannatusta. Kansa on havainnut jo liian monta kertaa Kokoomuksen hybriksen.

Tässä alla mainittujen esimerkkien lisäksi olisi aiheellista muistaa etuisuuksiin liittyvät väärinkäytökset sekä Kokoomuksen poliitikkojen suorastaan rienaavat ”möläytykset” vähätuloisia suomalaisia vastaan.


Kokoomuskonkareiden ylimielisyys


Kokoomuskonkarit osoittivat taas kerran sen ylenkatseensa, minkä tähden Kokoomus on ollut voimistuvassa syöksykierteessä. Eduskunnan Kansalaisinfossa Kokoomuksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanerva, Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz ja pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi lausuivat, että he eivät pidä kansanäänestystä Nato-jäsenyyden hakemiselle edes välttämättömänä, sillä ”kansaa johdetaan tällaisissa asiassa edestä”. 22.12.2014 Zyskowicz täydensi ärhentelyään kuuluttamalla, että ”Venäjää ei pidä ymmärtää yhtään”.


Kokoomus ja Suomen muut ”natottajat” syrjäyttävät järjestään vaateissaan ”kansan johtamisessa edestä” sen, että tuon mahdikkaan Kokoomus-eliitin rientäessä edessäpäin Natoa kohti, niin Suomen kansa on kääntänyt heille selkänsä: niin sanotusti Kokoomus ja ”natottajat” ovat Suomen kansan ”perspuolella”, eivät edessä. Tai vielä täsmällisemmin olisi määriteltävissä, että Kokoomus on lähtenyt toiseen suuntaan kuin Suomen kansa.


Kokoomuksen ja Suomen muiden ”natottajien” ylenkatse haavoittaa kansanvaltaisuutta kunnioittavaa Suomen kansaa. Tuossa ylimielisyydessä voi aistia jopa jotain vanhaa führermäistä määräilyä sen jälkeen, kun jatkuvan göbbelsmäisen propagandan painostuksestakaan kansa ei usko ”riittävästi” niihin uhkakuviin, joiden avulla nämä tyypit olivat tahtoneet edistää Naton myyntiä kansalle. Kansa käsittää aivan riittävästi, että Kokoomus tahtoo myydä amerikkalaisia aseita ja Natoa suomalaisten maksettaviksi sekä saada palkkioksi omille johtajilleen hyviä paikkoja kansainvälisissä tehtävissä, mutta palkansaajien, työttömien ja lukuisten yrittäjien asema on merkittävästi heikentynyt Kokoomuksen johtaman politiikan seurauksena.


Ylimielinen Kokoomus - osa meneillään olevaa sotilasvallankaappausta


Kokoomuksen ”natottajien” henki tulee hyvin osoitetuksi Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan, sotatieteen maisteri, kapteeni evp. Atte Kalevan avoimessa kirjoituksessa Facebookissa. Siinä ”natottaja” Atte Kaleva ampaisee EU:n tiedustelujohtaja, kontra-amiraali Georgia Alafuzoffia vastaan.  Jos ei eksy Kalevan sekalaiseen sananpyörittelyyn, niin kaksi asiaa nousee esille: nämä kaksi ongelmaa erityisesti häiritsevät Atte Kalevaa. (1) Atte Kaleva ei tykkää erityisesti siitä, että Alafuzoff on hänen mukaansa vihjannut epäsuorasti virkamiesten pääsevän urallaan eteenpäin parhaiten Nato-maissa, jos on rähmällään esimiehiään kohtaan. (2) Atte Kaleva ärtyy myös siitä, että Alafuzoff moittii hänen mukaansa Naton tiedustelua poliittisesta värittyneisyydestä.



Hienotunteisuudessaan kontra-amiraali Alafuzoff ei sano kovin paljon, mutta Atte Kaleva tarttuu noihin kahteen seikkaan ilmeisesti säikähtäneenä. Niin kuin sanotaan, että koira älähti, kun kalikka kolahti. Juuri nuo kaksi asiaa lienevät tulleet Suomen kansan ymmärrykseen jo aiemmin eräinä keskeisinä vikoina Kokoomuksen syöksykierteelle. Dosentti Johan Bäckman kommentoi Facebook-postaustani purevasti 19.12.2014 kello 15:14: ”Atte Kaleva on osa meneillään olevaa sotilasvallankaappausta. Hänet kuten muutkin politisoivat sotilaat pitäisi pidättää heti”.


Kokoomuksen ja muiden ”natottajien” ylimielisyys on suorastaan järkyttävää. Taitavimmat politiikan pelurit (kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö) ovat jo keksineet, että ”natottaminen” uhkaa jouduttaa entisestään Kokoomuksen syöksykierrettä. Tällöin Kokoomus ei olisi seuraavassa hallituksessa eikä Kokoomuksen edustajien näkemyksillä olisi Suomen eduskunnassa tärkeää painoarvoa. Kun Nato-päätöksen tulisi tapahtua vähintään Suomen eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä, kansan toivoessa kansanäänestystäkin, niin Nato-jäsenyydestä tuskin tehtäisiin päätöstä Kokoomuskonkareiden kansanedustajauran aikana. Jotta ”kansan edestä” päättäminen eduskunnassa ja hallituksessa voisi ”pelaamalla” lutviutua Kokoomuksen huonosta nykyisestä menestyksestä huolimatta, niin kevään 2015 eduskuntavaaleissa ”natottajat” tahtovat vaieta Natosta: Huijareiden on helpompi huijata, jos huijarit saavat olla vaiti.


Kokoomuskonkareiden jyrähdys on tervetullut tässä mielessä, sillä sen jälkeen huijarit eivät saa huijata hiljaisuudessa. Konkarit eivät osanneet huijata hiljaa, koska korkean iän tähden heidän sisäiset psyykkiset paineet purkautuivat esille tarpeessa vaatia kiireellisiä Nato-päätöksiä. Ehkä heidän aikanaan ei päätöstä koskaan syntyisi!


Puolustusministerin erityisavustajan ylimielisyys


Ylimielisyyden ensimmäisiä esimerkkejä on epäilemättä RKP:n mies, turbo-twiittaajaksi valittu, Suomen Puolustusministerin erityisavustaja Patrik Gayer, joka on toistuvasti leimannut poliittisia vastustajiaan alatyylisillä sanoilla tyhmiksi, vajaakehittyneiksi ym., vaikka vastustajat olisivat akateemisesti kunnostautuneita professoreita yms.  Hän on toistuvasti näyttänyt halveksuntaa tavallisia ihmisiä vastaan, joita hän kutsuu ”hyödyllisiksi idiooteiksi” ja ”foliohattuilijoiksi”.[3] Gayerin mukaan professori Heikki Patomäki eläisi ”foliohattujen rinnakkaistodellisuudessa” ja ”levittäisi paskaa”, kirjoittaa Suomen puolustusministerin eritysavustaja.

Carl Haglundin erityisavustaja Patrik Gayer on aktiivinen eräässä sellaisessa järjestössä, jonka synty liittyy Amerikan Yhdysvaltojen ja CIA:n ”kylmään kulttuurisotaan”. Vuonna 1950 Amerikan tiedustelupalvelu CIA loi CCF:n – ”Kulttuurivapauden kongressin” (Congress for Cultural Freedom). Amerikkalaisella Kulttuurivapauden kongressilla oli toimistoja 35 maassa ja sen välittömässä palveluksessa työskenteli kymmeniä ihmisiä, jotka järjestivät näyttelyjä, omistivat arvovaltaisia sanomalehtiä, järjestivät korkean profiilin kansainvälisiä konferensseja ja palkitsivat muusikkoja ja taiteilijoita. Sydney Hook kirjoitti vuonn 1949: ”Anna minulle sata miljoonaa dollaria ja tuhat omistautunutta ihmistä, niin minä takaan massojen demokraattisen levottomuuden aallon jopa Stalinin oman valtakunnan sotilaiden keskuuteen”. CCF:n tehtävänä oli tehdä tyhjäksi kommunistien vetovoimaisuus taiteilijoiden ja intelligenssin keskuudessa sekä heikentää kommunistien kokemaa moraalista paremmuutta. CCF:n eräänä henkisenä luojana oli tämä filosofian professori Sydney Hook, ex-kommunisti. Hookin ryhmä alkoi kutsua itseään nimellä "Amerikkalaiset intellektuaalisen vapauden puolesta" (the Americans for Intellectual Freedom). Samankaltaista käsitettä on nyttemmin käytetty myös amerikkalaisten luomalle anonyymille propagandaporukalle ”venäläiset intellektuaalit”, jotka esiintyvät Vladimir Putinia vastaan. CIA tarttui Hookin ideaan ja rakensi ”kylmän kulttuurisodan”,  johon myös Gayerin johtaman järjestön synty ja toiminta liittyvät.

Patrik Gayer on Brittingham Viking Organization –nimisen stipendi- ja alumnijärjestön puheenjohtaja. Järjestö rahoittaa suomalaisopiskelijoiden Amerikan opintomatkoja. Tämä järjestö on toiminut kylmän sodan vuosista 1952 alkaen ja yhdistää ihanteensa mukaan amerikkalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja suomalaisia henkilöitä. Järjestön perustaja on Thomas E. Brittingham Jr., joka näki järjestönsä tehtäväksi lisätä Skandinavian suhteita Amerikkaan. Kulttuuri- ja opiskelijatyö oli osa ”kylmää kulttuurisotaa”, jota Amerikan Yhdysvallat ja CIA kävivät. Amerikan tiedustelupalvelu CIA:n rahoitti välikäsien kautta matkailua ja etsi liittolaisia. Eräs keskeinen kokous oli heinäkuussa 1950 länsiliittolaisten kokoontuminen Tukholmassa. Rahoituksen tälle kunnianhimoiselle hankkeelle järjesti CIA:n peitemies (CIA´s covert arm, the Office of Policy Coordination) yhdessä Thomas E. Brittingham Jr:n kanssa.[4]  




Suomen Puolustusministerin erityisavustaja Patrik Gayer kehuu twitter-kuvissaan, miten Carl Haglund kättelee Pentagonin johtajaa, Amerikan puolustusministeri Chuck Hagelia.
Sitä vastoin tämä Suomen Puolustusministeri Carl Haglund vältti Venäjän "ansan" ja kieltäytyi tapaamisesta venäläisen kollegansa kanssa. Tätä pelisilmäänsä Haglund on kehuskellut juuri äskettäin. Kuvassa Haglund kättelee Pentagonin johtajaa, Amerikan puolustusministeri Chuck Hagelia. Ritva Koukku-Ronde on Suomen Washingtonin suurlähettiläs ja Patrik Gayer on puolustusministerin erityisavustaja.  Suuressa innokkuudessaan ilmeisesti Haglund myös vuosi sen Naton isäntämaa-sopimuksen kaveripiirilleen, minkä tähden luvatonta tietovuotoa ei sittemmin ole erityisemmin tutkittu pienen ärhentelyn jälkeen.


Kokoomusnuorten ylimielisyys


Kokoomusnuorten rienaavat lausunnot suomalaisia vastaan ovat tulleet järkytyksinä esille jo usean vuoden aikana. Pahimmalla tavallaan ylenkatse paljastui kuitenkin Jukka Romppaisen toimittamassa venäläisnaisen mestauksessa Laajasalossa.

Kokoomuksen hybris tuli julmimmalla tavalla esille 11.–12.10.2014 tapahtuneessa murhassa, kun Helsingin Kokoomusnuorten toiminnanjohtaja, Kokoomusnuorten ex-viestintäpäällikkö Jukka Romppainen murhasi venäläisen naapurinsa Irina Kirillovan. Edes kokoomuspomon morsian Milla Leskinen – Uudenmaan Kokoomusnuorten järjestösihteeri – ei kirjoituksissaan ilmoittanut murhan jälkeen myötätuntoa, vaan kirjoitti ”pahatahtoisista kerrostalokyylistä” ja julkaisi karnevaalikuvia sekä Kokoomuksen aamiaispalaverikuvia. Sinänsä on pidettävä mielessä, että Leskinen joutui ikävään tilanteeseen tahtomattaan eikä häntä saa mustata sulhasen teon johdosta.



Kolmantena päivänäkään suorittamastaan murhasta Jukka Romppainen ei ilmentänyt katumusta, vaan vapaana miehenä kirjoitti Facebookiin rajun ryssittelevän tekstin ja vetosi Finlandia-hymniin (14.10.2014 kello 19:50).[2]



Kukaan Kokoomuksen edustaja ei käynyt osoittamassa suruvalitteluja nuorisojärjestönsä johtajan murhaaman naisen hautajaisissa Hietaniemessä.


Natottajat verenhimoisesti ylimielisiä Venäjää vastaan


Natottajat ja Kokoomus eivät tapa venäläisiä vain kadulle ja merenrannassa Laajasalossa, vaan tahtovat tappaa verisesti ja runsaasti myös Venäjällä.

17.12.2014 Puolustusministerin avustaja Gayer (RKP) ylistää twitterissään, että hänen kaverinsa Edward Lucas tiivistäisi Putinin haasteen aivan oikein Telegraph-artikkelissaan (17.12.2014).



Suomen Puolustusministerin erityisavustaja on lukenut tarkasti Lucasin toimintaohjeen Venäjän ongelman ratkaisemiseksi, joka on Lucasin pääasia jutussaan, mutta Gayer mainostaa tekstin sotaisaa kehotusta! Lucas ei näe menestystä ”vanhanaikaisessa” taloudellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa, mitä hän maalailee laajasti synkin sävyin, vaikka toteaa, että ”Euroopan Unioni on onnistunut tehtävässään purkaa Putinin korruptoituneen liiketoimintamallin, kaasuputken hyväksikäytön”.

Tärkein missio on vielä suoritettava, kirjoittaa Lucas: ”Nato ryhdistäytyy, lopettaa vuosikymmenien sotilaallisen heikkoutensa ja päättämättömyytensä” (Nato is getting its act together, ending a decade of military weakness and indecision). ”Venäjän johtaja tarvitsee pelinmuuttajan – jotain, joka voi uudestaan kirjoittaa säännöt ja osoittaa Venäjän kansalle, että heidän taloudelliset uhraukset ovat vain poliittisen kunnian hinta. Hän [Putin] myös tietää että geopoliittinen jännite on varma tapa nostaa taas öljyn hintaa. Maan suru syvenee ja hänen vaihtoehdot kapenevat: Putinin piittaamattomuus johtaa kiehuntaan. Valmiina poltettavaksi (The Russian leader needs a game-changer – something that can rewrite the rules and show the Russian people that their economic sacrifice is merely the cost of political glory. He also knows that geopolitical tension is a surefire way of sending the oil price up again. As the country’s woes deepen, and his options narrow, Mr Putin’s recklessness will come to the boil. Stand by to be scalded.)

Se, että tuollainen artikkeli ja sellainen ohjelma on Suomen puolustusministerin erityisavustajan mukaan suuri artikkeli (”Great article”), jota hän levittää twitterissä hengenheimolaistensa linjaksi, niin Suomen kannalta tilanne on vähintäänkin surkea.


Ylimielisten upseerien törkysivusto


Verkkomeedio –törkyturpien Facebook-verkkosivusto oli erityisen ärtynyt blogini 11.12.2014 [6] viimeisestä lauseesta: "Minä tahtoisin Suomen kansalaisena kokea, että Puolustusvoimat ja upseerit ovat myös minua varten – ei niinkään minua vastaan!"

Niin pahatapaisen törkysivuston Verkkomeedion ensimmäisenä kommentaattorina yliluutnantti tai kapteeni (sotilasarvo epävarma) Janne Vaahtovuo sekä muut henkilöt aloittavat parjauksensa, johon tietysti ottaa osaa myös Tuusulan Kokoomuspomo Kalle Maurola. Tuusulan Kokoomuspomo muistetaan siitä, että hän 9.6.2014 saapui Facebook-sivulleni sekä kirjoitti suorasukaisen tuomionsa minua vastaan: hänen mukaansa minulla ”ei ole älyä, ei karismaa eikä kauneutta”. Pitkäaikaistyöttömänä minun ”pitäisi katsoa peiliin, kun etsin syytä köyhyyteni”. Sinänsä en vaatinut älyn, karisman ja kauneuden tunnustusta, sellaisen vaatimuksen esittäminen olisi parasiitiltä jo julkeutta Kokoomuspomon edessä, mutta diskriminaation ja työhön liittyvän syrjinnän perusteita en pitänyt erityisen asiallisina ja laillisina.[1] En tahtoisi hyväksyä tuollaista tylyä leimaamista ja alistamista, jota Kokoomus suosittelee Suomen kansan alistamiseksi.



Upseereiden suosimalla Verkkomeedio-sivustolla muuan nuori herra Lari Laine vaatii 14.12.2014 kello 12:06 meikäläistä – pitkäaikaistyötöntä poliittisesti väritöntä ihmisoikeusaktivistia – vastaan: ”Sotaoikeuteen vaan ja teloitus komppanian eteen. kiitos”.  Muuan ”Antti Tapio”, joka ilmoittaa ammatikseen NSA-kyyläämisen, kirjoittaa 13.12.2014 kello 22:03, että Molarille on ”varattu ihan erilainen kokardi koristamaan herran otsaa. Sellainen punareunuksinen mustalla keskustalla oleva pään lävistävä 9mm kokardi”.  Tuota pään lävistävää 9 millistä kiitteli myös Atte Kalevan FB-ystävä, nuori herra Otso Juhana Lehdonvirta (Itäkeskuksen lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2008 kirjoittanut poikanen, vuonna 2012 matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan matematiikan opintoihin hyväksytty nuorukainen), Natoa intohimoisesti kiirehtivä tamperelainen Antti Järveläinen, Lahdessa syntynyt Joni Laine, Oulun yliopistossa vuodesta 2011 taloustieteitä opiskellut nuorukainen Jari Jääskeläinen, kuhmolainen kelkkamyyntiedustaja motocross-mies Mikko Karppinen sekä ilmeisemmin kuhmolainen talonrakentaja Joona Karppinen.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategialaitoksella ansionsa nauttinut majuri Heikki Lehtonen leimaa kommentissaan meikäläistä viatonta ja rauhallista ihmistä käräjäoikeudessa rikoksesta tuomittuna pahamaineisena ihmisenä, pyrkien täten voimistamaan halveksuntaa ja ylimielisyyttä, mutta vilpillisesti ei kerro, että mitään rikosta ei ole koskaan tapahtunut. Törkysivustolla majuri Heikki Lehtonen saa paljon kiitosta epärehellisten solvaustensa avulla!

Majuri Lehtonen ei ole ensimmäistä kertaa rakentamassa herjaa minua pitkäaikaistyötöntä Suomen kansalaista vastaan. Tämä majuri muistetaan myös siitä, että elokuun alussa 2014 hän nostatti tunteita Vapaussoturin valloituslaululla ja siteerasi sitä vakavissa tunteissaan: ”Ei auta vihamiestä armahtaa. Voittoja väkeviä meillä on monta, saavutettu valkoisessa Suomessa! Tulkohon Ryssiä tuhannen tuhatta, Karjalan Armeija kestää sen. Kuolema korkea sankarin palkka. Jääkäriveri tässä velvoittaa”.[5]


NRA:n – Kansallisen kivääriyhdistyksen - hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja majuri Kai Haatainen (Espoon-Kauniaisten koulutusyksikön päällikkö) ilmoittaa tykkäämisensä tuolle edellä kuvatulle halventavalle huutelulle. Heikki Lehtonen ilmoittaa puolestaan tykkäävänsä ajatukselle, että Molarin kannanotot ovat johtaneet toimenpiteisiin aluetoimistossa : en voisi siis senkään vuoksi saada kutsuja Suomen puolustusvoimiin maanpuolustustehtäviin. Noin upseerit rakentavat ilmapiiriä, jonka mukaan ystävällismielisesti Venäjään suhtautuva ihminen ei voisi toimia Suomen maanpuolustuksen hyväksi! Tuon selittelyn ilmaisi Facebookissa tankin kanssa esittäytyvä, espoolainen maanpuolustusaktivisti, rottweiler-koirien harrastaja, Helsingin reserviupseeripiirin kansainvälisten ja koulutustoimitustoimikunnan jäsen, Helsingin Reserviupseeripiirin varapuheenjohtaja luutnantti Caspar von Walzel.


Ylimielinen Torsti Sirén, MPKK


Torsti Sirén iskee Facebookissaan Helsingin yliopiston dosentti Johan Bäckmania vastaan, moittii Bäckmanin toimintaa ”hulluksi hömpötykseksi”, mutta varoittaa kavereitaan: Sirénin mukaan ”Pohjan entinen kirkkoherra skannaa jokaisen tykkääjän taustat noin 20 vuoden ajalta”. Varoitus uppoaa syvälle ainakin majuri Lehtoseen, joka ilmoittaa tykkäämisestä. Janne Vaahtovuo ja Ilkka Hirvilahti vaativat jopa dosentin arvon poistamista Bäckmanilta sen esitelmän johdosta, jonka dosentti Bäckman oli pitänyt Moskovassa informaatiosodasta ja värivallankumouksista. Otaksuttavasti näiden natottavien upseereiden mukaan Suomen kansalaisen ei tulisi edes puhua Moskovassa missään julkisissa tilaisuuksissa: Suomen kansalaisen pitäisi boikotoida kaikkea Moskovassa ja muualla Venäjällä tapahtuvaa julkista esiintymistä.


Mahtipontinen natottaja ja amerikkalaisuuden ylistäjä Torsti Sirén on kuvaava vapaus-iskulauseiden levittäjä: hän on pistänyt Facebookiin eston minua ja monia muita Venäjän trolliarmeija –sivuston henkilöitä vastaan niin että emme voi lukea hänen kirjoituksiaan. Kuitenkin hän itse saapui jopa kommentoimaan sivustoani Facebookissa. Minä en ole ikinä kirjoittanut mitään hänen sivustolleen. Tietysti Sirénin oikeus on sulkea määräämiltään ihmisiltä oikeudet nähdä hänen kirjoitteluaan. Silti tämä proseduuri on epäjohdonmukainen hänen riehakkaiden vapaus-huutojensa kanssa. Sirén ei siedä valvotuksi tulemista. Hänellä on pelko, mitä hänestä paljastuisi. Setä Sirén on pelossaan jopa ihan hassu, sillä kyllä varsinaiset isot asiat tiedetään luottamuksellisemmista lähteistä kuin koko maailmalle avoimen Facebookin avulla.

Kaiken kaikkiaan MPKK:n, reserviupseerijärjestöjen ja ampumajärjestöjen aktivistien kuin myös äärioikeistolaisten nuorukaisten aate on valitettavasti yhä edelleen niissä ”Vapaussoturin” sanoissa, joita majuri Lehtonen levittää elämänohjeenaan.  Siihen henkeen ja verenvuodatuksen raivoon ei todellakaan luonnu, että Puolustusvoimat ja upseerit olisivat koko kansaa, myös minua varten – ei niinkään minua vastaan! Koko kansan puolustaminen ja palveleminen on hylätty erityisesti viimeaikaisessa militantissa uhossa, jonka avulla pönkitetään Nato-intoa.

Kokoomuksen romahduksessa on kyse kansan tietoisuuden heräämisestä: kansa tahtoo pikemmin oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia kuin ylimielisyyttä ja verenvuodatusta. Kansa on huomannut ehdottomasti oikein ”natottajien” verenhimoisuuden.





[4] Giles Scott-Smith & Hans Krabbendam, 2004. The Cultural Cold War in Western Europe, 1945-60. Routledge. Sivut 142, 162.


[6]

http://juhamolari.blogspot.fi/2014/12/mpkkn-strategialaitoksen-esimies-torsti.html


Trollaati trollaa Suomen ja Venäjän välisen rauhan ja ystävyyden puolesta ihan ilmaiseksi Mustanmeren auringossa, ilman palkkaa, täysin vapaasta vilpittömästä tahdosta. Kirjoittaja on suomalainen pitkäaikaistyötön mies, joka nauttii Mustanmeren rannoilla vapaudesta ja lämmöstä. Toimeentulona on pelkästään KELA:n työmarkkinatuki, mutta palkkatulo kelpaisi todella, jos sellaistakin olisi saatavissa!




Juha Molari, unemployed, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)