maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kavkaz-Center, terroristijärjestön palveluksessa, Suomen valtiovallan suojeluksessa

Jo neljä vuotta sitten keväällä 2011 tein rikosilmoituksen, koska suomalaisen miehen (Mikael Storsjö) kustantama ja Suomessa asuvan ulkomaalaistaustaisen henkilön (Islam Matziev, joskus esiintyy salanimellä Adam Tumsoev; saapui Suomeen Imran Istapaevin – kuolleen pikkuserkun  – väärällä passilla) ylläpitämä Kavkaz-Center – YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-sanktiolistan mukaan terroristijärjestelmän kiinteä toiminnallinen osa – oli siihen mennessä julkaissut toista sataa törkeän kunnianloukkauksen tuntomerkit täyttävää rikollista tekstiä minua vastaan.  Kavkaz-Center -sivuston rekisteröintitiedot olivat siinä vaiheessa Bulevardi 2 –osoitteessa Helsingin ydinkeskustassa.

KUVA: sähköposti lähetetty eräille suomalaisille viranomaisille 30.3.2015 kello 9:50.

Islam Matziev tunnetaan Shamil Basajevin ydinjoukkojen ja setänsä Bilan Matzievin radiomiehenä, joka toimi ja asui yhdessä samasta kodista lähteneen nuoremman radiomiehen, Beslanin terroristin Yunus Yusupovich Matzievin kanssa. Islam Matziev toimi Kavkaz-Centerin webmasterina, kun Basayev ilmoitti hänen kauttansa Beslanin terrori-iskun. Islam Matzievin nuoruusvuosien ryhmän komentajia olivat Al-Khattab ja Shamil Basayev. Turkissa hänen lähin työtoveri ja partneri oli Doku Umarovin serkku Musa Ataev, Pohjois-Kaukasian terroristiliikkeen varsinainen rahoituskoordinaattori ym. Islam Matzievin kodin alla olevasta bunkkerista Venäjän sisäministeriön joukot, FSB ja GRU (mukana myös Alfa-joukot) tavoittivat Al-Qaida-terroristeihin kuuluvan ja amiiri Al-Khattabin uskotun arabipalkkasoturin Zalmay Abu Yaqub (Залмай Якуб), joka kuoli pidätystilanteessa. Pidätysten lisäksi kodista löytyi suuri määrä aseita ja ammuksia, kaksi kranaattia, 7 Kalashnikovia, 2 kranaatinheitintä ja 400 patruunaa automaattiaseisiin Vanhasta Atagissa 27.9-6.10.2011 terrorismin vastaisen operaation ”Rus” («Русь») aikana. Pian uudestaan toimitetussa terrorismin vastaisessa operaatiossa ”Myrsky” Matzievin kotiin Keskuskadulle 49 Vanhassa Atagissa, jonka hän ilmoitti myös maahantulohaastattelussa kotiosoitteeksi saavuttuaan Suomeen, löydettiin lisäksi vielä toinenkin bunkkeri, jossa oli kolme huonetta, radiotoimintaan laitteisto, sairaalan leikkaussali, lääkkeitä sekä satoja tuhansia dollareita.  Tiedustelutietojen mukaan myös Abu Tariq piileskeli Vanhassa Ataqissa joulukuun lopulla. Operaatio ”Myrskyn” ("Буря") aikana löytyivät Abu Tariqin henkilökohtaiset tavarat ja asiakirjoja, mutta Tariqia ei tavoitettu, vaan hän onnistui pakenemaan. Algeriasta kotoisin oleva arabisoturi Abu Tariq (Абу Тарик) oli saanut koulutuksensa Osama bin Ladenin ja Al-Qaidan leirillä Afganistanissa sekä toimi Tšetšeniassa al-Khattabin yhteydessä.  Suomessa Islam Matziev on usein esiintynyt yhdessä Mikael Storsjön, Heidi Hautalan ja Tarja Kantolan seurassa.  

Osa Suomeen saapuneista entisistä taistelijoista on tiettävästi palannut takaisin Turkkiin ja jatkaneet Turkin kautta ISIS-joukkoihin tai muihin radikaaleihin taistelijoihin Syyrian alueella, jossa radikaalien islamistitaistelijoiden johdossa on tshetsheeneitä. Mikä on suomalaisten toimijoiden yhteys mainittuihin tahoihin Syyrian ja Irakin alueella, on sivuutettu ongelma suomalaisessa ISIS-esitutkinnassa.

Rikostutkintaa varten neljä vuotta sitten – ja uudelleen kaksi vuotta sitten – lähettämäni aineisto koski ajanjaksoa, jolloin kiistattomasti mainitun Kavkaz-Centerin administraatio on ollut Suomessa osoitteessa Bulevardi 2, Helsinki. Myös tämän jälkeen on syntynyt iso joukko uutta samanhenkistä tekstiä sivustolle minua vastaan. Administraatio ja sivuston omistavan ProCaucasus-yhdistyksen puheenjohtajuus kuuluivat jo silloin niin kuin yhä edelleen Mikael Storsjö-nimiselle suomalaiselle miehelle, kuten sivuston yhteystiedot ja puhelinnumerot kertovat ja kuten 24.4.2013 Mikael Storsjö tunnusti julkisesti uudemman kerran A-Studio –keskusteluohjelmassa. Rikosilmoituksessani olen antanut tiedoksi, että Mikael Storsjö ja Islam Matsiev ovat nimenomaisesti sopivia sivuston administraatiosta vastaavina, Suomessa asuvina henkilöinä todistajiksi, jotta törkeästi kunniaa loukkaavien tekstien kirjoittajat saadaan tunnistettua. Islam Matsiev (s. 5.3.1979) on ilmoittanut, että hänen työnantajansa on Kavkaz center, jossa hän toimii webmasterina. Storsjö ja Matsiev ovat molemmat työskentelleet  osoitteessa Bulevardi 2, Helsinki (Suomi).

Länsi-Uudenmaan Raaseporin poliisilaitokselle Tammisaareen jättämässä rikosilmoituksessani oli ilmoituksen liitteenä dokumentaatio, yhteensä toista sataa sivua. Isosta aineistosta huolimatta Tammisaari onnistui kadottamaan aineiston eikä tuottanut mitään asiaan liittyvää rikostutkinnan päätöstä. Kantelin 23.10.2012 aineiston katoamisesta ja tutkinnan viivästymisestä Eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka otti asian johdosta yhteyttä Tammisaareen. Samanaikaisesti tapahtui myös Bostonin terrori-isku, jonka tekijöiden radikalisoitumiselle näyttäisi Kavkaz-Centerin vihakehoituksilla olleen osuutensa. Pyysin Eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, onko Raaseporin poliisiasema syyllistynyt aiheettomaan viivästykseen rikosilmoitukseni käsittelyssä, huolimattomuuteen tai muuhun hyvän hallinnon vastaiseen menettelyyn, koska Tammisaaren jättämästä rikosilmoituksestani tulee kuluneeksi ”pian jo KAKSI vuotta eikä poliisi ole vieläkään mitenkään reagoinut rikosilmoitukseeni eikä ole antanut asiasta koskevaa päätöstä minulle tiedoksi” (näin kirjoitin Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan 23.10.2012).

Eduskunnan oikeusasiamiehelle muistutin kantelussani 23.10.2012 siitäkin, kuinka FIFI-lehdessä Antti Rautiainen kirjoitti 22.10.2012 asiallisen huolestuneen arvion Kavkaz-Centerin erityisasemasta Suomessa. Esitin toiveen, että kaikesta huolimatta  tahtoisin edelleen luottaa poliisiviranomaisten yhdenvertaiseen toimintaan kaikkien rikosasioiden tutkinnassa. Rautiainen kirjoitti: "Kavkaz Center on varmasti Pohjoismaiden ylivoimaisesti merkittävin vihasivusto. Siihen verrattuna Jussi Halla-Aho, Mikko Ellilä ja Seppo Lehto ovat nappikauppiaita. Kavkaz Centerillä on satojatuhansia lukijoita – liike, jota se tukee, iskee aseellisesti Venäjän viranomaisia vastaan viikoittain. Jos joku kirjoittaisi tällaista tekstiä Suomessa ja suomeksi, kutsu käräjäoikeuteen tulisi nopeasti. Bäckmanin ja Molarin mölistyä Kavkaz Centerista kukaan ei kuitenkaan enää halua ihmetellä sivustoa Suomessa. Mikael Storsjö on Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin hallituksen jäsen, ja hän oli vuonna 2008 vihreiden ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Rikosvastuu on tietysti aina ensisijassa kirjoittajalla ja vasta sitten palvelimen ylläpitäjällä. Minua ei edes niinkään häiritse kysymys Kavkaz Centerin laillisuudesta, enkä tiedä auttaisiko Kavkaz Centerin sulkeminen mitään. Islamistit ovat Pohjois-Kaukasuksella niin merkittävä voima, että on myös hyvä tietää, mitä he ajattelevat. Ja mahdollisesti heidän kanssaan on ennen pitkään joka tapauksessa neuvoteltava rauhasta, vaikka itse en välttämättä haluaisi neuvotella näiden ihmisten kanssa yhtään mistään. En usko, että tällaisen sivuston ylläpitäjä voisi ajaa uskottavasti ihmisoikeuksia Venäjällä. Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi tekee paljon tärkeää työtä, jota juuri kukaan muu ei Suomessa tee. Mutta Kavkaz Centerin kaltaisen vihasivuston palvelimen ylläpitäjän osallistuminen vie projektilta kaiken uskottavuuden, ja itsekin haluan pitää järjestöön tiettyä etäisyyttä" (Antti Rautiainen, FIFI).

Niin lopulta sain Raaseporin poliisilta pyynnön 18.4.2013, että toimittaisin uudestaan päätökseen 8180/2012/970 liittyvän aineiston, jonka Tammisaari oli kadottanut.

Kavkaz-Centerin asian tutkinnalla näytti julkinen intressi virinneen erityisesti keväällä 2013, kun useassa valtiossa olevat tietotoimistot, mediat ja turvallisuusviranomaiset olivat havainneet Kavkaz-Centerin vihakehotukset inspiraation ja motivaation perusteeksi Bostonin terrori-iskun tehneiden miesten radikalisoitumiselle. RT-televisiokanavan artikkelissa mielipiteensä Kavkaz-Centerin ja Bostonin terroristin Tamerlan Tsanaevin yhteydestä lausui CIA:n työntekijä, professori Brian Glyn Williams.  Kavkaz-Centerin asian tutkinnan yleistä, julkista intressiä lisäsi myös Bostonin jälkeisen tilanteen ja julkisen huomion lisäksi se Suomessa järjestelmällisesti vaiettu seikka, että YK:n turvaneuvoston Al-Qaida-pakotteissa Kavkaz-Center –sivusto on nimetty Al-Qaidaan linkittyvän Emarat Kavkaz-terroristijärjestön internet-resurssiksi.

Henkilökohtainen intressi sivuston sisältöä ja olemassaoloa kohtaan syntyi siitä kovasta kohtalosta, että edellä kuvatulla, kansainvälisesti kielletyksi ja vaaralliseksi luokitellulla terroristien internet-palvelulla on julkaistu toista sataa törkeästi valheellista kunnianloukkausta minua (Juha Molari) vastaan.

Vuoden 2013 lopulla Pasilan poliisi kutsui minut kuultavaksi rikoksen uhriksi joutuneen asemassa Kavkaz-Centerin asiassa ja kirjasi asiat hyvin rehdisti sekä laadukkaasti. Raaseporin poliisilta saadusta uudesta pyynnöstäkin 18.4.2013 on kuitenkin kulunut jo taas uudestaan KAKSI vuotta sekä alkuperäisestä rikosilmoituksesta NELJÄ vuotta.

Samanaikaisesti suomalaisiin epäiltyihin ISIS-henkilöihin liittyvässä esitutkinnassa ovat  periaatteessa löytyneet  esimerkiksi suomalaisena peruskouluopettajana toimineen Sami Grippin sekä muiden ”ISIS-solussa” toimineiden yhteydet Mikael Storsjöhön ja Kavkaz-Centerin aineistoon sekä matkailut Tshetsheniassa ennen Turkin kautta tehtyjä matkojaan Syyriaan , mutta poliisi on tiettävästi valitettavan järjestelmällisesti VÄLTTÄNYT kuitenkin näiden nimien ja yhteyksien kirjaamista esitutkinta-aineistoon kuulustelutilanteissa. Tämä erityislaatuinen neljän vuoden hitaus tutkinnassa sekä uudemmat havainnot ISIS-esitutkinta-aineistoa varten harjoitettu todistajien lausuntojen ”kirjaamissensuuri” herättävät epäilyn, että Kavkaz-Center toimii terroristijärjestön osana jopa Suomen valtiovallan suojeluksessa.

Pyydänkin vastausta siihen, miten poliisin esitutkinta etenee asiassa.



KIRJOITTAJA tahtoo onnellisuutta, rauhaa ja rakkautta maailmaan:

Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Vilho Juntunen - Numero 4 - upea toveri Oulussa hylättyjen ja syrjäytettyjen puolesta

Sain tutustua insinööri Vilho Juntuseen jo muutamia vuosia sitten. Muistan erityisen hyvin, miten juttelimme Helsingin keskustassa, jossa hän tahtoi tavata. Tunnistin ikätoverissani Vilhossa sellaisen miehen, jossa sykkii suuri hyvä sydän elämälle. Hänen omatuntonsa on terve ja rehti: hän ei halveksi eikä ivaa edes meitä vähäosaisia.



Minä itse olen saanut jo vuosien varsilla useamman kerran melkein ”nolostua” (lievä ilmaus) sitä arvostusta ja hyväntahtoisuutta, jota Vilho on osoittanut minunkin hyväkseni, vaikka niin moni on ollut valmis tekemään vaikka mitä julmuuksia meikäläistä vastaan. Itse en ole koskaan ollut minkään puolueen kannattaja tai jäsen. Mutta Vilho säilyy kuitenkin ystävänä, ja hän jopa ilmoittaa julkisesti, että ottaisi minut eduskunta-avustajakseen, jos – ja toivottavasti kun – hänet valitaan eduskuntavaaleissa 2015 kansanedustajaksi.

Kaiken kaikkiaan Suomen kommunistisen puolueen Oulun vaalipiirin eduskuntavaaliehdokas, insinööri Viljo Juntunen on hieno mies. http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/oulu/ehdokas/662 Miehen numero eduskuntavaaleissa 2015 Oulun vaalipiirissä on 4. http://www.skp.fi/vaalit/eduskunta-2015/oulu/vilho-juntunen

Olen ihan näihin päiviin saakka voinut lukea tuntemattomien ihmisten kirjoittamia julkisia kovia herjoja siitä, millainen surkea ressukka ja syrjäytynyt tyhmyri olen. Viimeksi tänään useampi tuntematon ihminen saapui ilmoittamaan nuo näkemyksensä Facebook-sivulleni – ilmeisesti ihan vain tiedoksi siitä, jos itse en vielä tiedä.  Sellainen julma ilmapiiri ei ole todellakaan suotuisa meille suomalaisen yhteiskunnan heikompiosaisille.

Muistan erityisen elävästi karmeita kokemuksia tuosta julmasta ilmapiiristä, miten Tuusulan Kokoomuspomo Kalle Maurola saapui 14. kesäkuuta 2014 Facebook-sivulleni sekä julisti suorasukaisesti entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle, että hänen mukaansa minulla ”ei ole älyä, ei karismaa eikä kauneutta”. http://juhamolari.blogspot.fi/2014/06/parasiitin-vastaus-koyhia-mollaavalle.html Niin Kokoomuspomo vaati, että minun pitäisi katsoa peiliin, kun etsin syytä köyhyyteni. Valitettavasti tuollainen oikeistolainen säälimätön asenne on vain jatkuvasti voimistunut rajusti. Sen asenteen uhreina ovat tällaiset rumat, köyhät, tyhmät ja epäkarismaattiset ihmiset. Silti pyydän, että meilläkin olisi oikeus elämään ja onnellisuuteen! Että meilläkin olisi oikeus siihen, että nuo komeat ja voimakkaat Kallet sekä muut eivät alituisesti halveksisi ja alentaisi meitä rumia ja yksinkertaisia kansalaisia!

Onneksi meillä on vielä edes joitakin näitä aidosti jaloja sydämellisiä ihmisiä, kuten Vilho Juntunen on: hänellä on tahtoa ja viisautta myös meidän rumien, tyhmien ja köyhien hyväksi! Minäkin olen saanut yhä uudestaan kokea yllätyksen, että minulla on sittenkin ihmisarvo: Vilho juttelee niin arvostavasti ja hienosti minulle. Sellaisen ihmisen soisi olevan Suomen kansanedustaja!


Jos eduskunnassamme ei ole kansanedustajia, jotka rakastavat ja kunnioittavat myös meitä köyhiä, tyhmiä ja rumia ihmisiä, niin suomalainen yhteiskunta muuttuu tosi julmaksi. Valitettavasti paha suuntaus on vahvistumassa, kun samanaikaisesti eduskuntapuolueiden johtajat julistavat yksituumaisesti pistävänsä yhä hurjemmin lisää satoja miljoonia euroja asevarusteluun. Köyhänä ihmisenä täytyy oikein voimakkaasti ärähtää, että nuo vallitsevat mielipuoliset sotaisat houreet ovat ihmisyyden vastaisia, ne käyvät tosi kalliiksi suomalaista hyvinvointia vastaan, ne houreet hyödyttävät enintään amerikkalaisen aseteollisuuden pörssiarvoa ja sille uskollisia lobbareita mutta ei ketään muuta.  

Minä tahtoisin - ja oikeastaan minä hätää kärsivänä vähäosaisena ihmisenä pyydän ja anon - että Suomen eduskuntaan voisi palata ihmisyys: siksi Oulun vaalipiirissä on etuoikeus, kun siellä meidän hylättyjen ja syrjäytettyjen puolella on eduskuntavaaliehdokas numero 4 – Vilho Juntunen.


KIRJOITTAJA tahtoo rauhaa ja rakkautta maailmaan:



Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Yhtä huonossa kunnossa kuin suomalaiset varusmiehet

Kuudetta vuosikymmentään elävä ukkopapparainen on yhtä huonossa kunnossa kuin keskimäärin suomalaiset varusmiehet.

Tuoreiden selvitysten mukaan noin joka kuudes tai joka viides varusmiespalveluksensa jo aloittanut asevelvollinen lakkauttaa palveluksensa, useimmat jo heti ensimmäisten viikkojen aikana. Nämä keskeyttämiset ovat näin suuret siitäkin huolimatta, että varusmiespalveluksen suorittamiseen ovat tulleet tasoryhmät, jotka ottavat lempeästi huomioon heikommat. Varusmiespalveluksen vaatimustasot ovat myös muutoin keventyneet vuosikymmenien kuluessa. Kutsuntojen yhteydessä karsitaan nykyään jo merkittävä osa varusmiespalvelukseen kykenemättömiä nuoria miehiä. Tästä kaikesta huolimatta palveluksen suorittaminen on monelle liian tuskainen kokemus.

Tässä rinteessä onnistuu hyvin 200 metrin pitkän mäkijuoksun suorittaminen, ja tarvittaessa pitemmänkin juoksun suorittaminen
mikäli lähtee hiukan taempaa kuin kuvanottopaikka.


Kun itse suoritin varusmiespalvelusta vuosina 1983-1984, niin en voinut ymmärtää varusmiespalveluksen teeskenteleviä vaatimuksia: palvelus oli mielestäni liian kevyt, jotta se olisi todella sotilaallisesti ansiokas tai kehittävä. Niin minä kirjoitin myös loppuraportissani, että armeijan valitettava piirre oli teeskentely ikään kuin olisi suoritettu jotain urotekoja, kun laahustettiin jaloin, pyörin tai suksin muutama kymmenen kilometriä. Se oli pikemmin ulkoilua kuin kehittävää liikuntaa.

Tällä hetkellä kuntoni on vanhana ukkopapparaisena jo niin huono, eivätkä niveletkään kestä nuoren miehen menoa, että voin jo ymmärtää kokemuksen avulla, millaista on olla aidosti huonokuntoinen. Mielestäni jokainen 20 vuotta vanha nuori mies voi juosta Cooper-testissä yli 3000 metriä ILMAN MITÄÄN HARJOITTELUA. Se on vain niin helppo juttu – paitsi laiskimukset eivät tietenkään tahdo juosta mitään. Sitä vastoin nyt kuudetta vuosikymmentä kituvana ukkopapparaisena juokseminen on muuttunut eri tavalla raskaaksi. Vaikeutta lisää myös se, että en juossut koko talven aikana lainkaan. Annoin kunnon vain heikentyä ja painon nousta. Pari kertaa kävin koululaispoikani kanssa hiihtämässä. Niin olen vihdoin huonokuntoinen – niin kuin valitettavasti keskimääräinen suomalainen varusmies.

Tänään torstaina aamulla aurinko paistoi mukavasti. Tunsin jo eilen illalla vatsassani, miten läski alkoi leviämään yhä laajempiin mittoihinsa. Tämä on todella aito kauhistukseni ja kärsimykseni eilen illalla! Niin tein terveellisen elämäntapapäätöksen illan aikana, että tänä aamuna kävisin edes vähän juoksemassa. Olen tullut siihen huonoon kuntoon, että nyt on vihdoin oikea syy lenkkeillä. En ole viitsinyt aiemmin lenkkeillä, sillä kilpailuihinkaan ei ole innostusta osallistua. Lisäksi aktiivinen juoksuharjoittelu alkaa valitettavasti rasittaa näin vanhan ihmisen niveliä, erityisesti jalkapohjan ja nilkan nivelsiteitä.  Mitä turhaa tehdä itseään kipeäksi, kun nuoret miehetkään eivät ole paremmassa kunnossa varusmiespalveluksen aikana!

Tuo laiska ajatteluni sai siis eilen illalla tuntea järkytyksen, kun huomasin, miten läskien loputtomat renkaat alkavat kasvaa vatsani ympärille. Ne ovat vaan niin vastenmielisiä, kun tahtoo istua nautinnollisesti ja katsella televisiota. Siksi päätin elämänlaatuni parantamiseksi taas lisätä lenkkeilyä.

Juoksin mäkisellä kuntopolulla metsässä 3 kilometriä tasavauhtisesti löysää, alle 5 minuuttia per kilometriä mutta näin löysä juoksuvauhti on yli 4 minuuttia per kilometriä vauhtia. Sen jälkeen löysin pujottelurinteen laidasta kuntopolun, jossa juoksin 5 kertaa 200 metriä reippaalla vauhdilla, kimmoisalla ryhdikkäällä askeleella alhaalta ylös. Jokaisen juoksun jälkeen kävelin alas samaiset 200 metriä ja heti lähdin uudestaan. Tämä otti hengitykseen! Nyt ymmärrän, mitä on olla todella surkeassa kunnossa niin kuin keskimääräinen varusmies Suomessa asepalveluksensa aikana! Lopulta minä hiljakseen hölkkäsin 3 kilometriä kotiin. Voisin kuvitella, että tartan-radalla voisin todellisella yrittämisellä ja viikon sopivan valmistautumisen jälkeen juosta 12 minuutin – jos kaikki onnistuu hyvin – Cooper-testissä nykyään vain vähän yli 3000 metriä. Se on todella huono kunto, niin kuin suomalaisilla varusmiehillä keskimäärin. Toki Suomessa on hyväkuntoisiakin nuoria miehiä, mutta nyt onkin kyse keskimääräisestä varusmiehestä.

Illalla juoksen uudestaan tuollaisen samanlaisen lenkin kuin aamulla, mutta nyt juoksen koululaispoikani kanssa. Hänen jalkapallovalmentajansa suositteli, että poika lepää eikä mene tänään futistreeneihin. Siksi meillä jää aikaa tällaiseen helppoon ulkoiluun niin kuin 12 vuotta vanhalle pojalle tällainen lenkki on. Viime sunnuntaina lauantain kahden jalkapallo-ottelun jälkeen poikani tunsi tarpeelliseksi oikoa ja herätellä jalkalihaksiaan juuri tällaisella juoksulenkillä. Niin hän kertoi, että sunnuntai-iltana jalkapallotreeneissä ja maanantaina jalkapallotreeneissä jalat tuntuivat paljon vahvemmalta, kun oli käynyt sunnuntaina aamulla mainitulla juoksulenkillä. Niin on siis nuorten koululaispoikien, jotka harrastavat urheilua, helppo tehdä tällaisia liikuntasuorituksia ihan vain verryttelyksi. Valitettavasti kahdenkymmenen vuoden iässä, miehen väkevimmässä iässä, suomalaiset varusmiehet eivät kuitenkaan pysty keskimäärin tämän parempaan fyysiseen suoritustasoon. Nyt minä tunnen ensimmäistä kertaa noin 40 vuoteen, mitä tarkoittaa olla noin huonossa kunnossa kuin mitä meikäläiseen verrattuna 30 vuotta nuoremmat aikamiehet ovat tällä hetkellä Suomessa!


KIRJOITTAJA: tämä kuva on alkusyksystä 2014, kun olin jo tällainen huonokuntoinen ukkopapparainen, vatsa oli tullut läskiseksi, keho heikoksi liikunnan laiminlyönnin tähden. Näin vanhalle miehelle kuntotaso on ehkä vielä tyydyttävä tai välttävä, mutta nuorelle miehelle se ei olisi vain ”välttävä”, vaan se olisi suorastaan häpeä, valtakunnallisesti katsottuna katastrofi.

Minä olen ollut vanhuuteni tähden jo puolivuosikymmentä työtön, sillä näin vanhat ihmiset ovat huonovointisia, he eivät jaksa enää työelämän vaatimuksissa mukana. Olen myös työtön tulevat 15-20 vuotta, kunnes pääsen eläkkeelle. Näin vanhoja ihmisiä ei luonnollisestikaan työnantajat kutsu edes työhaastatteluihin. Se on täysin luonnollista ja oikein! Sitä vastoin työelämän kannalta on jo katastrofi, kun 20 vuotta vanhat miehet ovat parhaissa miehuuden voimissaan yhtä huonossa kunnossa kuin tällainen henkihieverissä elävä vanha uppoparka.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Mistä tunnistaa typeryksen, mistä analyytikon ja mistä ”Venäjä-trollin”? The Ulkopolitist arvioitavana.


The Ulkopolitist –sivuston tuntematon kirjoittaja, joka voisi mahdollisesti olla ilmeisemmin blogin vakinaisten kirjoittajien listalta Jussi Heinonkoski, Mikko Patokallio, Christopher Rowley, Juha Saarinen, Timo R. Stewart, Matti Pesu, Tomas Wallenius tai Elina Ylä-Mononen, on maaliskuun 16. päivä 2015 ilmaissut vakavan huolestuneisuutensa ”trollipopulaation hillittömän kasvun” johdosta, joka ”on kansanterveyttä ja valtion turvallisuutta uhkaava tekijä”.

The Ulkopolitist –sivuston mukaan Verkkomedian lähteenä on ”Venäjän-trollit, jotka syöksyvät keskustelu- ja kommenttipalstoille suu vaahdossa.”  Jutun otsikko on ”Mistä tunnistaa Venäjä-trollin”. 

Trolli-fobiaa EU:ssa ja USA:ssa

The Ulkopolitist-sivuston jutun kirjoittajaa en tunnista tyylistä, koska en ole edellä mainittujen henkilöiden tuotoksia lukenut aiemmin.  Vaikea on edes arvailla, mistä tarpeesta tuore tuotos olisi syntynyt. Samanaikaisesti ilmaantui toki muitakin vastaavia ala-arvoisia juttuja, joissa hyökättiin ”Kreml-mielisesti” ajattelevien ihmisten mielipidevapautta ja ilmaisuvapautta vastaan.

Jutun kirjoittaja voisi olla aiheen valinnan tähden mahdollisesti Tampereen yliopiston opiskelija Matti Pesu, jolla on kokemusta ulkoministeriöstä ja Euroopan komissiosta, tai Venäjään erikoistunut maisteri Elina Ylä-Mononen, joka on erikoistunut vallan ja identiteetin vaikutuksiin ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Kuitenkin kiinnostavaa, että nämä nimet ja muut linkittävät omia juttujaan Facebookin sivulle levitykseen, mutta tätä juttua ei ole linkitetty heidän sivuilleen. Sitä vastoin juttua on jo heti ilmestymispäivänä 16.3.2015 Jukka Mallinen levittänyt innokkaasti Facebookissaan. Jutun kieli on niin epämääräinen, että kikkelirunoistaan tunnetuksi tullut Mallinen voisi olla hyvin myös sen anonyymi kirjoittaja.

Venäjä tuntijana usein esitellyn Jukka Mallisen levittämää juttua ovat tykkäämässä koko leegio sieluja, joiden joukossa myös mm. toimittaja Aune Kämäräinen sekä vantaalainen sotilasasiantuntija, evp. toimiupseeri Juha E. Tetri, joka aktiivisena reserviläisenä on Vääpelikillan kunniajäsen ja Toimiupseeriliiton entinen koulutussihteeri, Viron kaikkeinurhollisimman kenraali Riho Terrasin vuonna 2014 Ruotuväki-lehdessä kehuttu mies toimistaan Viron itsenäisyyden palauttamiseksi. Ja Fjodor Dostojevskin kirjoituskokoelmaan Kulta-aika omistautunut filosofian lisensiaatti Tiina Kartano tykkää myös tarjotusta jutusta.

Muuan Janne Rysky Riiheläinen kirjoitti aivan roskaa samasta aihepiiristä samaan aikaan omassa blogissaan. Hän ei tajunnut tai tietoisesti pimitti sen, että hän marionettina tanssii tietynlaisia informaatiosodan leikkejä, joita MPKK ja "Länsi" on valheen ja rahan voimalla myynyt Suomeen. Rysky ei kuitenkaan lainkaan sijoita informaatiosodankäyntiä läntiseen informaatiosodan kontekstiin, josta vähintäänkin Edward Snowdenin paljastusten tähden ja muutenkin ei olisi älyllisesti rehellistä  vaieta. Ryskyn vilpillisyyttä osoittaa myös epäasiallinen kuvailu tuossa kirjoituksessaan sen suhteen, mitä olen itse kirjoittanut asiasta.[3] Omien tietojensa mukaan luokanopettajan koulutuksen saanut Janne Riiheläinen on toiminut kaikenlaisissa lyhyissä tiedottajan tehtävissä ja vuoden 2014 aikana alkoi iskeä tarinaa trolleista sillä ansiolla, että vuoden 2015 alusta Helsingin Sanomat päätti ostaa häneltä palveluja! Janne ”Rysky” Riiheläinen sai palkkioksi Hesarilta työpaikan eikä se työ ole edes postinjaossa (näin LinkedIn). Boheemi Riiheläinen oli vuosikaudet poissa yliopistolta eikä ollut saanut kerättyä  juuri yhtään opintoviikkoja, mutta ehkä hän sai joskus myöhemmin vuosikymmenien kuluessa opinnot valmiiksi. Hän kirjoitti itse LinkedIn profiiliin, että olisi saanut opettajan koulutuksen, mutta eihän sitä tiedä, onko kirjaus täysin oikea. Jotkus pistävät 36 opintoviikon koulutuksen yliopistotutkinnoksi! Väitetään, että Joensuun Ylioppilaslehden päätoimittajana Riiheläinen olisi ollut täynnä ihailtavaa intoa. Nykyään hänellä on intoa yhä edelleen, mutta se ei ole suuntautunut parhaalla tavalla vilpittömästi. En pitäisi mahdottomana, että The Ulkopolitist olisi saanut Ryskyn artikkelin julkaistavaksi nimettömänä, sillä sellaista villiä intoa juttu osoittaa.

Trollijahti on aiheellista nähdä laajemmassa transatlantisessa kontekstissa, jossa ns. Länsi on militarisoinut ihmisten oikeudet ja maineen sen mukaan, jos henkilöllä on ”kreml-mielisiksi” arvioitavia näkemyksiä. Ankarimmat tahot ovat alkaneet vaatia Kremlin ammattitrollien sijoittamista jopa EU-sanktiolistalle, jotta vapaa ja rauhallinen maailma saisivat säilyä.[4] Tämän vaatimuksen esitti juuri äskettäin Krzysztof Bobinski ja hänen organisaationsa Civil Society Forum (CSF). Minulla on ikäviä kovia henkilökohtaisia kokemuksia tämän järjestön amerikkalaisesta agendasta rajoittaa Venäjän median toimintaa Euroopassa! Noiden kokemusten muistaminen paljastaa selvästi Lännen propagandistien luonnetta!

 Timo Vihavainen, Jarmo Koponen ja Kerkko Paananen olivat keskeisiä puuhamiehiä ns. Särkyneet peilit tai Vääristyneet peilit –mediaseminaarin järjestelyissä, joissa ohjelmavastuun hoitivat Finrosforum, Suomen Pen, Journalistiliitto ja Suomi-Venäjä –seura. Mediakonferenssin pääjärjestäjistä Jarmo Koponen (Uusi Suomi) oli esitellyt täysin myötämielisesti ja kritiikittömästi Luke Hardingin käsityksiä, vaikka Luke Harding on länsivakooja, joka karkotettiin Venäjältä. Koponen esitteli vähän ennen konferenssia myös amerikkalaisen tiedustelupalvelun perustaman propagandakanavan Radio Libertyn johtajan Masha Gessenian näkemyksiä, joiden mukaan Putinin hallinto olisi ”suljettu järjestelmä, jonka tuho on arvaamaton”. Siinä järjestelmässä ”venäläiset toimittajat ovat kuin armeijassa”, Koponen kirjoittaa. Tuo kaikki on linjassa ”trolliarmeija” –puheille, jotka syntyivät sittemmin. Hän nimitteli Venäjän presidentti Vladimir Putinia ”diktaattoriksi” ja kutsui jouluaattona 2011 Artemi Troitskyn sanoilla Venäjää verenvuodatukseen, jos Vladimir Putin osallistuu Venäjän presidenttivaaleihin. Koponen ilmoitti jo etukäteen mediaseminaarin sisällökseen tuolloin, että hänen tavoitteensa on käsitellä FSB:n roolia Venäjän mediassa.

Mediaseminaari 3.-4.12.2012 käsitteli Venäjän mediaa, erityistapauksena Johan Bäckmania, tapahtumapaikkana oli Suomen eduskunta [5].Tilaisuuden rahoittajat ja tilaajat olivat Amerikan Yhdysvallat kolmen instrumenttinsa avulla: CIA:n moderni rahoitusorganisaatio NED (National Enwodment for Democracy), Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön USAID (US Agency for International Development) ja ”EU-Russia Civil Society Forum” (EU-Russia CSF), joka on myös Amerikan Yhdysvaltojen ulkoministeriön työväline ja värivallankumouksellisten linnake Venäjää vastaan. Juuri tuosta jälkimmäisestä tämä Kremlin trollien sanktiovaatimuksia äskettäin vaatinut puhuja saapuu ja sieltä hän saa välillisesti palkkansa. Menkäämme vielä hetkeksi noihin vanhoihin muistoihin! 

Suomen eduskunnan silloisen tilaisuuden pääpuhujana oli Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja. Tilaisuuden järjestäjät epäsivät Venäjän mediakonferenssiin osallistumisoikeuden Suomen eduskunnassa myös tuolloin Johan Bäckmanilta, Janus Putkoselta ja Juha Molarilta, vaikka kukin oli ilmoittautunut jo hyvissä ajoin tilaisuuteen virallisen järjestelmän mukaisesti. Venäjän hallituksen virallinen viikkolehti Russiiskie Vesti [6] oli toimittanut jopa kirjallisen komennuskirjeen, jotta Juha Molari voisi osallistua konferenssiin ja kirjoittaa konferenssista artikkelin. Virallinen komentokirjekään ei auttanut, kun järjestäjät harjoittivat ”Face controllia”. Venäjän hallituksen virallinen lehti reagoi diskriminointiin voimakkaasti. Myös Verkkomedian päätoimittajalta Janus Putkoselta evättiin osallistuminen tilanpuutteen perusteella. Näiden moninaisten vastoinkäymisten johdosta Venäjän diplomaatit peruuttivat osallistumisensa kyseiseen ”mediaseminaariin”.

EU-Russia Civil Society Forum kertoo kotisivullaan, että sen rahoittajat ovat amerikkalainen USAID Transition-ohjelman avulla, Euroopan Unioni ja NED (=CIA). EU-Russia Civil Society Forum on avoimesti CIA:n rahoitusmekanismin NED:n ja Amerikan Yhdysvaltain ulkoministeriön USAID:n rahoitusmekanismin ”Transition” operaatio.[5] Oksana Chelysheva (Оксана Челышева) on Suomen edustaja EU-Russia Civil Society Forumin johtoryhmässä (”the Steering Committee”). Myös Oksana Chelyshevan kuva näkyy näyttävästi EU-Russia CSF:n nettisivujen etuaukeamalla. Hän on myös EU-Russia CSF:n perustajajäsen. Tämän toimintansa rinnalla Oksana Chelysheva johtaa Venäjällä rikollisena äärijärjestönä vuonna 2006 tuomittua ryhmittymää ”Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuraa” («Общество российско-чеченской дружбы», ОРЧД ; Russian-Chechen Friendship Society (RCFS). Hän on tullut Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi. Nyt hän toimittaa Suomesta ja EU:sta käsin Venäjä-vihamielisiä ohjelmia ja propagandaa. Amerikan Yhdysvallat NED:n avulla rahoittaa myös kyseistä ”Venäjä-Tšetšenia ystävyysseuraa” ja Oksanan toimeentuloa. NED:n julkisen kirjanpidon mukaan Oksana Chelyshevan johtama RCFS sai 49 980,00 euroa ilmeisemmin tämän naisen työn rahoitukseen NED:n budjetista vuonna 2011, kuten lukuisat edeltävät vuodet, jne. Vuonna 2007 NED julisti, että RCFS:lle annettavan rahoituksen tehtävä on ”vastustaa Venäjän hallituksen informaatiota Pohjois-Kaukasiassa” (”counteract the manipulation of information on the North Caucasus by the Russian government.”). NED sekaantui Venäjää vastaan myös mm. oikeistohäirikön Alexei Navalnyin rahoitukseen sekä amerikkalaisen Golos-järjestön häiriötoimintaan vaalien laskennan aikana.[Kavkaz-Centerin kustantaja Mikael Storsjö siirsi RCFS:n Venäjältä Suomeen, koska järjestöä tarvittiin raha-asioiden kierrättämistä varten. Poliisikuulusteluissa Storsjö myös tunnusti, että RCFS:n päärahoittajana toimii NED. Heidi Hautala oli kyseisen järjestön ensimmäisiä kantavia jäseniä Suomessa. Vaikka nimellisesti puhuvat päät ovat eurooppalaisia, niin rahoittava sydän pumppaa amerikkalaista pahaa verta.

The Ulkopolitist –sivuston huumori on kulissi, kun faktat puuttuvat

The Ulkopolitist –sivuston kirjoittajilla pitäisi olla kykyä parempaankin kirjoittamiseen. Etenkin puutteena on täysi vaikeneminen amerikkalaisten instrumenttien sekaantumisesta Suomessa käytävään mielipidemuokkaukseen! Tällä kertaa on selvää, että kirjoittaja on yrittänyt suorittaa asiansa tietynlaisen ”huumorin” avulla, jolloin kirjoittaja voi toivoa asettautuvansa kritiikin ulkopuolelle. Huumori ei ole kuitenkaan vain kirjallinen keino, vaan valintana se on psykologinen defenssi ja tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna ”kulissi” (naamari), kun tosiasioita ei kirjoittaja voi asioiden puuttumisen johdosta ilmaista: selvä logiikka ja aineisto puuttuvat!

Kirjoittajan tendenssi on valitettavan yksisuuntainen niin että suomalaisen keskustelun ja sosiaalisen verkoston VALTAPROPAGANDA on jätetty jälleen kerran tunnistamatta ja kritisoimatta. Juttua tehdään väitetyillä Venäjä-trolleilla, joita ei todellakaan vielä ole paljastettu Suomesta ainoatakaan (!) edes jokapäiväisen hurjan hysterian aikana, joka on kestänyt vähintäänkin koko vuoden, kun sitä vastoin todistetusti suomalaisia upseereita on käynyt ja käy yhä Amerikan Yhdysvaltojen armeijassa ja Naton joukoissa informaatiopsykologisen sodankäynnin koulutuksessa, minkä jälkeen he ovat saapuneet Suomeen hoitamaan koulutuksensa mukaista tehtävää. Myös Maanpuolustuskorkeakoulussa on tehty opinnäytetöitä omiin tarpeisiin siitä, miten informaatiovaikuttaminen voidaan kohdistaa sopiviin henkilöihin ja ryhmiin.  Läntisen propagandan massiivisuus ja totaalisuus eivät valitettavasti nouse kirjoittajalla lainkaan vakavassa mielessä esille, vaan sitä vastoin läntisen propagandan olemassaolon väittäminen olisi jutun mukaan jopa eräs tuntomerkki ”Venäjä-trollille”!

Määritelmien tahallinen sekoittaminen

The Ulkopolitist –sivuston kirjoittajan mukaan Venäjä-trollia ei voi tunnistaa ”ulkoisten ominaisuuksien perusteella”, vaan ”kuka tahansa on voinut saada trollin pureman ja olla kovaa vauhtia muuttumassa itsekin trolliksi”. Altistumisen ja orastavan trolliuden oireena on The Ulkopolitist maininnut esimerkiksi sen, että henkilö pitää Verkkomediaa ja RT (Russia Today) uskottavana tietolähteenä. Jos henkilö kunnioittaa Pyhän Yrjön nauhaa, niin tällöin on Venäjä-trolliudelle altistunut.

Tarinassa edetään viekkaasti sellaiseen kuvailuun, että Venäjä-trolliksi (ammatillinen suhde) voidaan määritellä ihminen pelkästään arvostusten ja mielipiteiden perusteella.

Kirjoittaja hyppii ”Venäjän trollin” (väitetty rekrytoitu työntekijä) ja ”trollin pureman” (ajatusten seuraaja) saaneiden välillä tavalla, että tarkoituksena onkin ilmeisemmin pikemmin sekoittaa ja luoda epäluuloa siinä selvässä tarpeessa, kun faktat puuttuvat. Juuri edellä oli ilmestynyt surkeimman venäläisen sanomalehden Novoja Gazetan keksitty tai todellinen ”trolli-lista”, jossa ei ollut kuitenkaan yhtään Suomen sosiaalisessa mediassa käytettyä nimimerkkiä, toimivaa henkilöä tai Suomeen liittyvää sivustoa. Tästä tosiasiallisesta aineiston puutteesta ei ollut ainoatakaan sanaa!

Mikään reaalinen lähdeaineisto ei ole viitannut mihinkään "venäläisten" organisoimaan trolli-informaatiosodankäynnin toimintaan Suomessa. Kun lähdeaineisto puuttui nyt näin tylysti, mihin ongelmaan ei yllättävä kyllä ole kukaan suomainen trolli-metsästäjä kiinnittänyt huomiota, niin käsitteiden sekoittamisella ”huumorin” avulla voitiin kuitenkin yhä pitää yllä perättömyyksiin perustuvaa väitettä Venäjä-trollien toiminnasta Suomessa.

Suomalaisten upseerien virkatoiminta Facebookissa

The Ulkopolitist pitää Venäjän trollin valitettavana piirteenä, että tämä tarkkailee jopa sellaista kuin kuka puolustusvoimien väestä tykkää kenenkin postauksista Facebookissa. Tässä kohtaa The Ulkopolist antoi suoran linkin blogiini, koska olen arvioinut erityisesti Torsti Sirénin SOME-armeijan valtaverkostoja ja outoa toimintaa.

Toinen viestini on ollut noiden arvioiden avulla siinä, että upseerien SOME-toiminta virkapaikalla ja virka-aikana ei täytä minun mielestäni sotilaan viranhoidon vaatimuksia. Tätä The Ulkopolitist -juttu ei myöskään mainitse näkökulmaksi. Kolmantena moitteenani on ollut noita upseerien SOME-verkostoja ja –parjauksia vastaan ollut se, että niissä nämä henkilöt luovat diskriminaatiota ja halveksuntaa suomalaisia ihmisiä vastaan poliittisten, uskonnollisten ja eettisten oletettujen arvostusten perusteella: minun mielestäni armeijan tehtävänä olisi palvella ja suojella koko kansaa, eikä ryhtyä poliittiseksi poliisiksi tai poliittiseksi armeijaksi, joka luokittelee kansakunnan vihollisiksi sellaisia yksityisihmisiä tai vaikuttajia, joilla on myönteisempi tai hillitympi näkemys Venäjä-suhteiden hoidosta kuin John McCain ja Barach Obaman esikunnilla.

Ilmeisesti valveutunut kansalainen on kuitenkin näiden tiettyjen The Ulkopolitist-tahojen mukaan vaarallinen ”trolli” tai ”trollin pureman” saanut ihmispolo. The Ulkopolitist kirjoitta, että tuollaista Venäjä-trollia ei pidä lähestyä edes sosiaalisessa mediassa.

The Ulkopolitist jakelee stigmoja kun argumentit puuttuvat

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun blogisivuston anonyymi kirjoittaja epätarkasti ja tarkoituksellista hämäryyttä virittäen viittaa meikäläiseen: The Ulkopolitist 26.3.2012 käsitteli Venäjän Kaukasus-politiikkaa ja sieltä saapuvia pakolaisia, jolloin kirjoittaja leimasi: ” Venäjän realistinen valtapolitiikka Kaukasukselle pitänee huolta siitä että kaukasialaiset tulevat säilymään yhtenä suurimmista suomalaisten pakolaiskeskusten asiakasryhmistä, ja että heidän läsnäolonsa tulee herättämään vastaisuudessakin Johan Bäckmanin ja Juha Molarin kaltaisten apologeettisten antifasistien paheksuntaa.”

Kuvaavaa on, että kirjoittajalta puuttuvat argumentit. Niin hän käyttää ”stigmoja” (leimoja), eikä yhtään mitään muuta. Tuossakin tapauksessa kirjoittaja vaikenee juuri siitä olennaisesta argumentista, kun leimaa ”apologeettiseksi antifasistiseksi paheksunnaksi” esitettyä kritiikkiä. Olennainen argumentti olisi ollut se, että olemme moittineet terrorismin rikoksista tuomittujen, tuomiota paenneiden, terrorismin toimintaa rahoittavien ja jopa Interpolin kansainvälisesti etsittyjen tyyppien hyväksi sekä heidän pahojen tehtäviensä edelleen edistämiseksi tehtävää aktiivista toimintaa, jota suomalainen valtiollinen organisaatio ulkoministeriötä myöten tukee kuin myös YK:n tuomitsema terroristisivusto Kavkaz-Centeri (sekä sen peiteorganisaatio Finrosforumin) järjestelee. Venäjän geopoliittisen aseman vahvistuminen ja selkiytyminen voi toivottavasti antaa lisää työvälineitä taas uudestaan puuttua terroristikeskuksen toimintaan.

Miksi tshetsheeni-bandiittien tappaessa Venäjän hallintoa tukevia virkailijoita tai alueella asuvia ihmisiä olisi jotenkin muka sallitumpaa kuin tshetsheeni-bandiittien tappaessa ISIS-joukoissa Syyriassa ja Irakissa? Samalla on sanomattakin selvää, että valtaosa tshetsheeneistä kärsii noista bandiiteista. Sikäli kuin the Ulkopolitist-sivuston eräät kirjoittajat ovat perehtyneet kuitenkin terrorismin ilmiöön, niin on sitäkin vaikeampi hyväksyä, että sivusto ei lainkaan käytä Suomeen liittyvässä keskustelussa viranomaisaineistoa (esitutkinta-aineistoa) eikä myöskään argumentoi tieteellisen tutkimuksen piirissä, jossa käsitellään bandiittien toimintaa, rahoitusta ja rekrytointia.

[1] The Ulkopolitist. 16.3.2015. Mistä tunnistaa Venäjä-trollin? http://ulkopolitist.fi/2015/03/16/mista-tunnistaa-venaja-trollin/ 

[2] The Ulkopolitist 26.3.2012. Venäjä kiristää otettaan Kaukasuksesta. http://ulkopolitist.fi/2012/03/26/venaja-kiristaa-otettaan-kaukasuksesta/
 



[6] http://rosvesty.ru/2106/za-rubejom/8634-finlyandiya-vvodit-dlya-jurnalistov/  


KIRJOITTAJA ei ole trolli minkään aatteen tai valtion puolesta, vaan ihan vain  ei hyväksy vallitsevaa informaatiosodankäyntiä, jota Suomessa harjoitetaan ns. Lännen ehdoilla.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)

Iltalehden suuri vaalikeskustelu ja ”Venäjän uhka Suomelle”

Onko Venäjä uhka Suomelle? Näin Iltalehden vaalikeskustelussa [1] eduskuntapuolueiden KAIKKI puoluejohtajat nostivat vihreän lipun merkiksi siitä, että Venäjästä on tullut uhka Suomelle, minkä tuomionsa jälkeen nämä puoluejohtajat alkoivat yksi toisensa jälkeen räksyttää vihamielisesti Venäjän toimia vastaan. Tämä tekee minulle vaikeaksi äänestää ketään tervehenkisempääkään ehdokasta noista puolueista, joiden puoluejohtajat ovat tuollaisia huijareita venäjävihamielisen hysterian vallassa.



”Räikeästi rikkonut”, Kristillisdemokraattinen puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen syyttää Venäjää, ja sanoo ”Venäjän uhittelevan Suomea vastaan”. Todellisuudessa sisäasiainministeri Räsänen ei tiedä yhtään mitään Venäjästä, vaan ainoastaan toistaa niitä hengettömyyden tuotoksia, joita hän omaksuu tietyissä israelilais-amerikkalaisissa piireissä. Niissä sairaissa hengellispoliittisissa taustoissa on Kristillisdemokraattisen puolueen syntykin Kristillisen liiton aikoina.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ei korostanut Venäjän sotilaallista uhkaa, vaan Venäjän surkeaa ihmisoikeustilannetta ja haluttomuutta pitää huolta vähemmistöistä: ”Venäläinen yhteiskunta menee entistä sekaisemmaksi”, tuomitsi Arhinmäki kauheat näkymät. ”Venäjän toiminta Ukrainassa ja monilla muilla alueilla ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää”, Arhinmäki retosteli. Toisin kuin Arhinmäki kokee, niin minä koen Venäjän pitävän huolta terveen avioliiton mukaisesta kunnioituksesta ja arvostuksesta sekä sen myötä lasten seksuaalis-sosiaalisesta kehityksestä paremmin huolta kuin mitä tekee pervertikkojen Suomi.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö vaatii, että ”pitää tunnistaa Venäjän ulkopolitiikan muuttuneen sellaiseksi että jos Venäjä viimeiset kaksikymmentävuotta haki suurvalta-asemaa sillä se pääsee osaksi kansainvälisiä talousverkostoja ja saa sieltä arvostusta, niin nyt sen ulkopolitiikkaa on sotilaallisella pelon avulla vaikuttamista”.

Demarien Antti Rinne näkee Venäjän sisäisen tilanteen epävarmana: ”Venäjä on toiminut väärin”. Ruotsalaisten Carl Haglund on niin vastenmielinen esiintyjä, että häntä en viitsisi edes siteerata, mutta muistettakoon Haglundin jälleen sanoma väite, että Venäjä puhuu toista ja tekee toista.

Aleksander Stubb sanoo, että Venäjä aiheuttaa epävakautta naapurustoon, tämä alkoi 2008 ja jatkuu yhä Ukrainan kriisin aikana. Timo Soini Perussuomalaisten puheenjohtaja väittää, että ”Minä uskon, että Venäjällä on tietoinen suunnitelma.” Venäjän toimintaa hän pitää kyynisenä laskelmointina. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä näkee Venäjän demokratiakehityksen menneen huonoon suuntaan. Sipilä korosti myös kyberhyökkäysten uhkaa.

Minä äänestän – tai äänestäisin –  Suomen eduskuntavaaleissa, jos löytyy ehdokas, joka avoimesti tukee Suomen valtion ystävyyteen ja yhteistyöhön rakentuvia suhteita Novorussian kanssa. Tämän ehdokkaan sopisi osoittaa toimeliaisuutensa noissa hyvissä toimissa humanitaarisuuden ja venäläisen sivilisaation puolesta jo tähän mennessä. Venäjänkielen taitoa pidän myös tärkeänä, koska jo nyt on ihan tarpeeksi amerikkaa puhuvia ja ymmärtäviä. Onko sellaista ehdokasta jollakin puolueella?
Tällaiseksi ehdokkaaksi on erikseen ilmoittautunut Itsenäisyyspuolueen Maria Oksanen, mutta hän on valitettavasti Uudenmaan vaalipiirissä eikä Helsingissä.

Suomen Työväen Puolueessa Heikki Männikkö ja Pekka Tiainen ilmaisivat kohtuullisen maltillisia näkemyksiä Venäjän suhteen, kun vertaa kaikkiin muihin ehdokkaisiin Helsingin piirissä kaikissa puolueissa, mutta valitettavasti ”maltillinen näkemys” ei ole vielä mieltymysteni mukainen.  En edes koe erityisemmin maltillisena näkemyksenä sitä, että Ilkka Kanervan työ nostetaan kunnian kohteeksi. Arvostan suuresti Pekka Tiaisen näkemyksiä ja osaamista, mutta tässä kohtaa koen suurta erimielisyyttä esimerkin nostamisesta esille! Männikön näkemys oli kiitettävän suora ja luottamusta herättävä.

Kristillisdemokraattien Mika Ebeling korosti rauhallisia suhteita Venäjään, mutta valitettavasti määritteli kummallisesti, että ”Venäjä on tehnyt väärin”. Mielestäni Venäjä on itse asiassa ainoa, joka on edes jotenkin yrittänyt tehdä oikein, kun taas Suomi, EU, Ukraina ja USA ovat tehneet johdonmukaisesti väärin.

Suomen Sosialidemokraattinen Eero Heinäluoma painottaa sotilaallista liittoutumattomuutta, mutta hänkin määritteli: ”Venäjän kehitys on valitettavasti mennyt taaksepäin, mutta Venäjä ei ole suora uhka Suomelle”. Heinäluona on vuoden aikana antanut usein hyviäkin älykkäitä lausuntoja asiassa. Tällä kertaa ilmaisu oli liian karkea.

Suomen Keskustan Paula Lehtomäki etsii älykästä hyväksyttävää paikkaansa Keskustassa, jonka puheenjohtaja Juha Sipilä on kuitenkin valitettavasti liian rähmällään ”Länteen”. Tämäkin on eräs syy, minkä tähden Helsingin vaalipiirissä ei Keskustan äänestäminen herätä halua. Tilanne on hyvin sama kuin Heinäluomalla, joka Demareissa etsii hyväksyttävää paikkaansa, vaikka ei ole niin aggressiivinen Venäjää vastaan kuin puolueessa on kovasti paineita. Lisäksi Demarit ja Keskusta molemmat tahtovat lisätä Puolustusvoimille määrärahoja. Tämä on täysin päinvastoin kuin vakaumukseni ja näkemykseni. On muistettava, että "vihreät miehet" (joista muuan oli minun tuttuni) eivät olisi saapuneet Krimille tukemaan tuon väestön vanhaa ja vahvaa tarvetta itsemäärämisoikeuteen, jos tuo kansa ei olisi tuntenut tarvetta itsemäärämisoikeuteen ja eroon Ukrainasta, jossa natsityypit olivat jo aloittaneet venäläisväestön tuhoamisen. Jos ja kun Suomessa pidetään oikeudenmukainen kansalaisyhteiskunta eikä päästetä natseja valtaan, niin "vihreät" miehet tai minkään muun väriset kansainväliset ihmisoikeustaistelijat eivät tarvitse tehdä humanitaarista interventiota Suomen maaperälle. 

Perussuomalaisten Tom Packalén on jo vuoden aikana etsinyt ja ilmaissut älykkäitä arvioita Venäjän suhteen. Monessa muussakin suhteessa Packalénin ilmaisut ja arvostukset ovat hyvin lähellä omia näkemyksiäni. Valitettavasti Packalén sinisilmäisesti uskoo puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa ikään kuin tämä olisi ”vain puolustuksellinen eikä hyökkäävä ketään vastaan”. Pahinta lienee, että hyvä mies Packalén menee hukkaa Timo Soinin, Jussi Halla-ahon, Reijo Tossavaisen ja Jussi Niinistön kanssa samassa puolueessa. En voi antaa ääntäni puolueelle, johon mahtuu ehdokkaaksi Arto Luukkanen, vaikka vanhaa luokkakaveria sinänsä olisi kiva tukea menestykseen: hänen näkemyksensä on niin räikeät Venäjää vastaan, että en voi antaa ääntäni sellaisen puolueen hyväksi. Vaikka Luukkanen esiintyy vaalisivuillaan sloganilla ”Venäjä osaamista eduskuntaan”, niin en pidä häntä Venäjä osaajana, vaan ainoastaan tietyn länsimaisen propagandan uskollisena toimittajana ja välittäjänä. Luukkanen väitti Yleisradion vaaligallerian haastattelussa, että Ukrainan kriisi alkoi siitä, kun Krimille tuli joukkoja, jotka ottivat tämän hallintaansa. Miten teologian tohtori voi sekoittaa noin kronologiat: hän voisi samalla epälogiikalla saarnata, että neitseestäsyntyminen sai myös alkuunsa siitä, kun Pontius Pilatus ristiinnaulitsi Jeesuksen ja sitten ensin ristin luo sekä tämän jälkeen tyhjälle haudalle tuli surevia naisia. Luukkanen sanoo valheen varmaan tietäen, että ”Venäjä on ollut aggressaattori. Itä-Ukrainassakin kapinan pystyttäminen on Venäjältä lähtöisin”. Savolainen huumori ei riitä perusteeksi kansanedustajan arvokkaaseen tehtävään, jos ja kun väitetty ”huumori” on vain peite löperölle roskapuheelle. Pahinta on kuitenkin, että tuollaisessa Perussuomalaisten puolueessa ihan hyvä mies Packalén menee hukkaan, kun ryhmä on noin huono.  

Köyhien asialla puolueesta Terttu Savola on monessa asiassa samoilla linjoilla kuin minäkin, mutta valitettavasti hänkin nostaisi Puolustusvoimien määrärahoja.

Keskustan ehdokas Pekka Puska on myös varsin lähellä useissa seikoissa näkemyksiäni, mutta hänkin tukee Puolustusmäärärahojen nostoa, mikä on täysin vastoin keskeistä vakaumustani. En voi äänestää ehdokasta, joka tahtoo pistää lisää rahaa tappovälineisiin tilanteessa, jossa vain huijareiden huijaukset ja luulevaisten luulosairaus rakentavat Suomelle sotilaallista uhkaa tai sotilaallisen tilanteen muutosta.

Itsenäisyyspuolueen Jorma Luotonen oli lähin vaalikoneen tulosten mukaan näkemyksilleni, mutta koin 69 vuotta vanhan terävän ja pystyvän miehen kuitenkin tarpeettoman iäkkääksi kansanedustajaksi, kun vaalikausi on kuitenkin pitkä aika. Luotonen vastusti myös Puolustusvoimien määrärahojen nostoa. Luotonen sanoi suoraan, että ”Nato on uhka”.

Näköalatonta oli kaikilla ehdokkailla, mikä on myös erityisen pahaksi äänestysintoani vastaan, että nämä puhuivat vain nuorisotyöttömyydestä, mutta kukaan ei etsinyt mitään ratkaisua eikä muistanut edes ongelmaa, että yli 50 vuotta vanhat työttömät eivät enää työllisty Suomessa.

Olen pahoillani kaiken jälkeen, että EN ÄÄNESTÄ KETÄÄN EDUSKUNTAVAALEISSA. Helsingin piirissä ei ole riittävän hyvää yhtään ehdokasta.


[1] Iltalehden suuri vaalikeskustelu. http://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2015/2015031619367587_eb.shtml


Videossa juhla-ajan kunniaksi Sevastopolin valssi:



KIRJOITTAJA on kai eräänlaine luuseri [kuva elokuulta 2014], joka arvioi eduskuntavaaleissa erityisesti sitä, miten ehdokkaat toimisivat  ikääntyvien ihmisten työnsaantimahdollisuuksien lisäämiseksi sekä missä määrin ehdokkaat hukkaisivat verotuloja sotahulluuden tarpeisiin asevarusteluun.


Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172, +358 44 238 1165
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha
 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kehittävää kuntoilua kesää kohti

Useammankin kansainvälisen urheilulääketieteen tutkimuksen mukaan erityisen tehokas harjoitus nopeuskestävyyden ja hapenottokyvyn kehittämiseksi rakentuu periaatteelle, että juostaan tai pyöräillään kuntopyörällä 30 sekuntia kovalla vastuksella nopeasti, minkä jälkeen keveällä vastuksella 30 sekuntia löysästi. Tätä toistetaan useamman kerran. Mikäli painopisteenä on voiman kehittäminen, silloin voi 30 sekunnin kuormitusta lisätä ja lepotaukoa pidentää noin kahteen minuuttiin.
 
Kuvassa lenkkipolku Helsingissä 4.3.2015.

En ole koko talven aikana kuntoillut. Poikani kanssa olen käynyt joitakin kertoja hiihtämässä. Vaikka hän hiihtää luisteluhiihdollakin oikein hyvää vauhtia, erityisesti ikäisekseen, niin minulle ei tämä vauhti riitä vielä hengästyttämään. Pari kertaa olen käynyt poikani kanssa myös Liikuntamyllyn tartan-radalla juoksemassa nopeusharjoituksia. Minä olen juossut seurana, mutta nopeusharjoitukset eivät ”käy hengitykseen”. Siinä on ollut minun olematon liikuntani talven aikana. Erään kerran hölkkäsin talvella painavissa kiinalaisissa saappaissa reppu selässä, ja repussa muutama kilo tavaroita ja vaatteita, 20 kilometriä noin 5 sentin uudessa räntälumessa, kun koko ajan satoi räntää ja tuuli kovaa. Maantien laidassa en viitsi juosta ihmisten silmien alla.

Onneksi vesisadetta on riittänyt muutaman päivän ajan. Niin pääsin vihdoin metsän kuntopolulle juoksemaan. Aluksi lämmittelyksi hölkkäsin noin 2 kilometriä. Sitten aloitin varovaisesti tuolla tunnustetulla nopeuskestävyysharjoituksella: 5 kertaa 200 metriä tähän ylämäkeen erittäin tehokkaalla askeleella, voimakkaalla ponnistuksella ja hyvällä rytmillä, hiukan jopa ponnistusta korostaen vaikka ei kuitenkaan polvennostojuoksuna (skipping) varsinaisesta, ja tietysti hyvällä vauhdilla. Lepohetkenä oli hiljainen hölkkä takaisin alas 200 metriä lähtöpaikalle. Tämän jälkeen 2 kilometriä hölkkää kotiin.

Varmasti tämä harjoitus ei ollut mikään veteraanin uroteko. Hitaasti sopii aloittaa! Lähtökohtani on talven joutilaisuuden ja heikon kunnon jälkeen, että kuntoilua on parempi tehdä laadukkaasti kuin tehottomasti. Tehottomaksi kuntoiluksi luen mitäänsanomattoman 5 kilometrin hölkän, jossa ei ole yhtään mitään kehittävää elementtiä mukana.

Kunnon noustessa voin tietysti lisätä ylämäkeen 200 metrin intervallien määrää kymmeneen tai kahteenkymmeneen, kunnon mukaan. Juoksumatka voi myös vaihdella: se voi olla erittäin intensiivinen 50 metriä lähes pystysuoraan ylämäkeen, jolloin voiman kehittäminen korostuu ja palautuksen pituutta voi suurentaa. Tai juoksumatka voi olla 400 metriä. Muotoilen juoksutreeniä tämän 200 metrin ympärillä sitä vähän muokaten tunteen ja tarpeen mukaan. Joskus intervallin voi korvata, kun tunne ja keho sallivat, 800-5000 metrin kovavauhtisella juoksulla.

Tällaisia intervalleja on aiheellista tehdä vähintään 3 kertaa viikossa, sopivinta olisi 4-5 kertaa viikossa. Kerran viikossa keho ansaitsee lepopäivän. Yhden kerran viikossa voi hölkätä rauhallisemmin. Kun kevät lähestyy ja aurinko nousee varhaisemmin, niin lenkkeilyä voi kehittää lisäämällä 3-5 aamulenkkiä viikoittaiseen kuntoiluun mukaan.

Tänään henkeen otti kovasti vielä pitkään juoksun jälkeenkin. Jaloissakin tuntui, että jotain kehittävää olin laittanut alulle. Tällä tavalla aloitan kesän odottamisen: en urheile kilpailuja varten, sillä veteraanikilpailut eivät erityisemmin innosta. Miksi pitäisi maksaa urheilukilpailuihin osallistumisesta, kun muutenkin rahaa on niukasti? Voinhan minä hoitaa itseäni ilmaiseksi, kun käyn juoksulenkilläni. Tärkeämpää on hyvä terveys sekä mahdollisuus tukea lasten urheiluharrastuksia. En tietenkään sano ehdottomasti, että en juoksisi myös kilpaa veteraanikisoissa, jos tilanne on suotuisa.

Samalla periaatteella on myös 12 vuotta vanha poikani kehittänyt nopeuskestävyyttä ja hapenottoa nyt toipilaspäivinään tämän viikon aikana – ja niin jatkuu kehittävät harjoitukset myös koko kevään ajan sitten, kun ei ole enää edes toipilas. Uusi ammattivalmentajamme pelauttaa poikaani jalkapallojoukkueen kärkenä, koska pojallani on tapa voittaa kaksinkamppailut ja hänen nopeutensa on kehittynyt niin suotuisasti. Kärkenä joutuu kuitenkin myös kolhujen kohteeksi. Viime ottelussa vastustajan puolustaja repi useat sekunnit poikani paidasta, kun poikani oli päässyt murtautumaan läpi ja puolustaja myöhästyi. Lopulta poikani kaatui, kun hän sai myös potkun nilkan nivelsiteisiin. Tähän päättyi lauantain ottelu: jalkapallokenkä ei enää mahtunut jalkaan nivelsiteen turvottua. Vastustaja ei saanut edes varoitusta eikä joukkueemme hyväksi tuomittu rangaistuspotkua, vaikka rike tapahtui rangaistusalueella. Poikani ”ongelma” on että hän ei halua kaatua edes kivun ja virheen jälkeen. Niin hän taisteli liian kauan pystyssä rampautettuna eikä vastapuolen palkkaama tuomari nähnyt kaukaa selän takaa, että virhe oli niin vakava.

Niin sunnuntaina poikani lepäsi kaikesta harjoittelusta nivelsiteen turvotuksen ja kipeyden tähden. Myöskään tällä viikolla hän ei ole voinut osallistua jalkapallo- tai painitreeneihin kivun vuoksi. Kuntopyörällä hän on voinut kuitenkin polkea, koska polkiessa ei nivelside väänny eikä tunnu kipua. Maanantaina hän polki muutaman minuutin kevyen lämmittelyn jälkeen 5 kertaa 30 sekuntia raskaalla vastuksella kovalla nopeudella, mitä seurasi aina 30 sekunnin kevennetty polkeminen. Tiistaina hän teki uudestaan tuon saman treenin. Tänään kokeilemme jo tasavauhtista juoksulenkkiä, jonka päälle teemme mahdollisesti 3 kertaa 30 sekuntia ultra-raskaalla vastuksella nopean polkemisen, mutta 2 minuutin palautuksella, lihasvoimaharjoituksena. Jos tervehtyminen menee hyvin, niin huomenna pitäisi olla jo jalkapallotreeneihin kykenevä: on parempi itsekseen kyetä juoksemaan jo edellisenä päivänä kevyesti kuin että menisi heti suoraan jalkapallotreeneihin, jossa on kuitenkin monenlaista hyppyä sivusuunnassa yms.

Suosittelen rohkeasti ihan tavalliselle hölkkääjälle vaihtoehtojen etsimistä: ei aina tavanomaista tasavauhtista hölkkää ja kävelyä, eikä ainakaan tien laidassa liikenteen pölyn ja pakokaasujen ensimmäisenä haistajana, vaan voit etsiytyä metsäpolulle, jossa edes kauniit trikoot eivät ole enää niin tärkeät. Siellä metsäpolulla voi löytyä 50-400 metriä pitkä ylämäki. Juokse se oikein hyvällä vauhdikkaalla askeleella ylös asti. Juokse yhden kerran ylös, tule rauhassa alas ehkä kävellen, ja juokse taas uudemman kerran ylös. Aluksi riittää aloittaa varovaisesti 3-5 kovalla intervallilla. Myöhemmin voi lisätä toistoja. Varmasti saat koko lihas-hermostojärjestelmääsi, aineenvaihduntaasi ja hormonitoimintaasi, hapenottokykyä ja sydäntäsi paremmin stimuloivan harjoituksen aikaan noin samalla ajalla! Muistettakoon, että tämä ei ole mitään kilpaurheilua, vaan ihan kuntoilua, jossa kehitetään omaa kehoa laadukkaasti.


Myöskään kuntoilijan ei pidä tyytyä pelkästään juoksuun ja hölkkään, vaan edellä kerrotun lisäksi on aiheellista tehdä kotona ainakin muutaman kerran viikossa etunojapunnerruksia ja leuanvetoja (jos on kotona, ja jos ei ole niin sellaisen rekkitangon hankkiminen oven karmeihin kannattaa) sekä vatsalihasliikkeitä (myös ”lankutus” on ihan hyvä treeni). Itse olen jo kuudennellakymmenennellä vanha mies, joten etunojapunnerruksissa riittää saavuttaa noin 50 toiston määrä (yhtämittainen toistomäärä) ja leuanvedoissa yli 10 toiston määrä. Nuoremmat voivat tehdä – tai vähintään pyrkiä – kaksin- tai kolminkertaiseen toistomäärään. Kuntosaleihin ja uimahalleihin ei minulla pitkäaikaistyöttömällä ole rahaa.


KIRJOITTAJA:
[kuva elokuulta 2014]
Juha Molari, D.Th, BBA.
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)