maanantai 30. toukokuuta 2016

Kummaa väkeä nuo amerikkalaismieliset infosoturit!



En ole koskaan kirjoittanut mitään sotasetä Torsti Sirénin Facebook-sivustolle, mutta muistelen hänen kerran saapuneen kirjoittaa minun seinälle. Mutta sitten hän pisti eston, niin että en voi nähdä hänen sivuaan. Nyt hänen nimellään on perustettu ilmeisesti valeprofiili twitteriin, jonka avulla joku kirjoittaa typeryyksiä minulle twitteriin.

Ihmettelen, että muutoin avoimen Facebook-sivunsa Sirén sulkee minulta, vaikka en ole ikinä sinne kirjoittanut mitään. En voi edes seurata keskusteluja. Mikä on se West ja Freedom?



Samanlainen kummajainen on Torstin yhdysvaltalainen kollega Joel Harding. Vasta muutama päivä sitten saatoin lukea hänen Facebook-sivua. En ole koskaan kirjoittanut mitään myöskään sinne. Itse asiassa en ollut koskaan kirjoittanut mitään hänestä, mutta ilmeisemmin sotasetä Torsti Sirénin tekstin Joel Harding päätti julkaista omissa nimissään. Siinä tekstissä oli minuakin vastaan kaikenlaista epätarkkuutta.

Ihmettelen, että noin kovan tason informaatiosodan päällikkö Joel Harding sulkee Facebook-sivunsa pieneltä suomalaiselta siivoojapapparaiselta, joka ei ole ikinä mitään kirjoittanut edes hänen sivulleen! Havaitsin tämän ongelman, kun ajattelin laittaa hänelle viestiä, että hänen nimissään on kirjoitettu ”perätön ilmianto” minua kohtaan.


Enhän minä ole ollut koskaan mikään ”RT:n propagandisti”, olen kirjoittanut ja kirjoitan edelleen blogiani satunnaisesti – niin kuin miljoonat ihmiset maailmassa. Minun persoonaa ja toimintaa oli Hardingin tekstissä kovasti vääristelty. Mielestäni Torsti liittyi siinä RFE:n kanavajohtajan outoon vanhaan lausahdukseen, jonka Torsti löysi Wikipediasta, jossa on epäilemättä huono kuvaus elämästäni.

Samalla tavalla ovat menetelleet myös sotatohtori Saara Jantunen ja Ylen journalistina tunnetuksi tullut Joel Hardingin suojatti Jessikka Aro. Hekin ovat sulkeneet Facebook-sivunsa minulta, vaikka en ole ikinä mitään edes kirjoittanut heidän sivuilleen!

En tietenkään haluaisi, että minua kohtaan kenellekään muodostuisi noin outo ja vääristynyt kielteinen käsitys!
Sitä en kuitenkaan hyväksy, että Joel Harding tulee mahtailemaan suomalaisille keskustelufoorumille, kertoo kääntäneensä puukkoa kylkiluiden välissä ja voivan tehdä se uudestaankin, jos keskustelija tahtoo haastaa. Hänen viestinsä tulkittiin tuolla laittomaksi uhkaukseksi. Kaikenlaisia amerikkalaisia ystäviä ovat nuo tietyt suomalaiset haalineet itselleen!

Minulla on ollut ihan onnellinen rauhallinen pienen ihmisen elämä tänäänkin! Aamulla kävin siivoamassa ravintolan vessoja. Laitoin kolmelle pojalle ruoat, kun olin hakenut pojat koulusta. Mukana oli myös naapurin poika. Ja he söivät paljon. Kävin jopa juoksulenkillä kauniissa säässä! Sellaista on minun elämäni. Siihen ei kuulu mitään informaatiosodanrintamia. Pelkästään ihmetellen seuraan, mitä siellä ja täällä sekä tuolla kirjoitellaan. En ole tekijä, vaan lukija!

Koen jopa paljon surua, kun minua vedetään mukaan kaikenlaiseen infotaisteluun ilman että itse haluaisin mitenkään siihen osallistua. Tietysti miehenä provosoidun vastaamaan, kun syytöntä syytetään ja mollataan! Pitäisi jaksaa olla hiljaa eikä välittää perättömistä puheista minua vastaan!

Torstin, Joelin, Jessikkan, Saaran ja Ryskyn pitäisi ajatella realistisesti, että minun taustani on hengellinen – raamattu- ja rukouspiiri, eikä siellä informaatiosodan ja politiikan moni-ilmeisiä juonia opetella! Ei minua tarvitse pelätä tai säikkyä! Pelkkä hyvin niukalla koulutuksella varustettu hengenmies!

Eikö voitaisi jo sopia, että unohdatte kokonaan minut! Minä vietän vanhenevan miehen rauhallista perhe-elämää!

Kuva tämän illan juoksulenkiltä:

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

lauantai 28. toukokuuta 2016

Ulkoministeriö rahoitti näytelmän kansallisteatteriin - rooleissa Jessikka Aro, Jarmo Koponen ja Abdirahman Hussein



Menin epävarmana Helsingin kansallisteatteriin, sillä ulkoministeriön näytelmät ovat usein epäonnistuneet, kun rooliin kutsutut näyttelijät eivät ole hoitaneet tehtäväänsä. Muistan miten kävi kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta sitten 25.toukokuuta 2013 oli Helsingin kulttuurifestivaaleille ilmoitettu Pussy Riot, joita Suomen viranomaiset kutsuivat ”ihmisoikeusaktivisteiksi”.

Tapahtuman järjestäjä ja sponsori oli myös tuolloin Suomen ulkoasiainministeriö. Silloisen festivaaliohjelman mukaan ”Pussy Riot” –tytöt olisivat toistaneet saman ohjelmiston, jonka he suorittivat Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa ja josta he saivat vankeusrangaistuksen.  Sen sijaan että he saapuivat Helsinkiin, anarkistitytöt menivät Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä.



Tällä kertaa luvassa oli Jessikka Aron, Jarmo Koposen ja Abdirahman Husseinin näytelmä.

Aro on kiertänyt maailmaa viime aikoina kovasti. Ehkä hänkin olisi mennyt Amerikan Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä ulkoministeriötä, kun juuri edellispäivinä Amerikan sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin grand old sotasetä, ns. yhdysvaltalaisen trolliarmeijan komentaja Joel Harding oli kovasti suositellut Aroa ja kertonut yhteistoiminnasta. Sitä paitsi tänään New York Times julkaisi Aron kansikuvatyttönä ja siellä hän oli käsitellyt MV-lehteä. Tämä lehti on noussut merkittäväksi uhkaksi USA:lle!

NYT-lehden etusivun kansikuvan perusteella Jessi on menossa Suomenlinnan lautalla katsomaan Saara Jantusta. Samana päivänä Jessi päivitti Facebookiin: "Alas trollit. LOPPU MV-LEHDELLE". Sellainen "sananvapauden" kannattaja oli tullut paikalle!

Näyttelijät tulivat kuitenkin paikalle!

Minullakin oli epävarmuus Jessin kunnosta, kun olin lukenut sosiaalisesta mediasta ja poliisin dokumenteista hyvin rajuja juttuja, että hän on käyttänyt pitkät ajat amfetamiinia suonensisäisesti. Sitä paitsi edellisissä esiintymissä hän oli selvästikin sekaisin ja levoton. Nyt hänellä ei ollut kuitenkaan punaisia silmälaseja eikä värikkäitä vaatteita, vaan tässä roolissa kaikki näyttelijät olivat hyvin suomalaiskansalaisen näköisiä.




Minulle iloinen uutinen oli, että Jessi ei varmasti tullut teatterin näyttämölle pirissä! Hän oli hyvin terävä. En hyväksy, jos joku väittää hänen olevan nyt sekaisin aineista. Ei ollut! Ihan hyvässä kunnossa!

Sain itse asiassa juuri tuolla hetkellä Messenger-viestin, jossa pyydettiin minua kysymään, miksi Jessi vääristelee huumetuomiotaan julkisuudessa, nimenomaan levittämisestä ja pitkäaikaiskäytöstä, kun hän esiintyy kansainvälisessä julkisuudessa. En olisi ehkä tätä tohtinut kysyä, kun näytelmä oli tehty roolihenkilöiden vuoropuhelun varaan, johon yleisö saattoi ottaa osaa vain kuunnellen ja ihastellen. Olen oikeasti hienotunteinen, kun kysyn ihmisten asioita. En tykkää erilaisten foorumien törkykielestä!

Sitä itse ihmettelin, että vaatimattomasti pukeutuneena ja syrjäisessä pimeässä paikassa istuneena en välttynyt Jessin silmiltä. Ihan ensimmäiseksi istuttuaan teatterin lavalle hän kiinnitti katseensa minuun, minkä jälkeen ilmoitti asian Jarmo Koposelle, jotka sitten molemmat katsoivat minua ja vienosti nyökkäsivät. Teatterin esitys ei ollut vielä alkanut. Mielestäni näyttelijät merkillisesti ja ilman aiheellista syytä kiinnittivät huomiota olemassaolooni siellä!


Poliittinen keskustelunäytelmä Helsingin kansallisteatterissa ei vastannut aivan odotusta.

Jarmo Koponen korosti kovasti, että vihakirjoittelu on sopimatonta. Hän ei kuitenkaan tuonut näytelmään mitään niitä vuorosanoja, joita hän julkaisi jouluaattona 24.12.2011 artikkelissaan ”Venäjän Putin-woodoo on päättynyt”. Siinä Koponen julkaisee ihannoiden Artemi Troitskyn vihatekstin, jossa vaaditaan ja luvataan verenvuodatusta Venäjälle, jos Vladimir Putin osallistuu Venäjän presidenttivaaleihin. 

Koponen oli aivan voimaton siihen nähden, mitä hän olisi voinut ammentaa rooliinsa lukiessaan noita sanojaan verenvuodatuksen välttämättömyydestä. Koponen ei päästänyt vihaansa julki. Hän hillitsi itsensä tässä näytelmässä. Hänellä oli nyt rooli, eikä raju Koponen päässyt esille!

Ajattele sitä dynamiikkaa, jos Koponen olisi nyt toistanut Troitskyn sanoja: ”Voin sanoa rehellisesti, että en todellakaan anna paskaakaan - - - - poliittisille puolueille, en välitä paskaakaan - - - parlamentista. Jos - - - lähtee vaaleihin, silloin me näemme todella verenvuodatusta”. (nuo aukot voinet täyttää ihan minkä tahansa kotimaasi nimellä ja ihmisten nimillä). Mutta mitään tätä jännitystä Koponen ei tuonut näytelmään!

Koponen yllätti toki näytelmässään, kun hän ilmoitti erottavansa Venäjän valtiohallinnon propagandan ja suomalaisen trollitoiminnan. Tämä erottelu olisi voinut luoda kiehtovaa jännitettä näytelmän prinsessan roolissa olevalle Jessikka Arolle, joka oli tutkijan roolissa esitellyt juuri noiden yhteyttä. Mutta tämäkin jännite hypättiin yli. Siihen ei tartuttu. Ei mitenkään keskusteltu!

Jessikka Aro tunnetaan juuri keskusteluilmapiirin militarisoinnista, siinä tehdään keskustelijat vapaan maailman tai Venäjän trolliarmeijan vihakirjoittelun toteuttajiksi. Nyt Jessi on löytänyt yksilöidyn kohteen: MV-lehti.

Todellisuudessa Jessi ei roolissaan puhunut niin paljon MV-lehdestä kuin MV-lehden keskustelufoorumista, joissa kansalaiset käyttävät vapaa sanaansa. Näytelmän kannalta ei tietenkään yksityiskohtiin hän kiinnittänyt huomiota.


Oikeana tutkijana Jessi olisi tehnyt havaintoja siitä, miten Iltalehden keskustelufoorumeilla yhdysvaltalaisten mielipiteiden esittäjät ovat vuosikaudet kirjoittaneet hirvittäviä uhkauksia ”venäläismielisiä” vastaan. Tutkijana olisi Jessi kohdistanut samanlaisen moraalisen paheksunnan myös Iltalehteen kuin MV-lehteen. Mutta Jessi oli teatterissa tutkijan roolissa, ei tutkijana.

Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut sitäkin riskiä, että amerikkalaisen informaatiosodankäynnin trollitehtaan työläiset kirjoittavat tarkoituksellisesti vastapuolen sosiaaliseen mediaan viha- ja pornotekstejä, jotta voisi leimata vastapuolen. Tutkija Jessi voisi kysyä asiasta vaikka Joel Hardingilta, joka tietää varmasti asiasta, jos Jesikka Aro ei muista enää asiaa koskevia paljastuksia Snowdenin aineistosta.


Oikeana tutkijana Jessi olisi arvioinut oman toimintansa sidonnaisuutta esiymmärrykseen ja aiheuttamaa ärtymystä mielipidevapautta kunnioittavassa Suomen kansassa, mutta nyt Jessi totesi, että hänessä ei ole mitään vikaa kansalaisten ärtymykselle.

Meikäläinen osa-aikainen siivooja olisi tietysti tahtonut keskustelijoilta tuota jännitystä, mitä oikeasti tutkijana olisi voinut luoda asian rosoisuutta lisäten. Nyt kuitenkin näytelmän keskustelijat vaativat parempaa keskustelua, jossa he yksimielisesti keskustelevat keskenään.

Tietysti tämä oli näytelmä, sillä oikeassa elämässä keskusteluun olisi kutsuttu yleisöä. Olisin oikeassa elämässä kysynyt Koposelta, miltä hänestä tuntuu vihapuheen kannalta Artemi Troitskyn viestin ylistäminen, mitä hän teki jouluaattona. Jessiä olisin pyytänyt yksilöimään sen yhteydenpidon, jota hän on harjoittanut yhdysvaltalaisen sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin viranomaisen Joel Hardingin kanssa.

Nyt Helsingissä kansallisteatterissa oli Suomen ulkoministeriön rahoittama poliittinen keskustelunäytelmä, jossa tyhmää kansaa sivistettiin, mutta tietenkään yhtään kysymystä ei kukaan voinut esittää roolihahmoille. Parempi näin kuin heidän edeltäjänsä Pussy Riot, se ryhmäseksi-virtsankaatajien anarkistiryhmä, joka ei edes saapunut paikalle, vaan meni suoraan Washingtoniin.

”Manaushuudossa” anarkistiryhmä Pyssy Riot vetosi Pyhän Mariaan, jotta tämä karkottaisi Putinin pois. Sitten heidän ”rukous” syveni kuoron toistuviin huutoihin:
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Pyhä paska, paska, Herran paska!
Nämä sananvapauden esitaistelijat ja heidän Voina-ryhmänsä (Pussy Riot) oli kutsuttu vastaavaan tilaisuuteen kolme vuotta sitten, mutta liikkeellä ollut porukka meni suoraan Washingtoniin ulkoministeriön vieraaksi.

Sellainen teatteri ei kuulune Koposen ja Aron näkemyksissä vihapuheen piiriin. Kuva: Rouva Tolokonnikova ja herra Verzilov luonnontieteen museossa pienten koululaisten museovierailun aikana. Heidän näytelmässä olisi ollut ehkä enemmän jännitystä kuin tänä vuonna keskustelunäytelmässä, joka ei tuonut yhtään mitään uutta.

Allekirjoittanut on joutunut russofobisen vihatoiminnan kohteeksi jo vuosikymmenen ajan. Erään tahon vihatoiminnan johdosta olen jättänyt toistakymmentä rikosilmoitusta: henkilö lähetti viranomaisille väärennettyä postia minun nimissä, perusti nettikanavia vilpillisesti minun nimeä käyttäen mustaten minua, esitti hurjia perusteettomia väitteitä minusta, lupasi murhaani ja kävi siinä asiassa kotiovella sekä lenkkipolullani yms. Venäjään ystävällisesti ja maltillisesti suhtautuvat ihmiset ovat joutuneet jo usean vuoden ajan massiivisen vihatoiminnan kohteeksi. 

Itse asiassa olen käynyt pappiskurssini, joka on niin kuin raamattu- ja rukouspiiri ”uskonasioiden” tuntemiseksi. Ehkäpä vähäinen taustani raamattu- ja rukouspiireissä valmistaa hyvin tätä pelottelun maailmaa varten. Jarmo Koponen puhui myös trollikeskustelussa uskosta: siitähän taitaa olla kyse, vaikka hiukan eri tavalla kuin Koponen mahdollisesti hahmottaa, sillä en usko peikkoihin enkä mörköihin. Mitä tulee Venäjän tahtoon Suomea kohtaan, niin siinä suhteessa iloisin mielin istutan omenapuun ja odotan rauhallisesti satoa vuosien päästä: mitään hätää ja kiirettä ei ole mihinkään, kun naapuri on hyvä ja ystävällinen.






Kuvassa allekirjoittanut helmikuussa 2016. 

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha

perjantai 27. toukokuuta 2016

Siivoojapappa vastaa kahdelle mahtavalle sotasedälle, Joel Harding ja Torsti Sirén



Amerikkalainen sotasetä Joel Harding on ärhäkkäästi ja tunteikkaasti kirjoittanut meikäläistä siivoojapappaa vastaan eilen torstaina 26. toukokuuta 2016. Tämän sotasedän suomalaisiin kollegoihin kuuluvat Jessikka Aro, Torsti Sirén ja Harry Kantola. 


Harding linkitti tunnepurkaukseensa myös muutaman tunnetun suomalaisen vaikuttajan, Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja Janus Putkonen. Minun kuljettaminen näiden kolmen edellä mainitun rinnalla on aivan absurdi mittakaavavirhe: ikään kuin kirjoittaisi samassa uutisessa yhtä aikaa veteraanien puulaakijääkiekosta ja jääkiekon World Cupista!

Enhän minä ole Iljaa ikinä edes nähnyt, Januksen näin kerran viisi vuotta sitten. Heidän paikkansa mediassa ja vaikuttamisessa on täysin toinen kuin minulla: minä olen niin kuin miljoonat ihmiset maailmassa, median käyttäjä, mutta he ovat osittain uutisten tekijöitä! Ei minulla ole koskaan ollut pääsyä politiikan tekijöiden luo kasvotusten, mutta heillä on. Minun nimeä ei Venäjän suurlähetystössä Tehtaankadulla tai Venäjän ulkoministeriössä Moskovassa kukaan ole koskaan tallentanut tai kuullut, mutta ainakin Johan ja Janus on varmaan joskus siellä nimeltä mainittu - kyseenalaistamatta heidän aitoa patrioottista suomalaisuutta. Näin rinnakkainasettelut ovat täysin ammattitaidottomia Joel Hardingilla, jonka pitäisi olla kuitenkin alansa yksi parhaista osaajista Amerikan Yhdysvalloissa!

Tietysti olen lukenut MV-lehteä, koska se on eräs parhaista, jopa paras suomenkielinen uutispalvelu tällä hetkellä. Niin minä olen lukenut niin kuin kymmenet tuhannet muut suomalaiset. Olen minä laittanut muutamia linkkejä niin kuin tuhannet muut suomalaiset ovat tehneet. Ei kai informaatiosodankäynnin grand old sotasedät Harding ja Sirén kuvittele, että siivoojapapparainen voisi kirjoitella mitään? Minä kerron salaisuuden: ei ole koulutusta eikä osaamista.

Tämä kuva on ilmeisesti vuosia sitten, sillä viime näkemän perusteella Torsti on kovasti pyöristynyt tämän jälkeen.


Käytän tässä arvonimeä ”sotasetä”, koska en tiedä Joel Hardingin pitkän sotilasuran ja tämän jälkeisen korkeantason sotilastiedustelun ja informaatiosodankäynnin palvelu tuomia sotilasarvoja. Sitä paitsi enhän minä tunnista enkä oikein tunnustakaan sotilasmerkkejä. Minulla ei ole ollut koskaan ns. fetisististä suhdetta merkkeihin. Olen lukenut, että Torsti Sirén olisi everstiluutnantti, mutta en minä huomaa mitään merkittävää eroa kersantin ja everstiluutnantin merkkien välillä. 

Sen olen toki pitkän elämäni aikana oppinut, että everstiluutnantit ovat aika painavia oman massansa puolesta, kun kersantit ovat vielä solakoita. Muuta eroa minä en tunnistakaan. Siksi minua hiukan oudoksuttaa, että massaltaan niinkin huomattava sotasetä kuin Torsti Sirén jaksaa kiinnittää ikävän huomionsa pieneen siivoojapappaan. Olen varmaan 30 kiloa keveämpi pelkästään massaltani kuin sotasetä Sirén, vaikka tämä on varmaan 10 senttiä lyhyempi kuin minä. Näin Sirénin Santahaminassa. Ennen kaikkea palkka osoittaa yhteiskunnallisen aseman: hänen verotettavat ansiotulot ovat lähemmäs 80 000 euroa vuodessa, kun minä saan työttömyyskorvausta ja siivouspalkkioita yhteensä reilun 10 000 euron edestä vuodessa. Miksi painoluokassaan noin suuri sotasetä viitsii kiusasta pientä siivoojapappaa?

Tässä vaiheessa Uncle-Joel oli vielä normaalissa mitoissa, mutta sittemmin uusissa kuvissa hän on kovasti paisunut.


Olen katsonut myös amerikkalaisen sotasetä Joel Hardingin kuvia ja voin todeta, että hän on massaltaan varmaan yli 50 kiloa suurempi kuin meikäläinen ihmispolo. Kaiken sotilaallisen hurjuuden lisäksi Harding oli laatimassa Ukrainan valtiolle informaatiostrategian. Eikö sotasedällä olisi muuta tekemistä kuin hyökätä suomalaista viatonta pientä siivoojapappaa vastaan?

Minä ihmettelen hiukan paheksuen sitä, miten molemmat sotasedät ovat antaneet itsensä turvota niin massiivisiin mittoihin sekä moraalisesti että kilojen osalta. En ainakaan minä jaksaisi juosta tässä ja tuossa iässä enää Cooper-testissä reilusti yli 3000 metrin, jos olisi kannettava tuollaiset liikakilot.
Sotasedillä on hyvin petomainen asenne, kun he hyökkäävät lauman heikointa vastaan – pientä siivoojapappaa vastaan. Eikö tuossa asemassa olevilla sotasedillä olisi parempaa taistelua, jotta he voisivat kokea sankaruuttansa?

Sotasetä Joel Hardingin torstaina 26. toukokuuta julkaistussa tarinassa on monta suoranaista virhettäkin. Hän aloittaa valheen ”todistamisella”, kun MV-lehti kertoo Jessikka Aron poistaneen tarinansa ”pienestä sydänkohtauksesta” sen jälkeen kun MV-lehti kertoi siitä. Todellakin Jessikka Arolla on jälleen tuo sama tarina. Hän palautti sen vuorokauden pähkäilyn jälkeen! Harding hyppää yli nuo monet tunnit, jolloin Aro oli poistanut postauksen.


Torsti kirjoittaa 27. toukokuuta.
Sotasetä Torsti Sirén kirjoittaa perjantaina 27. toukokuuta, että ”Joel Hardingilta tiukkaa settiä voiman pimeän puolen edesottamuksista. West!”. Sirénin epäisänmaallisuus aivan surettaa: kuinka kukaan suomalainen voi myydä sielunsa tuolla tavalla Amerikalle? Ennen kaikkea itse jutun otsikosta alkaen Sirén olisi voinut ohjeistaa sotasetä Hardingia, että eivät nämä ihmiset ole ”Russian Trolls”, vaan ihka aitoja suomalaisia yksilöitä, jotka riippumattomina ihmisinä ovat oppineet kunnioittamaan perustuslaillista vapauttansa ja olla piittaamatta Amerikan propagandakoneistosta! Suomessa asuu kylläkin merkittävä venäläinen kansanosa, varmaan väkimäärältään jo suurempi kuin suomenruotsalaiset, mutta kyllä itse kukin arvioitu henkilö oli Suomessa syntynyt Suomen kansalainen!

Kirjoitan tämän suomeksi, vaikka havaitsen, että Joel Harding lukee suomea Googlen kääntäjän avulla ja moittii sen jälkeen, että minä en osaisi englantia, koska Googlen kääntäjä kääntää niin huonosti suomesta englanniksi. Amerikkalaisen informaatiosodan grand old sotasetä opetelkoon suomea, sillä suomea minä rakastan. Englantia en todellakaan osaa paljoa, enkä juuri tarvitse sitä. Venäjä on paljon kauniimpi kieli sivistynyttä keskustelua varten kuin amerikkalaisten englanti. Voihan Joel Harding pyytää, että hänen suomalaiset kollegat Jessikka Aro, Torsti Sirén ja Harry Kantola kääntävät tämän englanniksi, sillä ihan varmasti Googlen kääntäjä ei osaa kääntää oikein!

Mitä tulee amerikkalaisen informaatiosodan käynnin grand old sotasedän, ”Ungle-Joel”, Joel Hardingin väitteisiin torstain tunteikkaassa jutussa, niin ihan näin pelkkänä siivoojapappana ihmettelen, osaavatko amerikkalaiset sotasedät mitään muuta kuin huume- ja asekaupan sekä alan käyttökokemukset? Kuka tahtoo sellaista koneistoa palvella? 

Miten monien ansioidensa ja asemansa jälkeen sotasetä Joel Harding määrittelee elämääni niin oudosti, puutteellisesti ja virheellisesti? Se tieto pitää toki paikkaansa, että olen joskus toiminut pappina. Papiksi valmistumista varten minun piti käydä pappiskurssia, oppia eräänlaisessa raamattu- ja rukouspiirissä ”uskonasioita” eikä oikeastaan mitään muuta. Ei niillä valmiuksilla kirjoiteta mitään kansallista tai kansainvälistä propagandaa! Niillä valmiuksilla puhutaan taivaasta huonokuuloisille vanhuksille!
Raamattu- ja rukouspiirin kaltainen pappiskurssi oli minulle ilmeisesti otollisempi kuin sotasetä Joel Hardingin veriset elämänkokemukset Yhdysvaltain sotakoneiston monissa tehtävissä, sillä minulle tuli tärkeäksi omantunnon rehti kuuntelu. En voisi olla sellaisen valheen palveluksessa, jota Yhdysvaltain valtiokoneisto edellyttäisi. 

Joel Harding vetoaa CIA:n rakentaman yhdysvaltalaisen radiokanavan Voice of American (VOA) johtajan James Brooken moitteeseen 21.4.2014, jolloin tämä liitti minut osaksi RT-kanavan Kremlin propagandaa Yhdysvaltoja vastaan! Jo silloin ihmettelin, että mikä on oikeastaan tuon tason ihmisten äly, vaikka puhutaan juuri älystä ja intelligenssistä tiettyjen sotilastehtävien osalla? 

Eihän minun RT-kanavalle kirjoittamisessa ole ollut mitään ihmeellistä. Tuhannet ihmiset kirjoittavat blogeja päivittäin! Minä kirjoittelin itsenäisesti muutaman blogin ja se oli kivaa! Se, että Dmitri Medvedev ja Dmitri Rogozin kirjoittivat myös blogia RT:lle kertoo todellakin, miten eri maailmasta tulevat ihmiset saattoivat toimia vapaassa mediassa. Yhdysvalloissa ei varmaan olisi mahdollista, että Obaman kanssa saisin kirjoitella blogia, koska Yhdysvalloissa ei ole yksilöllistä vapautta. Ehkä Amerikassa valtapolitiikka kyylää ihan eri tavalla mielipiteitä ja siksi minun osani on tulkittu totaalisen väärin.

RT-kanavan blogi ei mitenkään edes liity nykyisyyteen, jota sotasetä Joel Harding ei mitenkään onnistu edes kuvaamaan: minä siivoan aamuvarhaisella ravintolan vessoja! 

Sotasetien ärtyminen ravintolan vessoja siivoavaan papparaiseen antaa sen vaikutelman, että Yhdysvallat olisi jo pian romahduksen partaalla, kun sotasedät eivät siedä edes siivoojapapan mahdollista erimielisyyttä heidän informaatiosodankäynnin agendaa vastaan.

Suomalaiset ovat tällaisia, että me emme ole kiintyneet Amerikan Yhdysvaltojen sotakoneistoon ja politiikkaan. Älköön sotasetä Harding ja muut tehkö vääriä johtopäätöksiä suomalaisten asenteista sillä perusteella, että hän on voinut tavata muutaman vähemmän onnekkaan suomalaisyksilön. Selvä valtaosa suomalaisista tahtoo pysytellä sotilasliitto Naton ulkopuolella, koska Amerikan Yhdysvallat on vastenmielinen kumppani suomalaisille. Sitä vastoin me suomalaiset arvostamme oman maamme koskemattomuutta ja suvereenisuutta, minkä vuoksi meille on helppoa elää Venäjän naapurina, sillä tiedämme Venäjän kunnioittavan ja suojaavan Suomen itsenäisyyttä aivan eri tavalla kuin Yhdysvallat. Amerikan historia on ollut jatkuvaa sotaa jo toistasataa vuotta!






Kuvassa allekirjoittanut helmikuussa 2016. 

Juha Molari, D.Th, BBA.
osa-aikainen siivooja
GSM+358 40 684 1172
EMAIL juhamolari-ÄT-gmail.com (-at-= @)
Twitter: https://twitter.com/molarijuha